KHO:2016:204

A oli paetessaan Mogadishusta Etiopiaan kesäkuussa 2008 jättänyt alle 2-vuotiaan lapsensa B:n oman äitinsä huollettavaksi Mogadishuun. A:lle oli myönnetty perhesideperusteinen oleskelulupa Suomeen väärillä henkilötiedoilla lokakuussa 2009 ja hän oli saapunut Suomeen joulukuussa 2009. A oli helmikuussa 2010 turvapaikkaa hakiessaan kertonut esiintyneensä aikaisemmin väärillä tiedoilla. A:lle oli myönnetty henkilökohtaiseen vainoon perustuvasta syystä turvapaikka ja pakolaisasema marraskuussa 2011. Samassa kuussa A haki lapselleen B:lle oleskelulupaa perhesiteen perusteella.

Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko B:tä pitää perheenkokoajana toimivan äitinsä A:n ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettuna perheenjäsenenä, jolle myönnetään oleskelulupa ulkomaalaislain 114 §:n 1 momentin (323/2009) perusteella.

Korkein hallinto-oikeus katsoi Suomesta turvapaikan saaneen A:n ja hänen lapsensa B:n eron johtuneen pakottavista syistä. Yhteisen perhe-elämän päättymiseen johtaneiden syiden arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä ei ollut sillä, että A oli alun perin tullut Suomeen vääriä henkilötietoja käyttäen. Vainon vuoksi pakenemaan joutuneen äidin ei voitu olettaa luopuneen alle 2-vuotiaan lapsensa huollosta pelkästään sillä perusteella, että hän oli jättänyt lapsen oman äitinsä luokse asumaan lähtömaahansa. A oli lisäksi hakenut lapselleen oleskelulupaa kolme viikkoa oman turvapaikkapäätöksensä saamisen jälkeen eli viivyttelemättä. A oli siten toiminnallaan Suomeen saavuttuaan osoittanut, että hänen tarkoituksenaan ei ollut luopua lapsensa huollosta pysyvästi. A oli myös pitänyt yhteyttä omaisiinsa Somaliassa ja tukenut heitä taloudellisesti. Asiassa ei lapsen ikä äidin paon tapahtumahetkellä huomioon ottaen voitu antaa ratkaisevaa merkitystä sille, että B oli perheenyhdistämishaastattelussa vuonna 2014 kertonut pitävänsä A:n äitiä eli isoäitiään omana äitinään.

Kaikki asiassa esiin tulleet seikat huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoi, että B:tä oli pidettävä äitinsä A:n ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettuna perheenjäsenenä.

Ulkomaalaislaki 6 § 1 ja 3 momentti, 37 § 1 momentti ja 114 § 1 momentti (323/2009)

Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus 3 artikla 1 kohta, 7 artikla 1 kohta ja 10 artikla

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 11.2.2016 nro 16/0138/6

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 18.6.2014 hylännyt Somalian kansalaisen B:n oleskelulupaa koskevan hakemuksen, jonka perusteena on perheside perheenkokoajana toimivaan valittajaan eli äitiinsä. Maahanmuuttovirasto on samalla päätöksellä hylännyt perheenkokoajan äidin C:n ja kasvattityttären D:n oleskelulupaa koskevat hakemukset.

Perheenkokoajalle oli myönnetty ensimmäinen oleskelulupa perhesiteen perusteella 2.10.2009. Perheenkokoaja on 12.2.2010 hakenut turvapaikkaa, joka on myönnetty hänelle 3.11.2011.

Hakijana olevan B:n on ilmoitettu olevan perheenkokoajan biologinen lapsi. DNA-tutkimusta ei ole tehty, koska muut oleskeluluvan myöntämisen edellytykset eivät täyty.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään B:n osalta muun ohella seuraavasti:

Perheenkokoaja on jättänyt lapsensa B:n äitinsä huoltoon Somaliaan lähtiessään ensin Etiopiaan ja sieltä Suomeen perheenyhdistämisen kautta. Mahdollisen yhteisen perhe-elämän B:n kanssa on katsottava päättyneen perheenkokoajan lähtiessä Etiopiaan ja sieltä edelleen Suomeen. B on ilmoittanut perheenkokoajan äidin huoltajakseen ja kertonut asuvansa hänen kanssaan. Perheenkokoajaa ei voida pitää B:n tosiasiallisena huoltajana. Hakijan ei voida katsoa olevan perheenkokoajan ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettu perheenjäsen, eikä hänellä näin ollen voida myöntää oleskelulupaa ulkomaalaislain 114 §:n perusteella.

Perheenkokoajan ja hakijoiden mahdollisen aikaisemman kiinteän perhe-elämän voidaan katsoa päättyneen perheenkokoajan lähtiessä Etiopiaan ja sieltä edelleen Suomeen. Asiassa ei myöskään ole esitetty mitään sellaista, että hakijoita voitaisiin pitää täysin riippuvaisina perheenkokoajasta. Perheenkokoajan on mahdollista jatkaa hakijoiden tukemista taloudellisesti Suomesta käsin. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa oleskeluluvan epäämistä ei voida pitää ulkomaalaislain 115 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana.

Lapsen edun ei voida katsoa edellyttävän oleskeluluvan myöntämistä vaan lasten edun mukaista on jatkaa elämistä heille tutussa ympäristössä ja kulttuurissa huoltajakseen ilmoitetun perheenkokoajan äidin kanssa.

Oleskeluluvan myöntämättä jättäminen ei loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa, koska perheenjäsenten välillä ei ole sopimuksen suojaamaa riittävän läheistä, tosiasiallista perhe-elämää.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaiset seikat eivät edellytä oleskeluluvan myöntämistä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Maahanmuuttoviraston päätöksestä tehdyn A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään B:n osalta seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ulkomaalaislain 114 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa myönnetään perhesiteen perusteella pakolaisen, toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen taikka tilapäistä suojelua saaneen ulkomaalaisen perheenjäsenelle, jos perheenkokoaja asuu Suomessa tai hänelle on myönnetty oleskelulupa Suomeen muuttoa varten ja hakijan ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä, turvallisuutta tai kansanterveyttä.

Ulkomaalaislain 115 §:n mukaan oleskelulupa myönnetään pakolaisen, toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen taikka tilapäistä suojelua saaneen ulkomaalaisen muulle omaiselle, jos oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että asianomaisten on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai että omainen on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta perheenkokoajasta.

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. (--)

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sinikka Välitalo ja Marko Ahlstedt, joka on myös esitellyt asian.

Asiassa saatu selvitys

Perheenkokoaja A:lle oli myönnetty ensimmäinen oleskelulupa perhesiteen perusteella 2.10.2009 ja hän saapui Suomeen 11.12.2009. Perheenkokoaja oli tuolloin esiintynyt silloisen perheenkokoajan E:n puolisona ja nimellä F.

Perheenkokoaja oli myöhemmin 12.2.2010 hakenut turvapaikkaa. Helsingin poliisilaitoksen 1.2.2011 suorittamassa turvapaikkakuulustelussa perheenkokoaja on kertonut nimekseen A ja esiintyneensä aikaisemmin väärillä tiedoilla. Perheenkokoaja on kertomansa mukaan lähtenyt Somalian Mogadishusta 4.6.2008 Etiopian Addis Abebaan, missä hän oleskeli noin 1,5 vuotta. Hän tapasi Etiopiassa silloisen perheenkokoajan E:n perheineen. E:n vaimon kuoltua myöhemmin Somaliassa, oli perheenkokoaja ehdottanut E:lle voivansa tulla tämän vaimona Suomeen. Suomeen tultuaan hän oli asunut E:n luona kaksi kuukautta ja hakenut tämän jälkeen turvapaikkaa. Turvapaikkakuulustelussa perheenkokoaja on kertonut hänellä olevan Mogadishussa poika B ja kasvattitytär D. Maahanmuuttoviraston myöhemmin 21.10.2011 suorittamassa turvapaikkapuhuttelussa perheenkokoaja on kertonut työskennelleensä Somaliassa toimittajana, jonka takia häntä oli uhkailtu. Perheenkokoaja on muun ohessa kertonut, että lokakuussa 2005 heidän kotiinsa oli hyökätty ja hyökkääjät olivat etsineet häntä. Perheenkokoajan isä ja kaksi veljeä oli surmattu hyökkäyksessä. Myöhemmin toukokuussa 2008 heidän kotiinsa oli tullut kaksi miestä etsimään häntä. Perheenkokoaja oli tuolloin paennut kotoaan ja viettänyt yön naapurin luona. Miehet olivat pahoinpidelleet perheenkokoajan äitiä ja pelotelleet lapsia. Miehet olivat myös kaataneet kiehuvaa vettä perheenkokoajan lapsen käsille. Perheenkokoaja perheineen oli seuraavana aamuna paennut Medinan kaupunginosaan ja myöhemmin kesäkuussa 2008 perheenkokoaja lähti Etiopiaan.

Maahanmuuttovirasto oli päätöksellään 3.11.2011 antanut perheenkokoajalle turvapaikan ja jatkuvan (A) oleskeluluvan päätöspäivämäärästä alkaen neljäksi vuodeksi. Perheenkokoaja on hakenut edellä kerrotulle pojalleen B:lle ja kasvattityttärelleen D:lle sekä äidilleen C:lle oleskelulupaa perhesiteen perusteella Helsingin poliisilaitokselle 27.11.2011 jätetyillä hakemuksilla. Perheenkokoajaa on kuultu Helsingin poliisilaitoksella 29.11.2012. Hakijoita on kuultu 7.4.2014.

Hakijoista perheenkokoajan poika B on kertonut perheenkokoajan äidin C:n olevan hänen huoltajansa sekä pitävänsä C:tä äitinään, koska tämä alkoi huolehtia hänestä perheenkokoajan lähdettyä maasta. (--)

Perheenkokoaja on häntä kuultaessa kertonut menneensä naimisiin vuonna 2006 ja eronneensa myöhemmin samana vuonna. Hänen poikansa B syntyi lokakuussa 2006. (--)

(--)

Yhteydenpitoa koskien perheenkokoajan äiti C on kertonut perheenkokoajan soittavan heille kerran viikossa. C:n mukaan perheenkokoaja puhuu joskus myös lasten kanssa. Myös kasvattitytär D on kertonut, että he kaikki kolme puhuvat perheenkokoajan kanssa. Perheenkokoajan poika B on puolestaan kertonut, ettei hän ole puhunut perheenkokoajan kanssa.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

(--) Perheenkokoaja on jättänyt lapsensa B:n äitinsä huoltoon lähtiessään ensin Etiopiaan kesäkuussa 2008 ja myöhemmin joulukuussa 2009 Suomeen perheenyhdistämisen kautta. Perheenkokoajan ja hänen lapsensa yhteisen perhe-elämän on katsottava päättyneen viimeistään silloin, kun perheenkokoaja on lähtenyt Etiopiasta Suomeen. Näissä olosuhteissa perheenkokoajan äidin on katsottava olevan perheenkokoajan lapsen tosiasiallinen huoltaja, eikä lasta ole siten pidettävä perheenkokoajan ulkomaalaislaissa tarkoitettuna perheenjäsenenä. (--) Hakijoita on näin ollen pidettävä perheenkokoajan muina omaisina, joiden oleskelulupa ratkaistaan ulkomaalaislain 115 §:n perusteella.

Perheenkokoajan ja hakijoiden kiinteän perhe-elämän voidaan katsoa päättyneen, kun perheenkokoaja on lähtenyt Somaliasta Etiopiaan ja sieltä edelleen Suomeen perheenyhdistämisen kautta. Hakijoiden ei ole näytetty olevan myöskään ulkomaalaislain 115 §:ssä tarkoitetulla tavalla perheenkokoajasta täysin riippuvaisia. Myöskään lasten edun ei voida katsoa edellyttävän oleskelulupien myöntämistä tilanteessa, jossa lapset ovat jääneet asumaan kotimaahansa huoltajakseen katsomansa perheenkokoajan äidin luokse, joka on tosiasiassa vastannut lasten huollosta.

Oleskeluluvan myöntämättä jättäminen hakijoille ei loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettua perhe-elämän suojaa, koska hakijoiden ei voida katsota olevan perheenkokoajan perheenjäseniä eikä jatkavan kiinteää perhe-elämää.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä hakijoiden oleskelulupahakemukset.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut sekä

Ulkomaalaislaki 146 - 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sinikka Välitalo ja Marko Ahlstedt, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. A on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja hakijoille myönnetään oleskeluluvat.

A on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Oleskelulupahakemusten hylkääminen on perustunut siihen tosiseikkaan, että perheenkokoaja on lähtenyt Somaliasta Etiopiaan ja sieltä edelleen Suomeen. Ulkomaalaislain perheenyhdistämistä koskevien säännösten tarkoituksen vuoksi pelkästä perheenkokoajan kansallisuusvaltiosta lähdöstä ei voida tehdä johtopäätöksiä suhteessa perhesiteen tai omaissuhteen perusteella myönnettävän oleskeluluvan edellytyksiin. Ulkomaalaislain säännösten soveltaminen oleskeluluvan edellytyksiin ei tulisi edes harkittavaksi ilman sitä tosiseikkaa, että perheenkokoaja on poistunut lähtömaasta. Tämä tosiseikka koskee jokaista perheenkokoajaa.

Harkittaessa perheenkokoajan kotimaasta lähdön merkitystä kiinnitetään vakiintuneesti huomiota siihen, onko hän lähtenyt sieltä pakottavista syistä. Perheenkokoaja on pakolainen, joten hänellä on ollut pakottavat syyt lähteä Somaliasta. Yleisen pakolaisoikeudellisen periaatteen mukaan hänestä on tullut pakolainen heti Somalian alueelta poistuessaan, vaikka tämä asema on todettu vasta Suomessa.

B on perheenkokoajan lapsi, jonka hän on synnyttänyt vuonna 2006 ja jonka kanssa hän on asunut Somaliasta lähtöönsä saakka.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vakiintuneesti todennut, että avioliitossa syntyneiden lasten ja heidän vanhempiensa välillä vallitsee syntymästä lukien Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8(1) artiklan suojaama perheside, jonka myöhemmät tapahtumat voivat katkaista vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Maahanmuuttoviraston arvio perheenkokoajan ja hänen lapsensa perhesiteen katkeamisesta ei perustu poikkeuksellisiin olosuhteisiin, vaan pelkästään siihen, että perheenkokoaja poistui Somaliasta. Arviossa on virheellisesti jätetty kokonaan huomioimatta perhe-elämän päättyminen pakottavista syistä perheenkokoajan jouduttua Somaliassa työnsä vuoksi vainon vaaraan.

Perheenkokoaja on saapunut Suomeen 11.12.2009 ja hakenut kansainvälistä suojelua 12.2.2010. Hänen turvapaikkapuhuttelunsa on ollut 21.10.2011 ja hänen on todettu olevan pakolainen 3.11.2011. Oleskelulupahakemus perheen yhdistämiseksi on tehty 27.12.2011. Oleskelulupahakemus on ratkaistu 18.6.2014 ja hallinto-oikeuden päätös on annettu 11.2.2016. Hakemus perheen jälleenyhdistämiseksi on tehty niin pian kuin se on ollut mahdollista. Muilta osin erossa asuminen on ollut perheenkokoajan ja hakijoiden vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella ja johtunut pääasiassa Maahanmuuttoviraston käsittelyn pitkittymisestä. Tähän nähden perhe-elämän viettämisessä ollut katkos on johtunut pakottavista syistä eikä muodosta sellaista poikkeuksellista seikkaa, joka olisi katkaissut perhesiteen asianosaisten välillä.

Maahanmuuttovirasto on antanut asiassa lausunnon, jossa vaaditaan valituksen hylkäämistä sekä lausutaan muun ohella seuraavaa:

Perheenkokoaja on jättänyt lapsensa äitinsä huoltoon lähtiessään ensin Etiopiaan vuonna 2008 ja myöhemmin joulukuussa 2009 Suomeen. Perheenkokoaja on tullut Suomeen perheenyhdistämisen kautta käyttäen vääriä henkilötietoja ja kertoen, ettei hänellä ole lapsia. Myöhemmin hän on kertonut totuuden ja hänelle on myönnetty turvapaikka. Mahdollisen yhteisen perhe-elämän B:n kanssa on katsottava päättyneen perheenkokoajan lähtiessä Etiopiaan ja viimeistään hänen lähtiessään sieltä edelleen Suomeen. B on viettänyt koko elämänsä perheenkokoajan äidin kanssa ja myös kertonut pitävänsä perheenkokoajan äitiä huoltajanaan. Perheenkokoajaa ei voida pitää lapsen tosiasiallisena huoltajana.

A on antanut vastaselityksen.

Asiassa on keskeisesti kyse siitä, mikä merkitys oleskeluluvan edellytyksiä arvioitaessa on annettava sille, että perhe-elämä perheenkokoajan ja hakijoiden välillä päättyi pakottavista syistä sekä sille, että erillään asuminen pitkittyi perheenyhdistämishakemuksen käsittelyn ylitettyä merkittävästi ulkomaalaislain 69 a §:ssä säädetyn määräajan.

Erityisesti perheenkokoajan pojan olosuhteet ovat olleet hänen koko tähänastisen lapsuutensa ajan kohtuuttomat. Perheenkokoajan lähtiessä Somaliasta hän on ollut noin 2-vuotias ja äidin pakolaisuudesta johtuvista syistä hän on joutunut tulemaan toimeen ilman äitiään isoäidin kasvattamana noin kahdeksan vuotta. Kun otetaan huomioon, että erilleen joutuminen on alun alkaenkin johtunut pakottavista syistä ja erillään oloon kulunut ajanjakso on ollut heidän vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella, on ulkomaalaislain 37 §:n ja 114 §:n säännösten ja niiden tarkoituksen vastaista hylätä ainakaan pojan oleskelulupahakemusta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Valituslupahakemuksen osittainen hylkääminen

Valituslupahakemus hylätään siltä osin kuin valitus koskee D:tä ja C:tä. Korkein hallinto-oikeus ei siten tältä osin anna ratkaisua valitukseen.

Sen perusteella, mitä asiassa on esitetty ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole ulkomaalaislain 196 §:ssä säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

2. Valituksen osittainen tutkiminen

Valituslupa myönnetään ja asia tutkitaan B:n osalta. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset ja palauttaa asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi oleskeluluvan myöntämistä varten.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin. Saman pykälän 3 momentin mukaan alaikäistä lasta koskevat asiat on käsiteltävä kiireellisesti.

Ulkomaalaislain 37 § 1 momentin mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso.

Ulkomaalaislain 114 §:n 1 momentin (323/2009) mukaan oleskelulupa myönnetään perhesiteen perusteella pakolaisen, toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen tai tilapäistä suojelua saaneen ulkomaalaisen perheenjäsenelle, jos perheenkokoaja asuu Suomessa tai hänelle on myönnetty oleskelulupa Suomeen muuttoa varten ja hakijan ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä, turvallisuutta tai kansanterveyttä.

Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59 - 60/1991) 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan lapsella on, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. Sopimuksen 10 artiklan mukaan lapsen ja hänen vanhempiensa hakemukset, jotka koskevat muun muassa sopimusvaltioon saapumista perheen jälleenyhdistämiseksi, on käsiteltävä myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Asiassa saatu selvitys

Perheenkokoajalle on myönnetty ensimmäinen oleskelulupa Suomeen perhesiteen perusteella 2.10.2009 ja hän on saapunut Suomeen 11.12.2009. Perheenkokoaja oli tuolloin esiintynyt E:n puolisona ja nimellä F.

Perheenkokoaja on hakenut turvapaikkaa Suomesta 12.2.2010. Turvapaikkakuulustelussa 1.2.2011 hän on kertonut nimekseen A ja esiintyneensä aikaisemmin väärillä tiedoilla. Hän on kertonut lähteneensä Somalian Mogadishusta kesäkuussa 2008 Etiopian Addis Abebaan, missä hän oleskeli Suomeen tuloonsa asti. A on turvapaikkakuulustelussa lisäksi kertonut, että hänellä on Mogadishussa poika B ja kasvattitytär.

Turvapaikkapuhuttelussa 21.10.2011 A on kertonut työskennelleensä Somaliassa toimittajana, jonka vuoksi häntä ja hänen perhettään on uhkailtu. A:lle on 3.11.2011 annettu turvapaikka. Hänellä on Suomessa pakolaisasema.

A on 27.11.2011 hakenut pojalleen B:lle sekä äidilleen C:lle ja ilmoittamalleen kasvattityttärelle D:lle oleskelulupaa perhesiteen perusteella. A:ta on kuultu asiassa Helsingin poliisilaitoksella 29.11.2012. Hakijoita on kuultu Suomen Kenian suurlähetystössä Nairobissa 7.4.2014. B on kuulemisessa kysyttäessä todennut, että hän pitää nykyään isoäitiään C:tä äitinään. Perheenkokoaja A, C ja D ovat kuulemisissa kertoneet pitävänsä yhteyttä puhelimitse. B on kertonut, ettei hän kommunikoi äitinsä kanssa. Perheenkokoaja ja hakijat ovat kertoneet, että perheenkokoaja tukee hakijoita taloudellisesti.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa on kysymys siitä, voidaanko B:tä pitää perheenkokoajana toimivan äitinsä A:n ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettuna perheenjäsenenä, jolle myönnetään oleskelulupa ulkomaalaislain 114 §:n 1 momentin (323/2009) perusteella.

Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä perheenkokoaja A:n ja hänen lapsensa B:n yhteisen perhe-elämän on katsottu päättyneen viimeistään silloin, kun perheenkokoaja on lähtenyt Etiopiasta Suomeen. B:n on todettu ilmoittaneen perheenkokoajan äidin eli isoäitinsä olevan hänen huoltajansa. Näissä olosuhteissa Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat katsoneet perheenkokoajan äidin olevan perheenkokoajan lapsen tosiasiallinen huoltaja, eikä lasta siten ole pidetty perheenkokoajan ulkomaalaislaissa tarkoitettuna perheenjäsenenä.

Perheenkokoaja A on paetessaan Mogadishusta Etiopiaan kesäkuussa 2008 jättänyt lapsensa äitinsä huollettavaksi. Hänelle on myönnetty perhesideperusteinen oleskelulupa Suomeen väärillä henkilötiedoilla 2.10.2009 ja hän on saapunut Suomeen 11.12.2009. A on hakenut Suomesta turvapaikkaa 12.2.2010 eli noin kaksi kuukautta Suomeen saapumisensa jälkeen. Hänelle on myönnetty henkilökohtaiseen vainoon perustuvasta syystä turvapaikka ja pakolaisasema 3.11.2011. Näissä olosuhteissa perheenkokoajan ja hänen lapsensa eron on katsottava johtuneen pakottavista syistä. Yhteisen perhe-elämän päättymiseen johtaneiden syiden arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, että perheenkokoaja on alun perin tullut Suomeen vääriä henkilötietoja käyttäen.

Perheenkokoaja A on jo turvapaikkakuulustelussaan kertonut, että hänellä on Mogadishussa poika B. Perheenkokoaja on hakenut lapselleen, äidilleen ja ilmoitetulle kasvattityttärelleen oleskelulupaa perhesiteen perusteella 27.11.2011 eli kolme viikkoa turvapaikkapäätöksen saamisen jälkeen. Hän on siten hakenut heille oleskelulupaa ilman viivytystä sen jälkeen, kun se on ollut mahdollista.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vainon vuoksi pakenemaan joutuneen ja Suomesta turvapaikan saaneen äidin ei voida olettaa luopuneen alle 2-vuotiaan lapsensa huollosta pelkästään sillä perusteella, että hän on jättänyt lapsen oman äitinsä luokse asumaan lähtömaahan. A on myös toiminnallaan Suomeen saavuttuaan osoittanut, että hänen tarkoituksenaan ei ole ollut luopua lapsensa huollosta pysyvästi. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan A on Suomessa asuessaan ollut säännöllisesti puhelimitse yhteydessä Somaliassa oleviin omaisiinsa. Hän on myös tukenut heitä taloudellisesti.

B on perheenyhdistämishaastattelussa vuonna 2014 kertonut pitävänsä perheenkokoajan äitiä omana äitinään. Kun otetaan huomioon, että poika on äitinsä paetessa Somaliasta ollut alle 2-vuotias, ei tälle lausumalle voida antaa ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa sitä, onko A poikansa ulkomaalaislaissa tarkoitettu huoltaja.

Kaikki asiassa esiin tulleet seikat huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoo, että B:tä on pidettävä äitinsä A:n ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettuna perheenjäsenenä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi oleskeluluvan myöntämistä varten.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Janne Aer ja Petri Helander. Asian esitttelijä Camilla Busck-Nielsen.