KHO:2017:6

Perheenkokoaja oli koulutettu hoitoalalle ja vakiinnuttanut asemaansa työmarkkinoilla. Hänen tulonsa olivat säännölliset. Asiassa ei ollut ilmennyt, että perhe olisi joutunut turvautumaan toimeentulotukeen tai muuhun vastaavaan toimeentuloa turvaavaan etuuteen. Kun otettiin huomioon, että perheen tulot eivät oleellisesti jääneet oleskelulupa-asioissa yhdenmukaisesti noudatetun Maahanmuuttoviraston ohjeellisen tulorajan alapuolelle, ei ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentissa tarkoitettu poikkeaminen muodostunut asiassa merkittäväksi. Kun lisäksi otettiin huomioon hakijana olevan perheenkokoajan puolison psyykkisestä terveydentilasta saatu selvitys ja se seikka, että tämä joutuisi käännytettynä Sambiaan huolehtimaan yksin lapsista, mikäli perheenkokoaja jäisi Suomeen voimassa olevan oleskelulupansa perusteella, oli haettujen oleskelulupien hylkääminen näissä oloissa suhteellisuusperiaatteen vastaista ja valittajien kannalta kohtuutonta.

Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumottiin ja asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäviksi haettujen oleskelulupien myöntämistä varten.

Ulkomaalaislaki 5 §, 6 § 1 momentti, 37 § 1 momentti, 39 § 1 ja 2 momentti, 66 a § ja 146 §

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 8.6.2016 nro 16/0287/72

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 22.4.2015 tekemällään päätöksellä dnro 21106/110/2014 hylännyt Sambian kansalaisten B:n, C:n ja D:n perhesiteen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevat hakemukset.

Perheenkokoaja on Ruandan kansalainen A, joka on B:n puoliso ja lasten isä ja jolla on työntekijän jatkuva oleskelulupa Suomeen.

Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää B:n lapsineen kotimaahansa Sambiaan.

Maahanmuuttovirasto on sovellettavat säännökset selostettuaan perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Tosiseikat

B ja perheenkokoaja ovat avioliitossa ja D ja C ovat heidän yhteisiä lapsiaan.

Hakijoiden toimeentulo perustuu perheenkokoajan ansiotuloihin. Perheenkokoajalla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ja hänen työsuhteensa on alkanut 9.4.2013. Perheenkokoajan kiinteä bruttopalkka on esitetyn selvityksen perusteella 2 090,39 €/kk, jonka lisäksi maksetaan ilta-, yö- ja viikonloppulisät. Perheenkokoajajan keskimääräinen nettokuukausiansio on esitetyn selvityksen perusteella laskettuna vuonna 2014 ollut 2 014,64 €/kk. Vaadittavaa toimeentulon euromäärää vähentävinä, tulevaisuudessa hakijoille maksettavina kustannuksia korvaavina sosiaalietuuksina voidaan ottaa huomioon kahdesta, alaikäisestä hakijoina olevasta lapsesta maksettavat lapsilisät, joiden määrä tulisi olemaan yhteensä 201,55 €/kk.

Johtopäätökset

Hakijat ovat perheenkokoajan ulkomaalaislain 37 § 1 momentin mukaisia perheenjäseniä.

Oleskelulupaa ei myönnetä, koska hakijoiden toimeentulo Suomessa ei ole turvattu ulkomaalaislain 39 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Hakijoiden toimeentulo Suomessa perustuu perheenkokoajan toistaiseksi voimassa olevasta työsuhteesta maksettavaan nettopalkkaan, joka on keskimäärin 2 014,64 €/kk. Tulevaisuudessa maksettavat lapsilisät olisivat yhteensä 201,55 €/kk. Vaadittava toimeentulotaso on tulevaisuudessa maksettavat lapsilisät vaaditusta toimeentulotasosta vähentäen 2 398,45 €/kk.

Toimeentuloedellytyksestä ei poiketa, koska asiassa ei ole esitetty tai ilmennyt sellaista poikkeuksellisen painavaa syytä, jonka perusteella toimeentuloedellytyksestä voitaisiin poiketa, eikä sellaisia yksilöllisiä, lapsen etuun vaikuttavia seikkoja tai olosuhteita, joiden perusteella lapsen etu vaatisi poikkeamaan toimeentuloedellytyksestä. Yksinomaan yhteiselämän katkeamisen mahdollisuus perheenkokoajana olevan vanhemman kanssa ei edellytä toimeentuloedellytyksestä poikkeamista ulkomaalaislain 39 §:ssä tarkoitetulla tavalla lapsen edun vuoksi.

Euroopan ihmisoikeussopimus ei aseta valtiolle yleistä velvoitetta kunnioittaa perheen asuinpaikan osalta tekemää valintaa. Perhe-elämän viettämisen rajoittamiselle Suomessa on hyväksyttävä syy, koska hakijoiden toimeentulo ei ole turvattu ulkomaalaislain mukaisesti.

Hakija ja perheenkokoaja ovat ilmoittaneet oleskelulupahakemuksessa ja perheselvityslomakkeella, että he ovat turvapaikanhakijoita ja Suomessa, koska heillä on turvallisuusongelmia kotimaassa. Hakijat ja perheenkokoaja ovat aiemmin hakeneet Suomesta turvapaikkaa. Turvapaikkahake-mukset on tutkittu Maahanmuuttovirastossa. Hakijoilla ja perheenkokoajalla on valituslupahakemus vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Kansainvälistä suojelua voi hakea vain turvapaikkamenettelyssä. Maahanmuuttovirasto on tutkinut tässä päätöksessään edellytykset myöntää hakijoille oleskeluluvat perhesiteen perusteella.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaiset seikat eivät edellytä oleskeluluvan myöntämistä.

Asiassa ei ole ilmennyt muitakaan perusteita oleskeluluvan myöntämiselle.

B asiakumppaneineen on valittanut Maahanmuuttoviraston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan ja valittajalle lapsineen on myönnettävä oleskeluluvat ja Maahanmuuttoviraston päätöksen täytäntöönpano kielletään.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Toimeentuloedellytyksestä on poikettava, koska perheen kohdalla on poikkeuksellisen painavia syitä toimeentuloedellytyksestä poikkeamiselle. Toimeentulotasossa on vajausta vain 383,81 euroa kuukaudessa. Lisäksi laskelmassa ei ole huomioitu asumistukea.

Perhe on myös tullut toimeen perheenkokoajan tuloilla ja he uskovat tulevansa toimeen vastaisuudessakin. Vuokra, sähkö, ruokamenot ja työmatkakulut ovat sillä tasolla, että perheellä jää riittävästi muihin kustannuksiin rahaa.

Oleskelulupaa on aiemmin haettu myös yksilöllisen inhimillisen syyn nojalla, ja heille olisikin tullut myöntää oleskeluluvat tällä perusteella. Sitä koskeva valituslupahakemus on vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Valittaja ja perheen vanhempi lapsi ovat joutuneet väkivallan kohteeksi kotimaassaan, mikä on aiheuttanut valittajalle mielenterveysongelmia. Vaino on johtunut perheen isän poliittisesta toiminnasta, ja valittaja on vakuuttunut, että hän joutuu myös vastaisuudessa Sambiassa vainon kohteeksi. Pelko on kasvanut turvapaikkavalituksen tultua hylätyksi hallinto-oikeudessa ja valittajan vointi on huonontunut. Valittaja on uhannut tappaa itsensä, mikäli hänet lähetetään Sambiaan takaisin. Lääkärinlausunnon mukaan valittaja on todennäköisesti itselleen vaaraksi, jos hänet palautetaan takaisin kotimaahansa.

Lapsen etu puoltaa toimeentuloedellytyksestä poikkeamista. Olisi ilmeisen kohtuutonta lähettää 3- ja 8-vuotiaita lapsia vakavista mielenterveysongelmista kärsivän äidin kanssa Sambiaan.

Käännyttäminen on vastoin ulkomaalaislakia, sillä valittajan ja hänen lastensa turvallisuudesta ei voida varmistua. Lisäksi valittajan terveydentila on traumaperäisen stressihäiriön vuoksi sellainen, ettei häntä voida inhimillisistä syistä käännyttää.

Valitukseen on liitetty kopio vuokrasopimuksesta ja sähkölaskusta, psykiatrian erikoislääkärin lausunto sekä Lohjan kaupungin perhekeskuksen lausunto.

Hallinto-oikeus on 30.6.2015 kieltänyt valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanon siihen asti, kun hallinto-oikeus on ratkaissut asiaa koskevan valituksen tai sitä ennen toisin määrää.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon.

Perheenkokoajalle ei ole maksettu asumistukea, kun asia on tarkistettu ennen päätöksentekoa sekä lausuntoa annettaessa. Asumistukea ei voida ottaa ennakolta huomioon kuten lapsilisät otetaan, koska oikeus asumistukeen ja tuen määrä ratkaistaan vasta oleskeluluvan saamisen jälkeen. Poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu eivät edellytä toimeentuloedellytyksestä poikkeamista. Perhe on tullut Suomeen tietoisena siitä, ettei perhe-elämän viettäminen ole välttämättä Suomessa mahdollista. Päätös ei sinällään estä perhe-elämän viettämistä. Lähtökohtaisesti perhe voi selvittää mahdollisuutensa perhe-elämän jatkamiseen jommankumman vanhemman kotimaassa eli Sambiassa tai Ruandassa. Turvapaikkahakemukset ja oleskeluluvan myöntämisen perusteet yksilöllisestä inhimillisestä syystä ulkomaalaislain 52 §:n perusteella on tutkittu Maahanmuuttovirastossa jo aiemmin. Kansainvälistä suojelua voi hakea vain turvapaikkamenettelyssä. Valittaja lapsineen on hakenut nyt oleskelulupia nimenomaan perhesiteen perusteella, joten Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisessa päätöksessään tutkinut edellytykset myöntää oleskeluluvat perhesiteen perusteella.

B asiakumppaneineen on antanut vastaselityksen ja toimittanut perheenkokoajan uuden työsopimuksen, joka on voimassa 1.12.2015 lukien.

Maahanmuuttovirasto on 13.5.2016 ilmoittanut hallinto-oikeudelle, että perheenkokoajalle on myönnetty jatko-oleskelulupa ajalle 1.10.2015–1.10.2019.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt B:n asiakumppaneineen tekemän valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on sovellettavat oikeusohjeet selostettuaan perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Valittaja ja perheenkokoaja ovat 4.11.2006 avioituneet Sambiassa. Perheenkokoajalla on Suomeen työntekijän oleskelulupa, joka on voimassa 1.10.2019 asti. Valittaja ja perheen vanhin lapsi ovat 11.12.2014 hakeneet oleskelulupaa perhesiteen perusteella ja nuorin lapsi 3.2.2015 samalla perusteella.

Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisella päätöksellään katsonut, että valittaja ja perheen lapset ovat perheenkokoajan ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitettuja perheenjäseniä. Hakemukset on kuitenkin hylätty, koska valittajan ja hänen lastensa toimeentulo Suomessa ei ole turvattu ulkomaalaislain 39 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Maahanmuuttoviraston ohjeessa toimeentuloedellytyksen soveltamisesta (MigDno/2013/1032) annetaan ulkomaalaislain 39 §:ssä tarkoitetulle turvatulle toimeentulolle suuntaa antavat euromäärät (ns. toimeentulotaso). Ohjeen mukaan perheen, jossa on kaksi aikuista ja kaksi lasta, nettotulojen tulisi olla vähintään 2 600 euroa kuukaudessa, jotta heidän toimeentulonsa voitaisiin katsoa olevan turvattu.

Perheenkokoajan tulot ovat olleet vuonna 2014 nettona keskimäärin 2 014,64 euroa kuukaudessa. Uutta työsuhdetta koskevan tammikuun 2016 palkkalaskelman mukaan perheenkokoajan nettotulo on ollut 2 147,97 euroa. Lisäksi perhe on oikeutettu lapsilisään, joka on yhteensä 201,55 euroa kuukaudessa.

Maahanmuuttoviraston lausunnon mukaan perheelle ei ole maksettu Kelan etuuksia.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Hallinto-oikeus katsoo, että perheen toimeentulo ei ole turvattu ulkomaalaislain 39 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Perheenkokoajan ansiotulot ja lapsilisä eivät riitä toimeentuloedellytyksen täyttymiseen. Asumistuki, toisin kuin lapsilisä, on tulevaisuudessa mahdollisesti saatava etuus, jonka saaminen ja määrä riippuvat useista tekijöistä, joita ei voida etukäteen arvioida. Näin ollen kun perheenkokoajalle ei ole tosiasiassa toistaiseksi myönnetty asumistukea, ei mahdollisesti tulevaisuudessa myönnettävää asumistukea voida etukäteen ottaa toimeentulolaskelmassa huomioon.

Toimeentuloedellytyksestä poikkeaminen on mahdollista vain, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii. Valittaja on saapunut Suomeen tietoisena siitä, että perhe-elämän viettäminen Suomessa on epävarmaa. Tähän nähden ja huomioon ottaen asiassa ilmenneet seikat kokonaisuudessaan toimeentuloedellytyksestä poikkeamiseen ei ole ilmennyt laissa tarkoitettua poikkeuksellisen painavaa syytä. Hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden johdosta lapsen etu edellyttäisi toimeentuloedellytyksestä poikkeamista. Pelkästään yhteiselämän katkeaminen toisen vanhemman kanssa ei edellytä asian arvioimista toisin.

Oleskeluluvan myöntämättä jättäminen ei loukkaa myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettua perhe-elämän suojaa, koska perheenkokoajan ja hänen perheenjäsentensä perhe-elämän viettämistä Suomessa on ollut perusteltua rajoittaa puuttuvan toimeentuloedellytyksen vuoksi, eikä sopimus takaa perheenjäsenille oikeutta valita asuinpaikkaa yhteisen perhe-elämän viettämiseen.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä valittajan ja hänen lastensa oleskelulupahakemukset sekä määrätä heidät käännytettäviksi Sambiaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 146, 147 ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Taina Hakkarainen, Lea Alén ja Sofia Laaksonen. Esittelijä Jaakko Holopainen

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B asiakumppaneineen on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja oleskelulupa myönnetään ja Maahanmuuttoviraston täytäntöönpano kielletään.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Perheenkokoajan nettotulot ovat 2 147,97 euroa kuukaudessa. Lisäksi perhe on oikeutettu lapsilisään, joka on 201,55 euroa. Nettotulot ovat siten yhteensä 2 349,52 euroa kuukaudessa, joten vajausta Maahanmuuttoviraston ohjeen mukaiseen määrään on vain noin 250 euroa kuukaudessa. Laskelmassa ei ole otettu huomioon asumistukea. Perhe on tullut hyvin toimeen perheenkokoajan tuloilla. Heidän vuokransa on 780 euroa, sähkö 80 euroa, ruokamenot 400 euroa ja perheenkokoajan työmatkakulut noin 60 euroa kuukaudessa. Tämän jälkeen perheelle jää käyttövaraa 1 030 euroa kuukaudessa.

Hakijana oleva perheenkokoajan puoliso kärsii mielenterveysongelmista, jotka liittyvät Sambiassa tapahtuneisiin traumaattisiin väkivaltakokemuksiin. Tämä muodostaa poikkeuksellisen painavan syyn poiketa toimeentuloedellytyksestä.

Poikkeamista puoltaa myös lapsen etu. On ilmeisen kohtuutonta lähettää 4- ja 9-vuotiaat lapset vakavista mielenterveysongelmista kärsivän äitinsä kanssa Sambiaan.

Perheenkokoaja on Ruandan kansalainen ja hakijana oleva puoliso Sambian kansalainen.

Merkintä

Korkein hallinto-oikeus on 23.8.2016 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 3540 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Maahanmuuttovirasto on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa vaatinut valituksen hylkäämistä ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Valittajien mukaan B:n puolison, D:n ja C:n isän ansiotyöstä saama nettotulo kuukaudessa lisättynä lapsilisillä on yhteensä noin 2 350 euroa, mikä puuttuu vain 250 euroa kuukaudessa vaaditusta toimeentulotasosta. Lisäksi laskelmissa ei ole huomioitu asumistukea, joka mukaan lukien perheen toimeentulovaatimus voisi täyttyä. Toimeentuloedellytyksestä tulisi poiketa perheen taustan ja lapsen edun vuoksi.

Valittajien puolison, isän ansiotulot ovat olleet valittajien hakiessa oleskelulupaa perhesiteen perusteella keskimäärin nettona noin 2015 euroa kuukaudessa. Jos siihen lasketaan lapsilisät noin 202 euroa kuukaudessa, on heidän toimeentulonsa ollut keskimäärin 2 217 euroa kuukaudessa. Valittajien valittaessa hallinto-oikeuteen asiasta, perheen puolison, isän toimeentulo on hieman noussut ja on ollut keksimäärin nettona 2 150 euroa kuukaudessa. Lapsilisät mukaan lukien nettotulot ovat olleet kuukaudessa noin 2 352 euroa. Toimeentulotaso on noussut 1.12.2015 alkaen ja hallinto- oikeuden valituksen liitteeksi on toimitettu tammikuun 2016 palkkalaskelma. Avustajan hallinto-oikeudelle toimittamassa ilmoituksessa on todettu, että sairaanhoitajana toimivan kyseisen henkilön bruttokuukausiansio on noin 3 000 euroa kuukaudessa riippuen lisien määrästä. Lisien suuruutta pitkällä aikavälillä on mahdotonta arvioida yhden kuukauden palkkalaskelman perusteella. Jotta lisien vaikutus toimeentulon tasoon voitaisiin luotettavasti arvioida, tulisi arvio tehdä useamman kuukauden pohjalta. Näin ollen on mahdollista, että valittajien toimeentulotaso olisi riittävä perhesideperusteisen oleskeluluvan myöntämiseen, mikäli puolisolle kertyy säännöllisesti lisistä maksettavaa palkkaa nykyisen peruspalkan lisäksi.

Valittajat ovat vedonneet toimeentulona myös mahdolliseen asumistukeen koko oleskelulupaprosessin ajan. Mikäli valittajille olisi myönnetty asumistukea, se olisi voitu huomioida heidän tulotasoa laskettaessa. Valittajat eivät ole kuitenkaan missään vaiheessa prosessia hakeneet tai saaneet asumistukea, joten sen merkitystä ei voida arvioida. On ilmeistä, että jos valittajien olisi ollut mahdollista saada asumistukea, he olisivat sitä myös hakeneet, jotta olisivat voineet sillä rahalla paikata puuttuvaa toimeentulovaatimusta. Näin ei ole kuitenkaan toimittu. Maahanmuuttovirasto on tarkastanut Kelalta puhelimitse viimeksi 30.8.2016, että valittajien talouteen ei ole myönnetty asumistukea, eikä sitä ole edes haettu missään vaiheessa.

Valittajat ovat vedonneet siihen, että toimeentuloedellytyksestä tulisi poiketa perheen taustan ja lapsen edun vuoksi. Perheen taustat ovat olleet selvillä sekä turvapaikka- että oleskelulupaprosessin aikana. Turvapaikan osalta valittajien asia on jo käsitelty loppuun, kun korkein hallinto-oikeus 28.12.2015 hylkäsi valituslupahakemuksen. Valittajien tausta ei antanut aihetta kansainvälisen suojelun tai oleskeluluvan myöntämiseen. Toimeentuloedellytyksestä poikkeaminen lapsen edun perusteella edellyttää puolestaan korkeimman hallinto-oikeuden linjauksen (KHO:2014:50) mukaan yksilöllisiä lapsen etuun konkreettisesti vaikuttavia seikkoja ja olosuhteita. Tällaisia seikkoja olisivat esimerkiksi lapsen vakava sairaus. Valittajina olevilla lapsilla ei ole mitään merkittäviä sairauksia tai muuta sellaista syytä, jonka vuoksi lapsen etu vaatisi poikkeamista toimeentuloedellytyksestä.

Valituslupahakemuksessa tarkoitettu oleskelulupa-asia ei ole poikkeuksellinen, eikä tehty päätös poikkea muista samanlaisissa asioissa tehdyistä päätöksistä. Ulkomaalaislain 196 §:ssä tarkoitettuja perusteita valitusluvan myöntämiselle ei ole.

B asiakumppaneineen on antanut vastaselityksen.

Perheenkokoaja on aloittanut toisen työn päätoimensa ohella toukokuussa 2016. Sivutyöstä maksetaan nettopalkkana 498 euroa kuukaudessa. Uuden selvityksen perusteella asia tulee palauttaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan muutoin kuin oikeusapua koskevalta osalta. Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäviksi haettujen oleskelupien myöntämistä varten.

2. Lausunnon antaminen maasta poistamisen täytäntöönpanoa koskevista vaatimuksista raukeaa.

Perustelut

1. Pääasia

1. Ratkaistavana oleva oikeuskysymys

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana, onko B:n ja hänen asiakumppaniensa oleskeluluvan edellytyksenä oleva toimeentulo katsottava olevan turvattu ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Mikäli näin ei ole, on harkittava, onko toimeentuloedellytyksestä poikkeamiseen olemassa poikkeuksellisen painava syy tai vaatiiko lapsen etu sitä.

2. Sovellettavat oikeusohjeet

Ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentin mukaan oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu, jollei tässä laissa toisin säädetä. Toimeentuloedellytyksestä voidaan yksittäisessä tapauksessa poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii. Saman pykälän 2 momentin mukaan ulkomaalaisen toimeentulo katsotaan turvatuksi ensimmäistä oleskelulupaa myönnettäessä, jos hänen maassa oleskelunsa kustannetaan tavanomaiseksi katsottavilla ansiotyöstä, yrittäjätoiminnasta, eläkkeistä, varallisuudesta tai muista lähteistä saatavilla tuloilla siten, että hänen ei voida olettaa joutuvan toimeentulotuesta annetussa laissa tarkoitetun toimeentulotuen tai vastaavan muun toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen. Tällaisena etuutena ei pidetä kustannuksia korvaavia sosiaaliturvaetuuksia.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Sama koskee harkintaa päätettäessä perheenkokoajan tai hänen perheenjäsenensä maastapoistamisesta.

Harkittaessa perheenkokoajan tai hänen perheenjäsenensä maastapoistamista ulkomaalaislain 146 §:n perusteella otetaan 66 a §:ssä lueteltujen seikkojen ohella huomioon muun muassa päätöksen perusteena olevat seikat sekä arvioon muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan.

Ulkomaalaislain 5 §:n mukaan lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä. Säännös heijastaa hallinnossa yleisesti noudatettua suhteellisuusperiaatetta (HE 28/2003 vp, s. 119).

Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä sekä kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

3. Oikeuskäytäntöä

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksissään KHO 2016:155 ja KHO 2016:198 käsitellyt oikeudesta perheenyhdistämiseen annetun neuvoston direktiivin 2004/86/EY (niin kutsuttu perheenyhdistämisdirektiivi) ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön merkitystä ulkomaalaislain 39 §:n soveltamista koskeneessa asiassa.

Arvioitaessa toimeentuloedellytyksen täyttymistä on otettava huomioon perheenyhdistämisdirektiivin säännökset ja niitä koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Niistä käy ilmi ensinnäkin, että vaikka jäsenvaltiot voivat vaatia todisteita perheen ylläpitoon riittävistä perheenkokoajan vakaista ja säännöllisistä tuloista ja varoista, perheenyhdistämisen salliminen on pääsääntö ja siten tuota jäsenvaltioiden mahdollisuutta on tulkittava suppeasti.

Hakemuksia tutkiessaan jäsenvaltioiden tulee ottaa huomioon lapsen etu ja suosia perhe-elämää, ja ne eivät saa loukata perheenyhdistämisdirektiivin tavoitetta ja sen tehokasta vaikutusta. Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään myös viitannut suhteellisuusperiaatteeseen ja todennut, että niillä keinoilla, joilla jäsenvaltiot toteuttavat toimeentuloedellytystä koskevan säännöksen tavoitteita, ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kun otetaan huomioon ulkomaalaislain 39 §:n tarkoitus, se, että perheenyhdistämisen salliminen on tarkoitettu pääsäännöksi ja että jäsenvaltioiden mahdollisuutta vaatia selvitystä perheenkokoajan tuloista ja varoista on sovellettava suppeasti, perhe-elämän suosimisen periaate, suhteellisuusperiaate sekä se, että oleskeluluvan hakijan toimeentulo tulee arvioitavaksi uudestaan jatkolupaa myönnettäessä, hakijalta ei tule edellyttää enempää näyttöä kuin on tarpeen tuon edellytyksen täyttymisen arvioimiseksi. Toimeentulo on katsottava turvatuksi, jos oleskeluluvan hakijan esittämän selvityksen perusteella ei voida olettaa, että hän joutuisi turvautumaan toimeentuloa turvaavaan etuuteen.

4. Maahanmuuttoviraston ohje toimeentuloedellytyksen soveltamisesta

Maahanmuuttoviraston ohjeessa toimeentuloedellytyksen soveltamisesta (MIGDno/2013/1032) annetaan ulkomaalaislain 39 §:n 2 momentissa tarkoitetulle turvatulle toimeentulolle suuntaa-antavat euromäärät (ns. toimeentulotaso). Ohjeessa todetaan, että sen tarkoituksena on toimeentuloedellytyksen yhtenäinen soveltaminen harkittaessa oleskeluluvan myöntämistä ja antaa suuntaviivat lain yhdenmukaiselle soveltamiselle. Siinä tähdennetään, ettei ohje yksittäistapauksessa ole ratkaisijaa sitova, sillä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista säädetään lailla, ja jos ohje on yksittäisessä tapauksessa ristiriidassa ulkomaalaislain, hallintolain, perustuslain, muiden velvoittavien normien tai kansainvälisten velvoitteiden kanssa, ei sitä tule soveltaa (s. 11).

Ohjeen mukaan perheen, jossa on kaksi aikuista ja kaksi lasta, nettotulojen tulisi olla vähintään 2 600 euroa kuukaudessa ja 31 200 euroa vuodessa, jotta heidän toimeentulonsa voitaisiin katsoa olevan turvattu. Ohjeen mukaan suuntaa-antavasta toimeentulotasosta voidaan poiketa yksittäistapauksessa kokonaisharkinnan perusteella ja ohjeessa myös muistutetaan toimeentuloedellytystä harkittaessa huomioonotettavasta ulkomaalaislain 5 §:stä (s. 14).

5. Asiassa saatu selvitys

Perheenkokoajan nettotulot ovat olleet oleskelulupia haettaessa lapsilisineen keskimäärin 2 217 euroa kuukaudessa. Asian ollessa vireillä hallinto-oikeudessa perheenkokoajan nettotulot ovat olleet 2 352 euroa kuukaudessa. Muutoksenhakijain hallinto-oikeudelle toimitetun ilmoituksen mukaan perheenkokoajan bruttokuukausiansio sairaanhoitajan työssä on noin 3 000 euroa kuukaudessa riippuen lisien määrästä. Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle todennut, että on mahdollista, että valittajien toimeentulotaso olisi riittävä perhesideperusteisen oleskeluluvan myöntämiseen, mikäli puolisolle kertyy säännöllisesti lisistä maksettavaa palkkaa nykyisen peruspalkan lisäksi.

Muutoksenhakijan korkeimmalle hallinto-oikeudelle 6.10.2016 toimittaman vastaselityksen mukaan perheenkokoaja on aloittanut toisen työn päätoimensa ohella toukokuussa 2016, josta maksetaan nettopalkkana 498 euroa kuukaudessa.

Valituslupahakemusta on perusteltu muun ohella sillä seikalla, että hakijana oleva lasten äiti kärsii mielenterveysongelmista ja että olisi kohtuutonta käännyttää 4- ja 9-vuotiaat lapset vakavista mielenterveysongelmista kärsivän äitinsä kanssa Sambiaan.

Hallinto-oikeudelle esitetystä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri ky:n Lohjan sairaanhoitoalueen Paloniemen sairaalanpsykiatrian erikoislääkärin lausunnossa 29.12.2014 on mainittu, että B on ollut 8.–9.12.2014 Paloniemen sairaalassa seurattavana ja hoidettavana ja käynyt vastaanotolla 17. ja 22.12.2014. Hänellä ei ole ollut aikaisempia hoitojaksoja. Lausunnon yhteenvedossa todettiin, että tutkittavalla oli sinänsä terveen psyykkisen rakenteen ohessa vakavia tyypillisellä tavalla posttraumaattisia oireita.

Asiassa ei ole esitetty uudempaa lääketieteellistä lausuntoa.

Perheenkokoaja ja valittaja ovat 4.11.2006 avioituneet Sambiassa. Perheenkokoajalla on Suomeen työntekijän oleskelulupa, joka on voimassa 1.10.2019 asti. Valittaja ja perheen vanhin lapsi ovat 11.12.2014 hakeneet oleskelulupaa perhesiteen perusteella ja nuorin lapsi 3.2.2015 samalla perusteella.

Asiassa on otettava huomioon, että korkeimman hallinto-oikeuden hylättyä valituslupahakemuksen aikaisemmassa turvapaikka-asiassa 28.12.2015 antamallaan päätöksellä t. 3887, perheen on katsottava oleskelevan Suomessa muusta kuin pakottavasta syystä.

6. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Valituslupahakemuksen ja Maahanmuuttoviraston korkeimmalle hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan perheenkokoajan nettotulot ovat olleet lapsilisät mukaan lukien 2 352 euroa kuukaudessa. Perheenkokoajan on esitetty myös saavan lisätuloja sivutöistä ja sairaanhoitajan työhön liittyvistä lisistä. Tarkempaa selvitystä ei kuitenkaan ole esitetty lisätulojen pysyvyydestä ja vakiintuneeksi katsottavasta määrästä.

Maahanmuuttoviraston toimeentuloedellytyksen soveltamisohjeissa on annettu ulkomaalaislain 39 §:n 2 momentissa tarkoitetulle turvatulle toimeentulolle suuntaa-antavat euromäärät, joiden mukaan kahden aikuisen ja kahden lapsen perheen nettotulojen tulisi olla vähintään 2 600 euroa kuukaudessa, jotta heidän toimeentulonsa voitaisiin katsoa olevan turvattu. Sanottu ohje ei ole oikeudellisesti sitova, vaan suuntaa-antava. Ohjetta on kuitenkin hallintokäytännössä vakiintuneesti noudatettu oleskelulupa-asioissa noudatettavan yhdenmukaisen käytännön perusteella.

Asiassa saadun selvityksen perusteella perheenkokoajan vakiintuneeksi katsottavat ansiotulot ovat noin 250 euroa suuntaa-antavaa määrää pienemmät.

Perheenkokoaja on koulutettu hoitoalalle ja vakiinnuttanut asemaansa työmarkkinoilla. Hänen tulonsa ovat säännölliset, eikä asiassa ole ilmennyt, että perhe olisi joutunut turvautumaan toimeentulotukeen tai muuhun vastaavaan toimeentuloa turvaavaan etuuteen.

Toimeentuloedellytystä koskevat tulorajat ovat suuntaa-antavia ja niitä ulkomaalaislain 39 §:n perusteella sovellettaessa on otettava huomioon suhteellisuusperiaate. Suuntaa-antavasta toimeentulotasosta voidaan myös poiketa kokonaisharkinnan perusteella eikä edellytyksen soveltaminen saa johtaa valittajan ja hänen perheenjäsenensä kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

Tämän asian arvioinnissa tulee ottaa huomioon perheen olosuhteet kokonaisuudessaan ja muun muassa tilanne, johon valittaja lapsineen joutuisi, mikäli heidät poistettaisiin maasta oleskelulupaa koskevan hakemuksen hylkäämisen vuoksi, äidin terveydentila sekä onko perheenkokoajalla ja valittajalla mahdollisuutta viettää perhe-elämää samassa asuinvaltiossa.

Otettaessa huomioon, että perheen tulot eivät oleellisesti jää oleskelulupa-asioissa yhdenmukaisesti noudatetun Maahanmuuttoviraston ohjeellisen tulorajan alapuolelle, ei ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentissa tarkoitettu poikkeaminen muodostu asiassa merkittäväksi. Kun lisäksi otetaan huomioon hakijana olevan perheenkokoajan puolison psyykkisestä terveydentilasta saatu selvitys ja se seikka, että tämä joutuisi käännytettynä Sambiaan huolehtimaan yksin lapsista, mikäli perheenkokoaja jäisi Suomeen voimassa olevan oleskelulupansa perusteella, on haettujen oleskelulupien hylkääminen näissä oloissa suhteellisuusperiaatteen vastaista ja valittajien kannalta kohtuutonta.

Edellä lausutun johdosta hallinto-oikeuden päätös on kumottava muutoin kuin oikeusapua koskevalta osalta, sekä Maahanmuuttoviraston päätös on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäviksi haettujen oleskelulupien myöntämistä varten.

2. Täytäntöönpano

Kun hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla kumottu, ei ole tarpeen lausua päätösten täytäntöönpanokieltoa koskevista vaatimuksista.

Oikeusapu

Avustajalle oikeusapulain nojalla maksettava määrä hyväksytään vaatimuksen mukaisena. Tämämäärä jää valtion vahingoksi.

Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin nojalla määrätään, että avustajan määräys on voimassa asiaa Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Sakari Vanhala, Janne Aer, Petri Helander ja Mikko Puumalainen. Asian esittelijä Leo Kaasinen.