KHO:2017:39

Varainsiirtovero – Työsuhdeoptio – Optio-oikeuden antaminen – Optio-oikeuden käyttäminen – Uudet osakkeet – Yhtiön hallussa olevat osakkeet – Maksuton osakeanti yhtiölle itselleen – Vastike – Työpanos

Vuosikirjanumero: KHO:2017:39
Antopäivä: 9.3.2017
Taltionumero: 1031
Diaarinumero: 3456/2/15

A Oyj oli pyytänyt ennakkoratkaisua kysymyksestä, tuliko sen periä varainsiirtovero, kun konsernin Suomessa rajoitetusti verovelvollinen työntekijä merkitsi hakemuksessa tarkoitetun optio-ohjelman perusteella saamillaan optioilla A Oyj:n uusia osakkeita tai vaihtoehtoisesti yhtiön hallussa olevia vanhoja osakkeita. Työntekijät eivät olleet maksaneet saamistaan optioista rahavastiketta.

Verohallinto oli antanut ennakkoratkaisun, jonka mukaan varainsiirtoverotuksen synnyttävä luovutus tapahtui jo merkintäoikeuden antohetkellä. Yhtiön tuli periä varainsiirtovero luovutetuista optio-oikeuksista. Ennakkoratkaisun mukaan merkitystä ei ollut sillä, saatiinko kannustinjärjestelmässä vanhoja vai uusia osakkeita.

Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksestään ilmenevillä perusteilla, että optio-oikeuden antamisessa ei ollut kysymys arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta, josta olisi suoritettava varainsiirtoveroa. Varainsiirtoveroa ei tullut periä myöskään silloin, kun työntekijä merkitsi saamillaan optioilla A Oyj:n uusia osakkeita tai sellaisia A Oyj:n osakkeita, jotka olivat tulleet yhtiön haltuun sen itselleen suuntaamassa osakeannissa.

Yhtiön tuli sen sijaan periä varainsiirtovero, jos se luovutti rajoitetusti verovelvolliselle työntekijälle sen hallussa olevia muita A Oyj:n osakkeita. Vaikka A Oyj:n osakkeet oli otettu kaupankäynnin kohteeksi yleisölle avoimessa säännöllisesti toimivassa kaupankäynnissä, luovutusta ei pidetty verovapaana, koska vastikkeen katsottiin muodostuvan osaksi työpanoksesta.

Varainsiirtoverolaki 15 § 1 momentti, 15 a § 1 ja 4 momentti ja 20 § 1 momentti

Osakeyhtiölaki 9 luku 1 § ja 20 § 1 momentti sekä 10 luku 1 § 1 momentti

Pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista annettu neuvoston direktiivi 2008/7/EY 5 artikla 2 kohta a alakohta ja 6 artikla 1 kohta a alakohta

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-415/02, komissio v. Belgia

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 28.9.2015 nro 15/1014/6

Asian aikaisempi käsittely

A Oyj on pyytänyt Verohallinnolta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

1) Tuleeko A Oyj:n periä varainsiirtovero, kun A-konsernin Suomessa rajoitetusti verovelvollinen työntekijä merkitsee hakemuksessa tarkoitetun optio-ohjelman perusteella saamillaan optioilla A Oyj:n uusia osakkeita?

2) Tuleeko A Oyj:n periä varainsiirtovero, kun A-konsernin Suomessa rajoitetusti verovelvollinen työntekijä merkitsee hakemuksessa tarkoitetun optio-ohjelman perusteella saamillaan optioilla A Oyj:n hallussa olevia vanhoja osakkeita?

Verohallinto on 5.3.2015 antanut ennakkoratkaisun, jonka mukaan:

1) A Oyj:n tulee periä varainsiirtovero Suomessa rajoitetusti verovelvollisille työntekijöille luovutetuista optio-oikeuksista, jotka oikeuttavat merkitsemään uusia osakkeita.

2) A Oyj:n tulee periä varainsiirtovero Suomessa rajoitetusti verovelvollisille työntekijöille luovutetuista optio-oikeuksista, jotka oikeuttavat merkitsemään vanhoja yhtiön hallussa olevia osakkeita.

Päätöksen perusteluiden mukaan varainsiirtoverotuksen synnyttävä luovutus tapahtuu jo merkintäoikeuden antohetkellä, mutta luovutus on vastikkeen eli työpanoksen arvon osalta ehdollinen. Mahdollisen vastikkeen määrä selviää vasta siinä vaiheessa, kun optiota käytetään. Varainsiirtoveronalaisen luovutuksen kohteena oleva arvopaperi on optio-oikeus, joten siitä maksettavan varainsiirtoveron kannalta ei ole merkitystä sillä, saadaanko kannustinjärjestelmässä vanhoja vai uusia osakkeita. Option perusteella suoritettavan varainsiirtoveron perusteena oleva vastike on merkittyjen osakkeiden käypä arvo. Koska hakemuksessa tarkoitetussa tapauksessa optio-oikeuden saaja on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen, A Oyj on optio-oikeuden luovuttajana velvollinen perimään veron luovutuksensaajalta.

A Oyj on valittanut ennakkoratkaisusta ja vaatinut, että uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, ettei A Oyj:n tule periä rajoitetusti verovelvolliselta työntekijältään varainsiirtoveroa, kun työntekijälle annetaan yhtiön optio-ohjelmien perusteella optioita tai hän merkitsee optioiden perusteella A Oyj:n uusia osakkeita tai saa optioiden käytön perusteella yhtiön hallussa olevia sen vanhoja osakkeita.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan varainsiirtoverolain 15 §:n 1 momentin, 15 a §:n 1 momentin ja 4 momentin 3 kohdan, 16 §:n 1 ja 2 momentin sekä 17 §:n 1 momentin säännökset ja asiassa saatua selvitystä perustellut päätöstään seuraavasti:

Hallinto-oikeus toteaa, että arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta luovutuksensaajan on suoritettava varainsiirtoveroa. Varainsiirtoverovelvollisuus koskee myös arvopaperin merkintäoikeudesta annettua todistusta ja merkintäoikeutta koskevaa luovutuskirjaa. Hakemuksessa tarkoitetuissa kannustinjärjestelmissä A Oyj:n työntekijät saavat työpanostaan vastaan optio-oikeuksia, joilla he voivat merkitä yhtiön osakkeita. Kun otetaan huomioon kannustinjärjestelmistä saatu selvitys, osakeperusteisen kannustinjärjestelmän perusteella saatua optio-oikeutta on antohetkelläänkin pidettävä arvopaperin merkintäoikeudesta annettuna varainsiirtoverolain 17 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna todistuksena, jonka antamisessa yhtiön työntekijälle on kysymys varainsiirtoverolain 15 a §:n 4 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta luovutuksesta, jossa vastike muodostuu osittain tai kokonaan työpanoksesta ja josta on suoritettava varainsiirtoveroa. Kun luovutuksen kohteena oleva arvopaperi on kannustinjärjestelmän perusteella saatu optio-oikeus, sillä seikalla, merkitseekö työntekijä yhtiön uusia vai vanhoja osakkeita, ei ole merkitystä luovutuksen varainsiirtoverovelvollisuuden kannalta. Koska hakemuksessa tarkoitetuissa olosuhteissa optio-oikeuden saaja on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen, A Oyj on luovuttajana velvollinen perimään veron luovutuksensaajalta.

Verohallinnon päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Mika Hämäläinen, Jouko Valonen ja Juha Alhonnoro (eri mieltä). Esittelijä Juuso Peltonen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oyj on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että A Oyj ei ole velvollinen perimään varainsiirtoveroa Suomessa rajoitetusti verovelvollisille työntekijöille annetuista optio-oikeuksista, jotka oikeuttavat merkitsemään uusia osakkeita, eikä optio-oikeuksista, jotka oikeuttavat merkitsemään vanhoja yhtiön hallussa olevia osakkeita.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Verotus- ja oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että uusien optio-oikeuksien antaminen ei ole varainsiirtoverolain tarkoittama omistusoikeuden luovutus. Verohallinto on kuitenkin 30.9.2014 antamassaan työsuhdeoptioiden verotusta koskevassa ohjeessa katsonut, että työsuhdeoption antaminen olisi varainsiirtoverolain tarkoittama luovutus.

Asiassa on riidatonta, että optio-oikeuden voidaan katsoa olevan varainsiirtoverolain 17 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu arvopaperin merkintäoikeudesta annettu todistus. Varainsiirtoveroa ei kuitenkaan tule suorittaa, koska uuden optio-oikeuden antaminen ei ole omistusoikeuden luovutus. Varainsiirtoverolain säätämiseen liittyvän hallituksen esityksen (HE 121/1996 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että uuden osakkeen merkitsemiseen perustuva saanto ei ole käsitteellisesti luovutus, mistä johtuen tapahtuma ei kuulu varainsiirtoverolain soveltamisalaan. Vastaavasti myöskään uuden optio-oikeuden antaminen ei ole käsitteellisesti omistusoikeuden luovutus, eikä se siten kuulu varainsiirtoverolain soveltamisalan piiriin.

Yhtiön vaatimusta tukee myös osakeyhtiölain sanamuoto. Osakeyhtiölain 10 luvun pykälien sanamuodon mukaan optio-oikeudet annetaan. Optio-oikeuksien antamisessa on kysymys puhtaasti välivaiheen kautta tapahtuvasta osakeannista, koska sillä pyritään lopulta osakemerkintään. Oikeuskirjallisuudessa optio-oikeuksien antaminen on rinnastettu täysin osakeantiin. Lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut saattaa optioiden kautta tapahtuvaa työntekijöiden palkitsemista erilaiseen asemaan osakepalkkioiden kautta tapahtuvaan palkitsemiseen verrattuna.

Hallinto-oikeuden päätöksessä omaksutun kannan voidaan katsoa olevan ristiriidassa direktiivin 2008/7/EY tavoitteiden kanssa.

Option käyttäminen uuden osakkeen merkitsemiseen ei ole varainsiirtoverotuksenalainen tapahtuma, koska kysymys ei ole varainsiirtoverolain tarkoittamasta omistusoikeuden luovutuksesta.

Varainsiirtoverotuksessa noudatettavasta option antamisen ja osakkeen merkitsemisen erillisyydestä aiheutuu se, että käytettäessä työsuhteen perusteella annettua optiota vanhan osakkeen saamista ei voida pitää luovutuksena, jossa vastike perustuisi osin tai kokonaan työpanokseen varainsiirtoverolain 15 a §:n 4 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Työpanokseen perustuva saanto on option antaminen, joka ei ole varainsiirtoverolain soveltamisalaan kuuluva omistusoikeuden luovutus. Vanhan osakkeen saamisessa option käytön perusteella vastikkeena ei miltään osin ole työpanos, vaan vastike muodostuu optio-oikeuden ehtojen mukaisesta osakkeen merkintähinnasta. Näin ollen, ja ottaen huomioon sen, että A Oyj:n osake on otettu kaupankäynnin kohteeksi yleisölle avoimessa säännöllisesti toimivassa kaupankäynnissä, varainsiirtoveroa ei ole suoritettava option käyttämisen perusteella tapahtuvasta osakkeen saamisesta, vaikka option käyttäjälle toimitetaan uuden osakkeen sijaan yhtiön omistuksessa oleva vanha osake.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen ja vaatinut, että valitus hylätään.

Oikeudenvalvontayksikkö on muun ohella todennut, että asiaan liittyvät työsuhdeoptiot ovat varainsiirtoverolain 17 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja arvopapereita. Hallituksen esityksessä on viitattu osakepääoman korotuksen yhteydessä tapahtuvaan osakemerkintään eli tilanteeseen, jossa yhtiö hankkii oman pääoman ehtoista rahoitusta. Käsillä olevassa tapauksessa ei ole kysymys tähän verrattavasta tilanteesta.

Tapauksessa on sovellettava Verohallinnon ohjetta, koska osakkeiden merkintä ei ole tapahtunut ennen ohjeen antopäivää eikä voimaantuloa. Varainsiirtoverollisen luovutuksen kohteena oleva arvopaperi on optio-oikeus, joten siitä maksettavan varainsiirtoveron kannalta ei ole merkitystä sillä, saadaanko kannustinjärjestelmässä vanhoja tai uusia osakkeita. Varainsiirtoveron konkreettinen suorittamisvelvollisuus syntyy sillä hetkellä, kun optio-oikeuden saanut palkansaaja merkitsee option perusteella osakkeita. Kysymys on ehdollisesta luovutuksesta. Luovutus on ehdollinen vastike-ehdon ja siten myös option toteutuksen osalta. Optio raukeaa eli jää toteuttamatta, jos se on arvoton option voimassaoloajan päättyessä. Varainsiirtoverolain 21 §:n 1 momentissa tarkoitettu kahden kuukauden aika lasketaan optio-oikeuksien käyttöajankohdasta (osakkeiden merkintähetki).

A Oyj on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

Valitus hyväksytään osittain. Hallinto-oikeuden päätös ja Verohallinnon ennakkoratkaisu kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan:

A Oyj:n ei tule periä varainsiirtoveroa, kun A-konsernin Suomessa rajoitetusti verovelvollinen työntekijä merkitsee hakemuksessa tarkoitetun optio-ohjelman perusteella saamillaan optioilla A Oyj:n uusia osakkeita tai saa sellaisia osakkeita, jotka ovat tulleet yhtiön haltuun sen itselleen suuntaamassa osakeannissa. A Oyj:n tulee periä varainsiirtovero, jos se luovuttaa rajoitetusti verovelvolliselle työntekijälle hakemuksessa tarkoitetun option perusteella sen hallussa olevia muita A Oyj:n osakkeita.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Varainsiirtoverolain 15 §:n 1 momentin mukaan arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta on luovutuksensaajan suoritettava veroa.

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle varainsiirtoihin kohdistuvan leimaverotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 121/1996 vp) on lausuttu 15 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että lakiin ei ehdoteta otettavaksi erityissäännöstä osakepääoman korotuksen yhteydessä tapahtuvan osakemerkinnän verottomuudesta. Osakemerkintään perustuva saanto ei ole käsitteellisesti luovutus, eikä sen vuoksi kuuluisi varainsiirtoverolain soveltamisalaan. Osakemerkinnästä ei ole myöskään ollut suoritettava leimaveroa sen jälkeen, kun niin sanotusta osakeantileimaverosta luovuttiin vuoden 1969 alusta.

Varainsiirtoverolain 15 a §:n 1 momentin mukaan veroa ei ole suoritettava luovutettaessa kiinteää rahavastiketta vastaan arvopapereita, jotka on otettu lainkohdassa tarkemmin todetulla tavalla kaupankäynnin kohteeksi yleisölle avoimessa säännöllisesti toimivassa kaupankäynnissä. Pykälän 4 momentin 3 kohdan mukaan verovapaus ei koske luovutusta, jossa vastike muodostuu osittain tai kokonaan työpanoksesta.

Varainsiirtoverolain 16 §:n 2 momentin mukaan, jos luovutuksensaajana on muu tuloverolain mukaan rajoitetusti verovelvollinen kuin ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa oleva sivukonttori tai ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen, rahastoyhtiön tai ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan Suomessa oleva sivuliike, on luovuttaja velvollinen perimään veron luovutuksensaajalta.

Varainsiirtoverolain 17 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvopaperilla tarkoitetaan tässä laissa osaketta ja sen väliaikaistodistusta. Saman momentin 4 kohdan mukaan arvopaperilla tarkoitetaan myös muun muassa 1 kohdassa tarkoitetun arvopaperin merkintäoikeudesta annettua todistusta ja merkintäoikeutta koskevaa luovutuskirjaa.

Varainsiirtoverolain 20 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenee, että arvopaperin luovutuksessa vero lasketaan kauppahinnasta tai muun vastikkeen arvosta.

Osakeyhtiölain 9 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan yhtiö voi antaa uusia osakkeita tai luovuttaa hallussaan olevia omia osakkeitaan (osakeanti). Pykälän 2 momentin mukaan osakeannissa voidaan antaa osakkeita merkittäviksi maksua vastaan (maksullinen osakeanti) tai antaa osakkeita maksutta (maksuton osakeanti). Saman luvun 20 §:n 1 momentin mukaan yhtiö voi päättää maksuttomasta osakeannista yhtiölle itselleen niin, että osakeannissa rekisteröityihin uusiin osakkeisiin sovelletaan yhtiön hallussa olevia omia osakkeita koskevia sääntöjä.

Osakeyhtiölain 10 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan, jos siihen on yhtiön kannalta painava taloudellinen syy, yhtiö voi samassa luvussa säädetyllä tavalla antaa erityisiä oikeuksia, jotka oikeuttavat maksua vastaan saamaan uusia osakkeita tai yhtiön hallussa olevia omia osakkeita. Oikeudenhaltijalla voi olla oikeus valita, merkitseekö hän osakkeita (optio-oikeus).

Pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista annetun neuvoston direktiivin 2008/7/EY (jäljempänä myös pääomaverodirektiivi) 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltiot eivät saa kantaa mitään välillistä veroa seuraavista: osakkeiden, osuuksien tai muiden samankaltaisten arvopapereiden taikka tällaisia arvopapereita vastaavien todistusten laatiminen, liikkeeseen laskeminen, ottaminen kaupankäynnin kohteeksi arvopaperipörssissä, vaihdantaan saattaminen tai niillä tapahtuva kaupankäynti, niiden liikkeeseenlaskijasta riippumatta. Direktiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan sen estämättä, mitä 5 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat kantaa kiinteän tai vaihtuvamääräisen veron arvopapereiden siirroista.

Unionin tuomioistuimen asiassa C-415/02, komissio v. Belgia, antamassa tuomiossa on ollut kysymys edellä mainittua direktiiviä edeltäneen pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista annetun neuvoston direktiivin 69/335/ETY tulkinnasta. Tuomioistuin on katsonut, että mikäli sallittaisiin veron kantaminen liikkeeseen lasketun uuden osakkeen ensimmäistä kertaa tapahtuvasta ostamisesta, tämä tarkoittaisi käytännössä, että veroa kannettaisiin arvopaperin liikkeeseen laskemisesta, koska se on olennainen osa pääoman hankinnan kokonaisjärjestelyä. Arvopapereiden liikkeeseen laskeminen ei näet riitä sellaisenaan, vaan sillä on merkitystä vasta kun näille arvopapereille löytyy ostajia (tuomion kohta 32). Tuomioistuimen mukaan tuolloin kysymyksessä olleen direktiivin 69/335 11 artiklan a alakohdan, joka olennaisesti vastasi nykyisen pääomaverodirektiivin 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, tehokas vaikutus edellytti sitä, että säännöksessä tarkoitettuun "liikkeeseen laskemiseen" oli sisällyttävä myös arvopapereiden ensimmäistä kertaa tapahtuva ostaminen niiden liikkeeseen laskemisen yhteydessä (tuomion kohta 33).

Asiassa esitetty selvitys

A Oyj on hakenut ennakkoratkaisua kahta yhtiön kannustinjärjestelmää koskien. Kannustinjärjestelmien ehtojen mukaan optiot ovat siirtokelvottomia ja ne voidaan käyttää ainoastaan merkitsemällä A Oyj:n osakkeita. Yhtiöllä on ehdoista tarkemmin ilmenevällä tavalla oikeus vastikkeetta peruuttaa työntekijälle annetut optiot, mikäli työntekijän työsuhde A-konsernissa päättyy ennen kuin optioita on käytetty.

Ehtojen mukaan kullakin optiolla voi merkitä yhden uuden A Oyj:n osakkeen. A Oyj:n hallitus voi kuitenkin erillisellä päätöksellä päättää, että option käyttäjälle toimitetaan uuden osakkeen sijaan yhtiön omistuksessa oleva vanha A Oyj:n osake.

Työntekijät eivät ole maksaneet saamistaan optioista rahavastiketta. Yhtiön osakkeet on otettu varainsiirtoverolain 15 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kaupankäynnin kohteeksi yleisölle avoimessa säännöllisesti toimivassa kaupankäynnissä.

Asian arviointi ja johtopäätökset

Ennakkoratkaisua on haettu kysymykseen, tuleeko A Oyj:n periä varainsiirtovero, kun A-konsernin Suomessa rajoitetusti verovelvollinen työntekijä merkitsee hakemuksessa esitetyn optio-ohjelman perusteella saamillaan optioilla A Oyj:n uusia osakkeita tai yhtiön hallussa olevia vanhoja osakkeita. Verohallinnon ennakkoratkaisussa on katsottu, että optio-oikeus on arvopaperi, jonka vastikkeellisesta luovutuksesta on lähtökohtaisesti suoritettava varainsiirtoveroa, ja että varainsiirtoverotuksen synnyttävä luovutus tapahtuu jo merkintäoikeuden antohetkellä. Ennakkoratkaisun mukaan merkitystä ei ole sillä, saadaanko kannustinjärjestelmässä vanhoja vai uusia osakkeita. Hallinto-oikeus ei ole muuttanut ennakkoratkaisua. Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut, että osakeperusteisen kannustinjärjestelmän perusteella saatua optio-oikeutta on antohetkelläänkin pidettävä arvopaperin merkintäoikeudesta annettuna todistuksena, jonka antamisessa yhtiön työntekijälle on kysymys luovutuksesta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että varainsiirtoverolakia koskevan hallituksen esityksen mukaan varainsiirtoveroa ei ole tarkoitettu suoritettavaksi osakemerkinnästä. Tästä ei ole kuitenkaan otettu lakiin erillistä säännöstä, koska osakemerkintään perustuva saanto ei ole käsitteellisesti luovutus, minkä vuoksi se ei kuulu varainsiirtoverolain soveltamisalaan. Osakeyhtiölain mukaan optio-oikeus on osakkeiden vastikkeellista merkintää koskeva oikeus. Kysymys on siis välivaiheesta järjestelyssä, joka voi johtaa osakkeiden merkitsemiseen, minkä vuoksi optio-oikeuden merkitsemistäkään ei ole perusteltua pitää luovutuksena varainsiirtoverolakia sovellettaessa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo mainituin perustein, että osakeyhtiölain 10 luvussa tarkoitettua optio-oikeutta ei voida pitää varainsiirtoverolain 17 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna arvopaperin merkintäoikeudesta annettuna todistuksena ennen kuin optio-oikeus on merkitty ja siten annettu oikeuden saajalle eikä optio-oikeuden antamisessa ole kysymys varainsiirtoverolain 15 §:n 1 momentissa tarkoitetusta arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta, josta luovutuksensaajan olisi suoritettava varainsiirtoveroa. Koska hallinto-oikeudella ja Verohallinnolla on ollut asiasta toinen käsitys, niiden päätökset on yhtiön valituksen johdosta kumottava.

Yhtiö on valituksessaan täällä vaatinut uutena ennakkoratkaisuna lausuttavaksi, että A Oyj ei ole velvollinen perimään varainsiirtoveroa optio-oikeuksista. Verohallinnolta yhtiö on kuitenkin, kuten todettu, pyytänyt ennakkoratkaisua tilanteeseen, jossa rajoitetusti verovelvollinen työntekijä merkitsee A Oyj:n osakkeita. Kun hallinto-oikeuden ja Verohallinnon päätökset, joissa on annettu lausunto ensin mainitusta tilanteesta, tulevat tällä päätöksellä kumotuiksi, uusi ennakkoratkaisu on siitä huolimatta, kuinka yhtiö on vaatimuksensa täällä muotoillut, annettava siihen kysymykseen, josta ennakkoratkaisua on alun perin haettu. Asiassa on tämän vuoksi vielä ratkaistava, onko Verohallinnolle esitetyssä hakemuksessa kuvatussa tilanteessa A Oyj:n uusien osakkeiden merkitseminen tai vaihtoehtoisesti yhtiön hallussa olevien vanhojen osakkeiden antaminen optioiden perusteella varainsiirtoveronalainen luovutus.

Varainsiirtoverolakia on vakiintuneesti tulkittu edellä mainitulla lain esitöistä ilmenevällä tavalla siten, että uusien osakkeiden merkintään perustuvaa saantoa ei ole pidetty luovutuksena. Tästä syystä A Oyj:n ei tule periä varainsiirtoveroa rajoitetusti verovelvolliselta työntekijältä, joka merkitsee työsuhdeoption perusteella yhtiön uusia osakkeita.

Osakeyhtiölain 9 luvun 20 §:n mukaan yhtiö voi päättää maksuttomasta osakeannista yhtiölle itselleen niin, että osakeannissa rekisteröityihin uusiin osakkeisiin sovelletaan yhtiön hallussa olevia omia osakkeita koskevia sääntöjä. Koska kysymyksessä ovat osakkeet, joita yhtiön ulkopuolinen taho ei ole merkinnyt, korkein hallinto-oikeus katsoo, että tällaisten osakkeiden luovutus rinnastuu varainsiirtoverolain esitöissä tarkoitettuun osakemerkintään. Tuloverotuksen kannalta niiden luovutusta on oikeuskäytännössä pidetty sijoittajien yhtiöön tekemänä pääomansijoituksena (KHO 2007:43), eikä tästä lähtökohdasta ole aiheellista varainsiirtoverotuksessa poiketa. Näin ollen, ja kun otetaan huomioon myös pääomaverodirektiivin säännökset ja unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-415/02, komissio v. Belgia, korkein hallinto-oikeus katsoo, että varainsiirtoveroa ei ole suoritettava myöskään silloin, kun työntekijä saa optio-oikeuden perusteella sellaisia osakkeita, jotka ovat tulleet yhtiön haltuun sen itselleen suuntaamassa osakeannissa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että yhtiön hallussa olevien muiden yhtiön omien osakkeiden luovuttaminen työntekijälle option perusteella on puolestaan varainsiirtoverolain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettu arvopaperin omistusoikeuden luovutus. Tältä osin kysymys on vielä siitä, onko osakkeista maksettavan vastikkeen katsottava muodostuvan osittain tai kokonaan työpanoksesta varainsiirtoverolain 15 a §:n 4 momentin 3 kohdan mukaisesti. Yhtiö on viitannut valituksessaan option antamisen ja osakkeen merkitsemisen erillisyyteen ja esittänyt, että siinä vaiheessa, kun vanha osake saadaan option perusteella, vastikkeena ei ole enää miltään osin työpanos, vaan vastike muodostuu yksinomaan optio-oikeuden ehtojen mukaisesta osakkeen merkintähinnasta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa aiemmin tässä päätöksessä lausuttuun viitaten, että optio-oikeuden merkitsemisestä ei ole suoritettava varainsiirtoveroa, koska kysymys on välivaiheesta järjestelyssä, joka voi johtaa osakkeiden merkitsemiseen. Verojärjestelmän toimivuus ja lain johdonmukaisen soveltamisen vaatimus edellyttävät tulkintaa, jonka mukaan optiosta maksettu vastike otetaan osakkeesta välittömästi merkintähetkellä maksettavan hinnan ohella huomioon osakkeesta maksettuna ja varainsiirtoverolain 20 §:n 1 momentin mukaan veron perusteeseen luettavana vastikkeena silloin, kun osakkeen saanto johtaa varainsiirtoveron maksuvelvollisuuteen.

Työntekijät eivät ole tässä tapauksessa maksaneet saamistaan optioista rahavastiketta. Optioiden antamisen on kuitenkin kannustinjärjestelmän ehdot ja tarkoitus huomioon ottaen katsottava perustuvan siihen, että työntekijä jatkaa option merkittyään työskentelemistään A-konsernin hyväksi. Optioiden saaminen on siis perustunut työpanokseen. Näin ollen myös osakkeista suoritettavan vastikkeen on katsottava muodostuvan varainsiirtoverolain 15 a §:n 4 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla osittain työpanoksesta. Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettu yhtiön hallussa olevien vanhojen osakkeiden luovutus ei siten ole lain 15 a §:n 1 momentin nojalla verovapaa vaan kysymyksessä on 15 §:n 1 momentin mukainen veronalainen luovutus. Jos luovutuksensaaja on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen, luovuttaja on varainsiirtoverolain 16 §:n 2 momentin nojalla velvollinen perimään veron luovutuksensaajalta.

Edellä mainituilla perusteilla uutena ennakkoratkaisuna on lausuttava korkeimman hallinto-oikeuden päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ahti Vapaavuori, Hannele Ranta-Lassila, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Paula Makkonen.

 
Julkaistu 9.3.2017