KHO:2017:41

Ulkomaalaisasia – Oleskelulupa perhesiteen perusteella – Avioliitto – Maahantulokielto – Lain säännösten kiertäminen

Vuosikirjanumero: KHO:2017:41
Antopäivä: 17.3.2017
Taltionumero: 1253
Diaarinumero: 183/4/17

Maahanmuuttovirasto ei ollut myöntänyt A:lle perhesiteen perusteella haettua oleskelulupaa. Maahanmuuttoviraston mukaan oli perusteltua aihetta epäillä, että A:n tarkoituksena oli maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen ulkomaalaislain 36 § 2 momentin tarkoittamalla tavalla.

A oli saapunut Suomeen laittomasti vuonna 2010 tai 2011. A oli hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua vuonna 2012 kun poliisi oli ottanut hänet kiinni rikoksesta epäiltynä ja hänen maassa oleskeluaan oli selvitetty. A oli peruuttanut mainitun turvapaikkahakemuksen solmittuaan avioliiton Suomen kansalaisen B:n kanssa. A oli hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella, mutta avioliiton päädyttyä eroon A:lle ei ollut myönnetty oleskelulupaa. Hänet oli päätetty käännyttää kotimaahansa Algeriaan ja määrätty viiden vuoden pituiseen maahantulokieltoon. A oli jatkanut oleskeluaan Suomessa. A solmi uuden avioliiton Suomen kansalaisen C:n kanssa vuonna 2015 ja oli hakenut tällä perusteella oleskelulupaa, josta nyt oli kysymys.

A:n valitettua Maahanmuuttoviraston päätöksestä hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeus lausui perusteluina muun ohella, että oleskeluluvan hakemista vuosien laittoman maassa oleskelun jälkeen ja Maahanmuuttoviraston vuonna 2012 määrätyn maahantulokiellon voimassa olon aikana voidaan pitää ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettuna maahantulosäännösten kiertämisenä. A oli ilmeisen tarkoituksellisesti pakoillut saamansa päätöksen tiedoksiantoa ja jatkanut laitonta maassa oleskelua yli kolme vuotta. Näissä oloissa sillä, että A:n voitiin katsoa viettävän puolisonsa kanssa sinällään todellista perhe-elämää, ei ollut ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin täyttymisen kannalta ratkaisevaa merkitystä.

Hallinto-oikeus lausui lisäksi, että A:n avioliitto perheenkokoajan kanssa oli kestänyt tuolloin vasta vähän yli vuoden ja puolisot olivat asuneet yhdessä syksystä 2014 lukien. A oli oleskellut maassa jo useita vuosia ilman oleskelulupaa ja suurelta osin laittomasti. Kun lisäksi otettiin huomioon, että A:n ja C:n oli avioliiton solmiessaan täytynyt ymmärtää, että perhe-elämän viettäminen Suomessa ei välttämättä ole heille mahdollista, sekä oleskelulupahakemuksen hylkäämiseen johtanut hakijan menettely, A:n oleskelulupahakemus oli voitu ulkomaalaislain 66 a §:stä huolimatta hylätä.

Korkein hallinto-oikeus yhtyi hallinto-oikeuden asiassa esittämiin perusteluihin. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu.

Ulkomaalaislain 5 §, 36 §:n 1 ja 2 momentti, 66 a §, 146 § 1 momentti, 147 §, 147 a § 1 momentti, 148 § 1 ja 2 momentti ja 150 § 1 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 3 ja 8 artikla

KHO 2016:31, KHO 2016:164 ja KHO 2016:166

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 9.12.2016 nro 16/1003/3

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksellään 30.5.2016 myöntänyt A:lle oleskelulupaa perhesiteen perusteella perheenkokoajana toimivaan aviopuolisoon C:hen. Samalla Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää hakijan kotimaahansa Algeriaan ja määrätä hänet kolmen vuoden pituiseen Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään 9.12.2016 hylännyt A:n ja C:n valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on 21.11.2016 pitänyt asiassa suullisen käsittelyn.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Oleskelulupa

Keskeiset sovellettavat säännökset

Ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä muun muassa, jos ulkomaalaisen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä tai turvallisuutta.

Saman pykälän 2 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.

Artiklan 2 kappaleen mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ajankohtainen oikeuskäytäntö

Korkein hallinto-oikeus totesi työntekijän oleskelulupaa koskevassa 15.3.2016 antamassaan vuosikirjaratkaisussa KHO 2016:31, että ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentti koskee ennen kaikkea tilanteita, joissa oleskelulupaa on haettu maahantulon todellista tarkoitusta vastaamattomalla perusteella. Säännös on kuitenkin sovellettavissa myös muunlaiseen menettelyyn, jonka tarkoituksena on maahantulo tai maassa oleskelu maahanmuuttoviranomaisia harhauttamalla tai muutoin virheellisin perustein.

Korkein hallinto-oikeus katsoi 7.11.2016 antamassaan vuosikirjaratkaisussa KHO 2016:164, että oleskelulupa voitiin lähtökohtaisesti jättää myöntämättä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla, jos ulkomaalainen oli saapunut Suomeen maahantulokiellon voimassa ollessa tai jos hän oli hakenut oleskelulupaa maahantulokiellon voimassa ollessa ja maahantulokielto oli voimassa vielä maahanmuuttoviranomaisen antaessa päätöksensä oleskelulupahakemuksen johdosta. Oleskelulupa voitiin tällaisissa tilanteissa jättää myöntämättä siinäkin tapauksessa, että oleskelulupahakemuksen peruste olisi ollut sinänsä todellinen. Korkein hallinto-oikeus on mainitussa ratkaisussaan viitannut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 31.7.2008 antamaan tuomioon asiassa Darren Omoregie ym. v. Norja, jossa tuomioistuin katsoi, ettei ulkomaalaislainsäädännön vastaisesti Norjassa oleskelleen ulkomaalaisen karkottaminen ja maahantulokieltoon määrääminen rikkonut 8 artiklaa, vaikka tämä oli avioitunut Norjan kansalaisen kanssa ja puolisoilla oli yhteinen lapsi.

Korkein hallinto-oikeus on toisessa 7.11.2016 antamassaan vuosikirjaratkaisussa KHO 2016:166 ottanut kantaa näyttövelvollisuuden jakautumiseen viranomaisen ja hakijan välillä avioliiton perusteella haetun oleskelulupahakemuksen yhteydessä. Ratkaisun mukaan siinä tapauksessa, että viranomainen on osoittanut, että on perusteltua aihetta epäillä niin sanottua lumeavioliittoa, oleskeluluvan hakijan on osoitettava epäily aiheettomaksi. Perhe-elämän suoja edellyttää, että avioliiton aitoutta ei arvioida pelkästään sen tilanteen perusteella, joka on vallinnut Maahanmuuttoviraston päättäessä oleskeluluvasta, vaan on arvioitava myös perhe-elämän myöhempää kehitystä.

Esitetty selvitys

Hakijan aikaisemmat vaiheet

A (s. 1985) on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua 26.1.2012 sen jälkeen kun poliisi oli ottanut hänet kiinni rikoksesta epäiltynä ja hänen maassa oleskelunsa oikeutta on ryhdytty selvittämään. Hakijan hallussa on ollut Italian kansalaiselle A1 kuuluva henkilökortti, joka on sittemmin todettu väärennökseksi. Hän on lisäksi ensin ilmoittanut poliisille virheellisesti nimekseen A2 ja syntymävuodekseen 1987. Poliisin Ranskan interpolilta saaman tiedon mukaan hakija on rekisteröity Ranskassa laittomasta oleskelusta 22.3.2010 nimellä A3, syntynyt 17.5.1990.

Hakija on 10.12.2015 Hämeenlinnan poliisiasemalla suoritetussa perhesidekuulemisessa kertonut muuttaneensa Algeriasta Italiaan vuonna 2009 ja tulleensa joulukuussa 2011 Italiasta Suomeen. Myöhemmin hakija on korjannut kertomustaan siten, että olikin muuttanut noin kolmen kuukauden jälkeen Italiasta Ranskaan, missä oleskeli noin vuoden ja neljä kuukautta. Hakija muutti Suomeen, koska hänelle oli kerrottu, että Suomessa on parempi elämä kuin Italiassa tai Algeriassa. Hakija on käyttänyt Suomessa eri henkilöllisyyksiä, jotta voisi pysyä täällä. Italiassa hän käytti nimeä A4 kaverinsa neuvosta. Ranskassa hän käytti omaa nimeään, mutta viranomaiset rekisteröivät hänet kuitenkin paperin perusteella Italiassa käytetyllä nimellä.

Hakija on peruuttanut turvapaikka- ja oleskelulupahakemuksensa 12.2.2012. Maahanmuuttovirasto on 15.2.2012 tekemällään päätöksellä todennut hakemusten raukeavan ja määrännyt hakijan käännytettäväksi Algeriaan sekä viiden vuoden pituiseen Schengen-valtioita koskevaan maahantulokieltoon. Päätöksestä ilmenee, että hakijan Suomeen saapumisen ajankohta ei ole tiedossa, mutta poliisi epäilee hänen olleen Suomessa jo ainakin tammikuussa 2011.

Hakija on valittanut Maahanmuuttoviraston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen käännyttämisen ja maahantulokiellon osalta vedoten 13.2.2012 Suomen kansalaisen B:n kanssa solmimaansa avioliittoon. Helsingin hallinto-oikeus on 21.9.2012 antamallaan päätöksellä kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen uuden selvityksen nojalla ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Perhesidekuulemisessa 8.6.2012 hakija on kertonut saapuneensa Suomeen 20.2.2011. Ennen Suomeen saapumista hän on asunut vuoden Ranskassa, missä hänellä on veli, serkku ja eno. Hakijalla ei ollut Ranskaan oleskelulupaa, vaan hän asui siellä laittomasti. Hänellä on Suomessa veli, jonka luona hän on asunut Helsingissä. Veli on asunut Suomessa noin kymmenen vuotta. Hänellä on neljä lasta, mutta hakija ei ole tiennyt, ovatko kaikki näistä veljen omia lapsia. Yksi lapsista on ainakin veljen oma lapsi. Hakijalla asuu Suomessa lisäksi serkku Tampereella. B:n hakija tapasi 2.6.2011 ja he aloittivat myös tuolloin seurustelun. Vihkimisen jälkeen hän on asunut B:n kanssa.

Hakija on perhesidekuulemisessa 10.12.2015 kertonut, että B:n äiti aiheutti ongelmia hänen ensimmäiseen avioliittoonsa syystä, jota hän ei tiedä. B:n äiti ei ollut läsnä vihkimistilaisuudessakaan. B halusi erota, koska äiti puhui hänet ympäri. Lokakuussa 2012 tapahtuneen asumuseron jälkeen hakija asui noin kuukauden tunisialaisen miehen luona Tampereella ja sitten toisen tunisialaismiehen luona Tampereella noin 15 kuukautta. Hakija on edelleen kertonut samassa kuulemisessa, että hänen serkkunsa muutti Tampereelle kaksi kuukautta ennen kuin hän itse tuli Suomeen. Lisäksi hänen veljensä on muuttanut Suomeen vuonna 2002, mutta hakija ei ole ollut häneen missään yhteydessä vuoden 2001 jälkeen eikä tiedä, asuuko veli enää Suomessa. Hän ei ole tavannut veljeään Suomessa olonsa aikana.

Hakija kertoi hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä 21.11.2016, että Ranskassa oleskellessaan hänen Tampereella asuva serkkunsa kertoi Suomen olevan hyvä maa, mistä syystä hän päätti tulla tänne joulukuussa 2011. Hän on esiintynyt eri henkilöllisyyksillä, koska haluaa oleskella Euroopassa millä tavalla tahansa. Hakija on kuullut, että yksi hänen veljistään olisi Suomessa, mutta hän ei ole tavannut veljeä täällä. Ensimmäisen avioliittonsa päättymisen syyksi hakija kertoi entisen puolisonsa äidin rasistiset mielipiteet. Muutoin avioliitossa ei ollut mitään ongelmia. Lopulta avioliiton kestettyä noin yhdeksän kuukautta puoliso halusi erota. Hakija ei ilmoittanut suhteen päättymisestä mihinkään, koska ei tiennyt, että näin olisi pitänyt menetellä. Hän jätti kännykkänsä entisen puolisonsa luokse ja asui eri kavereiden luona. Hän sai rahaa kavereilta ja muun muassa moskeijassa olleilta ihmisiltä. Hakija kertoi olleensa tietoinen siitä, että hänen oleskelunsa oli laitonta, mutta kiisti, että Maahanmuuttovirastosta tai muualtakaan olisi oltu häneen yhteydessä oleskelulupapäätöksen tiedoksiantoon liittyen.

B on ilmoittanut Maahanmuuttovirastolle 27.9.2012 sähköpostitse hakeneensa hakijasta avioeroa 3.9.2012, ja ettei hakija asuu enää B:n kanssa samassa osoitteessa. B on tehnyt osoitteenmuutoksen 1.9. lähtien, mutta hakija ei ole suostunut ilmoittamaan uutta osoitettaan tai asuinpaikkaansa.

Maahanmuuttovirasto on 2.10.2012 päättänyt, ettei hakijalle myönnetä oleskelulupaa perhesiteen perusteella B:hen. Samalla hänet on päätetty käännyttää kotimahaansa Algeriaan ja määrätä viiden vuoden pituiseen Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon. Oleskeluluvan osalta päätös on perustunut siihen, ettei hakijalla enää ole tosiasiallista perhesidettä Suomessa.

Maahanmuuttoviraston poliisin Patja-rekisteristä tulostamien tietojen mukaan hakijan kanssa on puhelimitse 9.10.2012 sovittu päätöksen tiedoksianto poliisilaitokselle 15.10.2012 klo 12.00. Hakija ei ole saapunut paikalle, minkä jälkeen hänelle on yritetty soittaa, ja hän on sammuttanut puhelimen. Tämän jälkeen hakija on etsintäkuulutettu.

Hakija on otettu kiinni ja viety säilöön 28.8.2015 sen jälkeen kun hän oli käynyt poliisiasemalla jättämässä uuden oleskelulupahakemuksen. Hakijalle annettiin tuolloin tiedoksi Maahanmuuttoviraston päätös 2.10.2012. Hakija on valittanut päätöksestä hallinto-oikeudelle vedoten uuteen perhesiteeseen.

Väestötietojärjestelmästä saatavien tietojen mukaan hakijan avioliitto B:n kanssa on päättynyt avioeroon 5.8.2013. Hakija on solminut avioliiton Suomen kansalaisen C:n kanssa 21.8.2015.

Hakijan Suomessa tekemät rikokset

Helsingin käräjäoikeus on 30.12.2015 tuominnut hakijan 22.12.2011 tehdystä varkaudesta 40 päiväsakon sakkorangaistukseen. Hakija oli varastanut toisen henkilön hallusta ravintolassa tietokonelaukun, joka on sisältänyt muun muassa kannettavan tietokoneen.

Helsingin käräjäoikeus on 18.9.2012 tuominnut hakijan 5.1.2011 tapahtuneesta väärennyksestä ja 5.1.2011–20.1.2012 tapahtuneesta väärän henkilötiedon antamisesta 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Koeaika on päättynyt 18.9.2014.

Hakijalle on lisäksi määrätty 5.11.2011 tapahtuneesta niskoittelusta poliisia vastaan 10 päiväsakon sakkorangaistus.

Hämeen poliisilaitoksen Maahanmuuttovirastolle 14.9.2015 antamasta lausunnosta ilmenee, että hakijasta on lisäksi merkitty rikosepäilyt 5.12.2012 tehty varkaus sekä 28.12.2010 A1 nimellä tehty näpistys. Ensin mainitun teon epäilyn osalta syyttäjä on luopunut syytteestä, koska hakijasta oli tehty käännyttämispäätös eikä asianomistajalla ollut vaatimuksia. Jälkimmäisen epäilyn osalta jutun esitutkinta on keskeytetty esitutkintalain 3 luvun 13 §:n/muun perusteen perusteella.

Oleskelulupahakemuksen perusteena oleva perheside

Hakija on 10.12.2015 poliisiasemalla suoritetussa perhesidekuulemisessa kertonut tavanneensa perheenkokoaja C:n ensimmäisen kerran 16.6.2014 tamperelaisessa yökerhossa. Seuraavana päivänä he tapasivat kahvilassa ja viikko tai kaksi tämän jälkeen hakija meni Hämeenlinnaan tapamaan perheenkokoajaa. Eri kaupungeissa asuessaan he pitivät yhteyttä toisiinsa tekstiviestein. Ennen heinäkuuta 2014 he tapasivat kaksi kertaa ja ramadanin jälkeen he tapailivat jälleen yleensä kerran viikossa. He puhuvat keskenään englantia. Hakija muutti perheenkokoajan luokse kolme kuukautta tapaamisen jälkeen ja he ovat asuneet yhdessä siitä lähtien. Perheenkokoajan asunto on kaksio ja siellä asuu heidän kahden lisäksi perheenkokoajan koira. Avioliitosta he keskustelivat ja sopivat yhdessä.

Hakija on kertonut tekevänsä yleensä ruoan ja siivoavansa. Hän pelaa jalkapalloa ja perheenkokoaja käy maanantaisin joogassa. Heillä ei ole yhteisiä kavereita, mutta he käyvät melkein joka viikonloppu perheenkokoajan vanhempien luona. Perheenkokoaja on nähnyt hakijan vanhemmat Skypen kautta.

Perheenkokoaja on 10.12.2015 suoritetussa perhesidekuulemisessa kertonut ensitapaamisesta, seurustelusta ja yhdessä asumisesta pääosin yhteneväisesti hakijan kanssa. Perheenkokoajan mukaan hakija asui ensitapaamisen aikaan Tampereella serkkunsa luona. Kysyttäessä hakijan Suomessa olevista sukulaisista perheenkokoaja on maininnut ainoastaan kyseisen serkun. Hakija puhui ensimmäisenä avioliiton solmimisesta vuonna 2014, minkä jälkeen he puhuivat asiasta yhdessä.

Hakija kertoi hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä pääosin yhteneväisesti poliisikuulemisessa jo kertomansa kanssa tapaamisestaan, seurustelustaan ja perhe-elämästään perheenkokoajan kanssa. Ensitapaamisen aikaan hakija kertoi asuneensa tunisialaisen ystävän luona Hervannassa. Yhteen muuton hakija kertoi tapahtuneen vasta marraskuussa 2014. Hakija kertoi perheenkokoajalle luvattomasta maassa oleskelustaan vasta siinä vaiheessa, kun he jo asuivat yhdessä. Perheenkokoaja työskenteli aiemmin silloin tällöin kun töihin kutsuttiin, mutta nyt hänellä on vuoden pituinen työsopimus. Perheenkokoaja työskentelee pääsääntöisesti kello 7-16, mutta jää joskus ylitöihin. Hakija hoitaa kotiasiat ja yhdessä he syövät, katsovat televisiota ja käyvät joskus baarissa. Epävarman tilanteensa vuoksi hakija ei halua vielä lapsia, mutta tulevaisuudessa haluaisi perustaa perheen. Hänelle ei ole ongelma asua missä tahansa, mutta hän ei tiedä, voisiko perheenkokoaja elää Algeriassa.

Hakija kertoi edelleen suullisessa käsittelyssä, että hänellä on ollut epävarman tilanteensa vuoksi paljon stressiä. Ensimmäisen kerran hän kävi lääkärissä kolme kuukautta sitten. Nyt hän käy kerran viikossa hoitajan luona ja myöhemmin marraskuussa on varattuna aika lääkärille henkisen väsymyksen vuoksi.

Hakija myönsi suullisessa käsittelyssä syyllistyneensä 18.7.2016 näpistykseen ja järjestystä ylläpitävän vartijan vastustamiseen, mutta kertoi olleensa teon aikaan sairas. Psykiatri oli sanonut, että hänellä oli harhaääniä, jotka kehottivat aiheuttamaan ongelmia ja ottamaan mitä haluaa.

Perheenkokoaja kertoi suullisessa käsittelyssä tapaamisesta, seurustelusta, avioitumisesta ja yhteisestä perhe-elämästä hakijan kanssa pääosin samalla tavalla kuin poliisikuulemisessa. Perheenkokoaja kertoi, että hakija tapasi hänen vanhempansa ja pikkuveljensä ensimmäisen kerran jalkapallopelissä vuonna 2014 heti ramadanin päättymisen jälkeen. Hakija asui perheenkokoajan luona käytännössä kokonaan jo elo-syyskuussa 2014. Tämän jälkeen he ovat asuneet koko ajan yhdessä. Perheenkokoajalle selvisi aika pian hakijan tapaamisen jälkeen se, ettei hakijalla ole papereita. Perheenkokoaja löysi internetistä tietoa, ettei seurustelun perusteella voi hakea oleskelulupaa. Hän oli asiasta huolestunut, mutta ei rakastumisen ja ihastumisen vuoksi ajatellut asiaa enempää. Perheenkokoaja ei kuitenkaan halunnut avioitua heti vain oleskeluluvan hakemista varten. Perheenkokoaja kertoi kuulleensa hakijan käyttämistä alias-nimistä poliisilta 28.8.2015. Perheenkokoaja oli tällöin saanut poliisilta tietää myös hakijan tekemistä rikoksista.

Todistajana kuullut perheenkokoajan äiti, isä ja veli kertoivat kaikki tavanneensa hakijan ensi kerran kesällä 2014. He ovat kaikki tavanneet hakijaa ja perheenkokoajaa yhdessä lukuisia kertoja niin perhe- kuin muissakin juhlissa sekä muuten vain. Kaikki todistajat kertoivat, että hakija oli perheenkokoajan mukana jo tämän veljen häissä elokuussa 2014. Perheenkokoajan vanhemmat kertoivat molemmat, että heidän tietojensa mukaan puolisot ovat muuttaneet yhteen elo-syyskuussa 2014. Perheenkokoajan veli ja isä kertoivat nähneensä puolisoiden asunnossa myös hakijan tavaroita. Kaikki todistajat kertoivat olleensa läsnä puolisoiden vihkimistilaisuudessa maistraatissa sekä sen jälkeen puolisoiden asunnolla pidetyssä pienessä hääjuhlassa. Kaikki todistajat kertoivat pitävänsä avioliittoa normaalina rakkauteen perustuvana liittona. He kertoivat tulevansa hyvin toimeen hakijan kanssa. Perheenkokoajan veli ja isä kertoivat kommunikoivansa hakijan kanssa pääasiassa englanniksi, mutta enenevästi myös suomen kielellä. Perheenkokoajan äiti kertoi perheenkokoajan tulkkaavan keskustelut, koska hän osaa itse vain muutaman sanan englantia.

Oikeudellinen arviointi

Hakijan avioliitto perheenkokoajan kanssa muodostaa olettaman siitä, että hakijalle voidaan ulkomaalaislain 37 ja 50 §:ien perusteella myöntää oleskelulupa. Asiassa on ensin arvioitava, onko oleskeluluvan myöntämiselle kuitenkin olemassa ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentin mukainen este sillä perusteella, että hakijan on katsottava vaarantavan Suomessa tekemiensä rikosten perusteella yleistä järjestystä ja turvallisuutta.

Hakija on tehnyt kaikki Maahanmuuttoviraston päätöksen perusteena olevat rangaistukseen johtaneet teot vuosina 2011–2012 eli niistä on kulunut jo melko pitkä aika. Ankarin hakijalle tuomittu rangaistus on ollut 30 päivän ehdollinen vankeusrangaistus, jonka koeaika on jo päättynyt. Hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä Maahanmuuttovirasto on nostanut esille hakijan syyllistymisen rangaistavaan tekoon vielä valituksenalaisen päätöksen tekemisen jälkeenkin. Kyseinen teko ei kuitenkaan ole päätöksen perusteena, eikä hallinto-oikeudella ole käytettävissään tarkempaa selvitystä mainitun teon teko-olosuhteista tai siitä, miten sitä on rikosoikeudellisesti arvioitu. Tästä syystä mainitun yksittäisen teon perusteella ei ole mahdollista arvioida hakijan jatkaneen rikollista käyttäytymistään. Hakijan olosuhteissa on tapahtunut muutoksia erityisesti sen jälkeen kun hän on muuttanut yhteen perheenkokoajan kanssa sekä solminut tämän kanssa avioliiton elokuussa 2015. Kun lisäksi otetaan huomioon tekojen luonne ja niistä langetetut rangaistukset, ei hakijan voida katsoa valituksenalaisessa päätöksessä mainittujen tekojen johdosta enää tällä hetkellä vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta siten, että tämä olisi esteenä haetun perhesideperusteisen oleskeluluvan myöntämiselle.

Asiassa on seuraavaksi arvioitava sitä, onko oleskeluluvan myöntämiselle ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentista johtuva este. Maahanmuuttoviraston päätöksessään mainitsemat hakijan maassa oleskeluun liittyvät poikkeukselliset seikat, joita on selostettu sekä edellä esitetyssä selvityksessä että jäljempänä, ovat muodostaneet objektiivisesti arvioiden perustellun aiheen epäillä, että hakija ei ole solminut avioliittoa yhteisen perhe-elämän viettämisen tarkoituksessa, vaan yksinomaan oleskeluoikeuden saadakseen. Hakija on kuitenkin sekä poliisilaitoksella että hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä suoritettujen asianosaisten ja ulkopuolisten todistajien kuulemisten perusteella osoittanut, että hän on asunut yhdessä perheenkokoajan kanssa syksystä 2014 lähtien. Hän on osallistunut perheenkokoajan kanssa yhteisiin perhejuhliin ja muutoinkin ollut paljon tekemisissä perheenkokoajan perheenjäsenten kanssa. Hakija ja perheenkokoaja tuntevat kuulemisten perusteella toisensa ja viettävät yhdessä tavanomaista perhe-elämää. Hakijan oleskelulupahakemuksen perusteena olevan avioliiton luonnetta ei näin ollen ole enää syytä kyseenalaistaa.

Edellä todetusta huolimatta hallinto-oikeus katsoo, että arvioitaessa sitä, onko oleskelulupahakemus voitu hylätä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin perusteella, on voitu kiinnittää huomiota myös muihin kuin välittömästi puolisoiden perhe-elämään liittyviin seikkoihin. Vaikka keskeisimpänä seikkana on arvioida oleskelulupahakemuksen perusteena olevan avioliiton luonnetta, on oleskelulupahakemus mahdollista hylätä 36 §:n 2 momentin perusteella, jos hakijan menettely oleskelulupaa hakiessa muutoin osoittaa sellaista maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämistä, jota on yleisen edun vuoksi pidettävä perhe-elämän suojaa painavampana.

Hakija on saapunut maahan laittomasti muiden EU-valtioiden kautta, joissa hän on niin ikään oleskellut laittomasti. Hakija on käyttänyt useita eri henkilöllisyyksiä, ja kertonut syyksi tälle halunsa oleskella Euroopassa keinolla millä hyvänsä. Hakija on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua vasta poliisille kiinni jäätyään, ja peruuttanut mainitun hakemuksen hyvin pikaisesti ollessaan solmimassa avioliittoa Suomen kansalaisen kanssa. Hakijaa on kuultu viranomaisten toimesta useaan otteeseen ja hänen kertomuksissaan on runsaasti ristiriitaisuuksia. Hakija on muun muassa kertonut Suomeen saapumisen ajankohdasta ristiriitaisesti. Kuulemisessa 8.6.2012 hakija on kertonut saapuneensa maahan helmikuussa vuonna 2011 kun taas kuulemisessa 10.12.2015 sekä vielä viimeksi hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä hän on kertonut saapuneensa maahan vasta joulukuussa 2011. Hakija on kuitenkin tuomittu Helsingin käräjäoikeudessa jo 5.1.2011 tapahtuneesta väärennyksestä ja 5.1.2011–20.1.2012 tapahtuneesta väärän henkilötiedon antamisesta, mistä syystä hakijan kaikkia ilmoituksia maahan saapumisestaan on pidettävä totuuden vastaisina. Lisäksi asiakirjoissa on tieto, jonka mukaan hakijan on epäilty syyllistyneen näpistykseen jo 28.12.2010 A1 nimellä. Näissä oloissa hakijan maahan tulon ja laittoman maassa oleskelun aika on jäänyt täysin epäselväksi. Ensimmäisen perhesideperusteisen oleskelulupahakemuksensa yhteydessä hakija on kertonut asuneensa myös Suomessa olevan veljensä luona, mutta sittemmin hän on sekä kuulemisessa 10.12.2015 että hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä kertonut, ettei ole koskaan tavannut veljeään Suomessa, eikä edes tiedä varmaksi, onko veli ylipäänsä täällä. Nämä ristiriitaiset kertomukset, joita hakija on esittänyt edelleen nyt kyseessä olevan valitusasian käsittelyn yhteydessä, ovat omiaan heikentämään luottamusta hakijan kertomukseen kokonaisuudessaan. Lisäksi ne ovat vahva osoitus hakijan pyrkimyksestä harhauttaa viranomaisia.

On riidatonta, että hakijan ensimmäinen avioliitto Suomen kansalaisen kanssa on kestänyt vain hyvin lyhyen aikaa. Hakija on esittänyt oman näkemyksensä avioliiton päättymisen syistä eikä hakijan entistä puolisoa ole kuultu avioliiton luonteen selvittämiseksi. Asiassa ei siten ole jälkikäteen yksinomaan avioliiton lyhyen keston perusteella perusteltua aihetta olettaa, että mainittu avioliitto olisi Maahanmuuttoviraston esittämällä tavalla solmittu yksinomaan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi. Mainitun avioliiton päätyttyä hakijalla on kuitenkin hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan ulkomaalaisena ollut korostettu velvollisuus selvittää maassa oleskelunsa laillisuus. Hakija on omankin kertomuksensa mukaan ollut tietoinen siitä, että hänen maassa oleskelunsa jatkaminen on avioliiton päätyttyä ollut laitonta. Hakijan kertomus siitä, ettei häneen ollut otettu yhteyttä oleskelulupapäätöksen tiedoksi antamiseen liittyen, on poliisin rekisteristä ilmenevien tietojen perusteella ilmeisen epäuskottava. Hallinto-oikeus katsoo asiassa sen sijaan näytetyn, että hakija on ilmeisen tarkoituksellisesti pakoillut tiedoksiantoa ja jatkanut laitonta maassa oleskelua poikkeuksellisen pitkän ajan eli yli kolme vuotta. Mainitun kaltainen laiton maassa oleskelu muodostaa vakavia ongelmia yhteiskunnan toiminnan kannalta. Kun kielteisen oleskelulupaa, käännyttämistä ja maahantulokieltoa koskevan päätöksen tiedoksianto on valittajasta itsestään johtuvista syistä estynyt, on hakijan katsottava aloittaneen nyt kysymyksessä olevan perhe-elämän perheenkokoajan kanssa tietoisena siitä, että hänen maassa oleskelunsa ja perhe-elämän jatkaminen Suomessa on epävarmaa. Myös perheenkokoaja on kertomansa mukaan ollut tietoinen hakijan laittomasta maassa oleskelusta ja aloittanut suhteen hakijan kanssa tästä piittaamatta. Hakija on edelleen hakenut nyt kysymyksessä olevaa oleskelulupaa samaan aikaan kun hän on saanut tiedokseen jo vuonna 2012 tehdyn kielteisen, viiden vuoden pituisen maahantulokiellon sisältävän päätöksen. Hakijan voidaan siten katsoa hakeneen oleskelulupaa hänelle määrätyn maahantulokiellon voimassa ollessa siitä huolimatta, että hän on valittamalla kyseenalaistanut maahantulokiellon lainmukaisuuden.

Hallinto-oikeus katsoo, että oleskeluluvan hakemista vuosien tarkoituksellisen laittoman maassa oleskelun jälkeen ja aikaisemmalla päätöksellä määrätyn maahantulokiellon voimassa olon aikana voidaan pitää ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettuna maahantulosäännösten kiertämisenä. Hakija on jatkanut epärehellistä, maahantulosäännösten kiertämiseen viittaavaa menettelyään antamalla vielä hallinto-oikeudessakin ristiriitaisia lausumia muun muassa oleskeluunsa ja täällä oleviin sukulaisiinsa liittyen. Näissä oloissa sillä, että hakijan voidaan hallinto-oikeudelle esitetyn selvityksen perusteella katsoa viettävän puolisonsa kanssa sinällään todellista perhe-elämää, ei ole ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin täyttymisen kannalta ratkaisevaa merkitystä.

Hakijan avioliitto perheenkokoajan kanssa on kestänyt vasta vähän yli vuoden ja puolisot ovat asuneet yhdessä syksystä 2014 lukien. Hakija on oleskellut maassa jo useita vuosia, mutta kuten edellä on todettu, ilman oleskelulupaa ja suurelta osin laittomasti. Kun lisäksi otetaan huomioon, että hakijan ja perheenkokoajan on avioliiton solmiessaan täytynyt ymmärtää, että perhe-elämän viettäminen Suomessa ei välttämättä ole heille mahdollista, sekä oleskelulupahakemuksen hylkäämiseen johtanut hakijan menettely, hakijan oleskelulupahakemus on voitu ulkomaalaislain 66 a §:stä huolimatta hylätä.

Käännyttäminen ja maahantulokielto

Kun hakijan oleskelulupahakemus on hylätty, on hänen käännyttämiselleen ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukainen peruste. Hakija on lisäksi täällä oleskelunsa aikana tuomittu ulkomaalaislain 148 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetulla tavalla rikoksesta rangaistukseen, ja hänen käännyttämiselleen on myös mainitun lainkohdan mukainen peruste. Kun otetaan huomioon hakijan rikollisista teoista Maahanmuuttoviraston päätöksentekohetkellä jo kulunut aika, ei hänen kuitenkaan ole ollut enää perusteltua syytä epäillä syyllistyvän Suomessa rikokseen, josta on säädetty vankeusrangaistus, tai epäillä syyllistyvän toistuvasti rikoksiin. Toisin kuin Maahanmuuttovirasto hallinto-oikeus siten katsoo, ettei käännyttämisen perusteena ole voitu vedota ulkomaalaislain 148 §:n 1 momentin 8 kohtaan. Kun hakijan oleskelulupahakemus on hylätty maahantulosäännösten kiertämisen perusteella on hänet ulkomaalaislain 147 a §:n 1 momentin ja 150 §:n 1 momentin mukaisesti voitu määrätä maahantulokieltoon.

Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Jos käännyttäminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara.

Hakijan oleskelulupahakemus on hylätty, koska on katsottu olevan perusteltua aihetta epäillä hänen tarkoituksenaan olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen. Hän on saapunut ja jäänyt oleskelemaan Suomeen laittomasti ja aloittanut perhe-elämän tietoisena oleskelunsa laittomuudesta. Hakija on esiintynyt viranomaisille useilla eri henkilötiedoilla, antanut ristiriitaisia tietoja ja ilmaissut useaan otteeseen selkeänä päämääränään alusta alkaen olleen jäädä Eurooppaan oleskelemaan. Hakija on syyllistynyt laittoman maassa oleskelunsa aikana myös rangaistaviin tekoihin, joskin kokonaisharkinnassa mainittuja tekoja painavampana käännyttämisperusteena on pidettävä oleskeluluvan puuttumista ja sen perusteena olevia seikkoja. Käännyttämistä ja maahantulokieltoa puoltavat seikat ovat kokonaisharkinnassa painavampia kuin niitä vastaan puhuva seikka eli se, että hakija on aloittanut Suomessa perhe-elämän noin kaksi vuotta sitten. Asiaa ei ole arvioitava toisin myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvatun perhe-elämän suojan vuoksi, koska puuttumiselle on olemassa lainmukaiset ja välttämättömät yhteiskunnalliset perusteet. Kolmen vuoden pituista maahantulokieltoa ei ole, kaikki edellä jo todettu huomioon ottaen, pidettävä kohtuuttomana.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 5 §, 36 §:n 1 ja 2 momentti, 66 a §, 146 § 1 momentti, 147 §, 147 a § 1 momentti, 148 § 1 ja 2 momentti ja 150 § 1 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 3 ja 8 artikla

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Maija-Liisa Marttila, Marja Tuominen ja Elina Ranz, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittajat ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittajat ovat vaatineet, että korkein hallinto-oikeus kieltää A:n (hakija) käännytyksen ja kumoaa valituksenalaisen päätöksen oleskeluluvan myöntämiseksi hänelle. Toissijaisesti valittajat ovat vaatineet, että maahantulokielto kumotaan, tai lyhennetään huomattavasti.

Valittajat ovat esittäneet perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Käännytyksen täytäntöönpano on kiellettävä. Hakijaa ollaan käännyttämässä Algeriaan. Hallinto-oikeus on arvioinut hakijan ja perheenkokoajan tilannetta väärin siltä osin, kun se on katsonut oikeutetuksi puuttua valittajien perhe-elämän suojaan. Hallinto-oikeus on katsonut, että toisin kuin maahanmuuttovirasto, valittajien perhe-elämän aitoutta ei ole enää syytä epäillä, eikä hakijan menneitä rikoksia voida arvioida siten, että niistä seuraisi ulkomaalaislain 36 §:n ensimmäisen momentin mukainen este oleskeluluvan myöntämiselle, kuten maahanmuuttovirasto oli katsonut. Hallinto-oikeus on kuitenkin tästä huolimatta katsonut, että maahanmuuttovirasto oli voinut hylätä hakijan oleskelulupahakemuksen ulkomaalaislain 36 § 2 momentin perusteella siitä huolimatta, että valittajien välillä on todellista perhe-elämää.

Valittajat katsovat, että hallinto-oikeus on tulkinnut perhe-elämän suojaa liian suppeasti, kun se on katsonut hakijan laittoman maassa oleskelun olleen riittävä peruste puuttua siihen, eikä punninta ole ollut oikeasuhtainen.

Valittajan oikeusturva vaatii, että hän voi jäädä Suomeen valitusasian ratkaisuun saakka. Karkotus katkaisisi valittajien keskinäisen perhe-elämän, koska perheenkokoaja ei voi käytännössä seurata hakijaa Algeriaan. Käännyttäminen voisi aiheuttaa hakijalle ahdistuneisuus- ja masennusoireita ja mahdollisesti psykoottistyyppisiä kokemuksia.

Valittajat toteavat, että asiassa on pääosin kyse siitä harkintakynnyksestä, millä valtio voi puuttua, tässä tapauksessa kiistatta, perhe-elämää viettävän avioparin yhteiselämään kun huomioidaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla. Valittajat katsovat, että hakijan laiton maassa olo on vain yksi valtion etua ja yksilön perhe-elämän suojaa punnitessa vaikuttava tekijä eikä sille tule täten antaa liiallista painoarvoa päätöstä tehtäessä. Näin on todennut myös EIT ratkaisussaan 3.7.2006 Rodriguez Da Silva and Hoogkamer v. The Netherlands (kohdat 43 ja 44).

On riidatonta, että valittaja on oleskellut Suomessa sinänsä ilman oleskelulupaa vuodesta 2012 lukien. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut saanut Maahanmuuttoviraston vuonna 2012 antamaa kielteistä päätöstä tiedokseen, ennen kuin vuonna 2015 haki oleskelulupaa avioliiton perusteella.

Hakija on pyrkinyt laillistamaan oleskelunsa heti kun se on mahdollista. Hän on jättänyt lupahakemuksen mentyään naimisiin. Tätä ennen lupaperustetta ei joka tapauksessa olisi ollut, joten luvan hakeminen ei ole ollut mahdollista. Perheenkokoaja on ollut tietoinen siitä, että hänen puolisonsa oleskelee Suomessa luvatta, mutta hän on yrittänyt löytää keinoja laillistaa oleskelu. Ennen avioliiton solmimista tämä ei kuitenkaan ole ollut mahdollista. On totta, että hakijan kertomuksissa on ollut joitain ristiriitaisuuksia. Hallinto-oikeus on kuitenkin täysin jättänyt huomiotta hakijan terveydentilan, josta oli jo ennen suullistakin käsittelyä esitetty selvitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta. Asian näin päättyessä ei ole tarpeen erikseen lausua täytäntöönpanokieltoa koskevasta vaatimuksesta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Oikeusapu

Avustaja on vaatinut palkkiona ja korvauksena arvonlisäveroineen yhteensä 1208,71 euroa. Avustajalle maksetaan valtion varoista vaatimus enemmälti hyläten asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisena korvauksena korkeimmassa hallinto-oikeudessa suoritetuista tarpeellisista toimenpiteistä viiden työtunnin mukaan seuraavasti:

- palkkiota 550 euroa

- asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisena korvauksena tarpeellisista tulkkauskuluista 191 euroa

- arvonlisäveroa 132 euroa.

Sovelletut oikeusohjeet

Oikeusapulaki 17 § 1 momentti ja 18 § 1 momentti

Valtioneuvoston asetus oikeusavun palkkioperusteista 2 §, 4 § 1 momentti, 4 a § ja 6 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Janne Aer ja Petri Helander. Asian esittelijä Camilla Busck-Nielsen.

 
Julkaistu 17.3.2017