Suomeksi - På svenska - In English - Other languages

Korkein hallinto-oikeus

Korkein hallinto-oikeus

Etusivu » Päätöksiä » Vuosikirjapäätökset » Vuosikirjapaatos » KHO:2017:42

KHO:2017:42

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Ihmiskauppa – Suojelun tarjoaminen – Oleskeluluvan myöntäminen ihmiskaupan uhrille – Oleskeluluvan myöntäminen yksilöllisestä inhimillisestä syystä – Haavoittuva asema – Käännyttäminen – Nigeria

Vuosikirjanumero: KHO:2017:42
Antopäivä: 20.3.2017
Taltionumero: 1269
Diaarinumero: 1580/4/16

Asiassa oli Nigerian Kanon osavaltiosta kotoisin olevan A:n omasta ja lastensa puolesta tekemän valituksen johdosta ratkaistava, oliko A:lla, jonka Maahanmuuttovirasto oli katsonut olevan ihmiskaupan uhri, ihmiskaupassa uhriutumisensa, uudelleen uhriutumisen vaaran taikka hänet ihmiskauppaan saattaneen henkilön oikeudenloukkausten uhan vuoksi oikeus turvapaikkaan tai oleskelulupaan toissijaisen suojelun perusteella. Kyse oli kansainvälisen suojelun osalta lisäksi siitä, muodostivatko ebolaviruksen ja Boko Haram -terroristiryhmittymän aiheuttamiksi väitetyt uhat perusteen myöntää A:lle ja hänen lapsilleen turvapaikka tai oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella. Asiassa oli myös kyse A:n ja hänen lastensa humanitaarisen suojelun tarpeesta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden naisten voidaan lähtökohtaisesti katsoa kuuluvan ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa ja 87 b §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuun tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään. Ihmiskaupan uhrin kansainvälisen suojelun tarvetta harkittaessa oli arvioitava, oliko odotettavissa, että hän saattaisi kotimaahan palatessaan joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi, ja oliko hänellä mahdollisuus saada tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua kotimaansa viranomaisilta. Valtion suojelun saatavuutta arvioitaessa oli otettava huomioon paitsi valtion halu myös sen kyky suojata ja auttaa ihmiskaupan uhreja. Vaikka uudelleen uhriutumisen vaaraa ei todennäköisesti olisi, oli otettava kuitenkin huomioon, oliko uhriutuminen aiheuttanut uhrille sellaisia vaikeita terveydellisiä seurauksia, joiden vuoksi palauttaminen kotimaahan olisi kohtuutonta hänen kokemustensa vuoksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ihmiskaupan uhreiksi joutuneille henkilöille Nigeriassa tarjolla olevaa suojelua voitiin ajantasaisen maatietouden perusteella lähtökohtaisesti pitää tehokkaana, pysyvänä ja riittävänä ja että ihmiskaupan uhriksi Euroopassa joutuneiden nigerialaisnaisten ei kotimaahan palatessaan ollut pääsääntöisesti katsottava joutuvan heidät ihmiskauppaan saattaneiden henkilöiden oikeudenloukkausten tai uudelleen uhriksi joutumisen todelliseen vaaraan. Erikseen oli vielä arvioitava, oliko ihmiskaupan uhriksi joutuneella henkilöllä tosiasialliset mahdollisuudet päästä suojelun piiriin kotimaahan palautettaessa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ihmiskaupan uhrien suojelua ja auttamista koskevat kansainväliset velvoitteet huomioon ottaen täytäntöönpanoviranomaisten on ihmiskaupan uhria kotimaahansa palautettaessa tehtävä yhteistyötä uhrien vastaanottamiseen, suojelemiseen ja avustamiseen toimivaltaisten uhrin kotimaan viranomaisten kanssa. Ihmiskaupan uhrin palauttamisen on ensisijaisesti perustuttava vapaaehtoisen paluun järjestelyihin. Ihmiskaupan uhrin kieltäytyessä vapaaehtoisen paluun järjestelyistä hänen maasta poistamisensa voidaan kuitenkin toteuttaa myös pakkotoimin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ihmiskaupan uhrin maasta poistamista täytäntöönpantaessa on huolehdittava asianmukaisesti siitä, että uhri halutessaan pääsee hänen erityistarpeensa ja haavoittuvan asemansa huomioon ottavan auttamisjärjestelmän piiriin.

Korkein hallinto-oikeus otti huomioon ihmiskaupan uhrien auttamista ja suojelemista Nigeriassa koskevan ajantasaisen maatietouden sekä A:n henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuudessaan saadun selvityksen ja katsoi, ettei käsillä ollut perusteita myöntää ihmiskaupan uhriksi joutuneelle A:lle turvapaikkaa taikka oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella. Käsillä ei ollut perusteita myöntää A:lle ja hänen lapsilleen turvapaikkaa taikka oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella myöskään ebolaviruksen tai Boko Haram -terroristiryhmittymän aiheuttamaksi väitetyn uhan perusteella. A ja hänen lapsensa eivät olleet toissijaisen tai humanitaarisen suojelun tarpeessa kotialueensa turvallisuustilanne huomioon ottaen.

Ihmiskaupan uhrin kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tultua hylätyksi oli erikseen arvioitava, oliko A hakemuksensa perusteisiin liittyvän syyn vuoksi ulkomaalaislain 52 a tai 52 §:ssä tarkoitetun oleskeluluvan tarpeessa. Tällöin oli ensin harkittava, täyttyivätkö ulkomaalaislain 52 a §:ssä säädetyt edellytykset ihmiskaupan uhrille tarkoitetun oleskeluluvan myöntämiseksi. Jos nämä edellytykset eivät täyttyneet, seuraavaksi oli arvioitava, oliko ihmiskaupan uhrille kuitenkin myönnettävä oleskelulupa ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Ottaen huomioon A:n ja hänen lastensa olosuhteista kokonaisuudessaan saadun selvityksen korkein hallinto-oikeus katsoi, että perusteita ulkomaalaislain 52 a §:n 1 momentissa tarkoitetun oleskeluluvan myöntämiseksi ei ollut ja että A:lle oli voitu jättää myöntämättä oleskelulupa ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin perusteella. Edellytyksiä oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei myöskään ollut käsillä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A ja hänen lapsensa oli voitu määrätä käännytettäviksi Nigeriaan.

Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 3 ja 4 artikla

Euroopan unionin perusoikeuskirja 5 artikla 3 kohta sekä 18 ja 19 artikla

Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskauppaa koskeva lisäpöytäkirja (SopS 70–71/2006, Palermon pöytäkirja) 3 artikla a kohta

Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (SopS 43–44/2012) 4 artikla a kohta, 14 artikla 1 kohta sekä 16 artikla 2, 5 ja 6 kohta

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot 7.1.2010 (Rantsev v. Kypros ja Venäjä), 13.12.2016 (Paposhvili v. Belgia) ja 17.1.2017 (J. ym. v. Itävalta)

Ulkomaalaislaki 52 § 1 momentti, 52 a §, 87 § 1 momentti, 87 b § 1 ja 3 momentti, 88 § 1 momentti, 88 a § (323/2009) 1 momentti, 88 c §, 88 d §, 146 § 1 momentti, 147 § sekä 148 § 2 momentti

Ks. myös KHO 2014:112

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 18.4.2016 nro 16/0973/7

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 30.6.2015 hylännyt Nigerian kansalaisen A:n (jäljempänä muutoksenhakija) ja hänen alaikäisten lastensa B:n ja C:n kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Virasto on päättänyt käännyttää heidät kotimaahansa Nigeriaan.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Muutoksenhakija vetoaa turvapaikkaperusteenaan ihmiskaupan uhriksi joutumiseen.

Nigeria on naisiin ja lapsiin kohdistuvan ihmiskaupan lähtö-, kauttakulku- sekä kohdemaa. Nigerialaiset naiset ja tytöt joutuvat usein pakotetuiksi prostituutioon useissa Euroopan maissa. Ensisijaiset lähtöalueet Nigeriassa ovat Edo, Abia, Akwa Ibom, Ebony, Imo, Enugu sekä Cross Rivers. Hyvin järjestäytyneet ja EU:hun kytkeytyneet ihmiskauppaverkostot ovat keskittyneet Edon osavaltioon. Seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneista nigerialaisnaisista suurin osa on kotoisin Benin Citystä ja etniseltä taustaltaan edoja. (United Nations Office on Drugs and Crime (UNODC): Transnational Trafficking and the Rule of Law In West Africa, 2009; UNODC: The role of organized crime in the smuggling of migrants from West Africa to the European Union, 2011 (UNODC 2011).)

Ihmiskaupparikoksen tekijöinä ovat yleensä yksityishenkilöt sekä järjestäytyneet rikolliset ryhmittymät. Uhrin rekrytoinnissa saattaa olla mukana tuttava tai sukulainen. Ilmiölle on tyypillistä, että naisilta pyydetään matkaa varten pieni maksu, jotta matka olisi mahdollisimman houkutteleva. Hyväksikäyttö tapahtuu kuitenkin siten, että naiset jäävät matkastaan velkaa järjestäjille suuren summan – moninkertaisen miehiin verrattuna. Velan lisäksi on myös merkkejä perinteisten uskonnollisten rituaalien käytöstä uhrin sitomiseksi tekijään. (United States Department of State (USDOS): Trafficking in Persons Report – Nigeria, 19.6.2012 (USDOS 2012); International Organization for Migration: Migration in Nigeria – A country profile, 2009; UNODC 2011; UNODC: The Globalization of Crime, A Transnational Organized Crime Threat Assessment, Chapter 2: Trafficking In Persons, 2010; Jobe, Alison: The Causes and Consequences of Re-trafficking: Evidence from the IOM Human Trafficking Database, Report prepared for the International Organization for Migration, 2010; Danish Immigration Service: Protection of victims of trafficking in Nigeria, 2008 (Danish Immigration Service 2008).)

Muutoksenhakija on kertonut kotimaasta lähtönsä syistä, matkastaan Eurooppaan ja häneen kohdistuneista oikeudenloukkauksista Maahanmuuttovirastolle uskottavasti, ja edellä esitetty maatieto tukee hänen kertomaansa. Muutoksenhakija on 25.3.2014 otettu ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Häntä on erehdytetty Eurooppaan tulon tarkoituksesta, hänet on majoitettu ja hänen vapauttaan on rajoitettu tarkoituksena hyötyä hänestä taloudellisesti prostituutiolla. Muutoksenhakijaa on kontrolloitu väkivallan ja hänen antamansa voodoovalan avulla. Hänen voidaan perustellusti epäillä joutuneen ihmiskaupan uhriksi. Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiseikaksi muutoksenhakijan kertoman ihmiskaupan uhriksi joutumisesta.

Muutoksenhakija pelkää, että kotimaahan palatessaan hänen ja hänen lastensa henki on vaarassa parittaja K:n taholta. Muutoksenhakija ei ole ollut yhteydessä perheenjäseniinsä, eikä hän tiedä, onko parittaja surmannut perheenjäsenet kotimaassa. K asuu Italiassa, mutta muutoksenhakijan kertoman mukaan Nigeriassa voi maksaa henkilöille, jotta nämä surmaavat toisen. Muutoksenhakijan ei olisi mahdollista saada suojelua kotimaansa viranomaisilta parittajaa vastaan, koska Afrikassa poliisista ei ole apua.

Maatiedon mukaan ihmiskaupan uhreiksi joutuneilla on kotimaahan palaamisensa jälkeen suuri riski uhriutua uudelleen. Näin on erityisesti, jos he eivät ole maksaneet velkaansa takaisin ihmiskauppiaille tai jos heidän perheensä on hylännyt heidät. Ihmiskaupan uhrien joutuminen uudelleen uhreiksi on ylipäänsä erittäin yleinen ilmiö. (Danish Immigration Service 2008.)

Ihmiskauppa on Nigerian rikoslain mukaan rangaistava teko. Nigerian hallitus ei täysin täytä minimivaatimuksia ihmiskaupan poistamiseksi, mutta se on työskennellyt saavuttaakseen tämän tavoitteen. Nigeriassa toimii vuonna 2003 perustettu valtiollinen ihmiskaupan vastainen virasto NAPTIP: National Agency for the Prohibition of Traffic in Persons and Other Related Matters. NAPTIP:n laaja toimenkuva kattaa muun muassa ihmiskauppalakien koordinaation, uhrien auttamisen, kansainvälisen yhteistyön sekä ihmiskaupparikosten tutkinnan. NAPTIP tarjoaa ihmiskaupan uhreille kuntoutusohjelmia, turvakoteja, neuvontaa, perheiden jäljittämistä ja jälkihoitoa sekä auttaa uhreja sopeutumaan uudelleen yhteiskuntaan ja irrottautumaan ihmiskauppiaista. NAPTIP:lla on kahdeksan turvakotia, jotka sijaitsevat aluetoimistojen sekä Abujassa sijaitsevan päämajan yhteydessä. Turvakodeissa on yhteensä 210 paikkaa ihmiskaupan uhreille, ja niissä uhreilla on mahdollisuus saada neuvontaa, oikeusapua sekä perusterveydenhoitoa. NAPTIP:lla on ollut yli 6 000 asiakasta, ja 168 ihmiskauppiasta on tuomittu vankeuteen tästä rikoksesta. Nigerialaisia ihmiskaupan uhreja on tunnistettu merkittävä määrä ympäri maailmaa, ja määrä on kasvussa. Tästä huolimatta Nigerian hallitus ei ole vastaavasti toteuttanut toimenpiteitä palvelujen tarjoamiseksi maahan palanneille uhreille, vaan NAPTIP:n turvakotipaikkoja on vähennetty. (National Agency for the Prohibition of Traffic in Persons and Other Related Matters; USDOS 2012.)

Muutoksenhakija on kertonut, että K uhkasi surmata hänet ja hänen perheenjäsenensä, jos muutoksenhakija ei maksaisi velkaansa. Muutoksenhakija ei ole kertomansa mukaan ollut yhteydessä perheenjäseniinsä, joten se, että K olisi tehnyt heille jotain, on jäänyt täysin muutoksenhakijan oman arvailun varaan. Maahanmuuttovirasto pitää kuitenkin sinänsä mahdollisena, että Nigeriaan palautettuna muutoksenhakijan parittaja voi saada häneen uudelleen yhteyden ja hän voisi joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi. Maatiedon mukaan ihmiskaupan uhreja pyritään tukemaan muutoksenhakijan kotimaassa, ja muutoksenhakijalla on mahdollisuus turvautua kotimaansa viranomaisten apuun. Eri lähteissä kuvatuista Nigerian viranomaisten toiminnan puutteista huolimatta Maahanmuuttovirasto katsoo, että Nigeriassa ihmiskaupan uhreilla on mahdollisuus hakea viranomaisilta suojaa yksityishenkilöiden, kuten K:n taholta tulevaa uhkaa vastaan. Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikaksi muutoksenhakijan väitettä siitä, ettei hänen ole mahdollista saada suojelua kotimaansa viranomaisilta.

Muutoksenhakija on kertonut, että Nigeriassa on ebola, joka tappaa ihmisiä. WHO on 20.10.2014 virallisesti ilmoittanut Nigerian olevan vapaa ebolatartunnoilta (WHO: Situation assessment, 20.10.2014). Maahanmuuttovirasto katsoo, etteivät muutoksenhakija ja hänen lapsensa ole Nigeriaan palatessaan vaarassa sairastua ebolaan.

Muutoksenhakija on kertonut, että Nigeriassa on myös Boko Haram, joka tappaa ihmisiä.

Boko Haram toimii Nigerian pohjoisosassa ja pitää hallussaan useita kaupunkeja ja kyliä Bornon, Yoben ja Adamawan osavaltioissa (United Nations High Committee for Refugees: International protection considerations with regard to people fleeing northeastern Nigeria (The states of Borno, Yobe and Adamawa) and surrounding region – update 1, lokakuu 2014 (UNHCR 2014)). Nigerian hallinto on perustanut armeijan, poliisin ja muiden turvallisuusjoukkojen henkilöstöstä koostuvan erikoisjoukon (Joint Task Force, JTF) taistelemaan Boko Haramia vastaan. Joukkoja on syytetty valtuuksien ylittämisestä ja laittomista toimenpiteistä kuten pidätyksistä, vangitsemisista, tappamisista ja uhkailuista Boko Haramin vastaisessa taistelussa. (UNHCR 2014; USDOS: 2013 Country Reports on Human Rights Practices – Nigeria, 27.2.2014 (USDOS 2014); United Kingdom Border Agency: Country of Origin Information (COI) report – Nigeria, 14.6.2013 ja uudelleen julkaistu versio 3.2.2014.) Alueen asukkaat ovat perustaneet myös omia turvallisuusjoukkojaan (Civilian Joint Task Force), joiden toimia Boko Haram on kostanut yhteisöille (UNHCR 2014). Muutoksenhakija on kotoisin Kanosta, Kanon osavaltiosta, joka sijaitsee Pohjois-Nigeriassa. Hän ei ole tuonut esiin millään tavoin, että Boko Haram olisi kiinnostunut hänestä henkilökohtaisesti. Maahanmuuttovirasto katsoo, etteivät muutoksenhakija ja hänen lapsensa ole vaarassa joutua Boko Haramin oikeudenloukkausten kohteeksi tulevaisuudessa. Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikaksi Boko Haramin taholta heihin kohdistuvaa uhkaa.

(– –)

Maahanmuuttovirasto ei ole edellä esitetyin perustein hyväksynyt muutoksenhakijan väitettä Boko Haramin tai ebolan muutoksenhakijalle ja hänen lapsilleen aiheuttamasta uhasta. Maahanmuuttovirasto on edellä hyväksynyt tosiseikaksi, että muutoksenhakija on joutunut ihmiskaupan uhriksi ja että hänellä on kohonnut riski joutua Nigeriaan palattuaan uudelleen ihmiskaupan uhriksi. Prostituutioon pakottaminen ihmiskaupan muotona on yksi naisiin kohdistuvan väkivallan muoto, vakava ihmisoikeuksien loukkaus ja siten vainoksi katsottava teko. Muutoksenhakijan voidaan perustellusti epäillä joutuneen ihmiskaupan uhriksi Italiassa, ja siten hän on joutunut vainoksi katsottavan teon kohteeksi. Muutoksenhakijan aiemmat kokemukset lisäävät hänen haavoittuvuuttaan ja siten myös uudelleen uhriutumisen riskiä. Maahanmuuttovirasto katsoo, että muutoksenhakija saattaa olla vaarassa joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi, mikäli hän palaisi kotimaahansa Nigeriaan. Tätä riskiä arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon myös hänen mahdollisuutensa saada suojelua kotimaan viranomaisilta.

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikaksi, että muutoksenhakija on ihmiskaupan uhri. Ihmiskaupan uhriksi jo joutuneiden nigerialaisten naisten voidaan katsoa muodostavan ulkomaalaislain 87 b §:ssä tarkoitetun yhteiskunnallisen ryhmän. Muutoksenhakijaan tulevaisuudessa kohdistuva vainon vaara on syy-yhteydessä yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen.

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikaksi muutoksenhakijan kertomuksen K:sta, jonka houkuttelemana muutoksenhakija on joutunut ihmiskaupan uhriksi Italiaan. Ulkomaalaislain 88 c §:n mukaan yksityishenkilö voi olla vainoa tai vakavaa haittaa aiheuttava toimija, jos muutoksenhakijan kotimaan viranomaiset ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan muutoksenhakijalle suojelua häntä vastaan. Maatiedon mukaan ihmiskaupan uhreilla on Nigeriassa mahdollisuus saada viranomaissuojelua, joten Maahanmuuttovirasto ei ole edellä esitetyin perustein hyväksynyt muutoksenhakijan väitettä siitä, ettei hän voisi saada apua kotimaansa viranomaisilta K:n aiheuttamaa uhkaa vastaan. Ulkomaalaislain edellytys vainoa harjoittavasta tahosta ei täyty, koska muutoksenhakijalla on mahdollisuus turvautua kotimaansa viranomaisten suojeluun. Muutoksenhakijan pelko ei ole objektiivisesti arvioiden perusteltu.

Kaikkien laissa säädettyjen edellytysten tulisi täyttyä, jotta muutoksenhakijalle ja hänen lapsilleen voitaisiin myöntää turvapaikat. Koska heidän pelkonsa ei ole objektiivisesti perusteltua, Maahanmuuttovirasto katsoo, että heillä ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuiksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

(– –)

Maahanmuuttovirasto katsoo edellä esitetyin perustein, ettei muutoksenhakijan ja hänen lastensa asiassa ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että heitä uhkaisi kotimaassaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu kuolemanrangaistus tai teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Nigeria on ollut vuodesta 1999 lähtien poliittiselta järjestelmältään monipuoluedemokratia. Demokratiakehitys on ollut kuitenkin hidasta, ja siihen on sisältynyt monia vaikeuksia. Maan poliittiset olosuhteet ovat epästabiilit ja jännitteiset, mikä on johtanut ajoittain esiintyviin paikallisiin väkivaltaisuuksiin. Nigerian presidentti Umaru Yar’Aduan kuoltua toukokuussa 2010 presidentinvalan vannoi Goodluck Jonathan, joka valittiin myös uudelle kaudelle huhtikuussa 2011. Vaalit olivat pääosin oikeudenmukaiset mutta veriset. (Freedom House: Freedom in the World 2011 – Nigeria, 12.5.2011.) Maaliskuussa 2015 pidetyissä presidentinvaaleissa vastakkain olivat kristitystä Etelä-Nigeriasta kotoisin oleva Jonathan sekä muslimivoittoisesta Pohjois-Nigeriasta kotoisin oleva opposition ehdokas Muhammadu Buhari. Vaaleista tuli historialliset, sillä ensimmäistä kertaa vaalit voitti istuvan presidentin sijaan opposition ehdokas. Presidentti Jonathan onnitteli Buharia voitosta ja ohjeisti kannattajiaan hyväksymään tappion. (CNN: Nigeria's president-elect Muhammadu Buhari says he will fight corruption, 1.4.2015 (CNN 2015); BBC: Nigeria election: Muhammadu Buhari wins presidency, 1.4.2015; Reuters: Nigeria's Buhari says to 'spare no effort' in squashing Boko Haram, 1.4.2015.) Buhari on luvannut puuttua kovin ottein muun muassa korruptioon ja Boko Haramin väkivaltaisuuksiin maan koillisosissa (CNN 2015; The Guardian: Nigerian election winner vows to crush Boko Haram insurgency, 2.4.2015).

Turvallisuustilanne maan koillisosissa on tällä hetkellä huono. Boko Haram ja Nigerian armeija käyvät alueella taisteluja, ja molempien osapuolten on raportoitu syyllistyneen vakaviin siviileihin kohdistuviin ihmisoikeusrikkomuksiin. Toukokuussa 2013 Bornon, Yoben ja Adamawan osavaltioihin julistettiin hätätila, joka purettiin marraskuussa 2014. Konflikti on kuitenkin laajentunut, ja Boko Haramin on raportoitu vallanneen uusia alueita, surmanneen tuhansia ihmisiä ja kaapanneen nuoria tyttöjä ja poikia avioliittoon ja taisteluihin. Maan turvallisuusjoukot ovat mielivaltaisesti pidättäneet ja teloittaneet Boko Haramin jäseniksi epäilemiään ihmisiä. Maaliskuun alussa väkijoukko surmasi kadulla nuoren tytön, jota epäiltiin Boko Haramin itsemurhaiskijäksi. (Amnesty International: Amnesty International Report 2014/15 – Nigeria, 25.2.2015 (AI 2015); CBSNews/AP: Suspected girl suicide bomber beaten to death in Nigeria, 1.3.2015; Human Rights Watch: World report 2015 – Nigeria, 29.1.2015 (HRW 2015); UNHCR 2014.) Konfliktin on arvioitu ajaneen lähes miljoona ihmistä pois kodeistaan, ja noin 160 000 ihmistä on joutunut siirtymään pakolaisiksi naapurimaihin (United Nations High Committee for Refugees: As violence spills over to countries neighbouring Nigeria, UNHCR calls for urgent humanitarian access to the displaced, 13.2.2015).

Turvallisuusolosuhteet muualla maassa ovat suhteellisen vakaat. Boko Haramin väkivaltaisuudet ovat kuitenkin toisinaan levittäytyneet myös pohjoisen muihin osavaltioihin, ja yksittäisiä pommi-iskuja on suoritettu myös Abujassa. Middle Beltin alueella paimentolaiset ja maanviljelijät kiistelevät maa-alueista, Niger Deltan öljyalueella öljyvuodot ovat aiheuttaneet levottomuuksia ja maan etelä- ja keskiosissa rikollisjärjestöjen on raportoitu kidnappaavan ihmisiä. (AI 2015; HRW 2015; USDOS 2014.) Maan ihmisoikeustilanteessa on vakavia puutteita. Amnesty International ja Human Rights Watch kiinnittävät raporteissaan huomiota muun muassa turvallisuusviranomaisten väärinkäytöksiin, lehdistön vapauden rajoituksiin sekä seksuaalivähemmistöjä loukkaavaan lainsäädäntöön. Korruptio ja hallinnon väärinkäytösten rankaisemattomuus pahentavat tilannetta. (AI 2015; HRW 2015.)

Muutoksenhakija on kotoisin Kanosta, Pohjois-Nigeriasta. Nigerian turvallisuustilanteesta saatavien tietojen mukaan muutoksenhakijalla ja hänen lapsillaan ei ole kotialueelle palatessaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

(– –) Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei Nigerian turvallisuustilanne estä muutoksenhakijan ja hänen lastensa palaamista kotialueelleen ulkomaalaislain 88 a §:ssä tarkoitetulla tavalla, joten he eivät ole humanitaarisen suojelun tarpeessa.

Koska käsillä ei ole perusteita myöntää turvapaikkaa, toissijaista suojelua tai humanitaarista suojelua, ulkomaalaislain 88 e § sisäisestä paosta ei tule sovellettavaksi. Maahanmuuttovirasto toteaa kuitenkin, että muutoksenhakijalla ja hänen lapsillaan on halutessaan mahdollisuus asettua asumaan muualle kuin kotialueelleen Nigeriassa.

(– –)

Muutoksenhakija ja hänen lapsensa ovat terveitä. Muutoksenhakija on yksinhuoltaja. Lasten isä on muutoksenhakijan entinen poikaystävä, mutta muutoksenhakija ei tiedä, missä lasten isä on tällä hetkellä. Muutoksenhakija ei ole virallisesti koskaan ollut koulussa, mutta hänen ystävällään Nigeriassa oli yksityisopettaja, ja muutoksenhakija oppi heidän luonaan hieman lukemaan ja kirjoittamaan. Muutoksenhakija on poliisille kertonut, että hänellä on kotimaassaan isä, äiti ja kaksi veljeä. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hänen on mahdollista halutessaan ottaa yhteyttä perheenjäseniinsä kotimaahan palatessaan. Ottaen huomioon muutoksenhakijan ja hänen lastensa terveydentilan ja sen, että heillä on koti- maassaan perheenjäsenistä koostuva turvaverkko, jolta heidän on tarvittaessa mahdollisuus saada tukea, Maahanmuuttovirasto katsoo, etteivät he ole haavoittuvassa asemassa. Maahanmuuttovirasto katsoo, että lasten etu on elää yhdessä äitinsä kanssa, eivätkä Nigerian olosuhteet ole sellaiset, että käännytys sinne olisi lapsen edun vastaista. Asiassa ei ole ilmennyt perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

(– –) Muutoksenhakija on otettu ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Maahanmuuttoviraston saamien tietojen mukaan ihmiskaupparikoksesta ei ole meneillään esitutkintaa tai tuomioistuinkäsittelyä. Asiassa ei näin ollen ole perusteita ulkomaalaislain 52 a §:n 1 momentin mukaisen oleskeluluvan myöntämiselle. Muutoksenhakijan ja hänen lastensa terveydentila on hyvä. Maahanmuuttovirasto katsoo, etteivät muutoksenhakija ja hänen lapsensa ole erityisen haavoittuvassa asemassa kotimaassaan, koska heillä on Nigeriassa perheenjäsenistään koostuva sosiaalinen verkosto ja maatiedon mukaan Nigerian ihmiskaupan vastainen virasto NAPTIP tarjoaa ihmiskaupan uhreille kuntoutusohjelmia, turvakoteja, neuvontaa, perheiden jäljittämistä sekä jälkihoitoa ja auttaa uhreja sopeutumaan uudelleen yhteiskuntaan ja irrottautumaan ihmiskauppiaista. Asiassa ei näin ollen ole esitetty perusteita ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin mukaisen oleskeluluvan myöntämiselle.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n omasta ja alaikäisten lastensa puolesta tekemän vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Muutoksenhakijan esittämä selvitys

Muutoksenhakija on uskonnoltaan kristitty ja hän on kotoisin Kanosta, Pohjois-Nigeriasta. Hänen lapsistaan yksi on syntynyt Italiassa ja yksi Suomessa. Muutoksenhakija on vedonnut kansainvälisen suojelun perusteenaan siihen, että hän on joutunut ihmiskaupan uhriksi ja parittaja uhkaa häntä Nigeriassa. Muutoksenhakija pelkää Nigeriaan paluuta myös siksi, että siellä ei ole ketään, joka auttaisi tai elättäisi häntä ja hänen lapsiaan. Muutoksenhakija on lisäksi kertonut pelkäävänsä Nigeriassa ebolavirusta ja Boko Haramia.

Muutoksenhakija ei käynyt Nigeriassa koulua hänen perheensä köyhyyden vuoksi eikä hänellä ole ammattia, mutta hän on jokseenkin luku- ja kirjoitustaitoinen. Vuonna 2004 K-niminen nainen houkutteli muutoksenhakijan lähtemään Nigeriasta työllistymisen perässä Italiaan. Ennen Nigeriasta lähtöä muutoksenhakijan piti kuitenkin vannoa voodoovala, jonka mukaan hänen tulisi maksaa K:lle 50 000 euroa. Italiaan saavuttuaan muutoksenhakijalle kerrottiin, että hänen tulisi toimia prostituoituna. Hän harjoitti prostituutiota K:n valvonnan alaisena vuosina 2004–2010, minä aikana K ja hänen mafiaan kuuluva italialainen poikaystävänsä pahoinpitelivät ja uhkailivat muutoksenhakijaa jatkuvasti. He uhkasivat tehdä jotain pahaa muutoksenhakijalle ja muutoksenhakijan perheelle, mikäli hän ei maksaisi heille velkaansa. Vuonna 2010 muutoksenhakija tutustui nigerialaiseen poikaystäväänsä, josta tuli myös hänen molempien lastensa isä. Muutoksenhakija onnistui pakenemaan parittajaltaan poikaystävänsä luokse kahdesti, mutta K poikaystävineen tuli molemmilla kerroilla hakemaan muutoksenhakijan takaisin töihin. Jälkimmäisellä kerralla he pahoinpitelivät myös muutoksenhakijan poikaystävän. Muutoksenhakija pakeni tämän jälkeen kolmannen kerran parittajansa luota, mutta hänen poikaystävänsä lähti pakoon K:n myös hänelle aiheuttaman vaaran vuoksi. Muutoksenhakija pääsi lapsensa kanssa kuitenkin tuntemattoman miehen avustamana Italiasta Suomeen, jossa hän haki turvapaikkaa maaliskuussa 2014 ja jossa hänen toinen lapsensa syntyi.

Muutoksenhakija on kertonut pelkäävänsä, että Nigeriaan palatessaan hänen parittajansa K murhaisi hänet ja hänen lapsensa. Muutoksenhakija sai maksettua parittajalleen yhteensä 25 000 euroa mutta on edelleen hänelle velkaa toiset 25 000 euroa. Muutoksenhakija on viimeksi ollut tekemisissä parittajansa kanssa tammikuussa 2014. Muutoksenhakijan mukaan hänen parittajansa ei kuitenkaan tiedä muutoksenhakijan olevan Suomessa tällä hetkellä. Muutoksenhakijan ei ole mahdollista saada viranomaisten suojaa kotimaassaan, sillä poliisista ei ole apua Afrikassa.

Muutoksenhakijan isä, äiti sekä kaksi veljeä asuvat Nigeriassa. Muutoksenhakija ei kuitenkaan tiedä vanhemmistaan mitään, sillä hän ei ole ollut yhteydessä perheenjäseniinsä Nigeriassa. Hän ei myöskään tiedä lastensa isän olinpaikkaa.

Muutoksenhakijalla on verenpainelääkitys, ja hänen toisen poikansa kivekset on pitänyt leikata. Muutoksenhakija on lisäksi valitusvaiheessa ilmoittanut sairastavansa uniapneaa.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Nigeria on naisiin ja lapsiin kohdistuvan ihmiskaupan lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaa. Uhreja rekrytoidaan maaseudulta ja vähäisemmässä määrin kaupungeista. Ihmiskauppaan liittyy usein jujuksi kutsuttua voodoon tai taikavoimien käyttöä. Nigerian hallitus ponnistelee tosissaan täyttääkseen vähimmäisvaatimukset ihmiskaupan estämiseksi, ja se on tehostanut vahvasti ihmiskaupan vastaisen lainsäädäntönsä täytäntöönpanoa. Nigeriassa ihmiskaupan vastaista työtä tekee hallituksen ohella National Agency for Prohibition of Traffic in Persons and Other related Matters (NAPTIP), joka sekä osallistuu ihmiskaupan vastaisen lainsäädännön täytäntöönpanoon että tarjoaa tukea ihmiskaupan uhreille. NAPTIP:lla on Nigeriassa yhdeksän turvakotia, joissa uhreille tarjotaan lyhytaikaista suojaa. Lisäksi NAPTIP mahdollistaa uhreille muun ohella pääsyn oikeudellisen ja psykologisen avun, lääketieteellisen hoidon ja ammatillisen koulutuksen piiriin sekä tarjoaa tukea taloudellisten taitojen vahvistamiseen. NAPTIP on kampanjoinut laajasti ihmiskauppatietouden lisäämiseksi ympäri maata. Se tunnistaa ja tarjoaa palveluitaan yhä suuremmalle määrälle uhreja. NAPTIP toimii ihmiskaupan uhrien auttamiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen sekä kansainvälisten organisaatioiden kanssa. (UK Home Office: Country of Origin Information Report, Nigeria, 14.6.2013; US Department of State: 2014 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 20.6.2014; US Department of State: 2015 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 27.7.2015.)

Ihmiskaupan uhrien Nigeriaan palauttamisen on raportoitu olevan turvallista silloin, kun paluu toteutetaan yhteistyössä NAPTIP:n ja IOM:n (International Organization for Migration) kanssa. Uudelleen integroitumisprosesseja seurataan jatkuvasti niiden onnistumisen varmistamiseksi, ja NAPTIP myös informoi tarvittavassa laajuudessa viranomaisia turvallisen paluun takaamiseksi. (Allegations against NAPTIP and warnings against return to Nigeria, Report from Danish Immigration Service's fact-finding mission to Abuja, Nigeria, 9.–17.6.2010.)

WHO on 20.10.2014 virallisesti ilmoittanut Nigerian olevan vapaa ebolatartunnoilta (WHO: Nigeria is now free of Ebola virus transmission, 20.10.2014).

Boko Haram on radikaali islamistiryhmittymä, joka on toteuttanut pääasiassa poliisiin, turvallisuusjoukkoihin, maan pohjoisosan kristittyihin sekä hallitusta kannattaviin muslimeihin kohdistuneita iskujaan ja uhannut Nigerian vakautta erityisesti vuodesta 2011 alkaen. Ryhmittymän iskut ovat vaatineet siviiliuhreja eri puolilla Nigeriaa. Suurin osa iskuista on toteutettu Boko Haramin vahvoilla alueilla Koillis-Nigerian Adamawan, Bornon ja Yoben osavaltioissa, mutta ryhmittymän toiminta on levinnyt maantieteellisesti kohti Nigerian keskiosia. Pohjois-Nigeriassa sijaitsevasta Kanon osavaltiosta on raportoitu yksittäisistä Boko Haram -ryhmittymän toimintaan liittyvistä väkivaltaisuuksista. (UK Home Office: Nigeria, Country of Origin Information (COI) Report, 14.6.2013; UK Home Office: Operational Guidance Note, Nigeria, joulukuu 2013; Human Rights Watch: World Report 2015 – Nigeria, 29.1.2015.)

Harhaanjohtava työn tarjoaminen prostituutioon pakottamiseksi on yksi naisiin kohdistuvan väkivallan muoto, joka voidaan katsoa vainoksi. Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt muutoksenhakijan kertomuksen siitä, että hänet on houkuteltu kotimaasta erehdyttämällä prostituutioon ja että hän on ihmiskaupan uhri. Muutoksenhakijan turvapaikkaperusteekseen esittämä uhka on kuitenkin tullut yksityishenkilön eli muutoksenhakijan parittajan K:n taholta. Yksityishenkilöiden taholta tuleva uhka ei sellaisenaan ole peruste kansainväliselle suojelulle. Muutoksenhakijan mukaan hänen parittajansa ei tällä hetkellä tiedä muutoksenhakijan olinpaikkaa. Asiassa ei ole myöskään luotettavalla tavalla ilmennyt, että kerrotulla ihmiskauppiaalla olisi yhteyksiä laajempaan prostituutiota harjoittavaan verkostoon Nigeriassa. Mikäli muutoksenhakija kokee yhä olevansa uhattuna kotimaassaan, hänen tulee ensisijaisesti kääntyä kotimaansa viranomaisten ja tarvittaessa ylempien viranomaisten puoleen. Ottaen huomioon myös edellä mainittu maatietous hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt, ettei muutoksenhakijalla olisi mahdollisuutta saada suojaa kotimaansa viranomaisilta parittajan väitettyä vainoa vastaan. Hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että muutoksenhakijan tapauksessa uhriutumisen voidaan katsoa alkaneen jo hänen kotimaastaan ja hänellä on maatiedon mukaan mahdollisuus päästä NAPTIP:n ja IOM:n kanssa yhteistyössä tapahtuvalla palautuksella auttamisjärjestelmän piiriin Nigeriassa.

Muutoksenhakija on lisäksi kertonut pelkäävänsä Nigeriassa ebolavirusta ja Boko Haramia. Edellä mainitun maatiedon valossa hallinto-oikeus katsoo, ettei muutoksenhakija lapsineen ole vaarassa sairastua ebolaan Nigeriaan palatessaan. Joka tapauksessa ebolaan sairastumisen riski ei sellaisenaan muodosta perustetta kansainväliselle suojelulle. Maatiedon mukaan Nigerian viranomaiset ovat pyrkineet toimimaan levottomuuksien ja konfliktitilanteiden yhteydessä järjestyksen palauttamiseksi. Boko Haramin Koillis-Nigeriaan keskittynyt toiminta ei ole ollut aktiivista kaikissa osissa maata. Asiassa ei ole tullut ilmi, että muutoksenhakija lapsineen olisi jostakin syystä Boko Haramin erityisen kiinnostuksen kohteena. Tähän nähden muutoksenhakijan ja hänen lastensa ei voida katsoa olevan vaarassa joutua Boko Haramin oikeudenloukkausten kohteeksi tulevaisuudessa eikä muutoksenhakijan kotiosavaltiota Kanoa yksittäisistä väkivaltaisuuksista huolimatta voida pitää sillä tavoin turvattomana, etteivät muutoksenhakija ja hänen lapsensa voisi palata sinne. Taloudelliset ja sosiaaliset syyt eivät sellaisenaan ole perusteita kansainväliselle suojelulle.

Edellä esitetyn perusteella muutoksenhakija ei ole tehnyt todennäköiseksi, että hänellä ja hänen lapsillaan olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa muutoksenhakijan ja hänen lastensa joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Muutoksenhakija lapsineen ei ole siten ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetulla tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa. Kun otetaan huomion muutoksenhakijan kotimaassa vallitsevasta tilanteesta saatu selvitys, hän ja hänen lapsensa eivät ole myöskään ulkomaalaislain 88 a §:ssä tarkoitetulla tavalla humanitaarisen suojelun tarpeessa. Muutoksenhakijalle ja hänen lapsilleen ei näin ollen voida antaa turvapaikkaa tai myöntää oleskelulupaa toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella.

Muutoksenhakijalla on verenpainelääkitys, ja hänen toisen poikansa laskeutumaton kives on vaatinut leikkauksen. Valituskirjelmän yhteydessä toimitetun Vaasan keskussairaalan ohjeen mukaan lapsi tarvitsee leikkauksen jälkeen lepoa, mutta hän voi palata päivähoitoon jo kolmen tai neljän päivän kuluttua. Muutoksenhakija on lisäksi valitusvaiheessa ilmoittanut sairastavansa uniapneaa. Hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakijan ja hänen lastensa on mahdollista saada terveydentilojensa edellyttämää hoitoa myös Nigeriassa, kuten Maahanmuuttoviraston lausunnossa esille tuotu maatietous osoittaa. Sairaanhoidon parempi taso Suomessa ei ole oleskelulupaan oikeuttava peruste. Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, ettei muutoksenhakijan tai hänen lastensa terveydentila ole siten sellaisenaan peruste oleskeluluvan myöntämiseksi yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Muutoksenhakija on kahden alaikäisen lapsensa yksinhuoltaja, eikä hänellä ole yhteyttä lasten nigerialaiseen isään. Joutsenon vastaanottokeskus on päätöksellään 25.3.2014 ottanut muutoksenhakijan ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Muutoksenhakijalla on Nigeriassa vanhemmat sekä kaksi veljeä, jotka asuvat Kanossa. Muutoksenhakija ei kertomansa mukaan ole ollut heihin yhteydessä. Asiassa ei ole kuitenkaan osoitettu, ettei muutoksenhakijalla Nigeriaan palatessaan olisi mahdollisuutta saada yhteyttä perheeseensä. Muutoksenhakijalla on kotimaassaan valtion tarjoaman suojelun lisäksi mahdollisuus taloudelliseen ja muuhun tukeen ihmiskaupan uhrien avustamiseen erikoistuneelta NAPTIP:lta ja järjestöiltä. Hänellä on katsottava olevan Nigeriassa edellytykset hakea apua ja integroitua lastensa kanssa uudelleen yhteiskuntaan.

Hallinto-oikeus katsoo, ettei muutoksenhakijan kertomus tue sellaista käsitystä, että hän olisi Nigeriassa puutteelliseksi kokemastaan tukiverkostosta huolimatta lastensa kanssa erityisen haavoittuvassa asemassa. Kun otetaan huomioon, että muutoksenhakijalla on sukua Nigeriassa eikä hänelle ja hänen lapsilleen ole syntynyt erityisiä siteitä Suomeen, perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä tai muustakaan syystä ei ole ilmennyt. B:n ja C:n edun mukaisena voidaan pitää elämistä äitinsä kanssa.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että muutoksenhakija lapsineen on voitu määrätä käännytettäväksi Nigeriaan.

Muut sovelletut oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 52 a, 146, 147 ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Viima, Pirita Pesonen ja Sampo Löf-Rezessy. Esittelijä Julia Kärki.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on omasta ja alaikäisten lastensa puolesta pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut maasta poistamisen täytäntöönpanon kieltämistä. Valituksessa on vaadittu, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja että muutoksenhakijalle ja hänen lapsilleen myönnetään kansainvälistä suojelua taikka oleskelulupa ihmiskaupan uhriksi joutumisen perusteella tai yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Muutoksenhakija on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on tukeutunut Maahanmuuttoviraston esittämään maatietoon, jonka mukaan Nigeriassa on mahdollista saada suojaa ihmiskauppaa harjoittanutta tahoa vastaan. Todellisuudessa NAPTIP toimii hyvin rajallisin resurssein. Nigeriasta lähtee vuosittain tuhansia naisia prostituoiduiksi Eurooppaan. Järjestön voimavarat eivät riitä kaikkien apua tarvitsevien tukemiseen. NAPTIP:n turvakotipaikkoja on vähennetty, vaikka uhrien määrä ei ole vähentynyt. Vajavaiset resurssit rinnastu- vat tilanteeseen, jossa tukea tai turvaa ei olisi lainkaan saatavilla. Käytännössä muutoksenhakijalla on häviävän pieni mahdollisuus saada perheen tarvitsemaa turvaa ja tukea NAPTIP:n palvelujen kautta.

Muutoksenhakijan perheen tilanne on heikko. Muutoksenhakijan perussairaudet ovat verenpainetauti ja uniapnea. Muutoksenhakijalla on diagnosoitu myös keskivaikea masennus. Hänen terveytensä on heikentynyt äkillisesti keväällä 2016. Hän on hakeutunut sosiaalityöntekijän vastaanotolle 11.4.2016 eli ennen Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksiantamista. Sosiaalityöntekijä on havainnut muutoksenhakijan romahtaneen henkisen terveyden ja lähettänyt hänet edelleen psykoterapeutille. Muutoksenhakija ei ollut ehtinyt saada aikaa psykoterapeutilta ennen hallinto-oikeuden päätöksen antamista, mutta hoitosuhde on sittemmin käynnistynyt.

Perheen elämää syyskuusta 2014 lähtien seurannut sosiaalityöntekijä kertoo, että muutoksenhakija ei pysty fyysisen ja psyykkisen terveytensä vuoksi selviämään lasten kasvatus- ja suojelemistehtävistään kotimaassa. Myös muutoksenhakijaa hoitava lääkäri kertoo muutoksenhakijan tarvitsevan sähköllä käyvää uniapnean hoitolaitetta voidakseen nukkua katkoitta. Hoitamaton uniapnea voi johtaa vakaviin sydän- ja verisuonisairauksiin. Muutoksenhakija ei kotimaassaan saa välttämättä asuntoa, jossa olisi sähköt. Joka tapauksessa sähkön jakelu on epätasaista, eikä uniapnean hoitolaitetta ole turvallista käyttää sähkönjakelun ollessa epäsäännöllistä.

Muutoksenhakijan lähes viisivuotias vanhempi poika ei ole oppinut puhumaan. Muutoksenhakijalla on vaikeuksia ymmärtää lapsen puhetta. Muut eivät ymmärrä lasta lainkaan. Sosiaalityöntekijä on tehnyt lähetteen terveydenhoitajalle asian saattamiseksi tutkittavaksi.

Muutoksenhakijan olosuhteet ovat muuttuneet dramaattisesti heikompaan suuntaan hallinto-oikeuden päätöksen antamisen aikaan. Muutoksenhakijaa ja hänen lapsiaan ei voida käännyttää Nigeriaan.

Muutoksenhakija on toimittanut vanhempaa lastaan koskevan terveydenhoitajan lausuman sekä psykoterapeutin lausuman.

Korkein hallinto-oikeus on 6.7.2016 antamallaan välipäätöksellä kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on ihmiskaupan uhrien palaamista Suomesta Nigeriaan koskevassa lausunnossaan todennut muun ohella seuraavaa:

Nigeria on ihmiskaupan lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaa. Kansainvälisesti arvioituna nigerialaistaustaisten naisten saattaminen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhriksi Euroopassa on yksi laajimmista ja organisoiduimmista ihmiskaupan ilmiöistä, ja ilmiö näyttäisi tutkimusten mukaan olevan kasvussa. Nigerialaistaustaiset henkilöt joutuvat Euroopan unionissa (EU) useimmiten ihmiskaupan uhriksi, ellei EU:n sisäistä ihmiskauppaa oteta huomioon. Näin laajamittainen toiminta herättää kysymyksiä Nigerian valtion kyvystä suojella kansalaisiaan ihmiskaupalta.

Euroopan poliisiviraston Europolin mukaan nigerialaistaustaisten naisten ihmiskaupparikoksen tekijät ovat kyenneet rakentamaan EU:n laajuisen verkoston, joka kykenee pitämään hallussaan koko ihmiskauppaketjua värväämisestä hyväksikäyttöön ja rekrytoimaan entisiä ihmiskaupan uhreja tekijäportaalle. Värvääjät ovat usein naisille entuudestaan tuttuja tai kotoisin samasta kylästä. Taustalla on yleensä suuri ja joustava organisaatio, mikä tekee rikollisen toiminnan tehokkaaksi ja esitutkintaviranomaisille vaikeaksi paljastaa. Yksittäiset tekijät voivat toimia yksin, ja tarvittaessa he voivat saada yhteyden muihin tekijöihin laajan verkoston kautta.

Nigerialaistaustaisten yleensä naisten, mutta myös miesten ja lasten, ihmiskauppaa edesauttaa Nigerian heikko ihmisoikeustilanne. Yhdysvaltain ihmisoikeusraportin mukaan Nigeria kärsii laajoista yhteiskunnallisista levottomuuksista, syvään juurtuneesta korruptiosta (poliisi mukaan luettuna) ja köyhyydestä.

Erityisesti naisten alttiutta joutua ihmiskaupan uhreiksi lisäävät työllistymis- ja koulutusmahdollisuuksien puute sekä naisiin kohdistuva rakenteellinen syrjintä ja väkivalta, joiden uhrit eivät oikeudellisten rakenteiden puuttuessa saa oikeutta. Tutkimusten mukaan merkittävä osa naisista ihmiskaupan uhreina on joutunut fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi ennen joutumistaan ihmiskaupan uhriksi. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että nigerialaistaustaisista ihmiskaupan uhreista yhä suurempi osa on nuoria naisia ja että alaikäisten uhrien osuus on kasvanut.

Ihmiskaupan uhrien auttamisen lähtökohtana ja perusajatuksena tulisi tutkimusten mukaan olla hyväksikäytön kierteen katkaiseminen ja ihmiskaupan uusiutumisen ennalta ehkäiseminen. Ihmiskaupan uhrit tarvitsevat moninaista apua toipuakseen hyväksikäytöstä. Mitä pidempään hyväksikäyttö on kestänyt ja mitä vakavampaa tai raaempaa se on ollut, sitä pidempään toipuminen pääsääntöisesti kestää ja sitä enemmän uhri tarvitsee ulkopuolista tukea arjen elämästä selviytymiseen. Käytännössä apu sisältää majoituksen ja ravitsemuksen lisäksi esimerkiksi oikeudellista neuvontaa ja apua. Ihmiskaupan uhrit tarvitsevat ennen kaikkea vahvaa psyykkistä tukea ja traumaterapiaa hyväksikäytön aiheuttamista traumoista toipumiseen. Koska myös uhrien lapset monesti oirehtivat, uhrit tarvitsevat tukea vanhemmuuteen.

Tutkimuksissa on havaittu useita sellaisia seikkoja, jotka lisäävät ihmiskaupan uhrin riskiä joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi. Näitä ovat muun muassa uhrin nuori ikä, turvaverkon puute kotimaassa, uhrin päihteiden käyttö sekä uhriksi joutumisesta aiheutuneet psyykkiset seuraukset. Perheenjäsenten osallistuminen ihmiskaupparikokseen tai ihmiskauppaa edeltävään väkivaltaan ja hyväksikäyttöön lisäävät uhrin riskiä joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi. Lisäksi uudelleen uhriksi joutumisen riskiä lisää paluu lähtöä edeltäneisiin vaikeisiin sosioekonomisiin olosuhteisiin, jotka eivät mahdollista toisenlaisen elämän rakentamista ja kestävän ratkaisun löytämistä. Mikäli uhri on jäänyt tekijöille "velkaa", ihmiskauppiaat saattavat kohdistaa uhriin väkivaltaa tai lähettää hänet takaisin prostituutioon Eurooppaan. Palaavat ihmiskaupan uhrit ovat yleensä olleet poissa Nigeriasta useita vuosia. Jos uhrit palaavat varattomina ja velkaisina, heitä saatetaan hyljeksiä. Varattomuus lisää uhriin kohdistettua häpeää.

Ihmiskaupan uhrien perheenjäsenet saattavat myös pelätä ihmiskauppiaiden kostotoimenpiteitä ja väkivaltaa tai halveksua uhria siitä syystä, että hän on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi prostituutiossa. Naisten heikko yhteiskunnallinen asema yhdistettynä prostituution aiheuttamaan stigmaan ja häpeään altistavat ihmiskaupan uhrit uudelleen ihmiskaupan uhreiksi. Monesti uhrit palaavat Nigeriaan usean vuoden poissaolon jälkeen, eikä heillä enää ole perheenjäseniä, joiden luokse he voisivat palata. Kansallisen ihmiskaupparaportoijan selvityksen aineistossa on useita tapauksia, joissa ihmiskauppiaat ovat uhrin kertoman mukaan tappaneet hänen perheenjäseniään. Nigeria on maa, jossa yksilön saama turva riippuu pitkälti oman lähiyhteisön mahdollisuuksista tukea. Yhteisön ulkopuolella naisen asema on vielä tavallistakin heikompi.

Tutkimuksissa on myös ilmennyt, että pakkopalautus altistaa ihmiskaupan uhrit korostuneesti uudelleen uhriutumiselle. Uhrit, jotka eivät halua palata Nigeriaan, ovat erityisen suuressa vaarassa joutua uudelleen ihmiskaupan uhreiksi. Tutkimuksissa suositellaan, että uhrien paluu tulisi valmistella niin, että he kokisivat paluun turvalliseksi ja itselleen järkeväksi vaihtoehdoksi. Ilman uhrin myötävaikutusta paluu on riskialtista. Tutkimusten mukaan ihmiskaupan uhrit altistuvat sekä rajat ylittävälle että maan sisäiselle ihmiskaupalle.

Uudelleen uhriksi joutumisen riski on erityisen korkea myös silloin, kun uhrit eivät ole saaneet tarvitsemaansa apua ja suojelua tai kun auttamistoimet on lopetettu varmistamatta, että heillä on edellytykset elää ilman vahvaa ja riittävän pitkäaikaista sekä monipuolista tukea. Tutkimusten mukaan ihmiskaupan uhrien auttaminen edistää ihmiskaupan ehkäisemistä pitkällä aikavälillä.

Yhdysvaltain ihmiskaupparaportin mukaan Nigeria ei täysin täytä ihmiskaupan vastaiselle toiminnalle asetettuja vaatimuksia mutta ponnistelee sen eteen. Maassa toimii ihmiskauppaan erikoistunut virasto NAPTIP. NAPTIP-organisaation vastuulla on paitsi uhrien auttaminen myös rikosten tutkiminen. Tätä on pidetty yhtenä organisaation keskeisimmistä haasteista. Uhrit saattavat jättää hakeutumatta avun piiriin, koska he pelkäävät todistaa ihmiskauppaajiaan vastaan. On epäilty, että organisaatio priorisoi ihmiskaupparikosten tutkinnan ihmiskaupan uhrien auttamisen sijasta tavalla, joka uhkaa jättää uhrit vaille heidän tarvitsemaansa suojaa.

Nigerian NAPTIP-organisaation kyky vastata uhrien avun tarpeeseen on joutunut epäilyksen alle myös siitä syystä, että uhrien määrä saattaa suuruudessaan ylittää järjestelmän kantokyvyn. Uhrien auttamiseen ja suojelemiseen suunnattu – erityisesti uhrien tarvitsemaan apuun suhteutettuna riittämätön – rahoitus näyttää selvästi vaikeuttavan ihmiskaupan vastaista toimintaa Nigeriassa. Palaavien ihmiskaupan uhrien auttaminen on Nigerian tilanteesta tehtyjen raporttien mukaan pitkälti uskottu heikosti rahoitetuille kansalaisjärjestöille. Kansalaisjärjestöjen rahoitusta on pidetty riittämättömänä ja yksittäisten uhrien auttamiseen varattua aikaa tarpeeseen nähden liian lyhyenä.

Ihmiskaupan uhrien riskiä joutua uudelleen ihmiskaupan uhreiksi on tutkimuksissa pidetty merkittävänä. Jotkut uhrit ovat vielä toisiakin suuremmassa vaarassa uhriutua uudelleen. Tähän vaikuttavat useat seikat, kuten uhrin taustatekijöihin ja yksilön asemaan nigerialaisessa yhteiskunnassa liittyvät seikat sekä ihmiskaupan uhrin kokemukset hyväksikäytöstä ja niiden vaikutukset uhrin fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Ihmiskaupan uusiutumiseen vaikuttaa myös yksilön kyky ja tosiasiallinen mahdollisuus selviytyä yhteiskunnassa traumatisoivien hyväksikäyttökokemusten jälkeen.

Ihmiskaupan uhrien palauttaminen Nigeriaan on lähtökohtaisesti riskialtista, mutta paluun mahdollisuus on aina arvioitava yksilöllisesti. Jotta ihmiskaupan uhrit voitaisiin palauttaa, palauttavan maan viranomaisten tulisi olla varmoja siitä, että palautettava uhri ja hänen lapsensa saavat myös tosiasiassa tarvitsemansa palvelut vastaanottajamaassa eikä palautettava uhri riittävien palvelujen puuttuessa joudu uudelleen ihmiskaupan uhriksi. Perheensä tai yhteisönsä hyljeksimällä uhrilla on suuri riski joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi. Arvioitaessa lapsen etua huomioon tulisi ottaa vanhemman tosiasiallinen kyky ja mahdollisuus huolehtia Nigeriassa lapsensa kasvusta ja kehityksestä sekä elämisen perusedellytyksistä asunto, ravitsemus ja terveydenhuolto mukaan luettuina.

Suomen viranomaisilla ei kansallisen ihmiskaupparaportoijan tietojen mukaan ole sellaisia yhteistyösuhteita Nigerian valtion viranomaisiin, että Suomi voisi olla varma siitä, että palaavat uhrit tosiasiallisesti pääsevät tarvitsemiensa palvelujen piiriin ja että riski uudelleen uhriksi joutumisesta yksittäisissä tapauksissa poistuisi tai edes merkittävästi vähenisi. Pelkästään auttamisjärjestelmän olemassaolo Nigeriassa ei takaa sitä, että yksittäinen palaava uhri myös tosiasiassa saisi tarvitsemansa avun järjestelmästä.

Nigerian ihmiskaupan vastaista toimintaa ja uhrien auttamisen tehokkuutta on arvioitava myös siitä näkökulmasta, että maan yhteiskunta kärsii syvään juurtuneesta korruptio-ongelmasta. Näyttää epätodennäköiseltä, että Nigeria kykenisi lähitulevaisuudessa puuttumaan laajamittaiseen ihmiskauppaongelmaan, ehkäisemään kansalaisiaan joutumasta ihmiskaupan uhreiksi tai suojelemaan heitä tehokkaasti uudelleen uhriksi joutumiselta. Nigerian yhteiskunnan järjestelmällinen kyvyttömyys tarjota naisille ylipäätään riittävää toimeentuloa ja koulutusmahdollisuuksia tai turvaa väkivaltaa vastaan heikentää traumatisoituneiden uhrien mahdollisuuksia selviytyä ilman vaaraa uudelleen uhriksi joutumisesta.

Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan todennut muun ohella seuraavaa:

Tarkkaa tietoa ihmiskauppaan vedonneiden, kielteisen päätöksen saaneiden palautuksista Nigeriaan ei ole saatavissa. Helsingin poliisilaitoksen Maahanmuuttovirastolle ilmoittaman mukaan tiedossa ei ole ihmiskaupan asianomistajia, jotka olisi palautettu Nigeriaan. Ihmiskaupan auttamisjärjestelmässä ei ole ollut ketään, joka olisi palautettu Nigeriaan. Täytäntöönpanoviranomainen voi antaa tietoja palaajan erityistarpeista vain palaajan suostumuksella. Suomalaisilla viranomaisilla ei ole oikeutta eikä velvollisuutta seurata muiden maiden kansalaisten tilannetta heidän paluunsa jälkeen.

Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM järjestää tuettua vapaaehtoista paluuta eri maihin, myös Nigeriaan. Ihmiskaupan uhreille ei ole omaa ohjelmaansa. IOM:n tietojen mukaan ihmiskaupan uhrien auttamisjärjes- telmässä olevien henkilöiden paluita ei ole tuettu. Vapaaehtoisesti Nigeriaan palaavien määrä on IOM:n mukaan matala. Vuonna 2013 palaajia oli yhdeksän, joista seitsemän oli miehiä ja kaksi naisia. Vuonna 2014 palaajia oli seitsemän, joista neljä oli miehiä ja kolme naisia. Vuonna 2015 palaajia oli viisi, joista miehiä oli neljä ja naisia yksi. Vuodelta 2016 ei ole tiedossa yhtään vapaaehtoisesti palannutta.

Maahanmuuttovirasto arvioi päätöstä tehdessään maatiedon avulla, minkälaista apua ihmiskaupan uhreille on tarjolla Nigeriassa. Nigeriassa toimii valtiollinen ihmiskaupan vastainen virasto NAPTIP, jonka toimenkuva kattaa muun muassa ihmiskauppalakien koordinaation, uhrien auttamisen, kansainvälisen yhteistyön sekä ihmiskaupparikosten tutkinnan. NAPTIP tarjoaa uhreille neuvontaa, jälkihoitoa, perheiden jäljittämistä ja kuntoutumisohjelmia. Sillä on yhdeksän turvakotia, joissa uhrit saavat neuvontaa, oikeusapua sekä perusterveydenhoitoa. Turvakodissa voi olla kuuden viikon ajan, jonka jälkeen uhrit ohjataan kansalaisjärjestöjen pariin. (National Agency for Prohibition of Traffic in Persons and Other related Matters (NAPTIP): internetsivut osoitteessa http://www.naptip.gov.ng, erityisesti Counseling & Rehabilitation Department; United States Department of State: 2015 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 27.7.2015.)

Suomen sisäministeriö ja Nigerian ihmiskauppaa torjuva virasto NAPTIP tehostavat yhteistyötä ihmiskaupan ennalta estämisessä ja torjunnassa. Nigeriassa allekirjoitettiin 12.1.2015 aiheeseen liittyvä yhteistyöpöytäkirja (Memorandum of Understanding). Yhteistyötä lisätään tehostamalla etenkin tietojenvaihtoa. Suomen osalta toimivaltaisia viranomaisia ovat Poliisihallitus, keskusrikospoliisi ja Rajavartiolaitos. (Sisäministeriö: Suomi ja Nigeria tehostavat yhteistyötä ihmiskaupan torjunnassa, 12.1.2015.)

Kotiin palaavista ihmiskaupan uhreista ja prostituoiduista on vähän tutkimustietoa. Nigerian viranomaiset ja NAPTIP kieltävät vastuunsa palaavien ihmiskaupan uhrien auttamisesta ja suojelemisesta, jos palauttavat valtiot eivät ilmoita etukäteen uhrin palauttamisesta. Uhreja palautetaan myös ilman, että heidät olisi asianmukaisesti tunnistettu uhreiksi, mikä osaltaan vaikeuttaa avun saamista. NAPTIP on sitoutunut antamaan apua ihmiskaupan uhreille, mutta maatiedon perusteella etenkin useampien ihmiskaupan uhrien yhtäaikaisessa palauttamisessa Nigeriaan on ollut ongelmia. Palauttamiseen liittyvät toimenpiteet ovat osa paluuta, johon kuuluvat myös kotimaassa oleva turvaverkko ja vapaaehtoisen paluun järjestelyt.

Maahanmuuttovirastolla ei ole tietoa, mihin kaupunkiin, milloin tai miten täytäntöönpanoviranomainen toteuttaa palautukset. Palautus voidaan siten arvioida kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevassa päätöksessä henkilön esiin tuomien seikkojen sekä ajantasaisen maatiedon perusteella suhteessa henkilön kotimaahan ja -alueeseen. Maahanmuuttovirasto on täyttänyt oman selvitysvelvollisuutensa palautukseen liittyen.

Nigeriassa on käytössä kansallinen sairausvakuutusjärjestelmä. Vakuutetut maksavat kuukausittain 15 prosenttia palkastaan vakuutusjärjestelmälle. Sairausvakuutus edellyttää työpaikkaa. Julkinen terveydenhuolto on kohtuullisesti hinnoiteltua, mutta potilaiden suuren määrän takia hoitoon pääsy saattaa kestää kauan. Yksityisistä sairaaloista saa helpommin hoitoa, mutta hinnat ovat huomattavasti julkisia sairaaloita korkeammat. Mielenterveyden hoito kuuluu Nigeriassa perusterveydenhuollon piiriin. Terveyskeskuslääkäreillä on oikeus määrätä psyykenlääkkeitä sekä uusia niiden reseptejä tietyin rajoituksin. Nigeriassa on ainakin 44 avohoitolaitosta ja kahdeksan mielisairaalaa. Lagosin yliopistollisen opetussairaalan lääkärin Olufemi Olugbilen mukaan arviolta 90 prosenttia Nigerian mielenterveyspotilaista jää ilman hoitoa. (IOM: Returning to Nigeria – Country Information, 13.11.2009; IOM: Country Fact Sheet – Nigeria, 1.8.2013; World Health Organization: Mental Health Atlas 2011 – Department of Mental Health and Substance Abuse, 2011; Jangola News: 8 Psychiatric Hospitals too little for Nigeria – Dr Olugbile, päiväämätön.)

Yksinhuoltajanaisen tilanne voi riippua hänen asuinpaikastaan, koulutustasostaan tai muusta sosioekonomisesta tekijästä taikka siitä, mihin heimoon tai klaaniin hän kuuluu. Yksinhuoltajanaisten tilanne Nigeriassa on yleisesti arvioiden huono. Yhdysvaltain ulkoministeriön ihmisoikeusraportin mukaan yksinäisiä naisia syrjitään Nigeriassa monin eri tavoin. Vaikka Nigerian perustuslaissa taataan oikeus tasa-arvoiseen kohteluun, naiset kokevat silti huomattavaa taloudellista syrjintää. Paikalliset tapakäytännöt ja uskonnolliset lait jatkavat naisten syrjintää perustuslaista huolimatta. (United States Department of State: 2015 Country Reports on Human Rights Practices – Nigeria, 13.4.2016.)

Muutoksenhakijan vanhemman lapsen puheenviivästys johtuu asiaan liitetyn lausunnon mukaan pääosin virikkeettömästä elinympäristöstä äidin ja pienen veljen kanssa. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella muutoksenhakijalle tulisi myöntää oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Muutoksenhakijalla on kotimaassaan vanhemmat sekä kaksi veljeä. Asiassa ei ole osoitettu, ettei muutoksenhakijalla olisi Nigeriaan palatessaan mahdollisuutta saada yhteyttä sukulaisiinsa. Muutoksenhakijalla on kotimaassaan valtion tarjoaman suojelun lisäksi mahdollisuus taloudelliseen ja muuhun tukeen ihmiskaupan uhrien avustamiseen erikoistuneelta NAPTIP:lta ja järjestöiltä. Hänellä on katsottava olevan Nigeriassa edellytykset hakea apua ja integroitua lastensa kanssa uudelleen yhteiskuntaan. Lasten etu on elää yhdessä äitinsä kanssa, eikä Nigeriaan palauttaminen ole lasten edun vastaista.

Muutoksenhakija on vastaselityksessään todennut, ettei häntä ja hänen lapsiaan voida käännyttää Nigeriaan ilman, että he joutuisivat hengen tai terveyden ja turvallisuusvajeen vaaraan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Kysymyksenasettelu

Muutoksenhakija on hakenut kansainvälistä suojelua vedoten haavoittuvaan asemaansa ihmiskaupan uhrina, hänet Italiassa prostituutioon pakottaneen ja ihmiskauppaan saattaneen henkilön oikeudenloukkausten vaaraan sekä ebolaviruksen ja Boko Haram -terroristiryhmittymän aiheuttamiin uhkiin Nigeriassa.

Asiassa on ensinnäkin ratkaistava, onko muutoksenhakijalla, jonka Maahanmuuttovirasto on katsonut olevan ihmiskaupan uhri, ihmiskaupassa uhriutumisensa, uudelleen uhriutumisen vaaran taikka hänet ihmiskauppaan saattaneen henkilön oikeudenloukkausten uhan vuoksi oikeus turvapaikkaan tai oleskelulupaan toissijaisen suojelun perusteella. Tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, onko muutoksenhakijan tosiasiassa mahdollista saada uudelleen uhriutumisen ja hänet ihmiskauppaan saattaneen henkilön oikeudenloukkausten estämiseksi luonteeltaan tehokasta, pysyvää ja riittävää suojelua kotimaansa Nigerian viranomaisilta. Kyse on kansainvälisen suojelun osalta lisäksi siitä, muodostavatko ebolaviruksen ja Boko Haram -terroristiryhmittymän aiheuttamiksi väitetyt uhat perusteen myöntää muutoksenhakijalle ja hänen lapsilleen turvapaikka tai oleskelulupa toissijaisen taikka humanitaarisen suojelun perusteella.

Mikäli muutoksenhakija ja hänen lapsensa eivät ole turvapaikan, toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun tarpeessa, asiassa on arvioitava, onko käsillä edellytykset oleskeluluvan myöntämiseksi ihmiskaupan uhrin haavoittuvaan asemaan liittyvästä syystä ulkomaalaislain 52 a tai 52 §:n nojalla.

2. Perus- ja ihmisoikeudet

Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Sopimuksen 4 artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan ketään ei saa pitää orjuudessa tai orjuuden kaltaisessa pakkotyössä. Artiklan toisen kappaleen mukaan ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä tai muuta pakollista työtä.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 5 artiklan 3 kohdan mukaan ihmiskauppa kielletään. Perusoikeuskirjan 18 artikla koskee oikeutta turvapaikkaan ja 19 artikla suojaa palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa.

Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskauppaa koskevan lisäpöytäkirjan (SopS 70–71/2006, jäljempänä Palermon pöytäkirja) 3 artiklan a kohdan mukaan kyseisessä pöytäkirjassa "ihmiskauppa" tarkoittaa hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanottamista voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla. Hyväksikäytöksi katsotaan vähintään toisen hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksessa tai muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu, orjuus tai muu orjuuden kaltainen käytäntö, orjuuden kaltaiset olot tai elinten poistaminen.

Ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (SopS 43–44/2012, jäljempänä ihmiskaupan vastainen yleissopimus) 4 artiklan a kohdassa ihmiskauppa on määritelty samalla tavalla kuin Palermon pöytäkirjan 3 artiklan a kohdassa. Ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaan osapuolet myöntävät uhreille uusittavan oleskeluluvan jommassakummassa tai kummassakin seuraavista tapauksista:

a) toimivaltainen viranomainen katsoo, että uhrien oleskelu maassa on välttämätöntä heidän henkilökohtaisen tilanteensa vuoksi;

b) toimivaltainen viranomainen katsoo, että uhrien oleskelu maassa on välttämätöntä, jotta he voivat tehdä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa esitutkinnassa tai rikosoikeudenkäynneissä.

Ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen 16 artiklan 2 kohdan mukaan, kun osapuoli palauttaa uhrin toiseen valtioon, palauttamisessa on otettava asianmukaisesti huomioon kyseisen henkilön oikeudet, turvallisuus ja ihmisarvo sekä henkilön uhriasemaa koskevan mahdollisen oikeudenkäynnin vaihe, ja palauttamisen on ensisijaisesti oltava vapaaehtoista.

Saman artiklan 5 kohdan mukaan osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- ja muut toimet sellaisten kotiuttamisohjelmien käyttöönottamiseksi, joihin osallistuvat asianomaiset kansalliset tai kansainväliset laitokset ja kansalaisjärjestöt. Näillä ohjelmilla pyritään välttämään uudelleen uhriutumista. Osapuolten on pyrittävä kaikin keinoin edistämään uhrien sopeutumista uudelleen sen valtion yhteiskuntaan, johon heidät palautetaan, mukaan lukien sopeutuminen uudelleen koulutusjärjestelmään ja työmarkkinoille erityisesti ammattitaitoa hankkimalla ja parantamalla. Lasten osalta näihin ohjelmiin on sisällytettävä mahdollisuus käyttää oikeutta koulutukseen ja toimet riittävän hoidon tai perheeseen palauttamisen tai asianmukaisten huoltojärjestelmien varmistamiseksi.

Saman artiklan 6 kohdan mukaan osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- ja muut toimet, joilla saatetaan uhrien saataville, tarvittaessa yhteistyössä toisen sellaisen osapuolen kanssa, jota asia koskee, heitä auttavien järjestelmien, kuten lainvalvontaviranomaisten, kansalaisjärjestöjen, neuvontalakimiesten ja sosiaaliviranomaisten, yhteystiedot siinä maassa, johon heidät palautetaan tai kotiutetaan.

3. Ulkomaalaislain säännökset ja niitä koskevaa lainvalmisteluaineistoa

3.1 Kansainvälinen suojelu

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 87 b §:n 1 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät siten kuin jäljempänä tässä pykälässä säädetään. Pykälän 3 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa tiettynä yhteiskunnallisena ryhmänä voidaan pitää ryhmää:

1) jonka jäsenillä on sellainen yhteinen tausta, muu luontainen ominaisuus tai usko, joka on ryhmän jäsenten identiteetin taikka omantunnon kannalta niin keskeinen ominaisuus, ettei heitä voida vaatia luopumaan siitä; ja

2) jonka ympäröivä yhteiskunta mieltää muusta yhteiskunnasta erottuvaksi.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain muuttamisesta annetulla lailla (332/2016) 16.5.2016 lukien kumotun ulkomaalaislain 88 a §:n (323/2009) 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella, jos 87 tai 88 §:n mukaisia edellytyksiä turvapaikan tai toissijaisen suojelun antamiselle ei ole, mutta hän ei voi palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin takia taikka siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta.

Ulkomaalaislain 88 c §:n johdantokappaleen ja 3 kohdan mukaan vainoa harjoittavia tai vakavaa haittaa aiheuttavia toimijoita voivat olla muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että 88 d §:n mukaiset suojelun tarjoajat ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan.

Ulkomaalaislain 88 d §:n mukaan suojelun tarjoaja voi olla sellainen valtio tai valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävä kansainvälinen järjestö, joka on halukas ja kykenevä tarjoamaan suojelua. Suojelun on oltava tehokasta ja luonteeltaan pysyvää.

Ulkomaalaislain muuttamisesta annetun lain 422/2014 yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 9/2014 vp) todetaan ulkomaalaislain 88 d §:stä seuraavaa:

"Pykälää ehdotetaan muutettavaksi määritelmädirektiivin 7 artiklaan tehtyjen muutosten mukaisesti siten, että siihen lisättäisiin edellytykset suojelun tarjoajan halusta ja kyvystä tarjota suojelua. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös vaatimus suojelun tehokkuudesta ja pysyvästä luonteesta. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi sen sisältöä vastaavasti. Muutosten tarkoituksena on korostaa sitä, että hakijalla on käytännössä oltava mahdollisuus saada suojelua, ja sulkea suojelun tarjoajien ulkopuolelle toimijat, jotka pystyisivät tarjoamaan suojelua vain tilapäisesti. Ehdotetut muutokset vastaavat pitkälti voimassa olevan lain perusteluja (HE 166/2007 vp) ja vallitsevaa soveltamiskäytäntöä, ja ne ovat perusteltuja lainsäädännön johdonmukaisuuden vuoksi."

Alkuperäistä ulkomaalaislain 88 d §:n (323/2009) säännöstä koskevissa hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa:

"Pakolaissopimuksen perusteella on selvää, että valtio voi olla suojelun tarjoaja, ja valtio onkin ensisijainen suojan tarjoaja. Muiden toimijoiden kuin valtion mahdollisuus tarjota suojelua on harkittava tapauskohtaisesti, ja soveltamisen tulee olla suppeaa.

Harkittaessa sitä, tarjotaanko suojelua, on otettava huomioon tapauskohtaisesti tarjotun suojelun saatavuus, tehokkuus ja riittävyys. Suojelua voidaan katsoa tarjottavan yleensä silloin, kun suojelun tarjoaja toteuttaa toimenpiteitä estääkseen vainon tai vakavan haitan muun muassa siten, että sillä on tehokas oikeusjärjestelmä vainoksi tai vakavaksi haitaksi katsottavien toimien toteamiseksi, niistä syytteeseen asettamiseksi ja niistä rankaisemiseksi, ja kun hakijalla on tosiasiallisia mahdollisuuksia saada tällaista suojelua."

3.2 Oleskeluluvan myöntäminen ihmiskaupan uhrille

Ulkomaalaislain 52 a §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ihmiskaupan uhrille myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos:

1) ihmiskaupan uhrin oleskelu Suomessa on perusteltua ihmiskaupan esitutkinnan tai tuomioistuinkäsittelyn vuoksi;

2) ihmiskaupan uhri on valmis tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa ihmiskaupasta epäiltyjen kiinni saamiseksi; sekä

3) ihmiskaupan uhrilla ei ole enää siteitä ihmiskaupasta epäiltyihin.

Pykälän 2 momentin mukaan, jos ihmiskaupan uhri on erityisen haavoittuvassa asemassa, oleskelulupa voidaan myöntää jatkuvana ja riippumatta siitä, täyttyvätkö 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetyt edellytykset vai ei.

Ulkomaalaislain 52 a §:ää koskevissa hallituksen esityksen (HE 32/2006 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa:

"Pykälän 2 momentin mukaan oleskelulupa voitaisiin tietyin edellytyksin myöntää jatkuvana. Luvan myöntäminen ei edellyttäisi luvan saajalta yhteistyötä viranomaisten kanssa 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Luvan myöntämisen edellytyksenä ei myöskään olisi, että ihmiskaupan uhrin oleskelu olisi tarpeen tutkinnallisista tai oikeuskäsittelyyn liittyvistä syistä 1 momentin 1 kohdan mukaisesti. Lupa voitaisiin myöntää erityisen haavoittuvassa asemassa olevalle, 1 momentissa tarkoitetulle ihmiskaupan uhrille. Lupa myönnettäisiin asianomaisen tilanteen kokonaisharkinnan jälkeen. Naiskaupan uhrin voi olla mahdotonta palata kotimaahansa rikollisjärjestön aiheuttaman vakavan uhkan johdosta silloin, kun kyseisen valtion viranomaiset ovat haluttomia tai kykenemättömiä puuttumaan asiaan. Oleskeluluvan myöntäminen erityisen haavoittuvan aseman vuoksi voi olla perusteltu, jos turvapaikan tai muun kansainvälisen suojelun edellytykset eivät täyty. Huollon tarpeessa olevan lapsikaupan uhrin kohdalla tilanne voi tulla kyseeseen silloin, kun hänen huoltajiaan ei voida lainkaan jäljittää tai huoltajat ovat osallisina ihmiskaupparikoksessa. Alaikäisten osalta yhteistyöedellytys voi yleensäkin olla, henkilön iästä ja kehitystasosta riippuen, kohtuuton. Kyseessä voi olla myös esimerkiksi törkeän elinkaupan uhri, joka ei pysty saamaan elintärkeää ja jatkuvasti tarvittavaa hoitoa kotimaassaan."

Ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 122/2011 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa:

"Ulkomaalaislain 52 § (– –) vastaa [ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen 14] artiklan 1 kohdan a alakohdan vaatimuksia. Lainkohtaa koskee myös ulkomaalaislain 54 §:n 1 momentti, jonka mukaan uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnettiin edellinen määräaikainen oleskelulupa, ovat edelleen olemassa.

Ulkomaalaislain 52 a §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ihmiskaupan uhrille myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos 1) ihmiskaupan uhrin oleskelu Suomessa on perusteltua ihmiskaupan esitutkinnan tai tuomioistuinkäsittelyn vuoksi; 2) ihmiskaupan uhri on valmis tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa ihmiskaupasta epäiltyjen kiinni saamiseksi; sekä 3) ihmiskaupan uhrilla ei ole enää siteitä ihmiskaupasta epäiltyihin. Momentti on uhridirektiivin 8 artiklan edellytysten mukainen ja täyttää tutkinnan tai rikosoikeudenkäynnin vaatiman oleskelu- ja yhteistyötarpeen osalta myös käsillä olevan sopimuksen 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan vaatimukset. Artikla ei kuitenkaan edellytä momentissa vaadittavaa siteiden katkaisemista ihmiskaupasta epäiltyihin.

Jos ihmiskaupan uhri on erityisen haavoittuvassa asemassa, oleskelulupa ihmiskaupan uhrille voidaan ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin mukaan myöntää jatkuvana ja riippumatta siitä, täyttyvätkö 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetyt edellytykset vai ei. Myös tämä lainkohta täyttää osaltaan 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan vaatimukset lukuun ottamatta sitä, ettei artikla edellytä momentissa vaadittavaa siteiden katkaisemista ihmiskaupasta epäiltyihin."

Ihmiskaupan uhrille ulkomaalaislain nojalla myönnettävästä oleskeluluvasta todetaan kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 266/2014 vp) yleisperusteluissa muun ohella seuraavaa:

"Ulkomaalaislain 52 a §:n 1 momenttia on sovellettu sen voimassaolon aikana harvoin muun muassa siitä syystä, että pääosalla uhreista on jo ollut oleskeluoikeus tai he ovat hakeneet oleskelulupaa muulla perusteella. Tämän lainkohdan soveltaminen on myös vahvasti kytköksissä Suomessa tapahtuvaan esitutkintaan. Näin ollen esitutkintaviranomaiselta saatava tieto rikosprosessista vaikuttaa olennaisesti Maahanmuuttoviraston ratkaisun sisältöön sekä hakemuksen käsittelyaikaan. Valtaosassa tapauksia, joissa henkilöllä ei ole ollut oleskelulupaa Suomessa, väitetty ihmiskaupparikoksen uhriksi joutuminen on tapahtunut Suomen ulkopuolella, jolloin esitutkinnan käynnistäminen ja läpivieminen Suomessa on haasteellista.

Ihmiskaupan uhrille voidaan ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin nojalla myöntää jatkuva oleskelulupa, jos uhri on erityisen haavoittuvassa asemassa. Luvan myöntäminen 52 a §:n 2 momentin nojalla ei edellytä luvan saajalta yhteistyötä viranomaisten kanssa, eikä myöskään sitä, että luvan myöntäminen olisi tarpeen tutkinnallisista tai tuomioistuinkäsittelyyn liittyvistä syistä. Edellytyksenä kuitenkin on, että ihmiskaupan uhrilla ei ole enää siteitä ihmiskaupasta epäiltyihin.

Ihmiskaupan uhrit ovat lähtökohtaisesti haavoittuvassa asemassa, minkä vuoksi säännöksessä edellytetään jatkuvan luvan myöntämiseksi sitä, että uhri on erityisen haavoittuvassa asemassa. Tällainen tilanne voi lain esitöiden mukaan olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun henkilöön kohdistuu rikollisjärjestön aiheuttama vakava uhka, ja uhrin kotimaan viranomaiset ovat haluttomia tai kykenemättömiä puuttumaan asiaan, tai jos ilman huoltajaa olevan lapsikaupan uhrin vanhempia ei kyetä jäljittämään tai hänen huoltajansa ovat osallisina ihmiskaupparikoksessa.

Ulkomaalaislain 52 a §:n 1 momentin soveltaminen on kytketty tiiviisti rikosprosessiin ja ihmiskaupparikollisten kiinni saamiseen, mikä rajoittaa erityissäännöksen soveltamista. Kyseisen pykälän 2 momentin mukaisen jatkuvan oleskeluluvan myöntäminen puolestaan edellyttää, että ihmiskaupan uhri on erityisen haavoittuvassa asemassa. Käytännössä esiintyy tilanteita, joissa ihmiskaupan uhriksi joutunut henkilö ei täytä 1 eikä 2 momentin edellytyksiä. Tällöin tarkastellaan, onko edellytyksiä myöntää oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä (52 §)."

3.3 Oleskeluluvan myöntäminen yksilöllisestä inhimillisestä syystä

Ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

Säännöstä koskevissa hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa:

"Oleskeluluvan myöntämisen perusteena terveydentilan vuoksi tässä pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa voisi olla se, että ulkomaalaisen olisi mahdotonta saada välttämätöntä hoitoa kotimaassa. Hoidon tason tai saatavuuden täytyisi haitata vakavasti terveyttä. Edellytyksenä olisi, että olosuhteet alkuperämaassa olisivat kokonaisuudessaan paluun jälkeen sellaiset, että palaaminen lyhentäisi elinaikaa tai aiheuttaisi huomattavaa ruumiillista tai henkistä kärsimystä. Se, että terveydenhoidon saaminen jossain maassa on kallista ja ulkomaalainen on varaton, ei riittäisi oleskeluluvan myöntämiseen. Yksittäisessä tapauksessa täytyisi lisäksi olla muita seikkoja, jotka tekevät kotimaahan palaamisen inhimillisesti katsoen poissuljetuksi vaihtoehdoksi. Kyseessä voisi olla esimerkiksi haavoittuvassa asemassa oleva lapsi, vanhus tai yksinhuoltaja ja kyseessä oleva maa olisi sellainen, että pitkähkön Suomessa oleskelun jälkeen ei voitaisi vaatia kotimaahan palaamista kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen.

(– –)

Tämän pykälän perusteella oleskelulupa myönnettäisiin myös esimerkiksi sellaiselle ulkomaalaiselle, jolle ei ole Suomessa syntynyt 49 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja siteitä, mutta joka siitä huolimatta on siinä määrin perehtynyt suomen tai ruotsin kieleen, suomalaiseen kulttuuriin ja elämänmuotoon, että hänen sopeutumisensa takaisin kotimaahan olisi kotimaan olosuhteet tai hänen haavoittuva asemansa huomioon ottaen ongelmallista, vaikka hän suuremman osan elämästään onkin viettänyt alkuperämaassa. Erityisesti lapset ja nuoret ovat usein tällaisessa tilanteessa, vaikka lasten kohdalla toisaalta voidaan olosuhteista riippuen katsoa myös, että he usein aikuisia helpommin sopeutuvat uusiin olosuhteisiin."

3.4 Käännyttäminen

Ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ilman oleskelulupaa maahan tullut ulkomaalainen, jonka oleskelu Suomessa edellyttäisi viisumia tai oleskelulupaa, mutta joka ei ole sitä hakenut tai jolle ei ole sitä myönnetty.

Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Jos pääsyn epääminen, käännyttäminen tai maasta karkottaminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara.

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

4. Oikeuskäytäntöä

4.1 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on asiassa Rantsev v. Kypros ja Venäjä 7.1.2010 antamassaan tuomiossa todennut muun ohella, että ihmiskauppa maailmanlaajuisena ilmiönä on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina. Ihmiskauppa loukkaa kiistatta uhrin ihmisarvoa ja perustavanlaatuisia vapauksia, eikä sitä voida pitää yhteensopivana demokraattisen yhteiskunnan ja ihmisoikeussopimuksella suojattujen arvojen kanssa. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, ettei ollut tarpeen eritellä, oliko ihmiskaupassa kyse orjuudesta, orjuuden kaltaisesta pakkotyöstä, pakkotyöstä vai muusta pakollisesta työstä. Tuomioistuimen mukaan ihmiskauppa itsessään Palermon pöytäkirjan 3 artiklan a kohta ja ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen 4 artiklan a kohta huomioon ottaen kuuluu ihmisoikeussopimuksen 4 artiklan soveltamisalaan (tuomion kohdat 278 ja 282).

Ihmisoikeustuomioistuin huomautti, että Palermon pöytäkirja ja ihmiskaupan vastainen yleissopimus viittaavat tarpeeseen torjua ihmiskauppaa kokonaisvaltaisesti. Ihmiskaupan torjunta sisältää ihmiskauppiaiden vastuuseen saattamisen lisäksi toimet ihmiskaupan estämiseksi ja uhrien suojelemiseksi. Ihmisoikeussopimuksen 4 artiklasta johtuvien positiivisten toimintavelvoitteiden laajuutta on arvioitava tässä ihmiskaupan torjunnan laajemmassa asiayhteydessä. Ihmisoikeussopimuksen 4 artikla voi joissakin tilanteissa edellyttää valtiolta käytännöllisiä toimia uhrien tai potentiaalisten uhrien suojelemiseksi ihmiskaupalta. Jotta valtiolla voitaisiin yksittäistapauksessa katsoa olevan positiivinen toimintavelvoite käytännöllisten tointen suorittamiseen, on osoitettava, että valtion viranomaiset olivat tietoisia tai niiden olisi pitänyt olla tietoisia olosuhteista, joissa yksilön voidaan perustellusti epäillä joutuneen tai olevan todellisessa ja välittömässä vaarassa joutua ihmiskaupan uhriksi tai hyväksikäytetyksi. Ihmisoikeussopimuksen 4 artiklan loukkaus on käsillä, jos viranomaiset eivät tällaisessa tilanteessa suorita toimivaltansa puitteissa asianmukaisia toimenpiteitä henkilön poistamiseksi tilanteesta tai sen vaarasta (tuomion kohdat 285–286).

Ihmisoikeustuomioistuin on 17.1.2017 antamassaan tuomiossa J. ym. v. Itävalta lausunut, että ihmiskauppaa kuvataan Rantsev v. Kypros ja Venäjä -tuomiossa todetulla tavalla usein orjuuden nykymuodoksi, että ihmiskauppa loukkaa ihmisarvoa eikä ole yhteensopivaa demokraattisten ja ihmisoikeussopimuksella suojattujen arvojen kanssa ja että ihmiskauppa, jota ei ole tarpeen luokitella orjuudeksi, orjuuden kaltaiseksi pakkotyöksi tai pakkotyöksi, kuuluu ihmisoikeussopimuksen 4 artiklan kiellon soveltamisalaan. Ihmisoikeustuomioistuin totesi, että valtion voidaan katsoa syyllistyneen ihmisoikeussopimuksen 4 artiklan loukkaukseen paitsi varsinaisen toimintansa, myös orjuuden, orjuuden kaltaisen pakkotyön, pakkotyön taikka muun pakollisen työn uhrien tehokkaaseen suojelemiseen liittyvän positiivisen toimintavelvoitteen laiminlyöntinsä vuoksi. Toteuttaakseen Palermon pöytäkirjassa ja ihmiskaupan vastaisessa yleissopimuksessa edellytettyä kokonaisvaltaista lähestymistapaa ihmiskaupan vastaiseen taisteluun valtiolla on velvollisuus luoda lainsäädännölliset ja hallinnolliset puitteet niin ihmiskaupan kieltämiseksi ja ihmiskaupasta rankaisemiseksi kuin uhrien suojelemiseksi (tuomion kohdat 104 ja 106).

Ihmisoikeustuomioistuimen suuri jaosto on 13.12.2016 antamassaan Paposhvili v. Belgia -tuomiossa arvioinut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklasta johtuvia vaatimuksia sairaudesta kärsivän ulkomaalaisen maasta poistamiselle. Ihmisoikeustuomioistuin totesi asiassa D. v. Yhdistynyt kuningaskunta 2.5.1997 antamaansa tuomioon ja asiassa N. v. Yhdistynyt kuningaskunta 27.5.2008 antamaansa tuomioon viitaten, että ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan loukkaus saattaa olla käsillä paitsi silloin, kun maasta poistettavaa henkilöä välittömästi uhkaa kuolema, myös sellaisissa erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa vakavasti sairaan henkilön maasta poistamista vastaan on pakottavia humanitaarisia syitä. Ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun palautuskiellon voidaan katsoa soveltuvan tilanteisiin, joissa on perusteltua syytä epäillä, että vakavasti sairaan joskaan ei välittömässä kuolemanvaarassa olevan henkilön maasta poistaminen johtaisi tarkoituksenmukaisen hoidon tai sen tosiasiallisen saatavuuden puutteen vuoksi todelliseen vaaraan vakavan, nopean ja peruuttamattoman terveydentilan heikentymisen aiheuttamasta voimakkaasta kärsimyksestä tai merkittävästä elinajan ennusteen lyhentymisestä. Tällaista vaaraa koskeva väite on tutkittava huolellisesti, ja palauttamisen ennakoitavissa olevat seuraukset on arvioitava sekä kohdevaltion yleinen tilanne että maasta poistettavan henkilön yksilölliset olosuhteet huomioon ottaen (tuomion kohdat 177–178, 183 ja 187).

4.2 Oikeuskäytäntöä Isosta-Britanniasta

Ison-Britannian maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden valitustuomioistuimen (Upper Tribunal (Immigration and Asylum Chamber)) 17.10.2016 antama päätös HD (Trafficked women) Nigeria CG [2016] UKUT 00454 (IAC) koskee ihmiskaupan uhriksi joutuneiden nigerialaisnaisten kansainvälisen suojelun tarpeen arviointia ja erityisesti Nigerian viranomaisten suojelun saatavuutta sekä sisäisen paon mahdollisuutta. Brittituomioistuin katsoi päätöksessään muun ohella seuraavaa:

Vaikka Nigerian hallitus tunnistaa naisten maansisäisen ja kansainvälisen ihmiskaupan merkittäväksi ongelmaksi, tuomioistuimen saaman selvityksen perusteella naiset eivät yleisesti Nigeriassa ole vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi. Ihmiskaupan uhriksi joutunut nainen ei Nigeriaan palatessaan yleensä ole todellisessa vaarassa joutua hänet ihmiskauppaan saattaneiden henkilöiden koston kohteeksi tai samojen henkilöiden uhriksi uudelleen (päätöksen kohdat 188–189).

Uudelleen uhriksi joutumisen todellista vaaraa huolellisesti arvioitaessa on otettava huomioon henkilön yksilölliset olosuhteet. Lisääntynyttä vaaraa ihmiskaupan uhriksi uudelleen joutumisesta osoittavat muun ohella:

a) tukea antavan ja uhrin keskuuteensa takaisin ottavan perheen puuttuminen;

b) havaittavissa olevat haavoittuvuuden ominaispiirteet, kuten uhria avustamaan kykenevän sosiaalisen turvaverkon puute, olematon tai vähäinen koulutus tai ammatillinen osaaminen, mielenterveyden vaivat, jotka ovat voineet aiheutua hyväksikäyttökokemuksista alkuperäisen ihmiskaupan yhteydessä, sekä sellainen aineellinen ja taloudellinen niukkuus, joka johtaa köyhyyteen tai inhimillisen elämän perusedellytysten puutteeseen;

c) se seikka, että nainen on aiemmin joutunut ihmiskaupan uhriksi, merkitsee todennäköisesti, että ihmiskauppiaat ovat tuolloin tunnistaneet hänessä haavoittuvuuden ominaispiirteitä, jotka saivat aikaan todellisen vaaran uhriutumisesta: on luultavaa, että samat haavoittuvuuden ominaispiirteet voimistuvat entisestään henkilön palatessa Nigeriaan, jos käsillä ei ole toisensuuntaista selvitystä (päätöksen kohta 190).

Seikkoja, jotka osoittavat matalampaa vaaraa joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi, ovat muun ohella tukea antavan ja keskuuteensa takaisin ottavan perheen olemassaolo sekä se seikka, että nainen on Nigeriasta lähdettyään hankkinut taitoja ja kokemusta, jotka valmentavat häntä elannon hankkimiseen Nigeriassa ja näin ollen mahdollistavat itsensä elättämisen. Suojelun perusteena ei ole köyhyys, inhimillisen elämän perusedellytysten puute tai haavoittuvuus sinällään vaan niistä johtuva, hyväksikäyttönä ilmenevä vakavan haitan vaara (päätöksen kohdat 171 ja 191).

NAPTIP:n ja kansalaisjärjestöjen ylläpitämissä turvakodeissa naisilla on vähäinen riski joutua ihmiskaupan uhreiksi. Turvakodeissa tarjolla oleva tuki on kuitenkin todennäköisesti väliaikaista ja kestää mahdollisesti vain muutamia viikkoja. Naisen tilannetta turvakotijakson päättyessä on arvioitava huolellisesti (päätöksen kohta 192).

Jos naisen katsotaan olevan alttiina hyväksikäytölle eikä hän pääse NAPTIP:n tai tukea tarjoavan kansalaisjärjestön suojelukseen, Nigerian viranomaiset NAPTIP mukaan luettuna eivät kykene tarjoamaan hänelle riittävää suojelua. Arvioitaessa henkilön alttiutta hyväksikäytölle on otettava huomioon hänen henkilökohtaiset olosuhteensa kokonaisuudessaan (päätöksen kohta 174).

Jos naisen katsotaan olevan todellisessa vaarassa joutua ihmiskaupan uhriksi kotialueelle palatessaan, sisäisen paon mahdollisuutta turvallisena ja kohtuullisena vaihtoehtona on arvioitava seikkaperäisesti henkilön yksilölliset olosuhteet huomioon ottaen. Sisäinen pako ei todennäköisesti ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto, jos käsillä on uhriksi joutumisen todellista vaaraa osoittavia haavoittuvuuden ominaispiirteitä (päätöksen kohta 193).

5. Ihmiskaupan uhrien tilannetta Nigeriassa koskevaa maatietoa

Yhdysvaltojen ulkoministeriön ihmiskauppaa vuonna 2016 käsittelevän raportin mukaan Nigerian hallinto jatkoi voimakkaita ponnisteluja ihmiskaupan uhreja suojellakseen. Viranomaiset tunnistivat raportointijakson 1.4.2015–31.3.2016 aikana 943 ihmiskaupan uhria, joista 429 oli seksikaupan ja 514 pakkotyön uhreja. Edellisen raportointijakson aikana oli tunnistettu 914 ihmiskaupan uhria.

Ihmiskaupan torjuntaan erikoistunut virasto NAPTIP suorittaa kaikille tunnistamilleen uhreille alkuarvioinnin, tarjoaa heille apua sekä ohjaa heitä valtion rahoittamien palvelujen kuten terveydenhuollon, ammatillisen ja muun koulutuksen sekä majoituksen piiriin. NAPTIP:lla on yhdeksän erityisesti ihmiskaupan uhreille tarkoitettua turvakotia, joissa on paikkoja yhteensä 313 uhrille. Näissä turvakodeissa NAPTIP mahdollistaa uhreille pääsyn oikeudellisten, lääketieteellisten ja psykologisten palvelujen piiriin sekä tarjoaa ammatillista koulutusta ja tukea taloudellisten taitojen vahvistamiseen sekä yrittäjyysvalmiuksien kehittämiseen. Täydentävää terveydenhuoltoa tai psyykkistä apua tarvitseville ihmiskaupan uhreille järjestetään palveluja NAPTIP:n sopimuskumppaneina toimivista sairaaloista ja klinikoilta.

NAPTIP:n majoitus on luonteeltaan lyhytaikaista rajoittuen yksittäisen uhrin kohdalla pääsääntöisesti kuuteen viikkoon. Uhreilla on kuitenkin erityisissä olosuhteissa mahdollisuus pidempään oleskeluun NAPTIP:n turvakodeissa. Jos uhri tarvitsee pidempiaikaista suojaa, NAPTIP tekee yhteistyötä kahden Ministry of Women’s Affairsin turvakodin ja kansalaisjärjestöjen turvakotien kanssa. Uhrit eivät saa poistua NAPTIP:n turvakodeista ilman saattajaa. (United States Department of State (USDOS): 2016 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 30.6.2016.)

Vuonna 2015 Nigerian hallitus myönsi NAPTIP:lle rahoitusta noin 13 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Virasto käytti raportointijakson aikana noin kolme miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ihmiskaupan uhrien suojeluun ja auttamiseen. Vuonna 2014 hallitus rahoitti NAPTIP:ia 13 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla, joista noin 528 000 Yhdysvaltain dollaria käytettiin ihmiskaupan uhrien suojeluun ja auttamiseen. Vuonna 2013 liittovaltion hallituksen NAPTIP:lle antama rahoitus vastasi noin 11,2 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, joista noin 453 000 dollaria suunnattiin uhrien suojeluun ja auttamiseen. Vuoden 2012 aikana NAPTIP käytti noin 666 000 Yhdysvaltain dollaria eli viidenneksen toimintamäärärahoistaan uhrien suojeluun ja auttamiseen. Vuoden 2011 aikana uhrien suojeluun varattiin noin 671 000 Yhdysvaltain dollaria eli viidennes toimintamäärärahoista. NAPTIP antoi rahoitusta ja muuta tukea kansalaisjärjestöille sekä muille toimijoille, jotka tarjosivat palveluitaan edelleen ihmiskaupan uhreille. Kaikilla ihmiskaupan uhreilla oli mahdollisuus saada taloudellista apua uhrirahastolta, jonka toimintaa rahoitettiin pääasiassa tuomituilta ihmiskauppiailta takavarikoiduin varoin. Raportointijakson 1.4.2015–31.3.2016 aikana hallinto jakoi yhteensä 32 700 Yhdysvaltain dollaria 25 uhrille erilaisiin tarkoituksiin, kuten ammatilliseen koulutukseen ja koulujen lukukausimaksuihin. Varat eivät välttämättä jakautuneet tasaisesti uhrien kesken. (USDOS: 2016 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 30.6.2016; USDOS: 2015 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 27.7.2015; USDOS: 2014 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 20.6.2014; USDOS: 2013 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 19.6.2013; USDOS: 2012 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 19.6.2012.)

Yhdistyneen kuningaskunnan maahanmuuttoviranomaisen marraskuussa 2016 julkaiseman ihmiskaupan uhrien asemaa Nigeriassa koskevan maatietoraportin mukaan jotkut Nigeriaan palaavat naispuoliset uhrit ja erityisesti ne, jotka on kaupattu seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa ja jotka ovat edelleen velkaa heidät ihmiskauppaan saattaneille henkilöille, voivat joutua kotimaassaan kostotointen kohteeksi tai uudelleen ihmiskaupan uhreiksi. Ihmiskaupan uhrin perhettä saatetaan pelotella tai uhkailla taikka perhettä kohtaan saatetaan hyökätä. Pääsääntöisesti uhri ja hänen perheensä eivät kuitenkaan ole koston vaarassa Nigeriassa. Ihmiskaupan uhrin perhe saattaa sulkea uhrin ulkopuolelleen, ja uhri voi kokea yhteisössään leimautumista ja sosiaalista syrjintää. Uhrin perhe tai yhteisö on saattanut olla osallisena uhrin kauppaamisessa. Perhe on myös voinut painostaa uhria maksamaan velkansa tai turvaamaan perheen toimeentulon, mikä on saattanut lisätä uhrin vaaraa joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi.

Nigeriasta lähtöisin olevan ihmiskaupan laajuudesta huolimatta merkittävä osa ihmiskaupasta on vahvasti paikallinen ilmiö. Erityisesti Eurooppaan kaupatuista uhreista suhteettoman suuri osuus on kotoisin Edon osavaltiosta, jonka 3,2 miljoonan asukkaan väestö edustaa vain 1,8 prosenttia koko Nigerian väestömäärästä. Eurooppaan seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa ihmiskauppaan saatetuista nigerialaisista uhreista jopa 92 prosentin on arvioitu olevan kotoisin Edon osavaltiosta. Ihmiskauppaajien on raportoitu lähestyneen joka kolmatta Edossa asuvaa naista. Ihmiskaupan torjuntaan perustetun monialaisen viraston NAPTIP:n vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla avustamista 323 ihmiskaupan uhrista 58 oli kotoisin Edon osavaltiosta. Akwa Ibomin osavaltiosta uhreja oli 28 ja Ogunin osavaltiosta puolestaan 27. Vähiten NAPTIP:n avustamia uhreja tuli Kanon, Taraban ja Zamfaran osavaltioista, joista kustakin oli kotoisin yksi ihmiskaupan uhri.

NAPTIP on pääasiallinen avuntarjoaja ihmiskaupan uhreille. Abujan, Lagosin, Benin Cityn, Uyon, Enugun, Kanon, Makurdin, Maidugurin ja Sokoton kaupungeissa sijaitsevissa NAPTIP:n turvakodeissa voidaan tarjota tukea 293 ihmiskaupan uhrille. Yhdessä turvakodissa pystytään auttamaan samanaikaisesti keskimäärin 35 ihmistä. Uhrit voivat viipyä kuusi viikkoa NAPTIP:n turvakodeissa. Pidempikestoista suojaa tarvitsevat henkilöt ohjataan yhteistyökumppaneina toimivien kansalaisjärjestöjen turvakoteihin. Virasto tarjoaa suojaa, ohjausta, apua perheen etsimisessä, terveydenhuoltopalveluita, voimaannuttamista sekä ammatillista koulutusta. NAPTIP:n turvakotijakson päätyttyä jälkihoitoa ihmiskaupan uhreille tarjoavat organisaation yhteistyökumppaneina toimivat kansalaisjärjestöt.

Eräs NAPTIP:n haasteista on sen puutteellinen rahoitus. Viraston ihmiskaupan vastaiseen työhön suunnatut varat eivät ole olleet riittävät, kun otetaan erityisesti huomioon uhrien avun ja palvelujen tarve. NAPTIP:n yhteistyökumppaneiden mukaan virasto toimii kuitenkin tehokkaasti resurssiensa puitteissa. On pidetty mahdollisesti ongelmallisena, että

NAPTIP vastaa sekä uhrien kuntoutuksesta että ihmiskauppiaiden saattamisesta rikosvastuuseen. Uhreilla ei välttämättä ole rohkeutta hakeutua avun piiriin, koska he pelkäävät joutuvansa todistamaan heidät ihmiskauppaan saattaneita henkilöitä vastaan. On arvioitu, että NAPTIP asettaa etusijalle epäiltyjen syyttämisen ihmiskaupan estämisen ja uhrien kuntoutuksen sijaan. (UK Home Office: Country Policy and Information Note, Nigeria: Trafficking of Women, marraskuu 2016.)

Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa tapahtuvaa nigerialaisnaisten ihmiskauppaa käsittelevän raportin mukaan vain harvat ihmiskaupan uhrit palaavat vapaaehtoisesti Nigeriaan, jos he eivät ole maksaneet velkaansa heidät ihmiskauppaan saattaneille henkilöille tai keränneet huomattavaa rahamäärää. Heidän perheensä ovat heidän ulkomailla ansaitsemiensa tulojen tarpeessa. Naiset saattavat pelätä perheidensä suuttuvan ja hylkäävän heidät, jos he eivät ole onnistuneet ansaitsemaan Euroopassa. Jos he eivät ole maksaneet velkaansa kokonaisuudessaan, he saattavat pelätä heidät ihmiskauppaan saattaneiden henkilöiden kanssa solmitun sopimuksen rikkomisen tai voodooseen perustuvan rituaalisen juju-valan vahingollisia vaikutuksia. Naiset eivät luota siihen, että Nigerian viranomaiset tarjoaisivat heille suojaa ihmiskauppiaita vastaan tai auttaisivat heitä turvaamaan inhimillisen elämän perusedellytykset.

Kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n ja NAPTIP:n tehtävänä on tarjota suojelua ja apua Nigeriaan palaaville naisille, mutta niille ei useinkaan ilmoiteta palaavista ihmiskaupan uhreista etukäteen. Nigerian viranomaiset ja NAPTIP ovat toistuvasti ilmaisseet, etteivät ne ota vastuuta sellaisten ihmiskaupan uhrien vastaanottamisesta, auttamisesta ja suojelemisesta, joiden palauttamisesta lähtömaan viranomaiset eivät ole heille ilmoittaneet. Näistä varoituksista huolimatta suuri määrä uhreja palautetaan Euroopasta Nigeriaan ilman, että viranomaiset Euroopassa olisivat todisteista huolimatta tunnistaneet heitä ihmiskaupan uhreiksi, eivätkä he näin ollen palatessaan saa mitään erityistä apua tai tukea. Isosta-Britanniasta pakolla Nigeriaan palautetut ihmiskaupan uhrit ovat kertoneet, ettei lentokentällä ollut vastassa järjestöjä tarjoamassa heille tukeaan. Joidenkin palaajien mukaan lentokentillä odottivat avun tarjoajien sijaan heidät ihmiskauppaan saattaneet henkilöt, ja jotkut palaajista joutuivat Nigeriaan saapuessaan pidätetyiksi. (European Asylum Support Office, EASO: Country of Origin Information Report, Nigeria, Sex trafficking of women, lokakuu 2015.)

6. Asiassa saatu selvitys

Muutoksenhakija on uskonnoltaan kristitty, ja hän on kotoisin Pohjois-Nigeriassa sijaitsevasta Kanosta. Hänen lapsistaan vanhempi on syntynyt Italiassa vuonna 2011 ja nuorempi Suomessa vuonna 2014. Muutoksenhakija on hakenut Suomessa kansainvälistä suojelua, koska hän on joutunut vuosina 2004–2014 ihmiskaupan uhriksi Italiassa ja hän pelkää hänet ihmiskauppaan saattaneen henkilön oikeudenloukkauksia. Muutoksenhakija on otettu Joutsenon vastaanottokeskuksen johtajan 25.3.2014 tekemällä päätöksellä ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Ihmiskaupan uhriksi joutumista koskevat keskeiset tosiseikat käyvät ilmi edellä selostetun hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista.

Muutoksenhakija pelkää hänet voodoovalan avulla Italiassa prostituutioon pakottaneen parittajan vaativan jäljellä olevan 25 000 euron suuruisen velan maksamista ja uhkaavan häntä sekä hänen lapsiaan Nigeriassa. Muutoksenhakija on ollut viimeksi tekemisissä parittajansa kanssa tammikuussa 2014. Muutoksenhakija on vedonnut lisäksi ebolaviruksen ja Boko Haram -terroristiryhmittymän aiheuttamiin uhkiin Nigeriassa.

Muutoksenhakijan isä, äiti sekä kaksi veljeä asuvat Nigeriassa. Muutoksenhakija ei kuitenkaan ole ollut yhteydessä kotimaassa oleviin perheenjäseniinsä. Hän ei myöskään tiedä Italiassa tapaamansa lasten nigerialaisen isän olinpaikkaa. Muutoksenhakija ei ole käynyt Nigeriassa koulua eikä hänellä ole ammattia, mutta hän on luku- ja kirjoitustaitoinen.

Yleislääketieteen erikoislääkärin 4.5.2016 päivätyn lausunnon mukaan muutoksenhakijalla on lääkkein hoidettava korkea verenpaine. Muutoksenhakijan uniapnea vaatii säännöllistä ja pysyvää hoitoa CPAP-laitteella, jota ilman hänelle voi kehittyä sydän- ja verisuonitauti, diabetes tai aivoverenkierron häiriö. Lisäksi muutoksenhakija tarvitsee lääkitystä masentuneisuuteensa.

Psykoterapeutin 24.5. ja 30.11.2016 päivättyjen lausumien mukaan muutoksenhakija voi psyykkisesti erittäin huonosti ja on hyvin masentunut sekä ahdistunut. Hän ei pysty nukkumaan ja elää jatkuvassa pelkotilassa. Hän pelkää tulevaisuutta ja näkee jatkuvasti painajaisunia. Muutoksenhakijalla ei ole lainkaan ruokahalua. Hänellä on ajoittain kovaa päänsärkyä, ja hänen sydämensä lyö hyvin nopeasti. Muutoksenhakijan psyykkinen tila ei ole tasapainossa. Myös muutoksenhakijan lapset nukkuvat ja syövät huonosti. Vanhemmalla pojalla on ongelmia puhumisen kanssa, ja hän tarvitsee apua puheen kehittymiseen. Muutoksenhakija ja hänen pienet lapsensa tarvitsevat tukiverkoston, joka voi auttaa sekä kasvatuksessa että lasten hoitamisessa. Muutoksenhakija tarvitsee myös itse tukea selviytyäkseen pienten lastensa kanssa jokapäiväisistä arjen rutiineista. Muutoksenhakija tarvitsee jatkossakin paljon apua psyykkisen tasapainonsa korjaamiseksi sekä säännöllisiä terapiakäyntejä, joista hän on selvästi hyötynyt. Hänellä on lääkitys sekä masennukseen että hänen kuulemiensa äänten poistamiseen.

Terveydenhoitajan 20.5.2016 päivätyn lausuman mukaan muutoksenhakijan vanhemman lapsen puheenviivästys liittyy oletettavasti virikkeettömään elinympäristöön kotona äidin ja pikkuveljen kanssa.

7. Oikeudellinen arviointi

7.1 Kansainvälisen suojelun myöntäminen

Prostituutioon pakottamista, johon sisältyy luonteeltaan sukupuoleen kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa ja taloudellista hyväksikäyttöä, on Palermon pöytäkirjan 3 artiklan a kohdassa ja ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen 4 artiklan a kohdassa tarkoitetulla tavalla pidettävä eräänä ihmiskaupan muotona. Ihmiskauppaa voidaan pitää orjuuden nykyaikaisena ilmenemismuotona, joka loukkaa uhrin ihmisarvoa. Ihmiskaupan uhrit voivat olla oikeutettuja ulkomaalaislain 87 §:ssä tarkoitettuun turvapaikkaan tai 88 §:n mukaiseen toissijaiseen suojeluun, mikäli kansainvälisen suojelun myöntämisen edellytykset muutoin täyttyvät heidän kohdallaan.

Ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden naisten voidaan lähtökohtaisesti katsoa kuuluvan ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa ja 87 b §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuun tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään. Näin ollen uhriksi joutuneen henkilön turvapaikan tarvetta harkittaessa on arvioitava, onko hänellä perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ihmiskaupan uhrina. Jollei näin ole, henkilö saattaa kuitenkin olla oikeutettu toissijaiseen suojeluun, mikäli on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hän joutuisi kotimaahansa palautettuna todelliseen vaaraan kärsiä epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua.

Korkeimman hallinto-oikeuden 26.6.2014 antamasta vuosikirjapäätöksestä KHO 2014:112 ilmenevällä tavalla ihmiskaupan uhrin kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ratkaistaessa on arvioitava, onko odotettavissa, että hän saattaa kotimaahan palatessaan joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi, ja onko hänellä mahdollisuus saada tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua kotimaansa viranomaisilta. Suojelun saatavuutta arvioitaessa on otettava huomioon paitsi valtion halu myös sen kyky suojata ja auttaa ihmiskaupan uhreja. Vaikka uudelleen uhriutumisen vaaraa ei todennäköisesti olisi, on otettava kuitenkin huomioon, onko uhriutuminen aiheuttanut uhrille sellaisia vaikeita terveydellisiä seurauksia, joiden vuoksi palauttaminen kotimaahan olisi kohtuutonta hänen kokemustensa vuoksi.

Nigeria on yksi keskeisistä Eurooppaan suuntautuvan ihmiskaupan lähtömaista. Euroopassa ihmiskaupan uhreiksi joutuneilla ja kotimaahansa palaavilla nigerialaisnaisilla on olemassa uudelleen uhriutumisen vaara. Edellä selostetun maatietouden mukaan Nigeriassa on kuitenkin panostettu ihmiskaupan vastaiseen toimintaan, uhrien auttamiseen ja suojelemiseen sekä rikosvastuun toteuttamiseen. Nigeriassa ihmiskaupan vastaista monialaista työtä tekevä valtion virasto NAPTIP toimii yhteistyössä muiden viranomaisten sekä kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen, muun ohella kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n kanssa.

Ihmiskaupan vastaiseen toimintaan Nigeriassa suunnatut resurssit ovat toistaiseksi olleet riittämättömät ihmiskaupan saamiseksi hallintaan, mutta valtion rahoittama ja koordinoima järjestelmä ihmiskaupan torjumiseksi, rikosvastuun toteuttamiseksi ja uhrien auttamiseksi sekä suojelemiseksi on olemassa. Erityisesti uhrien auttamiseen ja suojeluun kohdistetut taloudelliset voimavarat ovat edellä selostetun maatietouden mukaan viime vuosina moninkertaistuneet. Kansalaisjärjestöjen kanssa yhteistyössä toimiva NAPTIP vastaa Nigeriaan palaavien ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja auttamisesta. NAPTIP:n ylläpitämän auttamisjärjestelmän kautta ihmiskaupan uhriksi joutuneen henkilön on mahdollista saada terveydenhoitoa, taloudellista tukea ja muuta apua yhteiskuntaan integroitumiseksi ja uudelleen uhriutumisen estämiseksi.

NAPTIP:n ja kansalaisjärjestöjen ylläpitämissä turvakodeissa naiset eivät maatiedon mukaan ole vaarassa joutua uudelleen ihmiskaupan uhreiksi. Naisen tilannetta ja uudelleen ihmiskaupan uhriksi joutumisen vaaraa määräaikaisen turvakotijakson päättyessä on kuitenkin arvioitava huolellisesti hänen yksilölliset olosuhteensa kokonaisuutena huomioon ottaen. Arvioitaessa ihmiskaupan uhrin mahdollisuuksia suojautua turvakotijakson päättyessä uudelleen uhriksi joutumiselta on otettava huomioon muun ohella henkilön kotimaassa oleva turvaverkko, perheenjäsenten mahdollinen osallisuus alkuperäiseen ihmiskaupan uhriksi joutumiseen, uhriksi joutumista mahdollisesti seuranneet psyykkiset ongelmat, uhrin koulutustaso ja ammatillinen osaaminen sekä mahdollisuudet inhimillisen elämän perusedellytysten turvaamiseen kotimaassaan.

Kun otetaan huomioon NAPTIP:n tarjoamasta avusta ja suojelusta sekä ihmiskaupan uhrien avustamiseen Nigeriassa osoitetusta rahoituksesta saatavilla oleva ajantasainen maatietous, ihmiskaupan uhreiksi joutuneille henkilöille Nigeriassa tarjolla olevaa suojelua voidaan lähtökohtaisesti pitää ulkomaalaislain 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla tehokkaana, pysyvänä ja riittävänä ihmiskauppaan saattaneiden henkilöiden kostotoimenpiteiden ja uudelleen uhriutumisen estämiseksi. Ihmiskaupan uhriksi Euroopassa joutuneiden nigerialaisnaisten ei kotimaahan palatessaan ole siten pääsääntöisesti katsottava joutuvan heidät ihmiskauppaan saattaneiden henkilöiden oikeudenloukkausten tai uudelleen uhriksi joutumisen todelliseen vaaraan. Mainitusta pääsäännöstä poiketen NAPTIP:n ja sen kanssa yhteistyössä toimivien kansalaisjärjestöjen tarjoama suojelu voi yksittäistapauksessa osoittautua riittämättömäksi, jos erityisen haavoittuvassa asemassa olevan ihmiskaupan uhrin uudelleen uhriutumista on pidettävä avustusjärjestelmän piiriin pääsemisestä huolimatta erittäin todennäköisenä uhrin poikkeuksellisten henkilökohtaisten olosuhteiden vuoksi.

Suojelun tehokkuuden, pysyvyyden ja riittävyyden lisäksi on vielä erikseen arvioitava ihmiskaupan uhriksi joutuneen henkilön tosiasiallisia mahdollisuuksia päästä suojelun piiriin kotimaahan palautettaessa. Vuosikirjapäätöksessä KHO 2014:112 korkein hallinto-oikeus on todennut, että vaikka Nigeriaan palaavien ihmiskaupan uhrien pääsyssä auttamisjärjestelmien piiriin oli todettu puutteita, NAPTIP:n ja IOM:n kanssa yhteistyössä palautettujen ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmien piiriin päässeiden henkilöiden uudelleen uhriutumisesta ei ollut havaittu viitteitä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Nigeriassa auttamisjärjestelmien kautta on mahdollista saada terveydenhoitoa, taloudellista tukea ja muuta apua uudelleen yhteiskuntaan integroitumiseksi niin, että vältytään uudelleen uhriutumiselta. Ihmiskaupan uhriksi Euroopassa joutuneella nigerialaisella muutoksenhakijalla katsottiin olevan mahdollisuuksia saada suojelua kotimaansa viranomaisilta.

Maatietouden mukaan ihmiskaupan uhrien suojelusta Nigeriassa vastaava NAPTIP ei ota vastuuta sellaisten ihmiskaupan uhrien vastaanottamisesta, auttamisesta ja suojelemisesta, joiden palauttamisesta lähtömaan viranomaiset eivät ole sille etukäteen ilmoittaneet. Maahanmuuttoviraston korkeimmalle hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan suomalainen täytäntöönpanoviranomainen voi antaa tietoja palaajan erityistarpeista Nigerian viranomaisille vain hänen suostumuksellaan.

Ihmiskaupan uhrien suojelua ja auttamista koskevat, Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus toteaa, että täytäntöönpanoviranomaisten on ihmiskaupan uhria Nigeriaan palautettaessa tehtävä yhteistyötä uhrien vastaanottamiseen, suojelemiseen ja avustamiseen toimivaltaisten uhrin kotimaan viranomaisten kanssa. Ihmiskaupan uhrin palauttamisen on ensisijaisesti perustuttava vapaaehtoisen paluun järjestelyihin. Ihmiskaupan uhrin kieltäytyessä vapaaehtoisen paluun järjestelyistä hänen maasta poistamisensa voidaan kuitenkin toteuttaa myös pakkotoimin.

Korkein hallinto-oikeus korostaa, että ihmiskaupan uhrin maasta poistamista täytäntöönpantaessa on huolehdittava asianmukaisesti siitä, että uhri halutessaan pääsee Nigeriassa välittömästi hänen erityistarpeensa ja haavoittuvan asemansa huomioon ottavan auttamisjärjestelmän piiriin. Nigeriaan palautettavasta ihmiskaupan uhrista on etukäteen annettava tieto uhrien avustamiseen erikoistuneelle NAPTIP:lle, jos uhri antaa siihen suostumuksensa. Jos uhri ei anna suostumusta tietojensa luovuttamiseen, maasta poistamisen täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, joilla uhrien saataville saatetaan heitä auttavien järjestelmien yhteystiedot kohdemaassa.

7.2 Oleskeluluvan myöntäminen ihmiskaupan uhriksi joutuneelle henkilölle

Ihmiskaupan uhrin kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tultua hylätyksi on erikseen arvioitava, onko henkilö hakemuksensa perusteisiin liittyvän syyn vuoksi ulkomaalaislain 52 a tai 52 §:ssä tarkoitetun oleskeluluvan tarpeessa. Tällöin on ensin harkittava, täyttyvätkö ulkomaalaislain 52 a §:ssä säädetyt edellytykset ihmiskaupan uhrille tarkoitetun oleskeluluvan myöntämiseksi. Ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentissa tarkoitetun jatkuvan oleskeluluvan myöntämistä harkittaessa on otettava huomioon, että ihmiskaupan uhrit ovat lähtökohtaisesti haavoittuvassa asemassa. Säännöksen mukaan jatkuvan luvan myöntäminen edellyttääkin, että uhri on erityisen haavoittuvassa asemassa. Jatkuvan luvan myöntämistä harkittaessa ihmiskaupan uhriksi joutuneen henkilön olosuhteet on arvioitava kokonaisuudessaan.

Jos ihmiskaupan uhrille ulkomaalaislain 52 a §:n nojalla myönnettävän oleskeluluvan edellytykset eivät täyty, asiassa on vielä arvioitava, onko ihmiskaupan uhriksi joutuneelle henkilölle kuitenkin myönnettävä oleskelulupa ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetun oleskeluluvan myöntäminen ihmiskaupan uhriksi joutuneen henkilön terveydentilan perusteella edellyttää, että olosuhteet alkuperämaassa olisivat kokonaisuudessaan paluun jälkeen sellaiset, että palaaminen lyhentäisi elinaikaa tai aiheuttaisi huomattavaa ruumiillista tai henkistä kärsimystä. Ulkomaalaisen varattomuus tai terveydenhoidon kalleus alkuperämaassa eivät ole perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitettu oleskelulupa myönnetään yksittäisessä tapauksessa, jos kotimaahan palaamisen on katsottava olevan inhimillisesti arvioiden poissuljettu vaihtoehto henkilön olosuhteet kokonaisuutena huomioon ottaen.

8. Johtopäätökset

8.1 Kansainvälisen suojelun tarve

Muutoksenhakijan on Maahanmuuttoviraston päätöksessä todetulla tavalla katsottava joutuneen ihmiskaupan uhriksi Italiassa. Uhriutuminen on tapahtunut Nigerian ulkopuolella, ja muutoksenhakija on paennut pakkoprostituutiosta tammikuussa 2014. Muutoksenhakijalla on Nigeriassa sukulaisia, jotka eivät ole olleet osallisina muutoksenhakijan joutumiseen ihmiskaupan uhriksi ja joihin muutoksenhakijalla on katsottava olevan mahdollisuus saada yhteys kotimaassaan. Muutoksenhakija on kotoisin Kanon osavaltiosta, jossa ihmiskaupan uhriksi uudelleen joutumista on maatiedon mukaan pidettävä epätodennäköisenä. Vaikka muutoksenhakija onkin kertomansa mukaan jäänyt velkaa hänet prostituutioon pakottaneelle henkilölle, hän ei ole ollut yhteydessä parittajaansa tammikuun 2014 jälkeen. Kun otetaan huomioon Nigeriassa ihmiskaupan uhreille saatavilla oleva tehokas ja luonteeltaan pysyvä suojelu, jonka piiriin muutoksenhakijalla on katsottava olevan halutessaan mahdollisuus häntä kotimaahansa palautettaessa päästä, hänellä ei voida arvioida olevan turvapaikkaan oikeuttavin tavoin perusteltua pelkoa vainotuksi joutumisesta Italiassa tapahtuneen prostituutioon pakottamisen taikka parittajalle maksamatta olevan velan vuoksi eikä vaaraa uudelleen ihmiskaupan uhriksi joutumisesta kotimaassaan. Asiassa ei ole ilmennyt myöskään merkittäviä perusteita uskoa muutoksenhakijan joutuvan kotimaahansa palautettuna epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun todelliseen vaaraan.

Muutoksenhakija on vedonnut kansainvälistä suojelua hakiessaan lisäksi ebolaviruksen ja Boko Haram -terroristiryhmittymän aiheuttamiin uhkiin Nigeriassa. Kun otetaan huomioon Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä ebolaviruksesta ja Boko Haramin toiminnasta Nigeriassa esitetty edelleen ajantasaisena pidettävä maatieto, muutoksenhakijan pelkoa ei tältä osin ole pidettävä perusteltuna. Muutoksenhakijalla ja hänen lapsillaan ei ole Kanon osavaltiossa mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Muutoksenhakijan ja hänen lastensa ei ole katsottava joutuvan kotimaassaan myöskään todelliseen vaaraan vakavan, nopean ja peruuttamattoman terveydentilan heikentymisen aiheuttamasta voimakkaasta kärsimyksestä tai merkittävästä elinajan ennusteen lyhentymisestä, kun otetaan erityisesti huomioon ihmiskaupan uhrien avustamiseen erikoistuneen NAPTIP:n uhreille tarjoamasta avusta ja suojelusta saatavilla ole maatietous sekä Maahanmuuttoviraston korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassa lausunnossa Nigerian terveydenhuollosta esitetty maatieto. Maahanmuuttoviraston päätöksessä lausutulla tavalla turvallisuustilanne Kanon osavaltiossa ei estä muutoksenhakijan ja hänen lastensa palaamista heidän kotialueelleen viraston päätöksen tekemisen ajankohtana voimassa olleen ulkomaalaislain 88 a §:n (323/2009) 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Kaikki edellä lausuttu huomioon ottaen käsillä ei ole ollut perusteita myöntää ihmiskaupan uhriksi joutuneelle muutoksenhakijalle ja hänen lapsilleen turvapaikkaa taikka oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella. Oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella on myös voitu jättää myöntämättä. Kun lisäksi otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen kansainvälistä suojelua koskevilta osin ei ole perusteita.

8.2 Oleskelulupa ihmiskaupan uhrille tai yksilöllisestä inhimillisestä syystä

Muutoksenhakija on kertonut kokemuksistaan ihmiskaupan uhrina uskottavasti, ja Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt muutoksenhakijan olevan ihmiskaupan uhri. Asiassa ei ole ilmennyt, että muutoksenhakijan ihmiskaupasta olisi vireillä esitutkintaa tai tuomioistuinkäsittelyä. Tähän nähden perusteita ulkomaalaislain 52 a §:n 1 momentissa tarkoitetun oleskeluluvan myöntämiseksi ei ole ollut.

Muutoksenhakija ei ole ollut yhteydessä hänet ihmiskauppaan saattaneeseen henkilöön tammikuun 2014 jälkeen. Muutoksenhakijan on mahdollista saada kotimaansa viranomaisilta suojelua parittajansa väitettyä uhkaa vastaan. Hänellä on lisäksi mahdollisuus ihmiskaupan uhrien avustamiseen erikoistuneen NAPTIP:n avulla päästä lääketieteellisten ja psykologisten palvelujen piiriin, hankkia ammatillista koulutusta ja saada taloudellista apua sekä tukea taloudellisten taitojensa vahvistamiseen. Muutoksenhakijalla on Nigeriassa sukulaisia, joihin hänellä on katsottava olevan mahdollisuus saada yhteys kotimaahansa palatessaan. Kun otetaan huomioon muutoksenhakijan ja hänen lastensa tilanteesta kokonaisuudessaan saatu selvitys, muutoksenhakijalle on voitu jättää myöntämättä oleskelulupa ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin perusteella.

Muutoksenhakija sairastaa lääkkein hoidettavaa korkeaa verenpainetta ja CPAP-laitteella hoidettavaa uniapneaa. Hänen terveydentilaansa ei korkean verenpaineen ja uniapnean vuoksi voida pitää sellaisena, että hänen palauttamisensa Nigerian olosuhteet huomioon ottaen lyhentäisi hänen elinaikaansa tai aiheuttaisi huomattavaa ruumiillista tai henkistä kärsimystä. Muutoksenhakijan on esitetty tarvitsevan lääkitystä ja säännöllisiä terapiakäyntejä masentuneisuuteensa. Hänen on mahdollista saada fyysisen ja psyykkisen terveydentilansa mahdollisesti edellyttämää hoitoa Nigeriassa sekä NAPTIP:lta että julkisen ja yksityisen terveydenhuollon toimijoilta. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei muutoksenhakijan ja hänen lastensa tilanne ole sellainen, ettei heidän inhimillisesti arvioiden voitaisi edellyttää palaavan kotimaahansa. Muutoksenhakijalle ja hänen lapsilleen ei ole osoitettu syntyneen erityisiä siteitä Suomeen. Edellytyksiä oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei siten ole ollut käsillä. Muutoksenhakijan lasten etu ei edellytä asian arvioimista toisin.

Kun edellä lausutun lisäksi otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ihmiskaupan uhrille myönnettävää oleskelulupaa ja yksilöllisestä inhimillisestä syystä myönnettävää oleskelulupaa koskevilta osin ei ole perusteita.

8.3 Käännyttäminen

Koska muutoksenhakijalle ja hänen lapsilleen ei edellä lausuttu huomioon ottaen ole myönnettävä kansainvälistä suojelua eikä oleskelulupaa, heidät on voitu määrätä käännytettäviksi Nigeriaan ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin nojalla. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen käännyttämisen osalta ei ole perusteita. Käännyttämisen täytäntöönpanon osalta korkein hallinto-oikeus viittaa kuitenkin edellä kohdassa 7.1 toteamaansa viranomaisten velvollisuudesta huolehtia asianmukaisesti ihmiskaupan uhrin mahdollisuudesta päästä halutessaan uhrien auttamisjärjestelmän piiriin Nigeriassa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Petri Helander ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Elina Immonen.

 
Julkaistu 20.3.2017