KHO:2017:43

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Ihmiskauppa – Suojelun tarjoaminen – Oleskeluluvan myöntäminen ihmiskaupan uhrille – Oleskeluluvan myöntäminen yksilöllisestä inhimillisestä syystä – Haavoittuva asema – Nigeria

Vuosikirjanumero: KHO:2017:43
Antopäivä: 20.3.2017
Taltionumero: 1271
Diaarinumero: 2445/4/16

Asiassa oli Nigerian Edon osavaltiosta kotoisin olevan A:n omasta ja tytärtensä puolesta tekemän valituksen johdosta ratkaistava, oliko A:lla, jonka Maahanmuuttovirasto oli katsonut olevan ihmiskaupan uhri, ihmiskaupassa uhriutumisensa, uudelleen uhriutumisen vaaran taikka hänet ihmiskauppaan saattaneen henkilön oikeudenloukkausten uhan vuoksi oikeus turvapaikkaan tai oleskelulupaan toissijaisen suojelun perusteella. Kyse oli kansainvälisen suojelun osalta lisäksi siitä, muodostiko väitetty A:n tytärten ympärileikkauksen uhka perusteen myöntää heille turvapaikka tai oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden naisten voidaan lähtökohtaisesti katsoa kuuluvan ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa ja 87 b §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuun tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään. Ihmiskaupan uhrin kansainvälisen suojelun tarvetta harkittaessa oli arvioitava, oliko odotettavissa, että hän saattaisi kotimaahan palatessaan joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi, ja oliko hänellä mahdollisuus saada tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua kotimaansa viranomaisilta. Valtion suojelun saatavuutta arvioitaessa oli otettava huomioon paitsi valtion halu myös sen kyky suojata ja auttaa ihmiskaupan uhreja. Vaikka uudelleen uhriutumisen vaaraa ei todennäköisesti olisi, oli otettava kuitenkin huomioon, oliko uhriutuminen aiheuttanut uhrille sellaisia vaikeita terveydellisiä seurauksia, joiden vuoksi palauttaminen kotimaahan olisi kohtuutonta hänen kokemustensa vuoksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ihmiskaupan uhreiksi joutuneille henkilöille Nigeriassa tarjolla olevaa suojelua voitiin ajantasaisen maatietouden perusteella lähtökohtaisesti pitää tehokkaana, pysyvänä ja riittävänä ja että ihmiskaupan uhriksi Euroopassa joutuneiden nigerialaisnaisten ei kotimaahan palatessaan ollut pääsääntöisesti katsottava joutuvan heidät ihmiskauppaan saattaneiden henkilöiden oikeudenloukkausten tai uudelleen uhriksi joutumisen todelliseen vaaraan. Erikseen oli vielä arvioitava, oliko ihmiskaupan uhriksi joutuneella henkilöllä tosiasialliset mahdollisuudet päästä suojelun piiriin kotimaahan palautettaessa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ihmiskaupan uhrien suojelua ja auttamista koskevat kansainväliset velvoitteet huomioon ottaen täytäntöönpanoviranomaisten on ihmiskaupan uhria kotimaahansa palautettaessa tehtävä yhteistyötä uhrien vastaanottamiseen, suojelemiseen ja avustamiseen toimivaltaisten uhrin kotimaan viranomaisten kanssa. Ihmiskaupan uhrin palauttamisen on ensisijaisesti perustuttava vapaaehtoisen paluun järjestelyihin. Ihmiskaupan uhrin kieltäytyessä vapaaehtoisen paluun järjestelyistä hänen maasta poistamisensa voidaan kuitenkin toteuttaa myös pakkotoimin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ihmiskaupan uhrin maasta poistamista täytäntöönpantaessa on huolehdittava asianmukaisesti siitä, että uhri halutessaan pääsee hänen erityistarpeensa ja haavoittuvan asemansa huomioon ottavan auttamisjärjestelmän piiriin.

Korkein hallinto-oikeus otti huomioon ihmiskaupan uhrien auttamista ja suojelemista Nigeriassa koskevan ajantasaisen maatietouden sekä A:n henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuudessaan saadun selvityksen ja katsoi, ettei käsillä ollut perusteita myöntää ihmiskaupan uhriksi joutuneelle A:lle turvapaikkaa taikka oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella. Maatietouden perusteella A:n tytärten ei ollut katsottava olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa väitetyn ympärileikkauksen uhan vuoksi.

Ihmiskaupan uhrin kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tultua hylätyksi oli erikseen arvioitava, oliko A hakemuksensa perusteisiin liittyvän syyn vuoksi ulkomaalaislain 52 a tai 52 §:ssä tarkoitetun oleskeluluvan tarpeessa. Tällöin oli ensin harkittava, täyttyivätkö ulkomaalaislain 52 a §:ssä säädetyt edellytykset ihmiskaupan uhrille tarkoitetun oleskeluluvan myöntämiseksi. Jos nämä edellytykset eivät täyttyneet, seuraavaksi oli arvioitava, oliko ihmiskaupan uhrille kuitenkin myönnettävä oleskelulupa ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Ottaen huomioon A:n ja hänen tytärtensä olosuhteista kokonaisuudessaan saadun selvityksen korkein hallinto-oikeus arvioi oikeaksi, että A:lle myönnetään ulkomaalaislain 52 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa jatkuvana ja että hänen tyttärilleen lasten etu huomioon ottaen myönnetään oleskelulupa ihmiskaupan uhriin olevan perhesiteen perusteella.

Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 3 ja 4 artikla

Euroopan unionin perusoikeuskirja 5 artikla 3 kohta sekä 18 ja 19 artikla

Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskauppaa koskeva lisäpöytäkirja (SopS 70–71/2006, Palermon pöytäkirja) 3 artikla a kohta

Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (SopS 43–44/2012) 4 artikla a kohta, 14 artikla 1 kohta sekä 16 artikla 2, 5 ja 6 kohta

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot 7.1.2010 (Rantsev v. Kypros ja Venäjä) ja 17.1.2017 (J. ym. v. Itävalta)

Ulkomaalaislaki 52 § 1 momentti, 52 a §, 87 § 1 momentti, 87 b § 1 ja 3 momentti, 88 § 1 momentti, 88 c § sekä 88 d §

Ks. myös KHO 2014:112

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 22.6.2016 nro 16/0125/73

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 27.7.2015 hylännyt Nigerian kansalaisen A:n (jäljempänä myös muutoksenhakija) ja hänen alaikäisten lastensa B:n ja C:n kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Virasto on päättänyt käännyttää heidät kotimaahansa Nigeriaan.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Muutoksenhakija on kertonut turvapaikkapuhuttelussa joutuneensa vuonna 2003 Nigeriasta Kreikkaan, jossa Y-niminen mies pakotti hänet prostituutioon vuosina 2003–2007.

Nigeria on naisiin ja lapsiin kohdistuvan ihmiskaupan lähtö-, kauttakulku- sekä kohdemaa. Nigerialaiset naiset ja tytöt joutuvat usein pakotetuiksi prostituutioon useissa Euroopan maissa. Ensisijaiset lähtöalueet Nigeriassa ovat Edo, Abia, Akwa Ibom, Ebony, Imo, Enugu sekä Cross Rivers. Hyvin järjestäytyneet ja EU:hun kytkeytyneet ihmiskauppaverkostot ovat keskittyneet Edon osavaltioon. Seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneista nigerialaisnaisista suurin osa on kotoisin Benin Citystä ja etniseltä taustaltaan edoja. (United Nations Office on Drugs and Crime (UNODC): Transnational Trafficking and the Rule of Law In West Africa, 2009; UNODC: The role of organized crime in the smuggling of migrants from West Africa to the European Union, 2011 (UNODC 2011).)

Ihmiskaupparikoksen tekijöinä ovat yleensä yksityishenkilöt sekä järjestäytyneet rikolliset ryhmittymät. Uhrin rekrytoinnissa saattaa olla mukana tuttava tai sukulainen. Ilmiölle on tyypillistä, että naisilta pyydetään matkaa varten pieni maksu, jotta matka olisi mahdollisimman houkutteleva. Hyväksikäyttö tapahtuu kuitenkin siten, että naiset jäävät matkastaan velkaa järjestäjille suuren summan – moninkertaisen miehiin verrattuna. Velan lisäksi on myös merkkejä perinteisten uskonnollisten rituaalien käytöstä uhrin sitomiseksi tekijään. Ihmiskaupan uhrien joutuminen uudelleen uhreiksi on erittäin yleinen ilmiö. Riski on kotimaahan palaamisen jälkeen erityisen suuri, jos uhri ei ole maksanut velkaansa takaisin ihmiskauppiaille tai jos perhe on hylännyt uhrin. (United States Department of State (USDOS): Trafficking in Persons Report – Nigeria, 19.6.2012 (USDOS 2012); International Organization for Migration: Migration in Nigeria – A country profile, 2009; UNODC 2011; UNODC: The Globalization of Crime, A Transnational Organized Crime Threat Assessment, Chapter 2: Trafficking In Persons, 2010; Jobe, Alison: The Causes and Consequences of Re-trafficking: Evidence from the IOM Human Trafficking Database, Report prepared for the International Organization for Migration, 2010; Danish Immigration Service: Protection of victims of trafficking in Nigeria, 2008 (Danish Immigration Service 2008).)

Muutoksenhakijan kertomus hänen lähdöstään Kreikkaan ja siellä tapahtuneesta prostituutioon pakottamisesta, väkivallasta ja voodoolla/jujulla uhkaamisesta on yksityiskohtainen ja uskottava. Edellä esitetty maatieto tukee muutoksenhakijan kertomusta. Kokonaisuus huomioon ottaen Maahanmuuttovirasto hyväksyy muutoksenhakijan kertomuksen siitä, miten hän joutui Kreikkaan ihmiskaupan uhriksi ja mitä hänelle tapahtui Kreikassa vuosina 2003–2007. (– –) Maahanmuuttovirasto katsoo, että muutoksenhakija on ihmiskaupan uhri.

Muutoksenhakija pelkää, että jos hän palaa kotimaahansa, Y pakottaa hänet maksamaan loput rahoista työskentelemällä prostituoituna.

(– –) Ihmiskauppa on Nigerian rikoslain mukaan rangaistava teko. Nigerian hallitus ei täysin täytä minimivaatimuksia ihmiskaupan poistamiseksi, mutta se on työskennellyt saavuttaakseen tämän tavoitteen. Nigeriassa toimii vuonna 2003 perustettu valtiollinen ihmiskaupan vastainen virasto NAPTIP: National Agency for the Prohibition of Traffic in Persons and Other Related Matters. NAPTIP:n laaja toimenkuva kattaa muun muassa ihmiskauppalakien koordinaation, uhrien auttamisen, kansainvälisen yhteistyön sekä ihmiskaupparikosten tutkinnan. NAPTIP tarjoaa ihmiskaupan uhreille kuntoutusohjelmia, turvakoteja, neuvontaa, perheiden jäljittämistä ja jälkihoitoa sekä auttaa uhreja sopeutumaan uudelleen yhteiskuntaan ja irrottautumaan ihmiskauppiaista. NAPTIP:lla on kahdeksan turvakotia, jotka sijaitsevat aluetoimistojen sekä Abujassa sijaitsevan päämajan yhteydessä. Turvakodeissa on yhteensä 210 paikkaa ihmiskaupan uhreille, ja niissä uhreilla on mahdollisuus saada neuvontaa, oikeusapua sekä perusterveydenhoitoa. NAPTIP:lla on ollut yli 6 000 asiakasta, ja 168 ihmiskauppiasta on tuomittu vankeuteen tästä rikoksesta. Nigerialaisia ihmiskaupan uhreja on tunnistettu merkittävä määrä ympäri maailmaa, ja määrä on kasvussa. Tästä huolimatta Nigerian hallitus ei ole vastaavasti toteuttanut toimenpiteitä palvelujen tarjoamiseksi maahan palanneille uhreille, vaan NAPTlP:n turvakotipaikkoja on vähennetty. (National Agency for the Prohibition of Traffic in Persons and Other Related Matters; USDOS 2012.)

Muutoksenhakija pakeni Y:n luota vuonna 2007, ja toistuvista yhteydenotoista ja uhkauksista huolimatta hän ei enää tavannut häntä henkilökohtaisesti seuraavina vuosina ennen Suomeen lähtöä. Muutoksenhakija ei ole tavannut Y:tä vuoden 2007 jälkeen eikä hän ole myöskään joutunut työskentelemään prostituoituna.

Edellä esitetyn maatiedon mukaan ihmiskaupan uhreja pyritään tukemaan muutoksenhakijan kotimaassa, ja Maahanmuuttovirasto katsoo, että Nigeriassa ihmiskaupan uhreilla on mahdollisuus hakea viranomaisilta suojaa yksityishenkilöiden, kuten Y:n taholta tulevaa uhkaa vastaan. Kaikki tämä huomioon ottaen Maahanmuuttovirasto ei hyväksy muutoksenhakijan pelkoa siitä, että Y pakottaisi hänet uudelleen prostituutioon.

Muutoksenhakija pelkää lisäksi, että kotimaassa hänen tyttärensä B ja C ympärileikataan heidän isänsä tahdon mukaisesti.

Edon maakunta sijaitsee Lounais-Nigeriassa, jossa tyttöjen ympärileikkaus on hyvin yleistä. Edon maakunnassa tyttöjen ympärileikkauksen vastainen lakiesitys hyväksyttiin vuonna 1999. Rangaistuksena ympärileikkauksen suorittamisesta koituu sakkoja (1 000 nairaa) tai kuusi kuukautta vankeutta. Ympärileikkaajat ovat yhteisössään korkeasti arvostettuja. (Immigration and Refugee Board of Canada: Nigeria: Current information on the practice of female genital mutilation; state protection available to those being targeted and ethnic groups in which it is prevalent (June 2001–October 2003), 27.11.2003; USDOS: Nigeria: Report on Female Genital Mutilation (FGM) or Female Genital Cutting (FGC), 1.6.2001.) Nigeriassa ympärileikkauksia tehdään maatiedon mukaan joka puolella maata, mutta ympärileikkaus on kaikkein yleisintä eteläisissä osavaltioissa yorubojen ja igbojen keskuudessa (UK Home Office: 2012 Country of Origin Report – Nigeria, 14.6.2013 (UK Home Office 2013)). Vuonna 2013 suoritetun kyselytutkimuksen mukaan Edon osavaltiossa 0–14-vuotiaista tytöistä oli ympärileikattu 21,3 % ja 15–49-vuotiaista tytöistä ja naisista 41,6 %. Edossa 15–49-vuotiaista naisista ja miehistä noin kaksi kolmasosaa vastustaa ympärileikkauksia. Edolaisista naisista 60 % ja miehistä 47 % katsoo, että heidän uskontonsa ei vaadi tyttöjen ympärileikkausta. (National Population Commission [Nigeria] & ICF International: Nigeria Demographic and Health Survey 2013, 2014; Landinfo – Norwegian Country of Origin Information Centre: Nigeria: Kjønnslemlestelse av kvinner, 14.11.2012.)

Vuonna 2007 ja 2008 Lagosiin ja Abujaan tehdyn tiedonkeruumatkan yhteydessä haastateltujen YK-järjestön edustajien mukaan naisten ja tyttöjen suojelulle on olemassa toimivat puitteet Nigeriassa, mutta niiden käyttämisen esteenä voi olla tyttöjen ja naisten epätietoisuus oikeuksistaan ja kyky hakeutua palveluiden pariin. YK-järjestön edustajien mukaan sisäinen siirtyminen on täysin mahdollista, ja sitä tapahtuu koko ajan. Heidän mukaansa maassa toimii useita järjestöjä, jotka auttavat suojelun tarpeessa olevia naisia tarjoamalla hätämajoitusta, neuvontaa ja lakiapua tai auttamalla naisia kouluttautumaan ja löytämään työtä.

Women's Aid Collectiven mukaan Nigerian viranomaiset ovat ohjanneet ympärileikkausta pakenevia naisia järjestöjen avun piiriin. UNIFEM puolestaan epäilee, että tavallinen poliisi ei puuttuisi tilanteeseen, jossa nainen on paennut ympärileikkausta, koska sen ajateltaisiin olevan perheen sisäinen asia. (Danish Immigration Service 2008.)

Nigerian senaatti on 5.5.2015 hyväksynyt lain, joka kieltää naisten ympärileikkauksen (The Guardian: Nigeria's female genital mutilation ban is important precedent, say campaigners, 29.5.2015). Vaikka useissa osavaltioissa on jo ennen kansallisen lain säätämistä ollut voimassa ympärileikkauksen kieltävä laki, lakien implementaatio on ollut valtava haaste. Osavaltioiden kriminalisoitua ympärileikkauksen useat kansalaisjärjestöt joutuivat kuitenkin vakuuttamaan paikallisten hallitusten virkamiehet siitä, että laki päti heidän osavaltioissaan. Terveysministeriö, naisjärjestöt ja useat kansalaisjärjestöt sponsoroivat projekteja, joiden tarkoituksena oli kouluttaa yhteisöjä ympärileikkauksen terveysongelmista. Alirahoitus ja logistiset vaikeudet kuitenkin rajoittivat yhteydenpitoa terveydenhoidon työntekijöihin. (UK Home Office 2013.)

Muutoksenhakija on kertonut, että hänen lastensa isä oleskelee hänen tietojensa mukaan Kreikassa, että muutoksenhakija ei ole ollut häneen yhteydessä yli vuoteen ja ettei lasten isä ole tavannut lapsiaan sen jälkeen, kun he erosivat vuonna 2012. Muutoksenhakija ja lasten isä eivät ole olleet naimisissa, eikä muutoksenhakijalla ole lasten syntymätodistuksia tai muita asiakirjoja, joista hänen isyytensä kävisi ilmi.

Kaikki edellä esitetty ja maatieto huomioon ottaen Maahanmuuttovirasto pitää epätodennäköisenä, että lasten isä pystyisi pakottamaan muutoksenhakijan lapset ympärileikattaviksi, jos he palaisivat kotimaahansa. Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana, että muutoksenhakijan lapset ympärileikattaisiin heidän isänsä vaatimuksesta, koska muutoksenhakija on lasten äitinä ympärileikkausta vastaan ja haluaa suojella tyttäriään.

(– –)

Kaikkien laissa säädettyjen edellytysten tulisi täyttyä, jotta muutoksenhakijalle ja hänen lapsilleen voitaisiin myöntää turvapaikka. Koska edellytys vainoa harjoittavasta tahosta tai tulevaisuuden vaarasta joutua vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi ei täyty, Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei heillä ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

(– –) Maahanmuuttovirasto katsoo edellä esitetyin perustein, ettei asiassa ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että muutoksenhakijaa ja hänen lapsiaan uhkaisi kotimaassa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu kuolemanrangaistus tai teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Nigeria on ollut vuodesta 1999 lähtien poliittiselta järjestelmältään monipuoluedemokratia. Demokratiakehitys on ollut kuitenkin hidasta, ja siihen on sisältynyt monia vaikeuksia. Maan poliittiset olosuhteet ovat epästabiilit ja jännitteiset, mikä on johtanut ajoittain esiintyviin paikallisiin väkivaltaisuuksiin. Nigerian presidentti Umaru Yar’Aduan kuoltua toukokuussa 2010 presidentinvalan vannoi Goodluck Jonathan, joka valittiin myös uudelle kaudelle huhtikuussa 2011. Vaalit olivat pääosin oikeudenmukaiset mutta veriset. (Freedom House: Freedom in the World 2011 – Nigeria, 12.5.2011.) Maaliskuussa 2015 pidetyissä presidentinvaaleissa vastakkain olivat kristitystä Etelä-Nigeriasta kotoisin oleva Jonathan sekä muslimivoittoisesta Pohjois-Nigeriasta kotoisin oleva opposition ehdokas Muhammadu Buhari. Vaaleista tuli historialliset, sillä ensimmäistä kertaa vaalit voitti istuvan presidentin sijaan opposition ehdokas. Presidentti Jonathan onnitteli Buharia voitosta ja ohjeisti kannattajiaan hyväksymään tappion. (CNN: Nigeria's president-elect Muhammadu Buhari says he will fight corruption, 1.4.2015 (CNN 2015); BBC: Nigeria election: Muhammadu Buhari wins presidency, 1.4.2015; Reuters: Nigeria's Buhari says to 'spare no effort' in squashing Boko Haram, 1.4.2015.) Buhari on luvannut puuttua kovin ottein muun muassa korruptioon ja Boko Haramin väkivaltaisuuksiin maan koillisosissa (CNN 2015; The Guardian: Nigerian election winner vows to crush Boko Haram insurgency, 2.4.2015).

Turvallisuustilanne maan koillisosissa on tällä hetkellä huono. Boko Haram ja Nigerian armeija käyvät alueella taisteluja, ja molempien osapuolten on raportoitu syyllistyneen siviileihin kohdistuviin vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin. Toukokuussa 2013 Bornon, Yoben ja Adamawan osavaltioihin julistettiin hätätila, joka purettiin marraskuussa 2014. Konflikti on kuitenkin laajentunut, ja Boko Haramin on raportoitu vallanneen uusia alueita, surmanneen tuhansia ihmisiä ja kaapanneen nuoria tyttöjä ja poikia avioliittoon ja taisteluihin. Maan turvallisuusjoukot ovat mielivaltaisesti pidättäneet ja teloittaneet Boko Haramin jäseniksi epäilemiään ihmisiä. Maaliskuun alussa väkijoukko surmasi kadulla nuoren tytön, jota epäiltiin Boko Haramin itsemurhaiskijäksi. (Amnesty International: Amnesty International Report 2014/15 – Nigeria, 25.2.2015 (AI 2015); CBSNews/AP: Suspected girl suicide bomber beaten to death in Nigeria, 1.3.2015; Human Rights Watch: World report 2015 – Nigeria, 29.1.2015 (HRW 2015); United Nations High Committee for Refugees: International protection considerations with regard to people fleeing northeastern Nigeria (The states of Borno, Yobe and Adamawa) and surrounding region – update 1, 2014 (UNHCR 2014).) Konfliktin on arvioitu ajaneen lähes miljoona ihmistä pois kodeistaan, ja noin 160 000 ihmistä on joutunut siirtymään pakolaisiksi naapurimaihin (United Nations High Committee for Refugees: As violence spills over to countries neighbouring Nigeria, UNHCR calls for urgent humanitarian access to the displaced, 13.2.2015).

Turvallisuusolosuhteet muualla maassa ovat suhteellisen vakaat. Boko Haramin väkivaltaisuudet ovat kuitenkin toisinaan levittäytyneet myös pohjoisen muihin osavaltioihin, ja yksittäisiä pommi-iskuja on suoritettu myös Abujassa. Middle Beltin alueella paimentolaiset ja maanviljelijät kiistelevät maa-alueista, Niger Deltan öljyalueella öljyvuodot ovat aiheuttaneet levottomuuksia ja maan etelä- ja keskiosissa rikollisjärjestöjen on raportoitu kidnappaavan ihmisiä. (AI 2015; HRW 2015; USDOS: 2013 Country Reports on Human Rights Practices – Nigeria, 27.2.2014 (USDOS 2014).)

Maan ihmisoikeustilanteessa on vakavia puutteita. Amnesty International ja Human Rights Watch kiinnittävät raporteissaan huomiota muun muassa turvallisuusviranomaisten väärinkäytöksiin, lehdistön vapauden rajoituksiin sekä seksuaalivähemmistöjä loukkaavaan lainsäädäntöön. Korruptio ja hallinnon väärinkäytösten rankaisemattomuus pahentavat tilannetta. (AI 2015; HRW 2015.)

Nigerian turvallisuustilanteesta saatavien tietojen mukaan muutoksenhakijalla ja hänen lapsillaan ei ole kotialueelleen palatessaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

(– –)

Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei muutoksenhakijan kotialueen turvallisuustilanne estä muutoksenhakijan ja hänen lastensa palaamista kotialueelleen ulkomaalaislain 88 a §:ssä tarkoitetulla tavalla, joten he eivät ole humanitaarisen suojelun tarpeessa.

Koska perusteita myöntää turvapaikkaa, toissijaista suojelua tai humanitaarista suojelua ei ole, ulkomaalaislain 88 e § sisäisestä paosta ei tule sovellettavaksi. Maahanmuuttovirasto katsoo kuitenkin, että muutoksenhakijalla ja hänen lapsillaan on halutessaan mahdollisuus asettua asumaan muualle kuin kotialueelleen Nigeriassa.

Muutoksenhakija on kahden tyttärensä yksinhuoltaja. Nigeriassa hänellä on kolme veljeä sekä sisko, ja hän on ollut yhteydessä veljeensä tammikuussa 2015. Muutoksenhakija on käynyt peruskoulun sekä toisen asteen opinnot, ja hänet hyväksyttiin myös opiskelemaan yliopistoon. Paettuaan prostituutiosta hän työskenteli Kreikassa siivoojana ja kykeni elättämään itsensä ja lapsensa.

Muutoksenhakijalla on univaikeuksia ja hän syö lääkkeitä, jotta hän tuntisi olonsa paremmaksi. Hän käy myös terapiassa, ja se on auttanut häntä paljon. Muutoksenhakijalla on hepatiitti C.

Yksinäisten naisten ja yksinhuoltajien asema on Nigeriassa heikko. Asemaan vaikuttavat paljon naisen heimo tai klaani, asuinpaikka, koulutustaso ja muut sosioekonomiset tekijät. (Maahanmuuttoviraston maatietopalvelu: Nigeria/Etelä-Nigeria: yksinhuoltajaäitien ja yksinäisten naisten asema, kohtelu, yhteiskunnalliset asenteet, tukiverkostot, prostituutio, vapaaehtoinen paluu, yhteisöjen reaktiot paluumuuttajiin, työllistyminen, terveydenhuolto, asuminen, jorubat, igbot, edot, 10.7.2014 (Maahanmuuttoviraston maatietopalvelu 2014).) Naisia syrjitään monin eri tavoin, vaikka perustuslaissa taataan oikeus tasa-arvoiseen kohteluun (USDOS 2014). Nigeriassa sosiaalinen ja taloudellinen turvaverkko muodostuu lähes yksinomaan suvusta, ystävistä ja klaanista (Maahanmuuttoviraston maatietopalvelu 2014). Etenkin kaupunkialueilla naisten itsenäisten kotitalouksien määrä on kuitenkin kasvanut, ja naisten on mahdollista päättää omasta rahankäytöstään (National Population Commission [Nigeria] and ICF Macro: Nigeria Demographic and Health Survey 2008, 2009).

Edellä esitetty maatieto huomioon ottaen Maahanmuuttovirasto katsoo, että muutoksenhakijalla on koulutettuna ja työkykyisenä naisena, jolla on läheisiä sukulaisia, joihin hänen on mahdollista halutessaan ottaa yhteyttä, kotimaassaan turvaverkko sekä edellytykset elää itsenäistä elämää. Maahanmuuttovirasto katsoo, että muutoksenhakija ja hänen tyttärensä eivät ole ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetussa haavoittuvassa asemassa. Lasten etu on elää yhdessä heidän äitinsä kanssa, eivätkä Nigerian olosuhteet ole sellaiset, että käännytys sinne olisi lasten edun vastaista. Asiassa ei ole ilmennyt perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

(– –)

Muutoksenhakija on otettu ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Maahanmuuttovirastolla olevien tietojen mukaan häneen kohdistuneesta ihmiskaupparikoksesta ei ole meneillään esitutkintaa tai tuomioistuinkäsittelyä. Asiassa ei näin ollen ole perusteita ulkomaalaislain 52 a §:n 1 momentin mukaisen oleskeluluvan myöntämiselle.

Maahanmuuttovirasto on edellä katsonut, että muutoksenhakija lapsineen ei ole erityisen haavoittuvassa asemassa kotimaassaan. Asiassa ei näin ollen ole perusteita ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin mukaisen oleskeluluvan myöntämiselle.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n omasta ja alaikäisten lastensa puolesta tekemän vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Suullinen käsittely

Kun otetaan huomioon jäljempänä ilmenevät perusteet, joihin muutoksenhakija on kansainvälisen suojelun ja oleskeluluvan saamiseksi vedonnut, asian käsittelyn eri vaiheissa suullisesti ja kirjallisesti esitetty selvitys ja käytettävissä oleva maatietous, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asiakirjoista ilmenevän ja muutoksenhakijan esittämän lisäksi tarpeen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Näin ollen suullisen käsittelyn järjestäminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Asiassa saatu selvitys

Muutoksenhakija on kotoisin K:sta, Edon alueelta Lounais-Nigeriasta. Hän on tullut kahden ja viiden vuoden ikäisten tyttäriensä kanssa Suomeen 13.9.2014 Kreikasta Ruotsin kautta. Muutoksenhakijalla ei ole ollut itseään tai lapsiaan koskevia henkilöllisyyttä osoittavia asiakirjoja, eikä Maahanmuuttovirasto siten ole pystynyt varmistamaan heidän henkilöllisyyksiään. Muutoksenhakija on vedonnut kansainvälisen suojelun perusteenaan siihen, että hän on ihmiskaupan uhri ja että hän pelkää entisen parittajansa taholta tulevaa uhkaa. Lisäksi hän on vedonnut tyttäriensä ympärileikkauksen uhkaan.

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt, että muutoksenhakija on joutunut ihmiskaupan uhriksi Kreikassa vuosina 2003–2007. Muutoksenhakija on vuonna 2003 lähtenyt Nigeriasta Kreikkaan miehen kanssa, joka on sittemmin osoittautunut parittajaksi. Hän on vuonna 2007 pystynyt pakenemaan toiselle paikkakunnalle Volosiin, jossa hän on tavannut lastensa isän. Hän on jäänyt parittajalle huomattavan summan velkaa. Kyseinen mies on soittanut tuolloin jatkuvasti muutoksenhakijalle ja käskenyt palaamaan. Hän on myös uhannut tappaa muutoksenhakijan ja hänen lastensa isän. Muutoksenhakija on sittemmin paennut Thessalonikiin, mutta uhkauspuhelut ovat jatkuneet.

Muutoksenhakijan nuoremman tyttären ollessa puolen vuoden ikäinen eräs parittajan kavereista on tappanut muutoksenhakijan isän Nigeriassa. Palattuaan Kreikkaan mies oli uhannut tappaa muutoksenhakijan ja hänen lapsensa. Parittaja oli sittemmin lähettänyt kaverinsa hakemaan muutoksenhakijan vanhempaa tytärtä esikoulusta, jolloin muutoksenhakija on tehnyt päätöksen Suomeen lähtemisestä. Parittaja on käynyt myös muutoksenhakijan veljen luona tappelemassa vuoden 2015 tammikuussa. Muutoksenhakija ei ole tavannut parittajaa sen jälkeen, kun hän pakeni Volosiin. Muutoksenhakija oli Kreikassa uhannut ilmoittaa parittajan uhkailuista poliisille, eikä parittaja muutoksenhakijan mukaan siten ollut uskaltanut lähestyä häntä.

Muutoksenhakija on eronnut avopuolisostaan, lastensa isästä nuoremman tyttären ollessa puolen vuoden ikäinen vuonna 2012. Lasten isä on nigerialainen, ja hän haluaisi muutoksenhakijan mukaan viedä lapset Nigeriaan ympärileikattaviksi. Hän asuu muutoksenhakijan tietojen mukaan Kreikassa. Muutoksenhakija ei ole esittänyt lasten syntymätodistuksia tai muita asiakirjoja, joista isyys olisi todennettavissa. Isä ei ole tavannut lapsia vanhempien eron jälkeen. Myöskään muutoksenhakija ei ole tavannut lasten isää eron jälkeen. Muutoksenhakija on viimeksi ollut yhteydessä lasten isään puhelimitse vuoden 2014 alkupuolella.

Muutoksenhakija on ilmoittanut, että hänellä on kolme veljeä ja sisar Nigeriassa. Hän ei ole varma, onko parittaja tosin tappanut yhden hänen veljistään. Hän on käynyt peruskoulun ja suorittanut toisen asteen opinnot. Hänet oli hyväksytty yliopistoon opiskelemaan. Muutoksenhakija on Kreikassa työskennellyt siivoojana. Nigeriassa hän on työskennellyt leipurina.

Muutoksenhakija on esittänyt Maahanmuuttovirastolle 22.10.2014 päivätyn psykiatrin lausunnon. Lausunnosta ilmenee muutoksenhakijan kertoneen ihmiskaupan uhriksi joutumisestaan ja parittajan uhkailuista. Lääkärin arvion mukaan muutoksenhakijan kertomus viittaa ihmiskauppauhriuteen. Lausunnossa on todettu muutoksenhakijan kärsivän turvapaikkaprosessiin liittyvästä akuutista stressitilasta. Lääkitystä on määrätty unettomuuteen.

Muutoksenhakija on vastaselityksessään muun ohella kertonut, että hän on syksyn 2015 aikana saanut lähes päivittäin uhkauspuheluja parittajalta. Ensimmäisellä soittokerralla hänen veljensä on ollut miehen panttivankina. Mies on tuolloin uhannut tuhota muutoksenhakijan perheenjäsenet. Viimeisin puhelinsoitto on tullut 3.11.2015. Tuolloin mies on ilmoittanut muutoksenhakijan veljen kuolleen. Vastaselitykseen liitetyn X:n vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijän todistuksen mukaan sosiaalityöntekijä on ollut paikalla miehen soittaessa silloin, kun muutoksenhakijan veli on ollut vankina. Todistuksen mukaan yhtenä kertana sosiaalityöntekijä on vastannut muutoksenhakijan puhelimeen, kun parittaja on soittanut. Mies on tuolloin vaatinut muutoksenhakijaa maksamaan velkansa ja vaikuttanut uhkaavalta.

Poliisin tutkintailmoituksesta ilmenee muutoksenhakijan tehneen rikosilmoituksen parittajan uhkauspuheluista ajalta 12.9.–12.11.2015. Psykiatrian erikoislääkärin tapaamisesta 19.11.2015 laatimien muistiinpanojen mukaan muutoksenhakija kärsii traumaperäisestä stressireaktiosta, johon hänelle on määrätty lääkitys. Muutoksenhakija on Joutsenon vastaanottokeskuksen 12.11.2015 tekemällä päätöksellä tunnistettu ihmiskaupan uhriksi.

Psykoterapeutin 7.3.2016 päivätyn lausunnon mukaan muutoksenhakija käy säännöllisesti psykoterapiassa psyykkisen terveydentilansa vuoksi. Lausunnosta ilmenee muun ohella, että psykoterapeutti on arvioinut muutoksenhakijan psyykkisen terveydentilan olevan erittäin huono. Lausunnon mukaan muutoksenhakijalla ei ole voimavaroja selviytyä lastensa hoidosta ja kasvatuksesta ilman tukea. Hän tulee tarvitsemaan terapiaa vielä pitkään.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Nigeria on naisiin ja lapsiin kohdistuvan ihmiskaupan lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaa. Uhreja rekrytoidaan maaseudulta ja vähäisemmässä määrin kaupungeista. Ihmiskauppaan liittyy usein jujuksi kutsuttua voodoon tai taikavoimien käyttöä. Nigerian hallitus ponnistelee tosissaan täyttääkseen vähimmäisvaatimukset ihmiskaupan estämiseksi, ja se on tehostanut vahvasti ihmiskaupan vastaisen lainsäädäntönsä täytäntöönpanoa. Nigeriassa ihmiskaupan vastaista työtä tekee hallituksen ohella National Agency for Prohibition of Traffic in Persons and Other related Matters (NAPTIP), joka sekä osallistuu ihmiskaupan vastaisen lainsäädännön täytäntöönpanoon että tarjoaa tukea ihmiskaupan uhreille. NAPTIP:lla on Nigeriassa yhdeksän turvakotia, joissa uhreille tarjotaan lyhytaikaista suojaa. Lisäksi NAPTIP mahdollistaa uhreille muun ohella pääsyn oikeudellisen ja psykologisen avun, lääketieteellisen hoidon ja ammatillisen koulutuksen piiriin sekä tarjoaa tukea taloudellisten taitojen vahvistamiseen. NAPTIP on kampanjoinut laajasti ihmiskauppatietouden lisäämiseksi ympäri maata. Se tunnistaa ja tarjoaa palveluitaan yhä suuremmalle määrälle uhreja. NAPTIP toimii ihmiskaupan uhrien auttamiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen sekä kansainvälisten organisaatioiden kanssa. (UK Home Office: Country of Origin Information Report, Nigeria, 14.6.2013; US Department of State: 2014 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 20.6.2014; US Department of State: 2015 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 27.7.2015.)

Ihmiskaupan uhrien Nigeriaan palauttamisen on raportoitu olevan turvallista silloin, kun paluu toteutetaan yhteistyössä NAPTIP:n ja IOM:n (International Organization for Migration) kanssa. Uudelleen integroitumisprosesseja seurataan jatkuvasti niiden onnistumisen varmistamiseksi, ja NAPTIP myös informoi tarvittavassa laajuudessa viranomaisia turvallisen paluun takaamiseksi. (Allegations against NAPTIP and warnings against return to Nigeria, Report from Danish Immigration Service's fact-finding mission to Abuja, Nigeria, 9.–17.6.2010.)

Nigeriassa ympärileikkauksia harjoitetaan maan kaikissa osissa, mutta laajimmin sitä harjoitetaan maan eteläosissa yorubojen ja igbojen keskuudessa. Ympärileikattavan naisen ikä vaihtelee, mutta useimmat naiset ympärileikataan ennen kuin he täyttävät vuoden. Nigerian hallitus on julkisesti vastustanut ympärileikkauksia, ja maassa on toukokuussa 2015 tullut voimaan liittovaltion tasolla laki, joka kieltää naisten ympärileikkauksen. Jotkut osavaltiot, kuten Edon osavaltio, olivat säätäneet ympärileikkauksen kieltäviä lakeja jo tätä ennen. Rangaistukset ympärileikkauksesta ovat kuitenkin lieviä. (UK Home Office: Country of Origin Information Report – Nigeria, 14.6.2013, Operational Guidance Note – Nigeria, December 2013 ja Country Information and Guidance – Nigeria: Gender-Based Discrimination/Harm/Violence Against Women, August 2015.)

Muutoksenhakija on vuosina 2003–2007 ollut ihmiskaupan uhri. Asiassa ratkaistavana on kansainvälisen suojelun osalta se, onko muutoksenhakijalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaahansa palautettuna ihmiskaupan uhriksi tai ihmiskauppaa harjoittaneen tahon kostotoimenpiteiden kohteeksi. Lisäksi asiassa on kysymys siitä, ovatko muutoksenhakijan alaikäiset tyttäret vaarassa joutua ympärileikatuksi.

Muutoksenhakijan turvapaikkaperusteekseen esittämää ihmiskaupasta tai ympärileikkauksen vaarasta johtuvaa uhkaa aiheuttavat muutoksenhakijan mukaan yksityishenkilöt. Yksityishenkilöiden aiheuttama uhka ei sellaisenaan ole peruste kansainväliselle suojelulle. Tällaista uhkaa kohdatessaan henkilön tulee ensisijaisesti kääntyä kotimaansa viranomaisten ja tarvittaessa ylempien viranomaisten puoleen.

Muutoksenhakijan on hänen kertomansa mukaan värvännyt prostituutioon muutoksenhakijan kotikylässä Nigeriassa yksittäinen hänen isälleen tuttu mieshenkilö. Kyseinen henkilö on toiminut myös muutoksenhakijan parittajana Kreikassa. Parittajalla on muutoksenhakijan kertoman mukaan ollut apunaan muita henkilöitä, ja parittaja on muutoksenhakijaa uhkaillessaan viitannut myös muun ohella Suomessa oleviin miehiinsä, jotka voivat etsiä muutoksenhakijan. Muutoksenhakija ei kuitenkaan ole tuonut esille, että hän olisi ollut prostituutioon pakotettuna tekemisissä muiden kuin kyseisen yksittäisen parittajan kanssa. Hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa voida katsoa ilmenneen yhteyksiä laajempaan prostituutiota harjoittavaan verkostoon.

Muutoksenhakija on kertonut, että parittaja on muutoksenhakijan paon jälkeen vuosien ajan uhannut häntä puhelimitse. Muutoksenhakijan saamat uhkauspuhelut ovat Suomessa alkaneet tauon jälkeen uudelleen syksyllä 2015. Lisäksi muutoksenhakija on kertonut parittajan hänen perheenjäseniinsä mahdollisesti kohdistamista oikeudenloukkauksista tai niiden yrityksistä Nigeriassa ja Kreikassa. Muutoksenhakija ei kuitenkaan ole joutunut toimimaan prostituoituna vuoden 2007 jälkeen. Parittaja ei ole myöskään missään vaiheessa yrittänyt lähestyä muutoksenhakijaa muutoin kuin puhelimitse.

Ottaen huomioon edellä mainittu maatietous sekä muutoksenhakijan kokeman ihmiskaupan luonteesta saatu selvitys hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt, ettei muutoksenhakijalla olisi mahdollisuutta saada suojaa kotimaansa viranomaisilta parittajan mahdollisesti aiheuttamaa uhkaa vastaan.

Muutoksenhakija ja hänen lapsensa eivät ole tavanneet lasten isää vuoden 2012 jälkeen. Isän perheestä tai heidän suhtautumisestaan ympärileikkaukseen ei ole annettu asiassa selvitystä. Asiassa saadun selvityksen perusteella ei voida pitää todennäköisenä, että Kreikassa asuva lasten isä tulisi vaatimaan ympärileikkausta, mikäli tyttäret palautetaan Nigeriaan. Edon maakunnassa ympärileikkaus on kielletty jo aiemmin kuin liittovaltion tasolla. Muutoksenhakijalla on maatietous huomioon ottaen mahdollisuus myös kääntyä mahdollisen ympärileikkausta koskevan uhan osalta viranomaisten puoleen.

Nigerian viranomaiset ovat toimineet levottomuuksissa ja konfliktitilanteissa järjestyksen palauttamiseksi. Muutoksenhakijan kotimaata ei voida levottomuuksista huolimatta pitää sillä tavoin turvattomana, etteivät muutoksenhakija ja hänen lapsensa voisi palata sinne.

Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan lisäksi huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksessä esille tuotu asiaan liittyvä maatietous, jota saatavilla olevien lähteiden mukaan on edelleen pidettävä ajantasaisena, muutoksenhakija ei ole tehnyt todennäköiseksi, että hänellä ja hänen lapsillaan olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa muutoksenhakijan ja hänen lastensa joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Muutoksenhakija ei siten ole ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetulla tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa. Muutoksenhakijalle ei näin ollen voida antaa turvapaikkaa tai myöntää oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella. Kun otetaan huomioon muutoksenhakijan kotimaassa vallitsevasta tilanteesta saatu selvitys, hän ja hänen lapsensa eivät ole myöskään olleet ulkomaalaislain 88 a §:ssä (323/2009) tarkoitetulla tavalla humanitaarisen suojelun tarpeessa.

Muutoksenhakija on kahden alaikäisen tyttärensä yksinhuoltaja. Hänet on otettu Suomessa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Hän on käynyt kouluja ja pystynyt elättämään perheensä Kreikassa. Muutoksenhakijalla on Nigeriassa kolme aikuista veljeä ja sisko. Hän on ollut yhteydessä yhteen veljistään, johon hän on kuitenkin kadottanut yhteyden ja jonka hän uskoo joutuneen mahdollisesti parittajana toimineen henkilön oikeudenloukkausten kohteeksi. Hänellä ei ole ollut yhteyttä muihin sisaruksiinsa, eikä hän ole kertomansa mukaan tietoinen näiden olinpaikoista. Asiassa ei ole kuitenkaan osoitettu, ettei muutoksenhakijalla Nigeriaan palatessaan olisi mahdollisuutta saada yhteyttä sisaruksiinsa. Muutoksenhakijalla on kotimaassaan valtion tarjoaman suojelun lisäksi mahdollisuus taloudelliseen ja muuhun tukeen ihmiskaupan uhrien avustamiseen erikoistuneelta NAPTIP:lta ja järjestöiltä. Hänellä on katsottava olevan Nigeriassa edellytykset hakea apua ja integroitua lastensa kanssa uudelleen yhteiskuntaan. Muutoksenhakijan ei näin ollen voida katsoa olevan erityisen haavoittuvassa asemassa kotimaassaan. Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin perusteella tai ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei siten ole ilmennyt.

Kun otetaan huomioon muutoksenhakijan edellä todetut mahdollisuudet tukeen ja viranomaissuojeluun, ei muutoksenhakijan lasten käännyttämistä äitinsä kanssa heidän kotimaahansa voida pitää lasten edun vastaisena.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että muutoksenhakija ja hänen lapsensa on voitu määrätä käännytettäväksi Nigeriaan.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 6, 146, 147 ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anna Salminen, Sampo Löf-Rezessy ja Susanna Päivänsäde, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on omasta ja alaikäisten lastensa puolesta pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut maasta poistamisen täytäntöönpanon kieltämistä. Valituksessa on vaadittu, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja muutoksenhakijalle myönnetään ensisijaisesti turvapaikka ja toissijaisesti toissijaista suojelua taikka oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä tai ihmiskaupan uhrina. Lisäksi muutoksenhakija on vaatinut, että korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimitetaan suullinen käsittely hänen kuulemisekseen taikka asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi.

Muutoksenhakija on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Asiassa on riidatonta, että muutoksenhakija on ihmiskaupan uhri. Hänet on pakotettu prostituutiotyöhön Kreikassa vuosina 2003–2007. Muutoksenhakija on vuosina 2009 ja 2012 syntyneiden kahden tyttölapsensa yksinhuoltaja. Molemmat tyttäret ovat syntyneet Kreikassa. Muutoksenhakijan psyykkisen terveydentilan on todettu olevan erittäin huono ja hänen on katsottu olevan hoidon tarpeessa traumakokemustensa vuoksi.

Muutoksenhakijan tyttären ollessa puolen vuoden ikäinen muutoksenhakijan parittaja kumppaneineen on käynyt muutoksenhakijan kotona

K:ssa pahoinpitelemässä muutoksenhakijan isää, ja yksi miehistä on tappanut isän. Tammikuussa 2015 muutoksenhakijan veli I on joutunut pakenemaan K:sta parittajan etsittyä muutoksenhakijaa. Muutoksenhakijan ollessa Suomessa parittaja on alkanut syksyllä 2015 uhkailla muutoksenhakijaa puhelimitse. Soittoja on tullut lähes päivittäin, ja parittaja uhkailee muutoksenhakijaa ja hänen lapsiaan edelleen. Uhkauspuheluissa parittaja uhkaa tappavansa ja tuhoavansa muutoksenhakijan tyttäret. Parittaja on puhelimitse kertonut siepanneensa muutoksenhakijan veljen I:n ja uhannut tappaa hänet. Muutoksenhakija on kerran syksyn 2015 aikana saanut puhua veljensä kanssa mutta ei ole tämän jälkeen saanut yhteyttä veljeensä. Muutoksenhakija uskoo, että parittaja on tappanut myös hänen veljensä. Muutoksenhakija on onnistunut nauhoittamaan osan uhkauspuheluista ja tehnyt miehestä rikosilmoituksen Suomessa.

Muutoksenhakijalla ei ole kotimaassaan sukulaisista muodostuvaa sosiaalista turvaverkostoa. Hän on lähtenyt Nigeriasta vuonna 2003 ja pitänyt yhteyttä vain veljeensä I:hin, joka on oletettavasti tapettu parittajan tai tämän kumppaneiden toimesta. Muutoksenhakijalla ei ole tällä hetkellä yhteyttä perheen kotikylässä K:ssa asuviin muihin sisaruksiinsa. Muutoksenhakijan teoreettinen mahdollisuus saada yhteys sisaruksiinsa Nigeriassa ei poista hänen haavoittuvaa asemaansa. Sisarusten halukkuus tukea muutoksenhakijaa voidaan kyseenalaistaa, kun otetaan huomioon parittajan ja tämän kumppaneiden perheeseen kohdistamat oikeudenloukkaukset.

Nigeria on kamppaillut ihmiskauppaongelman kanssa jo vuosia ilman merkittäviä konkreettisia parannuksia uhrien asemaan. Se ei ole saanut yrityksestään huolimatta ihmiskauppatilannetta hallintaan, ja yhä uusia naisia, miehiä ja lapsia joutuu uhreiksi. Vaikka uhreja tunnistetaan enenevästi ulkomailla, Nigerian hallitus ei ole kehittänyt muodollisia prosesseja uhrien paluuta ja kotoutumista varten. Hallituksen toimet eivät edelleenkään täytä vähimmäisvaatimuksia ihmiskaupan poistamiseksi.

Virallisia menettelyjä ihmiskaupan uhrien paluusta ja integroinnista ei ole implementoitu, minkä vuoksi monet uhreista eivät saa tarvitsemaansa hoitoa palatessaan Nigeriaan. Turvakodeissa tarjolla on lyhytaikaista suojaa. Kaikki Nigeriaan palaavat ihmiskaupan uhriksi joutuneet naiset eivät pääse tarvittavien järjestelyiden ja laitosten piiriin, jolloin uudelleen integroituminen ei ole mahdollista. Nuoret yksin elävät naiset ovat alttiita pahoinpitelyille, häirinnälle ja ihmiskaupalle muuttaessaan Nigeriassa uudelle alueelle ilman taloudellisia edellytyksiä tai perhesiteitä.

Muutoksenhakijan kokemukset ihmiskaupan uhrina ovat olleet pitkäkestoisia ja traumatisoivia. Hänen on Suomessa todettu olevan hoidon tarpeessa. Nigeriaan palaaville ihmiskaupan uhreille tarjotut tukitoimet ovat rajallisia, ja sopeutumista vaikeuttaa ympäröivän yhteiskunnan kielteinen suhtautuminen ja sosiaalinen stigmatisoituminen. Maatiedon perusteella muutoksenhakijalla on nigerialaisena ihmiskaupan uhrina ja etnisen sekä sosioekonomisen taustansa vuoksi perusteltua aihetta pelätä joutuvansa Nigeriaan palautettuna uudelleen vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi. Asiassa ei pystytä varmistumaan siitä, että muutoksenhakija saisi tehokasta suojelua ja apua kotimaansa viranomaisilta. Kyse ei ole yksittäisen parittajan toiminnasta vaan järjestäytyneestä rikollisesta toiminnasta. Parittajan aiheuttama vaara on edelleen vahvasti läsnä, ja muutoksenhakijan pelko kostosta ja riski uudelleen uhriutumisesta on objektiivisesti perusteltu. Kokonaistilanne huomioon ottaen muutoksenhakijalle on myönnettävä turvapaikka.

Tyttäret ovat vaarassa Nigeriassa paitsi muutoksenhakijan parittajan kostotoimenpiteiden vuoksi, myös siksi, että lasten isä saattaa pakottaa tytöt ympärileikattaviksi Nigeriassa. Ympärileikkaukset ovat yleisiä erityisesti Etelä-Nigeriassa, eikä niitä kieltäviä lakeja ole implementoitu tehokkaasti. Näin ollen muutoksenhakijan pelko tytärten joutumisesta ympärileikatuiksi on myös objektiivisesti perusteltu.

Lasten tilanne on hälyttävä. Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen tilanne on edelleen heikentynyt. Äidin psyykkinen tila vaikuttaa lapsiin. Muutoksenhakijan on 4- ja 7-vuotiaiden lastensa yksinhuoltajana todettu tarvitsevan paljon tukea arjessa jaksamiseen. X:n vastaanottokeskuksessa on ryhdytty erilaisiin toimiin muutoksenhakijan tukemiseksi. Parittajan uhkausten johdosta vartija käy erikseen muutoksenhakijan huoneessa tarkistuskäynneillä. Lisäksi perheessä on 12.4.2016 aloitettu intensiivinen perhetyö, ja tukikäyntejä on ollut kahtena päivänä viikossa.

Muutoksenhakija on onnistunut luomaan tukiverkoston X:ään, ja hänellä on siteitä Suomeen. Muutoksenhakijan tyttäret ovat syntyneet Kreikassa eivätkä ole koskaan käyneet Nigeriassa. He ovat asuneet äitinsä kanssa syyskuusta 2014 lähtien Suomessa, jossa heille voidaan taata heidän tarvitsemansa hoito ja tuki, mikä Nigeriassa on epävarmaa. Muutoksenhakijan ja hänen lastensa paluu Nigeriaan vaarantaa lasten kehityksen ja kyseenalaistaa turvallisen ja vakaan kasvuympäristön.

Ottaen huomioon muutoksenhakijan erityisen haavoittuva asema traumatisoituneena pienten lasten yksinhuoltajana ja katkenneet yhteydet kotimaassa oleviin sukulaisiin hänelle tulee myöntää oleskelulupa ulkomaalaislain 52 a §:n perusteella tai yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Myös lasten etu edellyttää oleskeluluvan myöntämistä.

Muutoksenhakija on täydentänyt valitustaan. Hän on 4.4.2016 aloittanut neljä kuukautta kestävän kriisiterapian. Hänellä on todettu posttraumaattinen stressireaktio sekä vaikea masennustila.

Korkein hallinto-oikeus on 30.8.2016 antamallaan välipäätöksellä kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on ihmiskaupan uhrien palaamista Suomesta Nigeriaan koskevassa lausunnossaan todennut muun ohella seuraavaa:

Nigeria on ihmiskaupan lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaa. Kansainvälisesti arvioituna nigerialaistaustaisten naisten saattaminen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhriksi Euroopassa on yksi laajimmista ja organisoiduimmista ihmiskaupan ilmiöistä, ja ilmiö näyttäisi tutkimusten mukaan olevan kasvussa. Nigerialaistaustaiset henkilöt joutuvat Euroopan unionissa (EU) useimmiten ihmiskaupan uhriksi, ellei EU:n sisäistä ihmiskauppaa oteta huomioon. Näin laajamittainen toiminta herättää kysymyksiä Nigerian valtion kyvystä suojella kansalaisiaan ihmiskaupalta.

Euroopan poliisiviraston Europolin mukaan nigerialaistaustaisten naisten ihmiskaupparikoksen tekijät ovat kyenneet rakentamaan EU:n laajuisen verkoston, joka kykenee pitämään hallussaan koko ihmiskauppaketjua värväämisestä hyväksikäyttöön ja rekrytoimaan entisiä ihmiskaupan uhreja tekijäportaalle. Värvääjät ovat usein naisille entuudestaan tuttuja tai kotoisin samasta kylästä. Taustalla on yleensä suuri ja joustava organisaatio, mikä tekee rikollisen toiminnan tehokkaaksi ja esitutkintaviranomaisille vaikeaksi paljastaa. Yksittäiset tekijät voivat toimia yksin, ja tarvittaessa he voivat saada yhteyden muihin tekijöihin laajan verkoston kautta.

Nigerialaistaustaisten yleensä naisten, mutta myös miesten ja lasten, ihmiskauppaa edesauttaa Nigerian heikko ihmisoikeustilanne. Yhdysvaltain ihmisoikeusraportin mukaan Nigeria kärsii laajoista yhteiskunnallisista levottomuuksista, syvään juurtuneesta korruptiosta (poliisi mukaan luettuna) ja köyhyydestä.

Erityisesti naisten alttiutta joutua ihmiskaupan uhreiksi lisäävät työllistymis- ja koulutusmahdollisuuksien puute sekä naisiin kohdistuva rakenteellinen syrjintä ja väkivalta, joiden uhrit eivät oikeudellisten rakenteiden puuttuessa saa oikeutta. Tutkimusten mukaan merkittävä osa naisista ihmiskaupan uhreina on joutunut fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi ennen joutumistaan ihmiskaupan uhriksi. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että nigerialaistaustaisista ihmiskaupan uhreista yhä suurempi osa on nuoria naisia ja että alaikäisten uhrien osuus on kasvanut.

Ihmiskaupan uhrien auttamisen lähtökohtana ja perusajatuksena tulisi tutkimusten mukaan olla hyväksikäytön kierteen katkaiseminen ja ihmiskaupan uusiutumisen ennalta ehkäiseminen. Ihmiskaupan uhrit tarvitsevat moninaista apua toipuakseen hyväksikäytöstä. Mitä pidempään hyväksikäyttö on kestänyt ja mitä vakavampaa tai raaempaa se on ollut, sitä pidempään toipuminen pääsääntöisesti kestää ja sitä enemmän uhri tarvitsee ulkopuolista tukea arjen elämästä selviytymiseen. Käytännössä apu sisältää majoituksen ja ravitsemuksen lisäksi esimerkiksi oikeudellista neuvontaa ja apua. Ihmiskaupan uhrit tarvitsevat ennen kaikkea vahvaa psyykkistä tukea ja traumaterapiaa hyväksikäytön aiheuttamista traumoista toipumiseen. Koska myös uhrien lapset monesti oirehtivat, uhrit tarvitsevat tukea vanhemmuuteen.

Tutkimuksissa on havaittu useita sellaisia seikkoja, jotka lisäävät ihmiskaupan uhrin riskiä joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi. Näitä ovat muun muassa uhrin nuori ikä, turvaverkon puute kotimaassa, uhrin päih-teiden käyttö sekä uhriksi joutumisesta aiheutuneet psyykkiset seuraukset. Perheenjäsenten osallistuminen ihmiskaupparikokseen tai ihmiskauppaa edeltävään väkivaltaan ja hyväksikäyttöön lisäävät uhrin riskiä joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi. Lisäksi uudelleen uhriksi joutumisen riskiä lisää paluu lähtöä edeltäneisiin vaikeisiin sosioekonomisiin olosuhteisiin, jotka eivät mahdollista toisenlaisen elämän rakentamista ja kestävän ratkaisun löytämistä. Mikäli uhri on jäänyt tekijöille "velkaa", ihmiskauppiaat saattavat kohdistaa uhriin väkivaltaa tai lähettää hänet takaisin prostituutioon Eurooppaan. Palaavat ihmiskaupan uhrit ovat yleensä olleet poissa Nigeriasta useita vuosia. Jos uhrit palaavat varattomina ja velkaisina, heitä saatetaan hyljeksiä. Varattomuus lisää uhriin kohdistettua häpeää.

Ihmiskaupan uhrien perheenjäsenet saattavat myös pelätä ihmiskauppiaiden kostotoimenpiteitä ja väkivaltaa tai halveksua uhria siitä syystä, että hän on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi prostituutiossa. Naisten heikko yhteiskunnallinen asema yhdistettynä prostituution aiheuttamaan stigmaan ja häpeään altistavat ihmiskaupan uhrit uudelleen ihmiskaupan uhreiksi. Monesti uhrit palaavat Nigeriaan usean vuoden poissaolon jälkeen, eikä heillä enää ole perheenjäseniä, joiden luokse he voisivat palata. Kansallisen ihmiskaupparaportoijan selvityksen aineistossa on useita tapauksia, joissa ihmiskauppiaat ovat uhrin kertoman mukaan tappaneet hänen perheenjäseniään. Nigeria on maa, jossa yksilön saama turva riippuu pitkälti oman lähiyhteisön mahdollisuuksista tukea. Yhteisön ulkopuolella naisen asema on vielä tavallistakin heikompi.

Tutkimuksissa on myös ilmennyt, että pakkopalautus altistaa ihmiskaupan uhrit korostuneesti uudelleen uhriutumiselle. Uhrit, jotka eivät halua palata Nigeriaan, ovat erityisen suuressa vaarassa joutua uudelleen ihmiskaupan uhreiksi. Tutkimuksissa suositellaan, että uhrien paluu tulisi valmistella niin, että he kokisivat paluun turvalliseksi ja itselleen järkeväksi vaihtoehdoksi. Ilman uhrin myötävaikutusta paluu on riskialtista. Tutkimusten mukaan ihmiskaupan uhrit altistuvat sekä rajat ylittävälle että maan sisäiselle ihmiskaupalle.

Uudelleen uhriksi joutumisen riski on erityisen korkea myös silloin, kun uhrit eivät ole saaneet tarvitsemaansa apua ja suojelua tai kun auttamistoimet on lopetettu varmistamatta, että heillä on edellytykset elää ilman vahvaa ja riittävän pitkäaikaista sekä monipuolista tukea. Tutkimusten mukaan ihmiskaupan uhrien auttaminen edistää ihmiskaupan ehkäisemistä pitkällä aikavälillä.

Yhdysvaltain ihmiskaupparaportin mukaan Nigeria ei täysin täytä ihmiskaupan vastaiselle toiminnalle asetettuja vaatimuksia mutta ponnistelee sen eteen. Maassa toimii ihmiskauppaan erikoistunut virasto NAPTIP. NAPTIP-organisaation vastuulla on paitsi uhrien auttaminen myös rikosten tutkiminen. Tätä on pidetty yhtenä organisaation keskeisimmistä haasteista. Uhrit saattavat jättää hakeutumatta avun piiriin, koska he pelkäävät todistaa ihmiskauppaajiaan vastaan. On epäilty, että organisaatio priorisoi ihmiskaupparikosten tutkinnan ihmiskaupan uhrien auttamisen sijasta tavalla, joka uhkaa jättää uhrit vaille heidän tarvitsemaansa suojaa.

Nigerian NAPTIP-organisaation kyky vastata uhrien avun tarpeeseen on joutunut epäilyksen alle myös siitä syystä, että uhrien määrä saattaa suuruudessaan ylittää järjestelmän kantokyvyn. Uhrien auttamiseen ja suojelemiseen suunnattu – erityisesti uhrien tarvitsemaan apuun suhteutettuna riittämätön – rahoitus näyttää selvästi vaikeuttavan ihmiskaupan vastaista toimintaa Nigeriassa. Palaavien ihmiskaupan uhrien auttaminen on Nigerian tilanteesta tehtyjen raporttien mukaan pitkälti uskottu heikosti rahoitetuille kansalaisjärjestöille. Kansalaisjärjestöjen rahoitusta on pidetty riittämättömänä ja yksittäisten uhrien auttamiseen varattua aikaa tarpeeseen nähden liian lyhyenä.

Ihmiskaupan uhrien riskiä joutua uudelleen ihmiskaupan uhreiksi on tutkimuksissa pidetty merkittävänä. Jotkut uhrit ovat vielä toisiakin suuremmassa vaarassa uhriutua uudelleen. Tähän vaikuttavat useat seikat, kuten uhrin taustatekijöihin ja yksilön asemaan nigerialaisessa yhteiskunnassa liittyvät seikat sekä ihmiskaupan uhrin kokemukset hyväksikäytöstä ja niiden vaikutukset uhrin fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Ihmiskaupan uusiutumiseen vaikuttaa myös yksilön kyky ja tosiasiallinen mahdollisuus selviytyä yhteiskunnassa traumatisoivien hyväksikäyttökokemusten jälkeen.

Ihmiskaupan uhrien palauttaminen Nigeriaan on lähtökohtaisesti riskialtista, mutta paluun mahdollisuus on aina arvioitava yksilöllisesti. Jotta ihmiskaupan uhrit voitaisiin palauttaa, palauttavan maan viranomaisten tulisi olla varmoja siitä, että palautettava uhri ja hänen lapsensa saavat myös tosiasiassa tarvitsemansa palvelut vastaanottajamaassa eikä palautettava uhri riittävien palvelujen puuttuessa joudu uudelleen ihmiskaupan uhriksi. Perheensä tai yhteisönsä hyljeksimällä uhrilla on suuri riski joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi. Arvioitaessa lapsen etua huomioon tulisi ottaa vanhemman tosiasiallinen kyky ja mahdollisuus huolehtia Nigeriassa lapsensa kasvusta ja kehityksestä sekä elämisen perusedellytyksistä asunto, ravitsemus ja terveydenhuolto mukaan luettuina.

Suomen viranomaisilla ei kansallisen ihmiskaupparaportoijan tietojen mukaan ole sellaisia yhteistyösuhteita Nigerian valtion viranomaisiin, että Suomi voisi olla varma siitä, että palaavat uhrit tosiasiallisesti pääsevät tarvitsemiensa palvelujen piiriin ja että riski uudelleen uhriksi joutumisesta yksittäisissä tapauksissa poistuisi tai edes merkittävästi vähenisi. Pelkästään auttamisjärjestelmän olemassaolo Nigeriassa ei takaa sitä, että yksittäinen palaava uhri myös tosiasiassa saisi tarvitsemansa avun järjestelmästä.

Nigerian ihmiskaupan vastaista toimintaa ja uhrien auttamisen tehokkuutta on arvioitava myös siitä näkökulmasta, että maan yhteiskunta kärsii syvään juurtuneesta korruptio-ongelmasta. Näyttää epätodennäköiseltä, että Nigeria kykenisi lähitulevaisuudessa puuttumaan laajamittaiseen ihmiskauppaongelmaan, ehkäisemään kansalaisiaan joutumasta ihmiskaupan uhreiksi tai suojelemaan heitä tehokkaasti uudelleen uhriksi joutumiselta. Nigerian yhteiskunnan järjestelmällinen kyvyttömyys tarjota naisille ylipäätään riittävää toimeentuloa ja koulutusmahdollisuuksia tai turvaa väkivaltaa vastaan heikentää traumatisoituneiden uhrien mahdollisuuksia selviytyä ilman vaaraa uudelleen uhriksi joutumisesta.

Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan todennut muun ohella seuraavaa:

Tarkkaa tietoa ihmiskauppaan vedonneiden, kielteisen päätöksen saaneiden palautuksista Nigeriaan ei ole saatavissa. Helsingin poliisilaitoksen Maahanmuuttovirastolle ilmoittaman mukaan tiedossa ei ole ihmiskaupan asianomistajia, jotka olisi palautettu Nigeriaan. Ihmiskaupan auttamisjärjestelmässä ei ole ollut ketään, joka olisi palautettu Nigeriaan. Täytäntöönpanoviranomainen voi antaa tietoja palaajan erityistarpeista vain palaajan suostumuksella. Suomalaisilla viranomaisilla ei ole oikeutta eikä velvollisuutta seurata muiden maiden kansalaisten tilannetta heidän paluunsa jälkeen.

Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM järjestää tuettua vapaaehtoista paluuta eri maihin, myös Nigeriaan. Ihmiskaupan uhreille ei ole omaa ohjelmaansa. IOM:n tietojen mukaan ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä olevien henkilöiden paluita ei ole tuettu. Vapaaehtoisesti Nigeriaan palaavien määrä on IOM:n mukaan matala. Vuonna 2013 palaajia oli yhdeksän, joista seitsemän oli miehiä ja kaksi naisia. Vuonna 2014 palaajia oli seitsemän, joista neljä oli miehiä ja kolme naisia. Vuonna 2015 palaajia oli viisi, joista miehiä oli neljä ja naisia yksi. Vuodelta 2016 ei ole tiedossa yhtään vapaaehtoisesti palannutta.

Maahanmuuttovirasto arvioi päätöstä tehdessään maatiedon avulla, minkälaista apua ihmiskaupan uhreille on tarjolla Nigeriassa. Nigeriassa toimii valtiollinen ihmiskaupan vastainen virasto NAPTIP, jonka toimenkuva kattaa muun muassa ihmiskauppalakien koordinaation, uhrien auttamisen, kansainvälisen yhteistyön sekä ihmiskaupparikosten tutkinnan. NAPTIP tarjoaa uhreille neuvontaa, jälkihoitoa, perheiden jäljittämistä ja kuntoutumisohjelmia. Sillä on yhdeksän turvakotia, joissa uhrit saavat neuvontaa, oikeusapua sekä perusterveydenhoitoa. Turvakodissa voi olla kuuden viikon ajan, jonka jälkeen uhrit ohjataan kansalaisjärjestöjen pariin. (National Agency for Prohibition of Traffic in Persons and Other related Matters (NAPTIP): internetsivut osoitteessa http://www.naptip.gov.ng, erityisesti Counseling & Rehabilitation Department; United States Department of State: 2015 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 27.7.2015.)

Suomen sisäministeriö ja Nigerian ihmiskauppaa torjuva virasto NAPTIP tehostavat yhteistyötä ihmiskaupan ennalta estämisessä ja torjunnassa. Nigeriassa allekirjoitettiin 12.1.2015 aiheeseen liittyvä yhteistyöpöytäkirja (Memorandum of Understanding). Yhteistyötä lisätään tehostamalla etenkin tietojenvaihtoa. Suomen osalta toimivaltaisia viranomaisia ovat Poliisihallitus, keskusrikospoliisi ja Rajavartiolaitos. (Sisäministeriö: Suomi ja Nigeria tehostavat yhteistyötä ihmiskaupan torjunnassa, 12.1.2015.)

Kotiin palaavista ihmiskaupan uhreista ja prostituoiduista on vähän tutkimustietoa. Nigerian viranomaiset ja NAPTIP kieltävät vastuunsa palaavien ihmiskaupan uhrien auttamisesta ja suojelemisesta, jos palauttavat valtiot eivät ilmoita etukäteen uhrin palauttamisesta. Uhreja palautetaan myös ilman, että heidät olisi asianmukaisesti tunnistettu uhreiksi, mikä osaltaan vaikeuttaa avun saamista. NAPTIP on sitoutunut antamaan apua ihmiskaupan uhreille, mutta maatiedon perusteella etenkin useampien ihmiskaupan uhrien yhtäaikaisessa palauttamisessa Nigeriaan on ollut ongelmia. Palauttamiseen liittyvät toimenpiteet ovat osa paluuta, johon kuuluvat myös kotimaassa oleva turvaverkko ja vapaaehtoisen paluun järjestelyt.

Maahanmuuttovirastolla ei ole tietoa, mihin kaupunkiin, milloin tai miten täytäntöönpanoviranomainen toteuttaa palautukset. Palautus voidaan siten arvioida kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevassa päätöksessä henkilön esiin tuomien seikkojen sekä ajantasaisen maatiedon perusteella suhteessa henkilön kotimaahan ja -alueeseen. Maahanmuuttovirasto on täyttänyt oman selvitysvelvollisuutensa palautukseen liittyen.

Nigerian viranomaiset täyttävät ulkomaalaislain 88 d §:ssä sekä hallituksen esityksen perusteluissa esitetyt vaatimukset suojelun tarjoamisesta. Muutoksenhakija ei ole esittänyt perusteltuja syitä, joiden vuoksi hänen ei olisi mahdollista turvautua Nigerian viranomaisiin. Uudelleen uhriutuminen tai mahdollinen koston vaara eivät liity Nigerian viranomaisten toimintaan vaan ovat juuri niitä seikkoja, joita vastaan muutoksenhakijan tulee kääntyä viranomaisten puoleen.

Nigeriassa on käytössä kansallinen sairausvakuutusjärjestelmä. Vakuutetut maksavat kuukausittain 15 prosenttia palkastaan vakuutusjärjestelmälle. Sairausvakuutus edellyttää työpaikkaa. Julkinen terveydenhuolto on kohtuullisesti hinnoiteltua, mutta potilaiden suuren määrän takia hoitoon pääsy saattaa kestää kauan. Yksityisistä sairaaloista saa helpommin hoitoa, mutta hinnat ovat huomattavasti julkisia sairaaloita korkeammat. Mielenterveyden hoito kuuluu Nigeriassa perusterveydenhuollon piiriin. Terveyskeskuslääkäreillä on oikeus määrätä psyykenlääkkeitä sekä uusia niiden reseptejä tietyin rajoituksin. Nigeriassa on ainakin 44 avohoitolaitosta ja kahdeksan mielisairaalaa. (IOM 13.11.2009; IOM 1.8.2013; WHO 2011.) Muutoksenhakijan on mahdollista saada tarvitsemaansa hoitoa kotimaassaan.

Yksinhuoltajanaisten tilanne Nigeriassa on yleisesti arvioiden huono. Yhdysvaltain ulkoministeriön ihmisoikeusraportin mukaan yksinäisiä naisia syrjitään Nigeriassa monin eri tavoin. Vaikka Nigerian perustuslaissa taataan oikeus tasa-arvoiseen kohteluun, naiset kokevat silti huomattavaa taloudellista syrjintää. Paikalliset tapakäytännöt ja uskonnolliset lait jatkavat naisten syrjintää perustuslaista huolimatta. (United States Department of State: 2015 Country Reports on Human Rights Practices – Nigeria, 13.4.2016.)

Muutoksenhakija on ollut yhteydessä veljeensä, ja hänellä on kotimaassaan kolme aikuista veljeä ja sisko. Asiassa ei ole osoitettu, etteikö hänellä olisi mahdollisuutta saada yhteyttä sukulaisiinsa Nigeriaan palatessaan. Muutoksenhakija on Nigeriassa ollessaan työskennellyt leipurin ammatissa. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella hän ei voisi työllistyä kotimaassaan. Muutoksenhakijalla on kotimaassaan valtion tarjoaman suojelun lisäksi mahdollisuus taloudelliseen ja muuhun tukeen ihmiskaupan uhrien avustamiseen erikoistuneelta NAPTIP:lta ja järjestöiltä. Hänellä on katsottava olevan Nigeriassa edellytykset hakea apua ja integroitua lastensa kanssa uudelleen yhteiskuntaan.

Muutoksenhakija on vastaselityksessään todennut muun ohella seuraava:

Konkreettista tietoa siitä, mitä Suomesta Nigeriaan palautettaville ihmiskaupan uhreille tosiasiallisesti tapahtuu, ei ole. Palaavat uhrit eivät saa Nigeriassa sitä apua ja suojelua, mitä heille tulisi antaa. Suomella ei ole keinoja valvoa, että muutoksenhakija ja hänen lapsensa eivät jää avun ja suojelun ulkopuolelle. Vaikka Nigeriassa ihmiskaupan uhreilla on mahdollisuus kääntyä viranomaisten puoleen suojelua saadakseen, tämä suojelu ei ole riittävää.

Muutoksenhakija on erityisen haavoittuvassa asemassa Nigeriaan nähden. Hän on psyykkisesti huonokuntoinen kahden lapsen yksinhuoltajaäiti, jolla ei ole tosiasiallista yhteyttä Nigeriassa oleskeleviin lähiomaisiinsa. Hän ei ole terveydentilansa vuoksi sillä tavalla työkykyinen, että hän pystyisi integroitumaan pienten lastensa kanssa Nigerian yhteiskuntaan, kun otetaan huomioon hänen tilanteessaan olevien naisten heikko yhteiskunnallinen asema ylipäänsä. Muutoksenhakijan lapset oireilevat psyykkisesti, ja hänen Nigeriassa olevia perheenjäseniään on siepattu sekä murhattu. Muutoksenhakijan ihmiskauppaan saattanut henkilö uhkailee muutoksenhakijaa edelleen puhelimitse ja aiheuttaa hänelle jatkuvaa pelkoa. Uhkausten kohteena ovat myös muutoksenhakijan lapset. Muutoksenhakijan ja hänen lastensa palauttamisesta Nigeriaan tulee luopua.

Muutoksenhakija on valitusta täydentäessään viitannut kansainvälistä suojelua koskevia valitusasioita käsittelevän Ison-Britannian ylemmän tuomioistuimen lokakuussa 2016 antamaan päätökseen HD (Trafficked women) Nigeria CG [2016] UKUT 00454 (IAC). Tuomioistuin ilmaisee selvästi näkemyksensä, ettei Nigeriaan palaaville uhreille tarjolla oleva apu ja suojelu ole siten riittävää, että se tosiasiallisesti estäisi palaavia uhreja joutumasta uudelleen ihmiskaupan uhreiksi. Tuomioistuimen mukaan ei ole havaittavissa, että nigerialainen ihmiskauppailmiö olisi

NAPTIP:n toiminnan ansiosta vähenemässä. Vaikka Nigeriassa on saatavilla suojelua naisille yleisesti ottaen, on harkittava ja tunnistettava huolellisesti, onko uhrin tilanteessa sellaisia piirteitä, jotka altistavat hänet tarjolla olevasta suojelusta huolimatta todelliseen vaaraan joutua ihmiskaupan uhriksi. Mikäli uhri ei ole muutoksenhakijan tapaan maksanut velkaansa ihmiskauppiaalle, on selvää, että ihmiskauppiaan mielenkiinto uhria kohtaan jatkuu. On mahdollista, että uhria ja tämän perhettä uhataan, vaikkei ihmiskauppias enää kontrolloisikaan uhria fyysisesti. Tuomioistuin luettelee päätöksessään seikkoja, jotka ilmaisevat Nigeriaan palaavan uhrin olevan sellaisessa haavoittuvassa asemassa, joka asettaa hänet korkeampaan vaaraan joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi. Seikkoja ovat muun muassa perheen hylkäämäksi joutuminen tai perheen painostus, köyhyys, stigmatisoituminen, seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuminen, mahdollisesti tehdyn lupausvalan henkinen ja psykologinen vaikutus sekä aiemman uhrikokemuksen aiheuttama traumatisoituminen. Haavoittuvan aseman olemassaoloa arvioitaessa tulee tehdä huolellinen ja yksilöllinen arvio uhrin tilanteesta ja ottaa huomioon paitsi henkilöön liittyvät ominaisuudet, myös aiemmista hyväksikäyttökokemuksista uhrille aiheutuneet henkilökohtaiset seuraukset. Mikäli uhrin voidaan katsoa olevan haavoittuvassa asemassa eikä hän saa suojelua Nigerian viranomaisilta sen vuoksi, ettei hän pääse NAPTIP:n tai kansalaisjärjestöjen avun piiriin tai että apu on loppunut, hän on todellisessa vaarassa joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi.

Muutoksenhakija on saanut jälleen kaksi puhelua parittajaltaan joulun 2016 aikoihin. Puheluiden vuoksi muutoksenhakija on saanut hälyttimen vastaanottokeskuksen vartijoilta, minkä lisäksi poliisi on tehnyt muutoksenhakijan luokse tarkastuskäynnin. Poliisi on ollut muutoksenhakijan rikosasiassa yhteydessä syyttäjävirastoon. Vastuusyyttäjän päätöksellä rikosnimikkeinä ovat laiton uhkaus ja ihmiskaupan yritys. Poliisi on suorittanut televalvontaa muutoksenhakijan puhelimeen. Puhelut tulevat useista eri maista peräisin olevista prepaid-liittymistä.

Muutoksenhakijan psyykkinen tilanne on huono. Hän on kieltäytynyt tapaamasta vastaanottokeskuksen työntekijöitä ja uhannut vahingoittaa itseään. Lasten turvallisuudesta on herännyt huoli. Lasten edun vuoksi muutoksenhakijalle on myönnettävä kansainvälistä suojelua tai vähintään jatkuva oleskelulupa. Muutoksenhakijan lapsista on 19.1.2017 tehty lastensuojeluilmoitus. Ilmoituksen mukaan muutoksenhakijan ja lasten välinen suhde on merkittävän lämmin. Muutoksenhakija osoittaa rakkautta ja hellyyttä sanoin ja teoin. Hän huolehtii lastensa perustarpeista, kuten vaatetuksesta ja ruokailuista. Perheen turvallisuudesta on suurta huolta ulkopuolisen uhan ja tästä johtuvan muutoksenhakijan psyykkisen kuormituksen vuoksi. Uhka kohdistuu lasten kaappaamiseen, vahingoittamiseen ja värväämiseen seksikauppaan. Muutoksenhakija on kuormittavasta tilanteesta huolimatta kyennyt tukemaan vanhemman lapsensa koulunkäyntiä kiitettävästi, eikä poissaoloja ole ollut. Muutoksenhakijalle on määrätty monia rauhoittavia lääkkeitä, ja hänen mahdollisesta lääkeriippuvuudestaan on herännyt huoli. Parittajan soitellessa aktiivisesti muutoksenhakija hoitaa ahdistustaan lääkkeillä yli lääkärin määräämin annoksin. Riippuvuus on todennäköisesti jo fyysistä, joten tuki on tarpeen. Muutoksenhakija on kovassa ahdistuksessaan puhunut suisidaalisesti. Muutoksenhakija ei ole motivoitunut hänelle tarjotun terapian mahdollisuuteen.

Lastensuojelullista huolta koskevan 7.2.2017 päivätyn lausunnon mukaan muutoksenhakijan perheessä on aloitettu intensiivinen perhetyö huhtikuussa 2016. Perhetyön käynnit on toteutettu suunnitellusti ja tavoitteellisesti noin kaksi kertaa viikossa. Lapset huolehtivat muutoksenhakijan jaksamisesta erityisellä lempeydellä ja varovat aiheuttamasta muutoksenhakijalle stressiä tai huolta. Lapset eivät tuota tunteita ikätasolleen tyypillisellä tavalla vaan pyrkivät omalta osaltaan suojaamaan muutoksenhakijaa, joka on usein poissaoleva, surullinen, väsynyt ja ahdistunut. Lapset myös huolehtivat toisistaan, jotta muutoksenhakijan ei tarvitse huolehtia niin paljon. Lapset huolehtivat lisäksi muutoksenhakijasta hänen voidessaan huonosti. Lapset ovat sanallisesti vastustaneet viranomaisia ja toimijoita, joihin he eivät ole luottaneet. Lapset tarkkailevat muutoksenhakijaa eivätkä poistu tämän rinnalta. Lasten on vaikeaa luottaa ihmisiin. Lasten kanssa on jatkossa työskenneltävä omien tunteiden tunnistamisen sekä niiden sanoittamisen parissa. Lisäksi muutoksenhakijan kanssa on työskenneltävä siten, että hän vahvistuu, kestää pelon sekä huolen paineen ja vähentää näin lasten psyykkistä kuormaa. Lapset tulevat tarvitsemaan pitkäkestoista psykiatrista hoitoa varhaislapsuuden kokemustensa ja tämänhetkisen elämäntilanteensa vuoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään kansainvälistä suojelua ja ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitettua oleskelulupaa koskevilta osin. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osin muuteta.

3. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ulkomaalaislain 52 a §:n nojalla myönnettävää oleskelulupaa ja käännyttämistä koskevilta osin. Asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentissa tarkoitetun oleskeluluvan myöntämiseksi muutoksenhakijalle sekä oleskeluluvan myöntämiseksi hänen lapsilleen perhesiteen perusteella.

Perustelut

1. Suullinen käsittely

Muutoksenhakija on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa tai asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi, mikäli kirjallista selvitystä ei pidetä riittävänä.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon peruste, jonka vuoksi muutoksenhakija on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

Edellä mainituista syistä asiaa ei hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentti huomioon ottaen ole syytä myöskään palauttaa hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten.

2. Kansainvälinen suojelu ja oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä

2.1 Kysymyksenasettelu

Muutoksenhakija on hakenut kansainvälistä suojelua vedoten haavoittuvaan asemaansa ihmiskaupan uhrina, hänet Kreikassa prostituutioon pakottaneen ja ihmiskauppaan saattaneen henkilön oikeudenloukkausten vaaraan sekä hänen tyttäriinsä kohdistuvaan ympärileikkauksen uhkaan Nigeriassa.

Asiassa on ensinnäkin ratkaistava, onko muutoksenhakijalla, jonka Maahanmuuttovirasto on katsonut olevan ihmiskaupan uhri, ihmiskaupassa uhriutumisensa, uudelleen uhriutumisen vaaran taikka hänet ihmiskauppaan saattaneen henkilön oikeudenloukkausten uhan vuoksi oikeus turvapaikkaan tai oleskelulupaan toissijaisen suojelun perusteella. Tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, onko muutoksenhakijan tosiasiassa mahdollista saada uudelleen uhriutumisen ja hänet ihmiskauppaan saattaneen henkilön oikeudenloukkausten estämiseksi luonteeltaan tehokasta, pysyvää ja riittävää suojelua kotimaansa Nigerian viranomaisilta. Kyse on kansainvälisen suojelun osalta lisäksi siitä, muodostaako ympärileikkauksen uhka perusteen myöntää muutoksenhakijan tyttärille turvapaikka tai oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella.

Mikäli muutoksenhakija ja hänen lapsensa eivät ole turvapaikan tai toissijaisen suojelun tarpeessa, asiassa on arvioitava, onko käsillä edellytykset oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 a tai 52 §:ssä tarkoitetusta syystä.

2.2 Perus- ja ihmisoikeudet

Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Sopimuksen 4 artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan ketään ei saa pitää orjuudessa tai orjuuden kaltaisessa pakkotyössä. Artiklan toisen kappaleen mukaan ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä tai muuta pakollista työtä.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 5 artiklan 3 kohdan mukaan ihmiskauppa kielletään. Perusoikeuskirjan 18 artikla koskee oikeutta turvapaikkaan ja 19 artikla suojaa palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa.

Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskauppaa koskevan lisäpöytäkirjan (SopS 70–71/2006, jäljempänä Palermon pöytäkirja) 3 artiklan a kohdan mukaan kyseisessä pöytäkirjassa "ihmiskauppa" tarkoittaa hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanottamista voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla. Hyväksikäytöksi katsotaan vähintään toisen hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksessa tai muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu, orjuus tai muu orjuuden kaltainen käytäntö, orjuuden kaltaiset olot tai elinten poistaminen. Ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (SopS 43–44/2012, jäljempänä ihmiskaupan vastainen yleissopimus) 4 artiklan a kohdassa ihmiskauppa on määritelty samalla tavalla kuin Palermon pöytäkirjan 3 artiklan a kohdassa.

Ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen 16 artiklan 2 kohdan mukaan, kun osapuoli palauttaa uhrin toiseen valtioon, palauttamisessa on otettava asianmukaisesti huomioon kyseisen henkilön oikeudet, turvallisuus ja ihmisarvo sekä henkilön uhriasemaa koskevan mahdollisen oikeudenkäynnin vaihe, ja palauttamisen on ensisijaisesti oltava vapaaehtoista.

Saman artiklan 5 kohdan mukaan osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- ja muut toimet sellaisten kotiuttamisohjelmien käyttöönottamiseksi, joihin osallistuvat asianomaiset kansalliset tai kansainväliset laitokset ja kansalaisjärjestöt. Näillä ohjelmilla pyritään välttämään uudelleen uhriutumista. Osapuolten on pyrittävä kaikin keinoin edistämään uhrien sopeutumista uudelleen sen valtion yhteiskuntaan, johon heidät palautetaan, mukaan lukien sopeutuminen uudelleen koulutusjärjestelmään ja työmarkkinoille erityisesti ammattitaitoa hankkimalla ja parantamalla. Lasten osalta näihin ohjelmiin on sisällytettävä mahdollisuus käyttää oikeutta koulutukseen ja toimet riittävän hoidon tai perheeseen palauttamisen tai asianmukaisten huoltojärjestelmien varmistamiseksi.

Saman artiklan 6 kohdan mukaan osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- ja muut toimet, joilla saatetaan uhrien saataville, tarvittaessa yhteistyössä toisen sellaisen osapuolen kanssa, jota asia koskee, heitä auttavien järjestelmien, kuten lainvalvontaviranomaisten, kansalaisjärjestöjen, neuvontalakimiesten ja sosiaaliviranomaisten, yhteystiedot siinä maassa, johon heidät palautetaan tai kotiutetaan.

2.3 Ulkomaalaislain säännökset esitöineen

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 87 b §:n 1 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät siten kuin jäljempänä tässä pykälässä säädetään. Pykälän 3 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa tiettynä yhteiskunnallisena ryhmänä voidaan pitää ryhmää:

1) jonka jäsenillä on sellainen yhteinen tausta, muu luontainen ominaisuus tai usko, joka on ryhmän jäsenten identiteetin taikka omantunnon kannalta niin keskeinen ominaisuus, ettei heitä voida vaatia luopumaan siitä; ja

2) jonka ympäröivä yhteiskunta mieltää muusta yhteiskunnasta erottuvaksi.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain 88 c §:n johdantokappaleen ja 3 kohdan mukaan vainoa harjoittavia tai vakavaa haittaa aiheuttavia toimijoita voivat olla muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että 88 d §:n mukaiset suojelun tarjoajat ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan.

Ulkomaalaislain 88 d §:n mukaan suojelun tarjoaja voi olla sellainen valtio tai valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävä kansainvälinen järjestö, joka on halukas ja kykenevä tarjoamaan suojelua. Suojelun on oltava tehokasta ja luonteeltaan pysyvää.

Ulkomaalaislain muuttamisesta annetun lain 422/2014 yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 9/2014 vp) todetaan ulkomaalaislain 88 d §:stä seuraavaa:

"Pykälää ehdotetaan muutettavaksi määritelmädirektiivin 7 artiklaan tehtyjen muutosten mukaisesti siten, että siihen lisättäisiin edellytykset suojelun tarjoajan halusta ja kyvystä tarjota suojelua. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös vaatimus suojelun tehokkuudesta ja pysyvästä luonteesta. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi sen sisältöä vastaavasti. Muutosten tarkoituksena on korostaa sitä, että hakijalla on käytännössä oltava mahdollisuus saada suojelua, ja sulkea suojelun tarjoajien ulkopuolelle toimijat, jotka pystyisivät tarjoamaan suojelua vain tilapäisesti. Ehdotetut muutokset vastaavat pitkälti voimassa olevan lain perusteluja (HE 166/2007 vp) ja vallitsevaa soveltamiskäytäntöä, ja ne ovat perusteltuja lainsäädännön johdonmukaisuuden vuoksi."

Alkuperäistä ulkomaalaislain 88 d §:n (323/2009) säännöstä koskevissa hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa:

"Pakolaissopimuksen perusteella on selvää, että valtio voi olla suojelun tarjoaja, ja valtio onkin ensisijainen suojan tarjoaja. Muiden toimijoiden kuin valtion mahdollisuus tarjota suojelua on harkittava tapauskohtaisesti, ja soveltamisen tulee olla suppeaa.

Harkittaessa sitä, tarjotaanko suojelua, on otettava huomioon tapauskohtaisesti tarjotun suojelun saatavuus, tehokkuus ja riittävyys. Suojelua voidaan katsoa tarjottavan yleensä silloin, kun suojelun tarjoaja toteuttaa toimenpiteitä estääkseen vainon tai vakavan haitan muun muassa siten, että sillä on tehokas oikeusjärjestelmä vainoksi tai vakavaksi haitaksi katsottavien toimien toteamiseksi, niistä syytteeseen asettamiseksi ja niistä rankaisemiseksi, ja kun hakijalla on tosiasiallisia mahdollisuuksia saada tällaista suojelua."

Ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

2.4 Oikeuskäytäntöä

2.4.1 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on asiassa Rantsev v. Kypros ja Venäjä 7.1.2010 antamassaan tuomiossa todennut muun ohella, että ihmiskauppa maailmanlaajuisena ilmiönä on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina. Ihmiskauppa loukkaa kiistatta uhrin ihmisarvoa ja perustavanlaatuisia vapauksia, eikä sitä voida pitää yhteensopivana demokraattisen yhteiskunnan ja ihmisoikeussopimuksella suojattujen arvojen kanssa. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, ettei ollut tarpeen eritellä, oliko ihmiskaupassa kyse orjuudesta, orjuuden kaltaisesta pakkotyöstä, pakkotyöstä vai muusta pakollisesta työstä. Tuomioistuimen mukaan ihmiskauppa itsessään Palermon pöytäkirjan 3 artiklan a kohta ja ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen 4 artiklan a kohta huomioon ottaen kuuluu ihmisoikeussopimuksen 4 artiklan soveltamisalaan (tuomion kohdat 278 ja 282).

Ihmisoikeustuomioistuin huomautti, että Palermon pöytäkirja ja ihmiskaupan vastainen yleissopimus viittaavat tarpeeseen torjua ihmiskauppaa kokonaisvaltaisesti. Ihmiskaupan torjunta sisältää ihmiskauppiaiden vastuuseen saattamisen lisäksi toimet ihmiskaupan estämiseksi ja uhrien suojelemiseksi. Ihmisoikeussopimuksen 4 artiklasta johtuvien positiivisten toimintavelvoitteiden laajuutta on arvioitava tässä ihmiskaupan torjunnan laajemmassa asiayhteydessä. Ihmisoikeussopimuksen 4 artikla voi joissakin tilanteissa edellyttää valtiolta käytännöllisiä toimia uhrien tai potentiaalisten uhrien suojelemiseksi ihmiskaupalta. Jotta valtiolla voitaisiin yksittäistapauksessa katsoa olevan positiivinen toimintavelvoite käytännöllisten tointen suorittamiseen, on osoitettava, että valtion viranomaiset olivat tietoisia tai niiden olisi pitänyt olla tietoisia olosuhteista, joissa yksilön voidaan perustellusti epäillä joutuneen tai olevan todellisessa ja välittömässä vaarassa joutua ihmiskaupan uhriksi tai hyväksikäytetyksi. Ihmisoikeussopimuksen 4 artiklan loukkaus on käsillä, jos viranomaiset eivät tällaisessa tilanteessa suorita toimivaltansa puitteissa asianmukaisia toimenpiteitä henkilön poistamiseksi tilanteesta tai sen vaarasta (tuomion kohdat 285–286).

Ihmisoikeustuomioistuin on 17.1.2017 antamassaan tuomiossa J. ym. v. Itävalta lausunut, että ihmiskauppaa kuvataan Rantsev v. Kypros ja Venäjä -tuomiossa todetulla tavalla usein orjuuden nykymuodoksi, että ihmiskauppa loukkaa ihmisarvoa eikä ole yhteensopivaa demokraattisten ja ihmisoikeussopimuksella suojattujen arvojen kanssa ja että ihmiskauppa, jota ei ole tarpeen luokitella orjuudeksi, orjuuden kaltaiseksi pakkotyöksi tai pakkotyöksi, kuuluu ihmisoikeussopimuksen 4 artiklan kiellon soveltamisalaan. Ihmisoikeustuomioistuin totesi, että valtion voidaan katsoa syyllistyneen ihmisoikeussopimuksen 4 artiklan loukkaukseen paitsi varsinaisen toimintansa, myös orjuuden, orjuuden kaltaisen pakkotyön, pakkotyön taikka muun pakollisen työn uhrien tehokkaaseen suojelemiseen liittyvän positiivisen toimintavelvoitteen laiminlyöntinsä vuoksi. Toteuttaakseen Palermon pöytäkirjassa ja ihmiskaupan vastaisessa yleissopimuksessa edellytettyä kokonaisvaltaista lähestymistapaa ihmiskaupan vastaiseen taisteluun valtiolla on velvollisuus luoda lainsäädännölliset ja hallinnolliset puitteet niin ihmiskaupan kieltämiseksi ja ihmiskaupasta rankaisemiseksi kuin uhrien suojelemiseksi (J. ym. v. Itävalta -tuomion kohdat 104 ja 106).

2.4.2 Oikeuskäytäntöä Isosta-Britanniasta

Ison-Britannian maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden valitustuomioistuimen (Upper Tribunal (Immigration and Asylum Chamber)) 17.10.2016 antama päätös HD (Trafficked women) Nigeria CG [2016] UKUT 00454 (IAC) koskee ihmiskaupan uhriksi joutuneiden nigerialaisnaisten kansainvälisen suojelun tarpeen arviointia ja erityisesti Nigerian viranomaisten suojelun saatavuutta sekä sisäisen paon mahdollisuutta. Brittituomioistuin katsoi päätöksessään muun ohella seuraavaa:

Vaikka Nigerian hallitus tunnistaa naisten maansisäisen ja kansainvälisen ihmiskaupan merkittäväksi ongelmaksi, tuomioistuimen saaman selvityksen perusteella naiset eivät yleisesti Nigeriassa ole vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi. Ihmiskaupan uhriksi joutunut nainen ei Nigeriaan palatessaan yleensä ole todellisessa vaarassa joutua hänet ihmiskauppaan saattaneiden henkilöiden koston kohteeksi tai samojen henkilöiden uhriksi uudelleen (päätöksen kohdat 188–189).

Uudelleen uhriksi joutumisen todellista vaaraa huolellisesti arvioitaessa on otettava huomioon henkilön yksilölliset olosuhteet. Lisääntynyttä vaaraa ihmiskaupan uhriksi uudelleen joutumisesta osoittavat muun ohella:

a) tukea antavan ja uhrin keskuuteensa takaisin ottavan perheen puuttuminen;

b) havaittavissa olevat haavoittuvuuden ominaispiirteet, kuten uhria avustamaan kykenevän sosiaalisen turvaverkon puute, olematon tai vähäinen koulutus tai ammatillinen osaaminen, mielenterveyden vaivat, jotka ovat voineet aiheutua hyväksikäyttökokemuksista alkuperäisen ihmiskaupan yhteydessä, sekä sellainen aineellinen ja taloudellinen niukkuus, joka johtaa köyhyyteen tai inhimillisen elämän perusedellytysten puutteeseen;

c) se seikka, että nainen on aiemmin joutunut ihmiskaupan uhriksi, merkitsee todennäköisesti, että ihmiskauppiaat ovat tuolloin tunnistaneet hänessä haavoittuvuuden ominaispiirteitä, jotka saivat aikaan todellisen vaaran uhriutumisesta: on luultavaa, että samat haavoittuvuuden ominaispiirteet voimistuvat entisestään henkilön palatessa Nigeriaan, jos käsillä ei ole toisensuuntaista selvitystä (päätöksen kohta 190).

Seikkoja, jotka osoittavat matalampaa vaaraa joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi, ovat muun ohella tukea antavan ja keskuuteensa takaisin ottavan perheen olemassaolo sekä se seikka, että nainen on Nigeriasta lähdettyään hankkinut taitoja ja kokemusta, jotka valmentavat häntä elannon hankkimiseen Nigeriassa ja näin ollen mahdollistavat itsensä elättämisen. Suojelun perusteena ei ole köyhyys, inhimillisen elämän perusedellytysten puute tai haavoittuvuus sinällään vaan niistä johtuva, hyväksikäyttönä ilmenevä vakavan haitan vaara (päätöksen kohdat 171 ja 191).

NAPTIP:n ja kansalaisjärjestöjen ylläpitämissä turvakodeissa naisilla on vähäinen riski joutua ihmiskaupan uhreiksi. Turvakodeissa tarjolla oleva tuki on kuitenkin todennäköisesti väliaikaista ja kestää mahdollisesti vain muutamia viikkoja. Naisen tilannetta turvakotijakson päättyessä on arvioitava huolellisesti (päätöksen kohta 192).

Jos naisen katsotaan olevan alttiina hyväksikäytölle eikä hän pääse NAPTIP:n tai tukea tarjoavan kansalaisjärjestön suojelukseen, Nigerian viranomaiset NAPTIP mukaan luettuna eivät kykene tarjoamaan hänelle riittävää suojelua. Arvioitaessa henkilön alttiutta hyväksikäytölle on otettava huomioon hänen henkilökohtaiset olosuhteensa kokonaisuudessaan (päätöksen kohta 174).

Jos naisen katsotaan olevan todellisessa vaarassa joutua ihmiskaupan uhriksi kotialueelle palatessaan, sisäisen paon mahdollisuutta turvallisena ja kohtuullisena vaihtoehtona on arvioitava seikkaperäisesti henkilön yksilölliset olosuhteet huomioon ottaen. Sisäinen pako ei todennäköisesti ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto, jos käsillä on uhriksi joutumisen todellista vaaraa osoittavia haavoittuvuuden ominaispiirteitä (päätöksen kohta 193).

2.5 Ihmiskaupan uhrien tilannetta Nigeriassa koskevaa maatietoa

Yhdysvaltojen ulkoministeriön ihmiskauppaa vuonna 2016 käsittelevän raportin mukaan Nigerian hallinto jatkoi voimakkaita ponnisteluja ihmiskaupan uhreja suojellakseen. Viranomaiset tunnistivat raportointijakson 1.4.2015–31.3.2016 aikana 943 ihmiskaupan uhria, joista 429 oli seksikaupan ja 514 pakkotyön uhreja. Edellisen raportointijakson aikana oli tunnistettu 914 ihmiskaupan uhria.

Ihmiskaupan torjuntaan erikoistunut virasto NAPTIP suorittaa kaikille tunnistamilleen uhreille alkuarvioinnin, tarjoaa heille apua sekä ohjaa heitä valtion rahoittamien palvelujen kuten terveydenhuollon, ammatillisen ja muun koulutuksen sekä majoituksen piiriin. NAPTIP:lla on yhdeksän erityisesti ihmiskaupan uhreille tarkoitettua turvakotia, joissa on paikkoja yhteensä 313 uhrille. Näissä turvakodeissa NAPTIP mahdollistaa uhreille pääsyn oikeudellisten, lääketieteellisten ja psykologisten palvelujen piiriin sekä tarjoaa ammatillista koulutusta ja tukea taloudellisten taitojen vahvistamiseen sekä yrittäjyysvalmiuksien kehittämiseen. Täydentävää terveydenhuoltoa tai psyykkistä apua tarvitseville ihmiskaupan uhreille järjestetään palveluja NAPTIP:n sopimuskumppaneina toimivista sairaaloista ja klinikoilta.

NAPTIP:n majoitus on luonteeltaan lyhytaikaista rajoittuen yksittäisen uhrin kohdalla pääsääntöisesti kuuteen viikkoon. Uhreilla on kuitenkin erityisissä olosuhteissa mahdollisuus pidempään oleskeluun NAPTIP:n turvakodeissa. Jos uhri tarvitsee pidempiaikaista suojaa, NAPTIP tekee yhteistyötä kahden Ministry of Women’s Affairsin turvakodin ja kansalaisjärjestöjen turvakotien kanssa. Uhrit eivät saa poistua NAPTIP:n turvakodeista ilman saattajaa. (United States Department of State (USDOS): 2016 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 30.6.2016.)

Vuonna 2015 Nigerian hallitus myönsi NAPTIP:lle rahoitusta noin 13 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Virasto käytti raportointijakson aikana noin kolme miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ihmiskaupan uhrien suojeluun ja auttamiseen. Vuonna 2014 hallitus rahoitti NAPTIP:ia 13 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla, joista noin 528 000 Yhdysvaltain dollaria käytettiin ihmiskaupan uhrien suojeluun ja auttamiseen. Vuonna 2013 liittovaltion hallituksen NAPTIP:lle antama rahoitus vastasi noin 11,2 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, joista noin 453 000 dollaria suunnattiin uhrien suojeluun ja auttamiseen. Vuoden 2012 aikana NAPTIP käytti noin 666 000 Yhdysvaltain dollaria eli viidenneksen toimintamäärärahoistaan uhrien suojeluun ja auttamiseen. Vuoden 2011 aikana uhrien suojeluun varattiin noin 671 000 Yhdysvaltain dollaria eli viidennes toimintamäärärahoista. NAPTIP antoi rahoitusta ja muuta tukea kansalaisjärjestöille sekä muille toimijoille, jotka tarjosivat palveluitaan edelleen ihmiskaupan uhreille. Kaikilla ihmiskaupan uhreilla oli mahdollisuus saada taloudellista apua uhrirahastolta, jonka toimintaa rahoitettiin pääasiassa tuomituilta ihmiskauppiailta takavarikoiduin varoin. Raportointijakson 1.4.2015–31.3.2016 aikana hallinto jakoi yhteensä 32 700 Yhdysvaltain dollaria 25 uhrille erilaisiin tarkoituksiin, kuten ammatilliseen koulutukseen ja koulujen lukukausimaksuihin. Varat eivät välttämättä jakautuneet tasaisesti uhrien kesken. (USDOS: 2016 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 30.6.2016; USDOS: 2015 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 27.7.2015; USDOS: 2014 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 20.6.2014; USDOS: 2013 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 19.6.2013; USDOS: 2012 Trafficking in Persons Report – Nigeria, 19.6.2012.)

Yhdistyneen kuningaskunnan maahanmuuttoviranomaisen marraskuussa 2016 julkaiseman ihmiskaupan uhrien asemaa Nigeriassa koskevan maatietoraportin mukaan jotkut Nigeriaan palaavat naispuoliset uhrit ja erityisesti ne, jotka on kaupattu seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa ja jotka ovat edelleen velkaa heidät ihmiskauppaan saattaneille henkilöille, voivat joutua kotimaassaan kostotointen kohteeksi tai uudelleen ihmiskaupan uhreiksi. Ihmiskaupan uhrin perhettä saatetaan pelotella tai uhkailla taikka perhettä kohtaan saatetaan hyökätä. Pääsääntöisesti uhri ja hänen perheensä eivät kuitenkaan ole koston vaarassa Nigeriassa. Ihmiskaupan uhrin perhe saattaa sulkea uhrin ulkopuolelleen, ja uhri voi kokea yhteisössään leimautumista ja sosiaalista syrjintää. Uhrin perhe tai yhteisö on saattanut olla osallisena uhrin kauppaamisessa. Perhe on myös voinut painostaa uhria maksamaan velkansa tai turvaamaan perheen toimeentulon, mikä on saattanut lisätä uhrin vaaraa joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi.

Nigeriasta lähtöisin olevan ihmiskaupan laajuudesta huolimatta merkittävä osa ihmiskaupasta on vahvasti paikallinen ilmiö. Erityisesti Eurooppaan kaupatuista uhreista suhteettoman suuri osuus on kotoisin Edon osavaltiosta, jonka 3,2 miljoonan asukkaan väestö edustaa vain 1,8 prosenttia koko Nigerian väestömäärästä. Eurooppaan seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa ihmiskauppaan saatetuista nigerialaisista uhreista jopa 92 prosentin on arvioitu olevan kotoisin Edon osavaltiosta. Ihmiskauppaajien on raportoitu lähestyneen joka kolmatta Edossa asuvaa naista.

NAPTIP on pääasiallinen avuntarjoaja ihmiskaupan uhreille. NAPTIP:n turvakodeissa voidaan tarjota tukea 293 ihmiskaupan uhrille. Yhdessä turvakodissa pystytään auttamaan samanaikaisesti keskimäärin 35 ihmistä. Uhrit voivat viipyä kuusi viikkoa NAPTIP:n turvakodeissa. Pidempikestoista suojaa tarvitsevat henkilöt ohjataan yhteistyökumppaneina toimivien kansalaisjärjestöjen turvakoteihin. Virasto tarjoaa suojaa, ohjausta, apua perheen etsimisessä, terveydenhuoltopalveluita, voimaannuttamista sekä ammatillista koulutusta. NAPTIP:n turvakotijakson päätyttyä jälkihoitoa ihmiskaupan uhreille tarjoavat organisaation yhteistyökumppaneina toimivat kansalaisjärjestöt.

Eräs NAPTIP:n haasteista on sen puutteellinen rahoitus. Viraston ihmiskaupan vastaiseen työhön suunnatut varat eivät ole olleet riittävät, kun otetaan erityisesti huomioon uhrien avun ja palvelujen tarve. NAPTIP:n yhteistyökumppaneiden mukaan virasto toimii kuitenkin tehokkaasti resurssiensa puitteissa. On pidetty mahdollisesti ongelmallisena, että NAPTIP vastaa sekä uhrien kuntoutuksesta että ihmiskauppiaiden saattamisesta rikosvastuuseen. Uhreilla ei välttämättä ole rohkeutta hakeutua avun piiriin, koska he pelkäävät joutuvansa todistamaan heidät ihmiskauppaan saattaneita henkilöitä vastaan. On arvioitu, että NAPTIP asettaa etusijalle epäiltyjen syyttämisen ihmiskaupan estämisen ja uhrien kuntoutuksen sijaan. (UK Home Office: Country Policy and Information Note, Nigeria: Trafficking of Women, marraskuu 2016.)

Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa tapahtuvaa nigerialaisnaisten ihmiskauppaa käsittelevän raportin mukaan vain harvat ihmiskaupan uhrit palaavat vapaaehtoisesti Nigeriaan, jos he eivät ole maksaneet velkaansa heidät ihmiskauppaan saattaneille henkilöille tai keränneet huomattavaa rahamäärää. Heidän perheensä ovat heidän ulkomailla ansaitsemiensa tulojen tarpeessa. Naiset saattavat pelätä perheidensä suuttuvan ja hylkäävän heidät, jos he eivät ole onnistuneet ansaitsemaan Euroopassa. Jos he eivät ole maksaneet velkaansa kokonaisuudessaan, he saattavat pelätä heidät ihmiskauppaan saattaneiden henkilöiden kanssa solmitun sopimuksen rikkomisen tai voodooseen perustuvan rituaalisen juju-valan vahingollisia vaikutuksia. Naiset eivät luota siihen, että Nigerian viranomaiset tarjoaisivat heille suojaa ihmiskauppiaita vastaan tai auttaisivat heitä turvaamaan inhimillisen elämän perusedellytykset.

Kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n ja NAPTIP:n tehtävänä on tarjota suojelua ja apua Nigeriaan palaaville naisille, mutta niille ei useinkaan ilmoiteta palaavista ihmiskaupan uhreista etukäteen. Nigerian viranomaiset ja NAPTIP ovat toistuvasti ilmaisseet, etteivät ne ota vastuuta sellaisten ihmiskaupan uhrien vastaanottamisesta, auttamisesta ja suojelemisesta, joiden palauttamisesta lähtömaan viranomaiset eivät ole heille ilmoittaneet. Näistä varoituksista huolimatta suuri määrä uhreja palautetaan Euroopasta Nigeriaan ilman, että viranomaiset Euroopassa olisivat todisteista huolimatta tunnistaneet heitä ihmiskaupan uhreiksi, eivätkä he näin ollen palatessaan saa mitään erityistä apua tai tukea. Isosta-Britanniasta pakolla Nigeriaan palautetut ihmiskaupan uhrit ovat kertoneet, ettei lentokentällä ollut vastassa järjestöjä tarjoamassa heille tukeaan. Joidenkin palaajien mukaan lentokentillä odottivat avun tarjoajien sijaan heidät ihmiskauppaan saattaneet henkilöt, ja jotkut palaajista joutuivat Nigeriaan saapuessaan pidätetyiksi. (European Asylum Support Office, EASO: Country of Origin Information Report, Nigeria, Sex trafficking of women, lokakuu 2015.)

2.6 Asiassa saatu selvitys

Nigerian Edon osavaltion K:sta kotoisin oleva muutoksenhakija on kertonut joutuneensa erehdytetyksi prostituutioon. Kreikkaan hänet oli houkutellut hänen isänsä tuntema Y-niminen nigerialainen henkilö maksutonta koulutusta ja työskentelymahdollisuuksia luvaten. Muutoksenhakija on juju-valan vahingollisten vaikutusten pelossa joutunut toimimaan Ateenassa vuosina 2003–2007 prostituoituna maksaakseen hänet väkivalloin prostituutioon pakottaneelle Y:lle 55 000 euron tekaistun velan. Muutoksenhakija on kertonut suorittaneensa velastaan 30 000 euroa. Hän on paennut parittajaltaan vuonna 2007 siirtymällä toiselle paikkakunnalle Kreikassa. Muutoksenhakija on prostituutiosta paettuaan tavannut Kreikassa nigerialaisen miehen, jonka kanssa hän on saanut tyttäret vuosina 2009 ja 2012. Avopuolisot ovat eronneet vuonna 2012, ja muutoksenhakija on ollut yhteydessä entiseen avopuolisoonsa ja lastensa isään viimeksi vuonna 2014. Muutoksenhakijan kertoman mukaan yoruba-alkuperää oleva lasten isä haluaa, että tyttäret viedään Afrikkaan ympärileikattaviksi.

Parittaja on jatkanut yhteydenpitoa ja kohdistanut muutoksenhakijaan ja hänen tyttäriinsä uhkauksia puhelimitse Kreikassa sen jälkeen, kun muutoksenhakija on paennut prostituutiosta vuonna 2007. Parittaja ei muutoksenhakijan kertoman mukaan ole tullut Kreikassa hänen luokseen poliisin pelon takia. Ennen muutoksenhakijan ja hänen tytärtensä syyskuussa 2014 tapahtunutta pakoa Kreikasta parittajan apulaiset ovat kui-tenkin yrittäneet hakea muutoksenhakijan vanhemman tyttären esikoulusta. Muutoksenhakijan kesäkuussa 2012 syntyneen nuoremman tyttären ollessa puolivuotias parittaja on Nigeriassa vieraillessaan käynyt apulaistensa kanssa muutoksenhakijan isän luona riitelemässä, ja isä on kuollut yhden parittajan apulaisen lyötyä häntä. Parittaja on käynyt myös muutoksenhakijan veljen luona tappelemassa ja vahingoittamassa tämän kotitaloa tammikuussa 2015. Parittajan on esitetty alkaneen uhkailla muutoksenhakijaa puhelimitse jälleen syksyllä 2015. Lähes päivittäisissä uhkauspuheluissa parittaja on uhannut vahingoittaa muutoksenhakijan tyttäriä. Parittaja on syksyllä 2015 puhelimitse kertonut siepanneensa muutoksenhakijan veljen I:n ja uhannut tappaa hänet. Muutoksenhakija ei kertomansa mukaan ole saanut syksyn 2015 jälkeen yhteyttä I:hin ja uskoo parittajan tappaneen veljensä. Muutoksenhakijan on selvitetty tehneen parittajan uhkauspuheluista rikosilmoituksen Suomessa marraskuussa 2015. Uhkauspuheluiden on esitetty jatkuneen edelleen joulukuussa 2016.

Muutoksenhakija on kertonut, että hänellä on Nigeriassa kolme veljeä ja yksi sisar. Hän on kertomansa mukaan pitänyt yhteyttä vain veljeensä I:hin, jonka hän olettaa joutuneen parittajan tai tämän kumppaneiden tappamaksi. Muutoksenhakijan mukaan hänellä ei ole tällä hetkellä yhteyttä perheen kotikylässä K:ssa asuviin muihin sisaruksiinsa. Muutoksenhakija on Nigeriassa suorittanut peruskoulun sekä toiseen asteen opinnot ja päässyt yliopistoon. Hän on Nigeriassa työskennellyt leipurina ja Kreikassa siivoojana.

Psykiatrian erikoislääkärin 19.11.2015 päivättyjen potilasmerkintöjen mukaan muutoksenhakijalla on aiemmista tapahtumista johtuneiden oireiden perusteella diagnosoitu traumaperäinen stressihäiriö. Psykoterapeutin 7.3.2016 päivätyn lausuman mukaan muutoksenhakija voi psyykkisesti erittäin huonosti. Hän nukkuu vähän ja elää jatkuvassa pelkotilassa, eikä hänellä ole ruokahalua. Muutoksenhakija pelkää tulevaisuutta ja näkee jatkuvasti painajaisia. Muutoksenhakijalla on lääkitys, mutta hän kokee, etteivät lääkkeet auta häntä. Muutoksenhakija ja tyttäret tarvitsevat psykoterapeutin mukaan tukiverkostoa, joka voi auttaa sekä kasvatukseen liittyvissä asioissa että lasten hoitamisessa. Muutoksenhakija tarvitsee tukea selvitäkseen tyttäriensä kanssa jokapäiväisistä arjen rutiineista. Hänellä ei ole tällä hetkellä voimavaroja omien lapsiensa hoitamiseen ja kasvattamiseen. Hän tarvitsee jatkossakin paljon apua erityisesti psyykkisen tasapainon korjaamiseksi. Lisäksi hän tarvitsee hänelle selvästi hyödyllistä terapiaa vielä pitkään. Psykoterapeutin 11.7.2016 päivätyn lausuman mukaan muutoksenhakija on 4.4.2016 aloittanut neljä kuukautta kestävän kriisikäsittelyn säännöllisine käynteineen ja hänellä on todettu posttraumaattinen stressireaktio sekä vaikea masennustila.

Sosiaaliohjaajan 14.7.2016 antaman lausuman mukaan muutoksenhakija on syvästi masentunut ja hänellä on vaikeuksia toimia arkipäiväisissä tilanteissa. Hän käy harvoin ulkona. Vastaanottokeskus ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä ovat järjestäneet perhetyöntekijän ja lapsenvahdin tilannetta helpottaakseen. Nuorempi tytär on pelokas eikä pysty olemaan päiväkodissa. Lastensuojelun perhetyöntekijän 15.7.2016 päivätyn lausuman mukaan muutoksenhakijan perheessä on lastensuojelun avohuollon tukitoimena 12.4.2016 aloitettu intensiivinen perhetyö. Sosiaaliviranomaisilla on 19.1.2017 päivätyn lastensuojeluilmoituksen mukaan huolta perheen turvallisuudesta ulkopuolisen uhan ja tästä johtuvan muutoksenhakijan psyykkisen kuormituksen vuoksi. Lastensuojelullista huolta koskevan 7.2.2017 päivätyn lausunnon mukaan lapset eivät ilmaise tunteitaan ikätasoisesti ja huolehtivat toisistaan sekä muutoksenhakijasta.

Muutoksenhakija on tunnistettu ihmiskaupan uhriksi Joutsenon vastaanottokeskuksen 12.11.2015 tekemällä päätöksellä, jonka mukaan muutoksenhakija on todennäköisesti joutunut ihmiskaupan uhriksi Kreikassa.

2.7 Oikeudellinen arviointi

Prostituutioon pakottamista, johon sisältyy luonteeltaan sukupuoleen kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa ja taloudellista hyväksikäyttöä, on Palermon pöytäkirjan 3 artiklan a kohdassa ja ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen 4 artiklan a kohdassa tarkoitetulla tavalla pidettävä eräänä ihmiskaupan muotona. Ihmiskauppaa voidaan pitää orjuuden nykyaikaisena ilmenemismuotona, joka loukkaa uhrin ihmisarvoa. Ihmiskaupan uhrit voivat olla oikeutettuja ulkomaalaislain 87 §:ssä tarkoitettuun turvapaikkaan tai 88 §:n mukaiseen toissijaiseen suojeluun, mikäli kansainvälisen suojelun myöntämisen edellytykset muutoin täyttyvät heidän kohdallaan.

Ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden naisten voidaan lähtökohtaisesti katsoa kuuluvan ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa ja 87 b §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuun tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään. Näin ollen uhriksi joutuneen henkilön turvapaikan tarvetta harkittaessa on arvioitava, onko hänellä perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ihmiskaupan uhrina. Jollei näin ole, henkilö saattaa kuitenkin olla oikeutettu toissijaiseen suojeluun, mikäli on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hän joutuisi kotimaahansa palautettuna todelliseen vaaraan kärsiä epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua.

Korkeimman hallinto-oikeuden 26.6.2014 antamasta vuosikirjapäätöksestä KHO 2014:112 ilmenevällä tavalla ihmiskaupan uhrin kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ratkaistaessa on arvioitava, onko odotettavissa, että hän saattaa kotimaahan palatessaan joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi, ja onko hänellä mahdollisuus saada tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua kotimaansa viranomaisilta. Suojelun saatavuutta arvioitaessa on otettava huomioon paitsi valtion halu myös sen kyky suojata ja auttaa ihmiskaupan uhreja. Vaikka uudelleen uhriutumisen vaaraa ei todennäköisesti olisi, on otettava kuitenkin huomioon, onko uhriutuminen aiheuttanut uhrille sellaisia vaikeita terveydellisiä seurauksia, joiden vuoksi palauttaminen kotimaahan olisi kohtuutonta hänen kokemustensa vuoksi.

Nigeria on yksi keskeisistä Eurooppaan suuntautuvan ihmiskaupan lähtömaista. Euroopassa ihmiskaupan uhreiksi joutuneilla ja kotimaahansa palaavilla nigerialaisnaisilla on olemassa uudelleen uhriutumisen vaara. Edellä selostetun maatietouden mukaan Nigeriassa on kuitenkin panostettu ihmiskaupan vastaiseen toimintaan, uhrien auttamiseen ja suojelemiseen sekä rikosvastuun toteuttamiseen. Nigeriassa ihmiskaupan vastaista monialaista työtä tekevä valtion virasto NAPTIP toimii yhteistyössä muiden viranomaisten sekä kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen, muun ohella kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n kanssa.

Ihmiskaupan vastaiseen toimintaan Nigeriassa suunnatut resurssit ovat toistaiseksi olleet riittämättömät ihmiskaupan saamiseksi hallintaan, mutta valtion rahoittama ja koordinoima järjestelmä ihmiskaupan torjumiseksi, rikosvastuun toteuttamiseksi ja uhrien auttamiseksi sekä suojelemiseksi on olemassa. Erityisesti uhrien auttamiseen ja suojeluun kohdistetut taloudelliset voimavarat ovat edellä selostetun maatietouden mukaan viime vuosina moninkertaistuneet. Kansalaisjärjestöjen kanssa yhteistyössä toimiva NAPTIP vastaa Nigeriaan palaavien ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja auttamisesta. NAPTIP:n ylläpitämän auttamisjärjestelmän kautta ihmiskaupan uhriksi joutuneen henkilön on mahdollista saada terveydenhoitoa, taloudellista tukea ja muuta apua yhteiskuntaan integroitumiseksi ja uudelleen uhriutumisen estämiseksi.

NAPTIP:n ja kansalaisjärjestöjen ylläpitämissä turvakodeissa naiset eivät maatiedon mukaan ole vaarassa joutua uudelleen ihmiskaupan uhreiksi. Naisen tilannetta ja uudelleen ihmiskaupan uhriksi joutumisen vaaraa määräaikaisen turvakotijakson päättyessä on kuitenkin arvioitava huolellisesti hänen yksilölliset olosuhteensa kokonaisuutena huomioon ottaen. Arvioitaessa ihmiskaupan uhrin mahdollisuuksia suojautua turvakotijakson päättyessä uudelleen uhriksi joutumiselta on otettava huomioon muun ohella henkilön kotimaassa oleva turvaverkko, perheenjä-senten mahdollinen osallisuus alkuperäiseen ihmiskaupan uhriksi joutumiseen, uhriksi joutumista mahdollisesti seuranneet psyykkiset ongelmat, uhrin koulutustaso ja ammatillinen osaaminen sekä mahdollisuudet inhimillisen elämän perusedellytysten turvaamiseen kotimaassaan.

Kun otetaan huomioon NAPTIP:n tarjoamasta avusta ja suojelusta sekä ihmiskaupan uhrien avustamiseen Nigeriassa osoitetusta rahoituksesta saatavilla oleva ajantasainen maatietous, ihmiskaupan uhreiksi joutuneille henkilöille Nigeriassa tarjolla olevaa suojelua voidaan lähtökohtaisesti pitää ulkomaalaislain 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla tehokkaana, pysyvänä ja riittävänä ihmiskauppaan saattaneiden henkilöiden kostotoimenpiteiden ja uudelleen uhriutumisen estämiseksi. Ihmiskaupan uhriksi Euroopassa joutuneiden nigerialaisnaisten ei kotimaahan palatessaan ole siten pääsääntöisesti katsottava joutuvan heidät ihmiskauppaan saattaneiden henkilöiden oikeudenloukkausten tai uudelleen uhriksi joutumisen todelliseen vaaraan. Mainitusta pääsäännöstä poiketen NAPTIP:n ja sen kanssa yhteistyössä toimivien kansalaisjärjestöjen tarjoama suojelu voi yksittäistapauksessa osoittautua riittämättömäksi, jos erityisen haavoittuvassa asemassa olevan ihmiskaupan uhrin uudelleen uhriutumista on pidettävä avustusjärjestelmän piiriin pääsemisestä huolimatta erittäin todennäköisenä uhrin poikkeuksellisten henkilökohtaisten olosuhteiden vuoksi.

Suojelun tehokkuuden, pysyvyyden ja riittävyyden lisäksi on vielä erikseen arvioitava ihmiskaupan uhriksi joutuneen henkilön tosiasiallisia mahdollisuuksia päästä suojelun piiriin kotimaahan palautettaessa. Vuosikirjapäätöksessä KHO 2014:112 korkein hallinto-oikeus on todennut, että vaikka Nigeriaan palaavien ihmiskaupan uhrien pääsyssä auttamisjärjestelmien piiriin oli todettu puutteita, NAPTIP:n ja IOM:n kanssa yhteistyössä palautettujen ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmien piiriin päässeiden henkilöiden uudelleen uhriutumisesta ei ollut havaittu viitteitä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Nigeriassa auttamisjärjestelmien kautta on mahdollista saada terveydenhoitoa, taloudellista tukea ja muuta apua uudelleen yhteiskuntaan integroitumiseksi niin, että vältytään uudelleen uhriutumiselta. Ihmiskaupan uhriksi Euroopassa joutuneella nigerialaisella muutoksenhakijalla katsottiin olevan mahdollisuuksia saada suojelua kotimaansa viranomaisilta.

Maatietouden mukaan ihmiskaupan uhrien suojelusta Nigeriassa vastaava NAPTIP ei ota vastuuta sellaisten ihmiskaupan uhrien vastaanottamisesta, auttamisesta ja suojelemisesta, joiden palauttamisesta lähtömaan viranomaiset eivät ole sille etukäteen ilmoittaneet. Maahanmuuttoviraston korkeimmalle hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan suomalainen täytäntöönpanoviranomainen voi antaa tietoja palaajan erityistarpeista Nigerian viranomaisille vain hänen suostumuksellaan.

Ihmiskaupan uhrien suojelua ja auttamista koskevat, Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus toteaa, että täytäntöönpanoviranomaisten on ihmiskaupan uhria Nigeriaan palautettaessa tehtävä yhteistyötä uhrien vastaanottamiseen, suojelemiseen ja avustamiseen toimivaltaisten uhrin kotimaan viranomaisten kanssa. Ihmiskaupan uhrin palauttamisen on ensisijaisesti perustuttava vapaaehtoisen paluun järjestelyihin. Ihmiskaupan uhrin kieltäytyessä vapaaehtoisen paluun järjestelyistä hänen maasta poistamisensa voidaan kuitenkin toteuttaa myös pakkotoimin.

Korkein hallinto-oikeus korostaa, että ihmiskaupan uhrin maasta poistamista täytäntöönpantaessa on huolehdittava asianmukaisesti siitä, että uhri halutessaan pääsee Nigeriassa välittömästi hänen erityistarpeensa ja haavoittuvan asemansa huomioon ottavan auttamisjärjestelmän piiriin. Nigeriaan palautettavasta ihmiskaupan uhrista on etukäteen annettava tieto uhrien avustamiseen erikoistuneelle NAPTIP:lle, jos uhri antaa siihen suostumuksensa. Jos uhri ei anna suostumusta tietojensa luovuttamiseen, maasta poistamisen täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, joilla uhrien saataville saatetaan heitä auttavien järjestelmien yhteystiedot kohdemaassa.

2.8 Johtopäätökset

Muutoksenhakijan on Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä todetulla tavalla katsottava joutuneen ihmiskaupan uhriksi Kreikassa vuosina 2003–2007. Uhriutuminen on tapahtunut hänen kotimaansa ulkopuolella. Hän ei ole toiminut prostituoituna kymmeneen vuoteen eikä hän ole tavannut hänet ihmiskauppaan saattanutta henkilöä tänä aikana. Muutoksenhakijalla on Nigeriassa sukulaisia, joiden ei ole esitetty olleen osallisina muutoksenhakijan joutumiseen ihmiskaupan uhriksi. Muutoksenhakija on suorittanut toisen asteen opinnot ja toiminut siivoojana sekä leipurina. Vaikka muutoksenhakija onkin kertomansa mukaan jäänyt velkaa hänet prostituutioon pakottaneelle henkilölle ja vaikka parittajan on edelleen esitetty uhkailleen muutoksenhakijaa puhelimitse, hänellä ei voida arvioida olevan turvapaikkaan oikeuttavin tavoin perusteltua pelkoa vainotuksi joutumisesta Kreikassa tapahtuneen prostituutioon pakottamisen taikka parittajan uhkailun vuoksi eikä vaaraa uudelleen ihmiskaupan uhriksi joutumisesta kotimaassaan, kun otetaan huomioon Nigeriassa ihmiskaupan uhreille saatavilla oleva tehokas ja luonteeltaan pysyvä suojelu, jonka piiriin muutoksenhakijalla on katsottava olevan halutessaan mahdollisuus häntä kotimaahansa palautettaessa päästä. Asiassa ei ole ilmennyt myöskään merkittäviä perusteita uskoa muutoksenhakijan joutuvan kotimaahansa palautettuna epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun todelliseen vaaraan. Kaikki edellä lausuttu huomioon ottaen käsillä ei ole ollut perusteita myöntää ihmiskaupan uhriksi joutuneelle muutoksenhakijalle turvapaikkaa taikka oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella.

Muutoksenhakija on vedonnut kansainvälistä suojelua hakiessaan lisäksi tytärtensä ympärileikkauksen uhkaan Nigeriassa. Hän on esittänyt

yoruba-alkuperää olevan lasten isän vaativan, että tyttäret ympärileikataan. Muutoksenhakija ei ole tavannut Kreikassa asunutta lastensa isää vuoden 2012 jälkeen, ja lasten vanhemmat ovat olleet tekemisissä toistensa kanssa viimeksi alkuvuonna 2014. Muutoksenhakija itse vastustaa tytärtensä ympärileikkaamista. Kun otetaan huomioon Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä tyttöjen silpomisesta esitetty edelleen ajantasaisena pidettävä maatieto, muutoksenhakijalla on katsottava olevan mahdollisuus hakeutua kotimaansa viranomaisten ja yksityisten avustustahojen puoleen, mikäli hän kokee edelleen uhkaa tytärtensä ympärileikkauksesta. Muutoksenhakijan pelkoa tytärtensä ympärileikkauksesta ei ole pidettävä perusteltuna, eikä tytärten ole katsottava olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa väitetyn ympärileikkauksen uhan vuoksi.

Näin ollen ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen kansainvälistä suojelua koskevilta osin ei ole perusteita. Kun otetaan lisäksi huomioon jäljempänä ihmiskaupan uhrille ulkomaalaislain 52 a §:n nojalla myönnettävästä oleskeluluvasta lausuttava, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole aihetta muuttaa myöskään ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä myönnettävän oleskeluluvan osalta.

3. Oleskelulupa ihmiskaupan uhrille ja käännyttäminen

3.1 Sovellettavat oikeusohjeet ja niitä koskevaa lainvalmisteluaineistoa

Ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaan osapuolet myöntävät uhreille uusittavan oleskeluluvan jommassakummassa tai kummassakin seuraavista tapauksista:

a) toimivaltainen viranomainen katsoo, että uhrien oleskelu maassa on välttämätöntä heidän henkilökohtaisen tilanteensa vuoksi;

b) toimivaltainen viranomainen katsoo, että uhrien oleskelu maassa on välttämätöntä, jotta he voivat tehdä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa esitutkinnassa tai rikosoikeudenkäynneissä.

Ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 122/2011 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan yleissopimuksen 14 artiklan osalta muun ohella seuraavaa:

"Ulkomaalaislain 52 § (– –) vastaa artiklan 1 kohdan a alakohdan vaatimuksia. Lainkohtaa koskee myös ulkomaalaislain 54 §:n 1 momentti, jonka mukaan uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnettiin edellinen määräaikainen oleskelulupa, ovat edelleen olemassa.

Ulkomaalaislain 52 a §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ihmiskaupan uhrille myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos 1) ihmiskaupan uhrin oleskelu Suomessa on perusteltua ihmiskaupan esitutkinnan tai tuomioistuinkäsittelyn vuoksi; 2) ihmiskaupan uhri on valmis tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa ihmiskaupasta epäiltyjen kiinni saamiseksi; sekä 3) ihmiskaupan uhrilla ei ole enää siteitä ihmiskaupasta epäiltyihin. Momentti on uhridirektiivin 8 artiklan edellytysten mukainen ja täyttää tutkinnan tai rikosoikeudenkäynnin vaatiman oleskelu- ja yhteistyötarpeen osalta myös käsillä olevan sopimuksen 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan vaatimukset. Artikla ei kuitenkaan edellytä momentissa vaadittavaa siteiden katkaisemista ihmiskaupasta epäiltyihin.

Jos ihmiskaupan uhri on erityisen haavoittuvassa asemassa, oleskelulupa ihmiskaupan uhrille voidaan ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin mukaan myöntää jatkuvana ja riippumatta siitä, täyttyvätkö 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetyt edellytykset vai ei. Myös tämä lainkohta täyttää osaltaan 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan vaatimukset lukuun ottamatta sitä, ettei artikla edellytä momentissa vaadittavaa siteiden katkaisemista ihmiskaupasta epäiltyihin."

Ulkomaalaislain 52 a §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ihmiskaupan uhrille myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos:

1) ihmiskaupan uhrin oleskelu Suomessa on perusteltua ihmiskaupan esitutkinnan tai tuomioistuinkäsittelyn vuoksi;

2) ihmiskaupan uhri on valmis tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa ihmiskaupasta epäiltyjen kiinni saamiseksi; sekä

3) ihmiskaupan uhrilla ei ole enää siteitä ihmiskaupasta epäiltyihin.

Pykälän 2 momentin mukaan, jos ihmiskaupan uhri on erityisen haavoittuvassa asemassa, oleskelulupa voidaan myöntää jatkuvana ja riippumatta siitä, täyttyvätkö 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetyt edellytykset vai ei.

Pykälän 3 momentin mukaan oleskeluluvan myöntäminen ei edellytä, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu.

Pykälän 4 momentin mukaan, jos ihmiskaupan uhrille myönnetään tilapäinen oleskelulupa, hänen ulkomailla olevalle perheenjäsenelleen ei myönnetä oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Jos hänelle myönnetään jatkuva oleskelulupa, perheenjäsenelle myönnetään oleskelulupa 47 §:n 3 momentin perusteella.

Ulkomaalaislain 52 a §:ää koskevissa hallituksen esityksen (HE 32/2006 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa:

"Pykälän 2 momentin mukaan oleskelulupa voitaisiin tietyin edellytyksin myöntää jatkuvana. Luvan myöntäminen ei edellyttäisi luvan saajalta yhteistyötä viranomaisten kanssa 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Luvan myöntämisen edellytyksenä ei myöskään olisi, että ihmiskaupan uhrin oleskelu olisi tarpeen tutkinnallisista tai oikeuskäsittelyyn liittyvistä syistä 1 momentin 1 kohdan mukaisesti. Lupa voitaisiin myöntää erityisen haavoittuvassa asemassa olevalle, 1 momentissa tarkoitetulle ihmiskaupan uhrille. Lupa myönnettäisiin asianomaisen tilanteen kokonaisharkinnan jälkeen. Naiskaupan uhrin voi olla mahdotonta palata kotimaahansa rikollisjärjestön aiheuttaman vakavan uhkan johdosta silloin, kun kyseisen valtion viranomaiset ovat haluttomia tai kykenemättömiä puuttumaan asiaan. Oleskeluluvan myöntäminen erityisen haavoittuvan aseman vuoksi voi olla perusteltu, jos turvapaikan tai muun kansainvälisen suojelun edellytykset eivät täyty. Huollon tarpeessa olevan lapsikaupan uhrin kohdalla tilanne voi tulla kyseeseen silloin, kun hänen huoltajiaan ei voida lainkaan jäljittää tai huoltajat ovat osallisina ihmiskaupparikoksessa. Alaikäisten osalta yhteistyöedellytys voi yleensäkin olla, henkilön iästä ja kehitystasosta riippuen, kohtuuton. Kyseessä voi olla myös esimerkiksi törkeän elinkaupan uhri, joka ei pysty saamaan elintärkeää ja jatkuvasti tarvittavaa hoitoa kotimaassaan.

(– –)

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä miten ihmiskaupan uhrin perheenjäsenelle voidaan myöntää oleskelulupa. Koska tilapäinen oleskelu olisi mahdollisesti hyvin lyhytaikaista, ei olisi perusteltua, että hänen perheenjäsenilleen myönnettäisiin tällöin oleskelulupa Suomeen. Jatkuva oleskelulupa antaa sitä vastoin perheenjäsenille mahdollisuuden maahanmuuttoon. Luvan myöntäminen edellyttää tällöin yleensä turvattua toimeentuloa. Erityisesti alaikäisten osalta on otettava huomioon 39 §:n 1 momentin mukaiset mahdollisuudet poiketa toimeentuloedellytyksestä."

Ihmiskaupan uhrille ulkomaalaislain nojalla myönnettävästä oleskeluluvasta todetaan kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 266/2014 vp) yleisperusteluissa muun ohella seuraavaa:

"Ulkomaalaislain 52 a §:n 1 momenttia on sovellettu sen voimassaolon aikana harvoin muun muassa siitä syystä, että pääosalla uhreista on jo ollut oleskeluoikeus tai he ovat hakeneet oleskelulupaa muulla perusteella. Tämän lainkohdan soveltaminen on myös vahvasti kytköksissä Suomessa tapahtuvaan esitutkintaan. Näin ollen esitutkintaviranomaiselta saatava tieto rikosprosessista vaikuttaa olennaisesti Maahanmuuttoviraston ratkaisun sisältöön sekä hakemuksen käsittelyaikaan. Valtaosassa tapauksia, joissa henkilöllä ei ole ollut oleskelulupaa Suomessa, väitetty ihmiskaupparikoksen uhriksi joutuminen on tapahtunut Suomen ulkopuolella, jolloin esitutkinnan käynnistäminen ja läpivieminen Suomessa on haasteellista.

Ihmiskaupan uhrille voidaan ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin nojalla myöntää jatkuva oleskelulupa, jos uhri on erityisen haavoittuvassa asemassa. Luvan myöntäminen 52 a §:n 2 momentin nojalla ei edellytä luvan saajalta yhteistyötä viranomaisten kanssa, eikä myöskään sitä, että luvan myöntäminen olisi tarpeen tutkinnallisista tai tuomioistuinkäsittelyyn liittyvistä syistä. Edellytyksenä kuitenkin on, että ihmiskaupan uhrilla ei ole enää siteitä ihmiskaupasta epäiltyihin.

Ihmiskaupan uhrit ovat lähtökohtaisesti haavoittuvassa asemassa, minkä vuoksi säännöksessä edellytetään jatkuvan luvan myöntämiseksi sitä, että uhri on erityisen haavoittuvassa asemassa. Tällainen tilanne voi lain esitöiden mukaan olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun henkilöön kohdistuu rikollisjärjestön aiheuttama vakava uhka, ja uhrin kotimaan viranomaiset ovat haluttomia tai kykenemättömiä puuttumaan asiaan, tai jos ilman huoltajaa olevan lapsikaupan uhrin vanhempia ei kyetä jäljittämään tai hänen huoltajansa ovat osallisina ihmiskaupparikoksessa.

Ulkomaalaislain 52 a §:n 1 momentin soveltaminen on kytketty tiiviisti rikosprosessiin ja ihmiskaupparikollisten kiinni saamiseen, mikä rajoittaa erityissäännöksen soveltamista. Kyseisen pykälän 2 momentin mukaisen jatkuvan oleskeluluvan myöntäminen puolestaan edellyttää, että ihmiskaupan uhri on erityisen haavoittuvassa asemassa. Käytännössä esiintyy tilanteita, joissa ihmiskaupan uhriksi joutunut henkilö ei täytä 1 eikä 2 momentin edellytyksiä. Tällöin tarkastellaan, onko edellytyksiä myöntää oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä (52 §)."

3.2 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Ihmiskaupan uhrin kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tultua hylätyksi on erikseen arvioitava, onko henkilö hakemuksensa perusteisiin liittyvän syyn vuoksi ulkomaalaislain 52 a tai 52 §:ssä tarkoitetun oleskeluluvan tarpeessa. Tällöin on ensin harkittava, täyttyvätkö ulkomaalaislain 52 a §:ssä säädetyt edellytykset ihmiskaupan uhrille tarkoitetun oleskeluluvan myöntämiseksi. Ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentissa tarkoitetun jatkuvan oleskeluluvan myöntämistä harkittaessa on otettava huomioon, että ihmiskaupan uhrit ovat lähtökohtaisesti haavoittuvassa asemassa. Säännöksen mukaan jatkuvan luvan myöntäminen edellyttääkin, että uhri on erityisen haavoittuvassa asemassa. Jatkuvan luvan myöntämistä harkittaessa ihmiskaupan uhriksi joutuneen henkilön olosuhteet on arvioitava kokonaisuudessaan. Jos ihmiskaupan uhrille ulkomaalaislain 52 a §:n nojalla myönnettävän oleskeluluvan edellytykset eivät täyty, asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko ihmiskaupan uhrille kuitenkin myönnettävä oleskelulupa ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Muutoksenhakija on kertonut kokemuksistaan ihmiskaupan uhrina uskottavasti, ja Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt muutoksenhakijan olevan ihmiskaupan uhri. Eri sosiaali- ja terveysviranomaisten antamat lausumat muutoksenhakijan ja hänen tytärtensä tilanteesta osoittavat muutoksenhakijan olevan erityisen haavoittuvassa asemassa traumatisoituneena ja vanhemmuuteen erityistä tukea tarvitsevana pienten lasten yksinhuoltajana. Muutoksenhakijan Kreikkaan ihmiskaupan uhriksi saattaneen henkilön on esitetty edelleen uhkailleen muutoksenhakijaa puhelimitse. Muutoksenhakijalla ei kuitenkaan uhkailun vuoksi ole katsottava olevan siteitä ihmiskaupasta epäiltyyn henkilöön ulkomaalaislain 52 a §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Kun otetaan huomioon muutoksenhakijan ja hänen tytärtensä tilanteesta kokonaisuudessaan saatu selvitys, korkein hallinto-oikeus arvioi oikeaksi, että muutoksenhakijalle erityisen haavoittuvassa asemassa olevana ihmiskaupan uhrina myönnetään jatkuva oleskelulupa ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin nojalla ja että hänen tyttärilleen lasten etu huomioon ottaen myönnetään oleskelulupa muutoksenhakijaan olevan perhesiteen perusteella.

Edellä lausuttuun nähden hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ulkomaalaislain 52 a §:n nojalla myönnettävän oleskeluluvan sekä käännyttämisen osalta ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle jatkuvan oleskeluluvan myöntämiseksi muutoksenhakijalle ja hänen tyttärilleen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Petri Helander ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Elina Immonen.

 
Julkaistu 20.3.2017