KHO:2017:61

Ulkomaalaisasia – Oleskelulupa – Perheenyhdistäminen – Matkustusasiakirja oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä – Perhe-elämän suoja – Elatusapuvelka

Vuosikirjanumero: KHO:2017:61
Antopäivä: 20.4.2017
Taltionumero: 1784
Diaarinumero: 2190/4/16

Poliisilaitos oli hylännyt Yhdysvaltojen kansalaisen A perhesideperusteisen oleskelulupahakemuksen sillä perusteella, ettei A ollut esittänyt voimassa olevaa matkustusasiakirjaa, eikä asiassa ollut esitetty sellaista perustetta, jonka johdosta matkustusasiakirjavaatimuksesta olisi voitu poiketa. A ei voinut uusia matkustusasiakirjaansa, koska hänen kansalaisuusvaltionsa ei myöntänyt sitä hänelle elatusapuvelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ulkomaalaislain 35 §:n matkustusasiakirjavaatimuksesta voidaan poiketa muissakin kuin säännöksessä todetuissa tilanteissa. Matkustusasiakirjavaatimuksesta voidaan eräin edellytyksin poiketa muun muassa perhe-elämän suojaan liittyvistä painavista syistä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Suomen kansalaisen puolisona A:lla oli ulkomaalaislain 50 §:n mukaisesti oikeus saada oleskelulupa Suomeen. A ei ole kuitenkaan tätä oikeutta voinut käyttää, koska hänellä ei ole voimassa olevaa matkustusasiakirjaa. A:lle oli aikaisemmin myönnetty oleskelulupa ja hänellä oli edelleen hallussaan vanhentunut matkustusasiakirja, minkä johdosta hänen henkilöllisyytensä voitiin katsoa selvitetyn. Ulkomaalaislain 35 §:n vaatimus voimassa olevasta matkustusasiakirjasta oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä koskee henkilöllisyyden selvittämisen lisäksi henkilön kansalaisuuden ja siihen verrattavan valtiollisen aseman varmistamista. Kansalaisuus on valtion ja yksityisen henkilön välinen perustavanlaatuinen oikeudellinen suhde, jolla on vaikutusta myös mahdollisuuksiin liikkua muiden valtioiden alueella. Passin tai muun matkustusasiakirjan myöntämisellä kansalaisuusvaltio osoittaa, että kyseinen henkilö on valtion kansalainen ja valtion diplomaattisessa suojeluksessa ulkomailla eikä henkilön matkustamisella ulkomailla ole valtion lainsäädännöstä johtuvaa estettä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että A:lta voitiin edellyttää voimassa olevan matkustusasiakirjan vaatimuksen täyttämistä oleskeluluvan saamisen edellytyksenä eivätkä perhe-elämän suojaa koskevat näkökohdat hänen tapauksessaan olleet niin painavia, että niiden vuoksi olisi voitu poiketa matkustusasiakirjan voimassaoloa koskevasta vaatimuksesta. Poliisilaitos oli voinut hylätä jatko-oleskelulupaa koskevan hakemuksen.

Suomen perustuslaki 10 §

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Ulkomaalaislaki 5 §, 13 § 1 momentti, 35 §, 37 § 1 momentti, 54 § 1 momentti, 55 § 1 momentti, 66 a §

Ks. myös KHO 2014:22, KHO 2015:107

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 2.6.2016 nro 16/0667/3

Asian aikaisempi käsittely

Helsingin poliisilaitos on 25.5.2016 hylännyt A:n (jäljempänä myös muutoksenhakija) määräaikaista oleskelulupaa koskevan hakemuksen sillä perusteella, että muutoksenhakijalla ei ole tällä hetkellä voimassaolevaa kansallista passia tai muuta matkustusasiakirjaa. Poliisilaitos on päätöksessään todennut, että muutoksenhakijan perheside sekä maassa oleskelun peruste on edelleen olemassa ja uusi määräaikainen oleskelulupa olisi tällä perusteella mahdollista sinänsä myöntää.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen poliisilaitoksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on sovellettavat oikeusohjeet selostettuaan perustellut päätöstään seuraavasti:

Helsingin poliisilaitos ei ole myöntänyt valituksenalaisella päätöksellään muutoksenhakijalle uutta määräaikaista oleskelulupaa, koska hänellä ei ole ollut voimassa olevaa kansallista passia tai muuta matkustusasiakirjaa. Poliisilaitos on katsonut, että muutoksenhakijan maassa oleskelun peruste on ollut edelleen voimassa ja uusi määräaikainen oleskelulupa olisi muutoin voitu myöntää.

Muutoksenhakijan mukaan hän ei voi saada Yhdysvalloista uutta passia, ellei hän maksa elatusapuvelkaa, joka on tällä hetkellä noin 60 000 dollaria. Muutoksenhakija ei voi taloudellisista syistä ja suomalaisen perheensä vuoksi matkustaa Yhdysvaltoihin hoitamaan asiaa. Hän katsoo myös olevansa vaarassa joutua vankilaan elatusapuvelkansa takia.

Muutoksenhakija on vaatinut, että vaatimuksesta esittää voimassa oleva passi on hänen kohdallaan poikettava, koska hän joutuisi Yhdysvalloissa vastuuseen elatusapuveloistaan. Hän on valituksessaan vedonnut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaiseen perhe-elämän suojaan ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin KHO 2014 :22 ja KHO 2015:107. Mainitut korkeimman hallinto-oikeuden päätökset koskevat tilanteita, joissa muutoksenhakija ei ole voinut saada kansalaisuusvaltioltaan sellaista matkustusasiakirjaa, jonka Suomi hyväksyisi. Tapaukset eivät ole verrannollisia nyt käsiteltävänä olevaan asiaan. Hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa ole esitetty perustetta poiketa ulkomaalaislain 35 §:n vaatimuksesta.

Poliisilaitos on voinut hylätä muutoksenhakijan uutta määräaikaista oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Ulkomaalaislain 51 § ja 52 § eivät tule asiassa sovellettaviksi. Päätöksen ei ole katsottava olevan Suomen perustuslain tai Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastainen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Niemi ja Laura Palmu. Esittelijä Juha-Pekka Laine.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt, että hänelle myönnetään valituslupa hallinto-oikeuden päätöksestä. Lisäksi hän on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Helsingin poliisilaitoksen päätökset kumotaan ja asia palautetaan Helsingin poliisilaitokselle oleskeluluvan myöntämistä varten.

Lisäksi muutoksenhakija on vaatinut suullisen käsittelyn järjestämistä tai että asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn järjestämistä varten.

Muutoksenhakija on esittänyt valituslupahakemuksensa ja valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Muutoksenhakija on solminut avioliiton Suomen kansalaisen kanssa vuonna 2004 ja asunut Suomessa vuodesta 2009. Hänen kaksi alaikäistä lastaan ovat sekä Suomen että Yhdysvaltojen kansalaisia. Muutoksenhakijalla on vuodesta 2013 lähtien ollut myös yritys Suomessa ja muutoksenhakijan siteet keskittyvät Suomeen. Perhe-elämä on perustettu jo 2000-luvun alussa eikä perhe-elämän viettämiselle Suomessa ole ollut esteitä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa (KHO 2015:107 ja KHO 2014:22) on katsottu, että oleskeluluvan epääminen pelkästään matkustusasiakirjan puuttumisen vuoksi rajoittaa perheenjäsenten oikeutta viettää perhe-elämää enemmän kuin on välttämätöntä.

Muutoksenhakija on 16.2.2015 hakenut perhesideperusteiselle oleskeluluvalleen jatkolupaa. Helsingin poliisilaitos on hylännyt muutoksenhakijan oleskelulupahakemuksen ulkomaalaislain 35 §:n nojalla. Peruste oleskeluluvan epäämiselle on ollut se, ettei muutoksenhakijalla ole ollut voimassa olevaa matkustusasiakirjaa. Muutoksenhakijan passi on vanhentunut 29.8.2012. Hän ei voi saada kotimaansa passia, sillä hänellä on perusteetta kertynyttä maksamatonta elatusapuvelkaa. Tämän vuoksi Yhdysvallat ei myönnä muutoksenhakijalle uutta passia, mutta voi myöntää passin Yhdysvaltoihin matkustamiseksi. Muutoksenhakijan henkilöllisyydestä ei ole epäselvyyttä, sillä hänellä on ollut ensimmäistä ja toista oleskelulupaa myönnettäessä Yhdysvaltojen voimassaoleva passi. Matkustusasiakirjan vaatiminen jatkoluvan osalta ei ole kiistatonta, kun henkilöllisyys on jo aiemmin luotettavasti selvitetty.

Oleskeluluvan epääminen ja muutoksenhakijan käännyttäminen Yhdysvaltoihin merkitsisivät sitä, että hän joutuisi Yhdysvalloissa todennäköisesti vankilaan ja tämä estäisi todellisen perhe-elämän viettämisen.

Perhe-elämän viettämisen estäminen matkustusasiakirjan puuttumisen perusteella johtaisi perustuslain 106 §:ssä tarkoitettuun ristiriitatilanteeseen. Ulkomaalaislain 35 §:n soveltaminen johtaisi ilmeiseen ristiriitaan perustuslain 10 §:n kanssa, jonka soveltamisalaan myös perhe-elämän suoja kuuluu. Muutoksenhakijalle voitaisiin edellä mainittuihin perusteisiin viitaten myöntää oleskelulupa myös ulkomaalaislain 52 §:n nojalla yksilöllisestä inhimillisestä syystä tai tilapäinen oleskelulupa ulkomaalaislain 51 §:n nojalla maasta poistumisen estymisen vuoksi. Muutoksenhakijan tapauksessa inhimillisenä syynä voitaisiin pitää uhkaa joutua perusteettomasti vankilaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Kun otetaan huomioon käytettävissä oleva kirjallinen selvitys, suullisen käsittelyn toimittamista on pidettävä hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeettomana.

2. Pääasia

2.1 Ratkaistavana oleva oikeuskysymys

Helsingin poliisilaitos on 25.5.2016 hylännyt muutoksenhakijan perhesideperusteisen jatko-oleskelulupahakemuksen sillä perusteella, että muutoksenhakija ei ole esittänyt ulkomaalaislain 35 §:ssä tarkoitettua voimassa olevaa passia tai muuta matkustusasiakirjaa. Asiassa on esitetty, että ulkomaalaislain 35 §:n vaatimuksesta luovuttaisiin perhe-elämän suojaan viitaten, koska muutoksenhakija ei voi saada kotimaansa viranomaisilta matkustusasiakirjaa maksamattomien elatusapujen vuoksi.

Asiassa on ratkaistavana, onko ulkomaalaislain 35 §:n mukaista matkustusasiakirjavaatimusta tulkittava sanamuotonsa mukaisesti siten, että oleskelulupahakemus on voitu hylätä suoraan kyseisen säännöksen perusteella arvioimatta tarkemmin perhe-elämän suojan periaatetta. Asiassa on näin ollen ratkaistava, estyisikö muutoksenhakijan ja perheenkokoajan oikeus perhe-elämän viettämiseen Suomessa siitä syystä, että muutoksenhakija ei ole saanut uutta passia maksamattomien elatusapujen vuoksi eikä hän näin ollen voi saada jatko-oleskelulupaa Suomeen. Lisäksi on arvioitava, rajoittaisiko voimassaolevan matkustusasiakirjan vaatiminen muutoksenhakijan perhe-elämän viettämistä ja suojaa enemmän kuin on välttämätöntä ottaen huomioon ulkomaalaislain 5 §:n suhteellisuusperiaate.

2.2. Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen

Ulkomaalaislain 5 §:n mukaan lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Ulkomaalaislain 54 §:n mukaan uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnettiin edellinen määräaikainen oleskelulupa, ovat edelleen olemassa.

Ulkomaalaislain 55 §:n mukaan uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään enintään neljäksi vuodeksi.

Ulkomaalaislain 37 §:n mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa. Perheenjäseneksi katsotaan myös samaa sukupuolta oleva henkilö, jos parisuhde on kansallisesti rekisteröity.

Ulkomaalaislain 35 §:n mukaan oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että ulkomaalaisen matkustusasiakirja on voimassa. Oleskelulupa voidaan kuitenkin myöntää voimassa olevan matkustusasiakirjan puuttumisesta huolimatta, jos se myönnetään 51, 52, 52 a, 52 d, 52 e, 87, 88, 89 tai 110 §:n perusteella.

Ulkomaalaislain 13 §:n mukaan ulkomaalaisella on maahan saapuessaan ja maassa oleskellessaan oltava koti- tai oleskelumaansa viranomaisen antama voimassa oleva passi, joka hänen on vaadittaessa esitettävä rajatarkastusviranomaiselle tai poliisille.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Sama koskee harkintaa päätettäessä perhesiteen perusteella myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta taikka perheenkokoajan tai hänen perheenjäsenensä maastapoistamisesta.

Hallituksen esityksessä (HE 28/2003 vp) on ulkomaalaislain 35 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella seuraavaa:

"Pykälään ehdotetaan kirjattavaksi nykyisen ulkomaalaislain 15 §:n 2 momenttia ja ulkomaalaisasetuksen 7 §:n 5 momenttia vastaavat säännökset. Voimassa olevan ulkomaalaislain 15 §:n 2 momentin mukaan oleskeluluvan voimassaolo edellyttää, että ulkomaalaisen passi tai muu matkustusasiakirja on voimassa. Oleskeluluvan voimassaoloa ei uudessa laissa ehdoteta sidottavaksi matkustusasiakirjan voimassaoloon. Tämä tarkoittaa sitä, että jos matkustusasiakirja oleskeluluvan voimassaolon aikana umpeutuu, eikä ulkomaalainen hanki heti uutta matkustusasiakirjaa, oleskelu ei muutu laittomaksi. Oleskelulupa pysyy edelleen voimassa, mikä voidaan havaita ulkomaalaisrekisteristä. Sen sijaan ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan oleskeluluvan myöntäminen edellyttäisi, että ulkomaalaisen matkustusasiakirja olisi voimassa."

Ulkomaalaislain 35 §:ää on muutettu lainmuutoksella 631/2011, jonka tavoitteena oli EU:n oleskelulupa-asetuksen ja sen muutosasetuksen edellyttämä biometristen tunnisteiden käyttöönotto oleskeluluvissa. Nyt käsiteltävänä olevan asian kannalta pykälään ei tehty olennaisia muutoksia. Lakimuutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 104/2010 vp) yleisperusteluissa on kohdassa 2.1 selostettu nykytilan mukaista lainsäädäntöä ja käytäntöä, joka voidaan ottaa taustaselvityksenä tämän asian yhteydessä huomioon. Perustelujen kohdassa "muutoksenhakijan henkilöllisyyden todentaminen" todetaan muun ohella seuraavaa:

"Oleskeluluvan myöntäminen edellyttää pääsääntöisesti sitä, että ulkomaalaisen henkilöllisyys on varmistettu. Tämä ilmenee välillisesti ulkomaalaislain 35 §:stä, jonka mukaan oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että ulkomaalaisen matkustusasiakirja on voimassa. Saman pykälän mukaan oleskelulupa voidaan myöntää kuitenkin pykälässä erikseen mainituilla perusteilla voimassa olevan matkustusasiakirjan puuttumisesta huolimatta. Oleskelulupaa hakevan ulkomaalaisen henkilöllisyys pyritään selvittämään niin hyvin kuin se on mahdollista.

Muutoksenhakijan henkilöllisyyttä ei voida varmentaa, jos muutoksenhakija ei pysty esittämään luotettavaa selvitystä henkilöllisyydestään, esimerkiksi passia tai muuta henkilöllisyyttä osoittavaa asiakirjaa. Muutoksenhakijalla ei tällöin joko ole esittää mitään asiakirjaa tai asiakirjan tietoja ei voida pitää luotettavina."

2.3 Asiassa esitetty selvitys

Keskeiset tosiseikat käyvät ilmi edellä selostetusta hallinto-oikeuden päätöksestä.

3. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Suomen kansalaisen perheenjäsenenä muutoksenhakijalla on ulkomaalaislain 50 §:n mukaisesti oikeus saada oleskelulupa Suomeen. Muutoksenhakija ei voi kuitenkaan käyttää tätä oikeutta, koska hänellä ei ole voimassa olevaa matkustusasiakirjaa. Muutoksenhakijalle on aikaisemmin myönnetty oleskelulupa ja hänellä on edelleen hallussaan vanhentunut passi, jonka perusteella hänelle on oleskelulupa aiemmin myönnetty. Tähän nähden muutoksenhakijan henkilöllisyyttä voidaan pitää selvitettynä eikä oleskeluluvan myöntämiselle tämän seikan johdosta voida katsoa olevan estettä. Asiassa on siten kyse vain siitä, estääkö matkustusasiakirjan vanhentuminen jatko-oleskeluluvan myöntämisen muutoksenhakijalle.

Ulkomaalaislain 13 §:n mukaan ulkomaalaisella on maahan saapuessaan ja maassa oleskellessaan oltava koti- tai oleskelumaansa viranomaisen antama voimassa oleva passi. Tämän säännöksen kanssa yhdenmukaisesti ulkomaalaislain 35 §:n mukaan oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että ulkomaalaisen matkustusasiakirja on voimassa. Jälkimmäisessä pykälässä mainituissa tilanteissa oleskelulupa voidaan myöntää voimassa olevan matkustusasiakirjan puuttumisesta huolimatta. Ulkomaalaislain 35 § koskee sekä ensimmäisen oleskeluluvan että jatko-oleskeluluvan myöntämistä.

Passia tai muuta matkustusasiakirjaa koskevalla vaatimuksella pyritään varmistamaan paitsi henkilön henkilöllisyys myös hänen kansalaisuutensa tai siihen verrattava valtiollinen asema. Kansalaisuus on valtion ja yksityisen henkilön välinen perustavanlaatuinen oikeudellinen suhde, jolla on vaikutusta myös mahdollisuuksiin liikkua muiden valtioiden alueella. Passin tai muun matkustusasiakirjan myöntämisellä kansalaisuusvaltio osoittaa, että kyseinen henkilö on valtion kansalainen ja valtion diplomaattisessa suojeluksessa ulkomailla eikä henkilön matkustamisella ulkomailla ole valtion lainsäädännöstä johtuvaa estettä. Matkustusasiakirjaa koskevasta vaatimuksesta on luovuttu tilanteissa, joissa henkilöllä esimerkiksi pakolaisaseman vuoksi ei ole ollut mahdollisuutta hankkia passia kansalaisuusvaltioltaan.

Kun otetaan huomioon ulkomaalaislain 35 §:n muotoilu, lainsäätäjän tarkoituksena voidaan katsoa olleen rajoittaa säännönmukainen poikkeaminen matkustusasiakirjaedellytyksestä vain säännöksessä mainittuihin tilanteisiin. Oikeuskäytännössä on katsottu, että matkustusasiakirjaa koskevasta vaatimuksesta voidaan poiketa myös muissa tilanteissa, joissa henkilö ei voi hankkia sellaista matkustusasiakirjaa, jonka Suomen viranomaiset hyväksyisivät (KHO 2015:107 ja KHO 2014:22). Muissa tilanteissa Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden nojalla tapahtuvaa poikkeamista on arvioitava tapauskohtaisen kokonaisharkinnan pohjalta.

Muutoksenhakija on vedonnut siihen, että matkustusasiakirjaa koskeva vaatimus jatko-oleskeluluvan myöntämiseksi on vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattua perhe-elämän suojaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössään (esimerkiksi tuomio 31.1.2006 Rodrigues da Silva ja Hoogkamer v. Alankomaat) todennut, että valtion positiivisten ja negatiivisten velvollisuuksien kohdalla tulee löytää oikeudenmukainen tasapaino yksilön ja yhteiskunnan kilpailevien intressien välillä. Valtiolla on kuitenkin tietty harkintamarginaali. Ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan velvoitteet eivät aseta valtiolle yleistä velvollisuutta noudattaa maahanmuuttajan valintaa asuinmaasta eivätkä velvollisuutta hyväksyä perheenyhdistämistä alueellaan. Kuitenkin perhe-elämän ja maahanmuuton yhteydessä valtion velvollisuus sallia maassa asuvan henkilön sukulaisten maahan pääsy vaihtelee riippuen kysymyksessä olevien henkilöiden erityisistä olosuhteista ja yleisestä intressistä. Huomioon otettavia seikkoja ovat se, missä määrin perhe-elämä on tosiasiassa rikkoutunut, siteiden voimakkuus asianomaiseen valtioon, onko perheen asumiselle jonkun perheenjäsenen alkuperämaassa ylitsepääsemättömiä esteitä ja onko maahanmuuttoon liittyviä määräyksiä rikottu tai onko muita julkiseen järjestykseen liittyviä seikkoja, jotka estäisivät maahan pääsyn. Tärkeä näkökulma on myös se, onko perhe-elämä perustettu aikana, jolloin asianomaiset ovat olleet tietoisia, että jonkun heistä asema maahanmuuttajana on sellainen, että perhe-elämän jatkuvuus isäntämaassa on alusta alkaen epävarmaa. Jos näin on, ulkomaalaisen perheenjäsenen maasta poistaminen saattaa vain erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa merkitä 8 artiklan velvoitteiden rikkomista.

Muutoksenhakijan perheside on ulkomaalaislain 50 §:n mukaisesti olemassa ja esitettyjen selvitysten perusteella perhe on perustettu jo ennen muutoksenhakijan Suomeen tuloa vuonna 2009. Muutoksenhakijalle on muodostunut pitkällä aikaa vahvaksi katsottavia siteitä Suomeen ja hänellä on kaksi alaikäistä lasta Suomessa. Muutoksenhakija on vuonna 2013 perustanut yrityksen Suomessa ja perheen tarkoituksena on viettää perhe-elämää Suomessa. Toisaalta muutoksenhakijalla on myös kolme lasta Yhdysvalloissa, joista nuorimman osalta elatusvelvollisuus muutoksenhakijan mukaan jatkuu 21-vuotiaaksi asti.

Muutoksenhakija on kertonut, että hänellä ei ole mahdollista saada uutta passia kotimaansa Yhdysvaltojen viranomaisilta, mutta hän on kuitenkin todennut, että hänelle voidaan myöntää matkustusasiakirja Yhdysvaltoihin matkustamista varten. Näin hän ei ole kuitenkaan tehnyt, koska se merkitsisi todennäköisesti sitä, että hän joutuisi palaamaan Yhdysvaltoihin vastaamaan maksamattomista elatusavuista.

Muutoksenhakijalla on kolme lasta kotimaassaan ja hän on tietoisesti jättänyt elatusavun maksamatta muutettuaan Suomeen vuonna 2009. Siten voidaan myös olettaa, että hän on ollut tietoinen siitä, että maksamattoman elatusavun laiminlyönnistä voi koitua oikeudellisia seuraamuksia. Lisäksi muutoksenhakijan voidaan edellyttää ymmärtävän, että maksamattoman elatusavun laiminlyömisellä voi olla vaikutusta hänelle myönnettäviin matkustusasiakirjoihin ja sitä myöden hänen oleskeluoikeutensa lainmukaisuuteen kotimaansa ulkopuolella.

Edellä todettuun viitaten muutoksenhakijan mahdollisuudet saada matkustusasiakirja kotimaansa viranomaisilta ei ole estynyt muutoksenhakijasta riippumattomista syistä, vaan hän on itse myötävaikuttanut siihen, että hänelle ei ole myönnetty uutta matkustusasiakirjaa.

Muutoksenhakija ei ole esittänyt perusteita sille, että perhe-elämän viettäminen muutoksenhakijan kotimaassa olisi mahdotonta tai kohtuutonta. Mahdollisten oikeudellisten seuraamusten välttelyä ei voida katsoa perustelluksi syyksi.

Edellä mainituilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että perhe-elämän suojaa koskevat näkökohdat eivät muutoksenhakijan asiassa ole niin painavia, että niiden vuoksi tulisi poiketa matkustusasiakirjan voimassaoloa koskevasta vaatimuksesta. Poliisilaitos on voinut hylätä jatko-oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Janne Aer ja Petri Helander. Asian esittelijä Aino Salmi.

 
Julkaistu 20.4.2017