Suomeksi - På svenska - In English - Other languages

Korkein hallinto-oikeus

Korkein hallinto-oikeus

Etusivu » Päätöksiä » Vuosikirjapäätökset » Vuosikirjapaatos » KHO:2017:74

KHO:2017:74

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Turvapaikka – Toissijainen suojelu – Sisäisen paon mahdollisuus – Afganistan – Kabul – Lapsiperhe

Vuosikirjanumero: KHO:2017:74
Antopäivä: 5.5.2017
Taltionumero: 2034
Diaarinumero: 3580/4/16

Kansainvälistä suojelua Suomesta hakeneen yksilapsisen avioparin kotipaikka Afganistanissa oli maakunnassa, jossa mies oli työskennellyt ulkomaalaisen yrityksen palveluksessa. Maahanmuuttovirasto oli päätöksessään katsonut, että ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa säädetyt turvapaikan myöntämisen edellytykset täyttyivät valittajien kohdalla miehen poliittisen mielipiteen tai oletetun poliittisen mielipiteen vuoksi, mutta jättänyt turvapaikan myöntämättä sen vuoksi, että heillä oli ulkomaalaislain 88 e §:n mukainen sisäisen paon mahdollisuus Kabuliin.

Kun valittajien ei voitu katsoa olevan Kabulissa turvapaikan tai toissijaisen suojelun myöntämisen tarpeessa ja heillä oli mahdollisuus matkustaa ja päästä sinne turvallisesti ja laillisesti, arvioitaessa sisäisen paon mahdollisuutta Kabuliin kysymys oli viime kädessä ulkomaalaislain 88 e §:n 1 momentissa tarkoitetusta sisäisen paon kohtuullisuutta koskevasta harkinnasta, jossa huomiota oli kiinnitettävä kohdealueella vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja valittajien henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Kabulissa vallitsevien olosuhteiden ei katsottu muodostavan yleistä estettä soveltaa sisäisen paon mahdollisuutta lapsiperheisiin. Valittajat olivat asuneet koko elämänsä Afganistanissa ja heillä oli ainakin ollut Kabulissa lähisukulaisia. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa valittajien voitiin kohtuudella edellyttää turvautuvan sisäiseen pakoon Kabuliin.

Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 3 artikla

Euroopan unionin perusoikeuskirja 18 ja 19 artikla

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 8 artikla

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot 23.8.2016 J.K. ym. v. Ruotsi, 5.7.2016 A.M v. Alankomaat, 3.4.2014 A.A.M. v. Ruotsi, 27.6.2013 S.A. v. Ruotsi, 9.4.2013 H. ja B. v. Yhdistynyt kuningaskunta, 29.1.2013 S.H.H. v. Yhdistynyt kuningaskunta, 13.10.2011 Husseini v. Ruotsi, 28.6.2011 Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta, 21.1.2011 M.S.S. v. Belgia ja Kreikka, 27.5.2008 N. v. Yhdistynyt kuningaskunta ja 11.1.2007 Salah Sheekh v. Alankomaat

Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 88 § 1 momentti, 88 a § 1 momentti, 88 d §, 88 e § ja 146 § 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 7.10.2016 nro 16/0730/72

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttoviraston päätös

Maahanmuuttovirasto on 8.4.2016 tekemällään päätöksellä hylännyt Afganistanin kansalaisten A:n ja B:n sekä heidän vuonna 2013 syntyneen lapsensa C:n, (jäljempänä myös hakijat tai valittajat) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää heidät Afganistaniin.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään kansainvälisen suojelun osalta muun ohella seuraavasti:

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa sieltä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta. Lisäksi edellytetään, että henkilö ei voi tai on pelkonsa vuoksi haluton turvautumaan kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa suojeluun.

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikkana, että taleban voisi tappaa hakijat, mikäli he palaisivat takaisin kotialueelleen Laghmanin maakuntaan. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakijoiden pelko on objektiivisesti perusteltua.

Ulkomaalaislain mukaan vainoksi katsotaan teot, jotka ovat laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi sellaisia, että ne loukkaavat vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt A:n kertomuksen siitä, että taleban voisi tappaa hänet. A on vaarassa joutua kotimaassaan vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi.

Vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen, poliittiseen mielipiteeseen ja yhteiskunnalliseen ryhmään kuuluminen. Maahanmuuttovirasto katsoo, että A:n työskentely ulkomaalaisen yrityksen palveluksessa voidaan katsoa poliittiseksi tai oletetuksi poliittiseksi mielipiteeksi, joka on ulkomaalaislain mukainen vainon syy. Häneen voi tulevaisuudessa kohdistua vainoksi katsottavia tekoja hänen poliittisen mielipiteensä tai oletetun poliittisen mielipiteesi takia. Vainon syy ja syy-yhteys vainoksi katsottavaan tekoon täyttyy hänen kohdallaan.

Vainoa harjoittavia tai vakavaa haittaa harjoittavia toimijoita voivat olla valtio, valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt tai muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että ulkomaalaislain 88 d §:n mukaiset suojelun tarjoajat ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan. Hakijat ovat kertoneet talebanien uhkaavan heitä. Talebanit ovat yksityinen taho. Maahanmuuttovirasto katsoo, että Afganistanissa viranomaissuojelua vainoksi katsottaviin tekoihin on lähtökohtaisesti saatavissa ainoastaan Kabulissa. (Landinfo: Afghanistan: Sikkerhetsrapport januar-november 2011.) Lain edellytys vainoa harjoittavasta tai vakavaa haittaa aiheuttavasta toimijasta täyttyy hakijoiden kohdalla, koska heillä ei ole mahdollisuutta turvautua Laghmanissa viranomaisten suojeluun talebaneja vastaan.

Kalkki laissa säädetyt edellytykset turvapaikan myöntämiselle täyttyvät, joten Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakijoilla on perustellusti aihetta pelätä joutuvanne kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla poliittisen mielipiteen tai oletetun poliittisen mielipiteen vuoksi.

Ulkomaalaislain 88 e §:n mukaan turvapaikka tai 88 §:ssä ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai jos hänellä on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi hänen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan ja hänen on voitava kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä.

Arvioitaessa hakijoiden mahdollisuutta sisäiseen pakoon muualle Afganistaniin tulee erityisesti huomioida alueen turvallisuustilanne ja alueen viranomaisten toimintamahdollisuudet. Afganistanissa on viranomaissuojelua lähtökohtaisesti saatavilla vainoksi katsottuihin tekoihin Kabulissa.

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikkana, että hakijat ovat Afganistanin kansalaisia, joten heillä on laillinen pääsy Kabuliin. Näin ollen tarkasteltavaksi tulee, voivatko he elää alueella ilman kohtuutonta haittaa. UNHCR katsoo, että sisäisen paon tai uudelleen sijoittumisen soveltamisessa vaadittavasta ulkopuolisesta tukiverkostosta (oma perhe, yhteisöjä heimo) voidaan poiketa nuorien, työkykyisten miesten ja työikäisten naimisissa olevien perheiden kohdalla, joiden ei katsota olevan haavoittuvassa asemassa. (United Nations High Commissioner for Refugees 2013. UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 6.8.2013.) A on nuori, työkykyinen ja yliopistotutkinnon omaava mies. Hän on asunut saamiensa uhkausten jälkeen vaimonsa isän luona Kabulissa neljä kuukautta, eikä hän ole saanut talebaneilta uhkauksia Kabulissa ollessaan. Hakijoilla on tosiasialliset ja kohtuulliset mahdollisuudet muuttaa Kabulin alueelle, joten oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä.

Valitus hallinto-oikeuteen

Valittajat ovat hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatineet, että Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle turvapaikkojen myöntämistä varten.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Menettelyvirhettä koskeva väite

Valittajat ovat valituksessaan katsoneet, että heille ei ole turvapaikkapuhutteluissaan annettu UNHCR:n linjausten mukaista mahdollisuutta ottaa kantaa sisäisen pakoon, kun heille ei ole määritetty tarkkaa aluetta, johon sisäinen pako tulisi tapahtumaan.

Hallinto-oikeus toteaa, että valittajilta on turvapaikkapuhutteluissaan kysytty, olisiko heidän mahdollista muuttaa toiselle paikkakunnalle Afganistanissa. A on vastannut, että talebaneilla on oma valtio jokaisessa kaupungissa Afganistanissa, eikä hän voi turvallisuuden takia asua muualla. B on vastannut, että talebaneilla on jokaisessa maakunnassa oma valtio ja omat vakoojat.

Valittajat ovat täten saaneet tilaisuuden ottaa kantaa mahdolliseen sisäiseen pakoon. Valittajilla on lisäksi valituksessaan ollut mahdollisuus ottaa kantaa Maahanmuuttoviraston sisäistä pakoa koskevaan arvioon. Vaikka Maahanmuuttovirasto ei ole kysynyt valittajilta nimenomaisesti asettumisesta Kabuliin, ei asiassa edellä mainitut seikat huomioon ottaen ja koska valittajat olivat itse kertoneet jo asuneensa Kabulissa voida katsoa tapahtuneen menettelyvirhettä, jonka johdosta Maahanmuuttoviraston päätös olisi kumottava.

Asiassa saatu selvitys

Valittajat ja heidän 3-vuotias poikansa C ovat Laghmanista kotoisin oleva perhe. Valittajat ovat uskonnoltaan sunnimuslimeja ja etniseltä taustaltaan pataaneja.

Valittajat ovat kertoneet, että A on Afganistanissa työskennellyt ranskalaiselle yritykselle. Talebanit ovat kesäkuussa 2015 käyneet valittajien kotona, tuoneet uhkauskirjeen valittajien kotiin ja vaatineet, että A lopettaa työskentelyn kyseiselle ulkomaalaiselle yritykselle. Kun A ei ole lopettanut työskentelyä, talebanit ovat käyneet etsimässä häntä perheen kotoa. A on ilmoittanut uhkauksista viranomaisille mutta he eivät ole tehneet asialle mitään. Viranomaiset ovat ilmoittaneet, että he eivät pysty vaikuttamaan asiaan. Kun talebanit tulivat valittajien kotiin toisen kerran, talebanit olivat lyöneet A:n veljeä, joka oli avannut oven. Kun talebanit tulivat kolmannen kerran, A oli kotona. Hän pakeni naapuriin ja lähti sen jälkeen Kabuliin. Kabulissa A asui puolisonsa isän luona neljä kuukautta kunnes hän löysi salakuljettajan. A kutsui perheensä Kabuliin ja valittajat pakenivat maasta salakuljettajan avulla. Kabulissa A ei ole saanut uhkauksia, koska hän pysyi aina puolisonsa isän luona, eivätkä talebanit tienneet, missä hän oli.

A:n elämä on vaarassa, jos hänet palautetaan Afganistaniin, koska talebanit pitävät häntä syyllisenä, kun hän ei jättänyt työtään. Perhe ei voi muuttaa muualle asumaan Afganistanissa, koska talebaneja on jokaisessa kaupungissa.

Maatieto

Afganistanin turvallisuustilanne on pysynyt arvaamattomana siviilien kantaessa sen pahimmat vaikutukset. Konflikti vaikuttaa enenevässä määrin kaikkiin maan alueisiin ja sen luonne on jatkanut muuttumistaan. Kansainvälisten ISAF-joukkojen vetäytyminen vuonna 2014 on vaikuttanut iskujen lisääntymiseen. Siviiliuhrien kasvu vuonna 2015 keskittyi maan koillis- ja keskiosiin. Vuonna 2016 siviiliuhrien määrä on kasvanut nopeasti myös maan eteläosassa. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016, jäljempänä UNHCR 19.4.2016; UNAMA, Afghanistan: Annual Report 2015, Protection of Civilians in Armed Conflict, February 2016 ja UNAMA, Afghanistan - Midyear Report 2016, Protection Of Civilians In Armed Conflict, July 2016)

Kabulin turvallisuustilanne on arvioitu suhteellisen hyväksi maakuntiin verrattuna. Vaikka iskut Kabulin alueella ovat määrällisesti korkealla tasolla, on siviileihin kohdistuva vaara asukaslukuun suhteutettuna melko vähäinen. Iskut kohdistuvat pääasiallisesti hallituksen viranomaisia tai kansainvälisiä toimijoita vastaan. Kabul on etnisesti moninainen kaupunki, jossa melkein kaikki etniset ryhmät ovat edustettuina ilman minkään ryhmän selvää enemmistöä. (EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, January 2016)

Talebanien on pääsääntöisesti vaikea tavoittaa henkilöitä Kabulissa, Heratissa ja Mazar-i-Sharifissa. Matalan profiilin toimijoilla on alhainen riski joutua aseistautuneiden ryhmien iskujen kohteeksi näissä kaupungeissa. (Migrationsverket, Rättsligt ställningstagande angående säkerhetsläget i Afghanistan, 27.6.2016)

Sisäistä pakoa voidaan pitää kohtuullisena vaihtoehtona Afganistanissa ainoastaan, mikäli asianomaisella on mahdollisuus suojaan, käytössään välttämättömät palvelut sekä mahdollisuus elättää itsensä. Lisäksi edellytyksenä on pääsy perinteisen tukiverkoston, kuten suvun tai laajemman etnisen ryhmän, avun piiriin. Poikkeuksina voidaan pitää naimattomia työkykyisiä miehiä sekä työikäisiä aviopareja, joiden ei ole katsottu olevan erityisen haavoittuvassa asemassa. Tällaisten henkilöiden voidaan katsoa joissain tilanteissa kykenevän elämään ilman sukunsa ja yhteisönsä tukea kaupunkialueilla, joilla on riittävä infrastruktuuri ja elinkeinomahdollisuuksia ja jotka ovat tehokkaassa hallituksen joukkojen valvonnassa. (UNHCR 19.4.2016)

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittajilla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla poliittisen mielipiteen tai oletetun poliittisen mielipiteen vuoksi. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin katsonut, että valittajien on mahdollista saada viranomaissuojelua Kabulissa ja todennut, että valittajilla on tosiasialliset ja kohtuulliset mahdollisuudet muuttaa Kabulin alueelle. Näin ollen turvapaikka on jätetty myöntämättä.

Sisäisen paon mahdollisuutta harkittaessa UNHCR:n (Guidelines on International Protection: International Flight of Relocation Alternative within the Context of Article 1A(2) of the 1951 Convention and/or 1967 Protocol relating to the Status of Refugees, 23 July 2003, jäljempänä UNHCR 2003) mukaan ensin on harkittava, onko sisäinen pako asianosaiselle mahdollinen vaihtoehto sekä sisäisen paon kohtuullisuus, millä tarkoitetaan sitä, voiko asianosainen viettää kyseisellä alueella suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia.

Ulkomaalaislain 88 e §:ää koskevien lainvalmistelutöiden (HE 166/2007 vp) mukaan sisäinen pako on mahdollinen vain, jos henkilöön kohdistunut vaino tai vakava haitta on tapahtunut paikallisesti ja jos on syytä uskoa, että sen aiheuttaja ei voi harjoittaa vainoa tai aiheuttaa vakavaa haittaa alueella, jonne turvapaikanhakija palautettaisiin. Tässä harkinnassa olennaista on se, mikä taho on vainoa harjoittanut tai vakavan haitan aiheuttanut. Jos vaino tai vakava haitta aiheutuu muun toimijan kuin valtion taholta, on selvitettävä, mitkä ovat toimijan mahdollisuudet tai aikomukset harjoittaa vainoa tai aiheuttaa vakavaa haittaa myös jossain muussa valtion osassa. Sisäisen paon mahdollisuutta arvioitaessa on maan kyseisessä osassa vallitsevat yleiset olosuhteet, kuten turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne, otettava kokonaisuudessaan huomioon. Sisäisen paon mahdollisuutta harkittaessa on otettava huomioon myös turvapaikanhakijan henkilökohtaiset olosuhteet. Henkilökohtaisia olosuhteita arvioitaessa huomionarvoisia seikkoja ovat muun muassa hakijan ikä, sukupuoli, terveydentila, perhesuhteet sekä muut häneen liittyvät seikat kuten uskonto ja etninen alkuperä.

Myös mahdolliseen haavoittuvaan asemaan liittyvät erityistarpeet on otettava huomioon. On myös selvitettävä, onko hakijalla tosiasialliset mahdollisuudet elää tässä maan osassa. Kuitenkaan pelkästään se seikka, että hakijan elintaso laskisi, ei voi estää hakijan paluuta kyseiselle alueelle.

Hallinto-oikeus katsoo, että A ei ole sillä tavoin erityisen profiloitunut, että hänen voitaisiin katsoa olevan Kabulissa talebanien erityisen mielenkiinnon kohteena samalla tavalla kuin Laghmanissa. A on kyennyt asumaan Kabulissa ilman erityisiä ongelmia neljän kuukauden ajan. Kun lisäksi otetaan huomioon, että talebanien on pääsääntöisesti vaikea tavoittaa henkilöitä Kabulissa ja se, että Kabul on hallituksen joukkojen hallinnassa, sekä viranomaissuojelun saatavuus Kabulissa, valittajilla ei voida katsoa olevan perusteltua aihetta pelätä olevansa vainon tai vakavan haitan vaarassa Kabulissa. Kun Kabulin turvallisuustilanne on arvioitu suhteellisen hyväksi muihin maakuntiin verrattuna (EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, January 2016), eivät myöskään yleiset olosuhteet muodosta estettä sisäiselle paolle.

Hallinto-oikeus katsoo, että valittajat voivat kohtuudella asettua asumaan Kabuliin, kun otetaan huomioon, että valittajat ovat terveitä ja työkykyisiä nuoria ihmisiä, joilla on lisäksi sukulainen Kabulissa. Valittajilla ei ajantasainen maatieto huomioon ottaen voida olettaa olevan myöskään taustansa perusteella Kabulissa erityisiä ongelmia. Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi valittajien lapsen siirtymistä yhdessä valittajien kanssa Kabuliin voitaisiin pitää lapsen edun vastaisena. Täten myöskään lapsen etu ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Näin ollen valittajille ei voida myöntää turvapaikkaa.

Valittajia ei voida pitää erityisen haavoittuvassa asemassa olevina, eikä heillä ole erityisiä siteitä Suomeen. Myöskään lapsen etu ei vaadi oleskeluluvan myöntämistä. Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä tai muustakaan syystä ei ole ilmennyt.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että valittajat on voitu määrätä käännytettäväksi Afganistaniin.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 6, 146, 146 a, 147 ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Lea Alén ja Aiman Mroueh. Esittelijä Karolina Henriksson.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittajat ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittajat ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja heille myönnetään turvapaikat.

Valittajat ovat esittäneet perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Valittajat ovat joutuneet kotialueellaan Laghmanin maakunnassa talebanien vainon kohteeksi ja Maahanmuuttovirasto on katsonut, että suhteessa Laghmaniin ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa säädetyt turvapaikan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Turvapaikat on jätetty myöntämättä sen vuoksi, että heillä on ulkomaalaislain 88 e §:ssä säädetty sisäisen paon mahdollisuus Kabuliin. Asiassa on kuitenkin otettava huomioon, että valittajat ovat kesällä ja syksyllä 2016 kuulleet puhelimessa sukulaisiltaan, että sekä A:n että B:n perheet ovat joutuneet vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi A:n takia, mikä osoittaa, että hän on talebanien erityisen mielenkiinnon kohteena ja ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa säädetyn vainon vaarassa Afganistanissa olinpaikastaan riippumatta.

Ulkomaalaislain 88 e §:ssä säädetyt sisäisen paon edellytykset eivät valittajien kohdalla täyty. Ottaen huomioon, että B:n perhe on sittemmin paennut Kabulista, valittajilla ei ole siellä enää tukiverkkoa. Asiassa on otettava huomioon, että Kabulin yleinen turvallisuustilanne on hallinto-oikeuden viittaaman EASO:n tammikuussa 2016 antaman vuoden 2015 tietoihin perustuvan raportin jälkeen heikentynyt huomattavasti. Talebanit ovat onnistuneet saamaan itselleen tukikohdan kaupungin läheisyydestä ja sen avulla toteuttaneet lukuisia korkean profiilin pommi-iskuja Kabulissa (Institute for the Study of War, Afghanistan Partial Threat Assessment as of June 30, 2016. 14.7.2016). Afganistanissa siviiliuhreja aiheuttavat tällä hetkellä etenkin pommi-iskut, jotka ovat keskittyneet Kabuliin. Pommi-iskujen siviiliuhrien määrä on Kabulissa noussut 61 prosenttia vuoteen 2015 verrattuna. Vaikka pommi-iskut kohdistuvatkin yleensä korkean profiilin kohteisiin, hallituksen vastaiset ryhmittymät iskevät usein sellaisella voimalla, että tuhoja ja siviiliuhreja esiintyy jopa kilometrien päässä varsinaisesta kohteesta. Näin ollen kuka tahansa voi joutua tällaisen iskun uhriksi. (UN Assistance Mission in Afghanistan. Afghanistan - Midyear Report 2016, Protection Of Civilians In Armed Conflict, July 2016.)

Maahanmuuttovirasto soveltaa sisäisen paon mahdollisuutta virheellisesti pääsääntönä. UNHCR:n ohjeistuksen mukaan turvapaikan hakeminen ei ole viimesijainen vaihtoehto, eikä yksilön ole tarpeen käyttää aivan kaikkia kotimaassaan olevia vaihtoehtoja suojelun saamiseksi ennen kuin kansainvälisen suojelun edellytykset voivat täyttyä. Sisäisen paon mahdollisuutta ei tulisikaan soveltaa pääsääntönä, vaan pikemminkin kyseessä on poikkeustilanne, joka voi nousta esiin yksittäisen turvapaikkaharkinnan yhteydessä. (UNHCR 2003.)

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon ja esittänyt siinä muun ohella seuraavaa:

Kabulin turvallisuustilanteessa ei ole valituksessa esitetystä maatiedosta huolimatta tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka antaisivat aihetta tulkita asiaa Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksistä poikkeavasti.

Asiaa ei ole syytä arvioida toisin myöskään valittajien korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämien uusien seikkojen johdosta. Se, että valittajat eivät ole ilmoittaneet heinäkuussa 2016 kuulemaksi kertomistaan uusista seikoista hallinto-oikeudelle, joka on antanut päätöksensä vasta 7.10.2016, ja se, että uudet seikat perustuvat kuulopuheisiin, heikentää niiden uskottavuutta. A:n perheeseen kohdistuneiden ongelmien osalta uusien seikkojen uskottavuutta heikentää myös se, että B on oleskellut Laghmanissa A:n sieltä poistumisen jälkeen noin neljä kuukautta ilman, että häntä olisi uhattu. Valittajat eivät ole myöskään ilmoittaneet, että B:n perhe olisi yrittänyt saada kotimaansa viranomaisilta suojelua kerrottujen uusien ongelmien vuoksi. A on lopettanut työnsä ulkomaalaisessa yrityksessä 14.7.2015 eli jo yli vuosi sitten.

Sisäistä pakoa arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella ulkomaalaislain 88 e §:ää (323/2009) koskevassa hallituksen esityksessä (HE 166/2007 vp) lausuttu sekä UNHCR:n 19.4.2016 tekemä linjaus ja muu maatietous. Maahanmuutttovirasto pitää selvänä, että valittajilla on laillinen ja turvallinen pääsy Kabuliin. Maahanmuuttovirasto pitää epätodennäköisenä, että valittajat olisivat Kabulissa vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi talebanien taholta. Tarvittaessa heillä on Kabulissa mahdollisuus turvautua viranomaissuojeluun, koska heitä ei voida pitää erityisen profiloituneina talebanien silmissä. (Nederland Ministerie van Buitenlandse Zaken 2014. Algemeen Ambtsbericht Afghanistan, 9/2014.)

Maahanmuuttoviraston päätöksessä viitatusta maatietoudesta ilmenee, ettei Kabulin yleinen tilanne ole sellainen, että sisäisen paon soveltaminen olisi yleisesti ottaen kohtuutonta. Asiassa on olennaista arvioida valittajien henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella, voidaanko heidän kohtuudella edellyttää asettuvan Kabuliin. Maahanmuuttoviraston tämän hetkisen linjauksen mukaan sisäisen paon soveltaminen lapsiperheiden osalta Kabuliin on kohtuullista, ellei ole olemassa erityisiä seikkoja, joiden vuoksi tietyn perheen osalta sisäisen paon soveltamista ei voida pitää kohtuullisena. Maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan pelkästään sen seikan, että perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi alaikäisiä lapsia, ei voida katsoa asettavan perhettä sillä tavalla haavoittuvaan asemaan, että sisäisen paon soveltaminen olisi kohtuutonta, mikäli perheen vanhempien voidaan katsoa olevan kykeneviä huolehtimaan lapsistaan lapsen kehityksen ja kasvun edellyttämällä tavalla. Sisäisen paon arviointi on suoritettava perhettä koskevana kokonaisarviona, jossa otetaan huomioon sekä lasten että vanhempien tilanne kotimaahan palatessa. Kun perheessä on molemmat vanhemmat, eikä perheen arvioida olevan erityisen haavoittuvassa asemassa jostain erityisestä syystä, voidaan tukiverkkoa koskevasta edellytyksestä poiketa UNHCR:n naimisissa olevia pariskuntia koskevaa linjausta vastaavalla tavalla.

Asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella valittajien voitaisiin katsoa olevan Kabulissa erityisen haavoittuvassa asemassa, vaikka perheeseen kuuluukin alaikäinen lapsi. Perheen äiti on syntynyt vuonna 1992 ja käynyt koulua 2-3 vuotta. Perheen isä on syntynyt vuonna 1981, suorittanut yliopistotutkinnon ja työskennellyt kotimaassaan useita vuosia ulkomaalaisessa yrityksessä. Valittajat ovat Maahanmuuttoviraston tietojen mukaan terveitä. Asiassa ei ole tullut esiin seikkoja, joiden vuoksi vanhemmat eivät kykenisi huolehtimaan alaikäisestä lapsestaan kotimaassaan. Sisäistä pakoa Kabuliin on pidettävä valittajien kohdalla kohtuullisena, vaikka heillä ei olisikaan kaupungissa tukiverkkoa.

Korkein hallinto-oikeus on 2.12.2016 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 5186 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Valittajat ovat antaneet vastaselityksen ja esittäneet siinä muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan kyseenalaistanut valittajien esittämien uusien seikkojen uskottavuuden. Mikäli valituksessa esitettyjen uusien seikkojen uskottavuudesta ei voida varmistua kirjallisessa menettelyssä, tulee asiassa järjestää suullinen käsittely tai asia tulee palauttaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi asian selvittämiseksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Suullinen käsittely

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Valittajat ovat pyytäneet suullista käsittelyä, jotta heitä kuullaan lähtönsä jälkeisistä tapahtumista Afganistanissa, jotka he ovat kuulleet puhelimitse sukulaisiltaan. Tällaisista tapahtumista ei ole korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettujen asiakirjojen lisäksi saatavilla valittajilta itseltään sellaista selvitystä, joka edellyttäisi heidän suullista kuulemistaan asiassa. Valittajat ovat jo selvittäneet kuulemiaan seikkoja kirjallisesti. Näillä perusteilla ja kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi valittajat ovat pyytäneet suullisen käsittelyn toimittamista sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Pääasia

2.1. Sovellettavat säännökset esitöineen

Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18 artikla koskee oikeutta turvapaikkaan. Perusoikeuskirjan 19 artikla koskee suojaa palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa.

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain 88 a §:n (323/2009) 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella, jos 87 tai 88 §:n mukaisia edellytyksiä turvapaikan tai toissijaisen suojelun antamiselle ei ole, mutta hän ei voi palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin takia taikka siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta.

Ulkomaalaislain 88 d §:n mukaan suojelun tarjoaja voi olla sellainen valtio tai valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävä kansainvälinen järjestö, joka on halukas ja kykenevä tarjoamaan suojelua. Suojelun on oltava tehokasta ja luonteeltaan pysyvää.

Ulkomaalaislain 88 e §:n 1 momentin mukaan turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai jos hänellä on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi hänen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan ja hänen on voitava kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä.

Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa, onko osa maata 1 momentin mukainen, huomiota on kiinnitettävä kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin.

Ulkomaalaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan ulkomaalaislain 88 e §:n (323/2009) osalta seuraavaa:

"Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi sisäisen paon mahdollisuutta koskeva 88 e §. Pykälän 1 momentin mukaan turvapaikka tai oleskelulupa 88 ja 88 a §:n perusteella voitaisiin jättää myöntämättä, jos ulkomaalaisella ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa ja jos hänen voidaan kohtuullisesti edellyttää oleskelevan maan kyseisessä osassa.

Määritelmädirektiivin 8 artiklassa säädetään sisäisen paon mahdollisuudesta. Nykyisessä ulkomaalaislaissa ei ole vastaavaa säännöstä, mutta käytännön ratkaisutoiminnassa on vakiintuneesti katsottu, että jos turvapaikanhakija voi asettua kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa johonkin osaan ja saada sieltä suojelua, kansainvälisen suojelun tarvetta ei ole. Kansainvälisen suojelun katsotaan olevan toissijainen järjestelmä kotimaassa tarjottuun suojeluun nähden.

Arvioitaessa, onko sisäinen pako mahdollinen, on pykälän 2 momentin mukaan kiinnitettävä huomiota maan kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin. Sisäinen pako on mahdollista vain, jos henkilöön kohdistunut vaino tai vakava haitta on tapahtunut paikallisesti ja jos on syytä uskoa, että sen aiheuttaja ei voi harjoittaa vainoa tai aiheuttaa vakavaa haittaa alueella, jonne turvapaikanhakija palautettaisiin. Tässä harkinnassa olennaista on se, mikä taho on vainoa harjoittanut tai vakavan haitan aiheuttanut. Jos vainon harjoittaja tai vakavan haitan aiheuttaja on valtio, pääsääntöisesti mikään kyseisen valtion osa ei liene hakijalle turvallinen. Jos vaino tai vakava haitta aiheutuu muun toimijan kuin valtion taholta, on selvitettävä, mitkä ovat toimijan mahdollisuudet tai aikomukset harjoittaa vainoa tai aiheuttaa vakavaa haittaa myös jossain muussa valtion osassa. Tässä yhteydessä on myös arvioitava sitä, mitkä ovat valtion tosiasialliset mahdollisuudet tarjota suojelua tuossa valtion osassa nyt, jos kyseinen valtio ei suojellut hakijaa aiemmin. Sisäisen paon mahdollisuutta arvioitaessa on maan kyseisessä osassa vallitsevat yleiset olosuhteet, kuten turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne, otettava kokonaisuudessaan huomioon.

Sisäisen paon mahdollisuutta harkittaessa on otettava huomioon myös turvapaikanhakijan henkilökohtaiset olosuhteet. Henkilökohtaisia olosuhteita arvioitaessa huomionarvoisia seikkoja ovat muun muassa hakijan ikä, sukupuoli, terveydentila, perhesuhteet sekä muut häneen liittyvät seikat kuten uskonto ja etninen alkuperä. Myös mahdolliseen haavoittuvaan asemaan liittyvät erityistarpeet on otettava huomioon. On selvitettävä, onko hänellä laillinen oleskeluoikeus sillä alueella, jonne hänet palautettaisiin ja onko hän siellä suojassa palauttamiselta alueelle, jolla hän olisi vaarassa. On myös selvitettävä, onko hakijalla tosiasialliset mahdollisuudet elää tässä maan osassa. Kuitenkaan pelkästään se seikka, että hakijan elintaso laskisi, ei voi estää hakijan paluuta kyseiselle alueelle. Lisäksi on otettava huomioon, onko henkilön käytännössä mahdollista matkustaa turvallisesti tälle suojelua tarjoavalle alueelle vai onko hänen matkallaan esteitä tai kulkeeko matka sellaisen alueen kautta, jossa häntä uhkaa vaino tai vakavan haitan vaara."

Eduskunnan hallintovaliokunta on edellä siteerattua hallituksen esitystä koskevassa mietinnössään (HaVM 26/2008 vp) todennut paluumahdollisuudesta muun ohella seuraavaa:

"Valiokunta tähdentää, että hakijan paluumahdollisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon maassa vallitsevat olosuhteet kokonaisuudessaan. Humanitaarista suojelua voidaan myöntää, jos maan olosuhteet ovat aseellisen selkkauksen vuoksi objektiivisesti katsoen sellaiset, että paluusta voidaan katsoa aiheutuvan hakijalle todellista ja vakavaa vaaraa. Kyseeseen ei voi tulla vain vaaran etäinen mahdollisuus tilanteessa, jossa väkivaltaisuudet ja levottomuudet tapahtuvat maan muissa osissa. Tällöin on arvioitava hakijan mahdollisuus saada suojelua maan jossakin toisessa osassa. Sisäisen paon mahdollisuudesta ehdotetaan säädettävän 88 e §:ssä.

Maan tilannetta arvioitaessa tulee ottaa huomioon ainakin väkivaltaisuuksien ja levottomuuksien luonne, maantieteellinen esiintyminen ja intensiteetti sekä ihmisoikeusloukkausten ja humanitaarisen oikeuden loukkausten laajuus. Lisäksi tulee kiinnittää huomiota siihen, missä määrin maan viranomaiset kykenevät valvomaan hallinnassaan olevia alueita ja turvaamaan kansalaisten turvallisuuden sekä missä määrin maan oikeusjärjestelmä kykenee turvaamaan kansalaisten perustavanlaatuiset oikeudet."

Ulkomaalaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 9/2014 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan mainitun pykälän (422/2014) osalta seuraavaa:

"Pykälää ehdotetaan muutettavaksi määritelmädirektiivin 8 artiklaan tehtyjen muutosten mukaisesti. Voimassa olevan lain 88 e §:n 1 momentin mukaan turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa. Momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voitaisiin jättää myöntämättä myös, jos ulkomaalaisella on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Edelleen momenttiin lisättäisiin määritelmädirektiivin uusi edellytys, jonka mukaan ulkomaalaisen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan. Lisäys vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 11.1.2007 antamaa tuomiota asiassa Salah Sheekh v. Alankomaat (kohta 141). Direktiivi sisältää tuomion sanatarkan sanamuodon: hakijan on voitava turvallisesti ja laillisesti matkustaa kyseiseen osaan maata, hänellä on oltava sinne pääsy ja hänen on voitava kohtuudella olettaa jäävän sinne. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin siitä, että hakijalla on oltava mahdollisuus turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan. Pääseminen sisältäisi siis sekä turvallisen ja laillisen matkustamisen että pääsyn mainitulle alueelle.

Ehdotetut muutokset vastaavat voimassa olevan ulkomaalaislain perusteluja (HE 166/2007 vp) ja vallitsevaa soveltamiskäytäntöä. Direktiivin uuden 27 johdantokappaleen mukaan alkuperämaassa vainoa tai vakavaa haittaa vastaan tarjottavan suojelun pitäisi olla tosiasiallisesti hakijan saatavilla alkuperämaan osassa, mihin hän voi turvallisesti ja laillisesti matkustaa, mihin hänellä on pääsy ja mihin hänen voidaan kohtuudella olettaa jäävän. Kun valtio tai valtion viranomaiset harjoittavat vainoa tai aiheuttavat vakavaa haittaa, ennakko-oletuksena olisi oltava, ettei suojelua tosiasiallisesti ole hakijan saatavilla. Edelleen johdantokappaleen mukaan kun hakija on ilman huoltajaa oleva alaikäinen, tämän edun mukaisten hoito- ja huoltojärjestelyjen saatavuuden olisi kuuluttava sen arviointiin, onko tätä suojelua tosiasiallisesti saatavilla."

Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ilman oleskelulupaa maahan tullut ulkomaalainen, jonka oleskelu Suomessa edellyttäisi viisumia tai oleskelulupaa, mutta joka ei ole sitä hakenut tai jolle ei ole sitä myönnetty.

Euroopan parlamentin ja neuvoston 13.12.2011 antaman direktiivin 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (niin kutsuttu uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 8 artiklan 1 kohdan mukaan arvioidessaan kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija ei ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, jos hakijalla alkuperämaan jossakin osassa

a) ei ole perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai

b) on mahdollisuus saada 7 artiklassa määriteltyä suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan

ja hän voi turvallisesti ja laillisesti matkustaa ja päästä maan kyseiseen osaan ja hänen voidaan kohtuudella olettaa jäävän sinne.

Artiklan 2 kohdan mukaan tutkiessaan, onko hakijalla perusteltu aihe pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellinen vaara joutua kärsimään vakavaa haittaa tai mahdollisuus saada suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan alkuperämaan jossakin osassa 1 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on tehdessään päätöksen hakemuksen johdosta kiinnitettävä huomiota alkuperämaan kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin sekä hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin 4 artiklan mukaisesti. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että asian kannalta merkityksellisistä lähteistä, kuten Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulta ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolta, hankitaan täsmällisiä ja ajan tasalla olevia tietoja.

Direktiivin 27 perustelukappaleen mukaan alkuperämaassa vainoa tai vakavaa haittaa vastaan tarjottavan suojelun pitäisi olla tosiasiallisesti hakijan saatavilla alkuperämaan osassa, mihin hän voi turvallisesti ja laillisesti matkustaa, mihin hänellä on pääsy ja mihin hänen voidaan kohtuudella olettaa jäävän. Kun valtio tai valtion viranomaiset harjoittavat vainoa tai aiheuttavat vakavaa haittaa, ennakko-oletuksena olisi oltava, ettei suojelua tosiasiallisesti ole hakijan saatavilla.

2.2. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan katsonut, ettei Kabulin yleinen turvallisuustilanne ole ollut niin vakava, että se sellaisenaan aiheuttaisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 tai 3 artiklan loukkauksen palautettaessa henkilö maahan. Esimerkiksi asiassa A.M. v. Alankomaat 5.7.2016 oli kysymys henkilön, joka oli alkuperältään hazara, palauttamisesta kotialueelleen Kabuliin. EIT totesi, ettei selvitys osoittanut, että henkilö olisi todellisessa vaarassa joutua alttiiksi ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaiselle menettelylle (tuomion kohta 85). Tuomioistuin totesi, ettei selvitys osoittanut, että henkilön asema olisi huonompi kuin muiden jo Afganistanissa elävien hazaroiden asema. Vaikka tuomioistuin katsoi, että hazaroiden yleinen asema Afganistanissa saattaa olla kaukana täydellisestä, se ei ole niin raastava, että henkilön palauttaminen pelkän hazara-etnisyyden vuoksi johtaisi 3 artiklan loukkaukseen (kohta 86). Afganistanin yleisen turvallisuustilanteen merkityksen osalta tuomioistuin viittasi asiassa H. ja B. v. Yhdistynyt kuningaskunta 9.4.2013 antamaansa tuomioon ja katsoi, ettei ajantasainenkaan selvitys osoittanut, että palautus rikkoisi Afganistanin yleisen turvallisuustilanteen johdosta mainittua artiklaa (kohta 87).

Edellä mainitussa asiassa H. ja B. v. Yhdistynyt kuningaskunta oli kysymys Wardakin ja Kunarin maakunnista olevien Talebanin uhkaan vedonneiden miesten sisäisestä paosta Kabuliin. Ensimmäinen miehistä oli vedonnut toimintaansa Yhdistyneiden kansakuntien autonkuljettajana ja toinen Yhdysvaltain armeijan tulkkina. Tuomioistuin totesi, ettei selvitys osoittanut, että Talebanilla olisi kykyä tai motivaatiota yrittää tavoittaa matalan profiilin toimijoita Kabulista tai muualta kontrolloimiensa alueiden ulkopuolelta (kohta 97). Toisen hakijan osalta tuomioistuin viittasi suuren jaoston 27.5.2008 asiassa N. v. Yhdistynyt kuningaskunta antamaan tuomioon ja totesi, että humanitaariset syyt voivat estää palauttamisen vain tilanteessa, jossa syyt ovat pakottavia. Tuomioistuin viittasi UNHCR:n tuolloin ajantasaisiin Afganistanin vuoden 2010 maalinjauksiin ja katsoi, ettei hakijan palauttaminen Kabuliin rikkonut humanitaarisista syistäkään artiklaa. Hakija oli terve 24-vuotias mies, joka oli lähtenyt Afganistanista täysi-ikäisenä, puhui erinomaista englantia ja jolla oli Kabulissa perheenjäseniä kuten kaksi siskoa (kohta 114).

Ihmisoikeustuomioistuimen 28.6.2011 asiassa Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta antama tuomio koski somalialaisten rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden maasta poistamista. Tuomioistuin totesi tuossa asiassa lausuneensa jo 11.1.2007 asiassa Salah Sheekh v. Alankomaat, ettei kohdemaan sosioekonomisille ja humanitaarisille olosuhteille ollut annettava ainakaan ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa, olisiko henkilö todellisessa vaarassa joutua alttiiksi 3 artiklan vastaiselle kohtelulle. Tuomioistuin viittasi myös ratkaisuunsa N. v. Yhdistynyt kuningaskunta 27.5.2008 ja totesi, että humanitaariset olosuhteet voisivat merkitä 3 artiklan loukkausta vain erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa maasta poistamista vastaan puhuvat humanitaariset syyt olisivat pakottavia. Edelleen tuomioistuin viittasi suuren jaoston 21.1.2011 antamaan tuomioon asiassa M.S.S. v. Belgia ja Kreikka, jossa oli kyse kuukausia äärimmäisessä köyhyydessä eläneestä henkilöstä, joka ei ollut kyennyt tyydyttämään perustavimmanlaatuisia ruoan, hygienian ja asumuksen tarpeitaan, minkä lisäksi hakija oli elänyt jatkuvassa hyökkäysten ja ryöstöjen pelossa eikä hänen tilanteensa parantuminen ollut todennäköistä. Viimeksi mainitussa tapauksessa henkilön elinolosuhteet Kreikassa olivat merkinneet ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan loukkausta, ja Kreikan lisäksi myös Belgia oli syyllistynyt 3 artiklan loukkaukseen siirtämällä hakijan Kreikkaan (Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta -tuomion kohdat 278-279).

Tuomiossaan Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta tuomioistuin totesi, että Somaliassa kaikki konfliktin osapuolet käyttivät mielivaltaisia sodankäynnin menetelmiä tiiviisti asutetuilla kaupunkialueilla siviilien turvallisuudesta piittaamatta, mikä oli johtanut laajaan sisäiseen siirtymiseen sekä sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten rakenteiden sortumiseen. Tilannetta Somaliassa oli lisäksi kiihdyttänyt se seikka, ettei al-Shabaab sallinut kansainvälisten avustusjärjestöjen toimintaa valtaamillaan alueilla. Ihmisoikeustuomioistuin arvioi, ettei asiassa N. v. Yhdistynyt kuningaskunta omaksuttu lähestymistapa ollut asianmukainen käsillä olleen asian olosuhteissa, vaan huomioon oli otettava hakijan mahdollisuudet tyydyttää perustavimmanlaatuiset tarpeensa kuten ruoan, hygienian ja suojan saanti. Hakijan alttius kaltoin kohtelulle sekä näkymät tilanteen parantumisesta kohtuullisessa ajassa oli samoin otettava huomioon (kohdat 282-283).

Asiassa S.H.H. v. Yhdistynyt kuningaskunta 29.1.2013 oli kysymys Afganistanissa pysyvästi loukkaantuneen henkilön palauttamisesta kotimaahansa. Tuomioistuin totesi, että tapausta tuli lähestyä asiassa N. v. Yhdistynyt kuningaskunta eikä asiassa Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta omaksutun lähestymistavan kautta. Verrattuna jälkimmäiseen Somaliaa koskevaan tapaukseen Afganistanissa on toimiva keskushallinto ja infrastruktuuri ja erityisesti Kabul, jonne hakija asiassa palautettaisiin, on pysynyt valtion kontrollissa. Lisäksi vaikka UNHCR oli havainnoinut, että humanitaariset olosuhteet olivat tietyillä Afganistanin alueilla jatkuvan epävarmuuden vuoksi heikentyneet, kansainvälisillä avustusjärjestöillä oli maassa huomattava läsnäolo. Lisäksi tuomioistuin otti huomioon, että hakija oli saanut ennen maasta poistumistaan neljän vuoden ajan Afganistanissa hoitoa ja hänen perheenjäseniään asui edelleen maassa (kohdat 91-93). Tuomioistuin katsoi, ettei ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa ollut rikottu (äänestys 4-3).

Kysymys sisäisestä paosta on ollut esillä myös muun ohella Irakia koskevissa tapauksissa J.K. ym. v. Ruotsi 23.8.2016, A.A.M. v. Ruotsi 3.4.2014 ja S.A. v. Ruotsi 27.6.2013 sekä Afganistania koskevassa asiassa Husseini v. Ruotsi 13.10.2011. Irakia koskevien ratkaisujen osalta korkein hallinto-oikeus viittaa 30.11.2016 antamassaan vuosikirjaratkaisuissa KHO 2016:193 niistä lausumaansa.

2.3. Afganistanin maatietoutta

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään ja lausunnossaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittänyt eri läheistä koottua maatietoutta. Korkein hallinto-oikeus ottaa huomioon niissä ja hallinto-oikeuden päätöksessä esitetyn sekä seuraavan, osin Maahanmuuttoviraston muistiossakin (Maahanmuuttovirasto. Afganistanin turvallisuustilanne vuoden 2016 lopussa. 17.1.2017), esitetyn maatietouden.

Afganistaniin palanneiden määrän kasvu vuonna 2016 on johtunut merkittävältä osin Pakistanin heikentyneestä suojeluilmapiiristä. Vuonna 2016 Pakistanista palasi ennätykselliset noin 600 000 afgaania ja ennustettavissa on, että vuonna 2017 heitä palaa Pakistanista ja Iranista 450 000–1 000 000. Afganistanin konfliktiin jatkuva syveneminen ja maantieteellinen laajentuminen on nostanut humanitaarisen avun tarpeessa olevien määrän vuonna 2017 arviolta 9,3 miljoonaan. Tuore Yhdistyneiden kansakuntien tukema ohjelma tavoittelee vuonna 2017 550 miljoonan yhdysvaltain dollarin keräämistä auttamaan haavoittuvimmassa asemassa olevia. (UN News Service, Afghanistan: UN-backed $550 million aid plan aims to reach 5.7 million people, 23 January 2017 ja United Nations Office for the Coordination of Humanitarian Affairs (UN OCHA). Afghanistan 2017 Humanitarian Response Plan. Marraskuu 2016.)

Afganistanin konflikti on vaikeuttanut väestön pääsyä perusterveydenhuollon pariin varsinkin niillä alueilla, jotka ovat hallituksenvastaisten joukkojen hallinnassa tai joilla hallituksenvastaiset joukot vaikuttavat. Väestöstä noin 36 prosentilla ei ole pääsyä perusterveydenhuollon palvelujen piiriin. (UNHCR 19.4.2016.) Afganistaniin ulkomailta palaavat ja sisäisesti siirtymään joutuvat keskittyvät usein urbaaneille alueille, joilla kapasiteetin, palveluiden ja suojan puute aiheuttavat vakavia humanitaarisia ongelmia. Dokumentoimattomien henkilöiden tilanne on dokumentoituja pakolaisia vaikeampi. (United Nations Office for the Coordination of Humanitarian Affairs (UN OCHA). Afghanistan 2017 Humanitarian Response Plan. Marraskuu 2016.)

Sisäisesti pakenevat siirtyvät yleensä ensisijaisesti oman maakuntansa toiselle alueelle kuten maakunnan keskukseen, jossa mahdollisuus turvautua sukuun tai heimoon on heille tärkeää. Vain vähäinen osa paenneista on toistaiseksi joutunut turvautumaan pakolaisleireihin. Kabulista on muodostunut sisäiselle paolle tärkeä kohde, mikä johtuu palaajien käsityksestä sen vakaammasta turvallisuustilanteesta ja mahdollisuudesta parantaa omia elinolosuhteita. Kabulissa on vuonna 2015 arvioitu asuvan noin 4,5 miljoonaa ihmistä, ja väkimäärä on kasvussa. Arviolta noin 55 000 henkilöä asuu kaupungissa erilaisissa tilapäismajoituksissa vaikeissa olosuhteissa. Sisäisen paon seuraukset ovat erityisen vaikeat lapsille, mikä johtuu muun ohella rajoitetusta mahdollisuudesta koulunkäyntiin ja paineesta auttaa perhettä toimeentulossa. (UN Office for the Coordination of Humanitarian Affairs (OCHA), Afghanistan: Population Estimate for 2015, 26.8.2015 ja Migrationsverket i Sverige. Rättsligt ställningstagande angående säkerhetsläget i Afganistan. 8.12.2016.)

Taliban ja muut kapinallisryhmät kohdistavat korkean profiilin iskujaan erityisesti Kabuliin tarkoituksenaan herättää median huomiota, luoda turvattomuuden ilmapiiriä ja heikentää Afganistanin hallinnon uskottavuutta. Vaikka iskujen lukumäärä on vähentynyt aikaisempiin vuosiin verrattuna, niistä aiheutuneiden siviiliuhrien määrä on kasvanut. (United Nations Assistance Mission in Afghanistan (UNAMA). Press Release: UN Chief in Afghanistan Renews Calls for Parties to Protect Civilians - UNAMA Releases Civilian Casualty Data for Third Quarter 2016. 19.10.2016 ja Landinfo. Temanotat Afghanistan: Sikkerhetssituasjonen i provinsen Kabul. 25.11.2016, jäljempänä Landinfo 25.11.2016.)

Talibanin kohteena Kabulissa ovat tyypillisesti olleet ensisijaisesti maan viranomaiset ja turvallisuusjoukot, mutta joukossa on ollut myös siviilikohteita. (Landinfo 25.11.2016.) Kabulin maakunnassa ei kuitenkaan ole Talibanin hallitsemia alueita tai alueita, joilla Taliban haastaisi viranomaisten valtaa. (Long War Journal. Map of Taliban Controlled and Contested Districts in Afghanistan. 24.10.2016.) Uudempi Kabulin itsemurhaiskujen tekijä on ISIS:in Khorasanin haara (Islamic State Khorasan Province, jäljempänä ISKP), jonka varsinainen vaikutusvalta on rajoittunut Nangarharin maakunnan kaakkoisiin piirikuntiin. ISKP on kohdistanut iskujaan talebaneja suoremmin siviilejä ja maan shiiavähemmistöä vastaan. (United States Department of Defence (USDOD). Enhancing Security and Stability in Afghanistan. Joulukuu 2016.)

Vuonna 2016 Kabulista ei lähtenyt konfliktin vuoksi maan sisäisiä siirtolaisia. (United Nations Office for the Coordination of Humanitarian Affairs (UN OCHA). Afghanistan: Conflict Induced Displacements (as of 26 December 2016). Actual Displacements between 1 January 2016 and 12 December 2016.) Kun turvallisuusvälikohtausten määrä suhteutetaan väkilukuun, iskujen intensiteetti on Kabulissa Afganistanin maakunnista matalimpia. (European Asylum Support Office (EASO). EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, marraskuu 2016.)

Ruotsin maahanmuuttovirasto tutkii ohjeensa mukaan sisäistä pakoa ensisijaisesti Kabulin, Heratin ja Mazar-i-Sharifin kaupunkeihin. Maahanmuuttovirasto on ohjeessaan katsonut, että sisäinen pako on turvaverkon puuttumisesta huolimatta mahdollinen ja kohtuullinen täysi-ikäisille miehille ja pariskunnille, jos terveydelliset tai muut erityiset seikat eivät ole sille esteenä. Jos turvaverkko on olemassa, voi sisäinen pako tulla kysymykseen myös muiden kuten esimerkiksi lapsiperheiden kohdalla. (Migrationsverket i Sverige. Rättsligt ställningstagande angående säkerhetsläget i Afganistan. 8.12.2016.)

2.4. UNHCR:n kannanottoja sisäisestä paosta

UNHCR:n vuonna 2003 antamien yleisten suuntaviivojen mukaan sisäisen paon soveltaminen edellyttää kaksiosaista analyysia. Ensin on harkittava, onko sisäinen pako asianomaiselle mahdollinen vaihtoehto, kun otetaan huomioon muun muassa käytännön pääsy alueelle ja sen turvallisuus. Paon toteutettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon, onko henkilön mahdollista päästä kohdealueelle käytännöllisesti, turvallisesti ja laillisesti sekä joutuisiko henkilö vainon tai muun vakavan haitan vaaraan kohdealueella. Toiseksi on harkittava sisäisen paon kohtuullisuutta, millä tarkoitetaan sen selvittämistä, voiko asianomainen viettää kyseisellä alueella suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon hakijan henkilökohtaiset olosuhteet kuten ikä, sukupuoli, terveydentila, mahdollinen vammaisuus, perhesiteet, erityinen haavoittuvuus, etniset, kulttuuriset ja uskonnolliset seikat, poliittiset ja sosiaaliset siteet, kieli sekä koulutuksellinen ja ammatillinen tausta ja mahdollisuudet. Myös aiemmat vainon kokemukset on otettava huomioon. (UNHCR 2003.)

Sisäisen paon kohdealueen turvallisuustilanteen tulee olla kestävä, ja tarjolla tulee olla suojaa ja pysyvyyttä. Kohdealuetta ei ole pidettävä kohtuullisena vaihtoehtona, jos perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen siellä on selvästi kyseenalaista. Arvioitaessa sisäisen paon kohtuullisuutta on otettava huomioon sosioekonomiset olosuhteet, kuten henkilön mahdollisuudet ansaita elanto ja saada asuinsija sekä tarvittaessa terveydenhoitoa kohdealueella. On kohtuutonta edellyttää henkilön siirtyvän alueelle, jossa hän joutuisi elämään äärimmäisessä köyhyydessä tai muutoin hengissäpysymisen kannalta riittämättömissä elinolosuhteissa. Pelkästään taloudellisen tilanteen tai elinolojen heikentyminen ei tee kohdealueelle siirtymistä kohtuuttomaksi. (UNHCR 2003.)

UNHCR:n vuonna 2016 antamien Afganistania koskevien suuntaviivojen mukaan sisäistä pakoa on harkittava tapauskohtaisesti ottaen huomioon kohdealueen turvallisuus-, ihmisoikeus- ja humanitaarinen tilanne. Sisäisen paon kohtuullisuutta arvioitaessa on erityisesti otettava huomioon Afganistanissa jo sisäisesti pakolaisena olevien heikot elinolosuhteet ja heidän epävarma ihmisoikeustilanteensa. UNHCR katsoo, että sisäinen pako on kohtuullinen vain, kun henkilöllä on i) pääsy suojaan ja ii) keskeisiin palveluihin kuten sanitaatioon, terveydenhoitoon ja koulutukseen sekä iii) mahdollisuus toimeentuloon. Tämän lisäksi sisäinen pako on kohtuullista vain, kun henkilöllä on kohdealueella perinteinen suvun tai etnisen yhteisön muodostama turvaverkko, jonka voidaan arvioida olevan halukas ja kykenevä aidosti tukemaan hakijaa käytännössä. Turvaverkkoa koskevasta edellytyksestä voidaan ainoastaan poiketa sellaisten naimattomien työkykyisten miesten ja työikäisten avioparien kohdalla, joilla ei ole erityisiä haavoittuvia ominaisuuksia. Tällaiset henkilöt kykenevät tietyissä olosuhteissa pärjäämään ilman suvun ja yhteisön tukiverkostoa kaupunkialueilla, joissa on riittävä perusinfrastruktuuri ja mahdollisuudet tyydyttää elämisen perustarpeet, ja jotka ovat valtion tehokkaan hallinnan alla. Vuosikymmeniä kestävistä sodista, suurista pakolaismääristä ja sisäisestä pakolaisuudesta johtuva perinteisten sosiaalisten rakennelmien murentuminen edellyttää tapauskohtaista arviointia. (UNHCR 19.4.2016.) Lisäksi UNHCR on lausunut kysymyksestä erikseen yksin olevien naisten ja lasten osalta.

2.5.Valittajien henkilökohtaisista olosuhteista saatu selvitys

A on syntynyt vuonna 1981 ja B vuonna 1992 Afganistanissa Laghmanin maakunnassa. Molemmat ovat Afganistanin kansalaisia, etniseltä taustaltaan pataaneita, uskonnoltaan sunnimuslimeja ja puhuvat äidinkielenään pashtua. Heidän yhteinen lapsensa on syntynyt vuonna 2013. A on opiskellut peruskoulussa ja lukiossa sekä suorittanut yliopistossa taloustutkinnon. Hänellä on useita vuosia työkokemusta. B on käynyt 2-3 vuotta peruskoulua, mutta hän ei ole ollut työelämässä.

A on työskennellyt vuodesta 2008 vuoteen 2015 asti eri puolilla Afganistania ranskalaiselle yritykselle telekommunikaatioon liittyvissä projekteissa. Hän on kertonut, että talebanit ovat vuonna 2015 ensin tuoneet hänen kotiinsa uhkauskirjeen ja sen jälkeen käyneet kahdesti hänen kotonaan vaatien, että hän lopettaa työskentelynsä, koska hänen epäillään olevan ulkomaalainen vakooja. A ei ole henkilökohtaisesti tavannut uhkailijoita, vaan uhkaukset on esitetty hänen veljelleen. A on ilmoittanut uhkauksista viranomaisille, mutta viranomaiset ovat kertoneet, etteivät pysty vaikuttamaan asiaan. Kolmannen uhkauksen jälkeen A on muuttanut Kabuliin vaimonsa vanhempien luokse neljäksi kuukaudeksi. Häntä ei ole uhattu Kabulissa. B jäi tuoksi ajaksi kotialueelleen, kunnes he poistuivat maasta. Valittajat ovat kertoneet, etteivät he voi muuttaa asumaan minnekään muualle Afganistanissa, koska talebaneja on jokaisessa kaupungissa.

Valittajat ovat korkeimmassa hallinto-oikeudessa ilmoittaneet kuulleensa puhelimitse sukulaisiltaan, että talebanit ovat sittemmin kohdistaneet heidän perheisiinsä vainoksi katsottavia tekoja painostaakseen heitä palaamaan ja antautumaan. Valittajat keskustelivat B:n Kabulissa asuneen isän kanssa ensin heinäkuun 2016 lopulla ja uudelleen hänen matkustettuaan valittajien pyynnöstä Laghmaniin ottamaan selvää A:n perheen tilanteesta. B:n isä oli kuullut Laghmanissa A:n tädiltä ja äidiltä, että talebanit olivat siepanneet A:n siskon ja veljen ja uhanneet tappaa hänen veljensä ja äitinsä sekä raiskaavansa siskon, ellei A palaa ja antaudu. Muutamia päiviä myöhemmin myös A:n äiti oli kadonnut. Keskusteltuaan B:n sisaren kanssa puhelimessa 15.10.2016 valittajat kuulivat, että kolme aseistautunutta poliisia oli tullut B:n vanhempien kotiin Kabulissa ja siepannut hänen isänsä. Isää oli pahoinpidelty ja hänelle oli kerrottu, että ellei A antaudu viikossa Afganistanin Islamilaiselle Emiraatille, tai jos isä tekee poliisille rikosilmoituksen, perhe surmataan. B:n isän toivuttua pahoinpitelystä perhe pakeni Pakistaniin.

2.6. Oikeudellinen arviointi

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään katsonut, että ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa säädetyt turvapaikan myöntämisen edellytykset täyttyvät A:n poliittisen mielipiteen tai oletetun poliittisen mielipiteen vuoksi, mutta jättänyt turvapaikan myöntämättä sen vuoksi, että valittajilla on ulkomaalaislain 88 e §:n mukainen sisäisen paon mahdollisuus Kabuliin.

Sisäisen paon mahdollisuutta harkittaessa on ensin arvioitava, täyttyvätkö kansainvälisen suojelun myöntämisen edellytykset Laghmanin maakunnan ohella myös Kabulissa. Mikäli vainon tai vakavan haitan uhka ulottuu Kabuliin, on harkittava, onko valittajilla siellä mahdollisuus saada ulkomaalaislain 88 d §:ssä tarkoitetulta suojelun tarjoajalta tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua. Jos valittajien ei ole katsottava olevan vainon tai vakavan haitan vaarassa Kabulissa tai heillä on katsottava olevan mahdollisuus saada siellä suojelua mahdollista vainon tai vakavan haitan uhkaa vastaan, seuraavaksi on arvioitava, onko heidän mahdollista matkustaa ja päästä Kabuliin turvallisesti ja laillisesti. Jos tämäkin edellytys täyttyy, on arvioitava, voidaanko valittajien kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä. Kyse on sekä sisäisen paon toteutettavuutta että kohtuullisuutta koskevasta harkinnasta, jossa huomiota on kiinnitettävä kohdealueella vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja valittajien henkilökohtaisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan.

Sisäisen paon kohdealueen yleisiä olosuhteita arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella väkivaltaisuuksien ja levottomuuksien luonne, maantieteellinen esiintyminen ja intensiteetti sekä ihmisoikeusloukkausten ja humanitaarisen oikeuden loukkausten laajuus. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä oikeusjärjestelmän toimivuuteen sekä siihen, missä määrin viranomaiset kykenevät valvomaan aluetta ja turvaamaan kansalaisten turvallisuuden.

Afganistanin konfliktissa esiintyy laajaa alueellista ja ajallista vaihtelua, mutta Kabulin maakunta on pitkään pysynyt valtion viranomaisten kontrollissa ja muuhun maahan verrattuna suhteellisen vakaana. Vaikka Taliban ja muut valtion ulkopuoliset ryhmittyvät tekevät Kabulissa iskuja, kuuluu maakunta tilastojen perusteella maan turvallisimpiin. Matalan profiilin toimijoilla on Kabulissa alhainen riski joutua aseistautuneiden ryhmien iskujen kohteeksi. Valittajilla ei ole A:n Laghmanissa asuessa kansainväliselle yritykselle tekemän työn luonne huomioon ottaen perusteltua aihetta pelätä joutuvansa Kabulissa ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vainotuksi, eikä asiassa ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että he olisivat Kabulissa todellisessa vaarassa kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitettua vakavaa haittaa. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin myöskään korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyjen uusien seikkojen johdosta.

Jos valittajat palautetaan tai he muutoin palaavat Afganistaniin, voivat he päästä suoraan Kabuliin. Heidän on siten mahdollista matkustaa ja päästä sisäisen paon kohdealueelle turvallisesti ja laillisesti.

Kabulista ei ole siirtynyt maan sisäisiä pakolaisia, vaan se on merkittävä kohde pakottavista tai vapaaehtoisista syistä johtuvalle muuttoliikkeelle. Vaikka humanitaarista apua tarjoavien järjestöjen auttamiskyky on voimavarojen niukkuuden vuoksi puutteellinen, avustusjärjestöt ja muun ohella UNHCR toimivat Kabulissa aktiivisesti. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei Kabulin yleisen humanitaarisen tilanteen ole katsottava yltävän Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisiin olosuhteisiin.

Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, voivatko valittajat viettää Kabulissa suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Sisäisen paon kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon valittajien yksilölliset olosuhteet kuten ikä, sukupuoli, terveydentila, perhesuhteet ja sosiaaliset siteet sekä etniset, kulttuuriset, kielelliset ja uskonnolliset seikat sekä koulutukselliset ja ammatilliset olosuhteet. Myös mahdolliseen haavoittuvaan asemaan liittyvät erityistarpeet on otettava asianmukaisesti huomioon.

Kabul kärsii infrastruktuurin puutteesta ja ylikansoituksesta, eivätkä sinne muuttavien haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden perustavanlaatuiset oikeudet tule viranomaisten taholta kattavasti turvatuiksi, vaan tällaiset henkilöt joutuvat turvautumaan ainakin alueelle asettuessaan suvun, heimon tai muun yhteisön apuun. Tällaista turvaverkkoa ei voida kuitenkaan pitää ehdottomana edellytyksenä sisäisen paon katsomiselle kohtuulliseksi. UNHCR on 19.4.2016 antamissaan suuntaviivoissa arvioinut sosiaalisen turvaverkon tarvetta yksityiskohtaisesti yksinäisten naisten, miesten ja lasten sekä pariskuntien, mutta ei lapsiperheiden osalta. Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei lapsiperheitä voida monimuotoisuutensa vuoksi yleistää yksittäiseksi ryhmäksi, mutta perheen lasten huoltoon ja turvaan liittyville erityistarpeille on annettava asianmukainen painoarvo.

Valittajat ovat asuneet koko elämänsä Afganistanissa. He ovat Afganistanin kansalaisia ja kuuluvat etnisyydeltään Afganistanin valtaväestöön sekä äidinkieleltään maan merkittävään vähemmistöön. Mies on korkeasti kouluttautunut ja hänellä on työkokemusta. Valittajilla on Afganistanissa sukulaisia ja naisen vanhemmat ovat ainakin asuneet Kabulissa. Siitä riippumatta, että avioparilla on huollettavanaan kolmevuotias lapsi, valittajien voidaan kohtuudella edellyttää turvautuvan sisäiseen pakoon. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa turvapaikka on voitu jättää heille myöntämättä.

Edellä lausuttuun nähden ja kun otetaan lisäksi huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys sekä se, etteivät valittajat ole myöskään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa säädetyn toissijaisen suojelun tai 16.5.2016 voimaan tulleella lailla 332/2015 kumotun, mutta vielä tässä asiassa sovellettavissa olevan, ulkomaalaislain 88 a §:ssä säädetyn humanitaarisen suojelun tarpeessa, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Antti Jukarainen.

 
Julkaistu 5.5.2017