KHO:2017:120

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Seksuaalinen suuntautuminen – Henkilökohtaisen uskottavuuden arviointi – Suullinen käsittely

Vuosikirjanumero: KHO:2017:120
Antopäivä: 7.7.2017
Taltionumero: 3418
Diaarinumero: 324/4/17

Gambiasta kotoisin oleva turvapaikanhakija A oli Maahanmuuttovirastolle tekemässään kansainvälistä suojelua koskevassa hakemuksessa vedonnut homoseksuaalisuuteen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana oli muun ohella, missä tilanteissa turvapaikanhakijan uskottavuuden arviointi edellyttää suullisen käsittelyn toimittamista hallinto-oikeudessa turvapaikanhakijan valituksen johdosta, jos hänen turvapaikkahakemuksensa on hylätty muun muassa sillä perusteella, ettei hakijan kertomusta homoseksuaalisuudestaan ole hyväksytty.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että seksuaalinen suuntautumien on ominaisuus, joka määritellään tunteiden kohteen ja oman sukupuolen perustella. Ymmärrys seksuaalisesta suuntautumisesta voi olla vain henkilöllä itsellään. Henkilön oma kertomus on pääasiallinen ja usein myös ainoa näyttö arvioitaessa seksuaalista suuntautumista koskevan väitteen uskottavuutta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että suullisessa käsittelyssä olisi ollut mahdollista selvittää tarkemmin muun ohella valittajan väitetyn seksuaalisen identiteetin muodostumista sekä sitä, miten hän on sen tuonut esiin kotimaassaan ja mitä seuraamuksia siitä on hänelle aiheutunut tai voisi aiheutua.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valittajan vaatima suullinen käsittely hallinto-oikeudessa ei ollut ollut ilmeisen tarpeeton sillä tavoin kuin hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valittajan henkilökohtaisen uskottavuuden arviointi olisi edellyttänyt suullisen käsittelyn toimittamista ja valittajan henkilökohtaista kuulemista. Hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut hylätä vaatimusta suullisen käsittelyn toimittamisesta.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia oli palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Ulkomaalaislaki 87, 87 b, 88 sekä 147 §

Hallintolainkäyttölaki 33, 37 ja 38 §

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 30.12.2016 nro 16/1517/1

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 12.2.2016 hylännyt Gambian kansalaisen A:n (jäljempänä myös hakija ja valittaja) kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevat hakemukset. Lisäksi virasto on päättänyt käännyttää hakijan kotimaahansa Gambiaan.

Maahanmuuttovirasto on perustellut kansainvälistä suojelua koskevaa päätöstään tosiseikkojen osalta muun ohella seuraavasti:

Hakija on kertonut olevansa Gambian kansalainen. Hän ei ole esittänyt mitään asiakirjoja väitteensä tueksi. Hän puhuu äidinkielentasoisesti wolofia, kielianalyysin perustella melko suurella todennäköisyydellä Senegalin murteella. Hän on kuitenkin selvittänyt uskottavasti puhuvansa wolofia Gambian murteella mutta käyttäen ranskan lainasanoja, koska hän on nuorempana asunut Malissa noin neljä vuotta. Hän on myös kertonut kotipaikastaan yksityiskohtaisia ja oikeita tietoja. Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt hakijan kertomaa kansalaisuudestaan ja tutkinut kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen suhteessa Gambiaan.

Hakija on vedonnut turvapaikkahakemuksensa perusteena homoseksuaalisuuteensa. Hänen kertomuksensa suuntautumisestaan, sen tiedostamisesta ja ensimmäisestä suhteestaan ovat kaikki olleet hyvin yleisluontoi-sia ja niistä on puuttunut omakohtaisuus. Hakija on turvapaikkapuhuttelussa kertonut homoseksuaalisuudestaan yleisellä tasolla. Hakijan kertomus kotimaansa tapahtumista on ristiriitainen ja epäjohdonmukainen. Hänelle on turvapaikkapuhuttelussa esitetty hänen seksuaaliseen identiteettiinsä liittyviä kysymyksiä. Hän ei ole osannut kuvailla identiteettinsä muodostumista taikka siihen liittyviä ajatuksia ja tunteita. Kertomuksensa mukaan hakija tiedosti olevansa homoseksuaali aivan yhtäkkiä vuonna 2014.

Seksuaalinen suuntautuminen on keskeinen osa ihmisen identiteettiä ja se vakiintuu usein vasta varhaisaikuisuudessa. Ihmisillä on kuitenkin jonkinlainen käsitys omasta seksuaalisesta identiteetistä jo teini-ikään mennessä. Homoseksuaalisuutta voidaan pitää vakaasti harkittuna ja mietittynä seksuaalisena identiteettinä erityisesti henkilölle, jonka kotimaassa homoseksuaalisuus ei ole sallittua. Varsinkin henkilön, joka on pitkään elänyt homoseksuaalisuuteen kielteisesti suhtautuvassa kulttuurissa ja yhteisössä, voidaan kohtuudella olettaa pystyvän jollain tavalla kuvailemaan sen tuomia vaikeuksia elämäänsä sekä erilaisuuden herättämiä tunteita.

Hakija ei ole vedonnut seksuaaliseen suuntautumiseensa ensimmäisessä turvapaikkahakemuksessaan, koska hän oli kertomansa mukaan poliisin turvapaikkakuulustelussa sairas ja hän oli vahvan lääkityksen alaisena mahahaavaan liittyen. Hakija kertomus on kuitenkin varsin pintapuoleinen. Hänen muussa toiminnassaan on myös havaittavissa tarkoitushakuisia piirteitä, jotka heikentävät hakijan kertomuksen uskottavuutta. Hakija on esimerkiksi kertonut, että ollessaan Ruotsissa hän väitti olevansa malilainen, koska turvallisuustilanne Malissa oli epävakainen. Maahanmuuttovirasto on katsonut olevan perusteltua aihetta epäillä, että hakijan tarkoituksena on ollut maahantulosäännösten kiertäminen.

Saatavissa oleva maatieto tukee hakijan kertomaa Gambian homojen yleisesti kohtaamista vaaroista. Koska maahanmuuttovirasto ei hyväksy hakijan kertomusta homoseksuaalisuudestaan, Maahanmuuttovirasto ei myöskään katso näytetyksi, että hänet pidätettäisiin tai tapettaisiin homoseksuaalisuuden takia, jos hänet palautettaisiin Gambiaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Suullinen käsittely

Kun otetaan huomioon jäljempänä ilmenevät perusteet, joihin valittaja on kansainvälisen suojelun ja oleskeluluvan saamiseksi vedonnut, asian käsittelyn eri vaiheissa kirjallisesti esitetty selvitys ja käytettävissä oleva maatietous, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asiakirjoista ilmenevän ja valittajan esittämän lisäksi tarpeen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Näin ollen suullisen käsittelyn järjestäminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Valittajan kertomus

Poliisin turvapaikkatutkinnan tutkintailmoituksen mukaan valittajan hallusta oli löytynyt ranskankielinen turvapaikkahakemus, jossa henkilötiedoiksi oli merkitty B, syntynyt 2.1.1987 ja Malin kansalainen. Poliisin turvapaikkakuulustelussa valittaja on kertonut hakevansa Suomesta turvapaikkaa, koska hänellä on vatsahaava ja hän tarvitsee sairaalatasoista hoitoa, johon hänellä ei ole varaa kotimaassaan. Kertomansa mukaan valittaja oli vuonna 2011 oleskellut neljän kuukauden ajan Espanjassa, josta hänet käännytettiin kotimaahansa.

Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelussa valittaja on kertonut pelkäävänsä kotimaansa viranomaisten tekevän hänelle jotain, koska hän on homoseksuaali. Valittaja oli tutustunut ryhmään miehiä treenatessaan jalkapalloa samassa paikassa heidän kanssaan ja vuoden 2014 kesäkuussa ymmärtänyt olevansa homoseksuaali, mitä hän oli aiemmin epäillyt. Sitä mitä homoseksuaalina oleminen valittajalle käytännössä tarkoittaa hän on kuvannut kertomalla, että se on ikään kuin virus. Saat sen viruksen, ja tunnet sen, ja se antaa sinulle tunteita. Valittajan mukaan elämä homoseksuaalina Gambiassa on vaikeaa. Ihmiset tuomitsevat ja hylkäävät homoseksuaalit henkilöt. Kaikki asiat pitää tehdä salassa, eikä ulkonakaan voi liikkua vapaasti. Valittajan mukaan häntä on uhkailtu kuolemalla. Kotimaassa on tiukka kontrolli ja presidentti on pyytänyt parlamenttia äänestämään laista, jonka mukaan homoseksuaalisuusta voisi saada kuolemantuomion.

Valittajan neljä homoseksuaalista ystävää pidätettiin kotietsinnän yhteydessä joulun jälkeen vuonna 2014, eikä heistä ole kuulunut mitään pidätyksen jälkeen. Valittaja oli pidätysten aikaan sairaalassa mutta hänen homoseksuaalisuutensa oli pidätysten yhteydessä tullut kaikkien kotikaupungin ihmisten tietoon kun talossa oleskelleesta ryhmästä oli uutisoitu. Kysyttäessä valittaja on vastannut, että häntä ei ole pidätetty tai vangittu kotimaassaan. Häneen ei myöskään ole kohdistunut pahoinpitelyä tai väkivaltaa. Myöhemmin turvapaikkapuhuttelussa valittaja on kertonut, että 12.11.2014 hänet ja kaksi hänen ystäväänsä oli pidätetty ja viety kahdeksi viikoksi Mayel 2 -nimiseen vankilaan, koska heidän epäiltiin olevan homoseksuaaleja. Vastaustensa ristiriitaisuutta valittaja on selittänyt sillä, että oli unohtanut kertoa vähän aiemmin tapahtuneesta pidätyksestä.

Poliisin turvapaikkakuulusteluun valittaja oli tullut suoraan sairaalasta, jonne hän oli myös kuulustelusta ambulanssilla palannut. Valittajan mukaan hän ei tämän vuoksi ollut maininnut homoseksuaalisuutta kuulustelussa.

Valittajalle tehdyn kielianalyysin mukaan hänen puheessaan on paljon Senegalissa puhutun murteen piirteitä, jotka eivät ole tyypillisiä Gambiassa puhutulle murteella. Turvapaikkapuhuttelussa valittaja on kysyttäessä katsonut tämän johtuvan siitä, että hän oli 7-vuotiaana lähtenyt Gambiasta Maliin ja palannut sieltä kotimaanhansa 12-vuotiaana.

Valittajalla olleen ranskankielisen turvapaikkahakemuksen osalta valittaja on turvapaikkapuhuttelussa kertonut, että Ruotsissa yksi poika oli kirjoittanut sen hänelle. Valittaja oli suunnitellut hakevansa turvapaikkaa Ruotsista, mutta ei kuitenkaan ollut tehnyt sitä. Valittaja on myös kertonut, että hänen ollessaan Espanjassa Senegalissa oli presidentinvaalit ja maan hallituksen edustajat etsivät äänestäjiä. Valittajan tuttu, joka oli Senegalista, värväsi hänet, hankki hänelle paperit ja valittajalle maksettiin siitä, että hän äänestäisi. Valittajan mukaan hänen Suomessa ilmoittamansa syntymäaika on oikea.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Gambia on periaatteessa monipuoluejärjestelmään perustuva demokratia, jossa useiden puolueiden on mahdollista kilpailla vaaleissa. Presidentti Yahya Jammeh ja hänen APRC-puolueensa ovat vuodesta 1996 lähtien voittaneet sekä presidentinvaalit että parlamenttivaalit, joiden vapauden ja rehellisyyden länsimaat ja Gambian oppositio ovat kyseenalaistaneet. Gambian oppositio on heikossa tilassa ja sen sekä median toiminta on ollut rajoitettua. Maan vakavimpiin ihmisoikeusongelmiin lukeutuvat kidutus, mielivaltaiset pidätykset ja hallitusta kritisoivien pahoinpitely. Hallituksen virkamiehet käyttävät rutiininomaisesti erilaisia uhkailun ja pelottelun keinoja ylläpitääkseen vallan itsellään. Muita ihmisoikeusongelmia ovat huonot vankilaolosuhteet, rajoitukset sanan- ja kokoontumisvapaudessa, korruptio, ihmiskauppa ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden syrjintä. Maassa ei toimi yhtäkään seksuaalivähemmistöjen oikeuksia edistävää järjestöä. (U.S. Department of State, 2015 Country Reports on Human Rights Practices – The Gambia, 13 April 2016)

Presidentti Yahya Jammeh on useaan otteeseen tuominnut puheissaan homoseksuaalit ja kaiken saman sukupuolen välisen seksuaalisen kanssakäymisen. Lokakuussa 2014 presidentti allekirjoitti rikoslain muutoksen, jolla törkeä homoseksuaalisuus määritellään rikokseksi, josta voi seurata elinkautinen rangaistus. Törkeä homoseksuaalisuus on laissa määritelty siten, että se käsittää samaa sukupuolta olevien seksuaalisen kanssakäymisen alle 18-vuotiaiden kanssa tai muiden haavoittuvaisten ryhmien kanssa. Lisäksi törkeästä homoseksuaalisuudesta voidaan syyttää HIV-tautia sairastavia henkilöitä, joiden epäillään olleen seksuaalisessa kanssakäymisessä samaa sukupuolta olevien kanssa. Rikoksenuusijoita voidaan myös syyttää törkeästä homoseksuaalisuudesta. Joitakin yksittäisiä pidätyksiä lain perusteella on tehty. Lisäksi seksuaalivähemmistöön on kohdistunut fyysistä väkivaltaa. (U.S. Department of State, 2015 Country Reports on Human Rights Practices - The Gambia, 13 April 2016 ja Human Rights Watch, World Report 2016, Gambia, 27 January 2016)

Valittaja on kertonut pelkäävänsä kotimaansa viranomaisten vainoa seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, mikäli hän palaa kotimaahansa. Valittaja on esittänyt homoseksuaalisuuteensa liittyvän turvapaikkaperusteensa vasta Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelussa, jossa hän on asiaan liittyviin kysymyksiin vastatessaan kuvannut seksuaalista identiteettiään ja sen muodostumista hyvin suppeasti. Hän on myös kertonut ristiriitaisesti siitä, onko hän kotimaassaan joutunut pidätetyksi. Valittajan selitystä, että hän olisi unohtanut kertoa kaksi viikkoa kestäneestä pidätyksestään, ei voida pitää todennäköisenä. Tässä tilanteessa valittajan kertomusta on kokonaisuutena arvioiden pidettävä epäluotettavana.

Edellä esitetyn perusteella valittaja ei ole tehnyt todennäköiseksi, että hänellä olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Valittaja ei siten ole ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetulla tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa. Valittajalle ei näin ollen voida antaa turvapaikkaa tai myöntää oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella. Kun otetaan huomioon valittajan kotimaassa vallitsevasta tilanteesta saatu selvitys, hän ei ole myöskään ollut ulkomaalaislain 88 a §:ssä (323/2009) tarkoitetulla tavalla humanitaarisen suojelun tarpeessa. Humanitaarista suojelua koskeva lainkohta on kumottu 16.5.2016.

Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei ole ilmennyt.

Valittajan oleskelu Suomessa edellyttää lupaa, jota hänelle ei ole myönnetty. Käännyttämiselle on siten olemassa ulkomaalaislaissa säädetty peruste. Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että valittaja on voitu määrätä käännytettäväksi Gambiaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainittujen lisäksi ulkomaalaislaki 146, 146 a, 147 ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Leena Karhu ja Kristian Hellman, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut maasta poistamisen täytäntöönpanon kieltämistä. Valittaja on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi oleskeluluvan myöntämiseksi ensisijaisesti kansainvälisen suojelun ja toissijaisesti yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella. Valittaja on vaatinut toissijaisesti, että asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi tai Maahanmuuttovirastolle uuden turvapaikkapuhuttelun järjestämiseksi.

Valittaja on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Valittaja on gambialainen seksuaalivähemmistöön kuuluva mies. Asiassa on kyse siitä, onko valittajan oikeus tulla kuulluksi toteutunut turvapaikkaprosessissa ja onko hänen asiastaan antamaansa selvitystä arvioitu asianmukaisesti.

Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää valittajan hänen kotimaahansa Gambiaan, sillä virasto ei usko, että valittaja kuuluu seksuaalivähemmistöön ja olisi sen vuoksi vaarassa kotimaassaan. Hallinto-oikeus on omassa päätöksessään todennut valittajan kertomuksen kokonaisuutena arvioiden epäluotettavaksi. Hallinto-oikeuden päätös perustuu yhteen ainoaan ristiriitaiseen seikkaan sekä siihen, että valittaja ei ole maininnut seksuaalista suuntatumistaan vielä poliisikuulustelussa, vaan on tuonut asian esille turvapaikkapuhuttelussa. On kuitenkin selvää, ettei valittajan hakemuksen kokonaisarviointia voida perustaa näille seikoille, kun otetaan huomioon hänen tilanteensa ja turvapaikkaperusteensa.

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) seksuaalivähemmistöjen turvapaikkatutkintaa koskevan ohjeistuksen mukaan seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan hakijan oma kertomus identiteetistään indikoi hakijan seksuaalista suuntautumista ja/tai sukupuoli-identiteettiä. Hakijan sosiaalinen ja kulttuurinen tausta voi vaikuttaa siihen, miten hakija sitä määrittelee. Jotkut voivat esimerkiksi kokea niin syvää häpeä tai sisäistettyä homofobiaa, että jopa kiistävät oman seksuaalisen identiteettinsä. Mikäli hakija on kotoisin sellaisesta maasta, jossa seksuaalivähemmistöjä ei hyväksytä lainkaan, on mahdollista, ettei hän ole vielä valmis identifioimaan itseään täysin seksuaalivähemmistöön kuuluvana. UNHCR:n ohjeistuksessa nimenomaisesti kiinnitetään päätöksentekijän huomiota siihen, että syrjintä, viha ja väkivallan eri muodot, häpeä ja traumakokemukset voivat vaikuttaa hakijan kykyyn kertoa turvapaikkaperusteistaan. Erityisesti tapauksissa, jossa hakija on vasta aloittanut "ulostulon" prosessin, häntä saattaa pelottaa avoimesti ilmaista seksuaalista suuntautumistaan, eikä hän välttämättä tuo esille kaikkia vainokokemuksiaan. Ohjeistuksen mukaan siitä, että hakija ei ole julistanut seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään hakemusvaiheessa, ei yleisesti voida vetää hätäisiä johtopäätöksiä.

Valittajan tapauksessa on esitetty myös uskottava syy sille, miksi hän ei ole poliisikuulustelussaan kertonut kaikkia perusteitaan: hän on tullut kuulemiseen mahahaavan vuoksi suoraan sairaalasta ja ollut huonokuntoinen. Tervehdyttyään hän on pyytänyt aikaa lakimiehelle. Kun hänen turvapaikkaperusteensa ovat tulleet ilmi, on hänen avustajansa tehnyt Maahanmuuttovirastolle asiasta selvityksen. Maahanmuuttoviraston päätöksestä ei käy ilmi, miten avustajan selvitys on otettu huomioon, eikä sitä mainita lisäselvitysten listassa.

Hallinto-oikeus ei ole voinut jättää suullista käsittelyä toimittamatta, kun otetaan huomioon valittajan asiassa saatu kokonaisselvitys ja se, että kyse on uskottavuuden arvioinnista asiassa, jossa väärä päätös voi olla valittajalle kohtalokas.

Maahanmuuttovirasto ei ole pyynnöstä huolimatta kutsunut valittajan avustajaa paikalle turvapaikkapuhutteluun, vaikka valittaja on puhuttelun alussakin tuonut esiin sen, että avustajan osallistumisesta puhutteluun on sovittu.

Toisin kuin Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat päätöksissään katsoneet, valittaja on kuvaillut identiteettinsä muodostumista ja siihen liittyviä tunteita, itselleen ominaisella tavalla. Turvapaikkapuhuttelun pöytäkirjasta ilmeneviä, seksuaaliseen identiteettiin liittyviä kysymyksiä on vain muutama. Kun otetaan huomioon se, miten suuri merkitys seksuaalisen suuntautumisen selvittämisellä on valittajan kansainvälisen suojelun tarpeen arviointiin, voidaan perustellusti kysyä, onko turvapaikkapuhuttelussa asiaa selvitetty tarpeeksi.

Maahanmuuttovirastolla on turvapaikkapuhuttelussa selvittämisvelvollisuus ja tämä velvollisuus on ollut erityisen korostunut valittajan kohdalla, kun avustaja ei olekaan ollut turvapaikkapuhutteluun kutsuttuna ja valittaja on tuonut esille hänellä poliisikuulustelussa olleet vaikeudet kertoa kaikista turvapaikkaperusteistaan.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 23.2.2017 antamallaan välipäätöksellä kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko valittajalla seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan Gambiassa tai onko esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hän homoseksuaalisuutensa vuoksi joutuisi siellä todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Tähän liittyen on ratkaistava, missä tilanteissa turvapaikanhakijan uskottavuuden arviointi edellyttää suullisen käsittelyn toimittamista hallinto-oikeudessa turvapaikanhakijan valituksen johdosta, jos hänen turvapaikkahakemuksensa on hylätty muun muassa sillä perusteella, ettei hakijan kertomusta homoseksuaalisuudestaan ole hyväksytty.

Sovellettavat säännökset kansainvälisen suojelun osalta

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 87 a §:n 1 momentin mukaan vainoksi katsotaan teot, jotka ovat laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi sellaisia, että ne loukkaavat vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Vainoksi katsotaan myös vakavuudeltaan vastaava kertymä sellaisia tekoja, joihin kuuluu ihmisoikeusloukkauksia.

Ulkomaalaislain 87 b §:n 1 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät siten kuin jäljempänä pykälässä säädetään.

Pykälän 3 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa tiettynä yhteiskunnallisena ryhmänä voidaan pitää ryhmää:

1) jonka jäsenillä on sellainen yhteinen tausta, muu luontainen ominaisuus tai usko, joka on ryhmän jäsenten identiteetin taikka omantunnon kannalta niin keskeinen ominaisuus, ettei heitä voida vaatia luopumaan siitä; ja

2) jonka ympäröivä yhteiskunta mieltää muusta yhteiskunnasta erottuvaksi.

Pykälän 4 momentin mukaan yhteiskunnallisen ryhmän yhteisenä ominaisuutena voi olla myös seksuaalinen suuntautuminen, joka ei kuitenkaan vainon syitä arvioitaessa voi merkitä rikollisena pidettäviä tekoja. Yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumista tai tällaisen ryhmän piirteitä määritettäessä on lisäksi otettava huomioon sukupuoli-identiteetti ja muut sukupuoleen liittyvät seikat.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat 13.12.2011 antaneet direktiivin 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (niin kutsuttu uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi).

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija on velvollinen esittämään mahdollisimman pian kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat. Jäsenvaltio on velvollinen yhteistyössä hakijan kanssa arvioimaan kaikki hakemukseen liittyvät olennaiset seikat.

Direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arviointi on suoritettava tapauskohtaisesti, ja se käsittää:

a) kaikki alkuperämaahan silloin, kun jäsenvaltiot tekevät hakemusta koskevan päätöksen, liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat, mukaan luettuina alkuperämaan lait ja asetukset ja tapa, jolla niitä sovelletaan;

b) hakijan esittämät asiaan vaikuttavat lausumat ja asiakirjat, mukaan luettuina tiedot siitä, onko hakija joutunut tai voiko hän joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa;

c) hakijan asema ja henkilökohtaiset olosuhteet, kuten tausta, sukupuoli ja ikä, jotta voidaan arvioida, onko hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella niitä tekoja, joiden kohteeksi hakija on joutunut tai voisi joutua, pidettävä vainona tai vakavana haittana (– –).

Sovellettavat säännökset hallintolainkäyttömenettelyn osalta

Hallintolainkäyttölain 33 § 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Pykälän 2 momentin mukaan valitusviranomaisen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Siinä voidaan kuulla asianosaisia, päätöksen tehnyttä tai muuta viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä vastaanottaa muuta selvitystä.

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin (433/1999) mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Oikeuskäytäntöä

Unionin tuomioistuin

Unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa A, B ja C (C-148/13, C-149/13 ja C-150/13) antamassa tuomiossa oli kyse siitä, oliko direktiivin 2004/83/ EY (niin kutsuttu aiempi määritelmädirektiivi) 4 artiklaa, joka vastaa sisällöltään uudelleen laaditun määritelmädirektiivin 2011/95/EU 4 artiklaa, tulkittava siten, että (– –) viranomaisten (– –) on kyseisen artiklan nojalla noudatettava tiettyjä rajoja arvioidessaan tosiseikkoja ja olosuhteita, jotka koskevat turvapaikanhakijan, jonka hakemus perustuu sukupuolisesta suuntautumisesta johtuvan vainon pelkoon, väitettä kyseisestä suuntautumisestaan.

Unionin tuomioistuin totesi, että turvapaikanhakijan väitettä sukupuolisesta suuntautumisestaan voivat turvapaikkahakemusten erityisen asiayhteyden perusteella olla vain lähtökohta direktiivin 2004/83/EY 4 artiklassa säädetyssä tosiseikkojen ja olosuhteiden selvitysprosessissa (tuomion kohta 49).

Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, että tämän selvityksen yhteydessä jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija on velvollinen esittämään mahdollisimman pian kaikki kansanvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat, ja jäsenvaltio puolestaan arvioi yhteistyössä hakijan kanssa kaikki hakemukseen liittyvät olennaiset seikat (tuomion kohta 50).

Tuomiossaan unionin tuomioistuin lausui, että direktiivin 2004/83/EY 4 artiklan 3 kohdan c alakohtaa ja direktiivin 2005/85/EY 13 artiklan 3 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että viranomaiset arvioivat hakijan hakemuksensa tueksi esittämiä lausumia ja asiakirjoja tai muita todisteita pelkkiin stereotyyppisiin käsityksiin homoseksuaaleista perustuvilla kuulusteluilla. Unionin tuomioistuin lausui, että määritelmädirektiivin 4 artiklaa, luettuna perusoikeuskirjan 7 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että tällaisen selvityksen yhteydessä viranomaiset kuulustelevat turvapaikanhakijaa yksityiskohtaisesti tämän seksuaalisista tottumuksista. Lisäksi unionin tuomioistuimen mukaan määritelmädirektiivin 4 artiklaa luettuna perusoikeuskirjan 1 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että mainitun selvityksen yhteydessä kyseiset viranomaiset hyväksyvät näytöksi esimerkiksi sen, että asianomainen turvapaikanhakija suorittaa homoseksuaalisia tekoja, alistuu "testeihin" homoseksuaalisuutensa selvittämiseksi tai esittää todisteina videotallenteita tällaisista teoista.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiossa 19.4.2016 A.N. v. Ranska (12956/15) oli kysymys senegalilaismiehen, joka oli vedonnut homoseksuaalisuudesta johtuvaan vainon vaaraan, palauttamisesta kotimaahansa. Ihmisoikeustuomioistuin hylkäsi valituksen ilmeisen perusteettomana. Ihmisoikeustuomioistuin totesi, että tosiseikkojen todentaminen asioissa on usein hankalaa. Ihmisoikeustuomioistuin lausui, että kansalliset viranomaiset pystyvät parhaiten arvioimaan valittajan kertomuksen uskottavuutta, jos viranomaisilla on ollut mahdollisuus nähdä ja kuulla häntä sekä arvioida hänen käyttäytymistään. Tältä osin ihmisoikeustuomioistuin huomautti, että valittajaa oli kuultu suullisesti sekä ensimmäisessä asteessa että valitustuomioistuimessa (Cour nationale du droit d’asile), ja että hänen kertomustaan oli molemmissa suullisissa kuulemisissa pidetty epäluotettavana (tuomion kohta 43).

Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä

KHO 2016:174 Tansanian kansalainen A oli tullut Suomeen opiskelijana vuonna 2005. Hänelle oli myönnetty oleskelulupa opiskelua varten hei-näkuuhun 2010 ja työntekijän oleskelulupa toukokuuhun 2012 asti, jonka jälkeen A:n vireille panemat jatko-oleskelulupaa koskevat hakemukset oli hylätty. Maahanmuuttovirasto oli huhtikuussa 2014 päättänyt A:n karkottamisesta kotimaahansa. Hallinto-oikeus oli marraskuussa 2014 jättänyt karkottamista koskevasta Maahanmuuttoviraston päätöksestä tehdyn valituksen tutkimatta sen vuoksi, ettei sitä ollut tehty säädetyssä määräajassa. Tämän jälkeen A oli hakenut kansainvälistä suojelua perusteenaan hänen homoseksuaalina kotimaassaan kohtaamansa vaikeudet.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n homoseksuaalisuuteen vetoamisen ajankohdalle voitu antaa merkitystä arvioitaessa hänen kertomuksensa uskottavuutta. A:n opiskeluun ja työntekoon perustuneet aiemmat oleskelulupahakemukset eivät olleet edellyttäneet seksuaalisen suuntautumisen esille tuomista.

Asiassa oli kaikki Tansaniaan liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat ja A:n henkilökohtaiset olosuhteet huomioon ottaen selvitettävä, muodostaako A:n väitetty homoseksuaalisuus Tansaniassa sellaisen uhan, että hän voi perustellusti pelätä henkilökohtaisen tilanteensa valossa tosiasiallisesti joutuvansa vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi, tai onko merkittäviä perusteita uskoa, että hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa kotimaassaan.

KHO 2017:63 Iranista kotoisin oleva turvapaikanhakija oli Maahanmuuttovirastolle tekemässään kansainvälistä suojelua koskevassa hakemuksessa vedonnut haluunsa kääntyä kristinuskoon. Myöhemmin turvapaikanhakija oli kastettu ja hän oli toimittanut hallinto-oikeudelle selvitystä kristityksi kääntymisestään sekä pyytänyt, että asiassa järjestetään suullinen käsittely.

Hallinto-oikeus oli ratkaissut asian turvapaikanhakijan eduksi kirjallisen aineiston perusteella järjestämättä pyydettyä suullista käsittelyä. Hallinto-oikeus oli valituksenalaisessa päätöksessään lyhyesti todennut, ettei asiassa ollut syytä epäillä turvapaikanhakijan kristillistä vakaumusta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että henkilökohtaisen uskottavuuden arvioinnin, varsinkin kun kyse on uskonnollisen kääntymisen aitoudesta, voitiin katsoa edellyttävän valitusvaiheessa hakijan itsensä suullista kuulemista samoin kuin mahdollisten todistajien kuulemista. Uskonnollista kääntymistä ei voitu ottaa kansainvälisen suojelun perusteeksi ilman, että oltiin riittävällä tavalla selvitetty kääntymisen aitoutta niin omantunnonkysymyksenä kuin elämäntapana. Samalla voitiin selvittää sitä, millainen käsitys henkilöllä itsellään oli kääntyneiden asemasta kotimaassaan ja miten hän aikoi uskontoa kotimaassa harjoittaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei turvapaikanhakijan esittämästä kirjallisesta aineistosta ollut käynyt ilmi sellaista kirjallista selvitystä, jonka perusteella hallinto-oikeus oli voinut ratkaista kysymyksen uskonnollisesta kääntymisestä suoraan toisin kuin Maahanmuuttovirasto. Asian ratkaiseminen turvapaikanhakijan uskottavuuden osalta oli edellyttänyt suullisen käsittelyn toimittamista ja turvapaikanhakijan henkilökohtaista kuulemista. Asian selvittäminen hallinto-oikeudessa ei ollut ollut valitusasian ratkaisun kannalta riittävää. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös oli kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Kun kansainvälisen suojelun perusteena vedotaan seksuaaliseen suuntautumiseen ja tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen ja siihen liittyvään vainon vaaraan, on ensiksi arvioitava, onko valittaja osoittanut uskottavasti olevansa homoseksuaali.

Seksuaalisen suuntautumisen merkitys kansainvälisen suojelun perusteena riippuu turvapaikanhakijan kotimaan olosuhteista. Valituksenalaisessa päätöksessä esitetyn edelleen ajankohtaisena pidettävän Gambiaa koskevan maatiedon mukaan seksuaalivähemmistöön kohdistuu syrjintää ja fyysistä väkivaltaa. Homoseksuaalisuus määritellään laissa rikokseksi. "Törkeästä homoseksuaalisuudesta" voi seurata vuonna 2014 tehdyn rikoslain muutoksen mukaan elinkautinen vankeusrangaistus. Joitakin yksittäisiä pidätyksiä lain perusteella on tehty. Maatietouden perusteella seksuaalivähemmistöihin kuuluvat henkilöt voivat Gambiassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi. Tämän vuoksi on merkitystä sillä, onko Gambiasta tuleva turvapaikanhakija uskottavasti osoittanut olevansa homoseksuaali.

Maahanmuuttovirasto ei ole kansainvälistä suojelua, oleskelulupaa ja käännyttämistä koskevassa päätöksessään hyväksynyt valittajan kertomusta homoseksuaalisuudesta ja siitä aiheutuneista oikeudenloukkauksista Gambiassa. Valittajan kertomus seksuaalisesta suuntautumisestaan, sen tiedostamisesta ja ensimmäisestä homoseksuaalisesta suhteestaan on Maahanmuuttoviraston mukaan ollut hyvin yleisluontoinen ja siitä on puuttunut omakohtaisuus. Maahanmuuttovirasto on pitänyt valittajan kertomusta ristiriitaisena ja epäjohdonmukaisena. Kertomuksen uskottavuutta on Maahanmuuttoviraston päätöksen perustelujen mukaan heikentänyt se, että valittaja on vedonnut homoseksuaalisuuteen kansainvälisen suojelun tarpeen perusteena vasta Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelussa. Päätöksen perustelujen mukaan valittajan toiminnassa on myös havaittavissa tarkoitushakuisia piirteitä, kuten valittajan kertomus esiintymisestään Malin kansalaisena Ruotsissa ollessaan. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt valittajan kertomusta homoseksuaalisuudestaan tosiseikkana.

Valittaja on hallinto-oikeudessa esittänyt, että hänen kansainvälisen suojelun perusteensa ovat jääneet puutteellisesti selvityiksi Maahanmuuttovirastossa, ja vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista hallinto-oikeudessa. Valittajan mukaan asiaa on vähintään tullut palauttaa Maahanmuuttovirastolle uuden turvapaikkapuhuttelun järjestämistä varten. Valittaja katsoo, että Maahanmuuttoviraston selvittämisvelvollisuutta on korostanut se, että hänen avustajansa ei ollut kutsuttuna turvapaikkapuhutteluun.

Hallinto-oikeus on pitänyt valittajan kertomusta kokonaisuutena arvioiden epäluotettavana. Päätöksen luotettavuutta on hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan heikentänyt se, että valittaja on esittänyt homoseksuaalisuuteen liittyvän turvapaikkaperusteensa vasta Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelussa, jossa hän on asiaan liittyviin kysymyksiin vastatessaan kuvannut seksuaalista identiteettiään ja sen muodostumista hyvin suppeasti. Hän on myös kertonut ristiriitaisesti siitä, onko hän kotimaassaan joutunut pidätetyksi. Valittajan selitystä, että hän olisi unohtanut kertoa kaksi viikkoa kestäneestä pidätyksestään, ei voida hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan pitää todennäköisenä. Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen kirjallisen aineiston perusteella järjestämättä valittajan pyytämää suullista käsittelyä katsottuaan, että suullisen käsittelyn toimittaminen on ilmeisen tarpeetonta.

Valittaja ei ole vedonnut homoseksuaalisuuteen kansainvälisen suojelun tarvetta perustavana seikkana ensimmäisessä, poliisin järjestämässä kuulustelussa. Hän on selvityksensä mukaan saapunut kuulusteluun suoraan sairaalasta, ja hänen vointinsa on ollut huono. Hän on avustajansa välityksellä toimittanut Maahanmuuttovirastolle kirjallisen selvityksen noin kaksi viikkoa poliisikuulustelun jälkeen, jossa hän vetoaa homoseksuaalisuuteen kansainvälisen suojelun saamiseksi. Homoseksuaalisuuteen vetoamisen ajankohdan osalta valittaja on viitannut poliisikuulustelun aikaiseen huonovointisuutensa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että edellä mainituissa olosuhteissa homoseksuaalisuuteen vetoamisen ajankohdalle ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa valittajan kertomuksen uskottavuutta.

Seksuaalinen suuntautumien on ominaisuus, joka määritellään tunteiden kohteen ja oman sukupuolen perustella. Ymmärrys seksuaalisesta suuntautumisesta voi olla vain henkilöllä itsellään. Henkilön oma kertomus on pääasiallinen ja usein myös ainoa näyttö arvioitaessa seksuaalista suuntautumista koskevan väitteen uskottavuutta. Seksuaalisen suuntautumisen ottaminen kansainvälisen suojelun perusteeksi edellyttää, että on riittävällä tavalla selvitetty seksuaalisen suuntautumisen aitoutta.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että suullisessa käsittelyssä olisi nyt puheena olevassa asiassa ollut mahdollista selvittää tarkemmin muun ohella valittajan väitetyn seksuaalisen identiteetin muodostumista sekä sitä, miten hän on sen tuonut esiin kotimaassaan ja mitä seuraamuksia siitä on hänelle aiheutunut tai voisi aiheutua. Suullisen käsittelyn tarvetta arvioitaessa olisi ollut mahdollista ottaa huomioon, että Maahanmuuttovirastolla on ollut erilainen käsitys valittajan seksuaalisen suuntautumisen aitoudesta.

Edellä todettuun nähden ja kun otetaan huomioon asiassa esitetty selvitys kokonaisuudessaan, korkein hallinto-oikeus katsoo, että valittajan vaatima suullinen käsittely hallinto-oikeudessa ei ole ollut ilmeisen tarpeeton sillä tavoin kuin hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että valittajan henkilökohtaisen uskottavuuden arviointi puheena olevassa asiassa olisi edellyttänyt suullisen käsittelyn toimittamista ja valittajan henkilökohtaista kuulemista. Hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut hylätä vaatimusta suullisen käsittelyn toimittamisesta.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia on palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Oikeusapu

Avustajalle oikeusapulain nojalla maksettava määrä hyväksytään vaatimuksen mukaisena. Tämä määrä jää valtion vahingoksi.

Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin nojalla määrätään, että avustajanmääräys on voimassa asiaa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Mikko Puumalainen ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Jenny Rebold.

 
Julkaistu 7.7.2017