KHO:2017:155

Tavaramerkki – Vilpillinen mieli – Ehdoton rekisteröintieste – Puhevalta – Oikeussuojan tarve

Vuosikirjanumero: KHO:2017:155
Antopäivä: 11.10.2017
Taltionumero: 5001
Diaarinumero: 2657/2/15

Tavaramerkin rekisteröinti vilpillisessä mielessä oli rekisteröintiesteenä sillä tavalla ehdoton, ettei rekisteröintiä vastaan väitteen tehneen oikeus vedota samankaltaisen tavaramerkin ennen rekisteröintihakemuksen jättöpäivää tapahtuneeseen käyttöön riippunut siitä, oliko kysymys sen omasta vai kolmannen taholta tapahtuneesta käytöstä.

Tavaramerkkilaki 14 § 1 momentti (996/1983) 7 kohta (1715/1995)

HE 24/2016 vp

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 2008/95/EY 3 artikla 2 kohta d alakohta

C-529/07, Chocoladenfabriken Lindt & Sprüngli, ECLI:EU:C:2009:361

Vrt. KHO 2010:75

Päätös, josta valitetaan

Markkinaoikeus 14.7.2015 nro 502/15

Asian aikaisempi käsittely

A:lle on hänen 2.1.2012 tekemästään hakemuksesta 15.3.2012 rekisteröity tavaramerkki nro 254883 Humsecgrid seuraaville palveluille:

Luokka 41 Koulutus; koulutuksen järjestäminen; ajanviete; urheilu- ja kulttuuritoiminnat.

Luokka 42 Tieteelliset ja teknologiset palvelut sekä niihin liittyvä tutkimus ja suunnittelu; teolliset analyysi- ja tutkimuspalvelut; tietokonelaitteistojen ja -ohjelmistojen suunnittelu ja kehittäminen.

Luokka 45 Oikeudelliset palvelut; turvallisuuspalvelut omaisuuden ja ihmisten suojaamiseksi; muiden tarjoamat henkilökohtaiset ja sosiaaliset palvelut yksilöiden tarpeiden täyttämiseksi.

Patentti- ja rekisterihallitus on 14.6.2013 tekemällään päätöksellä hylännyt Kuopio Innovation Oy:n edellä mainittua rekisteröintiä vastaan tekemän väitteen.

Väitteentekijä on päätöksen perustelujen mukaan vedonnut tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohtaan ja todennut, että rekisteröintiä nro 254883 Humsecgrid on haettu vilpillisessä mielessä. Väitteentekijä on osoittanut, että rekisteröinnin nro 254883 haltija on ollut osallisena projektissa, josta on käytetty lyhennettä HumSecGrid ja että projektilla on ollut kotisivut www.humsecgrid.org. Väitteentekijä ei kuitenkaan ole osoittanut, että merkkiä Humsecgrid olisi käytetty tavaramerkkinä hakemuksen tarkoittamille palveluille silloin, kun rekisteröintiä nro 254883 koskeva hakemus tehtiin 2.1.2012. Tämän vuoksi tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohta ei tule sovellettavaksi.

Kuopio Innovation Oy on valittanut päätöksestä Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Asia on patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta annetun lain (113/2013) 2 §:n nojalla siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi hallintolainkäyttölaissa säädetyllä tavalla.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus on, toimitettuaan 16.10.2014 valmistelevan suullisen käsittelyn ja 28.11.2014 suullisen käsittelyn, valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen ja palauttanut asian Patentti- ja rekisterihallitukselle tavaramerkin nro 254883 Humsecgrid rekisteröinnin kumoamista varten.

Markkinaoikeus on velvoittanut A:n korvaamaan Kuopio Innovation Oy:n oikeudenkäyntikulut 25 000 eurolla viivästyskorkoineen.

Markkinaoikeus on hylännyt muut asiassa esitetyt oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujen korvaamista tarkoittavat vaatimukset.

Markkinaoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asian tausta

Asiassa esitetyn perusteella Pelastusopiston koordinoimassa ja TEKESin rahoittamassa projektissa "Tieto- ja viestintäteknologian liiketoimintamahdollisuudet siviilikriisinhallinnassa" on otettu käyttöön tunnukset HumanSecurityGrid ja Humsecgrid kuvaamaan kyseistä projektia. Tunnukset on kehitetty projektiin osallistuneiden yhteisenä työnä ja asiassa esitetyn mukaan tunnus Humsecgrid on syntynyt 22.1.2010 projektiin osallistuneiden tahojen välisen sähköpostikirjeenvaihdon tuloksena.

Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että edellä mainitussa TEKES-projektissa mukana olleet tahot ovat voineet käyttää projektin puitteissa tunnuksia HumanSecurityGrid ja Humsecgrid. Mainittuja tunnuksia on esitetty käytetyn projektin piirissä järjestettyjen erilaisten tilaisuuksien yhteydessä.

Projekti on saanut rahoitusta elokuun 2011 loppuun ja projekti on jatkunut vielä loppuraportin jättämiseen saakka marraskuuhun 2011. Kuopio Innovation Oy on ollut osallisena kyseisessä projektissa ja sillä on ollut edustaja projektin johtoryhmässä. Projektin johtoryhmään on lisäksi muun ohella kuulunut A DfA-verkostoyhdistys ry:n edustajana.

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A hakiessaan 2.1.2012 tavaramerkin Humsecgrid rekisteröintiä ollut tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdan tarkoittamalla tavalla vilpillisessä mielessä ja tuleeko kyseinen tavaramerkkirekisteröinti tämän vuoksi kumota.

Oikeusohjeet

Tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä, jos se on sekoitettavissa tavaran tunnusmerkkiin, jota toinen käyttää hakemusta tehtäessä, ja hakija tehdessään hakemuksen tiesi käytöstä eikä ole käyttänyt merkkiään ennen kuin toista tunnusmerkkiä ryhdyttiin käyttämään.

Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY (tavaramerkkidirektiivi) johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa esitetyn perusteella jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädäntöä ei vaikuta tarpeelliselta lähentää täydellisesti, vaan riittävää on lähentää niitä kansallisia säännöksiä, jotka välittömimmin vaikuttavat sisämarkkinoiden toimintaan. Johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa esitetyn perusteella jäsenvaltioiden olisi saatava vapaasti säätää mitättömäksi julistamiseen liittyvästä menettelyn muodosta sekä siitä, tulisiko aikaisempiin oikeuksiin vedota rekisteröintimenettelyssä vai mitättömäksi julistamisessa noudatettavassa menettelyssä vai molemmissa menettelyissä. Edelleen johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa esitetyn mukaan jäsenvaltioiden olisi saatava vapaasti päättää tavaramerkin mitättömäksi julistamisen vaikutuksista. Johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen mukaan niiden päämäärien saavuttaminen, joihin tällä lainsäädännön lähentämisellä pyritään, edellyttää, että rekisteröidyn tavaramerkin saamisen ja säilyttämisen edellytykset ovat kaikissa jäsenvaltioissa pääsääntöisesti samat.

Edellä todetun perusteella tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohtaa tulkittaessa ja sovellettaessa on otettava huomioon tavaramerkkidirektiivin sääntely ja sitä koskeva oikeuskäytäntö. Kun tavaramerkkidirektiivin tulkinnassa otetaan huomioon yhteisön tavaramerkistä annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (yhteisön tavaramerkkiasetus), myös yhteisön tavaramerkkiasetuksen soveltamista koskeva oikeuskäytäntö on otettava nyt käsillä olevan asian arvioinnissa huomioon (erityisesti vilpillisen mielen käsitteen yhtenäisen tulkinnan osalta, ks. unionin tuomioistuimen tuomio Malaysia Dairy Industries, C-320/12, EU:C:2013:435, 29, 34 ja 36 kohta).

Tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä tai, jos se on rekisteröity, se on julistettava mitättömäksi, mikäli hakija on rekisteröintihakemuksen tehdessään ollut vilpillisessä mielessä. Yhteisön tavaramerkkiasetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan yhteisön tavaramerkki julistetaan mitättömäksi, jos hakija on jättänyt tavaramerkkiä koskevan hakemuksen vilpillisessä mielessä.

Vilpillisen mielen arvioinnin osalta unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että arvioitaessa sitä, onko hakija ollut vilpillisessä mielessä, kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki kyseiseen tapaukseen liittyvät merkitykselliset tekijät, jotka olivat olemassa jätettäessä hakemusta merkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi (esim. tuomio Chocoladenfabriken Lindt & Sprüngli, C-529/07, EU:C:2009:361, 53 kohta). Arvioinnissa on etenkin otettava huomioon se, että hakija tietää tai hänen pitäisi tietää, että kolmas käyttää vähintään yhdessä jäsenvaltiossa samalle tai samankaltaiselle tavaralle samaa merkkiä tai samankaltaista merkkiä, joka on sekoitettavissa merkkiin, jonka rekisteröimistä haetaan. Lisäksi arvioinnissa on otettava huomioon hakijan aikomus estää tätä kolmatta jatkamasta tällaisen merkin käyttöä, ja sen oikeudellisen suojan aste, joka kolmannen merkillä ja rekisteröitäväksi haetulla merkillä on. Edellä mainitussa unionin tuomioistuimen ratkaisussa on myös todettu, että arvioitaessa vilpillisen mielen olemassaoloa on otettava huomioon hakijan aikomus rekisteröintihakemusta jätettäessä, mitä subjektiivista seikkaa arvioidaan kyseiseen tapaukseen liittyvien objektiivisen olosuhteiden perusteella (tuomio Chocoladenfabriken Lindt & Sprüngli, C-529/07, EU:C:2009:361, 41 ja 42 kohta). Edelleen kyseisessä ratkaisussa on todettu, että aikomus estää kolmatta markkinoimasta tuotetta voi tietyissä olosuhteissa merkitä sitä, että hakija on vilpillisessä mielessä, ja näin on etenkin silloin, kun myöhemmin ilmenee, että hakija on rekisteröinyt merkin yhteisön tavaramerkiksi aikomattakaan käyttää sitä eli yksinomaan estääkseen kolmannen pääsyn markkinoille (tuomio Chocoladenfabriken Lindt & Sprüngli, C-529/07, EU:C:2009:361, 43 ja 44 kohta).

Asian arviointi

Kuten edellä on todettu, tunnusten HumanSecurityGrid ja Humsecgrid kehittäminen on tapahtunut Pelastusopiston koordinoimaan ja TEKESin rahoittamaan projektiin "Tieto- ja viestintäteknologian liiketoimintamahdollisuudet siviilikriisinhallinnassa" osallistuneiden yhteisenä työnä. Projektiin on osallistunut muun ohella Kuopio Innovation Oy ja projektin johtoryhmään ovat kuuluneet muun ohella Kuopio Innovation Oy:n edustaja sekä A DfA-verkostoyhdistys ry:n edustajana.

Kummallakin edellä mainitulla tunnuksella on tarkoitettu kuvata samaa asiaa, eli kyseistä TEKESin rahoittamaa projektia, tunnuksen Humsecgrid muodostaessa eräänlaisen lyhennyksen tunnukseen HumanSecurityGrid sisältyneistä sanoista.

Edelleen edellä todetulla tavalla asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että edellä mainitun TEKESin rahoittaman projektin puitteissa kyseisessä projektissa mukana olleet tahot ovat voineet käyttää tunnuksia HumanSecurityGrid ja Humsecgrid. Asiassa esitetyn mukaan mainittuja tunnuksia on myös käytetty projektin piirissä järjestettyjen erilaisten tilaisuuksien yhteydessä.

Asiassa esitetyn mukaan Kuopio Innovation Oy on edellä mainitun TEKESin rahoittaman projektin ohella käynnistänyt 21.4.2011 hankkeen, jota on kutsuttu nimellä HumanSecurityGrid. Tähän hankkeeseen liittyen Kuopio Innovation Oy:n on esitetty käyttäneen mainittua tunnusta HumanSecurityGrid logomuodossa ainakin seuraavissa yhteyksissä:

- 23.5.2011 lähetetyssä sähköpostiviestissä otsikolla "KUTSU HumanSecurityGrid -työpajaan 1.6. klo 10–15, Kuopio";

- 8.9.2011 lehdistötiedotteessa, jossa on ilmoitettu Kuopio Innovation Oy:n ja Kriisinhallintakeskuksen yhteistyöstä. Tiedotteessa on todettu, että: "Yhteistyö on alkanut kansallisen HumanSecurityGrid-verkoston käynnistämisellä Kuopiossa";

- 15.9.2011 lähetetyssä sähköpostiviestissä / kutsussa otsikolla KUTSU: Haastavien alueiden liiketoimintamahdollisuudet -seminaari, 28.9.2011 Kuopiossa. Kutsussa on mainittu HumanSecurityGrid-projektit ja esitetty Kuopio Innovation Oy yhtenä HumanSecurityGrid-verkoston toteuttajana;

- 20.12.2011 lähetetyssä sähköpostiviestissä / kutsussa otsikolla: KUTSU: HumanSecurityGrid – Kriisialueiden ja kehittyvien maiden liiketoimintamahdollisuudet – seminaari 9.2.2012. Kutsussa on mainittu, että "HumanSecurityGrid on Kuopio Innovationin kansallisen osaamiskeskuksen terveyden, hyvinvoinnin, elintarvikekehityksen ja ympäristön osaamisalojen yhteishanke".

Markkinaoikeus toteaa, että kaikissa edellä kerrotuissa yhteyksissä Kuopio Innovation Oy on käyttänyt tunnusta HumanSecurityGrid keskenään yhdenmukaisella tavalla logomuodossa. Edellä mainitun voidaan katsoa osoittavan, että Kuopio Innovation Oy on käyttänyt tunnusta HumanSecurityGrid tavaramerkinomaisesti edellä mainitun TEKESin rahoittaman projektin loppuvaiheessa ja vielä projektin päättymisen jälkeenkin ennen kuin A oli 2.1.2012 hakenut tavaramerkin Humsecgrid rekisteröintiä. Mainitun Kuopio Innovation Oy:n taholta tapahtuneen tunnuksen HumanSecurityGrid tavaramerkinomaisen käytön on myös osoitettu jatkuneen säännöllisesti vielä senkin jälkeen, kun A oli hakenut tavaramerkin Humsecgrid rekisteröintiä.

Edellä selostetulla tavalla tavaramerkin rekisteröinnin kumoaminen tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdan nojalla edellyttää, että tavaramerkin hakijan on tavaramerkin rekisteröintiä hakiessaan katsottava olleen mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla vilpillisessä mielessä.

Kuten edellä on todettu, tunnusten HumanSecurityGrid ja Humsecgrid kehittäminen on tapahtunut Pelastusopiston koordinoimaan ja TEKESin rahoittamaan projektiin "Tieto- ja viestintäteknologian liiketoimintamahdollisuudet siviilikriisinhallinnassa" osallistuneiden yhteisenä työnä. Projektiin on osallistunut muun ohella Kuopio Innovation Oy ja projektin johtoryhmään ovat kuuluneet muun ohella Kuopio Innovation Oy:n edustaja sekä A DfA-verkostoyhdistys ry:n edustajana.

Kummallakin edellä mainitulla tunnuksella on edellä todetulla tavalla tarkoitettu alun perin kuvata samaa asiaa, eli kyseistä TEKESin rahoittamaa projektia, tunnuksen Humsecgrid muodostaessa eräänlaisen lyhennyksen tunnukseen HumanSecurityGrid sisältyneistä sanoista. Markkinaoikeus katsoo, että tunnuksia HumanSecurityGrid ja Humsecgrid on myös pidettävä samankaltaisina ja toisiinsa sekoitettavina, sillä niillä on edellä kuvatulla tavalla sama merkityssisältö, ne ovat lausuntatavaltaan lähellä toisiaan, tunnusten alkaessa ja päättyessä samalla tavalla sekä lisäksi sisältäessä saman tavun sanan keskellä, sekä ne lisäksi samoja osia sisältävinä muistuttavat toisiaan paljon ulkonäöltään, vaikka toinen tunnus onkin pidempi.

Mainitusta TEKESin rahoittamasta projektista edellä esitetty huomioon ottaen A:n on, tavaramerkin Humsecgrid rekisteröintiä hakiessaan, katsottava olleen tietoinen tunnusten HumanSecurityGrid ja Humsecgrid yhteen ja samaan projektiin viitanneesta yhteisestä alkuperästä sekä siitä, että edellä mainitun TEKESin rahoittaman projektin yhteydessä kyseisessä projektissa mukana olleet tahot ovat voineet käyttää tunnuksia HumanSecurityGrid ja Humsecgrid. A ei ole myöskään kiistänyt tienneensä edellä mainitun TEKESin rahoittaman projektin yhteydessä tapahtuneeksi esitetystä tunnusten HumanSecurityGrid ja Humsecgrid käytöstä.

A on lisäksi kertonut saaneensa Kuopio Innovation Oy:ltä edellä mainitun kutsun Kuopio Innovation Oy:n 1.6.2011 järjestämään työpajaan sekä 20.12.2011 lähetetyn kutsun HumanSecurityGrid-seminaariin. A:n on siten katsottava olleen tietoinen myös Kuopio Innovation Oy:n toimesta tapahtuneesta tunnuksen HumanSecurityGrid käyttämisestä. Kuopio Innovation Oy:n HumanSecurityGrid-hanke on käsittänyt muun muassa koulutusta erityisesti turvallisuuspalveluista ja niihin liittyvistä ohjelmistoista eli palveluita, jotka kuuluvat niihin palveluluokkiin, joihin tavaramerkki Humsecgrid on rekisteröity. Tavaramerkkiä Humsecgrid on näin haettu samoille tai samankaltaisille palveluille, joille Kuopio Innovation Oy on käyttänyt tunnusta HumanSecurityGrid.

A on markkinaoikeudessa esittänyt, että hän olisi käyttänyt ja että hänellä olisi jatkossa myös aikomus käyttää tavaramerkkejä HumanSecurityGrid ja Humsecgrid omassa toiminnassaan. A ei ole kuitenkaan esittänyt näyttöä sanottujen merkkien käytöstään tai aikomuksestaan niiden käyttämiseen.

Markkinaoikeus sen sijaan toteaa, että A on käytännössä välittömästi tavaramerkkiä Humsecgrid koskeneen rekisteröintihakemuksen tekemisen jälkeen tammikuussa 2012 ottanut Kuopio Innovation Oy:öön yhteyttä ja vaatinut korvausta toukokuussa edellisenä vuonna hakemansa tavaramerkin HumanSecurityGrid käyttämisestä.

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että A on ollut tavaramerkin Humsecgrid rekisteröintiä 2.1.2012 hakiessaan tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla vilpillisessä mielessä.

Niillä A:n esittämillä seikoilla, että Kuopio Innovation Oy ei olisi oman yhtiöjärjestyksensä perusteella ollut oikeutettu rekisteröimään tavaramerkkejä taikka että sen yhtiöjärjestys jollakin tavalla kieltäisi sitä saamasta oikeuksia tuloksiin kehityshankkeissa, joihin se osallistuu, ei ole katsottava olevan merkitystä arvioitaessa sitä, onko A ollut tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla vilpillisessä mielessä. Tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetun vilpillisen mielen arvioinnin kannalta ei ole katsottava olevan merkitystä myöskään sillä, onko tavaramerkki ollut vakiinnutettu vai ei.

Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalainen päätös on näin ollen kumottava ja asia on palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle tavaramerkin Humsecgrid rekisteröinnin kumoamista varten.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen A saa pitää oikeudenkäynti- ja asianosaiskulunsa vahinkonaan. Sen sijaan asian laatu, valittajalle varsin paljon tarpeelliseksi katsottavia toimenpiteitä aiheuttanut suullinen käsittely sekä markkinaoikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Kuopio Innovation Oy joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan kokonaisuudessaan. Mainitut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus harkitsee Kuopio Innovation Oy:n kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi A:n myöntämän 25 000 euroa.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Jussi Karttunen, Petri Rinkinen ja Jaakko Ritvala.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että markkinaoikeuden päätös kumotaan ja Patentti- ja rekisterihallituksen päätös saatetaan voimaan sekä että Kuopio Innovation Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 42 080 eurolla laillisine korkoineen.

Valittaja on viitannut kaikkeen markkinaoikeudelle esittämäänsä kirjalliseen aineistoon ja markkinaoikeuden vastaanottamaan henkilötodisteluun sekä esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Kuopio Innovation Oy on julkisomisteinen kehitysyhtiö, jonka toiminnan tarkoituksena ei ole voiton tuottaminen. Yhtiön toimialana on yhtiöjärjestyksen 2 §:n mukaan osallistua korkean osaamisen ja innovaatioiden hyödyntämistä yritystoiminnassa edistäviin hankkeisiin tarjoamalla sanotunlaisiin hankkeisiin asiantuntijapalveluja.

Projektien tuloksena mahdollisesti syntyvät innovaatiot, kaupalliset sovellukset sekä niihin liittyvät immateriaalioikeudet jäävät yhtiöjärjestyksen mukaan kehityshankkeiden kolmansille osapuolille. Kuopio Innovation Oy ei yhtiöjärjestystään noudattaessaan voi olla edunsaajana tuloksiin sellaisista kehityshankkeista, joihin se osallistuu.

Kuopio Innovation Oy:n yhtiöjärjestykseen sisältyy osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n mukaisesti määräys, että yhtiön toiminnan tarkoituksena on muu kuin voiton tuottaminen osakkailleen. Kuopio Innovation Oy ei siten voisi edes hakea nyt riidanalaiseksi saatetun tavaramerkin rekisteröintiä käytettäväksi omassa elinkeinotoiminnassaan.

Kuopio Innovation Oy:ltä puuttuu asiassa perusteltu oikeudellinen intressi ja oikeussuojan tarve. Perusteena yhtiön valitukselle markkinaoikeudelle on ollut estää A:ta käyttämästä rekisteröimäänsä tavaramerkkiä. Kuopio Innovation Oy ei yhtiöjärjestyksensä mukaan ole oikeutettu harjoittamaan liiketoimintaa elinkeinotoimintana. Yhtiö ei julkisomisteisena intressitahona ole oman yhtiöjärjestyksensä eikä TEKESin rahoitusehtojen mukaan oikeutettu vaatimaan immateriaalioikeuksia omaksi yksinoikeudekseen.

Markkinaoikeus on kuitenkin lain sanamuodon ja lain tarkoittaman tutkimustuen ehtojen vastaisesti todennut, ettei tällä olisi asiassa oikeudellista merkitystä. Pelkästään tällä perusteella markkinaoikeuden päätös on ilmeisesti lainvastainen.

Tavaramerkkilain 2 §:ssä tarkoitettu tavaramerkin vakiintuminen edellyttää yleensä ajallisesti usean vuoden ja alueellisesti koko maan kattavaa käyttöä elinkeinotoiminnassa ennalta määräämättömän ajan. Lain ensisijaisena tarkoituksena on antaa vakiintumisen kautta saavutettava yksinoikeuden suoja tavaramerkkiin tapauksissa, joissa tavaramerkkiä ei ole laillisessa järjestyksessä jo rekisteröity.

Vakiintumisen tunnusmerkkeinä ovat tavaramerkkilain 2 §:n 3 momentin mukaan vakiintuminen tässä maassa/Suomessa, tunnettuus asianomaisissa elinkeino- tai kuluttajapiireissä eli kohderyhmässä sekä vakiintuneisuus haltijan tavaroiden erityisenä tunnuksena.

Yksikään näistä tunnusmerkeistä ei Kuopio Innovation Oy:n osalta täyty. Yhtiö on esittänyt käyttäneensä muutamia kertoja vuoden 2011 aikana HumanSecurityGrid-nimitystä, josta ei ole nyt kysymys. Yhtiö on myös esittänyt omistavansa Humsecgrid.org-verkkosivuston, mutta ei ole näyttänyt väitteen pitävän paikkaansa. Tämä ei täytä vakiintumiselta edellytettävää käyttöä elinkeinotoiminnassa koskevaa edellytystä. Kuopio Innovation Oy:n yhtiöjärjestyksen mukaisesti ei myöskään voi olla kysymys yhtiön tavaroiden tai palvelujen erityisestä tunnusmerkistä.

Nämä tosiseikat markkinaoikeus on jättänyt kokonaan huomioon ottamatta päätösharkinnassaan.

Kuopio Innovation Oy on perustanut vaatimuksensa rekisteröinnin kumoamiseksi tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohtaan. Jotta sanotun lainkohdan mukaisesti voisi syntyä tavaramerkin rekisteröimisen este, tulee merkin olla lain 1 ja 2 §:n mukaisessa käytössä. Vakiintuneen käytön tulee täyttää 2 §:n tarkoittamat ja oikeuskäytännössä ilmenevät vakiintumisen tunnusmerkit.

Kuopio Innovation Oy:n markkinaoikeudessa väitteidensä tueksi esittämät seikat eivät täytä sanottuja edellytyksiä. Asiassa ratkaisevaa on pääsäännön eli aikaprioriteettiperiaatteen soveltaminen. Käsiteltävässä asiassa aikaprioriteetti ratkeaa A:n 2.1.2012 jättämän rekisteröintihakemuksen perusteella.

Tavaramerkki ei ole hakemusajankohtana ollut laissa tarkoitetulla, vakiintumista osoittavalla tavalla toisen käytössä. Kuopio Innovation Oy:n tämän ajankohdan jälkeen tapahtuneessa tavaramerkin käytöstä esittämä näyttö on asiaan vaikuttamatonta. Itse asiassa hakemusajankohdan jälkeinen käyttö on ollut toisen omistaman tavaramerkin luvatonta käyttöä. Samoin perustein argumentointi rekisteröinnin hakijan mahdollisesta vilpillisestä mielestä on asiaan vaikuttamatonta ja tarpeetonta.

Markkinaoikeus toteaa päätöksessään, ettei A ole esittänyt näyttöä Humsecgrid-tavaramerkin käytöstä omassa liiketoiminnassa. A on kuitenkin esittänyt, että näytön esittäminen tältä osin johtaisi hänet sopimusrikkomukseen yhteistyöosapuoltensa kanssa ja että on perusteltu vaara, että Kuopio Innovation Oy saattaisi käyttää oikeudelle esitettyjä tietoja omaksi edukseen. Markkinaoikeus ei kuitenkaan ole ottanut kantaa tähän kysymykseen, vaikka se on nimenomaisesti oikeudelle esitetty. Koska asia on hallintomenettelylain, oikeastaan hallintolainkäyttölain, mukaisesti käsiteltävä ja liikesalaisuuksien turvaamiskysymykseen olisi markkinaoikeuden tullut ottaa kantaa viran puolesta, on asiassa tapahtunut tuomiovirhe, jonka perusteella markkinaoikeuden päätös on kumottava.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut asiassa aiemmin esittämäänsä sekä katsonut, ettei valituskirjelmässä ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aiheen muuttaa valituksenalaista päätöstä.

Sovellettaessa tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdan säännöstä, sillä onko väitteentekijällä oikeudellista intressiä tai oikeussuojan tarvetta, ei ole merkitystä asiassa. Kyseessä oleva lainkohta ei myöskään edellytä, että tunnusmerkki olisi vakiintunut toiselle, vaan riittää, että toinen käytti tunnusmerkkiä silloin, kun merkkiä koskeva hakemus tehtiin, ja hakija oli tietoinen tästä käytöstä, eikä itse ollut käyttänyt merkkiä ennen kuin toista tunnusmerkkiä ryhdyttiin käyttämään.

Kuopio Innovation Oy on selityksessään vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää valituksessa esitetyt vaatimukset kokonaisuudessaan ja velvoittaa valittajan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 5 598,60 eurolla viivästyskorkoineen.

Yhtiö on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Valituskirjelmässä ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aihetta muuttaa valituksen kohteena olevaa markkinaoikeuden päätöstä.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, etteivät liiketoiminnan yleishyödylliset vaikuttimet rajoita tavaramerkin käyttöön perustuvaa oikeutta. Muun muassa asiassa C-442/07 (Verein Radetzky-Orden) annetun tuomion mukaan "…se seikka, että järjestö ei pyri voitontavoitteluun, ei sulje pois sitä, ettei tavaramerkin käytön päämääränä voisi olla luoda, ja jäljempänä säilyttää markkinaosuutta sen tavaroille ja palveluille". Lisäksi Patentti- ja rekisterihallituksen antamissa rekisteröintiohjeissa on yleisesti määritelty, että tavaramerkin hakijana voi olla esimerkiksi yritys, yhteisö tai yksityishenkilö.

Yhtiö voi omistaa tavaramerkkejä sekä saada tavaramerkin käyttöön perustuvan oikeuden. Yhtiön liiketoiminnan luonne ei siten poissulje sitä, että sillä on tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdan nojalla oikeus saada vilpittömän mielen suojaa tunnuksen aikaisemman käytön perusteella. Myös Patentti- ja rekisterihallitus on todennut edellä sanotun 12.11.2015 antamassaan lausumassa. Valituksessa esitetyillä väitteillä koskien Kuopio Innovation Oy:n liiketoiminnan luonnetta ei ole merkitystä asian arvioinnin kannalta.

Tavaramerkkilain esitöissä (HE 128/1962 vp) viitataan lain 14 §:n 1 momentin 7 kohdan osalta siihen, että vakiinnuttamista vähäisempään käyttöön vedoten voidaan estää sitä, joka on ollut tietoinen kyseisestä käyttämisestä, saamasta samanlaista tavaramerkkiä suojatuksi rekisteröinnillä. Tällöin on mahdollista jatkaa aikaisempaa käyttöä ja rekisteröidä tai vakiinnuttaa merkki vilpillisessä mielessä olevan kilpailijan jäljittelytoimista huolimatta.

Tavaramerkkilain tarkoituksena on evätä sellainen vilpillinen menettely, jossa kolmas saatuaan tietää toisen osapuolen ryhtyneen käyttämään tunnusmerkkiä, hakemalla samanlaisen merkin rekisteröintiä, kiiruhtaisi hankkimaan itselleen oikeuden tuon käytön kieltämiseen estääkseen toista vakiinnuttamasta tai rekisteröimästä merkkiään. Säännöksen mukaan ei siis vaadita, että toisen merkki on rekisteröintiä haettaessa jo vakiintunut. Riittävää on se, että toinen on hakijan tieten käyttänyt merkkiä, johon hakijan merkki voidaan sekoittaa, mikäli kyse on samoista tavara- tai palvelulajeista.

Edellä sanotun valossa valituksessa esitetyt vakiintumista koskevat väitteet ovat ilmeisen epäolennaisia asian arvioinnin kannalta.

Tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan tavaramerkin aikaisempaan käyttöön vedoten voidaan estää sitä, joka on ollut tietoinen kyseisestä käytöstä, saamasta samanlaista tavaramerkkiä suojatuksi rekisteröinnillä. Aikaisemman tunnusmerkin vähäinenkin tavaramerkinomainen käyttö ennen hakemuspäivää voi riittää muodostamaan rekisteröinnin esteen.

Esteen syntyminen edellyttää lisäksi rekisteröinnin hakijan tietoisuutta aikaisemmasta käytöstä. Valittajan vilpillinen mieli on asian arvioinnin kannalta merkityksellinen seikka.

Koska vakiintumisella ei ole merkitystä asian arvioinnin kannalta, tulee huomata, ettei valittaja ole valituksessaan edes väittänyt, että markkinaoikeus olisi muilta osin arvioinut asiassa esitettyä näyttöä virheellisesti hakemuspäivää edeltävältä ajalta. Markkinaoikeus on arvioinut asiassa esitetyn näytön oikein.

Valittaja ei ole kiistänyt tietoisuuttaan aikaisemmasta käytöstä tai sitä, että se on pyrkinyt estämään yhtiötä käyttämästä olennaisesti samaa tunnusmerkkiä. Markkinaoikeus on perustellusti katsonut valittajan toimineen vilpillisessä mielessä.

Valittaja ei ole pyytänyt markkinaoikeutta ratkaisemaan liikesalaisuuksia koskevaa seikkaa. Ylipäätään valittaja ei ole valituksen kohteena olevan asian käsittelyn aikana edes väittänyt käyttäneensä riidan kohteena olevaa tunnusta ennen yhtiön käytön alkamista. Siten valittajan myöhempää käyttöä koskevilla väitteillä ei ole merkitystä asian arvioinnin kannalta.

Joka tapauksessa valittajalla olisi ollut asian käsittelyn aikana mahdollisuus esittää väitetystä käytöstä näyttöä liikesalaisuuksista huolimatta muun muassa peittämällä asiakirjoista liikesalaisuuksia koskevat kohdat tai pyytäen markkinaoikeutta antamaan asiakirjoja koskevan salassapitomääräyksen oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) 10 §:n nojalla.

Markkinaoikeus ei ole syyllistynyt tuomiovirheeseen, kun se ei ole ottanut kantaa kysymykseen, jota sille ei ole edes esitetty. Valituksessa esitettyjä liikesalaisuuksia koskevia väitteitä ei voida pitää uskottavina. Todennäköistä on, että liikesalaisuuksiin vetoamalla vain pyritään peittämään sitä tosiasiaa, ettei valittajalla ole olemassa näyttöä merkin käytöstä.

Valittajan oikeudenkäyntikululaskua voidaan pitää kokonaisuudessaan huomattavan suurena. Yhtiö kiistää oikeudenkäyntikuluvaatimuksen paitsi perusteeltaan myös määrältään 5 000 euroa ylittävin osin.

Valittaja on toiminut valituksen kohteena olevaa tavaramerkkiä hakiessaan vilpillisessä mielessä. Siten asiassa voidaan pitää kohtuuttomana, että yhtiö joutuisi kärsimään asiasta aiheutuneet kulut omana vahinkonaan. Valittaja on velvollinen korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

A ei ole käyttänyt hyväkseen hänelle varattua tilaisuutta vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A määrätään korvaamaan Kuopio Innovation Oy:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 5 598,60 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

1.1 Kysymyksenasettelu

Markkinaoikeus on valituksenalaisesta päätöksestään ilmenevin perustein katsonut, että A on ollut tavaramerkin Humsecgrid rekisteröintiä 2.1.2012 hakiessaan tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdassa (1714/1995) tarkoitetulla tavalla vilpillisessä mielessä. Päätöksen mukaan niillä A:n esittämillä seikoilla, että Kuopio Innovation Oy ei olisi oman yhtiöjärjestyksensä perusteella ollut oikeutettu rekisteröimään tavaramerkkejä taikka että sen yhtiöjärjestys jollakin tavalla kieltäisi sitä saamasta oikeuksia tuloksiin kehityshankkeissa, joihin se osallistuu, ei ole katsottava olevan merkitystä arvioitaessa sitä, onko A ollut tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla vilpillisessä mielessä. Tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetun vilpillisen mielen arvioinnin kannalta ei ole katsottava olevan merkitystä myöskään sillä, onko tavaramerkki ollut vakiinnutettu vai ei.

Markkinaoikeuden päätös on A:n valituksen mukaan virheellinen siltä osin kuin edellä mainittuja seikkoja on pidetty merkityksettöminä asiassa. A on vaatinut valituksen kohteena olevan päätöksen kumoamista lisäksi sillä perusteella, että markkinaoikeus ei ole ottanut viran puolesta kantaa siihen, ettei A ole esittämänsä mukaan voinut liikesalaisuuksiaan paljastamatta esittää selvitystä omasta tavaramerkin Humsecgrid käytöstään.

1.2 Sovellettavat oikeusohjeet

Tavaramerkkilain tässä asiassa sovellettavan 1 §:n (39/1993) 1 momentin (56/2000) mukaan rekisteröinnillä saadaan yksinoikeus tavaramerkkiin erityiseksi tunnusmerkiksi myytäviksi tarjottavien tai muutoin elinkeinotoiminnassa liikkeeseen laskettavien tavaroiden erottamiseksi toisten tavaroista. Pykälän 3 momentin (39/1993) mukaan, mitä tavaramerkkilaissa säädetään tavaroista, on vastaavasti voimassa palveluista.

Tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin (996/1983) 7 kohdan (1715/1995) mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä, jos se on sekoitettavissa tavaran tunnusmerkkiin, jota toinen käyttää hakemusta tehtäessä, ja hakija tehdessään hakemuksen tiesi käytöstä eikä ole käyttänyt merkkiään ennen kuin toista tunnusmerkkiä ryhdyttiin käyttämään.

Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY (jäljempänä tavaramerkkidirektiivi) 3 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltio voi säätää, että tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä tai, jos se on rekisteröity, että se on julistettava mitättömäksi, mikäli hakija on rekisteröintihakemuksen tehdessään ollut vilpillisessä mielessä.

Vastaavasti Euroopan yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (jäljempänä tavaramerkkiasetus) 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan yhteisön tavaramerkki julistetaan mitättömäksi virastolle tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella, jos hakija on jättänyt tavaramerkkiä koskevan hakemuksen vilpillisessä mielessä. Tavaramerkkiasetus N:o 207/2009 on aikaisemman tavaramerkkiasetuksen N:o 40/94 kodifioitu toisinto, kuitenkin niin, että tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 edellä selostettu 52 artiklan 1 kohdan b alakohta oli tavaramerkkiasetuksessa N:o 40/94 51 artiklan 1 kohdan b alakohta.

Edellä mainittuja kansallisen tavaramerkkilain säännöksiä on 1.9.2016 voimaan tulleella lailla (616/2016) muutettu seuraavasti:

Tavaramerkkilaissa säädetään lain 1 §:n 1 momentin mukaan yksinoikeudesta tavaroita ja palveluita varten elinkeinotoiminnassa käytettävään tavaramerkkiin. Mitä laissa säädetään tavaroista, koskee pykälän 2 momentin mukaan myös palveluita.

Tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos tavaramerkin hakija on tehnyt rekisteröintihakemuksen vilpillisessä mielessä.

Hallituksen esityksestä tavaramerkkilain edellä mainituksi muuttamiseksi (HE 24/2016 vp) ilmenee, että muutos on tehty tavaramerkkilain 1 luvun pykälien muuttamiseksi vastaamaan nykyistä paremmin tavaramerkkidirektiiviä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Sanotun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu muun ohella, että lain 14 §:n 1 momentin 8 kohta muotoiltaisiin uudelleen. Kohdassa säädettäisiin, ettei tavaramerkkiä saa rekisteröidä, jos tavaramerkin hakija on rekisteröintihakemuksen tehdessään ollut vilpillisessä mielessä. Säännöksen tarkoituksena on muun muassa estää toisen tavaramerkin tai muun tunnuksen käyttö vilpillisessä mielessä, vaikka toinen merkki ei saisikaan yksinoikeussuojaa rekisteröinnin tai vakiinnuttamisen perusteella.

Kuten edellä olevasta tavaramerkkilain 1.9.2016 voimaantullutta muutosta (616/2016) koskevasta selvityksestä ilmenee, muutos on tehty tavaramerkkilain 1 luvun pykälien muuttamiseksi vastaamaan nykyistä paremmin tavaramerkkidirektiiviä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Muutoksella ei ole ollut tarkoitus muuttaa vallinnutta oikeustilaa. Muutetut säännökset niitä koskevine hallituksen esityksen (HE 24/2016 vp) yksityiskohtaisine perusteluineen voidaan siten ottaa aikaisempia tavaramerkkilain säännöksiä sovellettaessa huomioon.

Euroopan unionin tuomioistuin on tavaramerkkiasetusta koskevassa ratkaisukäytännössään tuonut esiin (tuomio Chocoladenfabriken Lindt & Sprüngli, C-529/07, ECLI:EU:C:2009:361, 53 kohta), että arvioitaessa sitä, onko hakija ollut vilpillisessä mielessä, kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki kyseiseen tapaukseen liittyvät merkitykselliset tekijät, jotka olivat olemassa jätettäessä hakemusta merkin rekisteröimiseksi. Arvioinnissa on etenkin otettava huomioon se, että hakija tietää tai hänen pitäisi tietää, että kolmas käyttää vähintään yhdessä jäsenvaltiossa samalle tai samankaltaiselle tavaralle samaa merkkiä tai samankaltaista merkkiä, joka on sekoitettavissa merkkiin, jonka rekisteröimistä haetaan.

Hakijan vilpillisen mielen arvioimiseksi on unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisussa esitetyin tavoin (tuomio SA.PAR. v. SMHV – Salini Costruttori (GRUPPO SALINI), T-321/10, ECLI:EU:T:2013:372, 28 kohta) tutkittava hakijan aikomus sellaisena kuin se voidaan päätellä muun ohella seuraavien seikkojen perusteella: objektiiviset olosuhteet ja hakijan todelliset teot, hakijan toimenkuva tai asema, ne tiedot, jotka hakijalla oli aikaisemman merkin käytöstä.

1.3 Kuopio Innovation Oy:n puhevalta asiassa

Kuopio Innovation Oy:n yhtiöjärjestyksen 2 §:n mukaan yhtiön toimialana on kehittää edellytyksiä korkean osaamisen ja uusien innovaatioiden hyödyntämiselle yritystoiminnassa tarjoamalla projekti- ja asiantuntijapalveluita, edistämällä toimijoiden yhteistyötä sekä toteuttamalla valtakunnallisia ja alueellisia kehittämisohjelmia. Yhtiö toimii sekä kehittynyttä teknologiaa käyttävien jo olemassa olevien tai perustettavien yritysten kehittämiseksi että yhtiöiden osaamis- ja innovaatiotason kohottamiseksi. Yhtiö edistää kansainvälistymisvalmiuksien lisäämistä. Yhtiö voi toteuttaa tarkoitustaan yhteistyössä yliopistojen, korkeakoulujen sekä muiden koulutus- ja tutkimuslaitosten, julkisten organisaatioiden ja elinkeinoelämän kanssa. Yhtiön tarkoituksena ei ole voiton tuottaminen osakkeenomistajilleen. Yhtiön tuottama voitto on käytettävä yhtiön toiminnan kannalta tarkoituksenmukaiseen toimintaan. Yhtiö voi vastaanottaa osakkeita, osuuksia ja kiinteistöjä sekä käydä niillä kauppaa.

Unionin tuomioistuin on asiassa C-442/07, Verein Radetzky-Orden, antamassaan tuomiossa (ECLI:EU:C:2008:696) tulkitessaan tavaramerkkidirektiivin 89/104/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tosiasiallisen käytön käsitettä todennut, että tavaroiden tai palveluiden tarjoaminen voittoa tavoittelematta ei ole ratkaisevaa arvioitaessa, käyttääkö aatteellinen yhdistys tavaramerkkiä tosiasiallisesti. Tuomiossa on todettu, että se, että aatteellinen yhdistys käyttää tavaramerkkiä pelkästään yksityisissä tilaisuuksissa tai ilmoittaakseen niistä tai markkinoidakseen niitä, on tavaramerkin sisäistä käyttöä eikä direktiivin mainitussa säännöksessä tarkoitettua tosiasiallista käyttöä. Edelleen tuomion mukaan direktiivin mainittua säännöstä on tulkittava siten, että tavaramerkkiä käytetään tosiasiallisesti muun ohella silloin, kun aatteellinen yhdistys käyttää tavaramerkkiä suhteissaan yleisöön ilmoittaessaan tapahtumista, liikeasiakirjoissaan sekä mainosmateriaalissaan (tuomion 16, 22 ja 24 kohta).

Korkein hallinto-oikeus pitää asiassa esitetyn asiakirjaselvityksen, johon sisältyy muun ohella Human Security Grid -tunnuksen tai -logon sisältäviä kutsuja myös yhtiön ulkopuolisille tahoille tarkoitettuihin kokouksiin sekä yleisölle avoimiin koulutustilaisuuksiin, sekä mainitussa unionin tuomioistuimen tuomiossa esitettyjen tulkintakannanottojen perusteella selvänä, että Kuopio Innovation Oy on siitä huolimatta, ettei yhtiö yhtiöjärjestyksensä mukaan tavoittele osakkeenomistajilleen voittoa, sellainen taho, joka voi harjoittaa tavaramerkkilaissa tarkoitettua elinkeinotoimintaa ja siinä yhteydessä hallita ja käyttää tavaramerkkioikeuksia. Human Security Grid -tunnusta ei siten ole käytetty yksinomaan yhtiön sisäisesti edellä mainitussa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Yhtiöjärjestyksestä ei ilmene tavaramerkkien hallinnalle tai käytölle muutakaan estettä.

Mitä sitten tulee vilpilliseen mieleen tavaramerkin rekisteröinnin esteenä, niin korkein hallinto-oikeus on tosin ratkaisussaan KHO 2010:75 katsonut, että vilpillinen mieli on relatiivinen rekisteröintieste, joka voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan sellaisen tahon väitteen tai vaatimuksen johdosta, joka vetoaa omaan rekisteröintihakemusta ennen tapahtuneeseen tavaramerkin käyttöön. Unionin tuomioistuin on asiassa C-529/07, Chocoladenfabriken Lindt & Sprüngli, antamassaan tuomiossa kuitenkin todennut, että tavaramerkkiasetuksen N:o 40/94 51 artiklan 1 kohdan b alakohdasta ilmenee, että vilpillinen mieli on yksi yhteisön tavaramerkin ehdottomista mitättömyysperusteista, joten siihen voidaan vedota sisämarkkinoiden harmonisointivirastossa (nykyään Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto) tai tavaramerkin loukkaamista koskevan kanteen yhteydessä nostetussa vastakanteessa (tuomion 34 kohta).

Unionin tuomioistuimen mainittu tuomio huomioon ottaen Kuopio Innovation Oy voi vastustaa vilpillisessä mielessä tapahtunutta tavaramerkkirekisteröintiä siitä riippumatta, perustaako se väitteensä tai vaatimuksensa omaan tai jonkin muun tahon toimesta ennen A:n rekisteröintihakemusta tapahtuneeseen tavaramerkin käyttöön. Yhtiö on tämän vuoksi ja joka tapauksessa aikaisemman tavaramerkkinsä käytön perusteella voinut vedota siihen, että A on tehnyt tavaramerkin rekisteröintihakemuksen vilpillisessä mielessä.

1.4 Kuopio Innovation Oy:n käyttämän tunnuksen vakiintumattomuus

Tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin (996/1983) 7 kohdassa (1715/1995) säädetään tavaramerkin vilpillisen rekisteröinnin osalta muun ohella, että tavaramerkki on sekoitettavissa toisen käyttämään tunnusmerkkiin. Säännöksen soveltamisen edellytyksenä ei ole tavaramerkin vakiintuminen, eikä tavaramerkin vakiintumisesta säädetä myöskään voimassa olevan tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 8 kohdassa tai tavaramerkkidirektiivin 2008/95 3 artiklan 2 kohdan d alakohdassa, jota nykyisin voimassa oleva säännös on tarkoitettu vastaamaan.

Edellä mainitussa hallituksen esityksessä (HE 24/2016 vp) todetaan päinvastoin, että uuden säännöksen tarkoituksena on muun muassa estää toisen tavaramerkin tai muun tunnuksen käyttö vilpillisessä mielessä, vaikka toinen merkki ei saisikaan yksinoikeussuojaa rekisteröinnin tai vakiinnuttamisen perusteella.

A:n esittämä vaatimus, jonka mukaan vakiinnuttamattoman tavaramerkin käyttöä ei voitaisi ottaa tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin (996/1983) 7 kohtaa (1715/1995) sovellettaessa huomioon, on siten lakiin perustumaton.

1.5 A:n liikesalaisuuksista lausuminen

A on esittänyt itse käyttäneensä valituksen kohteena olevaa tavaramerkkiä ennen rekisteröintihakemuksen jättämistä, mutta ilmoittanut, että hän ei voisi liikesalaisuuksia paljastamatta esittää selvitystä käytöstä.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain (381/2007) 1 §:n mukaan oikeudenkäynti ja oikeudenkäyntiasiakirjat ovat julkisia, jollei mainitussa laissa toisin säädetä. Saman lain 8 §:n mukaan oikeudenkäyntiasiakirjan julkisuudesta ja salassapidosta on voimassa, mitä asiakirjan julkisuudesta viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai muussa laissa säädetään.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiakirjan julkisuudesta tai salassa pitämisestä on hallintolainkäytössä päätettävä tapauskohtaisesti siitä erikseen säädetyin tavoin.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan A ei ole esittänyt asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä selvitystä siitä, että hän olisi aiemmin käyttänyt tavaramerkkiä. Markkinaoikeus ei näin ollen ole voinut ottaa kantaa selvityksen mahdolliseen salassapitoon. Markkinaoikeuden päätös ei ole lainvastainen silläkään perusteella, että siinä ei ole lausuttu mahdollisesta salassapidosta.

1.6 Lopputulos

Edellä esitetyillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, markkinaoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Kuopio Innovation Oy joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi A on hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla määrättävä korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Anne Nenonen, Maarit Lindroos, Taina Pyysaari ja Kirsti Kurki-Suonio. Asian esittelijä Kristina Björkvall.

 
Julkaistu 11.10.2017