KHO:2018:5

Vaikeavammainen henkilö A oli vaatinut Helsingin kaupungilta 24 euron suuruista korvausta ostamistaan postimerkeistä ja kirjekuorista, joita kumpiakin hän oli hankkinut 20 kappaletta ja käyttänyt niitä toimittaessaan henkilökohtaisten avustajiensa tunti-ilmoituslomakkeet Helsingin kaupungin taloushallintopalveluun palkanlaskentaa ja palkanmaksua varten.

Helsingin kaupunki ei ollut osoittanut postitse tapahtuvalle tunti-ilmoituslomakkeiden toimittamiselle muita vaihtoehtoja. Kun avustajien palkanmaksu ja siten henkilökohtaisen avun käyttäminen edellytti välttämättä tunti-ilmoituslomakkeiden toimittamista palkanlaskentaan postitse, edellä mainittuja kustannuksia oli pidettävä sellaisina avustajista A:lle aiheutuneina välttämättöminä ja kohtuullisina kuluina, jotka Helsingin kaupungin oli korvattava A:lle vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 d §:n (981/2008) 2 momentin 1 kohdan nojalla.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettu laki 1 §, 8 § 2 momentti (134/2010), 8 c § (981/2008) 3 momentti ja 8 d § (981/2008) 2 momentti 1 kohta

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 14.9.2016 nro 16/0838/6

Asian aikaisempi käsittely

A on hakenut kirjekuorien ja postimerkkien hankkimisesta aiheutuneiden 24 euron kulujen korvaamista henkilökohtaisista avustajista aiheutuneina kuluina.

Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston alainen viranhaltija on 9.11.2015 hylännyt A:n hakemuksen.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan toinen jaosto on päätöksellään 3.3.2016 (§ 103) pysyttänyt viranhaltijan päätöksen. Päätöksen perustelujen mukaan postimerkkien ja kirjekuorien hankinnasta aiheutuneita kustannuksia ei voida pitää vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 8 d §:n mukaisina muina avustajasta aiheutuvina välttämättöminä kuluina. Kyseiset kustannukset ovat välttämättömiä, jotta vaikeavammainen työnantaja saa avustajien tunti-ilmoitukset toimitettua palkanlaskentaan, mutta ne eivät liity välittömästi henkilökohtaiseen apuun sillä tavoin, että avustamiseen ei olisi voitu ryhtyä tai sitä jatkaa ilman näitä kuluja.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on selostettuaan vammaispalvelulain 1 §:n, 8 §:n 2 momentin, 8 § c:n 1 momentin sekä 8 d §:n 1 momentin ja 2 momentin säännöksiä perustellut päätöstään seuraavasti:

Arvioitaessa kunnan velvollisuutta edellä mainitun lainkohdan mukaisten muiden avustajasta aiheutuvien kustannusten korvaamiseen on kiinnitettävä huomiota siihen, perustuvatko kustannukset työsuhteeseen ja toisaalta avustettavan henkilön vamman tai sairauden asettamiin vaatimuksiin. Kunnan korvattavina välttämättöminä muina kuluina on pidettävä kustannuksia, jotka ovat ehdottoman tarpeellisia avustamistoiminnan alkamiselle tai sen jatkumiselle. Välttämättömiä voivat siten olla muun muassa kustannukset, jotka ovat syntyneet työntekijän koulutuksesta ja opastuksesta. Välttämättömät kustannukset kuuluvat kunnan korvausvelvollisuuden piiriin siinä määrin kuin niitä on pidettävä kohtuullisina.

Asiakirjoista ilmenee, että A:lla on neliraajahalvaus ja hänelle on myönnetty muun muassa henkilökohtaista apua 105 tuntia viikossa työnantajamallilla toteutettuna. A on hakenut vammaispalvelulain perusteella korvausta postimerkeistä ja kirjekuorista. Kirjekuoria ja postimerkkejä hän on tarvinnut avustajien tunti-ilmoitusten postittamiseen palkanlaskentaan.

Hallinto-oikeus katsoo, ettei postimerkkien ja kirjekuorien hankkimisesta aiheutuneita kuluja ole pidettävä sellaisina vammaispalvelulain 8 d §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuina kohtuullisina avustajasta aiheutuvina välttämättöminä kustannuksina, jotka kunnan tulee korvata. Jaoston päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaana Hemminki ja Camilla Sandström, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan. Helsingin kaupungin on korvattava kirjekuorien ja postimerkkien hankintakustannukset haetun mukaisesti 24 eurolla.

A on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

A toimii henkilökohtaisten avustajiensa työnantajana, ja Helsingin kaupunki toimii avustajien palkanmaksajana. Kaupunki on ohjeistanut työnantajia toimittamaan henkilökohtaisten avustajien tunti-ilmoitukset palkanmaksua varten postitse, joten niiden toimittamiseen tarvitaan kirjekuoria ja postimerkkejä.

Henkilökohtaisten avustajien eli työntekijöiden tunti-ilmoitusten toimittaminen palkanlaskentaan on ehdottoman tarpeellista, jotta henkilökohtainen apu voi toteutua. Jos tunti-ilmoituksia ei toimitettaisi, työntekijöille ei maksettaisi palkkaa. Koska muita vaihtoehtoja tunti-ilmoitusten toimittamiselle ei kirjepostin lisäksi ole, kunnan on korvattava kirjekuoret ja postimerkit.

Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien Liiton lakimiehen mukaan joissakin kunnissa on ollut käytäntönä antaa henkilökohtaisen avun käyttäjille esimerkiksi palautuskuoria, joilla henkilökohtaisten avustajien tuntilistat voi toimittaa palkanlaskentaan.

Asiassa tulee ottaa huomioon myös yhdenvertaisuuslaki ja vammaisten henkilöiden oikeuksista annetun yleissopimuksen säännökset.

Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan toinen jaosto on antanut selityksen.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston päätökset. Asia palautetaan jaostolle uudelleen käsiteltäväksi. Jaoston on korvattava A:lle vaaditut 24 euroa.

Perustelut

1. Sovellettavat oikeusohjeet ja lain esityöt

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin (134/2010) mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle muun ohella henkilökohtaista apua, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vammaispalvelulain 8 § c §:n (981/2008) 3 momentin mukaan henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.

Vammaispalvelulain 8 d §:n (981/2008) 2 momentin 1 kohdan mukaan kunta voi järjestää henkilökohtaista apua korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettavaksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut.

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle laeiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 §:n muuttamisesta (HE 166/2008 vp) on sen 8 d §:n 2 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että lakisääteisten maksujen ja kustannusten lisäksi korvattaviksi tulisivat myös muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut. Hallituksen esityksen mukaan kunnan korvausvelvollisuutta määriteltäessä olisi edelleen otettava huomioon lainsäätäjän aikaisempi kanta siitä, että vamman tai sairauden edellyttämä henkilökohtaisen avustajan tarve kustannetaan kokonaisuudessaan kunnan varoista (StVm 39/1994).

2. Oikeudellinen arviointi

A on vammaispalvelulain 8 c §:n (981/2008) 3 momentissa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, jolla on oikeus henkilökohtaiseen apuun.

Helsingin kaupunki on järjestänyt A:lle myöntämänsä henkilökohtaisen avun palvelun siten, että A toimii henkilökohtaisten avustajiensa työnantajana kaupungin hoitaessa avustajien palkanlaskennan ja -maksun. A on vaatinut Helsingin kaupungilta 24 euron suuruista korvausta ostamistaan postimerkeistä ja kirjekuorista, joita kumpiakin hän on hankkinut 20 kappaletta ja käyttänyt niitä toimittaessaan henkilökohtaisten avustajiensa tunti-ilmoituslomakkeet Helsingin kaupungin taloushallintopalveluun palkanlaskentaa ja palkanmaksua varten.

Helsingin kaupunki ei ole esitetyn selvityksen perusteella osoittanut postitse tapahtuvalle tunti-ilmoituslomakkeiden toimittamiselle muita vaihtoehtoja. Kun avustajien palkanmaksu ja siten henkilökohtaisen avun käyttäminen on välttämättä edellyttänyt tunti-ilmoituslomakkeiden toimittamista palkanlaskentaan postitse, edellä mainittuja kustannuksia on pidettävä sellaisina avustajista A:lle aiheutuneina välttämättöminä ja kohtuullisina kuluina, jotka Helsingin kaupungin on korvattava vammaispalvelulain 8 d §:n (981/2008) 2 momentin 1 kohdan nojalla.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston päätökset on kumottava ja asia palautettava jaostolle uudelleen käsiteltäväksi. Jaoston on korvattava A:lle kirjekuorien ja postimerkkien hankintakustannukset edellä ratkaisuosasta ilmenevin tavoin.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, Antti Pekkala ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Anna Heikkilä.