XIX hallintotuomioistuinpäivä

Oikeusvaltio ja luottamus

Hyvät kutsuvieraat, ärade inbjudna gäster, hyvät kollegat, ystävät, tervetuloa 19. hallintotuomioistuinpäivään! Välkomna till den nittonde Förvaltningsdomstolsdagen!

Päivän teema on Yhteiskunta myllerryksessä – voiko epävarmuus olla voimavara? Teemaa valottavat monilta eri kannoilta ansioituneet puhujavieraamme, joita haluan jo etukäteen kiittää virikkeiden jakamisesta kutsuvieraille ja hallintotuomioistuinväelle. Konkreettisimmillaan epävarmuus korona-aikana on liittynyt esimerkiksi siihen, onko turvallista järjestää tämä tilaisuus läsnä olevan yleisön edessä. Abstraktimmin joudumme pohtimaan korona-ajan pitkäaikaisia vaikutuksia talouteen ja sen myötä muun ohella sosiaaliturvaan, fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen sekä kulttuuriin. Kykenemmekö luomaan uutta, nousemaan pandemian jälkeen entistä vahvempina rakentamaan toimivaa ja turvallista yhteiskuntaa? Pandemia on kiistatta johtanut innovaatioihin, jotka ovat mahdollistaneet esimerkiksi lisääntyvän etätyön. Toisaalta pitkittynyt poikkeustilanne on johtanut aiempaa kärjistyneempään yhteiskunnalliseen keskusteluun, sosiaalisiin ongelmiin, talouden notkahdukseen sekä eri suunnilta tulevaan kritiikkiin koronarajoituksista – niiden vaikeaan hahmottamiseen, äkillisiin muutoksiin, epäsuhtaisuuden kokemukseen jne.

Omassa puheenvuorossani pyrin kytkemään oikeusvaltiokeskustelun lainkäytön käytännön toimintaan ja korkeimman hallinto-oikeuden viime kesänä hyväksyttyyn strategiaan. Puheeni keskeinen teema on oikeusvaltio yhteiskunnallisen luottamuksen rakentamisen välineenä. Käyttämäni esimerkit eivät liity KHO:ssa vireillä oleviin asioihin.

Oikeusvaltiokeskustelun uusia tuulia

Viime vuoden aikana oikeusvaltiokeskustelu on kohonnut paitsi oikeudellisen alan asiantuntijoiden myös valtamedian aiheeksi. On tärkeää, että myös maallikoille muodostuu käsitys oikeusvaltion tärkeydestä sekä sen uhkatekijöistä ja niiden torjumisesta. Oikeusvaltio ei kuulu vain oikeuslaitoksen agendalle vaan kansalaisyhteiskunnan käsitteistöön. Oikeusvaltioperiaatteen loukkaukset ja niihin liittyvät unionin tuomioistuimen tuomiot erityisesti Puolaa vastaan sekä unionioikeuden etusijaperiaatteen kyseenalaistaminen ovat osoittaneet, kuinka perustavista asioista tässä on kysymys. Kysymys on demokratiasta, vallanjaosta ja tuomioistuinten riippumattomuudesta.

On tärkeää, että riippumaton media on hereillä. Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi totesikin oikeusvaltiokeskuksen avajaisseminaarissa 12.1.2022, että lehdistön riippumattomuus ei ole lehdistöä varten vaan sitä varten, että ihmiset saavat moniarvoista tietoa vallanpitäjistä riippumatta. Täsmälleen sama ajatushan on usein lausuttu julki tuomioistuinten riippumattomuuden osalta.

I Norge och Sverige har lagberedningen gällande garantier för rättsstaten framskridit. Också hos oss har justitieministeriet reagerat på den diskussion som uppstod förra våren, och ministeriet ordnade i november ett seminarium om rättsstatsprincipen. Samtidigt tillsatte ministeriet en arbetsgrupp för utveckling av rättskipning. Arbetsgruppen ska bland annat bedöma bestämmelserna om domstolarnas verksamhet och oberoende med tanke på hur tidsenlig och tillräcklig regleringen är också under avvikande förhållanden. Inom universitetsvärlden är det internationella projektet Rule of Law Forum inom juridiska fakulteten vid Helsingfors universitet värt att omnämnas. Inom projektet analyseras rättsstatsprincipen uttryckligen ur unionsrättens perspektiv. Ytterligare grundades i anslutning till fakulteten ifjol ett Rättsstatscentrum som i samarbete med bland annat utrikesministeriet strävar efter att stärka det rättsstatliga samarbetet på ett internationellt plan.

Oikeusvaltion lupaus – ja rajat

Toivottavasti nämä hankkeet ja instituutiot lisäävät ymmärrystä oikeusvaltiosta ja vahvistavat uskoa suomalaisen oikeusvaltion toimintaan. Aina kun puhuu julkisuudessa oikeusvaltiosta, saa postia pettyneiltä kansalaisilta, jotka kokevat kohdanneensa vääryyttä. Tätä pettymystä oikeusvaltio sellaisenaan ei kykene poistamaan, eikä mikään oikeusvaltio edes kykene takaamaan, etteivät ratkaisut toisinaan tuntuisi epäoikeudenmukaisilta tai suorastaan virheellisiltä. Oikeudenkäyttö on inhimillistä toimintaa, johon sisältyy virheidenkin mahdollisuus.

Oikeusvaltiossa olennaista on vallanjako. Tuomioistuinten päätökset pohjautuvat eduskunnan säätämiin lakeihin, eivät tuomareiden omiin mieltymyksiin. Lakeja tulkittaessa kansainvälisillä sopimuksilla, unionioikeudella ja perustuslailla on kasvavaa merkitystä. Keskeistä on, että jokainen saa oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskevan asiansa riippumattoman tuomioistuimen ratkaistavaksi. Asia ratkaistaan lain ja tuomareiden parhaan ymmärryksen mukaan oikeudenmukaisessa oikeuskäyntimenettelyssä, johon maan hallituksella tai muillakaan ulkopuolisilla ei ole valtaa puuttua. Tämä on oikeusvaltion peruslupaus: kaikki ovat yhdenvertaisesti lain alaisia. Mutta aina on muistettava, että oikeudessa harvoin molemmat osapuolet voittavat, kuten vanha sananlasku kuuluu.

Oikeusvaltion keskeisiin piirteisiin kuuluu luottamuksen lisääminen. Kuten oikeusministeri Anna-Maja Henriksson totesi avauspuheenvuorossaan edellä mainitussa oikeusvaltioseminaarissa, EU-tuomioistuin painotti eräässä Puolaa koskevassa tuomiossaan, että mikäli tuomareita ei koeta riippumattomiksi tai puolueettomiksi, se on omiaan heikentämään sitä luottamusta, jota oikeuslaitoksen täytyy herättää kansalaisissa demokraattisessa yhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa. Puhtaimmillaan tämä vaatimus ilmenee esimerkiksi eurooppalaisilla sisämarkkinoilla, joiden toiminta rakentuu ajatukselle molemminpuolista luottamusta eri unionimaiden kesken edellyttävästä oikeusjärjestelmästä. Samat säännöt pätevät, yhtäläinen oikeussuoja toteutuu, harmonisoitu unionioikeus määrittää tason, ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

Tätä muistuttavia ajatuskatkelmia löytyy kuitenkin jo vähintään tuhannen vuoden takaa. Peter Frankopanin kirjan Silkkitiet ristiretkiaikaisen kuvauksen mukaan kauppiaiden turvallisuus oli taattu, minne he menivätkin, riippumatta heidän uskostaan ja siitä, vallitsiko sota vai rauha. Tämä oli seurausta hyvästä työskentelysuhteesta, jossa molemminpuoliset verosopimukset takasivat yhteistyön, samoin kuin vakavat rangaistukset. Jos länsimaiset kauppiaat eivät kunnioittaneet sopimuksia tai ylittivät rajoja, toiset kristityt rankaisivat heitä, koska eivät halunneet vaarantaa kauppasuhteita muslimien kanssa. Toinen katkelma kirjassa kuvaa juutalaisten toivottamista tervetulleiksi Konstantinopoliin 1400-luvun lopulla. Uusille tulokkaille annettiin oikeudellinen suoja ja lakiin perustuvat oikeudet. Suvaitsevaisuus oli sellaisen yhteiskunnan perusominaisuus, joka oli tietoinen itsestään ja varma omasta identiteetistään – tuon ajan kristityn maailman määrääviä piirteitä taas olivat fanaattisuus ja uskonnollinen fundamentalismi. Eihän tässä nyt todellakaan oikeusvaltiosta ollut kysymys, mutta olisiko meillä näistä tarinoista jotakin opittavaa?

Aika ajoin tuntuu siltä, että osa niistäkin ihmisistä, jotka ylistävät oikeusvaltion tärkeyttä ja merkitystä kilpailutekijänä, eivät tunnista oikeusvaltioperiaatteen merkitystä silloin, kun tulkinnat ovat vastoin omaa vakaumusta tai intressiä. Keskustelu susien kannanhoidolliseen metsästykseen myönnetyistä luvista on ryöpsähtänyt. Nuo luvat määrätään pantavaksi täytäntöön mahdollisista valituksista huolimatta. Jotta muutoksenhaulla voisi olla vaikutusta, hallinto-oikeuden tulee valituksen johdosta punnita, onko lupien täytäntöönpano keskeytettävä, ennen kuin sudet ehditään ampua. Keskeyttäminen taas käytännössä johtaa siihen, että lupakausi ehtii umpeutua, ennen kuin hallinto-oikeus ehtii antaa ratkaisunsa valitukseen. Tilanne on aidosti epätyydyttävä. Voitaisiinko lupapäätökset tehdä niin ajoissa, että hallinto-oikeudelle jäisi aito mahdollisuus tutkia asia ja antaa ratkaisunsa ennen kuin luvalla sallittu pyyntiaika umpeutuu?

Huolestuttavaa on, että helmikuun alussa Helsingin Sanomien uutisen mukaan eräs kansanedustaja katsoi tuomioistuinten lukevan sosiaalista tilannetta väärin kieltäessään susilupien täytäntöönpanon. ”On tietenkin täysin Suomen riistakeskuksen ja muiden viranomaisten asia, mitä he tekevät. Hallinto-oikeudet ovat kuitenkin nyt tehneet tulkintaa, jonka seurauksena niistä on tullut päättäjiä ja päättäjistä alamaisia.” Hän viittaa siihen, että tuomioistuinten mukaantulo on pelleilyä ja on omiaan vähentämään yleistä lainkuuliaisuutta. Toinen kansanedustaja totesi asianmukaisesti, että tuomioistuimet tekevät itsenäisiä ratkaisuja, vaikka hän ei ratkaisuja pysty ymmärtämäänkään. Hänen mukaansa ”Brysselin kortilla tässä mennään”.

Hallinto-oikeudet antavat ratkaisunsa muutoksenhakuihin voimassa olevan lain mukaan, mukaan lukien EU-oikeus sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut. KHO on runsas vuosi sitten unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun perusteella linjannut susien kannanhoidollisen metsästyksen tulkintaa. Kysymys ei ole yksittäisistä vahinkoa aiheuttavista tai poliisilain nojalla ammuttavista susista. EU-oikeuden etusijan kyseenalaistaminen on vaarallinen tie – tällä tiellähän on muun muassa Puolan perustuslakituomioistuin. Unionin tuomioistuimen presidentti Koen Lenaerts varoitti voimakkaassa puheessaan 4.11.2021, että EU-tuomioistuin ja EU-oikeuden etusija on parhaillaan äärimmäisen vaarallisessa tilanteessa, jossa sitä vastaan hyökkäävät muun muassa tietyt perustuslakituomioistuimet. Hänen mukaansa “the survival of the European project, as it currently stands, is at stake because of the current challenge faced by the Court of Justice.” “Judicial decisions must be respected by losing parties across the EU, especially when such parties are governments, and not call into question the independence or impartiality of courts.”

Lisäksi toivoisin muistettavan, että oikeusvaltio on meitä kaikkia varten, niitäkin, jotka eivät ole menestyjiä, taloudellisesti tuottavia tai ovat jopa kverulantteja, jotka haastavat hallinnollisia päätöksiä tavan takaa. Oikeusvaltio maksaa, oikeusvaltiossa tuomioistuin saattaa kumota päätöksiä, jotka mahdollistavat investointeja ja talouden elpymistä, tuomioistuinkäsittely ottaa aikansa. Tähän lääke ei ole valitusoikeuksien poistaminen tai niiden käyttämisen tekeminen mahdottomaksi korkeilla oikeudenkäyntimaksuilla tai suhteettomalla kuluriskillä. Lääke on tuomioistuinten riittävä resursointi ja tuomioistuinten vastuu pitää prosessinsa tehokkaina ja kyky priorisoida asioita. Tähän esimerkiksi KHO:n valituslupajärjestelmä tarjoaa osaltaan tehokkaan työkalun.

Koronan haasteet oikeusvaltiolle

Merete Mazzarella siteeraa kirjassaan Syksystä syksyyn tanskalaista aatehistorioitsijaa Mikkel Thorupia vallankäytön petollisesta pehmeydestä: ”Jos hukkaamme demokratian, se ei tapahdu äkillisesti eikä dramaattisesti vaan huomaamatta vähin erin, aina hymyillen, auttavin käsin ja kommentein, että näin on helpompi, enää ei pidä puhua vaan pelkästään toimia.” Hän kytkee katkelman pelon politiikan kolonisoivaan vaikutukseen ja pandemiastrategioihin. Mutta sitaatti kuvaa yleisemminkin inkrementaalisten muutosten vaarallisuutta, kuten oikeusvaltion rapautumista, jollei sen ydinperiaatteista pidetä jatkuvasti ja tiukasti kiinni.

Tämä on syytä muistaa koronapandemian keskellä. Monien mielestä on sinänsä ymmärrettävästi outoa, että hallitus tai sosiaali- ja terveysministeriö tekee yhdenlaisia linjauksia, THL antaa asiantuntijalausuntoja, aluehallintovirastot päättävät kuntosalien sulkemisesta ja kunnat koulujen etäopetuksesta, usein koronakoordinaatioryhmien suosituksesta. Koronapassien käyttöönotto ja ravintolarajoitukset näyttävät kilpistyvän perustuslakiin.

I det finländska förvaltningssystemet använder myndigheterna självständigt den behörighet de har enligt lagen. Därför hör det inte till landets regering att fatta enskilda förvaltningsbeslut och en mjuk styrning kan inte åsidosätta lagstadgade krav och begränsningar. Regeringen kan göra upp strategier, avge propositioner till riksdagen om ny lagstiftning eller behövliga lagändringar och i yttersta fall inleda förfaranden för att ta i bruk beredskapslagen.

Tuomioistuinten roolina on arvioida tehtyjen päätösten menettelyllistä ja sisällöllistä lainmukaisuutta. Tartuntatautilain mukaiset päätökset määrätään säännön mukaan pantaviksi täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, ja päätösten voimassaoloaika on lyhyt. Ei voida ajatella, että kiireelliset terveyden suojaamiseksi annetut päätökset saataisiin panna täytäntöön vasta lainvoiman saaneiden tuomioistuinratkaisujen jälkeen. Tuomioistuinten on muutoksenhaun johdosta välittömästi arvioitava, onko päätöksen täytäntöönpano keskeytettävä, ja sen jälkeen mahdollisimman pikaisesti ratkaistava valitus, jotta oikeussuoja ei jäisi jälkijättöiseksi. Korkeimman hallinto-oikeuden osaksi näissä asioissa jää tyypillisesti sen arvioiminen, oliko aikanaan tehty rajoituspäätös lainmukainen ja antaa sen myötä ohjenuorat tulevia vastaavia päätöksiä varten. Tällöinkin on kuitenkin muistettava, että tilanteet, kuten tartuntauhka, vaihtelevat lähes päivittäin. Jos tietyn tyyppisen tilan sulkemiselle tänään oli perusteet, voi olla, että parin viikon päästä näin ei ole – tai päinvastoin.

Oikeusvaltion keskeisiin vaatimuksiin kuuluu tuomioistuinten kyky ratkaista asiat kohtuullisessa ajassa. Kohtuullisuus muutoksenhakijan näkökulmasta näyttäytyy usein erilaiselta kuin se, mikä on mahdollista juttupaineista ja resurssien niukkuudesta kärsivässä tuomioistuimessa. Kuntosalirajoituksista tehtyjen valitusten käsittelyaikojen osalta virinneen keskustelun osalta haluan korostaa, että tuomioistuinten riippumattomuuteen kuuluu asioiden käsittelyjärjestyksen määrääminen eli priorisointi laissa säädetyissä rajoissa. Hallintotuomioistuin – niin alueellinen hallinto-oikeus kuin KHO:kin – on kokonaisuus, jossa käsitellään vuodessa tuhansia noin 300:aan eri asianimiketyyppiin kuuluvia muutoksenhakuja. Soisin niiden, jotka vaativat valitustensa ratkaisemista välittömästi, ymmärtävän, että esimerkiksi lasten huostaanottoasioiden priorisointi on välttämätöntä. Lisäksi väitän, että tuomioistuimissa tehdään erittäin sitoutuneesti työtä melko niukoilla resursseilla niin, että työuupumuksen vaara on todellinen. Tämä väki on taatusti palkkansa ansainnut!

Ei ole demokratiaa ilman oikeusvaltiota, mutta ei liioin oikeusvaltiota ilman demokratiaa. Keskeinen osa demokratiaa ja oikeusvaltiota on vallanjako. Tuomioistuimen tehtävänä on sen tutkittavaksi saatetussa asiassa ratkaista, onko muutoksenhaun kohteena oleva päätös lainmukainen. Asia on ratkaistava eduskunnan säätämien lakien mukaan. Jos lait eivät päätöksentekijöiden tarpeellisiksi arvioimia rajoituksia mahdollista, lakeja on muutettava. Tuomioistuin ei sitä voi tehdä. Jos puolestaan perustuslaki esimerkiksi yhdenvertaisuusperiaatteen tai elinkeinonvapauden vuoksi estää tietyt rajoitukset oikeasuhtaisuuden periaatteen vastaisina, oikeusvaltio ja demokratia toimii. Se, onko näissä tapauksissa otettu riittävällä painoarvolla huomioon rajoitusten puolesta puhuvat seikat, ratkaistaan ensi kädessä eduskunnassa perustuslakivaliokunnan arvion pohjalta ja viime kädessä tuomioistuimissa yksittäistä lain säännöstä sovellettaessa. Legitimiteetin rakentamisessa avainasemassa on viestintä. Kuinka ihmiset saadaan ymmärtämään tämä moninainen ja ainakin näennäisesti ristiriitaisiakin ratkaisuja tuottava järjestelmä? Järjestelmän ymmärtäminen mahdollistaa siihen kohdistuvan perustellun kritiikin ja antaa välineitä tarvittaville muutoksille.

KHO:n strategia kirkastaa tavoitteet ja parantaa toimintaa

KHO:n historian ensimmäinen strategia hyväksyttiin kesällä 2021. Joku voi kysyä, olisiko jatkossakin pärjätty ilman, kun sata edellistä vuottakin hommat ovat hoituneet. Strategiatyön käynnistäessäni kuitenkin ajattelin, että on hyödyksi koko henkilöstön voimin kirkastaa arvojamme, ydintehtäviämme sekä pohtia, kuinka suoriudumme meille asetetusta tärkeästä yhteiskunnallisesta tehtävästä mahdollisimman laadukkaasti ja tehokkaasti. Erityisesti muuttuminen valituslupatuomioistuimeksi ja siirtyminen sähköiseen asiankäsittelyjärjestelmään antoivat sysäyksen työn käynnistämiselle. Keskeinen tavoite oli edistää kaikkien KHOlaisten ymmärrystä yhteisestä missiostamme sekä tämän ymmärryksen kautta lisätä arvostusta toisten työpanokseen ja keskinäistä kunnioitusta.

Heti alkuun on sanottava, mihin strategia ei vaikuta. Se ei liity yksittäisten juttujen ratkaisuihin, vaan niistä vastaa aina vain tuomiovaltainen kokoonpano, ei kukaan muu sen enempää tuomioistuimen sisällä kuin sen ulkopuolellakaan. Sitä riippumattomuus tarkoittaa. Toiseksi KHO:n arvot ja ydintehtävät seuraavat perustuslaista ja muusta tuomioistuinta koskevasta lainsäädännöstä. Niitä ei ole mahdollista eikä tarpeenkaan muuttaa, mutta ne on syytä tehdä kaikille näkyviksi: johtotähdeksi, jota kohti yhdessä kuljemme, kukin omassa tehtävässään niihin orientoituen.

Strategiassamme oikeudenmukaisuus, KHO:n toiminnan keskeinen arvo, muodostuu riippumattomudesta, luotettavuudesta ja asiantuntemuksesta. Riippumattomuus on toiminnan perusedellytys ja tae sille, että KHO toimii itsenäisesti ja puolueettomasti. Työtä ohjaa vahva lakisidonnaisuus ja asioiden objektiivinen arviointi. Luotettavuus syntyy johdonmukaisesta, vakaasta ja vastuullisesta toiminnasta, jossa henkilöstö tekee yhdessä työtä sen eteen, että oikeudenkäynnin osapuolet voivat luottaa päätösten lainmukaisuuteen. Asiantuntevuus perustuu osaavan ja työhönsä sitoutuneen henkilöstön korkeaan ammattitaitoon sekä haluun ylläpitää ja kehittää osaamistaan jatkuvasti.

Keskeiset päämäärät ja strategiset tavoitteet liittyvät yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen, toimintaprosesseihin ja henkilöstöön. Vaikuttavuuteen liittyy olennaisesti selkeä viestintä. Näitä päämääriä varten asetin viime syksynä kolme kärkihanketta, joissa kehitetään päätösten laatua, asioiden varhaista haltuunottoa ja työhyvinvointia. Kehitystyön kannalta olemme siinä otollisessa tilanteessa, että viime vuonna kykenimme henkilöstön uutteran työn ansiosta – huolimatta pandemiasta, siirtymisestä uuteen asianhallintajärjestelmä Haipaan ja väistötilamuutosta – ratkaisemaan noin 1 000 asiaa enemmän kuin tuli sisään. Tämän ansiosta pääsimme aloittamaan kuluvan vuoden historiallisen hyvässä työtilanteessa.

Personalen är domstolsarbetets viktigaste och enda verkliga resurs. Åtgärder som bidrar till personalens välmående i arbetet och en fortgående utveckling av arbetsgivarprofilen på den konkurrensfyllda arbetsmarknaden är framtida prioriteringar. Det innebär gott ledarskap, avskaffande av onödiga hierarkier, inbördes respekt och en arbetsmängd som inte är orealistisk. Genom att i ett tidigt skede greppa nyinkomna ärenden kan vi se till att varje ärende kanaliseras rätt för vidare behandling och på det sättet främja en snabb beslutsprocess. Samtidigt minskar denna effektivisering onödig cirkulation av handlingarna och ansvarsfördelningen blir tydligare. Också samhörighetskänslan inom arbetsteamen blir större.

Päätösten rakennetta pohtineen projektiryhmän tavoitteenasetanta juontaa alkunsa jo KHO:n 100-vuotisjuhlatäysistunnon julkilausumasta. Työryhmän esitysten perusteella täysistunto on tällä viikolla päättänyt, että tulevan maaliskuun alusta istunnossa ratkaistavien vuosikirjapäätösten rakennetta muutetaan merkittävästi. Jatkossa näissä julkaistavissa, ennakkopäätöstyyppisissä ratkaisuissa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos kirjoitetaan päätöksen ensimmäiselle sivulle. Tämän jälkeen kerrotaan asian tausta KHO:n sanoittamana ja selostetaan tiiviisti osapuolten vaatimukset, minkä jälkeen esitetään ratkaisun perustelut edeten kysymyksenasettelusta sovellettavien oikeusohjeiden kautta asian arviointiin ja johtopäätöksiin. Jatkossa näiden ratkaisujen kappaleet numeroidaan. Uudistuksen tarkoituksena on parantaa vuosikirjaratkaisujen oikeus- ja hallintokäytäntöä ohjaavaa vaikutusta siten, että ratkaisusta ilmenee tiiviisti, selkeästi ja vakuuttavasti, millä oikeudellisilla perusteilla ja minkä tosiasiaselvityksen perusteella asia on ratkaistu.

Palaan kysymykseen siitä, voiko epävarmuus olla voimavara. Epävarmuus luo helposti pelkoa, ristiriitoja, toivottomuuttakin. Epävarmuuden aika on omiaan lisäämään oikeusvaltion kysyntää. Tuomioistuinten on oltava etulinjassa lisäämässä ihmisten luottamusta siihen, että kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti ja että ratkaisut perustuvat lakiin. Tämä edellyttää meiltä avoimuutta, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea selkeästi perusteltuja päätöksiä. Tähän KHO:n strategiassakin tähdätään.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille antoisaa Hallintotuomioistuinpäivää! Jag önskar er alla en givande Förvaltningsdomstolsdag!