XVIII hallintotuomioistuinpäivä

Oikeusvaltio ja viheliäiset ongelmat

Hyvät kutsuvieraat, ärade inbjudna gäster, hyvät kollegat, ystävät, tervetuloa 18. hallintotuomioistuinpäivään! Välkomna till den artonde Förvaltningsdomstolsdagen!

Korona-aikanakaan emme luovu perinteisestä hallintotuomioistuinpäivästä. Tänä vuonna meillä on kuitenkin käytössä uusi formaatti ja uusi paikka. Päivän esitelmät välitetään teille kuulijoille ruutujen taakse striimattuina KHO:n väistötilojen auditoriosta Hakaniemestä.

Päivän teema, jota jälkeeni esiintyvät huippupuhujamme tarkastelevat monilta eri kannoilta, on nimeltään ”Vaikeuksista versoo uutta.” Kiitos etukäteen valmiudesta jakaa näkemyksiänne ja osaamistanne hallintotuomioistuinväelle! Tilaisuuden otsikko viittaa lukuisiin maailmanlaajuisiin viheliäisiin ongelmiin, joita ihmiskunta kohtaa. Otsikko sisältää kuitenkin myös toivoa. Vaikeudet voittamalla luomme uutta, parempaa maailmaa.

Omassa puheenvuorossani käsittelen oikeusvaltion puolustamisen näkökulmasta kolmea isoa teemaa: ilmastoa ja luontokatoa, koronaa sekä demokratian kyseenalaistamista ja totuuden jälkeistä aikaa. Yhteinen punainen lanka on hallintotuomioistuinten rooli, luottamuksen rakentaminen ja usko tieteeseen.

Ilmastonmuutos ja luontokato olemassaolomme kohtalonkysymyksinä

Tiedeyhteisö ja kansalaisyhteiskunta tunnustavat tätä nykyä laajasti ilmastonmuutoksen todellisuuden. Myös teollisuus, elinkeinoelämä ja sijoittajat ovat lähteneet aktiivisesti ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Kiina on sitoutunut hiilineutraaliuteen vuonna 2060. Yhdysvallat palasi takaisin Pariisin sopimuksen piiriin. ”Ilmastokriisi ei ole vain ympäristöongelma vaan ihmiskunnan olemassaoloon kohdistuva monialainen turvallisuusuhka”, Yhdysvaltain ilmastoerikoislähettiläs John Kerry painotti Münchenin turvallisuuskongressissa. Sään ääri-ilmiöt, kuten nyt viimeksi Texasin ennätyspakkaset helmikuussa, aiheuttavat tuhoa ja kuolemia. Lämpeneminen aiheuttaa aavikoitumista sekä pulaa vedestä ja ruoasta lisäten näin esimerkiksi pakolaisuutta.

Biodiversiteetin vähenemisestä tai luontokadosta on ilmastonmuutoksen tapaan puhuttu pitkään. Äskettäin aihe nousi kansainvälisiinkin uutisotsikkoihin Cambridgen yliopiston taloustieteilijän Sir Partha Dasguptan raportin myötä, jossa nivottiin yhteen biodiversiteetin taloudellinen hyöty ja luontokadon hinta. Onko niin, että ilmastonmuutosta koskevan Sternin raportin (2006) tapaan biodiversiteetti nousee otsikoihin vasta, kun taloustieteilijätkin tunnistavat sen dramaattiset vaikutukset? Laaja globaalimuutos ympäristössä ja eri lajien elintilassa altistaa myös ihmisiä virusten leviämiselle, kuten Suomalaisen Tiedeakatemian raportissa Taipuu vaan ei taitu (2021) todetaan. Taistelemalla globaaleja ympäristöongelmia vastaan vähennämme samalla pandemiariskejä.

Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu ei tarkoita kehityksen pysäyttämistä tai paluuta menneisyyteen. Köyhyyden poistaminen ja oikeus kehitykseen eivät vaarannu, koska uudet puhtaat energiantuotantomuodot ovat halvempia kuin vanhat ja saastuttavat. Vahva panostaminen uusiutuviin energialähteisiin ja uusiin tuotantotapoihin, vetytalouteen sekä kiertotalouteen tarjoavat Suomelle mahdollisuuksia menestyä kansainvälisessä kilpailussa, kunhan pidämme huolta osaamisesta ja koulutuksesta innovaatioiden ja investointien mahdollistamiseksi.

Valittujen Palojen vuoden eurooppalaiseksi valittu WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas vaatii ilmastokeskustelulta yhtäältä realismia ja kunnianhimoa, toisaalta suurten ja pienten asioiden erottamista toisistaan. Nuoret ovat olleet aktiivisia ilmastouhan edessä. Kysymys ei ole vain Greta Thunbergista, vaan esimerkiksi portugalilaisista nuorista, jotka ovat haastaneet useat valtiot Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen vitkastelusta ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Kyse on tulevien sukupolvien oikeudesta elämään.

Korona haastaa valmiuden

Koronapandemia on saanut maailman polvilleen. Yli 2,5 miljoonaa ihmistä on kuollut, taloudelliseen toimintaan on useilla aloilla kohdistunut dramaattisia vaikutuksia, matkustaminen on vähentynyt olemattomiin aiheuttaen samalla taloudellisen romahduksen siitä riippuville toiminnoille, sosiaalisen elämän rajoittuminen on aiheuttanut mittaamatonta inhimillistä kärsimystä. Epävarmuus ja pelot ovat ruokkineet erilaisia, toinen toistaan mielikuvituksellisempia salaliittoteorioita. Toisaalta tiede on näyttänyt voimansa. Rokotuksia on kehitetty ja niille on annettu myyntilupia ennennäkemättömän nopeasti. Pandemia on pakottanut ajattelemaan työtä uudelta pohjalta. Monissa työpaikoissa, mukaan lukien tuomioistuimet, on siirrytty laajasti etätyöhön. Tämä on ollut mahdollista digitaalisuuden laajalla käyttöönotolla innovatiivisin keinoin. Samalla olemme etätyön aikana havahtuneet lähityön merkitykseen ja työyhteisön tärkeyteen. Ihmisluontoon taitaa kuulua se, että opimme arvostamaan asioita vasta, kun ne menetetään tai ollaan vaarassa menettää.

Demokratian uhat

Loppiainen Washingtonissa jäänee meille monelle yhdeksi sukupolvikokemuksista, joihin kuuluvat muun muassa 9/11, Estonian uppoaminen ja vastaavat pysähdyttävät katastrofiuutiset. Kun kongressi oli kokoontunut vahvistamaan Joe Bidenin valintaa Yhdysvaltain presidentiksi, väkijoukko tunkeutui Capitoliin ja keskeytti äänestyksen. Viisi ihmistä kuoli. Lähellä kuolemaa kävi myös demokratia. Presidentti Trumpin puoluetoveri, senaatin republikaanijohtaja Mitch McConnell totesi virkasyyteasian käsittelyn yhteydessä, että ”väkijoukko toimi näin, koska maailman mahtavin mies syötti heille villejä valheita, koska oli vihainen hävittyään vaalit”. Jatkuva sosiaalisessa ja perinteisessäkin mediassa käyty kampanja vaalien varastamisesta, vaalituloksen väärentämisestä, epäluulon kylväminen ja vastapuolen demonisointi johtivat tähän järkyttävään tapahtumaketjuun. Väkijoukko saatiin uskomaan trumpilaiseen narratiiviin.

Maailmalla demokratian tukahduttaminen, lehdistön vapauden loukkaaminen ja oikeusvaltion kyseenalaistaminen ovat valitettavasti arkipäivää. Mutta Capitolin tapahtumien jälkeen varmaan meiltä monilta katosivat harhaluulot. Suuri joukko uskoi vaalituloksen väärentämiseen ja oli valmis kapinaan. Yhdysvalloissa! Myös Suomessa on viime aikoina kohdistettu väkivallantekoja ja häirintää poliittisiin päättäjiin tai ehdokkaisiin.

Vad förmedlar dessa händelser och hur kan vi förhindra en utveckling i den här riktningen? Det finns inga entydiga svar. Som orsaker har uppgetts medelklassens försämrade förhållanden, samhällets sönderfallande värdegrund, de sociala mediernas inverkan och en förlorad tillit till demokratin och makthavarna. En sak vill jag säga: ifall vi försöker påverka den här utvecklingen ska vi inte ringakta dem som har förlorat sin tillit. Vi bör i stället fundera ut hur denna tillit kan återställas. Samtidigt ger utvecklingen oss anledning att bereda oss på olika strävanden och trender att rubba rättsstaten även i Finland.

Hallintotuomioistuinten rooli uhkien torjumisessa

Mikä sitten on tai voisi olla hallintotuomioistuinten rooli edellä mainittujen ihmiskunnan kohtaamien viheliäisten ongelmien ratkaisemisessa?

Suomalainen ympäristölainsäädäntö sisältää erinäisiä rakenteellisia piirteitä, jotka heikentävät tuomioistuinten mahdollisuuksia osallistua ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumiseen. Lainsäädäntö pohjautuu usein perinteiseen lupaohjaukseen, vaikka globaalit ongelmat edellyttävät kaikenkattavaa käyttäytymisen ohjausta, jossa tuomioistuinten rooli voi lainsäädännöstä ja muista ohjauskeinoista johtuen jäädä marginaaliseksi. Esimerkiksi ympäristönsuojelulaki ei mahdollista kasvihuonekaasupäästöjen huomioon ottamista ympäristölupaharkinnassa. Jos hallintotuomioistuimille halutaan merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, välineitä täytyy kehittää. Se on lainsäätäjän asia.

Puhemies Anu Vehviläinen sanoi valtiopäivien avajaispuheessaan 3.2.2021: ”Vallan kolmijako on erinomainen kompassi kansanedustajille myös kotimaan myrskyissä. Meidän tonttimme on lainsäätäjän tontti. Pidetään me itse huoli siitä, että emme politisoi juridiikkaa, emmekä juridisoi politiikkaa.” Vastaavasti tuomioistuinten tulee visusti pitää huoli siitä, että emme politisoi tuomioistuintoimintaa. Kuulija voi kysyä, miten sitten muualla maailmassa on erilaisia ilmasto-oikeudenkäyntejä, joissa valtio on velvoitettu ilmastotoimiin. Kysymys on erilaisesta lainsäädännöstä, osin myös erilaisesta vakiintuneesta käsityksestä siitä, mikä on tuomioistuimen rooli. Itseäni askarruttaa nykytilanteessa se, että jos hollantilaisen Urgenda-tapauksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen viedyn portugalilaisnuorten kanteen hengessä ilmastonmuutoksen todetaan loukkaavan nykyisten ja tulevien sukupolvien ihmisoikeuksia, pitääkö tuomioistuinten kyseenalaistaa kansallisen lainsäädännön rakenteet ja rajoitukset. Oikeusvaltioon nimittäin kuuluu paitsi enemmistödemokratia myös kaikkien ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

Oikeusvaltio kantaa poikkeusoloissakin

Kriisiaikoina on keskeistä turvata vakiintuneiden instituutioiden toiminta. Tuomioistuinten tehtävänä on myös koronapandemian aikana varmistaa oikeuden saatavuus ja oikeusvaltion toiminta. Viime keväänä julkaisimme yhdessä korkeimman oikeuden presidentti Tatu Leppäsen kanssa julkilausuman, jossa vakuutimme oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja laissa säädettyjen menettelytapojen toteutuvan myös korona-aikana. Ihmiset voivat aina luottaa siihen, että tuomioistuin ratkaisee asian vain voimassa olevan lain ja oikeudenkäynnissä esitetyn näytön perusteella. Oikeusvaltio kantaa poikkeusoloissakin, lupasimme. Hallintotuomioistuimissa on pandemia-aikanakin kyetty pitämään käsittelyajat kohtuullisina ja ratkaisemaan asioita entiseen tapaan tehokkaasti.

Hyvää tarkoittavilla toimilla terveyden suojelemiseksi puututaan helposti perusoikeuksiin. Ennakkopäätöksellään (KHO 2021:1) korkein hallinto-oikeus vahvisti, että vammaispalveluyksiköitä koskenut vierailukieltomääräys oli valituskelpoinen hallintopäätös. Kielto puuttui asukkaiden yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan, eikä sen asettamiseen ollut tartuntatautilaissa säädettyä perustetta. Oikeusvaltiossa ensiarvoisen tärkeää on, että viranomaispäätökset perustuvat lakiin, jonka yhteensopivuus perustuslain kanssa on varmistettu. Perustuslaki ei ole tarkoituksenmukaisen politiikan hidaste vaan yhteiskunnallisen vallanjaon koodisto. Sen nojalla ja siitä riippumatta kykenemme tarvittaviin torjuntatoimiin, kunhan varaudumme niihin ajoissa.

Luottamuksen jälkeinen aika

Viime vuosina yhteiskunnalliseen keskusteluun ovat pesiytyneet käsitteet valeuutinen, vaihtoehtoinen totuus ja totuudenjälkeinen aika. Tieteen auktoriteettia kyseenalaistetaan. Professori Esa Väliverronen on kritikoinut termiä ”totuuden jälkeinen aika”, mutta hänen luonnehdintansa ”luottamuksen jälkeisestä ajasta” osuu nähdäkseni kohdalleen. Totuutta on muunneltu ennenkin. Kriittinen ajattelu on terve piirre yhteiskunnassa, mutta epäluulon kylväminen ja populistiset yksinkertaistukset nakertavat luottamusta perusteettomasti.

Talman Vehviläinen konstaterade i sitt tal under riksdagens öppnande att det ”för att samhället ska fungera och vara trovärdigt är viktigt att vi själva tror på grundlagens paragrafer och andemening. Flerpartisystemet, en pålitlig offentlig förvaltning, en god utbildningsnivå och oberoende massmedier utgör den grund som demokratin i Finland även i fortsättningen vilar på. Att vårda dessa fundament är en viktig del av att sörja för demokratin.” Till dessa fundament vill jag gärna tillägga ett oberoende domstolsväsende.

Puolustamisen arvoinen yhteiskunta ja oikeusvaltion määräaikaishuolto

Demokraattisessa oikeusvaltiossa toteutuvat perusoikeudet ja ihmisoikeudet, ei vain enemmistön tahto ja mahti. Kenraali Jaakko Valtanen yhdisti kauniilla tavalla yksilön oikeudet ja puolustamisen arvoisen isänmaan keskustelussaan tasavallan presidentti Sauli Niinistön kanssa itsenäisyyspäivänä 2020. Hän totesi, että meillä on vuosikymmenien ajan korostettu yksittäisen ihmisen asemaa ja ihmisoikeuksia, minkä myötä on pohdittu, olemmeko itsekkäitä ja unohtaneet yhteisöllisyyden merkityksen. Kokenut ja viisas kenraali kuitenkin kysyi retorisesti: Eikö juuri sellainen yhteiskunta, jossa jokaisen yksilön oikeudet ovat turvattuja, ole puolustamisen arvoinen?

Ajattelen samoin. Demokratia, toimivat instituutiot sekä perus- ja ihmisoikeudet ovat kukoistavan yhteiskunnan perusta. Demokratian tulee kestää erilaisten ihmisten ja ryhmien valtaan pääsy; se on mahdollista vain, jos riippumattomat tuomioistuimet ovat riittävän vahvat puolustamaan demokratiaa ja perusoikeuksia. Oikeusvaltio toimii näin. Vastuulliset joutuvat vastuuseen, kukaan ei ole lain yläpuolella. Instituutioiden vahvistaminen on siis tärkeää. Instituutiot vaativat myös demokraattisen legitimiteetin. Tuomioistuinten legitimiteetti saavutetaan lain kunnioittamisella yhdistettynä ihmis- ja perusoikeuskysymysten herkkään tunnistamiseen, avoimuudella sekä sitä osoittavalla ja tukevalla viestinnällä samoin kuin selkeästi perustelluilla päätöksillä.

Hätkähdyttävät tapahtumat maailmalla pysäyttävät. Mikään ei ole meilläkään itsestään selvää. Olisiko Suomi valmis kestämään mahdolliset demokratiaa ja oikeusvaltiota kyseenalaistavien voimien toimet? Määräaikaishuollolle olisi tarve. Jotta tuomioistuimet kykenevät varmistamaan oikeusvaltion toiminnan ja puolustamaan jokaisen yksilön oikeuksia jatkossakin, olisi selvitettävä tarvetta vahvistaa tuomioistuinten riippumattomuuden perustuslaillisia takeita. Näin tehdään paraikaa Ruotsissa. Selvityksen tekemisen aika on meilläkin nyt. Myöhemmin voi olla liian myöhäistä.