Korkeimman hallinto-oikeuden historia

Suomi itsenäistyi vuonna 1917 ja autonomian ajan senaatin talousosastosta tuli valtioneuvosto ja korkein hallinto-oikeus. Oikeusosastosta muodostettiin korkein oikeus. Laki korkeimmasta hallinto-oikeudesta annettiin 22.7.1918. KHO:n asema ylimpänä tuomioistuimena hallintolainkäyttöasioissa vahvistettiin 1919 hallitusmuodossa.

Toiminta alkaa

KHO:n presidentti K.J. Ståhlberg ja ensimmäiset hallintoneuvokset nimitettiin virkoihinsa 26.7.1918. KHO aloitti toimintansa 2.9.1918, jota pidetään tuomioistuimen vuosipäivänä. Tuomioistuimen perustaminen toimi symbolina itsenäistyneen valtion pyrkimyksille täyttää oikeusvaltion vaatimukset.

Senaatin talousosasto oli viimeisinä vuosinaan käsitellyt noin 1200 asiaa vuodessa. Korkeimman hallinto-oikeuden ensimmäisinä toimintavuosina luku oli jo yli 2500. KHO käsitteli alkuvuosina erityisesti kunnallisverotusta ja köyhäinhoitoa koskevia valituksia. Yli puolet asioista oli verovalituksia.

Sotavuodet ja jälleenrakennus

Talvisodan ja jatkosodan aikana korkeimman hallinto-oikeuden toiminta jatkui säännöllisenä. Asevelvollisten omaisille suoritettavaa avustusta ja sotakuukausipalkkaa koskevien asioiden määrä kasvoi syksyllä 1939 ja lisääntyi entisestään sotien aikana. Vuonna 1942 ne muodostivat suurimman asiaryhmän, lähes kolmanneksen kaikista asioista. Ratkaisemattomien asioiden määrä kasvoi sotien aikana ja niiden jälkeen.

Lakia KHO:sta muutettiin ruuhkan helpottamiseksi vuonna 1949. Vuonna 1950 muutoksenhakusääntelyä uudistettiin merkittävästi ja valitusmahdollisuus myös ministeriöiden ja valtioneuvoston päätöksistä avattiin.

Yhteiskunta muuttuu

Lemmikki Kekomäki nimitettiin hallintoneuvokseksi vuonna 1956. Hän oli ensimmäinen ylimmän tuomioistuimen naispuolinen jäsen koko Pohjolassa. Vuonna 1958 KHO täytti 40 vuotta. Ratkaisemattomien valitusten määrä oli tuolloin lähes 6000 ja työvoimaa tarvittiin lisää. Pahinta ruuhkaa aiheuttivat verovalitukset. Sosiaalihuoltoa koskevat jutut sen sijaan vähenivät sosiaaliturvajärjestelmän parantamisen ansiosta.

Kuusikymmentäluvun loppupuolella lähes puolet KHO:n asioista liittyi verotukseen. Suuria asiaryhmiä olivat myös lastensuojelu, elatusavun turvaaminen ja irtolaishuolto. Selvitysten mukaan vain kolmannes kansalaisista luotti tuolloin tuomioistuinjärjestelmään. KHO pyrki perustelemaan ratkaisujaan selkeämmin.

Työruuhkan purkamista

Uudet muutoksenhakusäännökset tekivät valittamisesta tuomioistuimeen osittain luvanvaraista. Lupajärjestelmä kattoi kaksi laajaa asiaryhmää, veroasiat ja sosiaalihuoltoasiat. Tavoitteena oli poistaa etenkin yksinkertaiset verotusasiat ylityöllistetystä KHO:sta.

Vuonna 1970 KHO käsitteli valitukset keskimäärin kuudessa kuukaudessa, ratkaistujen asioiden määrä oli yli 5600. Vuonna 1974 jutturuuhka oli saatu hetkeksi puretuksi.

Kahdeksankymmentäluvun alussa korkein hallinto-oikeus oli saavuttanut tasapainon ratkaistujen asioiden ja taloon tulevien valitusten määrässä. Tilanne oli kuitenkin väliaikainen, sillä valitusten määrä kasvoi. Työskentelyedellytykset paranivat vuodenvaihteessa 1984–85, kun KHO muutti sitä varten kunnostettuihin Yleisradion entisiin tiloihin Helsingin keskustaan. Tätä ennen KHO oli toiminut eri puolilla Helsinkiä, osittain yhdessä Korkeimman oikeuden kanssa.

Yhdeksänkymmentäluvun alussa KHO ratkaisi noin 5500 asiaa vuodessa. Suurimmat asiaryhmät olivat verotus, eläkkeet, rakentaminen ja kaavoitus. Valitusten määrä nousi samalla, kun valtio pienensi tuomioistuimen resursseja. Keskimääräinen käsittelyaika venyi yhdeksästä kymmeneen kuukauteen.

Vuosituhat vaihtuu

Vuosituhannen vaihteessa 2000 korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuneiden asioiden määrä pysyi tasaisena ja tuomioistuimeen tuli vuosittain käsittelyyn noin neljätuhatta asiaa. Korkein hallinto-oikeus antoi myös ratkaisunsa noin neljääntuhanteen asiaan.

Vuosi 2016 muutti korkeimman hallinto-oikeuden työtilanteen ratkaisevasti. Suomeen saapui vuonna 2015 yli kolmekymmentätuhatta turvapaikanhakijaa. Heidän valituslupahakemustensa joutuisaksi ratkaisemiseksi korkeimpaan hallinto-oikeuteen palkattiin määräaikaisia oikeusneuvoksia, esittelijöitä ja kansliahenkilökuntaa. Työmäärä kasvoi niin, että KHO antoi jopa yli 6000 ratkaisua vuodessa.

Hallintoprosessilaki vuonna 2020

Hallintoprosessilaki, joka tuli voimaan vuoden 2020 alusta, laajensi valituslupajärjestelmää. Se tarkoittaa sitä, että alueellisen hallintotuomioistuimen tai markkinaoikeuden päätöksestä täytyy hakea valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta. KHO antaa asiaratkaisun, jos se myöntää hakijalle valitusluvan. Suurin osa KHO:ssa käsiteltävistä asioista on valitusluvan takana.

Suurimmat korkeimman hallinto-oikeuden käsittelemät asiaryhmät ovat ulkomaalaisasiat ja sosiaaliasiat, mutta KHO:n rooli maankäyttö- ja ympäristöasioissa, veroasioissa sekä hankinta- ja kilpailuasioissa on niin ikään keskeinen. Valtaosa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävistä asioista tulee alueellisista hallinto-oikeuksista.