Aarne Johannes Nuorvala

s. 18.4.1912, k. 11.7.2013

Ylempi oikeustutkinto 1937, lakitieteen kandidaatti 1937, lisensiaatti 1949, varatuomari 1939, oikeustieteen kunniatohtori 1972 (Helsingin yliopisto).

Valtionkonttorin apulaistoimistopäällikkö 1940 - 1944, valtiovarainministeriön nuorempi hallitussihteeri 1945 - 1946, vanhempi hallitussihteeri 1946 - 1957, lainvalmistelukunnan nuorempi jäsen ja lainsäädäntöneuvos 1950 - 1955, korkeimman hallinto-oikeuden ylimääräinen hallintoneuvos 1955 - 1957, hallintoneuvos 1957 - 1964, valtioneuvoston kanslian kansliapäällikkö 1963 - 1964, valtioneuvoston oikeuskansleri 1964 - 1965, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti 1965 - 1982.

Ministeri valtioneuvoston kansliassa ja pääministerin sijainen 1963 - 1964.

Aarne Nuorvala muistetaan hallinto-oikeuden alalla erityisesti yksilön oikeusturvan kehittäjänä ja hallintotuomioistuinlaitoksen uudistajana.

Toimiessaan korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä Nuorvala katsoi, että KHO:n päämääränä tuli olla paitsi oikeudenmukainen lopputulos myös oikeuskäytännön ohjaaminen ja alemmanasteisen hallintolainkäytön yhdenmukaistaminen oikeusvarmuuden edistämiseksi. Tämä edellytti suullisten käsittelyjen lisäämistä hallintotuomioistuimissa sekä päätösten riittävää perustelemista.

Nuorvala halusi, että lainsäädäntö varmistaisi hallintopäätösten lainmukaisuuden niitä tehtäessä ja vähentäisi täten valitustarvetta. Osaltaan tähän vaikutti hallintotuomioistuinten valitusruuhka, josta kärsittiin myös hänen toimikaudellaan. Julkisoikeudellinen lainsäädäntö oli laajentunut ja monimutkaistunut sotien jälkeen, eivätkä tuomioistuinlaitoksen resurssit olleet pysyneet perässä.

Nuorvala kehitti korkeinta hallinto-oikeutta määrätietoisesti. Hän lisäsi paitsi menettelyn avoimuutta ja myös palveluperiaatteen soveltamista. Nuorvala uskoi, että KHO:n tuli uudistua yhteiskunnan mukana. Siksi hänen aikanaan panostettiin paljon uuden tietotekniikan hyödyntämiseen, mikä vähensikin valitusruuhkaa.

Korkean iän saavuttanut Nuorvala oli eläkkeelläkin kiinnostunut kansalaiskeskeisestä oikeussuojajärjestelmästä ja seurasi kiinnostuneena myös korkeimman hallinto-oikeuden kehittymistä viimeisiin elinpäiviinsä asti.