Antti Johannes Suviranta

s. 30.11.1923, k. 30.3.2008

Ylempi oikeustutkinto 1948, varatuomari 1951, Master of Laws (Harvard) 1952, lakitieteen kandidaatti ja lisensiaatti 1954, oikeustieteen tohtori 1963, finanssioikeuden dosentti (Turun yliopisto) 1963, oikeustieteen kunniatohtori 1984 (Tukholma).

Helsingin yliopiston konsistorinnotaari 1949 - 1956, valtiovarainministeriön esittelijä 1956 - 1958 ja 1959, vt. nuorempi hallitussihteeri 1958, Helsingin yliopiston assistentti 1958, 1959 - 1963, työoikeuden vt. professori 1962 - 1967, professori 1967 - 1982, korkeimman hallinto-oikeuden ylimääräinen hallintoneuvos 1968, verotuksen yksinkertaistamistoimikunnan päätoiminen puheenjohtaja 1969, työtuomioistuimen päätoiminen puheenjohtaja 1971 - 1974 ja presidentti 1974 - 1982, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti 1982 - 1993.

Ennen nimitystään korkeimman hallinto-oikeuden presidentiksi Antti Suviranta toimi työoikeuden professorina ja työtuomioistuimen presidenttinä. Hän oli väitellyt tohtoriksi vero-oikeuden alalta ja osallistunut verolainsäännön kehittämiseen.

Hallintolainkäytön kehittämisessä Suviranta piti tärkeänä lääninoikeuksien muodostamista täysimittaisiksi tuomioistuimiksi. Pääsy tuomioistuimeen tuli taata jäljellä olevia valituskieltoja purkamalla. Hän arvioi, että valituslupajärjestelmää kehittämällä tosiasiallista oikeussuojaa voitaisiin parantaa, kun korkein hallinto-oikeus voisi keskittyä oikeuskäytännön kehittämiseen ja sen yhtenäisyyden varmistamiseen sekä ensiasteen lainkäytön selvien virheiden korjaamiseen.

Suvirannan kaudella KHO muutti nykyisiin toimitiloihinsa. Sähköisiä oikeustapausrekisterejä kehitettiin, ja konekirjoituksessa siirryttiin tietokonepohjaiseen tekstinkäsittelyyn.

Suomen oikeusjärjestyksen kansainvälistyminen alkoi näkyä yhä enemmän KHO:n työssä. Suomi liittyi Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen 1990. Suviranta korosti niin tutkijana ja yliopistonopettajana kuin tuomarinakin kansainvälisyyden tärkeyttä ja piti aktiivisesti yhteyttä ulkomaisiin kollegoihinsa. Venetsian komission jäsenenä Suviranta oli mukana kehittämässä Baltian maiden ja muiden Keski- ja Itä-Euroopan kehittyvien demokratioiden lainsäädäntöä vastaamaan eurooppalaisen oikeusvaltiokäsityksen vaatimuksia. Tehtävä jatkui useita vuosia vielä Suvirannan jäätyä eläkkeelle 70-vuotiaana.