Eino Johannes Ahla

s. 14.9.1888, k. 28.7.1961

Oikeustutkinto ja ylempi hallintotutkinto 1910, varatuomari 1912, molempien oikeuksien kandidaatti 1917, teologian kunniatohtori 1955 (Helsingin yliopisto).

Valtiokonttorin notaari 1911, senaatin talousosaston ylimääräinen kopisto 1912 - 1914, oikeustoimituskunnan kanslisti 1914 - 1917, protokollasihteeri 1917 - 1918, eduskunnan sihteeri 1918 - 1928, valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri 1928 - 1933, korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos 1933 - 1957, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti 1957 - 1958.

Eino Ahla ehti toimia hallintoneuvoksena 24 vuotta ennen nimitystään korkeimman hallinto-oikeuden presidentiksi, jossa tehtävässä hän toimi 1957 - 1958.

Ahla toimi yli puoli vuosisataa valtion palveluksessa. Hän aloitti virkauransa yliopisto-opintojensa ohella lääninhallituksen ylimääräisenä esittelijänä. Ennen siirtymistään korkeimpaan hallinto-oikeuteen Ahla toimi eduskunnan sihteerinä ja valtioneuvoston apulaisoikeuskanslerina.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa Ahla kehitti suomalaista oikeusvaltiota ja hallintolainkäyttöä lyhentämällä hallintovalitusten käsittelyaikoja. Hän pyrki myös siihen, että lääninoikeuksista muodostettaisiin riippumattomat hallintotuomioistuimet, mikä lopulta tapahtuikin 1980-luvun lopussa.

Käytännön lakimiestoiminnan lisäksi Ahlalla oli paljon kirjallista tuotantoa, joka käsitteli muun muassa lainopin teoriaa. Niin ikään vero-oikeus ja avioliitto-oikeus olivat hänen tuotannossaan keskeisiä aloja.

Ahla oli kirkko-oikeuden johtavia tuntijoita ja kirkollisen lainsäädännön kehittäjä. Hän harrasti myös kirkkohallinnon tieteellistä tutkimusta. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta myönsi hänelle kunniatohtorin arvon.