KHO:2013:154

Rovaniemen hallinto-oikeus 8.12.2011 nro 11/0606/1

Asian aikaisempi käsittely

R:n kaupungin Tilaliikelaitos oli 20.9.2009 kuuluttanut myytäväksi 39 kaupungin keskustan alueella sijaitsevaa osakehuoneistoa yhtenä kokonaisuutena. Tarjousten jättöaika päättyi 19.10.2009. Määräaikaan mennessä jätettiin 29 ostotarjousta.

R:n kaupunginhallitus on 2.11.2009 päättänyt myydä huoneistot H Oy:lle yhtiön tekemän tarjouksen mukaisella hinnalla. Lisäksi kaupunginhallitus on päättänyt, että Tilaliikelaitos saa panna osakkeiden myyntipäätöksen täytäntöön heti.

Kaupunginjohtaja keskeytti 3.11.2009 kaupunginhallituksen päätöksen täytäntöönpanon.

P asiakumppaneineen teki kaupunginhallituksen päätöksestä oikaisuvaatimuksen, jossa vaadittiin kaupunginhallituksen päätöksen 2.11.2009 muuttamista siten, että osakehuoneistot myydään P:lle asiakumppaneineen.

Kaupunginhallitus on 8.2.2010 päättänyt kumota 2.11.2009 tekemänsä osakehuoneistojen myymistä H Oy:lle koskevan päätöksen, hylätä kaikki tarjoukset, hylätä P:n oikaisuvaatimuksen ja palauttaa myyntiä koskevan asian Tilaliikelaitokselle uudelleen valmisteltavaksi.

H Oy on tehnyt kaupunginhallitukselle oikaisuvaatimuksen kaupunginhallituksen päätöksestä 8.2.2010. Yhtiö on oikaisuvaatimuksessaan vaatinut kaupunginhallitusta pysyttämään päätöksen 2.11.2009, jolla oli päätetty myydä osakehuoneistot H Oy:lle.

Oikaisuvaatimusta on perusteltu sillä, että kaupunginhallitus oli 2.11.2009 hyväksynyt H Oy:n tarjouksen, jolloin H Oy:n jättämän tarjouksen ja kaupungin siihen antaman hyväksyvän vastauksen perusteella oli syntynyt sitova sopimus osakehuoneistojen kaupasta. Kaupungilla ei ole yksipuolista oikeutta muuttaa tai purkaa sopimusta. Kaupunginhallituksen päätös 8.2.2010 on näin ollen sopimusten sitovuuden periaatteen vastainen.

Kaupunginhallitus on 26.4.2010 päättänyt hylätä H Oy:n oikaisuvaatimuksen.

Kaupunginhallitus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Kaupunginhallituksen päätös 2.11.2009 on kaupungin sisäinen hallintopäätös. Kaupunginhallituksen päätöksen tarkoituksena on ollut myöntää myyntivaltuus Tilaliikelaitokselle. Myyntivaltuus on ollut tarpeen kaupungin hallinto- ja johtosäännön 6 §:n ja kaupungin talousarvion 2009 täytäntöönpano-ohjeista johtuen. Oikeustoimilain mukaisen hyväksyvän vastauksen antaminen kuuluu johtosäännön ja lain nojalla yksin Tilaliikelaitoksen johtokunnan toimivaltaan. Kaupunginhallituksen päätös 2.11.2009 on sisältänyt määräyksen päätöksen täytäntöönpanon antamisesta Tilaliikelaitokselle, joka tässä tapauksessa tarkoittaa kauppasopimuksesta neuvottelemista ja sen tekemistä H Oy:n kanssa. Kaupunki sisällyttää kauppasopimuksiin lähtökohtaisesti aina ehdon, jonka mukaan kauppa ei ole sitova ennen kuin hallinnollisiin päätöksiin liittyvät valitusajat ovat kuluneet.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

H Oy on hallinto-oikeuteen tekemässään valituksessa vaatinut, siltä osin kuin nyt on kysymys, että kaupunginhallituksen 26.4.2010 oikaisuvaatimukseen antama päätös kumotaan ja kaupunginhallituksen 8.2.2010 tekemä päätös kumotaan siltä osin kuin kaupunginhallitus on kumonnut 2.11.2009 tekemänsä päätöksen osakehuoneistojen myymisestä ja hylännyt kaikki tarjoukset ja päättänyt palauttaa asian Tilaliikelaitokselle uudelleen valmisteltavaksi. Kaupunginhallituksen 2.11.2009 tekemä päätös myydä osakehuoneistot H Oy:lle tarjouksen mukaisella hinnalla tulee jättää voimaan. Lisäksi yhtiö on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Yhtiö on lausunut valituksessaan muun ohella seuraavaa:

Kaupunginhallitus on 2.11.2009 hyväksynyt H Oy:n tarjouspyyntöajan puitteissa tekemän tarjouksen. Näin ollen kaupungin ja H Oy:n välille on syntynyt sitova sopimus 39 osakehuoneiston kaupasta tarjouksen ja siihen annetun hyväksyvän vastauksen nojalla. R:n kaupungilla ei ole yksipuolista oikeutta muuttaa tai purkaa sen ja H Oy:n välille syntynyttä sopimusta.

Kaupunginhallitus on ollut toimivaltainen päättämään 39 huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden myymisestä ja hyväksymään H Oy:n osakkeista tekemän tarjouksen. Kaupunginhallituksen päätöksestä 2.11.2009 voidaan riidattomasti havaita, ettei päätökseen sisälly mitään ehtoja tai edellytyksiä. Sitovan sopimuksen syntyminen ei ole edellyttänyt sitä, että kaupunginhallitus olisi käsitellyt ja hyväksynyt kauppasopimuksen ehdot kauppasopimusluonnoksena tai muussa muodossa.

Kaupunginhallituksen päätöksessä todetaan, että kaupunki sisällyttää kauppasopimuksiin lähtökohtaisesti aina ehdon, jonka mukana kauppa ei ole sitova ennen kuin päätöksiin liittyvät valitusajat ovat kuluneet. Edelleen päätöksessä todetaan, että kaupunki on jatkuvasti noudattanut sellaista periaatetta, että kaupunki tulee sidotuksi oikeustoimeen vasta täytäntöönpanotoimen eli kirjallisen sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Mikäli väitteet pitävät paikkansa, ne eivät ole olleet H Oy:n tiedossa.

Kaupunginhallitus on antamassaan lausunnossa viitannut 26.4.2010 tekemäänsä päätökseen ja todennut muun ohessa, että Tilaliikelaitos käyttää osakkeiden osalta omistajan valtaa ja päättää siitä, millä ehdoilla osakkeet myydään ja milloin kauppa on valmis tehtäväksi. Sekä täytäntöönpano että puhevallan käyttäminen tarkoittavat nimenomaisesti varsinaisen kauppasopimuksen neuvottelemista ja tekemistä.

H Oy on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Rovaniemen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, kumonnut kaupunginhallituksen 26.4.2010 ja 8.2.2010 tekemät päätökset muilta kuin P:n oikaisuvaatimukseen annettua päätöstä koskevilta osin. Lisäksi hallinto-oikeus on hylännyt H Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti.

(…)

3. Kaupunginhallituksen 26.4.2010 tekemä päätös

3.1 Toimivalta päättää osakehuoneistojen myymisestä

Kuntalain 23 §:ssä on säädetty kunnanhallituksen tehtävistä. Pykälän 1 momentin mukaan kunnanhallitus vastaa kunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta sekä valtuuston päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja laillisuuden valvonnasta. Kunnanhallitus valvoo kunnan etua ja, jollei johtosäännössä toisin määrätä, edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa.

Kuntalain 87 a §:n 4 momentin mukaan kunnan liikelaitoksen tehtävistä säädetään johtosäännössä.

Kuntalain 87 c §:n 1 ja 2 momentin mukaan kunnallisella liikelaitoksella on johtokunta. Johtokunta ohjaa ja valvoo liikelaitoksen toimintaa. Johtokunta vastaa liikelaitoksen hallinnon ja toiminnan sekä sisäisen valvonnan asianmukaisesta järjestämisestä.

Pykälän 3 momentin mukaan johtokunnan tehtävänä on:
1) päättää liikelaitoksen toiminnan kehittämisestä valtuuston tai yhtymäkokouksen asettamien toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden rajoissa sekä seurata tavoitteiden saavuttamista ja raportoida niiden saavuttamisesta;
2) hyväksyä liikelaitoksen talousarvio ja -suunnitelma;
3) valita ja irtisanoa liikelaitoksen johtaja, jollei johtosäännössä toisin määrätä;
4) päättää liikelaitoksen investoinneista ja muista pitkävaikutteisista menoista, jollei johtosäännössä toisin määrätä;
5) päättää liikelaitoksen nimen kirjoittamiseen oikeutetuista; ja
6) valvoa liikelaitoksen etua ja, jollei johtosäännössä toisin määrätä, edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa liikelaitoksen tehtäväalueella.

Pykälän 4 momentin mukaan johtokunnan muista tehtävistä määrätään johtosäännössä.

R:n kaupungin hallinto- ja johtosäännön 18 §:n kohdasta 18.2.2 ilmenee, että sen lisäksi, mitä kuntalain 87 c §:ssä määrätään kunnallisen liikelaitoksen johtokunnan tehtäväksi, Tilaliikelaitoksen johtokunta päättää kaupungin omistukseen tulevien rakennusten ostamisesta ja myymisestä kaupunginvaltuuston vahvistamissa rajoissa ja ottaen huomioon kaupunginhallituksen päätökset kiinteistöjen myynnistä.

Hallinto- ja johtosäännön 6 §:n kohdan 6.2. alakohdan 2 mukaan kaupunginhallitus päättää irtaimen omaisuuden luovutuksesta valtuuston talousarvion vahvistamisen yhteydessä tai erikseen päättämien euromääräisten rajojen ja yleisten periaatteiden mukaan.

Vuoden 2009 talousarvion täytäntöönpano-ohjeiden kohdan 1 mukaan kaupunginhallituksella on oikeus päättää kiinteän omaisuuden hankinnasta tai luovutuksesta, mikäli hankinta- tai luovutushinta on enintään 2 000 000 euroa. Kaupunginhallituksella tai sen määräämällä viranomaisella on oikeus päättää irtaimen omaisuuden ja arvopapereiden hankinnasta talousarvion määrärahojen puitteissa. Kaupunginhallituksella on oikeus päättää arvopapereiden luovutuksesta, mikäli kauppahinta on enintään 2 000 000 euroa.

Asiakirjoissa ei ole, eikä hallinto-oikeudelle ole erikseenkään toimitettu, sellaista kaupunginvaltuuston päätöstä, jossa olisi päätetty Tilaliikelaitoksen johtokunnan toimivallasta ostaa tai myydä omaisuutta. Sen sijaan kaupunginhallitus on 14.4.2008 päättänyt, että Tilaliikelaitoksen hankinta- ja myyntiraja on 1 000 000 euroa. Rajan ylittävistä hankinnoista ja myynneistä päättää kaupunginhallitus.

Kun otetaan huomioon toimivaltaa koskevat edellä mainitut hallinto- ja johtosäännön määräykset sekä kaupunginvaltuuston ja -hallituksen päätökset, kaupunginhallituksen ja johtokunnan välinen toimivalta kysymyksessä olevien osakehuoneistojen myymiseen on jossain määrin epäselvä. Kuntalain ja hallinto- ja johtosäännön sekä valtuuston hyväksymien talousarvion täytäntöönpano-ohjeiden, kaupunginhallituksen 14.4.2008 tekemän päätöksen, Tilaliikelaitoksen johtokunnan 27.10.2009 kaupunginhallitukselle tekemän esityksen sekä kaupunginhallituksen 26.4.2010 antamasta päätöksestä ilmenevän kannan, jonka mukaan päätöksen täytäntöönpano kuuluu Tilaliikelaitoksen johtokunnalle, perusteella toimivallan on kuitenkin katsottava kuuluvan kaupunginhallitukselle.

3.2 Pääasiaa koskeva oikeudellinen arviointi

Kuntalakiin ei sisälly säännöksiä siitä, voidaanko ja millä edellytyksillä kunnan viranomaisen päätös peruuttaa tai muuttaa. Useimmat kunnan viranomaisten tekemät päätökset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne ovat muutettavissa tai peruutettavissa. Kuitenkin silloin, kun päätöksellä voidaan katsoa perustetun oikeus jollekin, päätös voidaan peruuttaa vain tietyissä tilanteissa. Määrämuotoa edellyttävät sopimukset tulevat kuntaa sitoviksi vasta sitten, kun sopimus on allekirjoitettu. Irtaimen omaisuuden kauppa ei ole määrämuotoa edellyttävä oikeustoimi, vaan tällaista kauppaa koskeva sopimus tulee, ellei ostajan ja myyjän välillä ole muuta sovittu, varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 1 §:n mukaan sitovaksi tarjoukseen annetun hyväksyvän vastauksen perusteella.

H Oy oli 19.10.2009 tehnyt R:n kaupungille myytävinä olleita osakehuoneistoja koskevan ostotarjouksen. Tarjoukseen sisältyneen rahoituksen saamista koskevan ehdon vuoksi kaupunginlakimies oli 30.10.2009 H Oy:lle lähettämässään sähköpostissa edellyttänyt H Oy:n toimittavan kaupungille pankin antaman sitovan lainalupauksen 2.11.2009 kello 11 mennessä. Kaupunki oli näin ollen yksipuolisesti asettanut tarjouksen hyväksymisen ja sitovan sopimuksen syntymisen ehdoksi edellä mainitun seikan.

H Oy oli 2.11.2009 toimittanut kaupungille Sampo Pankki Oyj:n ilmoituksen, jonka mukaan yhtiöllä on mahdollisuus saada rahoitus puheena olevien osakehuoneistojen ostamiseen, mutta että ilmoitus ei vielä sisällä minkäänlaista pankin vastuusitoumusta. Vaikka ilmoitus ei sisältänyt kaupunginlakimiehen edellyttämää sitovaa lainalupausta, kaupunginhallitus päätti kuitenkin 2.11.2009 varauksetta myydä osakehuoneistot H Oy:lle. Lisäksi kaupunginhallitus päätti, että päätös saadaan panna täytäntöön heti. Päätös lähetettiin täytäntöönpanoa varten Tilaliikelaitokselle.

Kaupunginhallitus on päättänyt vain osakehuoneistoista perittävän hinnan suuruuden, mutta ei muita kaupan ehtoja. Osakehuoneistot oli kuulutettu myytäväksi yhtenä kokonaisuutena. Tarjouspyynnössä ei mainittu mitään sellaisia kaupan ehtoihin luettavia seikkoja, jotka olisivat edellyttäneet kaupunginhallituksen päätöksen kauppahinnan lisäksi. Päätöksen täytäntöönpanijana olevan Tilaliikelaitoksen päätettäväksi jäivät näin ollen hallinto-oikeuden käsityksen mukaan tavanomaiset lähinnä päätöksen täytäntöönpanoon kuuluvat kauppahinnan maksamisen tapaan ja aikatauluun sekä hallinnan ja omistusoikeuden luovutuksen ajankohtaan liittyvät kysymykset. Edellä lausutut huomioon ottaen sillä, että mainitut täytäntöönpanoon liittyvät seikat olivat vielä avoinna, ei ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa sitä, onko kaupunginhallituksen päätös voinut luoda H Oy:lle edellä tarkoitetun oikeuden. Asiassa ei ole näytetty H Oy:n tienneen kaupungin noudattavan periaatetta, jonka mukaan se tulee oikeustoimeen sidotuksi vasta kirjallisen sopimuksen allekirjoituksen jälkeen.

Kun otetaan huomioon se, että Tilaliikelaitoksen johtaja on 2.11.2009 soittanut H Oy:n toimitusjohtajalle keskustellakseen kaupunginhallituksen samana päivänä tekemän päätöksen täytäntöönpanoon liittyvistä kysymyksistä ja kun johtajalla on ollut virkansa puolesta kuntalain 87 d §:n nojalla sellainen asema, että hän on voinut kaupunkia sitovasti ilmoittaa yhtiölle Tilaliikelaitoksen hallinnassa olevia osakkeita koskevan ostotarjouksen hyväksymisestä, H Oy:lle on tarjouksen, päätöksen ja päätöksestä ilmoittamisen seurauksena syntynyt oikeus osakehuoneistojen ostamiseen.

3.3 Yhteenveto ja lopputulos

Edellä lausutut huomioon ottaen kaupunginhallituksella on ollut toimivalta päättää kysymyksessä olevien osakehuoneistojen myymisestä. Kaupunginhallitus on siitä huolimatta, että H Oy ei ole esittänyt vaadittua sitovaa lainalupausta, päättänyt yksiselitteisesti myydä huoneistot yhtiölle. Päätös on saatettu kaupunkia sitovasti yhtiön tietoon. H Oy:lle on näin ollen syntynyt sellainen oikeus, jota kaupunginhallitus ei ole uudella päätöksellään voinut peruuttaa. Tämän vuoksi kaupunginhallituksen valituksenalainen päätös on lainvastaisena kumottava ratkaisuosasta ilmenevältä osin.

4. Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Kun otetaan huomioon asian laatu ja tulkinnanvaraisuus, oikeudenkäynnin ei voida katsoa johtuneen viranomaisen virheestä hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen ja kun ei voida pitää päätöksen lopputuloksesta huolimatta kohtuuttomana, että H Oy joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, R:n kaupunkia ei määrätä korvaamaan H Oy:n oikeudenkäyntikuluja.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirkko Wesslin-Nenonen, Marja-Riitta Tuisku ja Aila Kovala, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. R:n kaupunginhallitus on valituksessaan uudistaen aikaisemmin lausumansa vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan muilta kuin oikeudenkäyntikuluja koskevalta osin. Kaupunginhallitus on viitannut myös Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitykseen 27.6.2011 kilpailunrikkomusasiassa.

Kaupunginhallitus on sittemmin toimittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen seuraamusmaksuja koskevan markkinaoikeuden 28.2.2013 antaman päätöksen.

H Oy on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa se on pyytänyt oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Yhtiö on viitannut asiassa aikaisemmin lausumaansa, esittänyt valituksen hylkäämistä ja lausunut lisäksi seuraavaa.

Rovaniemen kaupunginhallitus on hyväksynyt H Oy:n tarjouspyyntöajan puitteissa tekemän tarjouksen. R:n kaupungin ja H Oy:n välille on syntynyt sitova sopimus 39 osakehuoneiston kaupasta H Oy:n tarjouksen ja R:n kaupungin siihen antaman hyväksyvän vastauksen nojalla. R:n kaupunki ei ole voinut uudella päätöksellään yksipuolisesti peruuttaa, muuttaa tai purkaa H Oy:n ja R:n kaupungin välille syntynyttä sitovaa sopimusta. Sillä, mihin seikkoihin R:n kaupunki uuden päätöksensä perusteina vetoaa, ei ole asiassa merkitystä. Myöskään Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksellä ei ole merkitystä arvioitaessa hallinto-oikeuden päätöksen oikeellisuutta.

R:n kaupunginhallitus on antanut vastaselityksen, joka on toimitettu H Oy:lle tiedoksi.

2. H Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin yhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimus on hylätty. Lisäksi yhtiö on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos pääasian osalta osoittaa, että viranomaisen asemassa oleva R:n kaupunki on menetellyt asiassa virheellisesti. H Oy on jo oikaisuvaatimuksessaan esittänyt R:n kaupungille asiasta kattavan selvityksen, jonka perusteella viranomaisen olisi tullut korjata virheellinen menettelynsä. Oikeudenkäynti on siten aiheutunut viranomaisen virheestä. H Oy katsoo, ettei asiaa ole pidettävä hallinto-oikeuden väittämällä tavalla tulkinnanvaraisena. Mikäli asian katsottaisiin vastoin H Oy:n käsitystä olevan hallinto-oikeuden katsomalla tavalla tulkinnanvarainen, voisi tulkinnanvaraisuus olla joka tapauksessa ainoastaan peruste vähentää julkisen asianosaisen korvausvastuuta, mutta ei poistaa korvausvastuuta kokonaisuudessaan.

Valitus on lähetetty R:n kaupunginhallitukselle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. R:n kaupunginhallituksen valitus

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut R:n kaupunginhallituksen päätökset 8.2.2010 ja 26.4.2010. H Oy:n hallinto-oikeuteen tekemä valitus hylätään.

2. H Oy:n valitus

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta siltä osin kuin H Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on hylätty.

3. H Oy:n korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. R:n kaupunginhallituksen valitus

Kuntalain 90 §:n 1 momentin mukaan valtuuston ja kuntayhtymän 81 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen päätökseen sekä kunnanhallituksen, lautakunnan ja johtokunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta.

Pykälän 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että:
1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;
2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai
3) päätös on muuten lainvastainen.

Pykälän 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää 2 momentissa tarkoitetut valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä.

H Oy oli 19.10.2009 tehnyt R:n kaupungille myytävinä olleita osakehuoneistoja koskevan ostotarjouksen. Tarjoukseen sisältyneen rahoituksen saamista koskevan ehdon vuoksi kaupunginlakimies oli 30.10.2009 H Oy:lle lähettämässään sähköpostissa edellyttänyt H Oy:n toimittavan kaupungille pankin antaman sitovan lainalupauksen.

H Oy oli 2.11.2009 toimittanut kaupungille Sampo Pankki Oyj:n ilmoituksen, jonka mukaan yhtiöllä on mahdollisuus saada rahoitus puheena olevien osakehuoneistojen ostamiseen, mutta että ilmoitus ei vielä sisällä minkäänlaista pankin vastuusitoumusta. Vaikka ilmoitus ei sisältänyt kaupungin lakimiehen edellyttämää sitovaa lainalupausta, kaupunginhallitus on 2.11.2009 päättänyt myydä osakehuoneistot H Oy:lle sen tekemän tarjouksen mukaisella hinnalla. Päätökseen ei sisältynyt muita ehtoja. Lisäksi kaupunginhallitus on päättänyt, että päätös saadaan panna täytäntöön heti. Päätös on lähetetty täytäntöönpanoa varten Tilaliikelaitokselle.

Kaupunginhallitus päätti 8.2.2010, siltä osin kuin nyt on kysymys, kumota 2.11.2009 tekemänsä osakehuoneistojen myymistä H Oy:lle koskevan päätöksensä, hylätä kaikki tarjoukset ja palauttaa myyntiä koskevan asian Tilaliikelaitokselle uudelleen valmisteltavaksi.

H Oy on hakenut muutosta kaupunginhallituksen päätökseen 8.2.2010 sillä perusteella, että kaupunginhallitus on hyväksynyt H Oy:n tarjouspyyntöajan puitteissa tekemän tarjouksen. Yhtiö on katsonut, että R:n kaupungin ja H Oy:n välille on näin syntynyt sitova sopimus eikä R:n kaupungilla ole ollut yksipuolista oikeutta muuttaa tai purkaa sopimusta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallintolainkäytön järjestyksessä ei kunnallisvalituksen johdosta voida ratkaista, onko R:n kaupungin ja H Oy:n välille syntynyt sitova sopimus, eikä arvioida kysymystä kaupunginhallituksen 2.11.2009 tekemän päätöksen merkityksestä tässä velvoiteoikeudellisessa suhteessa. Hallintolainkäytön järjestyksessä voidaan tutkia kysymys siitä, rajoittaako päätös myydä huoneistot H Oy:lle sen tekemän tarjouksen mukaisella hinnalla kaupunginhallitusta hallinto-oikeudellisesti siten, ettei se ole voinut ilman yhtiön hyväksyntää kumota päätöstään.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei kaupunginhallituksen päätös 2.11.2009 ollut tullut hallinto-oikeudellisesti kaupunginhallitusta sitovaksi jo siitä syystä, että päätöksestä oli tehty oikaisuvaatimus kaupunginhallitukselle eikä se siten ollut tullut lainvoimaiseksi ennen kaupunginhallituksen päätöstä 8.2.2010.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallintolainkäytön näkökulmasta R:n kaupunginhallitus on sekä päätöksellään huoneistojen myymisestä että päätöksensä myöhemmällä peruuttamisella käyttänyt sille kuuluvaa toimivaltaa päättää kaupungin ryhtymisestä yksityisoikeudellisiin oikeustoimiin.

Kaupunginhallituksen päätös osakehuoneistojen myymisestä H Oy:lle ei ole perustanut H Oy:lle julkisoikeudellisen lainsäädännön perusteella suojattavaa oikeusasemaa.

Asiassa ei ole ilmennyt, että kaupunginhallitus olisi päätöksellään 8.2.2010 käyttänyt harkintavaltaansa muuhun kuin mihin se on ollut käytettävissä. Kaupunginhallitus ei ole siten ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutoinkaan kuntalain 90 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainvastainen. Kaupunginhallitus on voinut hylätä H Oy:n oikaisuvaatimuksen. Tämän vuoksi Rovaniemen hallinto-oikeuden päätös on kumottava.

2. H Oy:n valitus

Kun otetaan huomioon, että H Oy:n valitus on kokonaisuudessaan hylätty, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osin ei ole perusteita.

3. Asian näin päättyessä H Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Irma Telivuo, Alice Guimaraes-Purokoski, Tuomas Lehtonen, Outi Suviranta ja Janne Aer. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.