KHO:2014:132

Yhtiön ympäristölupahakemus oli tullut lupaviranomaisessa vireille 21.9.2006. Yhtiö oli asetettu konkurssiin 12.6.2008. Konkurssipesä ei ollut missään vaiheessa ilmoittanut lupaviranomaiselle jatkavansa ympäristölupahakemuksen käsittelyä. Sen sijaan konkurssipesän pesänhoitaja oli asiaa erikseen kysyttäessä 14.3.2012 ilmoittanut lupaviranomaiselle, että ympäristölupahakemuksen käsittely voitiin lopettaa.

Ympäristölupahakemuksen käsittelystä voitiin periä maksu. Käsittelymaksu oli seurausta ympäristölupahakemuksen vireillepanosta ja sen oikeusperuste oli syntynyt ennen yhtiön asettamista konkurssiin. Konkurssipesä ei ollut jatkanut asiaa yhtiön puolesta. Ympäristöluvan käsittelystä perittävä maksu oli siten konkurssilain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu konkurssisaatava eikä 16 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu massavelka, josta konkurssipesä olisi ollut vastuussa. Velvollisuus käsittelymaksun suorittamiseen oli näissä oloissa yksinomaan ja kokonaisuudessaan yhtiöllä.

Kun otettiin huomioon velkojan mahdollisuus valvoa saatava ehdollisena ja arviomääräisenä, asiassa ei ollut merkitystä sillä lupaviranomaisen esittämällä seikalla, että yhtiön ympäristölupahakemus oli konkurssivalvonnan aikana vielä vireillä.

Ympäristönsuojelulaki 105 § 1 momentti

Konkurssilaki 1 luku 5 § ja 6 §, 12 luku 6 § 1 momentti, 16 luku 2 § 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 5.11.2012 n:o 12/0550/3

Asian aikaisempi käsittely

X Oy on hakenut ympäristölupaa toimintaansa hakemuksella, joka on tullut Länsi-Suomen ympäristökeskuksessa vireille 21.9.2006.

Länsi-Suomen ympäristökeskus on lakkautettu 31.12.2009. Valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (903/2009) 4 §:n mukaan ympäristökeskuksissa vireillä olleet asiat, jotka aluehallintovirastoista annetun lain (869/2009) nojalla kuuluvat aluehallintovirastolle, ovat siirtyneet 1.1.2010 vastaavalle alueellisesti toimivaltaiselle aluehallintovirastolle.

Seinäjoen käräjäoikeus on 12.6.2008 asettanut X Oy:n konkurssiin. Konkurssipesän pesänhoitaja on 14.3.2012 ilmoittanut aluehallintovirastolle, että ympäristölupahakemuksen käsittely voidaan lopettaa.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 27.4.2012 n:o 50/2012/1 todennut X Oy:n ympäristölupahakemuksen käsittelyn rauenneen.

Aluehallintovirasto on samalla ympäristönsuojelulain 105 §:n 1 momentin sekä aluehallintovirastojen maksuista annetun valtioneuvoston asetuksen (1572/2011) 7 §:n 2 momentin ja ympäristökeskuksen maksullisista suoritteista annetun ympäristöministeriön asetuksen (1237/2003) huomioon ottaen määrännyt, että päätöksestä peritään maksua 1 156,50 euroa. Päätöksessä on todettu, että lasku lähetetään myöhemmin Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta.

Aluehallintovirasto on perusteluinaan lausunut, että lupaviranomaisen lupakäsittelystä perittävä maksu määrätään päätöksen antamisen yhteydessä. Maksun peruste syntyy päätöksen antamisen hetkellä. Lupaviranomainen ei voi valvoa etukäteen luvan hakijan konkurssissa lupakäsittelyn johdosta päätöksen antamisen yhteydessä määrättävää maksua. Luvan hakijan konkurssilla kesken lupaprosessin ei ole merkitystä luvan käsittelystä perittävää maksua määrättäessä.

Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa

X Oy:n konkurssipesä on valituksessaan vaatinut aluehallintoviraston päätöksen muuttamista siten, ettei kyseessä oleva käsittelymaksu ole konkurssipesän niin sanottua massavelkaa. Lisäksi konkurssipesä on vaatinut, että Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto velvoitetaan korvaamaan sille oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteluinaan muutoksenhakija on muun muassa esittänyt, että aluehallintoviraston päätös on epäselvä, koska siinä ei ole selkeästi edes vahvistettu maksuvelvollista. Aluehallintoviraston päätöksen perusteluista on pääteltävissä taikka ainakin epäiltävissä, että aluehallintovirasto on mahdollisesti tarkoittanut käsittelymaksun olevan konkurssipesän niin sanottua massavelkaa. Toisaalta päätöksessä ei ole kuitenkaan mainittu konkurssipesää asianosaisena taikka luvan hakijana. Päätöksessä on mainittu, että lasku asiassa lähetetään myöhemmin Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta. Lasku on päivätty 10.5.2012 ja se on osoitettu X Oy:n tehtaalle ja lähetetty muulle kuin konkurssipesän pesänhoitajalle.

Joka tapauksessa käsittelystä perittävä maksu ei johdu konkurssimenettelystä eikä se myöskään perustu konkurssipesän tekemään sopimukseen taikka sitoumukseen. Konkurssipesä ei ole vastuussa velasta myöskään konkurssi- tai muun lain perusteella. Konkurssi on alkanut Seinäjoen käräjäoikeuden päätöksellä 12.6.2008.

Viranomaisella on, toisin kuin päätöksessä on mainittu, ollut mahdollisuus suorittaa esimerkiksi ehdollinen ja enimmäismääräinen konkurssivalvonta velallisyhtiön konkurssissa.

Päätöksessä on katsottu, että maksun peruste syntyisi päätöksen antamisen hetkellä. Konkurssipesä on sitä mieltä, että maksun peruste on maksuvastuuta koskien syntynyt jo siinä vaiheessa, kun velallinen on tehnyt kyseisen ympäristölupahakemuksen 27.12.2006 eli huomattavasti ennen konkurssin alkamista.

Vaasan hallinto-oikeus on 13.6.2012 antamallaan välipäätöksellä n:o 12/0304/3 kieltänyt Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen täytäntöönpanon käsittelymaksun osalta.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen ympäristönsuojeluyksikkö on ilmoittanut, että se ei valvovana viranomaisena anna asiasta vastinetta.

Seinäjoen kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen on ilmoittanut, että se ei anna vastinetta, koska valitus koskee käsittelymaksua, joka perustuu valtion luvan käsittelijälle aiheutuneisiin kustannuksiin.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt valituksen hylkäämistä. Aluehallintovirasto on viitannut päätökseensä ja sen perusteluihin sekä todennut, että päätös on annettu sekä hakijalle että konkurssipesän pesänhoitajalle. Lasku päätöksen käsittelymaksusta olisi tullut lähettää pesänhoitajalle hakijayhtiön konkurssipesän edustajana. Päätöstä ei ole kuitenkaan tämän vuoksi syytä kumota.

Hallinto-oikeuden 13.6.2012 antaman välipäätöksen n:o 12/0304/3 johdosta aluehallintovirasto on toimittanut hakijalle hyvityslaskun.

X Oy:n konkurssipesä on lausunnon johdosta antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt X Oy:n konkurssipesän valituksen aluehallintoviraston päätöksestä ja samalla peruuttanut asiassa aikaisemmin antamansa täytäntöönpanokiellon.

Hallinto-oikeus on hylännyt X Oy:n konkurssipesän oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ympäristönsuojelulain 105 §:n 1 momentin mukaan ympäristönsuojelulain mukaisen luvan käsittelystä valtion viranomaisessa voidaan periä maksu, jonka suuruutta määrättäessä noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa ja sen nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa tai ympäristöministeriön asetuksessa säädetään.

X Oy:n ympäristölupahakemus on tullut vireille Länsi-Suomen ympäristökeskuksessa 21.9.2006. Hakemusta on täydennetty ja siitä on tiedotettu viranomaisille ja asianosaisille. Ympäristökeskus on lakkautettu 31.12.2009 ja asia on siirtynyt 1.1.2010 aluehallintovirastolle. Seinäjoen käräjäoikeus on 12.6.2008 asettanut X Oy:n konkurssiin. Konkurssipesän pesänhoitaja on 14.3.2012 X Oy:n konkurssipesän puolesta ilmoittanut, että ympäristölupahakemuksen käsittely voidaan lopettaa. Valituksenalaisessa päätöksessä aluehallintovirasto on todennut hakemuksen käsittelyn rauenneen ja määrännyt asian käsittelystä ympäristönsuojelulain 105 §:n 1 momentissa tarkoitetun maksun. Päätös on lähetetty tiedoksi X Oy:lle ja konkurssipesän pesänhoitajalle.

Näin ollen aluehallintovirasto on voinut päätöksestä ilmenevin tavoin määrätä ympäristölupa-asian käsittelystä maksun. Päätöksessä ei ole tullut ottaa kantaa siihen, miten maksua käsitellään yhtiön konkurssia koskevassa menettelyssä. Aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen hallinto-oikeus on katsonut, ettei ole kohtuutonta, että X Oy:n konkurssipesä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden päätöksessä sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki 105 § 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 ja 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaakko Kellosalo, Pirjo Joutsenlahti, joka on myös esitellyt asian, ja Mauri Kerätär.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X Oy:n konkurssipesä on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston käsittelymaksua koskevia päätöksiä muutetaan. Käsittelymaksua koskevassa päätöksessä on selkeästi todettava, ettei kyseinen käsittelymaksu ole konkurssipesän niin sanottua massavelkaa. Lisäksi konkurssipesä on vaatinut, että valtio/Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto velvoitetaan korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut Vaasan hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine viivästyskorkoineen.

Vaatimustensa tueksi konkurssipesä on esittänyt seuraavaa:

Aluehallintoviraston päätös on ensinnäkin epäselvä, koska siinä ei ole selkeästi vahvistettu maksuvelvollista. Hakijaksi on mainittu X Oy/henkilö Y. Käsittelymaksun osalta on todettu, että maksun peruste syntyy päätöksen antamisen hetkellä. Lisäksi on todettu, että lupaviranomainen ei voi valvoa etukäteen luvan hakijan konkurssissa lupakäsittelyn johdosta päätöksen antamisen yhteydessä valvottavaa maksua. Lisäksi on ilmoitettu, että luvan hakijan konkurssilla kesken lupaprosessin ei ole merkitystä luvan käsittelystä perittävää maksua määrättäessä.

Mainituista perusteluista on pääteltävissä, että aluehallintovirasto on mahdollisesti tarkoittanut käsittelymaksun olevan konkurssipesän niin sanottua massavelkaa, mistä on säädetty muun muassa konkurssilain 16 luvun 2 §:ssä. Toisaalta päätöksessä ei ole kuitenkaan mainittu konkurssipesää asianosaisena taikka luvan hakijana. Päätöksessä on mainittu, että lasku asiassa lähetetään myöhemmin Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta. Lasku on päivätty 10.5.2012 ja se on osoitettu X Oy:n tehtaalle ja myös lähetetty muualle kuin konkurssipesän pesänhoitajalle.

Edellä olevan perusteella päätöksestä ei ilmene selvästi, mikä taho on varsinaisesti maksuvelvollinen. Päätöksen perusteluiden johdosta konkurssipesällä on asiassa oikeussuojan tarve. Päätös on hallintolainkäyttölain 59 §:n mukaisesti niin epäselvä, ettei siitä käy ilmi, miten asia on ratkaistu.

Vaasan hallinto-oikeuden päätös ei ole selkeyttänyt asiaa. Hallinto-oikeus on todennut, että maksu on voitu määrätä (mikä on riidatonta), mutta samalla se on todennut, että päätöksessä ei ole tullut ottaa kantaa siihen, miten maksua käsitellään yhtiön konkurssia koskevassa menettelyssä.

Konkurssipesä on ilmoittanut, ettei se katso olevansa maksuvelvollinen. Toisaalta aluehallintoviraston kannanotoista on pääteltävissä, että käsittelymaksua on käsiteltävä massavelkaisena vastuuna. Tämä ilmenee varsinaisen päätöksen lisäksi siitä, että lausunnossaan hallinto-oikeudelle aluehallintovirasto on todennut, että lasku päätöksen käsittelymaksusta olisi tullut lähettää pesänhoitajalle hakijayhtiön konkurssipesän edustajana.

Asiasta on siten syntynyt epäselvyys, joka tulee ratkaista hallintolainkäytössä. Hallintotuomioistuimen tulee ratkaista, onko kyseinen saatava niin sanottua konkurssipesän massavelkaa. Toisaalta aluehallintoviraston lähettämään laskuun on merkitty, että valtion saaminen on perittävissä ulosottotoimin ilman tuomiota tai päätöstä, joten viime sijassa asia olisi tullut ratkaista hallinto-oikeudessa ainakin perustevalituksena.

Konkurssipesän jakoluettelo on vahvistettu käräjäoikeudessa lainvoimaisesti jo vuonna 2009, joten asiaa ei voida enää ratkaista yleisessä tuomioistuimessakaan. Se, että asia ratkaistaisiin vasta ulosmittauksessa ja sen jälkeen tehtävän ulosottovalituksen yhteydessä, vaikuttaa myös oikeudellisesti kestämättömältä ratkaisulta, koska tehdyn päätöksen mukaan maksusta voi valittaa hallinto-oikeuteen. Se tarkoittaa paitsi maksun määrää, myös sitä, onko konkurssipesä maksusta vastuussa.

Konkurssipesän niin sanotut massavelat on määritelty konkurssilain 16 luvun 2 §:ssä seuraavasti: "Konkurssipesä vastaa velasta, joka johtuu konkurssimenettelystä tai joka perustuu konkurssipesän tekemään sopimukseen tai sitoumukseen sekä velasta, josta konkurssipesä on tämän tai muun lain mukaan vastuussa (massavelat)." Tässä tapauksessa kysymys on ollut velallisyhtiön toimintaan liittyvästä ympäristölupahakemuksesta, joka on tullut vireille 21.9.2006 Länsi-Suomen ympäristökeskuksessa. Päätöksen mukaan hakemusta on täydennetty 27.12.2006, 3.3.2008 ja 14.3.2012. Viimeksi mainittu päivämäärä koskee vain sähköpostia, jolla konkurssipesä on kehotuksen jälkeen ilmoittanut, että kyseisen ympäristölupahakemuksen käsittely voidaan lopettaa eli varsinaisesti kyse ei ole lupahakemuksen täydentämisestä.

Asiassa ei ole edes väitetty, että maksun massavelkaisuudesta olisi säädetty erikseen. Joka tapauksessa käsittelystä perittävä maksu ei johdu konkurssimenettelystä eikä se myöskään perustu konkurssipesän tekemään sopimukseen taikka sitoumukseen. Konkurssipesä ei ole vastuussa velasta myöskään konkurssi- tai muun lain perusteella. Konkurssi on päätökseen merkityllä tavalla alkanut Seinäjoen käräjäoikeuden päätöksellä 12.6.2008.

Viranomaisella on, toisin kuin aluehallintoviraston päätöksessä on mainittu, ollut mahdollisuus suorittaa esimerkiksi ehdollinen ja enimmäismääräinen konkurssivalvonta velallisyhtiön konkurssissa. Päätöksessä on katsottu, että maksun peruste syntyisi päätöksen antamisen hetkellä. Konkurssipesä on katsonut, että maksuvastuuta koskeva maksun peruste on syntynyt jo siinä vaiheessa, kun velallinen on tehnyt kyseisen ympäristölupahakemuksen 21.9.2006 eli huomattavasti ennen konkurssin alkamista. Velan määrä on tarkentunut myöhemmin riippuen lupaprosessin kulusta, mikä on kokonaan toinen kysymys.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä. Aluehallintoviraston päätös on annettu sekä hakijalle että konkurssipesän pesänhoitajalle. Lasku päätöksen käsittelymaksusta olisi tullut lähettää pesänhoitajalle hakijayhtiön konkurssipesän edustajana.

Aluehallintovirasto on määrännyt käsittelymaksun X Oy:n ympäristölupahakemuksen käsittelystä. Kun yhtiö on asetettu konkurssiin ja aluehallintovirasto on saanut siitä tiedon, aluehallintovirasto on ollut yhteydessä hakemuksen käsittelystä konkurssipesän pesänhoitajaan, joka huolehtii konkurssipesän hallinnosta. Samoin päätös asiassa ja lasku päätöksen käsittelymaksusta on aluehallintoviraston käsityksen mukaan tullut lähettää pesänhoitajalle.

Ympäristöluvan käsittelystä määrättävä maksu määrätään päätöksessä. Maksun suuruuteen vaikuttaa asian käsittelyn vaatima työmäärä. Työmäärä ja maksu selviävät lopullisesti ratkaisua tehtäessä ja päätöstä annettaessa. Aluehallintovirasto ei voi ottaa kantaa siihen, miten ja minkälaisena velkana maksua käsitellään konkurssia koskevassa menettelyssä. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan ratkaisu maksun ja sen perimisen osalta tässä asiassa vastaa yleistä lupa- ja oikeuskäytäntöä.

X Oy:n konkurssipesä on antanut vastaselityksen. Konkurssipesä on korostanut, että kun riidanalainen maksu on perittävissä ilman tuomiota tai päätöstä, maksupäätöksestä tulee selvästi ilmetä, ketä kysymyksessä oleva ratkaisu on tarkoitettu velvoittamaan ja millä tavoin.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Vaasan hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätöksiä muutetaan X Oy:n konkurssipesän valituksesta selventämällä päätöksiä maksuvelvollisuuden osalta siten, että velvollisuus käsittelymaksun suorittamiseen on yksinomaan ja kokonaisuudessaan luvanhakijalla eli X Oy:llä.

Muutoin eli siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt X Oy:n konkurssipesän oikeudenkäyntikuluvaatimuksen, valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osin muuteta.

2. X Oy:n konkurssipesän oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Aluehallintovirasto on määrännyt, että kysymyksessä olevan lupa-asian käsittelystä peritään 1 156,50 euron maksu. Päätöksestä on siten tullut samalla ilmetä myös maksuvelvollinen taho.

Aluehallintoviraston päätös on lähetetty X Oy:lle ja X Oy:n konkurssipesän hoitajalle. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon edellä selostetut aluehallintoviraston päätöksen perustelut, päätöksestä ei käy selkeästi ilmi, onko päätöksessä maksuvelvolliseksi määrätty yhtiö, yhtiön konkurssipesä vai molemmat yhdessä. Hallinto-oikeuden valituksenalaisessa päätöksessä kysymystä oikeasta maksuvelvollisesta ei ole selvennetty.

X Oy:n ympäristölupahakemus on tullut vireille 21.9.2006. Yhtiö on asetettu konkurssiin 12.6.2008. Konkurssipesä ei ole missään vaiheessa ilmoittanut lupaviranomaiselle, että konkurssipesä jatkaisi yhtiön lupahakemusta. Sen sijaan konkurssipesän pesänhoitaja on asiaa erikseen kysyttäessä 14.3.2012 ilmoittanut aluehallintovirastolle, että ympäristölupahakemuksen käsittely voidaan lopettaa.

Asiassa on ollut riidatonta, että ympäristölupahakemuksen käsittelystä voidaan periä maksu. Käsittelymaksu on ollut seurausta ympäristölupahakemuksen vireillepanosta ja sen oikeusperuste on syntynyt ennen yhtiön asettamista konkurssiin. Konkurssipesä ei ole jatkanut asiaa yhtiön puolesta. Ympäristöluvan käsittelystä perittävä maksu on siten konkurssilain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu konkurssisaatava eikä 16 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu massavelka, josta konkurssipesä olisi vastuussa. Velvollisuus käsittelymaksun suorittamiseen kuuluu näissä oloissa yksinomaan ja kokonaisuudessaan yhtiölle.

Kun otetaan huomioon velkojan mahdollisuus valvoa saatava ehdollisena ja arviomääräisenä, asiassa ei ole merkitystä sillä aluehallintoviraston päätöksensä perusteluissa esittämällä seikalla, että yhtiön ympäristölupahakemus on ollut konkurssivalvonnan aikana vielä vireillä.

Edellä olevan perusteella ja kun otetaan lisäksi huomioon ympäristönsuojelulain 105 §:n 1 momentti sekä konkurssilain 1 luvun 6 § ja 12 luvun 6 §:n 1 momentti, korkein hallinto-oikeus on muuttanut hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätöksiä ratkaisuosasta ilmenevällä selvennyksellä.

Kun otetaan huomioon asian laatu ja hallintolainkäyttölain 74 §, ei ole kohtuutonta, että X Oy:n konkurssipesä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksesta huolimatta joutuu hallinto-oikeudessa pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hallinto-oikeuden päätöksen, jolla on hylätty X Oy:n konkurssipesän oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus, lopputuloksen muuttamiseen ei ole tältä osin perusteita.

2. Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, X Oy:n konkurssipesälle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Riku Vahala ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Irene Mäenpää.