KHO:2015:182

Koulunjohtaja oli päättänyt, ettei oppilaalla ole terveydentilansa perusteella tarvetta huoltajien vaatimiin perusopetuslain 18 §:n mukaisiin erityisiin opetusjärjestelyihin, eikä siten ollut perustetta osoittaa oppilaalle koulunkäyntiavustajaa tukemaan hänen koulunkäyntiään kotona. Perusopetuslain 42 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan erityisiä opetusjärjestelyjä koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla aluehallintovirastoon.

Vanhemmat hakivat muutosta koulunjohtajan päätökseen aluehallintovirastoon tekemällään valituksella. Aluehallintovirasto hylkäsi valituksen toukokuussa 2013. Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi vanhempien aluehallintoviraston päätöksestä tekemän valituksen helmikuussa 2014. Perusopetuslain 42 §:n 5 momentin mukaan hallinto-oikeuden päätökseen, joka koskee erityisiä opetusjärjestelyjä, ei saa hakea muutosta valittamalla.

Koulunjohtajan edellä tarkoitettuun päätökseen oli liitetty valitusosoitus, jonka mukaan päätökseen sai hakea muutosta valittamalla Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen siltä osin kuin päätös koski avustajapalvelua. Vanhemmat hakivat päätökseen tältä osin muutosta Hämeenlinnan hallinto-oikeudelta, joka tutki vanhempien valituksen avustajapalvelujen osalta ja hylkäsi sen.

Korkein hallinto-oikeus poisti koulunjohtajan päätökseen avustajapalvelujen osalta liitetyn valitusosoituksen. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja poistettiin ja vanhempien tekemä valitus jätettiin tutkimatta. Koulunjohtajan päätöksessä oli kysymys kokonaisuudessaan opetuksen erityisjärjestelyistä eikä päätös sisältänyt samalla valituskelpoista ratkaisua perusopetuslain 31 §:ssä tarkoitetusta avustajapalvelusta. Kun opetuksen järjestämiseen kotona ei ollut perusopetuslaissa tarkoitettuja perusteita, kysymys avustajan saamisesta tukemaan tätä opetusta oli itse päävaatimukseen nähden sillä tavoin liitännäinen, että ratkaisuun ei voitu tältä osin hakea erikseen muutosta valittamalla alueellisesti toimivaltaiseen hallinto-oikeuteen.

Vert. KHO 2013:162 (kysymys valitustiestä, kun perusopetuslain 31 §:n mukaisesta avustajapalvelusta vammaiselle oppilaalle oli päätetty perusopetuslain 17 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityistä tukea koskevan päätöksen yhteydessä).

Perusopetuslaki 18 § 1 momentti 3 kohta, 31 § sekä 42 § 1 momentti ja 2 momentti 3 kohta

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 11.10.2013 nro 13/0637/2

Asian aikaisempi käsittely

A ja B ovat vaatineet Jämsän kaupunkia järjestämään C:lle lakisääteisen perusopetuksen ottaen huomioon tämän sairaudesta johtuvat rajoitteet. C:llä on astma ja monikemikaaliyliherkkyys, joten hänen opetuksensa tulee järjestää pienryhmässä, jossa kaikki oppilaat ja opettajat ovat hajusteettomia, ja tilassa, jossa ei ole kemikaaleja, hometta eikä kosteusvaurioita. Vaihtoehtoisesti opetus on järjestettävä kotona kaupungin järjestämänä opetuksena, jossa opettajan ja/tai koulunkäyntiavustajan tulee olla hajusteeton. C ei voi käydä koulua Länkipohjan koulussa eikä muissakaan kouluissa tavanomaisissa luokkaolosuhteissa, koska ne aiheuttavat hänelle oireita.

Jämsän kaupungin Länkipohjan koulun johtaja on 19.12.2012 (§ 11) päättänyt, ettei C:n osalta ole tarvetta perusopetuslain 18 §:n mukaisiin erityisiin opetusjärjestelyihin eli siihen, että Jämsän kaupunki osoittaisi C:lle koulunkäyntiavustajan tukemaan tämän koulunkäyntiä kotona. C:n opetus järjestetään tämän lähikoulussa eli Länkipohjan koulussa ja koulunkäynnin aloittamista tuetaan lääketieteellisen ammattihenkilöstön valvonnassa suunnitelmallisesti toteutetulla koulunkäyntikokeilulla. Päätös perustuu kaupungin hallintoylilääkärin lausuntoihin 2.10.2012 ja 27.11.2012 sekä yhdyskuntatoimenjohtajan tekemiin Länkipohjan koulun sisäilmaa koskeviin viranhaltijapäätöksiin 10.12.2012 ja 14.12.2012. Koska ei ole olemassa perusteltua tarvetta perusopetuslain 18 §:n mukaisiin erityisiin opetusjärjestelyihin, päätöksen mukaan ei ole perustetta keventää oppivelvollisuuden aloittamista siten, että kaupunki osoittaisi C;lle avustajan tukemaan koulunkäyntiä kotona.

Siitä, onko C:llä oikeus perusopetuslain 17 §:n mukaiseen erityiseen tukeen, tehdään erillinen päätös.

Päätökseen on liitetty valitusosoitus, jonka mukaan päätökseen saa, siltä osin kuin päätös koskee avustajapalvelua, hakea muutosta Hämeenlinnan hallinto-oikeudelta.

Asian käsittely Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa

A ja B (jäljempänä muutoksenhakijat) ovat valittaneet koulunjohtajan päätöksestä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen siltä osin kuin he ovat asiassa aikaisemmin vaatineet, että C:lle järjestetään Jämsän kaupungin kustantama avustaja tukemaan hänen koulunkäyntiään kotona. Muutoksenhakijat ovat myös vaatineet, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.

Muutoksenhakijat ovat lisäksi vaatineet, että Jämsän kaupunki velvoitetaan korvaamaan heille valituksessa tarkemmin määritellyt koulunkäyntiavustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset 1.10.2012 lähtien laillisine korkoineen siihen saakka, kunnes kaupunki järjestää opetuksen vaaditulla tavalla. Muutoksenhakijat ovat vaatineet asianhoitokuluja lakimiesavun käyttämisestä korkoineen sekä asian hoitamisesta muutoin aiheutuneita puhelin-, posti-, kopio- ja matkakuluja. Muutoksenhakijat ovat vaatineet myös, että Jämsän kaupunki velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa.

Jämsän sivistyslautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon.

Muutoksenhakijat ovat antaneet vastaselityksen.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 24.5.2013 ratkaissut muutoksenhakijoiden valituksen samasta koulunjohtajan päätöksestä, josta Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa on kysymys.

Aluehallintovirasto on hylännyt valituksen. Aluehallintovirasto on päätöksensä perusteluissa todennut muun ohella, ettei sille esitetyistä asiakirjoista löydy näyttöä siitä, että C:llä olisi ollut valituksessa kuvattuja oireita Länkipohjan koulussa tai että hänellä havaitut oireet olisivat johtuneet koulussa olemisesta. Tähän nähden vaadittuihin erityisiin opetusjärjestelyihin eli siihen, että C:n opetus järjestetään hajusteettomassa pienryhmässä ja mahdollisimman kemikaalittomassa opetustilassa, ei ole ollut perusopetuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaista perustetta. Koulunjohtaja on voinut päättää, että C:n opetus järjestetään Länkipohjan koulussa, jossa koulunkäynnin aloittamista tuetaan koulunkäyntikokeilulla lääketieteellisen ammattihenkilöstön valvonnassa. Aluehallintovirasto on katsonut, ettei C:n osalta ole samasta syystä myöskään perusteita osoittaa hänen koulupaikakseen hänen kotiaan perusopetuslain 6 §:n 2 momentin nojalla. Jos koulunkäyntikokeilu osoittaa, ettei C pysty terveydellisistä syistä opiskelemaan Länkipohjan koulussa, kodin osoittaminen hänen koulupaikakseen tulee uudelleen harkittavaksi.

Aluehallintovirasto on päätöksellään 20.8.2013 ratkaissut muutoksenhakijoiden valituksen opetusjohtajan päätöksestä 22.4.2013 (§ 54), jolla on hylätty muutoksenhakijoiden vaatimus perusopetuslain 17 §:n mukaisen erityisen tuen antamisesta C:lle. Aluehallintovirasto on hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta muutoksenhakijoiden valituksen koulunjohtajan päätöksestä siltä osin kuin siinä on kysymys väitteistä, jotka koskevat asian hidasta käsittelyä, C:n oppimisen arvioinnin laiminlyömistä tai Jämsän sivistystoimen viranomaisten toiminta- ja menettelytapoja muutoin asiaa käsiteltäessä.

Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

Hallinto-oikeus on tutkinut asian valituksena, joka koskee Jämsän kaupungin järjestämän koulunkäyntiavustajan myöntämistä C:lle tukemaan hänen koulunkäyntiään kotona. Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeus on tutkinut asian hallintoriita-asiana siltä osin kuin siinä on kysymys muutoksenhakijoiden järjestämän C:n koulunkäyntiavustajan palkkaamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta. Hallinto-oikeus on hylännyt hakemuksen.

Hallinto-oikeus on hylännyt myös vaatimukset puhelin-, posti-, kopio- ja matkakulujen sekä asianhoito- ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tutkimatta jättäminen

Hallinto-oikeuslain 3 §:n mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa tai muussa laissa.

Asian hidasta käsittelyä, C:n oppimisen arvioinnin mahdollista laiminlyöntiä ja viranomaisten toimintatapoja koskevissa väitteissä on kysymys hallintokantelusta, jonka tutkiminen ei kuulu hallinto-oikeuden toimivaltaan.

Suullinen käsittely

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Lain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Suullista käsittelyä on vaadittu muutoksenhakijoiden sekä kolmen muun todistajan kuulemiseksi. Muutoksenhakijoiden osalta todistusteemaksi on ilmoitettu C:n sairaudet ja niiden oireet, oireiden esiintyminen esikouluvuonna ja esikouluvuoden sujuminen. Todistajien osalta teemaksi on ilmoitettu C:n oireet ja koulunkäyntijärjestelyt.

Muutoksenhakijoiden käsitykset ratkaistavana olevasta asiasta ilmenevät riittävästi heidän hallinto-oikeudelle toimittamistaan asiakirjoista. Todistajiksi nimetyt kolme henkilöä ovat antaneet asiassa kirjalliset lausumat, jotka on toimitettu hallinto-oikeudelle ja joista niin ikään ilmenee heidän käsityksensä asiasta. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon aluehallintoviraston edellä selostetut päätökset, suullisen käsittelyn toimittaminen on tarpeetonta.

Hallintoylilääkäri D:n esteellisyys

Kuntalain 52 §:n 2 momentin mukaan kunnan viranhaltijan ja työntekijän esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintolain 27–30 §:ssä säädetään.

Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Lain 28 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.

Kuntalain 52 §:n 3 momentin mukaan hallintolain 28 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu palvelussuhde kuntaan ei kuitenkaan tee viranhaltijaa tai työntekijää esteelliseksi asiassa, jossa kunta on asianosainen.

Edellä selostetut oikeusohjeet huomioon ottaen hallintoylilääkäri D ei ole ollut esteellinen antamaan lääketieteellistä asiantuntija-apua kaupungin sivistystoimelle tässä asiassa. Lisäksi D on syksyllä 2012 osallistunut asian selvittämiseen muutoksenhakijoiden suostumuksella. Muutoksenhakijat ovat elokuussa 2012 antaneet sivistystoimelle luvan konsultoida asiassa D:tä, ja D:llä on ajalla 31.8.–15.11.2012 ollut muutoksenhakijoiden lupa tutustua kaupungin terveydenhuollossa oleviin C:tä koskeviin asiakirjoihin ja konsultoida asiassa muita asiantuntijoita.

Koulun johtajan päätös ei ole valittajien esittämällä perusteella syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Neuvottelutilaisuuden 14.9.2012 muistio ja kuulemistilaisuuden 1.11.2012 pöytäkirja

Sillä, vastaavatko otsikossa mainittujen muistion ja pöytäkirjan sisällöt kaikilta osin näissä tilaisuuksissa käytyjä keskusteluja ja tapahtumia, ei ole ratkaisevaa merkitystä valituksenalaisen päätöksen lainmukaisuutta arvioitaessa. Nämä asiakirjat eivät sisällä asian ratkaisemisen kannalta olennaista näyttöä tai selvitystä. Lisäksi muutoksenhakijat ovat muutoksenhaun yhteydessä esittäneet hallinto-oikeudelle mielipiteensä asiakirjojen virheellisyyksistä.

Pääasia

Suomen perustuslain 16 §:n mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oppivelvollisuudesta säädetään lailla.

Perusopetuslain 3 §:n 2 momentin mukaan opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti ja siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä.

Perusopetuslain 31 §:n 1 momentin mukaan erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetuspalvelut, erityiset apuvälineet sekä 39 §:n nojalla järjestettävät palvelut.

C:n oppivelvollisuus on alkanut syksyllä 2012. Jämsän kaupunki on osoittanut hänen lähikoulukseen Länkipohjan koulun. C:n vanhemmat eivät ole suostuneet C:n koulunkäyntiin Länkipohjan koulussa tai muussakaan kaupungin koulussa, koska C:llä on astma ja monikemikaaliyliherkkyys ja koska C vanhempiensa mukaan oireilee yliherkkyytensä vuoksi tavanomaisissa luokkaolosuhteissa.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on edellä selostetuilla päätöksillään katsonut C:n terveydentilasta esitetyn selvityksen perusteella, ettei C:n kohdalla ole perustetta perusopetuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella erityisiin opetusjärjestelyihin ja että hänen opetuksensa tulee tämän vuoksi järjestää Länkipohjan koulussa.

Muutoksenhakijat ovat vaatineet koulunkäyntiavustajan myöntämistä C:lle siinä tarkoituksessa, että C:n opetus järjestettäisiin hänen kotonaan avustajan tukemana. Kun aluehallintovirasto on hylännyt muutoksenhakijoiden vaatimuksen opetuksen järjestämisestä kotona, ei myöskään vaaditun avustajapalvelun myöntämiseen ole perusteita.

Hallintoriita-asia

Valitusasiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen Jämsän kaupunki ei ole velvollinen korvaamaan C:n kotiin järjestetyn henkilökohtaisen koulunkäyntiavustajan palkkaamisesta muutoksenhakijoille aiheutuneita kustannuksia.

Puhelin-, posti-, kopio- ja matkakulut sekä asianhoito- ja oikeudenkäyntikulut

Hallintolain 64 §:n 1 momentin mukaan hallintoasiassa kukin vastaa omista kuluistaan. Tämä säännös huomioon ottaen A:n ja B:n vaatimukset Jämsän kaupungin velvoittamisesta korvaamaan heidän kulunsa lakimiesavun käyttämisestä 35 153,92 eurolla sekä asian hoitamisesta aiheutuneet puhelin-, posti-, kopio- ja matkakulunsa yhteensä 1 000 eurolla hylätään. Mainitut kulut ovat syntyneet oikeudenkäyntiä edeltävässä hallintomenettelyssä, eikä niitä voida näin ollen määrätä korvattaviksi.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. A:n ja B:n vaatimusten tultua hylätyiksi heille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista hallinto-oikeudessa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Hallintolainkäyttölaki 5 § 1 momentti ja 69 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Sari Välke ja Tiina Hyvärinen. Esittelijä Maria Piilma.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakijat ovat valituksessaan vaatineet, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja valitus tutkitaan myös siltä osin kuin hallinto-oikeus on jättänyt vaatimukset tutkimatta sekä Länkipohjan koulun johtajan päätös kumotaan ja Jämsän kaupunki velvoitetaan järjestämään kustannuksellaan C:lle avustaja tukemaan koulunkäyntiä kotona.

Lisäksi muutoksenhakijat ovat vaatineet, että Jämsän kaupunki velvoitetaan laillisine korkoineen korvaamaan muutoksenhakijoille koulunkäyntiavustajan palkkaamisesta aiheutuneet palkka- ja niin sanotut palkansivukulut sekä työterveydenhuollon kulut, jotka ovat jo kertyneet tai kertyvät siihen saakka kunnes kaupunki järjestää opetuksen vaaditulla tavalla.

Asiassa tulee myös järjestää suullinen käsittely, jotta C:n sairauksista ja niiden vaikutuksesta koulunkäyntiin ja siten avustajan tarpeesta on mahdollista esittää riittävä näyttö.

Jämsän kaupunki on lisäksi velvoitettava korvaamaan muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine viivästyskorkoineen.

Muutoksenhakijat ovat perustelujen osalta viitanneet asiamiehensä 5.10.2012, 20.11.2012 ja 10.12.2012 jättämiin lisäselvityksiin ja niiden liitteisiin sekä esittäneet vaatimustensa tueksi lisäksi muun ohella seuraavaa:

Valituksenalaista päätöstä tehtäessä on otettu huomioon vain kaupungin virkamiesten kannanotot. Muutoksenhakijoiden esittämä selvitys on sivuutettu. Päätöstä tehtäessä ei ole noudatettu johtavia hallinnon oikeusperiaatteita. Suomen perustuslain ja perusopetuslain C:lle takaamat oikeudet on sivuutettu. Lisäksi päätös on varsin suppeasti perusteltu.

Hallinto-oikeus ei ole arvioinut hallintoylilääkärin esteellisyyttä hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan perusteella. Hallintoylilääkäri on kirjoittanut lausuntonsa tapaamatta C:tä. Hallintoylilääkäri on keskustellut asiasta koululääkärin kanssa. Koska muutoksenhakijat ovat tehneet tutkintailmoituksen kouluterveydenhuollon toiminnasta asiassa, myös koululääkärin olisi tullut jäävätä itsensä esteellisenä asian käsittelystä.

Perusopetuslakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että kunta voi tarvittaessa osoittaa lapsen käymään koulua myös kotonaan, jos se esimerkiksi lapsen vammaisuuden tai muun syyn takia on perusteltua. C:n sairaudet ovat tällainen muu syy. Kun kaupungilla ei ole tarjota opetusta hajusteettomassa pienryhmässä, opetus kotona on käytännössä ensisijainen vaihtoehto.

Kuten valittajien toimittamista lääkärinlausunnoista ja -todistuksista sekä asiantuntijoiden kirjoituksista käy ilmi, C:llä on yksiselitteisesti diagnosoitu monikemikaaliyliherkkyys. Tämä ja astma yhdessä aiheuttavat sen, ettei C voi osallistua koulutyöskentelyyn Länkipohjan koulussa tai muussakaan koulussa, jollei erityisjärjestelyitä (hajusteeton pienryhmä) ole tehty. Näin ollen kotona tapahtuva opetus avustajan tukemana on C:lle välttämätöntä.

Aluehallintovirastolle jätetyssä valituksessa vaadittiin, että valituksenalaista päätöstä muutetaan siten, että ensisijaisesti opetus tapahtuisi hajusteettomassa pienryhmässä ja toissijaisesti kotona. Kaupungin sivistystoimen edustajat ovat aiemmin ilmoittaneet, ettei kaupungilla ole tarjota tällaista pienryhmää, joten opetus kotona on käytännössä ensisijainen vaihtoehto. Koska kyseessä on vasta 8-vuotias poika, ei voida edellyttää, että hän opiskelisi yksin, vaan läsnä täytyy olla aikuinen jo turvallisuussyistä ja varsinkin pedagogisesta näkökulmasta, jotta C saa saman opetuksen kuin muutkin samanikäiset oppilaat.

Muutoksenhakijat ovat joutuneet järjestämään C:n opetuksen omalla kustannuksellaan palkkaamalla koulunkäyntiavustajan opettamaan C:tä kotona, jotta C ei jäisi ilman opetusta. Verrattuna esikouluaikaan C:n terveydentila on pysynyt parempana, kun hän ei altistu kemikaaleille opiskellessaan kotona hajusteettomassa ympäristössä. Koulunkäyntiavustajan palkkauksesta aiheutuneet kulut kuuluvat perustuslain ja perusopetuslain mukaisesti Jämsän kaupungin maksettaviksi.

Jämsän kaupunginhallitus on selityksenään toimittanut Suomen Kuntaliiton antaman lausunnon.

Kuntaliiton lausunnossa on todettu muun ohella, että Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään 24.2.2014 nro 14/0084/2 hylännyt muutoksenhakijoiden valituksen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä, jolla aluehallintovirasto oli hylännyt muutoksenhakijoiden valituksen Länkipohjan koulun johtajan päätöksestä 19.12.2012 hylätä vaatimus C:n erityisistä opetusjärjestelyistä.

Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan Länkipohjan koulun koulunjohtaja on voinut päätöksentekohetkellä hylätä muutoksenhakijoiden vaatimukset perusopetuslain 18 §:n mukaisista erityisistä opetusjärjestelyistä ja päättää, että opetus järjestetään C:n lähikoulussa, kun otetaan huomioon, että päätöksessä opetuksen järjestäjä on samalla omalta osaltaan sitoutunut lääketieteellisen ammattihenkilöstön valvonnassa suunnitelmallisesti toteutetun koulunkäyntikokeilun järjestämiseen. Tällä järjestelyllä on tarkoitus hankkia lapsen oppivelvollisuuden suorittamista varten ennalta määritellyin, huoltajan kanssa sovittavin tavoin ajantasaista, objektiivista ja konkreettista lisätietoa C:n terveydentilasta ja sen vaikutuksesta koulunkäyntiin hallintolain 31 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla mahdollista myöhempää koulunkäyntiä koskevaa päätöksentekoa varten. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan myös koulun sisäilman vaikutus C:n koulunkäyntiin yhdessä mahdollisten muiden tekijöiden kanssa selviää koulunjohtajan päätöksen toteuttamisen jälkeen.

Koska Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen ei perusopetuslain 42 §:n 5 momentin mukaan saa hakea muutosta valittamalla, muutoksenhakijoiden valitus tulee jättää tutkimatta niiltä osin kuin se koskee C:n opetuksen järjestämispaikkaa ja erityisiä opetusjärjestelyjä sekä näitä koskevaa päätöksentekomenettelyä. Valitus tulee hylätä siltä osin kuin se koskee avustajapalvelun järjestämistä.

Vaasan hallinto-oikeuden päätös huomioon ottaen vaatimukselle velvoittaa kaupunki korvaamaan ne kustannukset, jotka ovat aiheutuneet koulunkäyntiavustajan palkkaamisesta kotiin, ei ole perusteita. Tätä koskeva vaatimus tulee hylätä. Samoin tulee hylätä vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta viivästyskorkoineen.

Muutoksenhakijat ovat antaneet vastaselityksen. Vaasan ja Hämeenlinnan hallinto-oikeudet sekä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto eivät ole ymmärtäneet, mitä monikemikaaliyliherkkyys sairautena tarkoittaa ja minkälaisia oireita ja rajoitteita sairauden oireet asettavat jokapäiväiselle elämälle, kuten koulunkäynnille. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksessään kuitenkin katsonut selvitetyksi, että C:llä on asiakirjoissa kuvattuja oireita.

Koska C saa oireita, jos tiloissa tuoksuu hajuste tai ilmassa ylipäätään on jotain kemikaalia, hän joutuu käymään koulua kotonaan ja tarvitsee avukseen avustajan. Koska C saa oireita missä tahansa altistuessaan kemikaaleille, syy-yhteyden osoittaminen lähikoulun sisäilman ja C:n oireiden välillä ei voi olla ratkaisevaa päätettäessä siitä, myönnetäänkö C:lle avustaja vai ei.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus poistaa koulunjohtajan päätökseen liitetyn valitusosoituksen avustajapalvelua koskevalta osalta. Korkein hallinto-oikeus kumoaa ja poistaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen tältä osin sekä jättää hallinto-oikeudelle tehdyn valituksen tutkimatta.

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen siltä osin kuin hallinto-oikeus on tutkinut asian hallintoriita-asiana ja hylännyt hakemuksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Muutoksenhakijoiden vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

3. Muutoksenhakijoiden vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

1.1 Oikeusohjeet

Perusopetuslain 6 §:n 2 momentin (1288/1999) mukaan kunta osoittaa oppivelvolliselle ja muulle tässä laissa tarkoitettua opetusta saavalle 1 momentin mukaisen lähikoulun tai muun soveltuvan paikan, jossa tämän lain 4 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti annetaan opetusta sellaisella oppilaan omalla kielellä, jolla kunta on velvollinen opetusta järjestämään.

Perusopetuslain 17 §:n 2 momentin mukaan erityisen tuen antamiseksi opetuksen järjestäjän tulee tehdä kirjallinen päätös, jota tarkistetaan ainakin toisen vuosiluokan jälkeen sekä ennen seitsemännelle vuosiluokalle siirtymistä. Erityisen tuen antamista koskevassa päätöksessä on määrättävä oppilaan pääsääntöinen opetusryhmä, mahdolliset tulkitsemis- ja avustajapalvelut sekä muut 31 §:ssä tarkoitetut palvelut sekä tarvittaessa 1 momentissa tarkoitettu oppilaan opetuksen poikkeava järjestäminen.

Perusopetuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan oppilaan opiskelu voidaan järjestää osittain toisin kuin tässä laissa ja sen nojalla säädetään ja määrätään, jos se on perusteltua oppilaan terveydentilaan liittyvistä syistä.

Perusopetuslain 31 §:n 1 momentin (477/2003) mukaan vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetuspalvelut, erityiset apuvälineet sekä 39 §:n nojalla järjestettävät palvelut.

Perusopetuslain 42 §:n (1444/2009) 1 momentin mukaan muun muassa mainitussa laissa tarkoitettuun opetuksen järjestäjän päätökseen, joka koskee 31 §:ssä säädettyä etua ja oikeutta, haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Pykälän 2 momentin 2 (642/2010) ja 3 kohdan mukaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla aluehallintovirastolta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään, jos päätös koskee 17 §:ssä tarkoitetun erityisen tuen järjestämistä ja 18 §:ssä säädettyjä erityisiä opetusjärjestelyjä.

1.2 Asiakirjoista saatu selvitys

Muutoksenhakijat ovat vaatineet Jämsän kaupunkia järjestämään C:lle lakisääteisen perusopetuksen pienryhmässä, jossa kaikki oppilaat ja opettajat ovat hajusteettomia, ja tilassa, jossa ei ole kemikaaleja, hometta eikä kosteusvaurioita. Vaihtoehtoisesti he ovat vaatineet opetuksen järjestämistä kotona, jolloin opettajan ja/tai mahdollisen koulunkäyntiavustajan tulee olla hajusteeton.

Muutoksenhakijoiden mukaan asiassa tulee soveltaa perusopetuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohtaa, jonka mukaan päätös erityisistä opetusjärjestelyistä voidaan tehdä sairauden perusteella. C:llä on astma ja monikemikaaliyliherkkyys. C ei voi käydä koulua lähikoulussa eikä muissakaan kouluissa tavanomaisissa luokkaolosuhteissa, koska ne aiheuttavat hänelle oireita.

Länkipohjan koulun johtaja on 19.12.2012 (§ 11) päätöksestä tarkemmin ilmenevien vaiheiden ja saatujen selvitysten jälkeen päättänyt, ettei C:n osalta ole tarvetta perusopetuslain 18 §:n mukaisiin erityisiin opetusjärjestelyihin. Opetus järjestetään C:n lähikoulussa eli Länkipohjan koulussa, ja hänen koulunkäyntinsä aloittamista tuetaan lääketieteellisen ammattihenkilöstön valvonnassa suunnitelmallisesti toteutetulla koulunkäyntikokeilulla. Koska ei ole olemassa perusteltua tarvetta perusopetuslain 18 §:n mukaisiin erityisiin opetusjärjestelyihin, päätöksen mukaan ei ole perustetta myöskään keventää oppivelvollisuuden aloittamista siten, että kaupunki osoittaisi C:lle avustajan tukemaan koulunkäyntiä kotona.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 24.5.2013 hylännyt muutoksenhakijoiden valituksen koulunjohtajan päätöksestä. Vaasan hallinto-oikeus on lainvoimaisella päätöksellään 24.2.2014 nro 14/0084/2 hylännyt muutoksenhakijoiden valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

Jämsän kaupungin opetusjohtaja on 22.4.2013 (§ 54) erikseen hylännyt muutoksenhakijoiden vaatimuksen perusopetuslain 17 §:n mukaisen erityisen tuen antamisesta C:lle. Vaasan hallinto-oikeus on lainvoimaisella päätöksellään 24.2.2014 nro 14/0085/2 hylännyt muutoksenhakijoiden valituksen aluehallintoviraston päätöksestä 20.8.2013, jolla muutoksenhakijoiden valitus opetusjohtajan päätöksestä oli hylätty.

1.3 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Koska valitustiet perusopetuslain 18 §:ssä tarkoitettuja erityisiä opetusjärjestelyjä koskevasta päätöksestä ja lain 31 §:ssä tarkoitettuja avustajapalveluja koskevasta päätöksestä eroavat edellä kohdassa 1.1 selostetulla tavalla, asiassa on ensin ratkaistava, onko koulunjohtajan päätöksessä 19.12.2012 (§ 11), siltä osin kuin se koskee avustajan osoittamista kotona annettavaan opetukseen, kysymys perusopetuslain 18 §:ssä tarkoitetusta erityisestä opetusjärjestelystä vai samalla myös perusopetuslain 31 §:ssä tarkoitetusta avustajapalvelusta.

C:lle on vaadittu koulunkäyntiavustajaa siinä tarkoituksessa, että hänen opetuksensa järjestettäisiin kunnan toimesta hänen kotonaan avustajan tukemana. Jos kunta osoittaa koulupaikaksi oppilaan oman kodin, kysymys on tuolloin perusopetuslain mukaisesti järjestetystä perusopetuksesta, jolloin opettajan on perusopetusasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan vastattava opetuksesta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että vaatimus avustajan osoittamisesta kotona tapahtuvaan opettamiseen liittyy tässä asiassa erottamattomasti opetuksen järjestämistapaan eli huoltajien vaatimiin erityisiin opetusjärjestelyihin, joista säädetään perusopetuslain 18 §:ssä. Koska C:lle ei ole myönnetty perusopetuslain 17 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityistä tukea, häntä ei voida pitää perusopetuslain 31 §:ssä tarkoitettuna oppilaana, jolla olisi oikeus saada maksutta muun ohella avustajapalvelut.

Tilanne on siten erilainen kuin korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2013:162, jossa oli kysymys avustajapalvelusta erityisen tuen myöntämistä koskevan päätöksen yhteydessä ja oikeasta valitustiestä tähän päätökseen. Perusopetuslain mukaan muutosta erityistä tukea koskevaan päätökseen (mainitun lain 17 §) haetaan valittamalla aluehallintovirastoon, kun taas avustajapalvelua koskevaan päätökseen (mainitun lain 31 §) haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Valitustien avustajapalvelusta katsottiin olevan hallinto-oikeuteen myös siinä tapauksessa, että avustajasta oli päätetty erityisen tuen myöntämisen yhteydessä. Vuosikirjaratkaisussa kyseessä olleessa tapauksessa opetus tapahtui koulussa, eikä kysymys ollut perusopetuslain 18 §:ssä tarkoitetuista erityisistä opetusjärjestelyistä.

Muutoksenhakijat ovat erityisiin opetusjärjestelyihin liittyen perusopetuslain 42 §:n 2 momentin mukaisesti valittaneet valituksenalaisesta koulunjohtajan päätöksestä aluehallintovirastoon, joka on 24.5.2013 hylännyt tehdyn valituksen. Vaasan hallinto-oikeus on tämän jälkeen ratkaissut lainvoimaisella päätöksellään muutoksenhakijoiden aluehallintoviraston päätöksestä tekemän valituksen.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että koulunjohtajan päätöksessä on ollut kysymys kokonaisuudessaan opetuksen erityisjärjestelyistä eikä päätös sisällä samalla valituskelpoista ratkaisua perusopetuslain 31 §:ssä tarkoitetusta avustajapalvelusta. Kun opetuksen järjestämiseen kotona ei ole ollut perusopetuslaissa tarkoitettuja perusteita, kysymys avustajan saamisesta tukemaan tätä opetusta on ollut itse päävaatimukseen sillä tavoin liitännäinen, että ratkaisuun ei voida tältä osin hakea erikseen muutosta valittamalla.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ei siten olisi tullut ottaa tutkittavakseen muutoksenhakijoiden tekemää valitusta avustajapalvelusta. Tämän vuoksi koulutusjohtajan päätökseen avustajapalvelua koskevalta osalta liitetty valitusosoitus on poistettava. Hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja poistettava ja muutoksenhakijoiden valitus jätettävä tältä osin tutkimatta.

Vaasan hallinto-oikeus on sittemmin päätöksellään 24.2.2014 nro 14/0084/2 hylännyt muutoksenhakijoiden valituksen aluehallintoviraston C:n erityisiä opetusjärjestelyjä koskevasta päätöksestä ja asia siten on lainvoimaisesti ratkaistu. Tähän nähden Jämsän kaupunki ei ole velvollinen korvaamaan muutoksenhakijoille koulunkäyntiavustajan palkkaamisesta aiheutuneita kustannuksia. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen, siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt hallintoriitahakemuksen, ei siten ole perusteita.

2. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ratkaisun lopputulos huomioon ottaen suullisen käsittelyn toimittaminen kor³keimmassa hallinto-oikeu³dessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi. Tämän vuoksi vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta on hylättävä.

3. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, muutoksenhakijoille ei ole määrättävä korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Riitta Kreula.