KHO:2016:85

A oli vaatinut hallinto-oikeuteen 12.12.2014 toimittamassaan hallintoriitahakemuksessa, että T:n koulutuslautakunta tai T:n kunta velvoitetaan suorittamaan hänelle virkasuhteeseen perustuvia korvauksia yli 10 000 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 1.9.2011 lukien sekä vahingonkorvausta. Asiassa oli hakemuksen mukaan kysymys muun ohella ylityökorvauksista, joiden perusteena olivat A:lle ennen irtisanomista järjestetyt ohjauskeskustelut ja työnohjaus, ateriakorvauksista, vuosilomakorvauksesta sekä maksamatta jääneestä palkasta.

Hallinto-oikeus jätti hallintoriitahakemuksen ja vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta. Hallintoriitahakemus jätettiin tutkimatta sillä perusteella, että palkkasaatavaa ja muuta taloudellista etuutta koskevat vaatimukset tuli ratkaista kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 55 ja 50 §:n mukaisessa järjestyksessä eli viranhaltijan oli vaadittava suoritusta työnantajalta, jonka päätökseen haetaan muutosta viranhaltijalain mukaisesti kunnallisvalituksin. Asiaa ei siten voitu käsitellä hallintoriitana.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin hallinto-oikeus oli jättänyt hallintoriitahakemuksen tutkimatta ja siirsi asian T:n kunnan ratkaistavaksi kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 55 §:n mukaisena hakemusasiana. A oli toimittanut 2.8.2011 sähköpostitse kunnan palkanlaskentaan viran hoitoonsa liittyvän palkkaa ja muita taloudellisia etuuksia koskevan hakemuksen. Kunta ei ollut käsitellyt eikä ratkaissut asiaa. Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain ja hallintolain perusteella kunnalla oli työnantajana velvollisuus ratkaista sille toimitettu hakemus. Ratkaisuvelvoite ei riippunut siitä, mikä mahdollisesti oli ratkaisun lopputulos. Kun otettiin huomioon, että opettaja oli jo pannut asian vireille kunnassa saamatta siihen kuitenkaan muutoksenhakukelpoista ratkaisua, hallinto-oikeuden päätös jättää tutkimatta opettajan vaatimukset oli tästä syystä virheellinen.

Suomen perustuslaki 21 §

Euroopan ihmisoikeussopimus 6.1 artikla

L kunnallisesta viranhaltijasta 50 § 1 momentti ja 55 §

Hallintolaki 2 § 1 ja 2 momentti, 16 §, 18 § 1 momentti, 19 §, 22 § 2 momentti, 23 § 1 momentti

L sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa 9 § 2 momentti, 10 § 1 momentti, 13 § 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 69 § 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 10.6.2015 nro 15/0368/2

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A on Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen 12.12.2014 saapuneessa hakemuksessaan vaatinut, että T:n koulutuslautakunta / T:n kunta velvoitetaan suorittamaan hänelle virkasuhteeseen perustuvia korvauksia yhteensä 10 978,52 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 1.9.2011 lukien, vahingonkorvausta 1 371,32 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 1.9.2011 lukien sekä oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä lukien.

Hakemuksen mukaan A:lla on seuraavat virkasuhteeseen perustuvat saatavat:

1) ylityökorvaukset ohjauskeskusteluista 27.10.2009, 6.11.2009, 30.3.2010 sekä 16.9.2010 yhteensä 7 tunnin ja 11 minuutin ajalta 759,36 euroa;

2) ylityökorvaukset työnohjauksesta neljästä 1,5 tunnin mittaisesta tilaisuudesta vuosina 2006–2007, yhteensä 650,88 euroa;

3) ateriakorvaukset 10.1.–1.4.2011 sekä 5.5.–4.6.2011, yhteensä 75 aterialta à 3,96 euroa, yhteensä 297 euroa;

4) työnantajan suorituksesta touko- ja kesäkuulta 2011 puuttuu yhteensä 463,10 euroa;

5) vuosilomakorvaus työsuhteen päättyessä 8 808,18 euroa.

Vahingonkorvausvaatimuksensa A on ilmoittanut perustuvan siihen, että työnantaja on pakottanut A:n sairauslomalle 17.9.2010 lukien perusteettomasti. A:lle on aiheutunut tästä 1 371,32 euron suuruinen ansionmenetys. A on ilmoittanut, että vahingonkorvausta haetaan eri prosessissa.

T:n kunnanhallitus on antanut hakemuksen johdosta vastineen, jossa kunnanhallitus on katsonut hakemuksen perusteettomaksi. Hakija on saanut kaikki hänelle kuuluvat saatavat.

A on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on jättänyt A:n hakemuksen ja siinä esitetyn vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta. Hallinto-oikeus on hylännyt oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Virkasuhteesta johtuvaa palkkaa ja muita taloudellisia etuja koskeva vaatimus

Hakemuksen mukaan virkasuhteeseen perustuvat yhteensä 10 978,52 euron saatavat koostuvat hakijalle järjestetyistä ohjauskeskusteluista ja työnohjauksesta aiheutuneista ylituntikorvauksista, ateriakorvauksista, maksamatta jääneestä palkasta sekä virkasuhteen päättyessä maksettavasta vuosilomakorvauksesta.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (viranhaltijalaki) 55 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijan on esitettävä virkasuhteesta johtuvaa palkkaa tai muuta taloudellista etuutta koskeva vaatimus määräajassa. Säännöksen perusteella vaatimus on esitettävä palkan maksamisesta päättävälle viranomaiselle. Laissa ei nimenomaisesti säädetä, missä järjestyksessä saatavaa koskeva erimielisyys ratkaistaan. Viranhaltijalain 50 §:n mukaan lähtökohtana kuitenkin on, että mainitun lain nojalla tehtyihin päätöksiin haetaan oikaisua ja muutosta kuntalain mukaisesti. Viranhaltijalain 57 §:ssä on erikseen säädetty eräiden korvausvaatimusten käsittelemisestä hallintoriita-asioina. Näihin eivät korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisusta KHO 2009:10 ilmenevästi kuulu palkkasaatavaa tai muuta taloudellista etuutta koskevat vaatimukset.

Edellä lausutun perusteella hakijan olisi tullut esittää virkasuhteeseen perustuvia saataviaan koskeva vaatimus työnantajalle. Hallinto-oikeus ei voi ottaa vaatimusta hallintoriita-asiana käsiteltäväkseen.

Vahingonkorvausvaatimus

Hallinto-oikeuslain 3 §:n mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa (586/1996) tai muussa laissa.

Siltä osin kuin hakija on vaatinut vahingonkorvausta, asiassa on kysymys vahingonkorvauslakiin perustuvasta vaatimuksesta. Kun vahingonkorvauslakiin perustuvia vaatimuksia ei voida tutkia hallintolainkäytön järjestyksessä, hallinto-oikeus ei voi ottaa vahingonkorvausvaatimusta tutkittavakseen.

Oikeudenkäyntikuluvaatimus

Asian näin päättyessä ei ole kohtuutonta, että hakija joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirjo Pyhäjärvi, Pertti Piippo ja Riitta Arjas, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hänelle maksetaan valituksesta tarkemmin ilmenevät maksamatta jääneet palkat ja korvaukset. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista viivästyskorkoineen ratkaisupäivästä lukien.

A on valituksessaan vaatinut, että hänelle maksetaan:

1) ylityökorvauksia 1 410,24 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 1.9.2011 lukien;

2) ateriakorvauksia 297 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 1.9.2011 lukien;

3) maksamatta jäänyt palkka ja vuosilomakorvaus yhteensä 10 642,50 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 1.9.2011 lukien.

Hallinto-oikeus on ratkaissut asian virheellisesti soveltamalla viranhaltijalain 50 §:ää ja ratkaisua KHO 2009:10. Molemmat oikeusohjeet koskevat tilannetta, jossa viranomainen on tehnyt päätöksen. Tässä tapauksessa työnantaja ei ole tehnyt päätöstä asiasta. Työnantaja on vain jättänyt maksamatta palkkaa.

Hallinto-oikeus on asiaa selvittämättä olettanut, että valittaja ei ole esittänyt vaatimuksiaan työnantajalle. Valittaja on esittänyt vaatimuksensa työnantajalle useaan kertaan. Koska valittaja ei ole saanut asiassa valituskelpoista päätöstä, hän ei ole voinut ajaa asiaansa kunnallisvalituksena. Siten ainoa oikeussuojakeino on ollut hallintoriitamenettely.

Valittaja on vaatinut osaa maksamattomista palkoista vahingonkorvauksen nimikkeellä. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut hylätä vaatimusta yksin sillä perusteella, että vaatimuksessa on käytetty yksityisoikeudellista nimikettä. Hallinto-oikeuden olisi tullut tutkia vaatimus myös viranhaltijalain perusteella eli maksamatta jääneenä palkkana.

T:n kunnanhallitus on antanut valituksen johdosta selityksen.

Valittaja on saanut virka- ja työehtosopimusten mukaisesti kaikki hänelle kuuluvat saatavat.

A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen. Vastaselitystä ei ole annettu.

A on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle vielä lisäselvitystä.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituksen hänen irtisanomistaan koskevassa asiassa (korkeimman hallinto-oikeuden diaarinumero 311/3/14).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. A:n hakemus siirretään T:n kunnan käsiteltäväksi.

Siltä osin kuin hallinto-oikeus on jättänyt hakemuksen tutkimatta vahingonkorvausasiana hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

2. T:n kunta määrätään korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 500 eurolla viivästyskorkoineen.Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Perustelut

1.

Sovellettavat oikeusohjeet

Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivästystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan tai velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan tai velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.

Ihmisoikeussopimuksen tulkintakäytännön mukaan virkamiehen tai viranhaltijan palkkasaatavaa koskeva oikeusriita kuuluu edellä tarkoitetun sopimusmääräyksen soveltamisalaan (ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston tuomio Vilho Eskelinen ym. v. Suomi 2007).

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 55 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijan on esitettävä virkasuhteesta johtuvaa palkkaa tai muuta taloudellista etuutta koskeva kirjallinen vaatimus kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona asianomainen palkkaerä tai muu etu olisi ollut maksettava tai annettava. Jos edellä tarkoitettua vaatimusta ei ole esitetty määräajan kuluessa, oikeus palkkaan tai muuhun taloudelliseen etuuteen on menetetty.

Pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään viranhaltijasta, koskee myös henkilöä, jonka virkasuhde on lakannut.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 50 §:n 1 momentin mukaan työnantajan mainitun lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta siten kuin kuntalaissa oikaisuvaatimuksen tekemisestä ja kunnallisvalituksesta säädetään.

Hallintolain 2 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa säädetään hyvän hallinnon perusteista sekä hallintoasiassa noudatettavasta menettelystä. Pykälän 2 momentin mukaan lakia sovelletaan myös kunnallisissa viranomaisissa.

Hallintolain 16 §:n mukaan viranomaiselle toimitettavasta asiakirjasta on käytävä ilmi, mitä asia koskee. Asiakirjassa on mainittava lähettäjän nimi sekä tarvittavat yhteystiedot asian hoitamiseksi.

Hallintolain 18 §:n 1 momentin mukaan asiakirjan katsotaan saapuneen viranomaiselle sinä päivänä, jona asiakirja on annettu viranomaiselle.

Hallintolain 19 §:n mukaan asia pannaan vireille kirjallisesti ilmoittamalla vaatimukset perusteineen. Lain 20 §:n mukaan hallintoasia tulee vireille, kun asian vireille panemiseksi tarkoitettu asiakirja on saapunut toimivaltaiseen viranomaiseen.

Hallintolain 22 §:n 2 momentin mukaan viranomaiseen saapunutta asiakirjaa ei tarvitse täydentää allekirjoituksella, jos asiakirjassa on tiedot lähettäjästä eikä asiakirjan alkuperäisyyttä tai eheyttä ole syytä epäillä.

Hallintolain 23 §:n 1 momentin mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä.

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 9 §:n 2 momentin mukaan viranomaiselle saapunutta sähköistä asiakirjaa ei tarvitse täydentää allekirjoituksella, jos asiakirjassa on tiedot lähettäjästä eikä asiakirjan alkuperäisyyttä tai eheyttä ole syytä epäillä. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan sähköinen viesti katsotaan saapuneeksi viranomaiselle silloin, kun se on viranomaisen käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä siten, että viestiä voidaan käsitellä. Lain 13 §:n 1 momentin mukaan saapuneet sähköiset asiakirjat on kirjattava tai niiden saapuminen on muulla luotettavalla tavalla rekisteröitävä.

Hallintolainkäyttölain 69 §:n 1 momentin mukaan julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevan riidan samoin kuin hallintosopimusta koskevan riidan, johon haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse (hallintoriita-asia), käsittelee hallinto-oikeus.

Asian oikeudellinen arvio

A on 2.8.2011 toimittanut sähköpostilla T:n kunnan palkkalaskentaan opettajan viran hoitoonsa liittyvän palkkaa ja muita taloudellisia etuuksia koskevan hakemuksen. Sähköpostiviestistä käyvät ilmi kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 55 §:ssä tarkoitetut vaatimukset. Viestissä on muutoinkin asian käsittelemiseksi tarvittavat tiedot. A:n palkkaa ja muita taloudellisia etuja koskevien vaatimusten on siten katsottava tulleen vireille sähköpostin toimittamisajankohtana.

A ei ole saanut vaatimuksiinsa kunnalta muutoksenhakukelpoista päätöstä, koska kunta ei ole käsitellyt ja ratkaissut asiaa. Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain ja hallintolain perusteella kunnalla on viranhaltijan työantajana velvollisuus ratkaista sille toimitettu viranhaltijan palkkaa ja muita taloudellisia etuja koskeva hakemus. Ratkaisuvelvoite ei riipu siitä, mikä on mahdollisesti ratkaisun lopputulos.

Kun otetaan huomioon, että A on jo pannut vireille asian kunnassa saamatta asiaansa kuitenkaan muutoksenhakukelpoista ratkaisua, hallinto-oikeuden päätös jättää tutkimatta A:n vaatimukset on ollut virheellinen sillä perusteella tehtynä, että hallintoriidan käsittelyedellytykset puuttuvat muutoksenhakumahdollisuuksien vuoksi.

Koska A:lla on oikeus saada vireille panemassaan asiassa kunnan työnantajana tekemä muutoksenhakukelpoinen ratkaisu, korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden hallintoriita-asiassa tekemän päätöksen ja siirtää asian kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 55 §:n mukaisena hakemusasiana T:n kunnan ratkaistavaksi. T:n kunnan on asiaa ratkaistessaan otettava huomioon, että A:n esittämien vaatimusten vireilletuloajankohta on alkuperäisen hakemuksen mukaisesti 2.8.2011.

Hallinto-oikeuden on tullut jättää hakemus siltä osin tutkimatta kuin A on vaatinut vahingonkorvausta. Hallinto-oikeuden päätöstä ei tältä osin muuteta.

2. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Tämän vuoksi T:n kunta on velvoitettava hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin nojalla korvaamaan A:n korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneet kohtuullisiksi arvioidut oikeudenkäyntikulut edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Eija Siitari, Heikki Harjula ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.