KHO:2024:44
Saamelaiskäräjien vaalilautakunta ei ollut ottanut muutoksenhakijaa saamelaiskäräjien vuoden 2023 vaaliluetteloon, vaikka korkein hallinto-oikeus oli aikaisemmassa vaaliluetteloon ottamista koskevassa lainvoimaisessa päätöksessään katsonut, että hän täyttää saamelaiskäräjälain 3 §:n määritelmäsäännöksen mukaiset edellytykset. Saamelaiskäräjien toimielimet katsoivat, ettei korkeimman hallinto-oikeuden päätös sitonut niitä ottaen huomioon oikeustilassa tapahtuneet muutokset, erityisesti kansainvälisten valvontaelinten tietyt ratkaisut.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan vahvana lähtökohtana oli pidettävä sitä, että sen toimivaltaisena tuomioistuimena antama lainvoimainen ratkaisu, jonka mukaan henkilö täyttää voimassa olevan lain määritelmäsäännöksen mukaiset edellytykset, sitoo saamelaiskäräjien toimielimiä vaaliluetteloa koskevia päätöksiä tehtäessä.
Oikeustilan osalta korkein hallinto-oikeus viittasi siihen, ettei määritelmäsäännöstä ollut muutettu. Kansainvälisten valvontaelinten ratkaisut oli keskeisiltä osiltaan otettu huomioon jo korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa, joilla saamelaiskäräjien hallituksen purkuhakemuksia oli hylätty. Oikeustilassa ei ollut tapahtunut sellaista muutosta, jonka johdosta korkeimman hallinto-oikeuden muutoksenhakijaa koskeva päätös ei olisi enää oikeudellisesti sitonut saamelaiskäräjien toimielimiä. Muutoksenhakija määrättiin otettavaksi saamelaiskäräjien vuoden 2023 vaaliluetteloon.
Äänestys (5–2)
Laki saamelaiskäräjistä 3, 21 ja 23 §
Suomen perustuslaki 3 § 3 momentti ja 99 § 1 momentti
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Saamelaiskäräjien hallitus 2.8.2023 Sh 5.33 §
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu vaaliluetteloon merkitsemistä koskevassa asiassa
Korkein hallinto-oikeus hylkää oikeusneuvos Juha Lavapuron esteellisyyttä koskevan väitteen.
Korkein hallinto-oikeus kumoaa saamelaiskäräjien hallituksen päätöksen, jolla on hylätty muutoksenhakijan vaatimus tulla otetuksi saamelaiskäräjien vuoden 2023 vaaliluetteloon ja määrää, että hänet on otettava mainittuun vaaliluetteloon.
Saamelaiskäräjien hallitus velvoitetaan korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa kohtuulliseksi arvioidulla 150 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määrätään korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.
Merkitään
(1) Korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä (KHO 2024:46) kumonnut saamelaiskäräjien vaalilautakunnan 4.10.2023 tekemän päätöksen saamelaiskäräjien vuoden 2023 vaalien tuloksen vahvistamisesta ja saamelaiskäräjien hallituksen oikaisuvaatimuksiin antamat päätökset. Saamelaiskäräjien vuoden 2023 vaalit on määrätty uusittavaksi.
Vaaliluetteloon merkitsemistä koskevan asian käsittely saamelaiskäräjien vaalilautakunnassa
(2) Saamelaiskäräjien vaalilautakunta vahvisti saamelaiskäräjien vaalien vaaliluettelon 28.2.2023. Vaaliluetteloon ei sisällytetty niitä henkilöitä, jotka olivat vaalilautakunnan näkemyksen mukaan vastoin Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeuskomitean ja YK:n rotusyrjinnän vastaisen komitean ratkaisuja määrätty merkittäviksi vaaliluetteloihin korkeimman hallinto-oikeuden vuosina 2011–2021 antamilla päätöksillä.
(3) Muutoksenhakija on oikaisuvaatimuksessaan vaalilautakunnalle esittänyt, että hänet on oikeudettomasti jätetty pois vaaliluettelosta.
(4) Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on 26.5.2023 tekemällään päätöksellä hylännyt muutoksenhakijan oikaisuvaatimuksen.
(5) Muutoksenhakija on saattanut oikaisuvaatimuksen saamelaiskäräjien hallituksen ratkaistavaksi.
Saamelaiskäräjien hallituksen ratkaisu
(6) Saamelaiskäräjien hallitus on 2.8.2023 tekemällään päätöksellä hylännyt muutoksenhakijan oikaisuvaatimuksen. Hallitus on viitannut korkeimman hallinto-oikeuden muutoksenhakijan osalta aikaisemmin tekemän päätöksen perusteluihin, Suomea koskeviin YK:n ihmisoikeuskomitean vuonna 2019 julkaisemiin ratkaisuihin, sen määräaikaisraporttiin vuodelta 2021 sekä YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean (CERD) vuonna 2022 julkaisemaan ratkaisuun. Lisäksi hallitus on perustellut päätöstään seuraavasti:
(7) Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on perustanut päätöksensä voimassa olevaan kansainväliseen oikeuteen, joka on osa Suomen oikeusjärjestystä. Koska lainsäätäjä ei ole saattanut loppuun saamelaiskäräjälakiuudistusta eikä korjannut kansainvälisen oikeuden loukkausta, loukkaus jatkuu ja kumuloituu.
(8) Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan on tullut vuoden 2023 vaaliluetteloa laatiessaan ottaa huomioon oikeustilassa vuoden 2019 vaaliluettelon laadinnan jälkeen tapahtuneet merkittävät muutokset. Tämän takia se ei ole voinut enää sisällyttää vaaliluetteloon kaikkia sellaisia henkilöitä, joiden vaaliluetteloon merkitsemisen perusteena ovat korkeimman hallinto-oikeuden antamat ja myöhemmin muuttuneen oikeustilan piiriin asettuvat ratkaisut. Vaalilautakunta on voinut arvioida korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen oikeusvoiman ottaen huomioon oikeustilassa tapahtuneet muutokset ja korjata virheelliseksi todetun asiaintilan. Vaalilautakunta on voinut laatia vuoden 2023 vaaliluettelon uudelleen sen päätöksessä tarkoitetulla tavalla.
Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(9) Muutoksenhakija on valituksessaan vaatinut, että saamelaiskäräjien hallituksen päätös kumotaan ja hänet merkitään saamelaiskäräjien vuoden 2023 vaaliluetteloon äänioikeutetuksi. Hän on myös vaatinut, että saamelaiskäräjät velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine viivästyskorkoineen.
(10) Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
(11) Korkein hallinto-oikeus on lainvoimaisella päätöksellään todennut, että muutoksenhakija on tullut merkitä äänioikeutettuna saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.
(12) Muutoksenhakija on lisäksi vaatinut, ettei korkeimman hallinto-oikeuden jäsen Juha Lavapuro osallistu asian käsittelyyn niiden yhteyksien vuoksi, joita tällä on professori Martin Scheininiin henkilökohtaisesti ja ammatillisesti.
(13) Saamelaiskäräjien hallitus on antanut lausunnon, jossa se on vaatinut valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä.
(14) Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen ja lisälausuman.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut
Esteellisyysväite
(15) Asiassa on esitetyn esteellisyysväitteen johdosta ratkaistavana, onko korkeimman hallinto-oikeuden oikeusneuvos Lavapuro esteellinen käsittelemään saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon merkitsemistä koskevaa asiaa. Esteellisyysväite ei kohdistu nimenomaisesti muutoksenhakijan asiaan vaan yleisesti kaikkiin saamelaiskäräjävaaliasioihin.
(16) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiaryhmä ”saamelaiskäräjävaalit” on korkeimman hallinto-oikeuden työjärjestyksen (1206/2016) 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla määrätty käsiteltäväksi kolmannella jaostolla. Saman säännöksen perusteella jaostolla on ollut nimettynä puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja viisi muuta jäsentä, mukaan lukien oikeusneuvos Lavapuro. Asia on periaatteellisesti merkittävänä määrätty käsiteltäväksi koko jaoston istunnossa.
(17) Muutoksenhakija on tässä asiassa vedonnut esteellisyyden tueksi samoihin seikkoihin, joista on ollut kyse korkeimman hallinto-oikeuden 21.12.2022 ylimääräisen muutoksenhaun johdosta antamassa päätöksessä KHO 2022:145. Tuossa asiassa purkuhakemus kohdistui korkeimman hallinto-oikeuden saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon merkitsemistä koskevassa asiassa antamaan päätökseen, jonka tekemiseen oli osallistunut oikeusneuvos Lavapuro. Korkein hallinto-oikeus arvioi tuossa asiassa Lavapuron väitettyä esteellisyyttä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä kehitetyn tuomioistuimen puolueettomuutta ja riippumattomuutta koskevan subjektiivisen ja objektiivisen testin avulla ja katsoi, ettei esteellisyyttä ollut. Kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 5 §:n 3 momentti ja oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 9 §:n 3 momentti, esteelliseksi väitetty tuomari voi kuulua ratkaisukokoonpanoon ratkaistaessa nyt vastaavilla perusteilla esitetty väite. Edellä mainittuun nähden ja kun lisäksi otetaan huomioon oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 ja 3 momentti, esteellisyysväite on selvästi perusteettomana hylättävä.
Saamelaiskäräjien hallituksen oikaisuvaatimukseen antaman päätöksen arviointi
Kysymyksenasettelu ja ratkaisun lähtökohdat
(18) Vaaliluetteloon merkitseminen saamelaiskäräjien vaaleissa kytkeytyy siihen, pidetäänkö henkilöä saamelaiskäräjistä annetun lain (jäljempänä saamelaiskäräjälaki) 3 §:n määritelmäsäännöksessä tarkoitettuna saamelaisena. Lain 23 §:stä ilmenee, että vaaliluetteloon merkitään vaaleissa äänioikeutetut, ja lain 21 §:stä ilmenee, että vain laissa tarkoitetut saamelaiset voivat olla äänioikeutettuja.
(19) Asiassa on ratkaistavana, ovatko saamelaiskäräjien vaalilautakunta ja hallitus voineet jättää muutoksenhakijan ottamatta vuoden 2023 vaalien vaaliluetteloon siitä huolimatta, että korkein hallinto-oikeus on aikaisemmassa vaaliluetteloon ottamista koskevassa lainvoimaisessa päätöksessä katsonut, että hän täyttää saamelaiskäräjälain 3 §:n määritelmäsäännöksen mukaiset edellytykset.
(20) Arvioitavana on, sitooko korkeimman hallinto-oikeuden aikaisempi päätös saamelaiskäräjien vaalilautakuntaa ja hallitusta. Erityisesti on arvioitavana, mikä merkitys tässä on annettava Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten valvontaelinten ratkaisuille.
Kansainvälisten valvontaelinten ratkaisuja
(21) YK:n ihmisoikeuskomitea on Tiina Sanila-Aikion tekemän ilmoituksen (nro 2668/2015) sekä Klemetti Näkkäläjärven ja 24 muun henkilön tekemän ilmoituksen (nro 2950/2017) johdosta 1.2.2019 antamissaan kahdessa näkökannassa katsonut Suomen loukanneen ihmisoikeusilmoitusten tekijöiden oikeuksia, joista määrätään kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) 25 artiklassa luettuna yksin ja yhdessä 27 artiklan kanssa sekä tulkittuna yleissopimuksen 1 artiklan valossa. Näkökannoissa on erityisesti painotettu ryhmähyväksyntää ja saamelaisten itsemääräämisoikeutta määritettäessä sitä, ketkä ovat saamelaisia. Komitea on yleiskommenttiinsa numero 25 viitaten todennut, että sellaisten ehtojen, joita asetetaan mahdollisuudelle käyttää 25 artiklan mukaisia oikeuksia ottaa osaa yleisten asioiden hoitoon välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien kautta, äänestää ja tulla valituksi määräaikaisissa ja rehellisissä vaaleissa, olisi perustuttava objektiivisiin ja kohtuullisiin kriteereihin. Komitea on katsonut, että korkein hallinto-oikeus on jättänyt useimmissa tapauksissa vaatimatta vähintään yhden saamelaiskäräjälain 3 §:n objektiivisen kriteerin täyttymistä ja soveltanut sen sijaan ”kokonaisharkintaa”. YK:n ihmisoikeuskomitea on sen vuoksi katsonut, että korkeimman hallinto-oikeuden tulkinta ei ollut perustunut kohtuullisiin ja objektiivisiin kriteereihin.
(22) YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea on 13.6.2022 julkistetussa ratkaisussaan Anna Nuorgamin ja muiden valitukseen (CERD/C/106/D/59/2016) koskien korkeimman hallinto-oikeuden 30.9.2015 ja 13.1.2016 antamia päätöksiä katsonut korkeimman hallinto-oikeuden loukanneen kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 5 artiklan c alakohdassa turvattua valittajien oikeutta saamelaisten alkuperäiskansan jäseninä määrätä yhdessä saamelaiskäräjien kokoonpanosta ja osallistua julkisten asioiden hoitoon. Komitea on katsonut, että korkeimman hallinto-oikeuden päätökset saattoivat keinotekoisesti muuttaa saamelaiskäräjien äänestäjäkuntaa ja siten vaikuttaa saamelaiskäräjien kykyyn edustaa tosiasiallisesti saamelaisia ja heidän etuaan. Komitea on suositellut, että sopimusvaltio tarjoaa valittajille tehokkaan oikeuskeinon käynnistämällä kiireellisesti neuvottelut saamelaiskäräjälain 3 §:n tarkistamiseksi.
Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä
(23) Ratkaisussa KHO 13.1.2016 taltionumero 61 oli kysymys vuoden 2015 saamelaiskäräjävaaleja koskevasta valituksesta. Saamelaiskäräjien hallitus oli 18.11.2015 tekemällään päätöksellä hyväksynyt saamelaiskäräjien vaalien vaalituloksen vahvistamispäätöksestä tehdyt oikaisuvaatimukset, joiden perusteeksi oli esitetty se, että korkein hallinto-oikeus oli virheellisesti hyväksynyt 30.9.2015 antamillaan päätöksillä 93 henkilöä äänioikeutetuiksi. Saamelaiskäräjien hallitus oli määrännyt vuoden 2015 vaalit uudelleen toimitettavaksi. Korkein hallinto-oikeus totesi, että saamelaiskäräjien hallitus oli oikaisuvaatimukset hyväksymällä asiallisesti ottanut uudelleen ratkaistavaksi korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittaneiden äänioikeuden ja jättänyt ottamatta huomioon sen 30.9.2015 tekemät päätökset. Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset äänioikeutetuista saamelaiskäräjien vaaleissa sitovat saamelaiskäräjien hallitusta eikä sillä ole toimivaltaa ottaa ratkaistavakseen asiaa, jonka korkein hallinto-oikeus on jo ratkaissut.
(24) Vuosikirjaratkaisussa KHO 2019:90 oli ratkaistavana saamelaiskäräjien hallituksen hakemus korkeimman hallinto-oikeuden vuosina 2011 ja 2015 antamien saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ottamista koskevien lainvoimaisten päätösten purkamisesta. Purkuhakemusta oli perusteltu keskeisesti YK:n ihmisoikeuskomitean 1.2.2019 antamilla näkökannoilla. Korkein hallinto-oikeus totesi, että ihmisoikeuskomitea oli täsmentänyt ja selkeyttänyt saamelaisen määritelmän tulkintaa alkuperäiskansoja koskevan kansainvälisen oikeuden näkökulmasta. Ennen näitä ratkaisuja kansainvälisten valvontaelinten käytäntö erityisesti itseidentifikaation ja ryhmähyväksynnän keskinäisestä painoarvosta oli ollut epäselvä määriteltäessä sitä, kuka on saamelainen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi purkuhakemuksen todeten, että sen ei voitu katsoa päätösten tekemisen ajankohtana soveltaneen lakia virheellisesti tuolloin käytettävissä olleen kansainvälisoikeudellisen käytännön valossa. Asioissa ei ollut siten esitetty sellaisia perusteita, jotka antaisivat aiheen poiketa ilmeisesti väärää lain soveltamista koskevan purkuperusteen osalta ylimpien tuomioistuinten vakiintuneesta linjasta purkuperusteen täyttymisen suhteen. Ratkaisussa on selostettu viimeksi mainittua oikeuskäytäntöä.
(25) Vuosikirjaratkaisussa KHO 2019:123 korkein hallinto-oikeus vahvisti, että saamelaiskäräjälain 3 §:n edellytys siitä, että vaaliluetteloon hakeutuvan henkilön vanhempi on merkitty äänioikeutetuksi saamelaiskäräjien vaaleissa, täyttyy myös sellaisissa tilanteissa, joissa korkein hallinto-oikeus on määrännyt henkilön vanhemman merkittäväksi vaaliluetteloon eikä ole myöhemmin purkanut päätöstään.
(26) Vuosikirjaratkaisussa KHO 2021:47 on otettu kantaa korkeimman hallinto-oikeuden aikaisemman päätöksen sitovuuteen. Korkein hallinto-oikeus oli aikaisemmassa päätöksessään katsonut, että henkilö on saamelaiskäräjälain 3 §:ssä tarkoitettu saamelainen ja hänet olisi tullut merkitä vuoden 2019 saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Päätös annettiin vasta vaalien jälkeen, mutta korkein hallinto-oikeus palautti asian saamelaiskäräjien hallitukselle uudelleen käsiteltäväksi, koska asialla oli edelleen itsenäistä merkitystä tulevissa vaaleissa. Saamelaiskäräjien hallitus hylkäsi oikaisuvaatimuksen perustellen päätöstään sillä, että saamelaiskäräjälain 3 §:n mukaiset objektiiviset kriteerit eivät täyttyneet. Korkein hallinto-oikeus totesi, että sen aikaisempi päätös huomioon ottaen saamelaiskäräjien hallituksen ei olisi tullut päätöksessään arvioida kyseisen henkilön saamelaisuutta ja oikeutta tulla merkityksi vaaliluetteloon toisin kuin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä oli tehty. Korkein hallinto-oikeus määräsi, että kyseinen henkilö on merkittävä äänioikeutettuna seuraavaan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.
Oikeudellinen arviointi
(27) Korkein hallinto-oikeus on aikaisemmassa vaaliluetteloon ottamista koskevassa päätöksessään katsonut, että muutoksenhakija täyttää saamelaiskäräjälain 3 §:n määritelmäsäännöksen mukaiset edellytykset. Lainvoimaista päätöstä ei ole ylimääräisen muutoksenhaun johdosta purettu (purkuhakemuksiin annettujen päätösten perusteluista ks. KHO 2019:90).
(28) Korkein hallinto-oikeus toteaa ensiksi, että ne henkilöön tai hänen taustaansa liittyvät objektiiviset seikat, joiden perusteella arvioidaan voimassa olevan saamelaiskäräjälain määritelmäsäännöksen mukaisia edellytyksiä, eivät ole ajan kuluessa muuttuvia. Tähän nähden päätöstä, jolla säännöksen mukaisten edellytysten on katsottu täyttyvän, ei voida pitää vain kyseistä vaalikautta koskevana.
(29) Korkeimman hallinto-oikeuden edellä selostetun oikeuskäytännön mukaan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut äänioikeutetuista ja siitä, että henkilö tai hänen vanhempansa täyttää määritelmäsäännöksen edellytykset, sitovat saamelaiskäräjien vaalilautakuntaa ja hallitusta. Sitovuus ulottuu myös myöhempiin vaaleihin. Päätösten sitovuutta on perusteltu muun ohella viittaamalla perustuslain 3 §:n 3 momenttiin ja 99 §:n 1 momenttiin, joiden perusteella korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa.
(30) Edellä lausutun perusteella vahvana lähtökohtana on pidettävä sitä, että korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaisena tuomioistuimena antamat ratkaisut siitä, että henkilö täyttää saamelaiskäräjälain 3 §:n määritelmäsäännöksen mukaiset edellytykset, sitovat saamelaiskäräjien vaalilautakuntaa ja saamelaiskäräjien hallitusta vaaliluetteloa koskevia päätöksiä tehtäessä.
(31) Saamelaiskäräjälain äänioikeutta ja sen perusteena olevaa lain 3 §:n mukaista saamelaismääritelmää koskeviin säännöksiin ei ole tehty muutoksia sen jälkeen, kun korkein hallinto-oikeus on lainvoimaisessa päätöksessään todennut, että muutoksenhakijaa on pidettävä lain 3 §:ssä tarkoitettuna saamelaisena.
(32) Asiassa on kuitenkin seuraavaksi arvioitava, onko oikeustilassa tapahtunut sellaisia muutoksia, joiden takia korkeimman hallinto-oikeuden aiemmilla lainvoimaisilla päätöksillä ei enää olisi saamelaiskäräjien toimielimiä sitovaa vaikutusta. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta ja hallitus viittaavat tältä osin erityisesti edellä selostettuihin kansainvälisten valvontaelinten ratkaisuihin. Saamelaiskäräjien hallitus on valituksenalaisessa päätöksessään myös todennut, että oikeustilassa olisi vuoden 2019 vaaliluettelon laadinnan jälkeen tapahtunut merkittäviä muutoksia.
(33) Tässä yhteydessä korkein hallinto-oikeus toteaa, että valtioneuvosto on 14.12.2023 antanut eduskunnalle hallituksen esityksen (HE 100/2023 vp), joka sisältää lakiehdotuksen saamelaiskäräjälain muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan muun ohella saamelaiskäräjälain 3 §:n muuttamista. Esityksen tavoitteena on sen perustelujen mukaan korjata nykytilanne lain 3 §:n osalta, koska YK:n ihmisoikeuskomitea on todennut Suomen loukkaavan KP-sopimuksen velvoitteita. Tämän todetaan muun ohella edellyttävän, että niin sanottua saamelaisen määritelmäsäännöstä tarkistetaan ja vaaliluettelo kootaan alusta lain 3 §:n uusien kriteerien pohjalta (HE 100/2023 vp, s. 48).
(34) Kansainvälisten toimielinten ratkaisuista YK:n ihmisoikeuskomitean vuoden 2019 näkökantoja on selostettu edellä kohdassa 21. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2019:90 tiivistetysti todennut, että näiden näkökohtien voidaan katsoa ilmentävän kansainvälisoikeudellisen tulkintakäytännön nykytilaa alkuperäiskansojen ja niihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista erityisesti siltä osin kuin kysymys on siitä, millainen painoarvo ryhmään kuulumisen arvioinnissa on annettava yhtäältä yksilön itseidentifikaatiolle sekä toisaalta alkuperäiskansan itsemääräämisoikeudelle ja ryhmähyväksynnälle. YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean ratkaisua 13.6.2022 on selostettu edellä kohdassa 22.
(35) Korkein hallinto-oikeus on saamelaiskäräjien hallituksen hakemusten johdosta aiemmin arvioinut edellytyksiä purkaa lainvoimaisia päätöksiä, joissa on muiden ohella pidetty muutoksenhakijaa saamelaiskäräjälain 3 §:ssä tarkoitettuna saamelaisena. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan päätös voidaan purkaa, jos se perustuu sellaiseen ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Säännös vastaa aiemmin voimassa olleen hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohtaa. Lainkohtaa on oikeuskäytännössä tulkittu siten, että päätös voidaan purkaa myös silloin, jos kysymys on kansainvälisen oikeuden velvoitteiden vastaisesta ilmeisesti väärästä laintulkinnasta. Korkein hallinto-oikeus on saamelaiskäräjien hallituksen hakemusten johdosta antamissaan ratkaisuissa ottanut huomioon siihen mennessä julkaistut kansainväliset oikeuslähteet, mutta on katsonut, ettei päätösten purkamiselle ollut laissa säädettyjä perusteita.
(36) Edellytykset ottaa kysymys siitä, onko muutoksenhakijaa pidettävä saamelaiskäräjälain 3 §:ssä tarkoitettuna saamelaisena, uudelleen käsiteltäväksi YK:n ihmisoikeuskomitean kannanottojen ja korkeimman hallinto-oikeuden niiden jälkeen vuonna 2021 antamissaan ratkaisuissa täsmentämän laintulkinnan perusteella on näin ollen edellä todetulla tavalla arvioitu ja ratkaistu kansallisen lainsäädännön mahdollistamassa ylimääräisen muutoksenhaun mukaisessa järjestyksessä.
(37) Kohdassa 22 viitattu rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean ratkaisu on julkistettu vasta sen jälkeen, kun korkein hallinto-oikeus on antanut viimeisimmän ratkaisunsa saamelaiskäräjien hallituksen purkuhakemuksiin. Kun otetaan huomioon kyseisen komitearatkaisun sisällöllinen samankaltaisuus mainittujen purkuhakemusten käsittelyssä huomioitujen ihmisoikeuskomitean kannanottojen kanssa, oikeustilan ei voida pelkästään rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean ratkaisun julkistamisen myötä katsoa muuttuneen siten, että muutoksenhakijan kohdalla saamelaiskäräjien hallitus olisi voinut tehdä häntä koskevasta lainvoimaisesta ratkaisusta poikkeavan päätöksen.
(38) Korkein hallinto-oikeus toteaa lopuksi, että ihmisoikeustoimielinten kannanotot eivät ole tämän ratkaisun antamiseen mennessä johtaneet lainsäädäntömuutokseen. Vaaliluettelo on laadittava voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.
(39) Edellä selostettuun nähden korkein hallinto-oikeus arvioi, että oikeustilassa ei ole tapahtunut sellaista muutosta, jonka johdosta korkeimman hallinto-oikeuden muutoksenhakijaa koskeva päätös ei olisi enää oikeudellisesti sitonut saamelaiskäräjien toimielimiä.
Johtopäätös
(40) Edellä lausutuista syistä saamelaiskäräjien hallitus ei ole voinut hylätä muutoksenhakijan vaaliluetteloon merkitsemistä koskevaa oikaisuvaatimusta. Muutoksenhakija on merkittävä vuoden 2023 vaaliluetteloon.
Oikeudenkäyntikulut
(41) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.
(42) Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.
(43) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 97 §:n 2 momentin mukaan korvausta voidaan suorittaa myös oikeudenkäynnin osapuolelle oikeudenkäynnistä aiheutuneesta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.
(44) Asiaan on liittynyt oikeudellista epäselvyyttä. Kun otetaan kuitenkin huomioon saamelaiskäräjien hallituksen menettely ja asiassa annettu ratkaisu, olisi kohtuutonta, jos muutoksenhakija joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Tämän vuoksi saamelaiskäräjien hallitus on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä kohtuulliseksi arvioidulla
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander, Monica Gullans, Juha Lavapuro ja Robert Utter. Asian esittelijä Elina Ranz.
Äänestyslausunto
Eri mieltä olleen oikeusneuvos Juha Lavapuron äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Janne Aer yhtyi:
”Katson, että saamelaiskäräjien vaalilautakunta ja hallitus ovat voineet tarkastella äänioikeuksien määräytymistä saamelaiskäräjien vaalissa uudelleen niissä tapauksissa, joissa äänioikeuden perusteena on ollut korkeimman hallinto-oikeuden aiemmissa päätöksissä sovellettu kokonaisharkinta. Kun enemmistöllä on tästä toinen kanta, minulla ei ole edellytyksiä ottaa enemmälti kantaa siihen, ovatko saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ja saamelaiskäräjien hallituksen päätökset muutoksenhakijan saamelaisuudesta ja siihen perustuvasta äänioikeudesta lainmukaisia.
Erimielisyyteni koskee saamelaiskäräjien hallituksen oikaisuvaatimukseen antaman päätöksen arviointia. Yhdyn kysymyksenasettelua koskevissa kohdissa 18-20 esitettyyn. Muilta osin totean seuraavan.
Oikeudellisen arvion lähtökohdat
YK:n ihmisoikeuskomitea on Tiina Sanila-Aikion tekemän ilmoituksen (nro 2668/2015) sekä Klemetti Näkkäläjärven ja 24 muun henkilön tekemän ilmoituksen (nro 2950/2017) johdosta 1.2.2019 antamissaan kahdessa näkökannassa katsonut Suomen loukanneen ihmisoikeusilmoitusten tekijöiden oikeuksia, joista määrätään kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) 25 artiklassa luettuna yksin ja yhdessä 27 artiklan kanssa sekä tulkittuna yleissopimuksen 1 artiklan valossa. Näkökannoissa on erityisesti painotettu ryhmähyväksyntää ja saamelaisten itsemääräämisoikeutta määritettäessä sitä, ketkä ovat saamelaisia. Komitea on yleiskommenttiinsa numero 25 viitaten todennut, että sellaisten ehtojen, joita asetetaan mahdollisuudelle käyttää 25 artiklan mukaisia oikeuksia ottaa osaa yleisten asioiden hoitoon välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien kautta, äänestää ja tulla valituksi määräaikaisissa ja rehellisissä vaaleissa, olisi perustuttava objektiivisiin ja kohtuullisiin kriteereihin. Komitea on katsonut, että korkein hallinto-oikeus on jättänyt useimmissa tapauksissa vaatimatta vähintään yhden saamelaiskäräjälain 3 §:n objektiivisen kriteerin täyttymistä ja soveltanut sen sijaan ”kokonaisharkintaa”. YK:n ihmisoikeuskomitea on sen vuoksi katsonut, että korkeimman hallinto-oikeuden tulkinta ei ollut perustunut kohtuullisiin ja objektiivisiin kriteereihin. Suomen valtion tuli komitean mukaan varmistaa, että äänioikeuden kriteerit saamelaiskäräjien vaaleissa määritellään ja että niitä sovelletaan tavalla, joka kunnioittaa saamelaisten oikeutta harjoittaa sisäistä itsemääräämisoikeuttaan sopimuksen 25 ja 27 artiklan mukaisesti. Sopimusvaltiolla oli komitean mukaan myös velvollisuus suorittaa kaikki sellaiset tarpeelliset toimenpiteet, jotka estävät samanlaisten loukkausten toteutumisen tulevaisuudessa.
YK:n ihmisoikeuskomitea on 3.5.2021 antamissaan Suomen seitsemättä määräaikaisraporttia koskevissa loppupäätelmissä (CCPR/C/FIN/7) ilmaissut huolensa siitä, ettei yllä mainittuja komitean hyväksymiä ratkaisuja saamelaisten itsemääräämisoikeudesta ole pantu täytäntöön. Ihmisoikeuskomitea on katsonut, että korkeimman hallinto-oikeuden 5.7.2019 tekemät päätökset, joilla 97 henkilöä palautettiin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon vaalilautakunnan poistettua heidät siitä, näyttävät olevan ristiriidassa komitean ratkaisujen kanssa. Ihmisoikeuskomitea on todennut, että Suomen olisi viipymättä noudatettava kaikkia saamelaisten alkuperäiskansaa koskevia komitean ratkaisuja asianmukaisten ja tehokkaiden järjestelmien avulla taatakseen oikeudenloukkausten uhrien oikeuden tehokkaaseen oikeuskeinoon yleissopimuksen 2 artiklan 3 kappaleen mukaisesti.
YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea (rotusyrjintäkomitea) on 13.6.2022 julkistetussa ratkaisussaan Anna Nuorgamin ja muiden valitukseen (CERD/C/106/D/59/2016) koskien korkeimman hallinto-oikeuden 30.9.2015 ja 13.1.2016 antamia päätöksiä katsonut korkeimman hallinto-oikeuden loukanneen kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 5 artiklan c alakohdassa turvattua valittajien oikeutta saamelaisten alkuperäiskansan jäseninä määrätä yhdessä saamelaiskäräjien kokoonpanosta ja osallistua julkisten asioiden hoitoon. Komitea on katsonut, että korkeimman hallinto-oikeuden päätökset saattoivat keinotekoisesti muuttaa saamelaiskäräjien äänestäjäkuntaa ja siten vaikuttaa saamelaiskäräjien kykyyn edustaa tosiasiallisesti saamelaisia ja heidän etuaan. Komitea on suositellut, että sopimusvaltio tarjoaa valittajille tehokkaan oikeuskeinon käynnistämällä kiireellisesti neuvottelut saamelaiskäräjälain 3 §:n tarkistamiseksi.
Ihmisoikeuskomitean ja rotusyrjintäkomitean kannanottojen vuoksi saamelaiskäräjälakia on vuonna 2022 esitetty muutettavaksi siten, että vaaliluettelo laadittaisiin uudelleen alusta (HE 274/2022 vp). Hallituksen esitys raukesi ja vuoden 2023 saamelaiskäräjävaalit on toimitettu samojen sääntöjen mukaan kuin aikaisemmat vaalit. Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä keskeisin osin aiempaa rauennutta esitystä vastaava uusi hallituksen esitys (HE 100/2023 vp).
Ihmisoikeuskomitean vuoden 2019 näkökannoissa sekä rotusyrjintäkomitean vuoden 2022 ratkaisussa mainittu korkeimman hallinto-oikeuden tulkinta saamelaiskäräjälain 3 §:n saamelaismääritelmästä ja siihen liittyvästä kokonaisharkinnasta koskee päätöksiä, jotka korkein hallinto-oikeus teki vuoden 2015 saamelaiskäräjävaalien vaaliluettelon osalta. Vuosikirjaratkaisu KHO 2015:147 perustuu kyseiselle tulkinnalle.
Korkein hallinto-oikeus ei ole enää vuoden 2019 ihmisoikeuskomitean näkökantojen jälkeen soveltanut saamelaiskäräjälain 3 §:n tulkinnassa kokonaisharkintaa. Vuoden 2019 saamelaiskäräjien vaaliluetteloa koskevissa asioissa korkein hallinto-oikeus katsoi, että itseidentifikaation ohella jonkin saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:ssä säädetyn objektiivisen kriteerin tulee täyttyä, jotta henkilön voitaisiin katsoa olevan saamelaiskäräjälain 3 §:ssä tarkoitettu saamelainen. Korkeimman hallinto-oikeuden muuttunut tulkinta ilmenee vuosikirjapäätöksistä KHO 2021:45, KHO 2021:46 ja KHO 2021:48. Näillä päätöksillä ei kuitenkaan ole ratkaistu sellaisten henkilöiden asemaa vaaliluettelossa, jotka on aiemmin määrätty merkittäväksi vaaliluetteloon korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä.
Viimeksi mainittu kysymyksenasettelu oli esillä vuosikirjaratkaisussa KHO 2021:47. Siinä korkein hallinto-oikeus katsoi, että sen aikaisempi päätös huomioon ottaen saamelaiskäräjien hallituksen ei olisi tullut päätöksessään arvioida muutoksenhakijan saamelaisuutta ja oikeutta tulla merkityksi vaaliluetteloon toisin kuin korkeimman hallinto-oikeuden aikaisemmassa päätöksessä oli tehty. Korkein hallinto-oikeus kumosi saamelaiskäräjien hallituksen päätöksen. Samalla se määräsi, että muutoksenhakijan oikeusturvan varmistamiseksi muutoksenhakija oli merkittävä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon saamelaiskäräjistä annetun lain 23 §:n 1 momentin mukaisesti seuraavan kerran toimitettavissa saamelaiskäräjävaaleissa.
Kysymys kokonaisharkintaan perustuvien ratkaisujen merkityksestä on ollut korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltävänä myös purkuasioissa, joissa saamelaiskäräjien hallitus on hakenut niiden korkeimman hallinto-oikeuden päätösten purkamista, joilla vaaliluetteloon on lisätty henkilöitä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksillä ja joissa lisäystä on perusteltu kokonaisharkinnalla saamelaiskäräjälain 3 §:n soveltamisessa. Vuonna 2019 tehdyissä purkuhakemuksissa vedottiin ihmisoikeuskomitean ratkaisuihin.
Korkein hallinto-oikeus on hylännyt purkuhakemukset. Tällaista purkuhakemusta koskevassa vuosikirjaratkaisussa KHO 2019:90 korkein hallinto-oikeus lausui johtopäätöksinään, että purkuhakemuksen kohteena olevassa vuoden 2011 päätöksessä oli nojauduttu saamelaiskäräjälain 3 §:n ja sen esitöiden lisäksi YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean vuoden 2009 loppupäätelmiin, joissa oli katsottu, että Suomen tulisi antaa enemmän merkitystä henkilöiden itseidentifikaatiolle. Ihmisoikeuskomitea oli korkeimman hallinto-oikeuden mukaan vuonna 2019 antamissaan näkökannoissa täsmentänyt ja selkeyttänyt saamelaisen määritelmän tulkintaa alkuperäiskansoja koskevan kansainvälisen oikeuden näkökulmasta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että ennen näitä ratkaisuja kansainvälisten valvontaelinten käytäntö erityisesti itseidentifikaation ja ryhmähyväksynnän keskinäisestä painoarvosta oli ollut epäselvä määriteltäessä sitä, kuka on saamelainen. Korkeimman hallinto-oikeuden ei voitu katsoa purkuasioina käsiteltävinä olevien päätösten tekemisen ajankohtana soveltaneen lakia virheellisesti käytettävissä olleen kansainvälisoikeudellisen käytännön valossa. Asioissa ei ollut siten esitetty sellaisia perusteita, jotka antaisivat aiheen poiketa ilmeisesti väärää lain soveltamista koskevan purkuperusteen osalta ylimpien tuomioistuinten vakiintuneesta linjasta.
Korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2019 muuttuneeseen tulkintaan saamelaiskäräjälain 3 §:stä vedottiin vuonna 2021 tehdyissä purkuhakemuksissa, mutta yksinomaan oikeuskäytännön muutoksen vuoksi ei katsottu olevan syytä purkaa vanhoja päätöksiä.
Kun saamelaiskäräjälakia ei ole muutettu ja kun aikaisempia vaaleja koskevia päätöksiä ei ole voitu purkaa, niin ei ole ollut mitään oikeudellista keinoa poistaa aikaisempien vaalien vaaliluettelosta sellaisia henkilöitä, joiden äänioikeus perustuu sellaiseen saamelaiskäräjälain 3 §:n tulkintaan, jonka on todettu olevan ristiriidassa Suomen kansainvälisten velvoitteiden kanssa.
Enemmistö kuitenkin katsoo, että korkeimman hallinto-oikeuden aiemmat päätökset henkilön oikeudesta tulla saamelaismääritelmän täyttävänä äänioikeutettuna merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon sitovat edellä todetusta huolimatta saamelaiskäräjien vaalilautakuntaa ja saamelaiskäräjien hallitusta myös myöhemmissä vaaleissa.
Olen tästä eri mieltä. Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelimien on katsottava viimeistään YK:n rotusyrjintäkomitean 13.6.2022 antaman ratkaisun jälkeen todenneen yhtäpitävästi, että korkeimman hallinto-oikeuden aiempi saamelaiskäräjälain 3 §:n tulkinta on ristiriidassa kyseisten valvontaelinten soveltamien ihmisoikeussopimusten kanssa. Oikeustila ei ole enää tulkinnanvarainen eikä siihen sisälly enää sellaisia eroja valvontaelinten tulkintakäytäntöjen välillä, joihin korkein hallinto-oikeus viittaa purkuasiassa antamassaan vuosikirjaratkaisussa KHO 2019:90 tai johon liittyvä oikeusturvan tarve saattoi vielä vuosikirjaratkaisussa KHO 2021:47 edellyttää muutoksenhakijan merkitsemistä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon seuraavissa saamelaiskäräjävaaleissa. Sitä vastoin korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuista KHO 2021:45, KHO 2021:46 ja KHO 2021:48 ilmenevä oikeustila on yhdenmukainen sekä ihmisoikeuskomitean että nyttemmin myös rotusyrjintäkomitean Suomea koskevien ratkaisujen kanssa.
Oikeustilan muutos verrattuna korkeimman hallinto-oikeuden kokonaisharkintaan perustuvien aiempien päätösten oikeustilaan on olennainen, koska aiempi oikeustila on osoittautunut Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden vastaiseksi. Hallinto-oikeudellisten päätösten oikeusvoimavaikutus tai perustuslain 99 §:n 1 momentin säännös korkeimman hallinto-oikeuden asemasta ylimpänä tuomioistuimena eivät edellytä oikeusvoimavaikutuksen antamista sellaisille korkeimman hallinto-oikeuden päätöksille, joiden on yksiselitteisesti katsottu johtavan Suomea sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden loukkauksiin ja tällaisten loukkausten jatkumiseen.
YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa ja YK:n rotusyrjintäsopimuksessa turvatut oikeudet ovat osa valtionsisäisesti voimassa olevaa oikeutta. Kyseisten sopimusten määräyksiä on syytä tulkita niitä koskevien kansainvälisten valvontaelimien tulkintakannanottojen mukaisesti. Totean edellä esitetyn perusteella, että Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelinten toteamien ihmisoikeusloukkausten jatkuminen voidaan nykyisen saamelaiskäräjälain voimassa ollessa estää vain siten, että saamelaiskäräjien vaaliluettelon laatimisessa otetaan huomioon Suomea sitovien ja valtionsisäisesti lailla voimaansaatettujen ihmisoikeussopimusten määräykset siten kuin niitä on kyseisten sopimusten kansainvälisissä valvontaelimissä sovellettu ja tulkitaan saamelaismääritelmää ja vaaliluettelon laatimista koskevia oikeusohjeita niiden sanamuodon sallimissa puitteissa tavalla, joka poistaa saamelaiskäräjälain soveltamisen ja Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten välisen ristiriidan. Tämä velvollisuus perustuu viimekädessä perustuslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettuun oikeusvaltioperiaatteeseen sekä perustuslain 22 §:ssä säädettyyn julkisen vallan velvollisuuteen turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Oikeudellinen arvio ja johtopäätökset
Muutoksenhakija on alun perin merkitty saamelaiskäräjien vuoden 2015 vaaliluetteloon korkeimman hallinto-oikeuden 30.9.2015 antaman päätöksen taltionumero 2631 perusteella. Korkein hallinto-oikeus määräsi muutoksenhakijan merkittäväksi vaaliluetteloon saamelaiskäräjälain 3 §:n 3 kohdan perusteella päätettyään samana päivänä ensin, että muutoksenhakijan isä oli merkittävä vaaliluetteloon vuoden 2015 vaaliluetteloon äänioikeutettuna. Muutoksenhakijan isää koskevassa päätöksessä KHO 2015:147 korkein hallinto-oikeus on ensin katsonut, ettei isää voitu merkitä vaaliluetteloon saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 1 kohdan tai 3 §:n 2 kohdan nojalla. Kun kuitenkin otettiin päätöksessä mainittujen seikkojen lisäksi huomioon valittajan esittämä selvitys saamelaisista elämäntavoistaan sekä hänen voimakas samaistumisensa saamelaisuuteen, oli hänen kokonaisuutena arvioituna katsottava olevan saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n mukaisen määritelmän mukaan saamelainen.
Totean edellä lausutun perusteella, että muutoksenhakijan asema saamelaiskäräjälaissa tarkoitettuna vaaliluetteloon merkittävänä saamelaisena on perustunut korkeimman hallinto-oikeuden suorittamaan kokonaisharkintaan.
Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on 21.2.2023 päättänyt, että se laatii vaaliluettelon edellisen vaaliluettelon pohjalta siten, että liitteessä 1 mainittuja henkilöitä ei merkitä vuoden 2023 vaaliluetteloon. Muutoksenhakija on kuulunut liitteessä mainittuihin. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta vahvisti saamelaiskäräjien vaalien vaaliluettelon 28.2.2023. Vaaliluetteloon ei sisällytetty niitä henkilöitä, jotka oli vaalilautakunnan näkemyksen mukaan vastoin YK:n ihmisoikeuskomitean ja YK:n rotusyrjinnän vastaisen komitean ratkaisuja määrätty merkittäviksi vaaliluetteloihin korkeimman hallinto-oikeuden vuosina 2011–2021 antamilla päätöksillä.
Vaalilautakunnan menettely perustuu saamelaiskäräjälakiin. Saamelaiskäräjälain 23 §:n mukaan vaalilautakunta laatii äänioikeutetuista vaaliluettelon edellisten vaalien vaaliluettelon ja väestötietojärjestelmän tietojen pohjalta. Saamelaiskäräjälaista tai sen esitöistä ei ilmene, että aikaisemmalla vaaliluettelolla olisi erityinen oikeudellinen sitovuus uudessa vaalissa.
Saamelaiskäräjälain 23 §:ssä tarkoitetussa vaaliluettelossa ei ole kysymys yhdestä vaaliluettelosta, jota sovelletaan vaalista toiseen sitä täydentäen. Vaaliluettelon laatiminen on toistuvaluonteinen toimi. Luettelo laaditaan uudelleen jokaisen vaalin yhteydessä. Vaaliluettelo on hallintopäätös, johon voi saamelaiskäräjälain 26 §:n mukaan hakea muutosta oikaisuvaatimuksella 14 vrk:n kuluessa (KHO 2023:52).
Edellytyksenä vaaliluetteloon merkitsemiselle on, että henkilö on saamelaiskäräjälain 21 §:ssä tarkoitetulla tavalla äänioikeutettu. Äänioikeutettuja ovat mainitun pykälän mukaan asuinpaikkaan katsomatta viimeistään vaalitoimituksen viimeisenä päivänä 18 vuotta täyttävät saamelaiset. Henkilön asema saamelaisena on korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuissa KHO 2021:45, KHO 2021:46 ja KHO 2021:48 todetulla tavalla ratkaistava saamelaiskäräjälain 3 §:ssä säädettyjen edellytysten perusteella.
Äänioikeus saamelaiskäräjävaaleissa perustuu saamelaiskäräjälain 3 §:n mukaiseen saamelaisuuteen. Jos henkilöä ei ole saamelaiskäräjälain 3 §:n objektiivisten kriteerien perusteella enää pidettävä saamelaisena, niin hänellä ei ole myöskään perusteita vaatia saada äänestää saamelaiskäräjävaaleissa. Tällaisten henkilöiden äänioikeus saamelaiskäräjävaaleissa loukkaa YK:n ihmisoikeuskomitean ja YK:n rotusyrjintäkomitean Suomea koskevan tuoreen tulkintakäytännön valossa sekä edellä mainittuja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia että viime kädessä myös perustuslain 17 §:n 3 momentissa ja 121 §:n 4 momentissa tarkoitettua saamelaisten oikeutta itsehallintoon. Tämän loukkauksen ylläpitäminen ei voi perustua aiempien päätösten oikeusvoimavaikutukseen. Se ei myöskään voi saada luottamuksensuojaa eikä sitä edellytä myöskään muutoksenhakijan oikeusturva. Myös yhdenvertaisuus saamelaiskäräjävaaleissa edellyttää, että äänioikeus määräytyy yhdenmukaisin, laissa säädetyin perustein. Tämä voi henkilötasolla merkitä sitä, ettei yksittäinen henkilö enää täytä äänioikeuden saamisen edellytyksiä saamelaiskäräjien vaalissa.
Näillä perusteilla ja huomioon ottaen myös erityisen painavat kansainvälisiin velvoitteisiin liittyvät näkökohdat, joita ei voida enää pitää Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kannalta tulkinnanvaraisina, katson, että vaalilautakunta ja hallitus ovat voineet tarkastella äänioikeuksien määräytymistä uudelleen niissä tapauksissa, joissa äänioikeuden perusteena on ollut virheelliseksi katsottu kokonaisharkinta.
Korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö on toisella kannalla ja katsoo, että saamelaiskäräjien vaalilautakunta ja saamelaiskäräjien hallitus eivät ole voineet ottaa muutoksenhakijan saamelaisuutta ja siihen perustuvaa äänioikeutta vuoden 2023 saamelaiskäräjävaalien yhteydessä uudelleen arvioitavakseen. Tämän vuoksi en ota enemmälti kantaa siihen, ovatko saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ja saamelaiskäräjien hallituksen päätökset muutoksenhakijan saamelaisuudesta ja siihen perustuvasta äänioikeudesta lainmukaisia.
Oikeudenkäyntikuluista velvoitettuna lausumaan olen samaa mieltä kuin korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö.”