KHO:2024:51

A Oy:n tuulivoimalaitos oli kytketty verkonhaltijan kytkinlaitokseen, johon oli kytketty myös erään toisen tuulivoimayhtiön kaksi tuulivoimalaitosta. Yhtiöiden tuulivoimalaitosten yhteenlaskettu nimellisteho ylitti 10 megavolttiampeerin rajan. Asiassa oli ratkaistavana, oliko A Oy:n voimalaitokseen sovellettava eräiden laitosten veroprosenttia (voimalaitosprosentti) sillä perusteella, että kyseiset voimalaitokset oli kytketty jakeluverkkoon kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla yhteisen liittymispisteen kautta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että yhteisellä liittymispisteellä ei voitu katsoa tarkoitetun yksittäisen teknisen osan tarkkuudella määriteltyä pistettä, jonka verkonhaltija ja verkkoon liittyjä olivat sopineet omistus- tai hallintarajakseen. Arvioitaessa sitä, oliko voimalaitokset kytketty verkkoon yhteisen liittymispisteen kautta, huomioon oli sen sijaan otettava sen verkkoinfrastruktuurin kokonaisuus, jolla voimalaitosten kytkeminen jakeluverkkoon oli toteutettu.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevissä oloissa katsottiin, että A Oy:n voimalaitos oli kytketty toisen tuulivoimayhtiön voimalaitosten kanssa jakeluverkkoon yhteisen liittymispisteen kautta. Kun voimalaitosten yhteenlaskettu nimellisteho oli ylittänyt 10 megavolttiampeeria, A Oy:n voimalaitokseen oli voitu soveltaa voimalaitosprosenttia. Merkitystä ei ollut sillä, että A Oy ja toinen tuulivoimayhtiö olivat oikeudellisesti erillisiä ja itsenäisiä toimijoita.

Kiinteistöverotus vuodelta 2018.

Äänestys 3–2.

Kiinteistöverolaki 11 § 3 momentti (724/2017) sekä 14 § 1 ja 2 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Turun hallinto-oikeus 24.5.2022 nro H852/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A Oy:n vaatimusta velvoittaa Verohallinto korvaamaan yhtiöltä perityt kiinteistöverot vuodesta 2019 lähtien viivästyskorkoineen.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää A Oy:lle valitusluvan ja tutkii asian vuoden 2018 kiinteistöverotusta koskevin osin. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian tausta

(1) A Oy omistaa S:n kaupungissa vuokra-alueella sijaitsevan tuulivoimalaitoksen, jonka nimellisteho on viisi megavolttiampeeria. Tuulivoimalaitos on kytketty verkonhaltijan kytkinlaitokseen, johon on kytketty myös erään toisen tuulivoimayhtiön kaksi tuulivoimalaitosta.

(2) Verohallinto on toimittanut A Oy:n tuulivoimalaitoksen kiinteistöverotuksen vuodelta 2018. Tuulivoimalaitokseen on sovellettu kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentissa tarkoitettua eräiden laitosten veroprosenttia, kun A Oy:n voimalaitos ja toisen tuulivoimayhtiön voimalaitokset on katsottu liitetyn jakeluverkkoon yhteisen liittymispisteen kautta ja niiden yhteenlaskettu nimellisteho ylittää 10 megavolttiampeeria.

(3) Verotuksen oikaisulautakunta on päätöksellään 22.5.2019 hylännyt yhtiön vaatimuksen yleisen kiinteistöveroprosentin soveltamisesta.

(4) Hallinto-oikeus on hylännyt A Oy:n valituksen.

(5) Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on todettu muun ohella, että tuulipuistossa olevaa A Oy:n tuulivoimalaa ja toisen tuulivoimayhtiön kahta tuulivoimalaa varten on niiden Caruna Oy:n jakeluverkkoon yhdistämistä varten kytkinasema, jossa kyseisten tuulivoimayhtiöiden tuottamaa sähköä koskeva mittaus myös tapahtuu. Kytkinasemaa on pidettävä kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentissa tarkoitettuna liittymispisteenä ja sen tilojen on katsottava muodostavan yhtiöiden yhteisen liittymispisteen jakeluverkkoon.

(6) Hallinto-oikeuden mukaan sillä, että A Oy:n ja Caruna Oy:n verkkojen siviilioikeudellinen omistus- ja hallintaraja on kytkinaseman eri katkaisijakennossa kuin vastaava raja toisen tuulivoimayhtiön ja Caruna Oy:n verkkojen osalta, ei ole asiassa ratkaisevaa merkitystä. Myöskään se, että A Oy ja toinen tuulivoimayhtiö ovat toisistaan riippumattomia erillisiä oikeushenkilöitä, ei ole esteenä sille, että yhtiöiden voimaloita tarkastellaan yhdessä kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisen liittymispisteen olemassaolon kannalta. Koska yhtiöiden yhteensä kolmen tuulivoimalaitoksen yhteenlaskettu nimellisteho on ylittänyt 10 megavolttiampeeria, A Oy:n tuulivoimalaan on tullut soveltaa voimalaitoksen kiinteistöveroprosenttia.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Matti Leikkonen, joka on myös esitellyt asian, ja Antti Jukarainen.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(7) A Oy on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Verohallinnon päätökset kumotaan. Verohallinto on lisäksi velvoitettava korvaamaan yhtiöltä perityt ylimääräiset ja perusteettomat kiinteistöverot vuodesta 2019 lähtien viivästyskorkoineen.

(8) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vaatinut, että yhtiön valitus hylätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Tutkimatta jättäminen

(9) Korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n mukaan lainkäyttöasioina korkein hallinto-oikeus käsittelee ne muutoksenhakua ja ylimääräistä muutoksenhakua koskevat asiat, jotka sen mukaan kuin siitä muualla laissa säädetään kuuluvat korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan.

(10) A Oy on korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaatinut, että Verohallinto velvoitetaan korvaamaan yhtiöltä perityt ylimääräiset ja perusteettomat kiinteistöverot vuodesta 2019 lähtien viivästyskorkoineen. Korkein hallinto-oikeus ei ole ensi asteena toimivaltainen tutkimaan sanottua vaatimusta. Tämän vuoksi vaatimus on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 81 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla jätettävä tutkimatta.

2. Pääasia

2.1. Kysymyksenasettelu

(11) Asiassa on kysymys siitä, sovelletaanko A Oy:n tuulivoimalaitokseen vuoden 2018 kiinteistöverotuksessa yleistä kiinteistöveroprosenttia vai tätä korkeampaa eräiden laitosten kiinteistöveroprosenttia (jäljempänä voimalaitosprosentti).

(12) A Oy:n tuulivoimalaitoksen nimellisteho alittaa kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentissa tarkoitetun 10 megavolttiampeerin rajan. Näin ollen voimalaitosprosentti ei tule yhtiön voimalaitokseen tällä perusteella sovellettavaksi.

(13) A Oy:n tuulivoimalaitos on kytketty verkonhaltijan kytkinlaitokseen, johon on kytketty myös toisen tuulivoimayhtiön kaksi tuulivoimalaitosta. Yhtiöiden tuulivoimalaitosten yhteenlaskettu nimellisteho ylittää 10 megavolttiampeerin rajan. Asiassa on näin ollen ratkaistava, onko A Oy:n voimalaitokseen sovellettava voimalaitosprosenttia sillä perusteella, että sanotut voimalaitokset on kytketty jakeluverkkoon kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla yhteisen liittymispisteen kautta.

2.2. Osapuolten kannat

(14) A Oy:n mukaan kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset voimalaitosprosentin soveltamiselle eivät täyty. Hallinto-oikeus on virheellisesti katsonut, että Caruna Oy:n omistama kytkinlaitos on A Oy:n ja toisen tuulivoimayhtiön yhteinen liittymispiste.

(15) A Oy ja toinen tuulivoimayhtiö ovat oikeudellisesti erillisiä ja itsenäisiä toimijoita. A Oy:llä on oma liittymissopimus ja oma erillinen liittymispiste Caruna Oy:n omistamalla kytkinlaitoksella. Liittymispisteen on sähkömarkkinalain mukaisesti määritellyt paikallinen verkonhaltija Caruna Oy. A Oy:n tuulivoimapuisto on liitetty omalla liityntäkaapelillaan suoraan jakeluverkkoon.

(16) Kytkinlaitosta ei ole pidettävä liittymispisteenä. Kiinteistöverolain esitöissä liittymispisteen on todettu tarkoittavan rajaa, jossa tuulivoimapuiston sisäinen teollisuussähköverkko loppuu ja verkonhaltijan verkko alkaa. Nyt kysymyksessä olevilla toimijoilla on molemmilla erillinen puiston sisäinen teollisuusverkko, josta tuotanto on siirretty erillisillä liityntäkaapeleilla erillisiin liityntäpisteisiin Caruna Oy:n kytkinasemalla. Kyseessä on siis kaksi erillistä tuulivoimapuistoa.

(17) A Oy:n tuulivoimapuiston kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentissa tarkoitettu liittymispiste on Caruna Oy:n kytkinaseman katkaisukennossa J06. Toisen tuulivoimayhtiön liittymispiste on katkaisukennossa J09. Myös Caruna Oy on todennut, että A Oy:n 20 kV liittymän omistus- ja hallintaraja on Caruna Oy:n kytkinlaitoksen katkaisijakennossa J06 siten, että Caruna Oy omistaa pulttiliitoksen ja A Oy kaapelipäätteen liittimineen sekä tuulipuistolle menevän 20 kV liittymisjohdon.

(18) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan kytkinlaitosta on perusteltua pitää tuulivoimaloiden yhteisenä liittymispisteenä. Taloudellisista ja käytännön syistä on selvää, että tuotettu sähkö on voitava mitata yhtiökohtaisesti. Siitä, että toisistaan erillisillä katkaisijakennoilla on mahdollistettu erillinen mittaus tai kytkentä, ei voida päätellä, että kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentissa tarkoitettua liittymispistettä tulisi kiinteistöverotuksessa arvioida kytkinlaitosta tarkemmalla, laitokseen sisältyvän yksittäisen katkaisijakennon tarkkuudella. Mikäli asiaa arvioitaisiin tällä tarkkuudella, yhteisen liittymispisteen muodostuminen olisi melko helposti teknisesti estettävissä.

(19) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan käsillä olevan kaltaisissa tilanteissa tuulivoimapuiston toimijat eivät tyypillisesti liity kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentissa tarkoitettuun verkkoon saman katkaisijakennon kautta, vaan saman kytkinlaitoksen kautta. Kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentin soveltamisen voidaan katsoa lähtökohtaisesti liittyvän juuri tämän kaltaisiin tilanteisiin. Mikäli kytkinlaitosrakennusta ei voitaisi pitää yhteisenä liittymispisteenä, mainittu säännös jäisi vaille merkitystä. Myös kiinteistöveron objektiveroluonne puoltaa liittymispisteen arvioimista rakennustasolla.

2.3. Sovellettavat oikeusohjeet

(20) Kiinteistöverolain 11 §:n 3 momentin (724/2017) mukaan kunnanvaltuuston määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia sovelletaan kyseisen lain mukaan veronalaisiin kiinteistöihin, jollei muun ohella lain 14 §:stä muuta johdu.

(21) Kiinteistöverolain 14 §:n 1 momentin mukaan kunnanvaltuusto voi määrätä erikseen veroprosentin, jota sovelletaan voimalaitokseen sekä ydinpolttoaineen loppusijoituslaitokseen kuuluviin rakennuksiin ja rakennelmiin.

(22) Saman pykälän 2 momentin mukaan pykälän 1 momentissa tarkoitettua veroprosenttia voidaan soveltaa vain, jos voimalaitoksen nimellisteho ylittää 10 megavolttiampeeria tai, jos useampi voimalaitos on kytketty sähkömarkkinalain (588/2013) 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettuun jakeluverkkoon tai pykälän 3 kohdassa tarkoitettuun suurjännitteiseen jakeluverkkoon taikka 31 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun kantaverkkoon yhteisen liittymispisteen kautta, niiden yhteenlaskettu nimellisteho ylittää 10 megavolttiampeeria.

(23) Kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentin esitöistä ilmenee (HE 96/2017 vp, nykytilan arviointi ja ehdotetut muutokset), että voimalaitosten kiinteistöverotuksessa noudatetun 10 megavolttiampeerin rajan laskemiseen useamman samalla alueella sijaitsevan voimalaitoksen yhteenlasketun tehon perusteella on harkittu erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Hallituksen esityksessä on päädytty ehdottamaan vaihtoehtoa, jossa voimalaitoskokonaisuus määritetään yhteisen sähköverkkoon liittymispisteen perusteella.

(24) Hallituksen esityksen perusteella vaihtoehdon valinnalle on tuotannollis-taloudellisia ja hallinnollisia perusteita. Tuulivoimapuiston liittäminen yleiseen sähköverkkoon on valtaosassa tuulivoimapuistoista toteutettu siten, että puiston voimalat on ensin yhdistetty puiston alueella sijaitsevaan puiston yhteen tai useampaan omaan sähköasemaan. Puiston sähköasemat on puolestaan yhdistetty liittymispisteen kautta jakelu- tai kantaverkkoon. Liittymispiste on raja, jossa tuulivoimapuiston sisäinen sähköverkko loppuu ja verkonhaltijan verkko alkaa.

(25) Hallituksen esityksessä on edelleen todettu, että tavallisesti tuulivoimapuiston kaikki voimalat on kytketty saman liittymispisteen kautta jakelu- tai kantaverkkoon. Joissakin tapauksissa liittäminen on voitu tehdä muutaman voimalan ryppäissä. Hallituksen esityksen mukaan ajateltavissa olevaa mahdollisuutta verotuksen kiertämiseen pilkkomalla tuulivoimapuistoja osiin siten, että ne olisivat keinotekoisesti yhdistettynä eri liittymispisteiden kautta verkonhaltijan verkkoon, rajoittaa verkonhaltijan määräysvalta tarkoituksenmukaisesta liittymisestä verkkoon ja korkeat liittymiskustannukset uutta liittymäpistettä varten rakennettavista muuntoasemista, niiden vaatimista maa-alueista ja lupaprosesseista. Liittymispisteen kautta määritellyn voimalaitoskokonaisuuden korkeampaa verotusta voidaan perustella sillä, että siihen kuuluvat voimalaitokset käyttävät tuulivoimapuiston yhteistä infrastruktuuria, mikä tuo niille tuotannollis-taloudellisia hyötyjä.

(26) Hallituksen esityksessä on esityksen vaikutusten osalta todettu muun ohella, että samaan liittymispisteeseen kytkettyjen voimaloiden nimellistehot laskettaisiin yhteen, jolloin saadaan selville voimalaitosveroprosentin piiriin kuuluvat voimalat. Näin määriteltynä tuulivoimaloiden omistuksella tai sijainnilla eri kiinteistöllä tai eri kuntien alueella ei olisi vaikutusta siihen, onko tuulivoimala osa tuulivoimapuistoa vai ei.

2.4. Saatu selvitys

(27) A Oy ja jakeluverkon silloinen haltija Fortum Sähkönsiirto Oy ovat 10.10.2013 tehneet sähköntuotannon liittymissopimuksen. Sopimuksen mukaan liittyjä ja verkonhaltija ovat sopineet liittyjän tuulivoimalan (tuotantolaitos) liittämisestä verkonhaltijan omistamaan sähköverkkoon. Sopimuksen perusteella rakentamis- ja liittämiskustannukset on jaettu kahden liittyjän kesken niiden liittymistehojen suhteessa.

(28) Sopimuksen mukaan liittyjän tuotantolaitos liittyy verkonhaltijan omistamaan 20 kV kytkinasemaan, sopimuksessa mainitulle kiinteistölle rakennettavan tuulivoimalan läheisyyteen. Sopimuksen perusteella verkonhaltija on perinyt liittymismaksuna liittymän toteutuksesta syntyneet rakentamis- ja liittämiskustannukset sekä liittymistehoon perustuvan kapasiteettivarausmaksun. Rakentamis- ja liittymiskustannukset ovat sopimuksen mukaan liittyneet H:n alueen sähköaseman muutostöihin, noin seitsemän kilometrin 20 kV H–M -maakaapeliin sekä M:n alueen 20 kV kytkinasemaan.

(29) Asian osapuolet ovat pyytäneet Caruna Oy:ltä tarkempaa selvitystä A Oy:n liittymisestä Caruna Oy:n sähköverkkoon. Caruna Oy:n selvityksen mukaan A Oy:n liittymispiste sijaitsee M:n alueen olevalla Caruna Oy:n omistamalla 20 kV kytkinlaitoksella. A Oy on liittynyt Caruna Oy:n sähköverkkoon omalla 20 kV liittymisjohdollaan. Omistus- ja hallintaraja on kytkinlaitoksen katkaisijakennossa J06, jossa sijaitsee myös asiakkaan laskutusmittaus. Toisen tuulivoimayhtiön liittymispiste ja laskutusmittaus ovat kennossa J09.

(30) Edelleen Caruna Oy:n selvityksen mukaan A Oy:n liittymän omistus- ja hallintaraja on katkaisijakennossa J06 siten, että Caruna Oy omistaa pulttiliitoksen ja A Oy kaapelipäätteen liittimineen sekä tuulipuistolle menevän 20 kV liittymisjohdon. Toisella tuulivoimayhtiöllä on oma 20 kV liittymä kytkinlaitoksen kentässä J09, johon tuulipuisto on liittynyt omalla 20 kV liittymisjohdollaan. Omistus- ja hallintaraja on vastaava kuin A Oy:n liittymässä. Molemmat tuulipuistot ovat liittyneet Caruna Oy:n jakeluverkkoon omilla 20 kV liittymisjohdoillaan ja niillä on fyysisesti omat liittymät ja eri liittymispisteet M:n alueen kytkinlaitoksella.

2.5. Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(31) Kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentin nojalla voimalaitosprosenttia voidaan soveltaa muun ohella silloin, kun useampi voimalaitos on kytketty jakeluverkkoon säännöksessä tarkoitetun yhteisen liittymispisteen kautta ja niiden yhteenlaskettu nimellisteho ylittää 10 megavolttiampeeria.

(32) Kiinteistöverolain edellä viitattua säännöstä sovelletaan sanamuotonsa mukaan kaikkiin mainitut edellytykset täyttäviin voimalaitoksiin. Säännöksen sanamuodon perusteella merkitystä ei ole sillä, kuuluvatko voimalaitokset omistuksen perusteella tai muutoin samaan intressipiiriin.

(33) Säännöksen esitöistä ei myöskään ilmene, että säännöksen olisi tarkoitettu soveltuvan vain saman intressipiirin voimalaitoksiin. Päinvastoin esitöissä on nimenomaisesti todettu, että samaan liittymispisteeseen kytkettyjen voimaloiden nimellistehot laskettaisiin yhteen, eikä tuulivoimaloiden omistuksella olisi vaikutusta siihen, onko tuulivoimala osa tuulivoimapuistoa vai ei.

(34) Näin ollen sillä A Oy:n esittämällä seikalla, että yhtiö ja samaa kytkinlaitosta käyttävä toinen tuulivoimayhtiö ovat oikeudellisesti erillisiä ja itsenäisiä toimijoita, ei ole kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentin soveltamisen kannalta merkitystä. Ratkaisevaa on sen sijaan se, onko yhtiöiden voimalaitokset kytketty säännöksessä tarkoitetulla tavalla jakeluverkkoon yhteisen liittymispisteen kautta.

(35) Kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentissa tai muuallakaan laissa ei ole määritelty, mitä yhteisellä liittymispisteellä tarkoitetaan. Säännöksen esitöistä kuitenkin ilmenee, että yhteistä liittymispistettä koskevalla edellytyksellä on tarkoitettu ulottaa voimalaitosprosentin soveltaminen tuotannollis-taloudellisin perustein yhteistä infrastruktuuria hyödyntäviin voimalaitoskokonaisuuksiin. Edelleen esitöistä ilmenee, että mahdollisuutta yhdistää tuulivoimapuistoja verkkoon keinotekoisesti eri liittymispisteiden kautta rajoittavat muun ohella verkonhaltijan määräysvalta verkkoon liittymisestä ja korkeat liittymiskustannukset uutta liittymäpistettä varten rakennettavista muuntoasemista, niiden vaatimista maa-alueista ja lupaprosesseista.

(36) Edellä todettuun nähden kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentin mukaisella yhteisellä liittymispisteellä ei voida katsoa tarkoitetun A Oy:n viittaamaa yksittäisen teknisen osan tarkkuudella määriteltyä pistettä, jonka verkonhaltija ja verkkoon liittyjä ovat sopineet omistus- tai hallintarajakseen. Arvioitaessa sitä, onko voimalaitokset kytketty säännöksessä tarkoitetulla tavalla verkkoon yhteisen liittymispisteen kautta, huomioon on sen sijaan otettava sen verkkoinfrastruktuurin kokonaisuus, jolla voimalaitosten kytkeminen jakeluverkkoon on toteutettu.

(37) Saadun selvityksen perusteella A Oy:n voimalaitoksen liittyminen verkkoon on edellyttänyt muun ohella H:n alueen sähköaseman muutostöitä, noin seitsemän kilometrin 20 kV H–M -maakaapelia sekä tuulivoimalan läheisyyteen rakennettua M:n alueen 20 kV kytkinasemaa. Liittymissopimuksen perusteella liittymä on rakennettu kahdelle liittyjälle, jotka ovat jakaneet rakentamis- ja liittämiskustannukset liittymistehojen suhteessa. A Oy:llä on kytkinasemalla liittymä ja liittymispiste, kuten myös toisella kytkinasemaa käyttävällä tuulivoimayhtiöllä.

(38) Näissä oloissa A Oy:n voimalaitoksen on katsottava olevan kytketty toisen tuulivoimayhtiön voimalaitosten kanssa jakeluverkkoon kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla yhteisen liittymispisteen kautta. Kun sanottujen voimalaitosten yhteenlaskettu nimellisteho on ylittänyt 10 megavolttiampeeria, A Oy:n voimalaitokseen on toimitetussa kiinteistöverotuksessa voitu soveltaa voimalaitosprosenttia.

(39) Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Stina-Maria Lund.

Äänestyslausunto ja eriävä mielipide

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Vesa-Pekka Nuotion äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Hannele Ranta-Lassila yhtyi:

”Olen samaa mieltä kuin enemmistö siltä osin kuin A Oy:n vaatimus kiinteistöverojen korvaamisesta vuodesta 2019 lähtien jätetään tutkimatta.

Myönnän yhtiölle valitusluvan. Hyväksyn valituksen. Katson, että A Oy:n tuulivoimalaitokseen on vuoden 2018 kiinteistöverotuksessa sovellettava yleistä kiinteistöveroprosenttia ja että tämän vuoksi hallinto-oikeuden sekä verotuksen oikaisulautakunnan päätökset ja toimitettu kiinteistöverotus on kumottava ja asia palautettava Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Enemmistön soveltamien oikeusohjeiden lisäksi otan asiassa huomioon seuraavat kiinteistöverolain säännökset.

Lain 5 §:n 1 momentin mukaan kiinteistön omistajalla tarkoitetaan sitä, joka omistaa kiinteistön kalenterivuoden alkaessa.

Lain 6 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöstä menevän veron on velvollinen suorittamaan kiinteistön omistaja, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Saman pykälän 3 momentin mukaan rakennuksesta tai rakennelmasta menevän veron on velvollinen suorittamaan rakennuksen tai rakennelman omistaja riippumatta hänen oikeudestaan maapohjaan, jolla rakennus tai rakennelma on.

Lain 14 §:n 3 momentin mukaan voimalaitoksen omistajan on esitettävä selvitys voimalaitoksen nimellistehosta. Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä annettavista tiedoista, tietojen antamisen ajankohdasta ja tavasta.

A Oy ja M:n alueen tuulivoimapuistossa toisena operaattorina vuonna 2018 toiminut yhtiö ovat olleet itsenäiset, toisistaan riippumattomat toimijat. A Oy:n omistama tuulivoimalaitos on ollut nimellisteholtaan alle 10 megavolttiampeerin pienvoimalaitos.

Pienvoimalaitokset on kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentin säännöksellä rajattu voimalaitosprosentin soveltamisalan ulkopuolelle lukuun ottamatta säännöksessä tarkoitettuja voimalaitoskokonaisuuksia. Voimalaitoskokonaisuudesta on kysymys silloin, kun useampi voimalaitos on kytketty jakelu- tai kantaverkkoon yhteisen liittymispisteen kautta ja voimalaitosten yhteenlaskettu nimellisteho ylittää 10 megavolttiampeeria. Kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentissa ei ole erikseen säädetty siitä, sovelletaanko kyseistä voimalaitosprosenttia, jos säännöksessä tarkoitettuun jakelu- tai kantaverkkoon on yhteisen liittymispisteen kautta kytketty eri omistajien voimalaitoksia.

Kiinteistövero on kiinteistön arvon perusteella määrättävä objektivero. Kiinteistöt arvostetaan kunkin kiinteistön ominaisuuksien pohjalta, ja verotusarvo määrätään erikseen maapohjan ja rakennusten osalta. Rakennuksen omistaja on verovelvollinen riippumatta hänen oikeudestaan maapohjaan. Kiinteistöverolain lähtökohtana siten on, että kukin verovelvollinen suorittaa kiinteistöveroa vain omistamastaan kiinteistöstä ja kiinteistöön kuuluvista rakennuksista ja muista aineisosista ja veron määrää määräytyy verotettavan kohteen yksilöllisten ominaisuuksien perusteella. Lähtökohta ilmenee myös lain 14 §:n 3 momentista, jossa on säädetty, että velvollisuus esittää selvitys voimalaitoksen nimellistehosta on voimalaitoksen omistajalla. Tämän lähtökohdan mukaista ei ole, että toisen voimalaitosyhtiön omistamien pienvoimalaitosten nimellistehot voisivat vaikuttaa A Oy:ltä kannettavan kiinteistöveron määrään.

Kun otan huomioon edellä esitettyjen seikkojen lisäksi verotuksessa noudatettavan lakisidonnaisuuden periaatteen, katson, että kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentin useammalla yhteisen liittymispisteen kautta jakelu- tai kantaverkkoon liitetyllä voimalaitoksella tarkoitetaan saman omistajan omistamia voimalaitoksia. Näin ollen A Oy:n omistaman nimellisteholtaan alle 10 megavolttiampeerin tuulivoimalaitoksen kiinteistöverotuksessa ei ole voitu soveltaa voimalaitosprosenttia, vaikka A Oy:n voimalaitos olisi kytketty jakeluverkkoon yhteisen liittymispisteen kautta toisen M:n alueen tuulivoimapuistossa toimivan tuulivoimayhtiön omistamien voimalaitosten kanssa. A Oy:n tuulivoimalaitokseen on sen sijaan sovellettava kiinteistöverolain 11 §:n mukaista yleistä kiinteistöveroprosenttia.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden sekä verotuksen oikaisulautakunnan päätökset ja toimitettu kiinteistöverotus on kumottava ja asia palautettava Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.”

Asian esittelijän esittelijäneuvos Stina-Maria Lundin esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin oikeusneuvos Vesa-Pekka Nuotion äänestyslausunto.