KHO:2024:52

A oli hakenut pysyvää oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Perheenkokoaja oli A:n alaikäinen lapsi, joka oli Suomen kansalainen. Maahanmuuttovirasto ei ollut myöntänyt A:lle pysyvää eikä määräaikaista oleskelulupaa ja oli päättänyt karkottaa hänet kotimaahansa. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus olivat ulkomaalaislain soveltamista koskevan oikeuskäytännön mukaisesti voineet päätyä A:n hakemuksen hylkäämiseen ja hänen karkottamiseensa.

Asiassa oli kuitenkin kysymys sellaisen kolmannen maan kansalaisen oleskeluluvan myöntämättä jättämisestä ja karkottamisesta, jonka puoliso ja lapset olivat Suomen ja samalla Euroopan unionin kansalaisia. Tämän vuoksi arvioinnissa oli otettava huomioon unionin oikeudesta seuraavat vaatimukset, joista merkityksellinen oli niin sanottua johdettua oleskeluoikeutta koskeva oikeuskäytäntö.

Asian olosuhteissa A:n tilanne kuului unionin oikeuden soveltamisalaan ja hänellä oli lähtökohtaisesti SEUT 20 artiklan mukainen unionin kansalaisen oikeuksista johdettu oikeus oleskella Suomessa. Hänen aiheuttamaansa uhkaa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle sekä hänen unionin kansalaisten perheenjäsentensä tilannetta oli arvioitava kokonaisuutena unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraavien näkökohtien valossa. Tämän arvioinnin perusteet poikkesivat ainakin jossain määrin Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden tekemästä ulkomaalaislain mukaisesti arvioinnista. Asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus 20 artikla

Unionin tuomioistuimen suuren jaoston tuomiot asioissa Ruiz Zambrano (C-34/09, ECLI:EU:C:2011:124), Dereci (C-256/11, ECLI:EU:C:2011:734), Chavez-Vilchez ym. (C-133/15, ECLI:EU:C:2017:354), Rendón Marín (C-165/14, ECLI:EU:C:2016:675) ja CS (C-304/14, ECLI:EU:C:2016:674)

Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa Subdelegación del Gobierno en Toledo (C-451/19 ja C-532/19, ECLI:EU:C:2022:354) ja M.D. (C-528/21, ECLI:EU:C:2023:341)

Ks. ja vrt. KHO 2012:47 ja KHO 2013:97.

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 13.7.2023 nro H4168/2023

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian tausta

(1) Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksellään 7.7.2022 myöntänyt A:lle (jäljempänä muutoksenhakija) pysyvää eikä määräaikaista oleskelulupaa. Maahanmuuttovirasto on päättänyt karkottaa muutoksenhakijan kotimaahansa ja määrännyt hänet Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon neljäksi vuodeksi.

(2) Oleskeluluvan epäämisen osalta maahanmuuttovirasto on todennut, että vaikka muutoksenhakija on oleskellut Suomessa yhtäjaksoisesti neljä vuotta jatkuvalla oleskeluluvalla ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, pysyvän oleskeluluvan myöntämiselle on ollut ulkomaalaislain 57 §:n mukainen este. Maahanmuuttovirasto on edelleen todennut, että uutta määräaikaista oleskelulupaa ei myönnetä, koska muutoksenhakija vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tältä osin päätöksessä on viitattu myös Turkin ja Euroopan yhteisön väliseen assosiaatiosopimukseen sekä siihen liittyvään assosiaationeuvoston päätökseen N:o 1/80, jonka 14 artiklan 1 kohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus rajoittaa turkkilaisten oleskeluoikeutta alueellaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden perusteella. Päätöksessä on lisäksi arvioitu, ettei oleskeluluvan myöntämättä jättäminen loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa suojattua perhe-elämää tai ulkomaalaislain 6 §:n mukaista lapsen etua. Päätöksen perustelujen mukaan myöskään ulkomaalaislain 66 a §:n mukaiset seikat eivät edellytä oleskeluluvan myöntämistä muutoksenhakijalle.

(3) Lapsen edun osalta Maahanmuuttovirasto on todennut, että kun muutoksenhakija on syyllistynyt rikoksiin ja hänen epäillään syyllistyneen vakaviin rikoksiin Suomessa, oleskeluluvan myöntäminen lapsen edun vuoksi edellyttäisi lapsen edun tosiasiallista ja vakavaa vaarantumista lapsen tilanteeseen liittyvien yksilöllisten olosuhteiden vuoksi, esimerkiksi niin, että lapsi päätöksen seurauksena kokonaan jäisi ilman aikuisen hoivaa ja huolenpitoa. Muutoksenhakijan lapset ovat Suomen kansalaisia ja asuvat Suomessa yhdessä toisen huoltajansa kanssa eikä ole syytä olettaa, että lapset jäisivät ilman aikuisen hoivaa ja huolenpitoa ilman muutoksenhakijan Suomessa oleskelua.

(4) Karkottamisen ja maahantulokieltoon määräämisen osalta Maahanmuuttovirasto on todennut, että muutoksenhakija karkotetaan kotimaahansa, koska hän oleskelee ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla maassa ilman vaadittavaa oleskelulupaa. Muutoksenhakijan on myös katsottu käyttäytymisellään osoittaneen olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle, mikä on ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 3 kohdan mukainen peruste karkottamiselle. Hänet on lisäksi määrätty maahantulokieltoon neljäksi vuodeksi. Maahanmuuttovirasto on lisäksi katsonut, ettei asiassa ole ilmennyt ulkomaalaislain 146 §:n mukaisesti kokonaisharkinnassa huomioitavia seikkoja, jotka olisivat karkottamis- ja maahantulokieltoon määräämisperusteita painavampia. Karkottaminen ei loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan suojaamaa perhe-elämää tai lapsen etua, koska muutoksenhakija vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Muutoksenhakija voidaan karkottaa kotimaahansa ilman, että hän voi joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa ja ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi.

(5) Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan valituksen ja suullista käsittelyä koskevan vaatimuksen.

(6) Hallinto-oikeus on todennut, että muutoksenhakijan puoliso ja lapset ovat Suomen kansalaisia, mutta puolisolla ja toisella lapsella on myös Turkin kansalaisuus. Muutoksenhakijan puolison terveydentilasta esitettyjen selvitysten perusteella ei voida katsoa, että puoliso olisi kyvytön huolehtimaan lasten terveyden ja hyvinvoinnin edellyttämästä välttämättömästä huollosta, eikä asiassa ole muutoinkaan ilmennyt sellaisia yksilöllisiä lasten etuun konkreettisesti vaikuttavia seikkoja tai olosuhteita, jotka edellyttäisivät oleskeluluvan myöntämistä. Hallinto-oikeus on myös arvioinut perheenjäsenten mahdollisuuksia järjestää jatkossa tapaamisia Euroopan unionin ulkopuolella, muutoksenhakijan Suomessa viettämää aikaa ja hänen siteitään kotimaahansa sekä perheen toimeentulotason mahdollisen alenemisen merkitystä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tero Särkikangas ja Emmi Aakula, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(7) Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Hän on valituksessaan vaatinut, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja hänelle myönnetään oleskelulupa tai asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi hän on vaatinut, että karkottamisen täytäntöönpano kielletään.

(8) Vaatimusten tueksi on esitetty seuraavaa:

(9) Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus eivät ole ottaneet riittävästi huomioon muutoksenhakijan ja hänen lastensa välistä kiinteää suhdetta ja sen rikkoutumista mahdollisen maasta poistamisen myötä. Perheen lapset ja lasten äiti ovat Suomen kansalaisia, ja heidän elämänsä kaikki kiinnekohdat ovat Suomessa. Muutoksenhakijan avioliitto lasten äidin kanssa ja kiinteä perhe-elämä on kestänyt jo vuosia. Vaatimus siitä, että lapset ja heidän äitinsä muuttaisivat Turkkiin, on perustuslain vastainen ja kohtuuton.

(10) Päätöksissä ei ole tuotu esille, mihin aineistoon arviot rikosepäilyjen uskottavuudesta ja muutoksenhakijan aiheuttamasta uhasta yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle tulevaisuudessa perustuvat. Hallinto-oikeus ei ole ottanut riittävästi huomioon korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä, jonka mukaan karkottamisen kokonaisharkinnassa on kyse erityisesti lapsen edun ja perhe-elämän suojan merkityksen arvioinnista suhteessa ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan.

(11) Korkein hallinto-oikeus on varannut Maahanmuuttovirastolle tilaisuuden antaa lausuntonsa ja pyytänyt sitä lausumaan erityisesti näkemyksensä asian mahdollisesta liitynnästä Euroopan unionin tuomioistuimen niin sanottua Zambrano-periaatetta koskevaan oikeuskäytäntöön.

(12) Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon, jossa se on vaatinut valituksen hylkäämistä ja todennut muun ohella seuraavaa:

(13) Unionin tuomioistuimen 5.5.2022 yhdistetyissä asioissa C451/19 ja C532/19, Subdelegación del Gobierno en Toledo, antamassa ratkaisussa on tuotu esiin, että oleskeluoikeuden myöntäminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 20 artiklan nojalla niin sanotun Zambrano-periaatteen mukaisesti tulisi kyseeseen vain niissä hyvin erityislaatuisissa tilanteissa, joissa kolmannen maan kansalaisen ja unionin kansalaisen välillä vallitsee riippuvuussuhde. Ratkaisussaan unionin tuomioistuin on muun muassa todennut, että mikäli kolmannen valtion kansalaisuuden omaava vanhempi asuu vakituisesti unionin kansalaisuuden omaavan alaikäisen lapsensa toisen vanhemman, joka on unionin kansalainen, kanssa, riippuvuussuhteen oletetaan olevan olemassa, ellei toisin ole osoitettu. Täsmentymättä kuitenkin jää, miten lausumaa riippuvuussuhteesta on tulkittava käytännössä ja minkälaista näyttöä toisin osoittaminen edellyttää. Nyt esillä olevan asian tosiseikasto ei myöskään ole vastaava kuin mainitussa unionin tuomioistuimen ratkaisussa, joten muutoksenhakijan perheen tilannetta on arvioitava kokonaisuutena. Asiassa saatujen tietojen perusteella ei voida osoittaa, että muutoksenhakijan puoliso ja lapset olisivat muutoksenhakijasta sillä tavalla riippuvaisia, että he olisivat pakotettuja muuttamaan tämän kanssa maasta pois. Pikemminkin selvitys osoittaa, että tällaista riippuvuussuhdetta ei ole.

(14) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy lisäksi ilmi, ettei Zambrano-periaate vaikuta jäsenvaltioiden mahdollisuuteen vedota SEUT 20 artiklaan perustuvaa johdettua oleskeluoikeutta koskevaan poikkeukseen, joka liittyy yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen. Muutoksenhakijan on katsottu vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta, joten Zambrano-periaatteesta voidaan poiketa. Poliisin tietojärjestelmästä ilmenee, että rikosepäilyjen esitutkinnat ovat valmistuneet ja asiat ovat siirtyneet syyttäjälle. Rikosnimikkeet ovat säilyneet pääosin samoina ja edelleen hyvin vakavina esitutkinnan loppuun saakka. Syyttäjältä syyskuussa 2023 saadun tiedon mukaan syyteharkinta on edelleen kesken, mutta syytekynnyksen ylittyminen on todennäköistä. Asian siirtymisen syyteharkintaan ja syyttäjältä saadun tiedon voidaan katsoa vahvistavan rikosepäilyn uskottavuutta.

(15) Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen. Unionin tuomioistuimen asiassa Subdelegación del Gobierno en Toledo antamassa tuomiossa tuodaan esille, että yhdessä vanhempiensa kanssa vakituisesti asuvan alaikäisen lapsen ja hänen vanhempiensa välillä katsotaan olevan riippuvuussuhde, ellei toisin ole osoitettu. Maahanmuuttoviraston esittämä väite, jonka mukaan riippuvuussuhteen osoittaminen näissä olosuhteissa olisi hakijan tehtävä, ei näin ollen pidä paikkaansa. Muutoksenhakija ja hänen puolisonsa asuvat yhteisessä taloudessa lastensa kanssa ja vastaavat näiden huollosta ja elatuksesta. Muutoksenhakijan ja hänen lastensa välillä on siten riippuvuussuhde, eikä Maahanmuuttovirasto ole osoittanut sen puuttumista. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella oleskeluoikeuden epäämistä ei voida perustaa yksinomaan henkilön rikollisuuteen, vaan arviossa tulee kiinnittää huomiota myös kolmannen maan kansalaisen ja alaikäisen unionin kansalaisen väliseen riippuvuussuhteeseen.

Välipäätös

(16) Korkein hallinto-oikeus on 24.8.2023 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 2449/2023 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Arvioinnin lähtökohdat ja kysymyksenasettelu

(17) Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätösten lopputulos ja keskeiset perustelut on selostettu edellä 1–6 kohdassa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat ulkomaalaislain soveltamista koskevan oikeuskäytännön mukaisesti voineet mainitsemillaan perusteilla päätyä siihen, että muutoksenhakijalle ei myönnetä pysyvää tai määräaikaista oleskelulupaa ja että hänet karkotetaan kotimaahansa ja hänelle määrätään maahantulokielto.

(18) Koska nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin kysymys sellaisen kolmannen maan kansalaisen oleskeluluvan myöntämättä jättämisestä ja karkottamisesta, jonka puoliso ja lapset ovat Suomen ja samalla Euroopan unionin kansalaisia, arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon Euroopan unionin oikeudesta seuraavat vaatimukset. Tällaisessa yhteydessä merkityksellistä on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 20 artiklan soveltamisesta seuraava, niin sanottua johdettua oleskeluoikeutta koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen Zambrano-oikeuskäytäntö (ks. suuren jaoston tuomio asiassa C-34/09, Ruiz Zambrano).

(19) Unionin tuomioistuin on tältä osin todennut, että tässä oikeuskäytännössä tarkoitetun johdetun oleskeluoikeuden myöntämistä voidaan harkita vain silloin, kun kolmannen maan kansalainen, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen, ei täytä edellytyksiä, jotka on muiden säännösten perusteella ja erityisesti perheenyhdistämiseen sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla asetettu oleskeluoikeuden saamiselle siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen kyseinen unionin kansalainen on (C-451/19 ja C-532/19, Subdelegación del Gobierno en Toledo, 47 kohta). Kuten edellä on todettu, muutoksenhakijan oleskelulupahakemus on voitu kansallisen lainsäädännön soveltamisen perusteella hylätä, joten käsillä on nyt tällainen arviointitilanne.

(20) Näin ollen asiassa tulee arvioitavaksi, kuuluuko muutoksenhakijan tilanne saadun selvityksen perusteella unionin oikeuden soveltamisalaan siten, että muutoksenhakijalle tulisi lähtökohtaisesti myöntää unionin kansalaisen oikeuksista johdettu oleskeluoikeus. Jos näin on, kysymys on vielä siitä, onko asiassa kuitenkin perusteita katsoa, että johdetusta oleskeluoikeudesta voidaan yleisen järjestyksen tai turvallisuuden turvaamiseksi poiketa.

(21) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että se on arvioinut aiemmin Zambrano-oikeuskäytännön merkitystä perhesideperusteisen oleskeluluvan myöntämistä koskevissa vuosikirjaratkaisuissa KHO 2012:47 ja KHO 2013:97. Näiden päätösten jälkeen unionin tuomioistuin on antanut useita oikeuskäytäntöä selventäviä ja täsmentäviä tuomioita, jotka on nyt otettava arvioinnissa huomioon.

Unionin kansalaisen oikeuksista johdettu oleskeluoikeus

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä

(22) Edellä mainitussa Zambrano-tuomiossaan Euroopan unionin tuomioistuin totesi, että SEUT 20 artikla on esteenä kansallisille toimenpiteille, joiden vaikutuksesta unionin kansalaiset eivät tosiasiassa voi käyttää pääosaa oikeuksista, jotka heillä on unionin kansalaisen asemansa perusteella (42 kohta). Tuomioistuin kiinnitti huomiota siihen, että kolmannen valtion kansalaisen oleskelun epäämisestä saattoi seurata se, että hänen lapsensa, jotka olivat unionin kansalaisia, joutuvat lähtemään unionin alueelta vanhempiensa mukana. Tällaisessa tilanteessa kyseisten unionin kansalaisten on tosiasiassa mahdoton käyttää pääosaa oikeuksista, jotka heillä on unionin kansalaisen asemansa perusteella (44 kohta). Kysymys on siis kolmannen valtion kansalaisen, joka on unionin kansalaisen vanhempi, unionin kansalaisen oikeuksista johdetusta oleskeluoikeudesta.

(23) Unionin tuomioistuin on sittemmin kiinnittänyt huomiota johdetun oleskeluoikeuden poikkeuksellisuuteen ja täsmentänyt, että pelkästään sen perusteella, että jäsenvaltion kansalaiselle voisi taloudellisista syistä tai perheen yhtenäisyyden säilyttämiseen unionin alueella liittyvistä syistä olla suotavaa, että hänen perheenjäsenensä, jotka eivät ole jäsenvaltion kansalaisia, voivat oleskella hänen kanssaan unionin alueella, ei sinänsä voida katsoa, että unionin kansalaisen olisi pakko lähteä unionin alueelta, jos tällaista oikeutta ei myönnetä (suuren jaoston tuomio asiassa C-256/11, Dereci, 67 ja 68 kohta).

(24) Myöhemmässä oikeuskäytännössään unionin tuomioistuin on arvioidessaan asian kuulumista SEUT 20 artiklan soveltamisalaan kiinnittänyt erityisesti huomiota kolmannen maan kansalaisen hakijan ja unionin kansalaisen perheenkokoajan välisen riippuvuussuhteen luonteeseen (ks. erit. suuren jaoston tuomio asiassa C-133/15, Chavez-Vilchez ym., 70 ja 71 kohta).

(25) Unionin tuomioistuin otti 5.5.2022 antamassaan tuomiossa yhdistetyissä asioissa C-451/19 ja C-532/19, Subdelegación del Gobierno en Toledo, nimenomaisesti kantaa Zambrano-periaatteen soveltamiseen tilanteessa, jossa unionin kansalaisen lapsen vanhemmat, joista toinen oli unionin kansalainen, asuivat ja vastasivat lapsen huollosta yhdessä.

(26) Tuomioistuin totesi, että selvitettäessä, johtaako se, että lapsen, joka on unionin kansalainen, vanhemmalta, joka on kolmannen maan kansalainen, evätään johdettu oleskeluoikeus, siihen, ettei lapsi voi tosiasiallisesti käyttää hänelle unionin kansalaisuuden perusteella kuuluvia olennaisia oikeuksia, koska lapsen on tosiasiassa pakko lähteä vanhempansa mukana ja siis poistua kokonaan unionin alueelta, unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään pitänyt merkityksellisinä seikkoina kysymystä sekä lapsen huoltajuudesta että siitä, vastaako se vanhempi, joka on kolmannen maan kansalainen, lain mukaan kyseisen lapsen elatuksesta ja huolehtiiko tämä vanhempi lapsesta taloudellisesti ja tunnetasolla (65 kohta oikeuskäytäntöviitteineen).

(27) Asiassa on unionin tuomioistuimen mukaan selvitettävä, vastaako vanhempi lapsen huollosta tosiasiallisesti ja onko lapsen ja vanhemman välillä tosiasiallinen riippuvuussuhde. Tässä arvioinnissa toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon oikeus perheelämän kunnioittamiseen, sellaisena kuin se on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa, jota on tulkittava yhdessä perusoikeuskirjan 24 artiklan 2 kohdassa tunnustetun lapsen edun huomioon ottamista koskevan velvollisuuden kanssa, johon kytkeytyy perusoikeuskirjan 24 artiklan 3 kohdassa vahvistettu lapsen oikeus ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti (66 kohta).

(28) Se, että unionin kansalainen toinen vanhempi on todellisuudessa kykenevä ja valmis vastaamaan yksin lapsen jokapäiväisestä ja tosiasiallisesta huollosta, on merkityksellinen mutta ei kuitenkaan yksin riittävä seikka, jonka perusteella voitaisiin todeta, ettei vanhemman, joka on kolmannen maan kansalainen, ja lapsen välillä ole riippuvuussuhdetta. Tällainen toteamus voidaan näet tehdä asianomaisen lapsen edun mukaisesti vain ottamalla huomioon kaikki käsiteltävään tapaukseen liittyvät seikat, kuten lapsen ikä, hänen fyysinen ja tunnetason kehityksensä, hänen kiintymyksensä sekä siihen vanhempaan, joka on unionin kansalainen, että siihen vanhempaan, joka on kolmannen maan kansalainen, ja vaara, jonka lapsen erottaminen viimeksi mainitusta aiheuttaisi kyseisen lapsen tasapainolle (67 kohta).

(29) Johtopäätöksenään unionin tuomioistuin totesi, että silloin kun alaikäinen unionin kansalainen asuu vakituisesti kummankin vanhempansa kanssa ja kun nämä näin joka päivä vastaavat yhdessä lapsen huollosta sekä lain mukaan kyseisen lapsen elatuksesta sekä lapsesta taloudellisesti ja tunnetasolla, voidaan – ellei toisin ole osoitettu – lähteä siitä olettamasta, että kyseisen alaikäisen unionin kansalaisen ja hänen vanhempansa, joka on kolmannen maan kansalainen, välillä on riippuvuussuhde, riippumatta siitä, että lapsen toisella vanhemmalla on sen jäsenvaltion kansalaisena, jonne perhe on sijoittautunut asumaan, ehdoton oikeus jäädä kyseisen jäsenvaltion alueelle (69 kohta).

Asiassa saatu riippuvuussuhteen arvioimisen kannalta keskeinen selvitys

(30) Muutoksenhakija ja hänen puolisonsa, joka on Turkin ja Suomen kaksoiskansalainen, ovat väestötietojärjestelmän mukaan avioituneet vuonna 2011. Puolisoilla on vuosina 2010 ja 2014 Turkissa syntyneet lapset, jotka ovat Suomen ja Turkin kaksoiskansalaisia, ja vuonna 2018 Suomessa syntynyt lapsi, joka on Suomen kansalainen.

(31) Muutoksenhakijalle on myönnetty ensimmäinen jatkuva oleskelulupa perhesiteen perusteella aviopuolisonsa perheenjäsenenä ajalle 26.5.2016–26.5.2017 ja jatkolupa samalla perusteella ajalle 26.5.2017–26.5.2021. Muutoksenhakija on 29.3.2021 hakenut pysyvää oleskelulupaa ilmoittaen hakuperusteeksi perhesiteen lapseensa. Lisäksi muutoksenhakija on hakemuksessa kertonut Suomessa oleskelunsa perusteeksi perhesiteen puolisoonsa sekä yritystoiminnan.

(32) Muutoksenhakija ja hänen puolisonsa asuvat yhteisessä taloudessa lastensa kanssa. Lapset ovat vanhempiensa yhteishuollossa. Lasten hoitamisesta on pääasiassa vastannut muutoksenhakijan puoliso.

(33) Muutoksenhakija on kertonut työskennelleensä joulukuusta 2020 lähtien pitseriayrittäjänä omassa ravintolassaan, jossa hän tekee pitkiä työpäiviä. Hän vastaa pääasiallisesti perheen taloudesta.

(34) Muutoksenhakijan puoliso on viimeksi työllistynyt loppukesällä 2022 työharjoittelussa, minkä jälkeen hän on ollut lähinnä terveydellisistä syistä työttömänä. Puolison mielialaan on terveyskeskuslääkärin käyntimerkintöjen mukaan vaikuttanut huoli siitä, miten hän selviäisi lasten kanssa yksin. Lääkäri on todennut akuutista kriisistä johtuvan sekamuotoisen masennus- ja ahdistustilan. Lääkäri on ilmoittanut tilanteesta lastensuojeluun. Masennus on syventynyt, ja huhtikuussa 2023 puolisolla on diagnostisoitu vaikea-asteinen masennustila. Toimintaterapeutin kesäkuussa 2023 tekemät havainnot puolison voinnista eivät ole ristiriidassa lääkärinlausuntojen kanssa. Syksyllä 2023 muutoksenhakijan puolison psyykkinen vointi on lääkärinlausunnon mukaan lääkityksen myötä vakiintunut.

(35) Perheellä on ollut kunnan järjestämänä käytössään lapsiperheiden kotipalveluja 5.8.–4.9.2019 ja 21.3.–20.6.2022.

(36) Perheen vuonna 2010 syntynyt lapsi on hänen opettajansa laatiman kirjoituksen mukaan hankkinut hyvän suomen kielen taidon ja sopeutunut suomalaiseen kouluun hyvin. Lapsen käytös oli kuitenkin viidennen luokan alussa syksyllä 2022 muuttunut aggressiiviseksi ja hänen koulumenestyksensä oli heikentynyt. Opettajan mukaan tämä johtui muutoksenhakijan oleskeluluvan epävarmasta tilanteesta, jonka lapsi oli kertonut painavan hänen mieltään. Muutoksenhakija on kertonut, että lapsella on läheinen suhde isänsä kanssa. He puuhaavat yhdessä vapaa-ajallaan ja lapsi viettää joskus aikaa isänsä kanssa pitseriassa. Isä auttaa lasta erityisesti matematiikan tehtävissä.

(37) Perheen vuonna 2014 syntyneellä lapsella on vuonna 2022 tehdyn psykologisen tutkimuksen mukaan ollut oppimisvaikeuksia ja muita haasteita koulunkäynnissä. Hänelle on suositeltu erityisopettajan tukea lukutaitojen vahvistamiseksi.

(38) Muutoksenhakija on kertonut, että perheen vuonna 2018 syntyneen lapsen ja isän suhde on läheinen, isä esimerkiksi nukuttaa lapsen iltaisin.

Riippuvuussuhteen arviointi saadun selvityksen valossa

(39) Asiassa esitetyn selvityksen mukaan muutoksenhakija asuu vakituisesti yhdessä puolisonsa ja kolmen alaikäisen lapsensa kanssa. Lapset ovat vanhempiensa yhteisessä huollossa. Muutoksenhakija on yrittäjä ja vastaa pääasiallisesti perheen taloudesta. Muutoksenhakijan puoliso puolestaan vastaa pääosin perheen kolmen lapsen hoitamisesta kotona. Puolison terveydentila on asiassa esitetyn selvityksen perusteella viime aikoina heikentynyt, mikä on vaikuttanut hänen kykyynsä huolehtia perheen lapsista. Perheelle on tämän vuoksi myönnetty kunnan taholta lapsiperheiden kotipalveluja.

(40) Muutoksenhakijan ja hänen lastensa suhteen on esitetty olevan läheinen ja muutoksenhakijan on kerrottu osallistuvan muun muassa lapsensa auttamiseen koulunkäynnissä. Etenkin perheen vanhin lapsi on saadun selvityksen perusteella oireillut melko vahvasti muutoksenhakijan karkotusuhkaan. Keskimmäisellä lapsella on puolestaan esitetty olevan oppimisvaikeuksia koulussa.

(41) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakijan puolison, joka on Suomen kansalainen, on sinänsä katsottava heikentyneestä terveydentilastaan huolimatta olevan ainakin yhteiskunnan myöntämän tuen avulla kykeneväinen yksinkin vastaamaan perheen lasten jokapäiväisestä ja tosiasiallisesta huollosta. Kun kuitenkin lisäksi otetaan huomioon lasten lukumäärä, heidän ikänsä ja kehitysvaiheensa sekä muutoksenhakijan taloudellinen vastuu perheen toimeentulosta ja tunnetason osallistuminen lasten huoltoon, on erityisesti unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-451/19 ja C-532/19, Subdelegación del Gobierno en Toledo, esittämän lähtökohtaolettaman perusteella katsottava, ja kun toisin ei ole osoitettu, että muutoksenhakijan ja hänen lastensa välillä on tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettu riippuvuussuhde.

(42) Edellä esitetyn perusteella muutoksenhakijan tilanne kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan. Hänellä on siten lähtökohtaisesti SEUT 20 artiklan mukainen unionin kansalaisen oikeuksista johdettu oikeus oleskella Suomessa.

Unionin kansalaisen oikeudesta johdetusta oleskeluoikeudesta poikkeaminen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantumisen perusteella

(43) Muutoksenhakijalle on Suomessa oleskelunsa aikana määrätty sakkorangaistukset kolmesta eri aikana tehdystä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja yhdestä liikennerikkomuksesta. Lisäksi muutoksenhakijan epäillään syyllistyneen yhteen tapahtumaketjuun liittyen törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen, ihmiskauppaan ja oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamiseen. Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa todennut, että kun otetaan huomioon liikennerikokset ja liikennerikkomus, joihin muutoksenhakija on syyllistynyt, sekä hänen syykseen epäillyt rikokset, Maahanmuuttovirasto on voinut katsoa muutoksenhakijan vaarantavan yleistä järjestystä tai turvallisuutta ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

(44) Korkein hallinto-oikeus viittaa edellä tehtyyn arvioonsa siitä, että asia kuuluu SEUT 20 artiklan soveltamisalaan. Näin ollen, kun arvioidaan muutoksenhakijan asemassa olevan henkilön oleskeluluvan epäämistä ja karkottamista yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen liittyvillä myös ulkomaalaislain 156 §:n 2 momenttiin sisältyvillä perusteilla, arviointi on tehtävä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetettujen kriteerien valossa.

(45) Unionin tuomioistuin on korostanut, että SEUT 20 artiklalla ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden mahdollisuuteen vedota yleisen järjestyksen ylläpitoon ja yleisen turvallisuuden turvaamiseen liittyvään poikkeukseen. Silloin kun tilanne kuuluu SEUT 20 artiklan soveltamisalaan, kyseisen tilanteen arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, sellaisena kuin se on vahvistettu perusoikeuskirjan 7 artiklassa, ja kyseistä artiklaa on luettava yhdessä perusoikeuskirjan 24 artiklan 2 kohdassa tunnustetun, lapsen edun huomioon ottamista koskevan velvollisuuden kanssa (ks. suuren jaoston tuomiot asioissa C-165/14, Rendón Marín, 81 kohta, ja C-304/14, CS, 36 kohta).

(46) Unionin tuomioistuin on todennut, että SEUT 20 artiklasta johdetusta oleskeluoikeudesta voidaan poiketa silloin, kun kyseinen kolmannen maan kansalainen on todellinen, ajankohtainen ja riittävän vakava uhka yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle (ks. esim. C-165/14, Rendón Marín, 84 kohta ja C-528/21, M.D. (Maahantulokielto Unkariin), 67 kohta). Yleisen järjestyksen käsitettä on tulkittava suppeasti ja edellytettävä, että kyse on yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun vaikuttavasta todellisesta, välittömästä ja riittävän vakavasta uhasta (C-304/14, CS, 37–38 kohta).

(47) Poikkeuksen soveltaminen ei tuomioistuimen mukaan voi perustua yksinomaan asianomaisen kolmannen maan kansalaisen rikoshistoriaan. Mahdollinen oleskeluoikeuden epääminen voi näin perustua vain kaikkien kyseessä olevassa tapauksessa merkityksellisten olosuhteiden konkreettiseen arviointiin, joka on suoritettu suhteellisuusperiaatteen, perusoikeuksien ja muun muassa asianomaisen alaikäisen lapsen, joka on unionin kansalainen, edun valossa (C-528/21, M.D., 68 kohta).

(48) Kyseisessä arvioinnissa on otettava muun muassa huomioon asianomaisen henkilön oma käyttäytyminen, se, kuinka kauan asianomainen henkilö on oleskellut kyseisen jäsenvaltion alueella, ja kyseisen oleskelun laillisuus, tehdyn rikoksen luonne ja vakavuus, ja se, kuinka vaarallinen asianomainen henkilö on nykyisin yhteiskunnalle (C-304/14, CS, 42 kohta) sekä aika, joka on kulunut tuomioiden julistamishetken ja sen hetken välillä, jona viranomainen antaa ratkaisunsa (C-528/21, M.D., 68 kohta). Silloin kun kolmannen maan kansalaisen ja alaikäisen unionin kansalaisen välinen riippuvuussuhde perustuu siihen, että ensin mainittu on jälkimmäisen vanhempi, huomioon on otettava myös kyseisen alaikäisen unionin kansalaisen ikä, terveydentila ja hänen taloudellinen tilanteensa sekä perhetilanteensa (C-528/21, M.D., 68 kohta).

(49) Edellä todettuun nähden korkein hallinto-oikeus toteaa, että asian kuuluminen SEUT 20 artiklan soveltamisalaan ei välttämättä ole esteenä oleskeluoikeuden epäämiselle ja maasta poistamiselle yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamisen perusteella. Tällöin asianomaisen kolmannen maan kansalaisen aiheuttamaa uhkaa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle sekä hänen unionin kansalaisten perheenjäsentensä tilannetta on kuitenkin arvioitava kokonaisuutena unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraavien näkökohtien valossa. Tämän arvioinnin perusteet poikkeavat ainakin jossain määrin Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden tekemästä ulkomaalaislain mukaisesta arvioinnista. Korkein hallinto-oikeus ei ensi asteena ota tätä kysymystä arvioitavakseen, vaan palauttaa asian Maahanmuuttovirastolle tältä osin uudelleen käsiteltäväksi.

Lopputulos

(50) Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Petri Helander, Monica Gullans, Juha Lavapuro ja Robert Utter. Asian esittelijä Sampsa Mäenpää.