KHO:2024:60

A Oy oli suomalaisten työeläkevakuutusyhtiöiden perustama ja omistama yhtiö. Yhtiö oli perustettu, jotta työeläkeyhtiöt pystyivät hoitamaan lakisääteiset eläkepäätöksiin ja -maksatuksiin liittyvät tehtävänsä. Yhtiö ylläpiti työeläkevakuuttamisessa tarvittavia tietojärjestelmiä ja myi siihen liittyviä palveluja työeläkeyhtiöille omakustannushintaan. Vastaavia palveluja ei ollut työeläkeyhtiöiden ostettavissa muualta.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko A Oy:tä pidettävä sellaisena arvonlisäverolain 60 a §:ssä tarkoitettuna itsenäisenä yhteenliittymänä, jonka harjoittamasta palvelun myynnistä jäsenilleen ei ollut suoritettava arvonlisäveroa. Asiassa oli erityisesti arvioitava lain 60 a §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisen edellytyksen täyttymistä.

Arvonlisäverolain 60 a §:n 1 momentin 1 kohta edellytti yhteenliittymän jäsenten toiminnalta ainoastaan sitä, että nämä harjoittivat toimintaa, joka ei oikeuttanut vähennykseen tai ei tapahtunut liiketoiminnan muodossa. Lain 60 a §:n sanamuoto tai asema arvonlisäverolain rakenteessa ei edellyttänyt tai viitannut siihen, että säännös olisi sovellettavissa vain sellaiseen yhteenliittymään, jonka jäsenet harjoittivat yleishyödyllistä toimintaa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että arvonlisäverolain 60 a §:ää oli sovellettava myös nyt käsiteltävänä olevassa asiassa. Asiaa ei ollut arvioitava toisin unionin tuomioistuimen asiassa C-605/15, Aviva, antaman tuomion ja direktiivin tulkintavaikutuksen johdosta, erityisesti kun unionin tuomioistuimen tuomio oli perustunut keskeisesti arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan asemaan direktiivin rakenteessa, joka poikkesi arvonlisäverolain 60 a §:n asemasta lain rakenteessa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:tä oli pidettävä sellaisena arvonlisäverolain 60 a §:ssä tarkoitettuna itsenäisenä yhteenliittymänä, jonka harjoittamasta palvelun myynnistä jäseninä oleville työeläkeyhtiöille ei ollut suoritettava arvonlisäveroa.

Arvonlisäverolaki 44 § ja 60 a §
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 132 artikla 1 kohta f alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-605/15, Aviva (EU:C:2017:718)

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 31.5.2023 nro 3162/2023

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle valitusluvan ja tutkii asian.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian tausta

(1) A Oy on asiassa esitetyn selvityksen mukaan suomalaisten työeläkevakuutusyhtiöiden perustama ja omistama yhtiö. Yhtiö on perustettu, jotta työeläkeyhtiöt pystyvät hoitamaan lakisääteiset eläkepäätöksiin ja
-maksatuksiin liittyvät tehtävänsä. Yhtiö ylläpitää työeläkevakuuttamisessa tarvittavia tietojärjestelmiä ja myy siihen liittyviä palveluja.

(2) Eläkepäätöksen tekee se eläkelaitos, jossa eläkettä hakeva on viimeksi ollut vakuutettuna. Eläkepäätös perustuu henkilön koko työhistoriaan käsittäen myös ne ajanjaksot, joina henkilö on mahdollisesti ollut vakuutettuna toisessa eläkelaitoksessa. Nämä tiedot ovat A Oy:n ylläpitämissä järjestelmissä, jonne kaikilla työeläkeyhtiöillä on pääsy. Vastaavia palveluja ei ole työeläkeyhtiöiden ostettavissa muualta. Yhtiö myy palvelut työeläkeyhtiöille omakustannushintaan. Asiassa ei ole ilmennyt, että yhtiöllä olisi myyntiä muille kuin osakkailleen.

(3) A Oy on ollut merkittynä liiketoiminnasta arvonlisäverovelvollisten rekisteriin ajalla 1.10.2003–31.12.2014. Yhtiö on poistettu rekisteristä 1.1.2015 alkaen. Keskusverolautakunta on 10.9.2014 antanut yhtiölle ajalle 10.9.2014–31.12.2015 lainvoimaiseksi jääneen ennakkoratkaisun, jonka mukaan yhtiön ja sen asiakkaiden on katsottava muodostavan arvonlisäverolain 60 a §:ssä tarkoitetun itsenäisen yhteenliittymän, eikä yhtiön ole suoritettava arvonlisäveroa yhteenliittymän jäsenille myymistään palveluista.

(4) Verohallinto on päätöksellään 10.5.2021 merkinnyt yhtiön liiketoiminnasta arvonlisäverovelvollisten rekisteriin 1.7.2021 alkaen. Päätöksessä on todettu, että yhtiö tuottaa eläkevakuutustoimintaan liittyviä palveluja jäseninään oleville suomalaisille eläkevakuutusyhtiöille. Verohallinnon mukaan yhtiön harjoittama vakuutustoimintaan liittyvien palvelujen myynti jäsenille ei täytä itsenäisen yhteenliittymän verovapaudelle asetettuja edellytyksiä, koska yhtiön myymillä palveluilla ei suoraan edistetä arvonlisäverodirektiivin 132 artiklassa tarkoitettua yleishyödyllistä toimintaa. Yhtiö on näin ollen velvollinen suorittamaan jäsenilleen myymistään palveluista arvonlisäveroa. Päätöksessä on viitattu unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytäntöön.

(5) Verotuksen oikaisulautakunta on päätöksellään 14.10.2021 hylännyt yhtiön Verohallinnon päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen.

(6) Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut verotuksen oikaisulautakunnan ja Verohallinnon päätökset ja määrännyt yhtiön poistettavaksi arvonlisäverovelvollisten rekisteristä 1.7.2021 alkaen. Asia on palautettu Verohallinnolle tarvittavia toimenpiteitä varten.

(7) Hallinto-oikeus on todennut, että arvonlisäverolaissa on verottomaksi säädetty itsenäisen yhteenliittymän harjoittama palvelujen myynti sellaisille yhteenliittymän jäsenille, joiden harjoittama toiminta ei oikeuta arvonlisäveron vähennykseen. Tällaista toimintaa on muun muassa arvonlisäverolaissa verottomaksi säädetty vakuutuspalvelujen myynti. Lain sanamuodon tai esitöiden (HE 108/2013 vp) perusteella arvonlisäverolain 60 a §:n säännöstä ei sen sijaan ole mahdollista tulkita siten, että siinä tarkoitettu vapautus arvonlisäverosta olisi rajattu palvelun myynteihin vain tietynlaista vähennykseen oikeuttamatonta toimintaa harjoittaville jäsenille. Arvonlisäverolaista ei siten ole mahdollista johtaa tulkintaa, jonka mukaan kyseisessä lainkohdassa säädettyä vapautusta sovellettaisiin vain sellaisiin riippumattomiin yhteenliittymiin, joiden jäsenet harjoittavat yleishyödyllistä toimintaa.

(8) Hallinto-oikeus on katsonut, että Verohallinto ei ole voinut lain sanamuodon vastaisesti rajoittaa verottomuuden soveltamisalaa EUT:n arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan f alakohdan sisällölle antaman tulkinnan johdosta, sekä katsoa yhtiön harjoittamaa toimintaa arvonlisäverolliseksi sillä perusteella, että yhtiön myymät palvelut eivät suoraan edistä arvonlisäverodirektiivin 132 artiklassa tarkoitettua yleishyödyllistä toimintaa. Koska yhtiön omistajina olevat asiakkaat harjoittavat arvonlisäverolain 44 §:n nojalla arvonlisäverotonta toimintaa, joka ei oikeuta arvonlisäveron vähennykseen, arvonlisäverolain 60 a §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten on katsottava täyttyvän. Kun Verohallinto ei ole myöskään esittänyt, että arvonlisäverolain 60 a §:ssä säädetyt muut edellytykset arvonlisäverottomuudelle eivät täyttyisi, Verohallinto ei ole voinut esittämillään perusteilla katsoa yhtiötä arvonlisäverovelvolliseksi toiminnastaan. Yhtiötä ei siten ole merkittävä liiketoiminnasta arvonlisäverovelvolliseksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Merja Tarvainen, Marianne Lastikka ja Jari Nikmo, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(9) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja verotuksen oikaisulautakunnan ja Verohallinnon päätökset saatetaan voimaan.

(10) A Oy on vaatinut valituksen hylkäämistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(11) Asiassa on ratkaistavana, onko A Oy:tä pidettävä sellaisena arvonlisäverolain 60 a §:ssä tarkoitettuna itsenäisenä yhteenliittymänä, jonka harjoittamasta palvelun myynnistä jäsenilleen ei ole suoritettava arvonlisäveroa. Asiassa on erityisesti arvioitava, mikä merkitys unionin tuomioistuimen arvonlisäverodirektiiviä koskeva oikeuskäytäntö huomioon ottaen on annettava lain 60 a §:n 1 momentin 1 kohdan edellytykselle siitä, että yhteenliittymän jäsenet harjoittavat toimintaa, joka ei oikeuta vähennykseen tai ei tapahdu liiketoiminnan muodossa.

(12) Asiassa on riidatonta, että yhtiön osakkaina olevien työeläkevakuutusyhtiöiden työeläkevakuutustoiminta on arvonlisäverolain 44 §:ssä tarkoitettua vakuutuspalvelun myyntiä, joka ei oikeuta arvonlisäveron vähennykseen.

Osapuolten kannat

(13) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan EUT:n oikeuskäytännön perusteella on selvää, että arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan f alakohtaa on tulkittava siten, että siinä säädettyä vapautusta sovelletaan vain sellaisiin riippumattomiin henkilöyhteenliittymiin, joiden jäsenet harjoittavat kyseisen direktiivin 132 artiklassa mainittua yleishyödyllistä toimintaa. Arvonlisäverolain 60 a §:n sanamuoto ei estä ottamasta huomioon arvonlisäverodirektiivin vastaavan säännöksen tulkintaa koskevaa EUT:n oikeuskäytäntöä. Velvollisuus tulkita kansallista lakia yhdenmukaisesti unionin oikeuden kanssa edellyttää, että lain esitöissä asiasta esitettyä ei oteta huomioon. Arvonlisäverolakia on sovellettava direktiivin tulkintavaikutuksen mukaisesti.

(14) Yhtiön mukaan mikään säännöksen ryhmittelyssä arvonlisäverolaissa tai säännöksessä ei viittaa siihen, että sitä voitaisiin soveltaa vain yleishyödylliseksi katsottavaan toimintaan. Hallituksen esityksessä olevat maininnat säännöksen soveltuvuudesta nimenomaan pankki- ja vakuutusalalle tukevat näkemystä, jonka mukaan Suomessa säännöksen soveltuvuutta ei ole ollut tarkoitus rajoittaa yleishyödylliseen toimintaan. Säännöksellä on haluttu antaa rahoitus- ja vakuutusalalle mahdollisuus järjestää toimintojaan arvonlisäverokustannuksen pienentämiseksi. Arvonlisäverolain säännöksestä ei sen sanamuoto huomioon ottaen ole tehtävissä sellaista tulkintaa, että vapautusta sovellettaisiin vain sellaisiin yhteenliittymiin, joiden jäsenet harjoittavat yleishyödyllistä toimintaa.

(15) Yhtiön mukaan unionin oikeuden etusijaperiaatteen nojalla ei ole mahdollista poiketa kansallisen lain sanamuodosta verovelvollisen vahingoksi. Mikäli Suomessa halutaan noudattaa unionin tuomioistuimen tulkintaa siitä, että yhteenliittymää koskevaa säännöstä voidaan soveltaa vain yleishyödyllisessä toiminnassa, tällainen rajaus tulee lisätä arvonlisäverolakiin.

Sovellettavat oikeusohjeet ja lain esitöitä

(16) Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle sen mukaan kuin tässä laissa säädetään liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.

(17) Lain 60 a §:n 1 momentin mukaan veroa ei suoriteta itsenäisen yhteenliittymän harjoittamasta palvelun myynnistä jäsenilleen, jos:
1) jäsenet harjoittavat toimintaa, joka ei oikeuta vähennykseen tai ei tapahdu liiketoiminnan muodossa;
2) palvelu on välittömästi tarpeellinen jäsenten 1 kohdassa tarkoitetulle toiminnalle; ja
3) vastike palvelusta on kunkin jäsenen osuus yhteisistä kustannuksista.

(18) Arvonlisäverolain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 108/2013 vp) on lakiehdotuksen yleisperusteluissa todettu, että yhteenliittymällä tarkoitettaisiin verotuksessa jäsenistä erillistä elinkeinonharjoittajaa sen oikeudellisesta muodosta riippumatta. Verottomuus koskisi yhteenliittymää, jonka jäsenenä olisi vähintään kaksi verotonta toimintaa tai arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jäävää toimintaa harjoittavaa henkilöä. Yhteenliittymän jäseninä voisi siten olla esimerkiksi verotonta terveyden- ja sairaanhoitoa, sosiaalihuoltoa, koulutusta tai yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevien säännösten perusteella verotonta toimintaa harjoittava henkilö. Jäsenenä voisi olla myös verotonta rahoitus- tai vakuutustoimintaa harjoittava elinkeinonharjoittaja. Yhteenliittymään voisi kuulua edellä mainittua toimintaa harjoittavat toimijat niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta.

(19) Hallituksen esityksessä on 60 a §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että pykälän 1 momentin mukaan veroa ei suoritettaisi itsenäisen yhteenliittymän jäsenilleen myymästä palvelusta, jos momentin 1–3 kohdissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Momentin 1 kohdan mukaan verottomuuden edellytyksenä olisi, että jäsenet harjoittavat toimintaa, joka ei oikeuta vähennykseen tai toimintaa, joka ei tapahdu liiketoiminnan muodossa. Yhteenliittymään voisi kuulua vain henkilöitä, jotka harjoittavat 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa, mutta nämä voisivat harjoittaa myös muuta toimintaa.

(20) Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (arvonlisäverodirektiivi) 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan arvonlisäveroa on suoritettava verovelvollisen tässä ominaisuudessaan jäsenvaltion alueella suorittamasta vastikkeellisesta palvelujen suorituksesta.

(21) Arvonlisäverodirektiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaan verovelvollisella tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti missä tahansa harjoittaa liiketoimintaa, riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta. Liiketoimintana pidetään kaikkea tuottajan, kauppiaan tai palvelujen suorittajan harjoittamaa toimintaa, mukaan lukien kaivostoiminta, maataloustoiminta ja vapaa ammattitoiminta tai vastaava.

(22) Arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta sellaisten riippumattomien yhteenliittymien, joiden toiminta, oikeastaan joiden jäsenten toiminta, on vapautettu arvonlisäverosta tai jotka, oikeastaan jonka jäsenet, eivät ole toiminnastaan arvonlisäverollisia, jäsenilleen suorittamat palvelut, jotka ovat välittömästi tarpeellisia näiden toiminnalle, jos nämä yhteenliittymät vaativat jäseniltään korvaukseksi ainoastaan kunkin osuuden yhteisistä kustannuksista, edellyttäen, että tällainen vapautus ei ole omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(23) A Oy myy omistajinaan oleville työeläkeyhtiöille vastiketta vastaan tietojärjestelmiin liittyviä palveluja, jotka ovat välittömästi tarpeellisia työeläkeyhtiöiden harjoittamalle eläkevakuutustoiminnalle. A Oy:n harjoittama toiminta on jatkuvaluonteista ja vastikkeellista myyntiä. Toiminta tapahtuu arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla liiketoiminnan muodossa ja kuuluu arvonlisäveron soveltamisalaan. Asiassa on kuitenkin arvioitava, onko yhtiön harjoittama palvelun myynti työeläkeyhtiöille vapautettava verosta arvonlisäverolain 60 a §:n itsenäistä yhteenliittymää koskevan säännöksen perusteella ja erityisesti se, täyttyykö mainitun pykälän 1 momentin 1 kohtaa koskeva edellytys.

(24) Unionin tuomioistuin (EUT) on asiassa C-605/15, Aviva, antamassaan tuomiossa korostanut arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan f alakohdan asiayhteydestä, että kyseinen säännös on mainitun direktiivin IX osaston 2 luvussa, jonka otsikko on ”Tiettyjen yleishyödyllisten toimintojen vapautukset”. Kyseinen otsikko osoittaa, että mainitussa säännöksessä säädetty vapautus koskee vain niitä riippumattomia yhteenliittymiä, joiden jäsenet harjoittavat yleishyödyllisiä toimintoja (tuomion 25 kohta).

(25) Mainitun tuomion mukaan kyseisessä osastossa tehdään ero 2 luvun, jonka otsikko on ”Tiettyjen yleishyödyllisten toimintojen vapautukset”, ja 3 luvun, jonka otsikko on ”Muiden toimintojen vapautukset”, välillä, millä ilmaistaan, että mainitussa 2 luvussa annettuja, tiettyjä yleishyödyllisiä toimintoja koskevia sääntöjä ei sovelleta kyseisessä 3 luvussa tarkoitettuihin muihin toimintoihin. Kyseisessä 3 luvussa olevassa 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa on vapautettu arvonlisäverosta ”vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnot”. Direktiivin yleisestä rakenteesta ilmenee näin, ettei sen 132 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädettyä vapautusta sovelleta vakuutus- ja jälleenvakuutustoimintoihin ja etteivät sellaisten riippumattomien yhteenliittymien suorittamat palvelut, joiden jäsenet toimivat vakuutus- ja jälleenvakuutusalalla, kuulu kyseisen vapautuksen soveltamisalaan (tuomion 26 ja 27 kohta).

(26) Tuomion mukaan arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan f alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä säädettyä vapautusta sovelletaan vain sellaisiin riippumattomiin yhteenliittymiin, joiden jäsenet harjoittavat kyseisen direktiivin 132 artiklassa mainittua yleishyödyllistä toimintaa, ja että näin ollen kyseistä vapautusta ei sovelleta niiden riippumattomien yhteenliittymien suorittamiin palveluihin, joiden jäsenet harjoittavat vakuutusalan liiketoimintaa, joka ei ole tällaista yleishyödyllistä toimintaa (tuomion 32 ja 40 kohta).

(27) EUT on kuitenkin muistuttanut, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan direktiivillä ei sellaisenaan voida luoda velvoitteita yksityiselle oikeussubjektille eikä siihen näin ollen sellaisenaan voida vedota tällaista henkilöä vastaan. Näin siis kansalliset viranomaiset eivät voi vedota arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan f alakohtaan, sellaisena kuin sitä tulkitaan tämän tuomion 32 kohdassa, evätäkseen kyseisen vapautuksen vakuutusyhtiöiden muodostamalta riippumattomalta yhteenliittymältä, eivätkä ne näin ollen voi kieltäytyä vapauttamasta näiden riippumattomien yhteenliittymien suorittamia palveluja arvonlisäverosta (tuomion 36 kohta). Kansallisen tuomioistuimen velvollisuutta tukeutua direktiivin sisältöön, kun se tulkitsee ja soveltaa asiaan liittyviä kansallisen oikeuden säännöksiä, rajoittavat lisäksi yleiset oikeusperiaatteet, muun muassa oikeusvarmuutta ja taannehtivuuskieltoa koskevat periaatteet, eikä se voi olla perustana kansallisen oikeuden contra legem ‑tulkinnalle (tuomion 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(28) Arvonlisäverodirektiivillä on yhdenmukaistettu tavaroiden ja palvelujen arvonlisäverotusta unionin alueella. Jos arvonlisäverolain säännös poikkeaa vastaavasta arvonlisäverodirektiivin säännöksestä siinä määrin, että sitä ei voida edes direktiivin tulkintavaikutus huomioon ottaen tulkita yhdenmukaisesti direktiivin säännöksen kanssa, jäsenvaltio ei voi yksityistä vastaan vedota siihen, että direktiivin säännöstä ei ole pantu täytäntöön sen edellyttämällä tavalla.

(29) Arvonlisäverolain 60 a §:n säännös yhteenliittymän harjoittamasta palvelun myynnistä jäsenilleen sisältyy lain 4 lukuun, jonka otsikko on ”Poikkeukset myynnin verollisuudesta”. Lukuun sisältyvät säännökset muun muassa kiinteistönluovutuksista, terveyden- ja sairaanhoidosta, sosiaalihuollosta, koulutuksesta sekä rahoitus- ja vakuutuspalveluista. Lain 60 a § on mainitussa luvussa kohdan ”Eräät muut tavarat ja palvelut” alla.

(30) Arvonlisäverolain 4 luvun otsikko ei rajaa siihen sisältyvien säännösten kohdistumista yleishyödyllisten toimintojen vapautukseen, ja mainittuun lukuun sisältyy myös sellaisia säännöksiä, joita vastaavia säännöksiä ei ole direktiivin IX osaston 2 luvussa, jonka otsikko on ”Tiettyjen yleishyödyllisten toimintojen vapautukset”. Myöskään arvonlisäverolain 4 luvun alaotsikko lain 60 a §:n osalta ei rajaa sen kohdistumista yleishyödyllisten toimintojen vapautukseen. Arvonlisäverolain 60 a §:n 1 momentin 1 kohta puolestaan edellyttää yhteenliittymän jäsenten toiminnalta ainoastaan sitä, että nämä harjoittavat toimintaa, joka ei oikeuta vähennykseen tai ei tapahdu liiketoiminnan muodossa.

(31) Arvonlisäverolain 60 a §:n sanamuoto tai asema arvonlisäverolain rakenteessa ei siten edellytä tai viittaa siihen, että säännös olisi sovellettavissa vain sellaiseen yhteenliittymään, jonka jäsenet harjoittavat yleishyödyllistä toimintaa. Säännöstä on sen sanamuoto ja asema arvonlisäverolain rakenteessa huomioon ottaen sovellettava myös nyt käsiteltävänä olevassa asiassa, jossa yhtiön palvelun myynti tapahtuu sen omistajina oleville vähennykseen oikeuttamatonta työeläkevakuutustoimintaa harjoittaville työeläkeyhtiöille. Asiaa ei ole arvioitava toisin EUT:n asiassa C-605/15, Aviva, antaman tuomion ja direktiivin tulkintavaikutuksen johdosta, erityisesti kun EUT:n tuomio on perustunut keskeisesti arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan asemaan direktiivin rakenteessa, joka poikkeaa arvonlisäverolain 60 a §:n asemasta lain rakenteessa.

(32) Edellä esitetyillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että A Oy:tä on pidettävä sellaisena arvonlisäverolain 60 a §:ssä tarkoitettuna itsenäisenä yhteenliittymänä, jonka harjoittamasta palvelun myynnistä jäseninä oleville työeläkeyhtiöille ei ole suoritettava arvonlisäveroa. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei siten ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Mikko Pikkujämsä, Anne Nenonen, Tero Leskinen ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Marita Eeva.