KHO:2024:72
Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimivalle valvontalautakunnalle oli tehty kantelu, joka koski asianajajan päämiehensä puolesta suorittamaa laskun perintää. Ulkopuolinen henkilö pyysi valvontalautakunnalta tiedot kanteluasiakirjoista, jotka valvontalautakunta luovutti osittain pyytäjälle. Hallinto-oikeus katsoi, ettei luovuttamatta jätettyjen asiakirjojen salassapidolle ollut miltään osin perusteita.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella perintätoimeksiantosuhteen olemassaoloa olisi tullut pitää asianajajista annetun lain 5 c §:ssä tarkoitettuna yksityisenä salaisuutena. Tietoa perintätoimeksiannosta ei ollut pidettävä myöskään mainitussa pykälässä tai julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa tarkoitettuna liikesalaisuutena. Muutakaan laissa säädettyä perustetta toimeksiantosuhteen olemassaoloa koskevan tiedon salassapidolle ei asiassa ollut käynyt ilmi. Päämiehen yhteystietojen tai yhtiön yhteyshenkilön tunnistetietojen salaamiselle ei liioin ollut laissa säädettyä perustetta.
Asiakirjoihin sisältyvät tiedot päämiehen ja kantelijan väliseen sopimussuhteeseen liittyvästä laskutuksesta ja sopimusehdoista sen sijaan olivat liikesalaisuuksia ja sellaisina salassa pidettäviä sekä asianajajista annetun lain 5 c §:n että julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan perusteella.
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 24 § 1 momentti 20 kohta (604/2018)
Laki asianajajista 5 c § (626/1995) 1 momentti (639/2018) ja 7 j § (716/2011) 3 momentti
Liikesalaisuuslaki 2 § 1 kohta
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 22.5.2023 nro 758/2023
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valvontalautakunnalle valitusluvan ja tutkii asian.
Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin asiakirjapyyntö koskee palveluehtoja koskevien tietojen ja laskutustietojen luovuttamisesta. Näiltä osin valvontalautakunnan päätös saatetaan voimaan. Muilta osin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei pääasian osalta muuteta.
Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin valvontalautakunta on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja.
Valvontalautakunnan on luovutettava lautakunnalta asiakirjoja pyytäneelle A:lle jäljennökset tietopyynnön kohteena olevista asiakirjoista niiltä osin kuin niitä ei ole jo luovutettu lukuun ottamatta liikesalaisuuksiksi katsottavia palveluehtoja koskevia tietoja ja laskutustietoja. Tietojen luovutuksessa on otettava huomioon julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa säädetyt henkilötietojen luovuttamista koskevat rajoitukset.
Asian tausta
(1) A on pyytänyt Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimivalta valvontalautakunnalta (jäljempänä valvontalautakunta) jäljennökset kaikista asianajaja B:tä koskevan valvonta-asian asiakirjoista.
(2) Valvontalautakunta on päätöksellään 26.11.2021 (§ 19) päättänyt luovuttaa asiakirjat A:lle osittain salattuina siten, että asianajajista annetun lain (jäljempänä asianajajalaki) mukaiset asianajosalaisuuden piiriin kuuluvaksi katsotut tiedot ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (jäljempänä julkisuuslaki) perusteella liikesalaisuutta koskevat tiedot on salattu asiakirjoista.
(3) Hallinto-oikeus on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään kumonnut valituksenalaisen päätöksen ja velvoittanut valvontalautakunnan antamaan hallinto-oikeudessa muutoksenhakijana olleelle A:lle jäljennökset tietopyynnön kohteena olevista asiakirjoista niiltä osin kuin niitä ei ollut hänelle jo luovutettu. Hallinto-oikeus on lisäksi velvoittanut valvontalautakunnan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa 500 eurolla vaatimuksen enemmälti hyläten.
(4) Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan muun ohella seuraavasti:
(5) Hallinto-oikeus on tutustunut sille toimitettuihin asiakirjapyynnön kohteena oleviin asiakirjoihin. Valvonta-asiassa kantelijana on ollut asianajajan päämiehenä olleen yrityksen vastapuolena ollut yksityishenkilö. Kysymys on ollut asianajajan toiminnasta lattia- ja seinänpinnoitusurakkaan liittyvien laskujen perinnässä. Asia on sisältänyt kantelijan 25.8.2020 päivätyn kantelukirjelmän liitteineen, kantelun kohteena olleen asianajajan 1.10.2020 päivätyn vastauksen liitteineen sekä kantelijan 16.10.2020 päivätyn lisäkirjelmän liitteineen. Valvontalautakunta on salannut näistä asiakirjoista kantelijan yhteystiedot, asianajajan päämiestä koskevat yksilöintitiedot sekä päämiehen palveluehtoja kuvaavat tiedot. Muutoksenhakijalta on salattu myös kirjelmien liitteinä olevat laskutustiedot. Valvonta-asia ja tietopyyntö asia on ratkaistu samassa valvontalautakunnan kokouksessa. Muutoksenhakija on saanut nähdäkseen valvonta-asiaa koskevan julkisen ratkaisuselosteen. Muutoksenhakija ei ole ollut asianosainen kyseisessä valvonta-asiassa.
(6) Hallinto-oikeus toteaa, että julkisuuslaki on yleislaki, jota sovelletaan, jollei muussa laissa ole erikseen toisin säädetty. Asianajajalain 7 j §:n 3 momentti sisältää valvontalautakunnan asiakirjoja koskevan erityissäännöksen, joka tulee sovellettavaksi valvontalautakunnan käsittelemissä valvonta-asioissa. Sen mukaan sovellettavaksi tulee julkisuuslaki, jollei asianajajan salassapitovelvollisuudesta muuta johdu. Säännöksen esitöiden (HE 318/2010 vp) mukaan viittaus asianajajan salassapitovelvoitteeseen olisi tarpeen sen johdosta, että asianajaja on velvollinen häntä koskeviin kanteluihin vastatessaan vastaamaan avoimesti ja rehellisesti ja hän on velvollinen kertomaan myös asianajajan salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvista seikoista.
(7) Hallinto-oikeus katsoo mainittuun säännökseen ja esitöihin viitaten, että asianajosalaisuus muodostaa julkisuuslakiin nähden täydentävän salassapitoperusteen. Asiakirja, jonka valvontalautakunta on valvonta-asian yhteydessä saanut haltuunsa, on pidettävä salassa sikäli kuin se kuuluu kantelun kohteena olevan asianajajan salassapitovelvollisuuden piiriin.
(8) Asianajajalain 5 c §:n 1 momentin mukaan asianajaja ei saa luvattomasti ilmaista sellaista yksityisen tai perheen salaisuutta taikka liikesalaisuutta, josta hän tehtävässään on saanut tiedon. Säännöksen esitöissä (HE 94/1993 vp) on todettu, että yksityinen tai perheen salaisuus voi olla lähes mikä tahansa yksityisen henkilön tai hänen perheensä taloutta, terveydentilaa, ihmissuhteita tai muuta sellaista asiaa koskeva seikka, joka ei ole yleisesti tiedossa. Liike- ja ammattisalaisuuden käsitettä on käytetty lainsäädännössä vakiintuneella tavalla.
(9) Hallinto-oikeus toteaa, että lainkohdassa tarkoitettu asianajajaa sitova salassapitovelvollisuus on erotettava Suomen Asianajajaliiton hyvää asianajotapaa koskevissa ohjeissa tarkoitetusta vaitiolovelvollisuudesta, joka kieltää asianajajaa luvattomasti ilmaisemasta muitakin kuin salassa pidettäviä tietoja, joita hän on tehtävää hoitaessaan saanut tietää asiakkaastaan tai tämän oloista. Asianajajan päämiestä koskeva tieto kuuluu asianajajan salassapitovelvollisuuden piiriin näin ollen vain siinä tapauksessa, että kysymys on asianajajalain 5 c §:n 1 momentissa tarkoitetusta salassa pidettäväksi säädetystä tiedosta.
(10) Arvioitaessa sitä seikkaa, sisältyykö tietopyynnön kohteena oleviin asiakirjojen salattuihin osiin asianajajalain 5 c §:ssä taikka julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa tarkoitettuja kantelijan päämiehen liikesalaisuuksia, on julkisuuslain esityöt (HE 49/2018 vp, 24 §:n 1 momentin 20 kohdan yksityiskohtaiset perustelut) huomioon ottaen kiinnitettävä huomiota muun ohella siihen, aiheutuuko tiedon antamisesta taloudellista haittaa päämiehelle. Merkitystä on myös tiedon haltijan salassapitotahdolla ja sillä, onko tieto tosiasiallisesti salaista.
(11) Hallinto-oikeus katsoo, että vaikka tiedot asianajajan päämiehestä ja toimeksiantosuhteen olemassaolosta ovat asianajajan vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, kysymys ei kuitenkaan ole asianajajalain 5 c §:n 1 momentissa tai julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa tarkoitetusta taikka muustakaan laissa salassa pidettäväksi säädetystä tiedosta. Tieto siitä, että asianajaja on hoitanut tietylle henkilölle tai yritykselle tietyn sisältöistä toimeksiantoa, voisi muodostaa asianajosalaisuuden vain jossain erityisessä tilanteessa. Sellaisesta ei ole hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan nyt kysymys, eikä kantelun kohteena oleva asianajajakaan ole hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta tältä osin vedonnut asianajosalaisuuteen. Näin ollen valvontalautakunta ei ole voinut salata kantelun kohteen päämiehen yksilöintitietoja muutoksenhakijalta valituksenalaisessa päätöksessä mainituilla perusteilla. Myöskään kantelijan yhteystiedot eivät ole viimeksi mainitun tai muunkaan lainkohdan perusteella salassa pidettäviä tietoja.
(12) Kantelun kohteena oleva asianajaja ei ole vedonnut asiassa päämiehensä puolesta liikesalaisuuteen ja salassapitotahtoon myöskään palveluehtoja koskevien tietojen tai laskutustietojen osalta. Näin ollen ja ottaen huomioon, että asiakirjoista salatut päämiehen yleisiä palveluehtoja kuluttajille suuntautuvassa liiketoiminnassa kuvaavat tiedot sekä laskutustiedot ovat olleet kantelijan tiedossa kantelijan ja päämiehen välillä tehdyn urakkasopimuksen myötä, eivätkä tiedot ole näin ollen olleet tosiasiallisesti kolmansia kohtaan salaisia, hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei täyty liikesalaisuuden määritelmä asiakirjoista ilmenevien näidenkään tietojen osalta.
(13) Hallinto-oikeus katsoo, että muutoksenhakijan tietopyynnön kohteena oleviin asiakirjoihin sisältyvät muutoksenhakijalta salatut tiedot eivät ole asianajajalain 5 c §:n 1 momentissa taikka julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa tarkoitettuja salassa pidettäviä tietoja. Valvontalautakunta ei siten ole voinut perustaa asiakirjojen salassapitoa mainittuihin lainkohtiin. Muutoksenhakijalla on näin ollen oikeus saada tieto pyytämistään asiakirjoista myös salatuilta osin julkisuuslain 9 §:n 1 momentin perusteella.
(14) Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos ja mainitut säännökset, muutoksenhakijalla on oikeus saada kohtuullinen korvaus asiassa hänelle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Asian laatu ja laajuus sekä valittajan erityisosaaminen ja asian hoitamisen edellyttämät tarvittavat toimet huomioon ottaen hallinto-oikeus on arvioinut muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi ratkaisuosiosta ilmenevän määrän (500 euroa) viivästyskorkoineen.
Asian ovat hallinto-oikeudessa ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Mikko Pikkujämsä, Renne Pulkkinen ja Anna-Leena Kiviniemi, joka on myös esitellyt asian. Hallinto-oikeuden päätös on julkaistu Finlex-tietokannassa.
Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(15) Valvontalautakunta on valituslupahakemuksessaan todennut, että asiassa on tarve saada valvontalautakuntaa ja hallintotuomioistuinten ratkaisukäytäntöä ohjaava korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu. Asianajajan salassapitovelvollisuutta ja sen vaikutusta viranomaisen asiakirjojen luovuttamiseen ei ole ratkaisukäytännössä aikaisemmin arvioitu vastaavassa tilanteessa. Asiassa on myös muu painava syy saada valituslupa. Hallinto-oikeuden päätös vaarantaa asianajajan asiakkaan suojaksi säädetyn luottamuksellisuuden tarkoituksen. Lainsäätäjän tarkoituksen vastaista on se, että luottamukselliset tiedot olisivat kenen tahansa saatavilla valvontalautakunnasta. Tämä mahdollistaisi myös valvontamenettelyn väärinkäytön.
(16) Valvontalautakunta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan eikä valvontalautakuntaa velvoiteta antamaan asiakirjojen pyytäjälle jäljennöksiä tietopyynnön kohteena olevista asiakirjoista niiltä osin kuin niitä ei ole jo luovutettu. Hallinto-oikeuden päätös oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta tulee kumota. Valvontalautakuntaa ei tule velvoittaa korvaamaan asiakirjojen pyytäjän A:n oikeudenkäyntikuluja.
(17) Hallinto-oikeuden päätökseen sisältyy ilmeisiä tulkintavirheitä. Hallinto-oikeus on arvioidessaan sitä seikkaa, sisältyykö tietopyynnön kohteena oleviin asiakirjoihin salatuilta osin asianajajalain 5 c §:ssä tai julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa tarkoitettuja kantelun kohteen päämiehen liikesalaisuuksia, kiinnittänyt huomiota siihen, aiheutuuko tiedon antamisesta taloudellista haittaa päämiehelle. Asianajajalain 5 c §:n mukainen salassapitovelvollisuus ei kuitenkaan sisällä vahinkoedellytystä. Asianajaja on velvollinen pitämään päämiehensä liikesalaisuudet salassa riippumatta siitä, aiheutuuko tietojen paljastamisesta päämiehelle taloudellista haittaa tai muuta vahinkoa.
(18) Hallinto-oikeuden päätös on riittämättömästi perusteltu siltä osin kuin hallinto-oikeus on todennut, että jossain erityisessä tilanteessa toimeksiantosuhde voisi muodostaa asianajosalaisuuden. Ratkaisu vaikeuttaa tältä osin valvontalautakunnan työskentelyä asiakirjoja luovutettaessa.
(19) Asianajajilla on asianajosalaisuudeksi kutsuttu laaja yleinen salassapitovelvollisuus asiakkaansa asioista ja muista tehtävässään saaduista tiedoista asianajolain 5 c §:n mukaisesti. Tämän salassapitovelvollisuuden rikkominen on saman pykälän mukaan rangaistavissa rikoslain mukaan.
(20) Asianajajien salassapitovelvollisuuteen liittyy perustuslain sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen turvaamaan oikeuteen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tähän sisältyy myös oikeus saada oikeudellista apua, oikeus valita oikeusavustaja ja oikeus neuvotella oikeusavustajan kanssa luottamuksellisesti (HE 309/1993 vp, s. 74/II). Perustuslakivaliokunta on arvioinut asianajosalaisuuteen kohdistuvia tiedonsaantioikeuksia pitämällä lähtökohtana luottamuksellisuuden kunnioittamista (PeVL 58/2002 vp, s. 2).
(21) Toisin kuin hallinto-oikeus on katsonut, asianajosalaisuus on julkisuuslakiin nähden erityislaissa olevasta erillinen, ensisijainen sekä perus- ja ihmisoikeuksiin kuuluva salassapitoperuste. Asianajosalaisuuden merkitystä valvontalautakunnan asiakirjojen julkisuuden arvioinnissa on painotettu asianajajalain 7 j §:n 3 momentissa. Asianajajalain 7 j §:n 3 momentissa asetetaan asianajajan salassapitovelvollisuus julkisuuslain salassapitoperusteiden edelle siten, että tieto, joka julkisuuslain nojalla olisi julkista, voi kuitenkin olla salassa pidettävää asianajosalaisuuden perusteella.
(22) Valvontalautakunta katsoo, että asianajajan saama toimeksianto tai toimeksiantaja ei ole yleisesti tiedossa oleva seikka, eikä asiakkuuteen liittyviä tietoja siten voida luovuttaa ulkopuoliselle taholle. Asianajosalaisuus on laaja eikä tarkasti määriteltävissä. Asianajajan salassapitovelvollisuus turvaa osaltaan päämiehen yksityiselämän suojaa ja luo samalla osaltaan edellytyksiä myös oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille. Asianajajalla ei ole tämän vuoksi oikeutta ilmaista päämiehen hänelle toimeksiannon hoitamiseksi kertomia seikkoja (vrt. KKO 2006:61, kohta 5). Se seikka, että asianajajan asiakkaan tiedot voisivat olla joissain tapauksissa saatavilla esimerkiksi tuomioistuimesta pyytämällä, ei tee niistä tämän perusteella yleisesti tiedossa olevia.
(23) Asianajajan salassapitovelvollisuus on huomioitu myös julkisuuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 30/1998 vp) perusteluissa, joissa todetaan, että “Suomen Asianajajaliiton hallussa olevat kurinpitoasiaa koskevat asiakirjat, joista ilmenee asianajajan asiakasta koskevia tietoja, ovat salassa pidettäviä”. Nämä tiedot koskevat myös asiakkaan yhteystietoja.
(24) Edellä mainituilla perusteilla valvontalautakunta katsoo, että asianajajan asiakkaan yksilöintitiedot yhteystietoineen kuuluvat asianajajan salassapitovelvollisuuden piiriin, ja ne ovat siten salassa pidettäviä.
(25) Valvontalautakunta ei myöskään voi olla sidottu kantelun kohteena olevan asianajajan näkemykseen siitä, mitkä tiedot kanteluasiakirjoista tulisi salata. Se seikka, että asianajaja ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta lausua salassapidosta, ei voi olla oikeudellisesti merkityksellinen osoitus kyseessä olevien tietojen julkisuudesta.
(26) Liiketoimintaa koskevat tiedot kuuluvat myös asianajosalaisuuden piiriin. Asianajajalakiin ja ylikansallisilla instrumenteilla turvattuun asianajosalaisuuden suojaan perustuva asianajajan salassapitovelvollisuus edellyttää tietojen poikkeuksetonta salassapitoa.
(27) Liikesalaisuuksien osalta hallinto-oikeus ei ole selvittänyt asianajajan asiakkaan salassapitotahtoa. Lisäksi hallinto-oikeuden johtopäätöstä siitä, että asiakirjoista salatut päämiehen yleisiä palveluehtoja kuluttajille suuntautuvassa liiketoiminnassa kuvaavat tiedot sekä laskutustiedot ovat olleet kantelijan tiedossa kantelijan ja päämiehen välillä tehdyn urakkasopimuksen myötä, eivätkä tiedot ole näin ollen olleet tosiasiallisesti kolmansia kohtaan salaisia, on pidettävä virheellisenä. Se, että tiedot ovat olleet saatavilla sopimusosapuolten välillä, ei tee niistä yleisesti tiedossa olevia.
(28) Asian oikeudellinen epäselvyys huomioon ottaen ei ole kohtuullista, että valvontalautakunta velvoitettaisiin korvaamaan asiakirjojen pyytäjän oikeudenkäyntikulut asiassa.
(29) A:lle on varattu tilaisuus lausuman antamiseen.
(30) Asianajaja B:lle on varattu tilaisuus lausuman antamiseen.
(31) B:n asiakkaana ollut yhtiö on antamassaan lausumassa muun ohella esittänyt, että tietojen luovuttaminen vaarantaa yhtiön oikeusturvan samoin kuin asianajajan ja asiakkaan välisen ehdottomaan luottamukseen ja salassapitoon perustuvan suhteen. Toimeksiantoa vastaanottaessaan ja suorittaessaan asianajaja saa haltuunsa tietoja, jotka ovat salassa pidettäviä liikesalaisuuksia.
(32) Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut
Kysymyksenasettelu
(33) Asiassa on pääasian osalta ratkaistavana kysymys siitä, ovatko asianajajien valvontalautakunnan käsittelemän valvonta-asian asiakirjoihin sisältyvät kantelun tehneen henkilön yhteystiedot, kantelun kohteena olleen asianajajan päämiehen tunniste- ja yhteystiedot sekä päämiehen ja kantelijan väliseen sopimussuhteeseen liittyvät laskut ja sopimusehdot salassa pidettäviä suhteessa sellaiseen henkilöön, joka ei ole ollut valvonta-asiassa asianosaisena.
(34) Asiassa on tulkinnan lähtökohtana pidettävä sitä, että asianajosalaisuudet tulevat julkisuuslain soveltamisalaan, kun asianajajaan kohdistetaan valvontatoimia ja asianajaja antaa kirjallisen selvityksen julkista tehtävää hoitavalla Suomen Asianajajaliiton hallitukselle tai liiton yhteydessä toimivalle valvontalautakunnalle. Asianajajalla on asianajajalain 6 §:stä, oikeusministeriön vahvistamista Suomen Asianajajaliiton sääntöjen 35 §:stä ja hyvää asianajotapaa koskevien ohjeiden kohdasta 12.1 johtuva velvollisuus antaa salassapidon estämättä erilaisissa valvontamenettelyssä ne tiedot, jotka muutoin olisivat asianajajan salassapito- tai vaitiolovelvollisuuden piirissä.
Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen
(35) Asianajajista annetun lain (496/1958) 5 §:n (569/2008) 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa.
(36) Asianajajista annetun lain 5 c §:n (626/1995) 1 momentin (639/2018) mukaan asianajaja tai hänen apulaisensa ei saa luvattomasti ilmaista sellaista yksityisen tai perheen salaisuutta taikka liikesalaisuutta, josta hän tehtävässään on saanut tiedon.
(37) Edellä mainittua lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 94/1993 vp, ehdotuksen 5 b §) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu seuraavaa: ”Yksityinen tai perheen salaisuus voisi olla lähes mikä tahansa yksityisen henkilön tai hänen perheensä taloutta, terveydentilaa, ihmissuhteita tai muuta sellaista asiaa koskeva seikka, joka ei ole yleisesti tiedossa. Liike- tai ammattisalaisuuden käsitettä on käytetty lainsäädännössä vakiintuneella tavalla. Säännöksestä ilmenee, että tällaisen seikan on tultava asianajajan tai hänen apulaisensa tietoon hänen toimeksiantonsa yhteydessä, joten asianomaisen muussa kuin tehtävässään tietoonsa saama tällainen salaisuus ei kuuluisi salassapitovelvollisuuden piiriin.”
(38) Lainkohtaa on muutettu lailla 639/2018 liikesalaisuuslain säätämisen yhteydessä siten, että liike- tai ammattisalaisuuden käsite korvattiin liikesalaisuuden käsitteellä. Lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 49/2018 vp) yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan muutoslaissa mainitulla liikesalaisuudella tarkoitettaisiin liikesalaisuuslain 2 §:n 1 kohdassa määriteltyä liikesalaisuutta.
(39) Asianajajista annetun lain 7 d §:n (697/2004) 2 momentin mukaan menettely valvonta-asiaa valvontalautakunnassa käsiteltäessä on kirjallinen. Asianajajayhdistyksestä voidaan kuitenkin erottaa tai seuraamusmaksu määrätä vain, jos asiassa on järjestetty suullinen käsittely. Valvontalautakunta tai jaosto voi muulloinkin järjestää suullisen käsittelyn. Asianajaja ja kantelija on kutsuttava suulliseen käsittelyyn. Pykälän 3 momentin mukaan asianajajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian ratkaisua. Asianajajan tulee antaa häneltä pyydetyt tiedot ja selvitykset avoimesti ja totuudenmukaisesti. Kantelijalle on varattava tilaisuus lausua asianajajan antaman vastauksen johdosta. Lautakunnan ja jaoston on muutoinkin huolehdittava siitä, että asia tulee riittävästi selvitetyksi.
(40) Asianajajista annetun lain 7 h §:n (697/2004) 1 momentin (716/2011) mukaan valvontalautakunnan on pidettävä käsittelemistään valvonta- ja palkkioriita-asioista julkista päiväkirjaa, johon on merkittävä tiedot kantelijasta tai hakijasta, asianajajasta ja tarvittaessa asianajajayhtiöstä, asianimikkeestä, ratkaisun antamispäivästä ja ratkaisun lopputuloksesta. Päiväkirjasta on myös ilmettävä asian käsittelyn vaihe. Julkiseen päiväkirjaan merkitään myös tieto siitä, onko asianajaja noudattanut palkkioriita-asiassa annettua suositusta.
(41) Asianajajista annetun lain 7 j §:n (716/2011) 3 momentin mukaan valvontalautakunnan ja valvontayksikön asiakirjojen ja toiminnan julkisuuteen valvonta- ja palkkioriita-asioissa sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään, jollei asianajajan salassapitovelvollisuudesta muuta johdu. Asiakirja ei kuitenkaan tule julkiseksi ennen kuin valvontalautakunnan ratkaisu on annettu tai kun se on asiaan osallisen saatavissa.
(42) Mainittua pykälää koskevissa hallituksen esityksen (HE 54/2004 vp, ehdotuksen 6 j §) yksityiskohtaisissa perusteluissa on muun ohella todettu seuraavaa: ”Kuten yleisperusteluissa on jo todettu, julkisen päiväkirjan ja julkisen ratkaisuselosteen käyttöönottamisella ei ole tarkoitettu tehdä muutosta siihen, että viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia sovelletaan asianajajayhdistykseen sen käyttäessä julkista valtaa. Tämän vahvistamiseksi on katsottu tarpeelliseksi, että erikseen säädettäisiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia sovellettavaksi asiakirjaan, joka on toimitettu valvontalautakunnalle valvonta-asian tai palkkioriita-asiaa varten tai joka sisältää kurinpito- tai palkkioriita-asian ratkaisun. Koska asianajajan tulee avoimesti ja rehellisesti vastata valvonta-asiassa eikä hän voi vedota salassapitovelvollisuuteensa, asiakirjojen julkisuutta harkittaessa olisi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain säännösten lisäksi otettava huomioon asianajajan salassapitovelvollisuudesta johtuvat seikat.”
(43) Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 24 §:n 1 momentin 20 kohdan (604/2018)) mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liikesalaisuudesta, samoin kuin sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja muusta vastaavasta yksityisen elinkeinotoimintaa koskevasta seikasta, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi elinkeinonharjoittajalle taloudellista vahinkoa, ja kysymys ei ole kuluttajien terveyden tai ympäristön terveellisyyden suojaamiseksi tai toiminnasta haittaa kärsivien oikeuksien valvomiseksi merkityksellisistä tiedoista tai elinkeinonharjoittajan velvollisuuksia ja niiden hoitamista koskevista tiedoista.
(44) Lainkohdan esitöiden (HE 30/1998 vp, yksityiskohtaiset perustelut) mukaan liike- tai ammattisalaisuutta ei laissa ole tarkemmin määritelty. Liikesalaisuudella tarkoitetaan yleensä taloudellisluonteisia, lähinnä kaupankäynnin alaan kuuluvia yrityksen salaisuuksia. Liikesalaisuuteen sisältyy myös yrityskokemusten eli niin sanotun ”know-hown” suoja. Tämä on kokemukseen perustuvaa taitoa tiedon hyväksikäytössä. Liikesalaisuus voi olla myös tekninen salaisuus. Ammattisalaisuudella tarkoitetaan enemmän taidollisia salaisuuksia, ja niitä voi olla myös vapaiden ammattien harjoittajilla, kuten lääkäreillä ja asianajajilla, siitä riippumatta, harjoittavatko he liiketoimintaa. Liike- ja ammattisalaisuudet olisivat ehdotuksen mukaan salassa pidettäviä ilman lisäedellytyksiä.
(45) Alkuperäistä lainkohtaa on muutettu lailla 604/2018 siten, että liike- tai ammattisalaisuuden käsite yhdenmukaistettiin liikesalaisuudeksi liikesalaisuuslaissa käytetyn ilmaisun kanssa. Muutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 49/2018 vp) yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan liikesalaisuuslain 2 §:ssä säädetty liikesalaisuuden määritelmä soveltuisi jatkossa myös arvioitaessa, onko kyseessä julkisuuslain mukainen liikesalaisuus.
(46) Liikesalaisuuslain 2 §:n 1 kohdan mukaan kyseisessä laissa tarkoitetaan liikesalaisuudella tietoa:
a) joka ei ole kokonaisuutena tai osiensa täsmällisenä kokoonpanona ja yhdistelmänä tällaisia tietoja tavanomaisesti käsitteleville henkilöille yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa;
b) jolla a alakohdassa tarkoitetun ominaisuuden vuoksi on taloudellista arvoa elinkeinotoiminnassa; ja
c) jonka laillinen haltija on ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin sen suojaamiseksi.
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös
(47) Asiassa on kyse valvontalautakunnan käsittelemän kanteluasian asiakirjojen julkisuudesta. Asianajajista annetun lain perusteella valvontalautakunnan ratkaiseman valvonta-asian asiakirjat ovat salassa pidettäviä siltä osin kuin niihin sisältyy julkisuuslain perusteella salassa pidettäviä tai asianajajan salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja.
(48) Asianajajista annetun lain 7 h §:n 1 momentin mukaan kantelun tehneen henkilön nimitieto sisältyy valvontalautakunnan julkiseen päiväkirjaan. Kantelijan henkilöllisyyden salaamiselle ei siten ole asianajajalaista eikä julkisuuslaista johtuvaa perustetta. Yhteystietojen julkisuuden osalta on kuitenkin otettava huomioon mahdolliset rajoitukset, jotka perustuvat julkisuuslaissa säädettyyn. Asian käsittelyssä ei kuitenkaan ole tullut ilmi tällaisia rajoituksia.
(49) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kantelu on koskenut asiaa, jossa kantelun kohteena ollut asianajaja on hoitanut päämiehenä olleen yrityksen laskun perintää. Asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella nyt kyseessä olevan perintätoimeksiantosuhteen olemassaoloa tulisi pitää asianajajista annetun lain 5 c §:ssä tarkoitettuna yksityisenä salaisuutena. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella tietoa ei ole pidettävä myöskään mainitussa pykälässä tai julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa tarkoitettuna liikesalaisuutena. Muutakaan laissa säädettyä perustetta toimeksiantosuhteen olemassaoloa koskevan tiedon salassapidolle ei asiassa ole käynyt ilmi. Päämiehen yhteystietojen tai yhtiön yhteyshenkilön tunnistetietojen salaamiselle ei liioin asiassa esitetyn selvityksen perusteella ole laissa säädettyä perustetta.
(50) Edellä sanotun perusteella korkein hallinto-oikeus näissä oloissa arvioi kantelun tehneen henkilön yhteystietojen sekä asianajajan päämiehen tunniste- ja yhteystietojen julkisuutta samoin kuin hallinto-oikeus. Tietojen salassapidolle ei ole ollut lainmukaista perustetta. Tältä osin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
(51) Edellä mainittujen tietojen lisäksi asiassa on kysymys päämiehen ja kantelijan väliseen sopimussuhteeseen liittyvien sopimusehtojen ja laskujen sekä niitä koskevien tietojen julkisuudesta.
(52) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa ja asianajajista annetun lain 5 c §:ssä tarkoitetun liikesalaisuuskäsitteen tulkinnassa voidaan käyttää apuna liikesalaisuuden määritelmää sellaisena kuin se on säädetty liikesalaisuuslain 2 §:n 1 kohdassa. Nyt kyseessä olevat laskutusta ja sopimusehtoja koskevat tiedot eivät ole mainitun pykälän 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla kokonaisuutena tai osiensa täsmällisenä kokoonpanona ja yhdistelmänä tällaisia tietoja tavanomaisesti käsitteleville henkilöille yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa. Se seikka, että laskutusta ja sopimusehtoja koskevat tiedot ovat sopimuksen osapuolien tiedossa, ei tee niistä yleisesti saatavilla olevia.
(53) Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että mainituilla tiedoilla on taloudellista arvoa ja että tietojen julkisuus voisi antaa kilpaileville yrityksille kilpailu- tai muuta etua. Yhtiö on lisäksi ilmaissut tältä osin salassapitotahtonsa sitä korkeimmassa hallinto-oikeudessa kuultaessa.
(54) Edellä todetuilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että tiedot laskutuksesta ja sopimusehdoista ovat liikesalaisuuksia, jotka valvontalautakunnan valvonta-asian asiakirjoissa ovat salassa pidettäviä sekä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan että asianajajista annetun lain 5 c §:n perusteella.
(55) Koska hallinto-oikeus on arvioinut näiden tietojen salassapitoa toisin kuin korkein hallinto-oikeus, hallinto-oikeuden päätös on kumottava tältä osin. Valvontalautakunnan päätös saatetaan voimaan siltä osin kuin valvontalautakunta on päättänyt olla luovuttamatta asianajajan päämiehenä olleen yhtiön laskutusta ja sopimusehtoja koskevia tietoja.
Oikeudenkäyntikulut
(56) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.
(57) Korkein hallinto-oikeus on kumonnut hallinto-oikeuden päätöksen osaksi ja saattanut voimaan valvontalautakunnan päätöksen kumotuilta osin. Kun asian lopputuloksen lisäksi otetaan huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, korkein hallinto-oikeus katsoo, että ei ole kohtuutonta, että hallinto-oikeudessa muutoksenhakijana ollut A joutuu vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluistaan hallinto-oikeudessa. Näin ollen hallinto-oikeuden ratkaisu valvontalautakunnan velvoittamisesta korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja on samoin kumottava.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.