KHO:2024:76
Suomen riistakeskus oli myöntänyt poikkeusluvan kahdeksan suden tappamiseen. Poikkeusluvan myöntämisen päämääränä oli tappaa itärajan tuntumassa liikkuva enintään kahdeksan suden lauma, jossa DNA-näyteanalyysien perusteella oli kahdesta kuuteen koirasutta. Hallinto-oikeus oli kumonnut riistakeskuksen päätöksen katsoen, ettei asiassa ollut esitetty sellaista selvitystä, joka osoittaisi, ettei asiassa olisi ollut muuta tyydyttävää ratkaisua poikkeusluvan myöntämisen sijaan.
Riistakeskuksen päätöksen perusteluissa oli viitattu Luonnonvarakeskuksen lausuntoon, jonka mukaan metsästyksen kohdentaminen pelkästään koirasusiin niiden ulkoisten tuntomerkkien perusteella oli käytännön metsästystilanteessa mahdotonta. Lisäksi susien elävänä pyytämistä loukulla pidettiin lausunnossa erittäin epävarmana.
Korkein hallinto-oikeus viittasi unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön ja totesi, että viranomaisen oli poikkeuslupia myönnettäessä osoitettava merkitykselliseen parhaaseen tieteelliseen ja tekniseen asiantuntemukseen tukeutumalla, ettei tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi kyseessä olevissa olosuhteissa ollut muuta tyydyttävää ratkaisua.
Poikkeusluvan päämääränä oli suden geeniperimän suojelu. Poikkeuslupa kohdistui asiassa saadun tieteellisesti todennetun selvityksen perusteella enintään kuuteen geeniperimältään puhtaaseen susiyksilöön. Korkein hallinto-oikeus katsoi saadun selvityksen perusteella, ettei poikkeusluvan päämäärää luonnonvaraisen eläimistön säilyttämiseksi niin, ettei haitallisia risteymiä susien ja koirasusien välillä jatkossa tapahdu, ollut mahdollista käytännössä toteuttaa muuten kuin tappamalla koko koirasusia sisältävä susilauma. Koko lauman tappamista ei näissä oloissa voitu pitää suhteettomana tavoiteltuun päämäärään nähden. Suomen riistakeskuksen päätös ei ollut lainvastainen.
Metsästyslaki 37 § 3 momentti, 41 § 1 momentti ja 41 a § 1 momentti
Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (luontodirektiivi) 12 artikla 1 kohta, 16 artikla 1 kohta e alakohta ja liite IV (a) kohta
Unionin tuomioistuimen tuomio 10.10.2019, Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola (C-674/17, ECLI:EU:C:2019:851)
Unionin tuomioistuimen tuomio 14.6.2007, komissio v. Suomi (C-342/05, ECLI:EU:C:2007:341)
Päätös ja välipäätökset, joita muutoksenhaku koskee
Itä-Suomen hallinto-oikeus 16.6.2023 nro 1476/2023
Itä-Suomen hallinto-oikeus 28.2.2023 välipäätös nro 549/2023
Itä-Suomen hallinto-oikeus 21.2.2023 välipäätös nro 483/2023
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää Suomen riistakeskukselle valitusluvan ja tutkii asian siltä osin kuin on kysymys hallinto-oikeuden 16.6.2023 antamasta päätöksestä.
Hallinto-oikeuden päätös kumotaan pääasian osalta. Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Karelia ry:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus otetaan välittömästi tutkittavaksi. Suomen riistakeskuksen päätös poikkeusluvan myöntämisestä ei ole ollut lainvastainen. Koska poikkeuslupaa varten myönnetty määräaika on päättynyt, lausuminen Suomen riistakeskuksen valituksesta enemmälti kuitenkin raukeaa.
Muilta osin valituslupahakemus hylätään.
Asian tausta
(1) Suomen riistakeskus on päätöksellään 10.2.2023 myöntänyt A:lle metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla poikkeusluvan 11.2.–3.3.2023 tappaa hakemuksen liitteenä olevaan karttaan merkityllä alueella kahdeksan sutta. Päätöksen perusteluissa on muun ohessa todettu, että hakemusalueella sijaitseva lauma sisältää koirasusia. Poikkeuslupa on susikannan geenipuhtauden suojaamisen takia tarkoituksenmukaista asettaa koskemaan koko laumaa. Hakemusalueella ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua ongelman ratkaisemiseksi kuin koko lauman poistaminen poikkeusluvan nojalla.
(2) Hallinto-oikeus on välipäätöksellään 21.2.2023 nro 483/2023 Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Karelia ry:n täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan hakemuksen johdosta määrännyt riistakeskuksen päätöksen täytäntöönpanon keskeytettäväksi siihen saakka, kunnes valitus on hallinto-oikeudessa ratkaistu tai asiassa toisin määrätään.
(3) Hallinto-oikeus on välipäätöksellään 28.2.2023 nro 549/2023 hylännyt Suomen riistakeskuksen täytäntöönpanon keskeyttämismääräyksen muuttamista koskevan hakemuksen.
(4) Hallinto-oikeus on päätöksellään 16.6.2023 nro 1476/2023 Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Karelia ry:n valituksesta kumonnut Suomen riistakeskuksen päätöksen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:
(5) Suomen riistakeskuksen ei voida katsoa poikkeusluvan myöntämisedellytyksiä arvioidessaan selvittäneen riittävästi muita mahdollisia toimenpiteitä, jotka olisi voitu poikkeusluvan sijasta toteuttaa. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, joka osoittaisi, ettei käsiteltävänä olevassa tapauksessa olisi ollut muuta tyydyttävää ratkaisua kuin poikkeusluvan myöntäminen kahdeksan suden tappamiseen. Tästä syystä metsästyslain 41 a §:n 1 momentin johdantokappale on ollut esteenä poikkeusluvan myöntämiselle.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Toni Sarivirta, Niko Jokela ja Jari Kuusela, joka on myös esitellyt asian.
Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(6) Suomen riistakeskus on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksistä sekä valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös ja välipäätökset kumotaan.
Vaatimusten perusteeksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
(7) Hallinto-oikeuden olisi ensisijaisesti tullut jättää Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Karelia ry:n valitus ja täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus valitusoikeuden puuttumisen perusteella tutkimatta.
(8) Riistakeskuksen päätös on ollut objektiivisesti perusteltu ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Muuta tyydyttävää ratkaisua kuin koko lauman poistaminen poikkeusluvan avulla ei ollut. Yhdistyksen valituksessa ei ole vedottu elävänä loukulla pyytämiseen muuna tyydyttävänä ratkaisuna eikä Luonnonvarakeskus ole lausunnossaan pitänyt sitä mahdollisena. Loukuttamista ei ole käytetty pyyntikeinona susien pannoittamisessa eikä sillä voida varmuudella ja nopeasti poistaa koirasusia luonnosta.
(9) Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Karelia ry on vastineessaan esittänyt valituksen hylkäämistä ja esittänyt muun ohella seuraavaa:
(10) Riistakeskuksen päätöksen täytäntöönpanon keskeyttäminen on ollut tarpeen sen varmistamiseksi, ettei koirasusiristeymien poistamisen yhteydessä tapeta luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) vastaisesti geneettisesti puhtaita susia.
(11) Poikkeuslupapäätöksessä on osoitettava muun tyydyttävän ratkaisun puuttuminen. Ensimmäiset DNA-näytteet koirasudesta Ylämaalta on kerätty jo helmikuussa 2022, joten muita keinoja on ollut mahdollista harkita ja toteuttaa.
(12) A on vastineessaan esittänyt, että valitus hyväksytään.
(13) Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut
Kysymyksenasettelu ja ratkaisun lähtökohtia
(14) Hallinto-oikeus on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään kumonnut Suomen riistakeskuksen päätöksen, jolla on myönnetty poikkeuslupa hakemuksen mukaisesti rajatulle alueelle kahdeksan suden tappamiseen.
(15) Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on Suomen riistakeskuksen valituksesta ratkaistava, onko poikkeuslupa täyttänyt metsästyslain ja Euroopan unionin oikeuden mukaiset edellytykset. Kaikkien poikkeusluvan myöntämiselle säädettyjen edellytysten tulee täyttyä, jotta poikkeuslupa voidaan myöntää.
(16) Hallinto-oikeus on katsonut riistakeskuksen päätöksen olevan lainvastainen sillä perusteella, ettei poikkeuslupa täytä muun tyydyttävän ratkaisun edellytystä. Mikäli tämän edellytyksen katsotaan täyttyvän, on valituksen johdosta arvioitava myös, täyttyvätkö poikkeusluvan muut edellytykset.
Sovellettavat ja asiaan muutoin liittyvät oikeusohjeet sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja hallinnollista ohjeistusta
(17) Metsästyslain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan susi on riistaeläin, joka lain 37 §:n 3 momentin mukaan on aina rauhoitettu.
(18) Metsästyslain 41 §:n 1 momentin mukaan Suomen riistakeskus voi myöntää luvan poiketa rauhoituksesta 41 a – 41 c §:ssä säädetyin edellytyksin.
(19) Hallituksen esityksessä (HE 237/2010 vp), joka koskee muun ohella metsästyslain muuttamista, todetaan metsästyslain 41 a §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa, että pykälän 1 ja 3 momenteilla pantaisiin täytäntöön luontodirektiivin 16 artiklan mukainen rauhoituksesta ja muusta suojelusta poikkeaminen.
(20) Metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla poikkeuslupa muun ohella suden tappamiseen voidaan myöntää luonnonvaraisen eläimistön tai kasviston säilyttämiseksi, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella.
(21) Luontodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivin tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä suojelemalla luontotyyppejä ja luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa jäsenvaltioiden sillä Euroopassa olevalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan.
(22) Luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on kiellettävä kaikki liitteen IV (a) kohdassa mainittujen lajien yksilöiden tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa.
(23) Luontodirektiivin liitteen IV (a) kohdassa on mainittu muun muassa susi (Canis lupus).
(24) Luontodirektiivin 16 artiklassa säädetään poikkeamisesta 12 artiklan kielloista. Poikkeaminen on artiklan 1 kohdan mukaan mahdollista a) luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelemiseksi ja luontotyyppien säilyttämiseksi, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella.
(25) Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohta on direktiivillä käyttöön otettua suojelujärjestelmää koskeva poikkeus, jota on tulkittava suppeasti ja jossa todistustaakka edellytysten täyttymisestä on päätöksen tekevällä viranomaisella (esim. asia C-674/17, Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
(26) Unionin tuomioistuin on todennut, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on poikkeuslupia myönnettäessä osoitettava asiassa merkitykselliseen parhaaseen tieteelliseen ja tekniseen asiantuntemukseen tukeutumalla, ettei tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi kyseessä olevassa yksittäistapauksessa vallitsevissa olosuhteissa ole muuta tyydyttävää ratkaisua, joka mahdollistaisi luontodirektiivissä asetettujen kieltojen noudattamisen (em. asia Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola, 51 kohta).
(27) Unionin tuomioistuin on katsonut, että poikkeuksia voidaan myöntää poikkeuksellisesti silloin, kun on asianmukaisesti osoitettu, että niillä ei entisestään huononneta kyseisten kantojen epäsuotuisaa suojelun tasoa tai estetä kyseisten kantojen suotuisan suojelun tason ennalleen saattamista. Ei ole suljettu pois, että vähäisen yksilömäärän tappaminen ei vaikuta luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen, joka on susikantojen suotuisan suojelun tason säilyttäminen niiden luontaisella levinneisyysalueella. Tällainen poikkeus on siis asianomaisen lajin kannalta neutraali (asia C-342/05, komissio v. Suomi, 29 kohta).
(28) Euroopan komissio on julkaissut tiedonannolla 12.10.2021 ohjeasiakirjan luontodirektiivin mukaisesta yhteisön tärkeinä pitämien eläinlajien tiukasta suojelusta. Ohjeasiakirjalla tarkistettiin vuonna 2007 julkaistua ohjeasiakirjaa ja siinä on muun ohella otettu huomioon unionin tuomioistuimen viimeisintä ratkaisukäytäntöä luontodirektiivin soveltamisesta. Ohjeasiakirja ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sitä voidaan käyttää osaltaan apuna tulkittaessa luontodirektiivin säännöksiä.
(29) Ohjeasiakirjan mukaan 16 artiklan mukaisen poikkeuksen käyttö voidaan perustella vain, jos on riittävällä tavalla osoitettu, että mahdolliset vaihtoehdot eivät ole tyydyttäviä, koska niillä ei pystytä ratkaisemaan tiettyä ongelmaa tai ne ovat teknisesti mahdottomia, ja kun myös muut edellytykset täyttyvät. Jos toimenpide on kuitenkin osittain tyydyttävä – eli sillä voitaisiin pienentää tai lieventää ongelmaa, vaikka sillä ei puututtaisikaan ongelmaan riittävästi – se olisi toteutettava ensin. Tappamiseen perustuvia toimenpiteitä koskevat poikkeukset voivat olla perusteltuja jäljelle jäävän ongelman osalta vain, jos muut menetelmät eivät ole mahdollisia. Niiden on kuitenkin oltava oikeassa suhteessa ongelmaan, joka on vielä olemassa muiden kuin tappamiseen perustuvien toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen.
(30) Ohjeasiakirjan liitteeseen III sisältyy susia koskeva esimerkki luontodirektiivin 12 artiklan täytäntöönpanosta, missä yhteydessä käsitellään myös suden ja koiran risteymiä.
(31) Maa- ja metsätalousministeriön 5.11.2019 vahvistaman Suomen susikannan hoitosuunnitelman (Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2019:24) mukaan koirasusi on ollut Suomessa haitallinen vieraslaji ja sen maahantuonti on ollut kiellettyä vuoden 2016 alusta. Toukokuussa 2019 annetulla valtioneuvoston asetuksella vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta (704/2029) kiellettiin myös koirasusien kasvattaminen. Koirasusia ei saa myydä, ostaa tai muutenkaan pitää hallussa, eikä päästää vapaaksi ympäristöön. Koirasusiksi määritellään asetuksessa suden ja koiran risteymät neljässä ensimmäisessä sukupolvessa. Kieltojen tarkoituksena on turvata suden geneettinen puhtaus. Hoitosuunnitelman yhtenä toimenpiteenä todetaan, että epäillyt luonnossa esiintyvät koirasudet varmistetaan yksilön DNA-analyysien perusteella ja todetut koirasudet poistetaan Suomen riistakeskuksen päätöksellä.
Oikeudellinen arviointi
Poikkeusluvan päämäärä
(32) Poikkeuslupaa on haettu kahdeksan suden lauman tappamiseen hakemuksen karttaliitteestä ilmenevälle 35 000 hehtaarin alueelle. Hakemuksen perusteluina on esitetty muun ohella, että Luonnonvarakeskuksen analysoimien DNA-näytteiden perusteella lauman mukana liikkuu koirasusia, joten koko lauma tulisi poistaa susikannan geneettisen perimän puhtauden turvaamiseksi. Valtakunnan rajan sijainnin vuoksi susien karkotus ei ole mahdollista, eikä karkotuksella ole mahdollista päästä haluttuun lopputulokseen. Kyseessä oleva lauma elää pääasiassa Venäjällä ja käy välillä Suomessa saalistamassa hirvieläimiä.
(33) Suomen riistakeskuksen päätöksessä on poikkeusluvan päämäärän tueksi viitattu Luonnonvarakeskuksen Suomen susikantaa vuonna 2022 koskevaan arvioon, jonka mukaan hakemusalueella ei ollut maaliskuussa 2022 vakiintunutta susireviiriä. Hakemusalueelta tehtyjen varmistettujen havaintojen perusteella aluetta käyttää reviirinään noin seitsemän suden lauma, niin kutsuttu Ylämaan lauma. Lauman reviirialueelta Luonnonvarakeskuksen talvella 2021–2022 keräämien DNA-näytteiden perusteella alueelta on löytynyt kahden eri suden ja kahden eri koirasusiyksilön DNA:ta. Luonnonvarakeskuksen tammikuussa 2023 tekemien DNA-analyysien perusteella laumassa on neljä uutta koirasutta, jotka osoittautuivat eri yksilöiksi kuin helmikuussa 2022 tavatut. Saatujen havaintojen perusteella lauma liikkuu Suomen ja Venäjän valtakunnan rajan molemmin puolin. Laumassa on vähintään seitsemän yksilöä. Tammikuussa 2023 tehtyjen jälkihavaintojen perusteella on todettu, että laumassa olisi kahdeksan yksilöä.
(34) Luonnonvarakeskus on Suomen riistakeskukselle poikkeuslupahakemuksesta 27.11.2022 antamassaan lausunnossa pitänyt Ylämaan koirasusia sisältävän lauman poistoa tärkeänä suomalaisen susikannan geenipuhtauden suojaamisen takia.
(35) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että koirasudet vaarantavat Suomen susikannan geneettistä eheyttä ja vaikuttavat siten heikentävästi suden suojelun tasoon. Asiassa on ollut riittävä selvitys siitä, että hakemusalueella liikkuvassa enintään kahdeksan suden laumassa on kahdesta kuuteen geeniperimältään koirasudeksi tunnistettua yksilöä. Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten hallinto-oikeus, että poikkeusluvan myöntäminen susilauman kahdeksan yksilön tappamiseksi on ollut perusteltua luonnonvaraisen eläimistön säilyttämiseksi suojelemalla suden geeniperimää.
Muu tyydyttävä ratkaisu
(36) Luonnonvarakeskus on Suomen riistakeskukselle antamassaan lausunnossa todennut vuosikymmenien susien kiinniottamiseen ja merkintään liittyvän kokemuksen pohjalta, että susien ja susiin vertautuvien villien koirasusien pyytäminen erityisesti loukuilla on erittäin haastavaa ja epävarmaa, eikä sitä voida suositella susien ja koirasusien pääasiallisena kiinnisaamisen menetelmänä. Luonnonvarakeskus on todennut, että villisikaloukut eivät todennäköisesti sovellu sudenpyyntiin vaan susi/koirasusi päässee sellaisesta pakenemaan. Luonnonvarakeskus ei ole suositellut villisikaloukkujen käyttöä pyyntivälineitä ja -menetelmiä koskevien poikkeusten yhteydessä. Lisäksi Luonnonvarakeskus on todennut, että pyyntialueen sijainti osin rajavyöhykkeellä ja lauman elinpiirin sijoittuminen todennäköisesti pääosin Venäjän puolelle asettavat merkittäviä haasteita pyynnin onnistumiselle.
(37) Suomen riistakeskuksen päätöksen mukaan hakemusalueella ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua ongelman ratkaisemiseksi kuin koko lauman poistaminen poikkeusluvan nojalla. Päätöksen perustelujen mukaan metsästyksen kohdentaminen pelkästään koirasusiin ulkoisten tuntomerkkien perusteella on käytännön metsästystilanteessa mahdotonta ja se todennäköisesti vaikeuttaisi metsästystä niin, että koirasusia ei saataisi poistettua laumasta. Poikkeuslupa on susikannan geenipuhtauden suojaamisen takia tarkoituksenmukaista asettaa koskemaan koko kyseistä laumaa. Myöskään elävänä pyynti loukulla ei ole käytännössä toteutettavissa oleva ratkaisu lauman suuren koon vuoksi.
(38) Hallinto-oikeus on kumonnut riistakeskuksen päätöksen sillä perusteella, ettei asiassa ole selvitetty riittävästi muita mahdollisia toimenpiteitä, jotka olisi voitu toteuttaa poikkeusluvan sijasta. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa viitataan Luonnonvarakeskuksen lausunnossa esitettyyn ja siihen, ettei koirasusien pyyntiä loukuilla ole kokeiltu tai sen mahdollisuutta tarkemmin selvitetty.
(39) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (em. asia Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola) toimivaltaisen viranomaisen on poikkeuslupia myönnettäessä osoitettava merkitykselliseen parhaaseen tieteelliseen ja tekniseen asiantuntemukseen tukeutumalla, ettei tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi kyseessä olevissa olosuhteissa ole muuta tyydyttävää ratkaisua. Lisäksi luontodirektiivin soveltamista koskevan komission ohjeasiakirjan mukaan poikkeuksen käyttö voidaan perustella vain, jos on riittävällä tavalla osoitettu, että mahdolliset vaihtoehdot eivät ole tyydyttäviä, koska niillä ei pystytä ratkaisemaan ongelmaa.
(40) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Suomen riistakeskuksen päätöksessä on katsottu, etteivät muut vaihtoehdot kuin koko lauman tappaminen voi tulla kyseeseen. Suomen riistakeskuksen arviointi muun tyydyttävän ratkaisun puuttumisesta on perustunut edellä selostettuun Luonnonvarakeskuksen asiantuntijalausuntoon. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei päätöksessä ole tarkoin ja yksilöidysti kyetty kuvaamaan muun tyydyttävän vaihtoehdon puuttumista. Toisaalta Luonnonvarakeskuksen lausunnossa esitettyä arviota siitä, ettei koirasusia ole metsästystilanteessa mahdollista erottaa geneettisesti puhtaista susista ja ettei loukkupyynti ole mahdollista kahdeksan suden lauman kiinni ottamiseksi, voidaan pitää uskottavana. Myöskään susien pannoittaminen ja sen jälkeinen DNA-näytteiden kerääminen ulostenäytteistä ei ole käytännössä toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. Asiassa on siten riittävällä tavalla selvitetty, ettei koirasusien poistaminen edellä mainituilla tai muillakaan keinoilla ole metsästyslaissa ja luontodirektiivissä edellytetty tyydyttävä ratkaisu.
(41) Poikkeusluvan päämääränä on suden geeniperimän suojelu. Poikkeuslupa kohdistuu asiassa saadun tieteellisesti todennetun selvityksen perusteella enintään kuuteen geeniperimältään puhtaaseen susiyksilöön. Saadun selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että poikkeusluvan päämäärää luonnonvaraisen eläimistön säilyttämiseksi niin, ettei haitallisia risteymiä susien ja koirasusien välillä jatkossa tapahdu, ei ole mahdollista käytännössä toteuttaa muuten kuin tappamalla koko koirasusia sisältävä susilauma. Koko lauman tappamista ei näissä oloissa voi pitää suhteettomana tavoiteltuun päämäärään nähden.
(42) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Suomen riistakeskuksen päätöksen on sen perustelujen puutteista huolimatta katsottava perustuneen asiantuntijaviranomaisen lausunnossa esittämään parhaaseen tieteelliseen ja tekniseen asiantuntemukseen. Riistakeskuksen päätös ja sen pohjana oleva selvitys vaihtoehtoisista pyyntimenetelmistä on ollut näissä oloissa riittävä osoittamaan, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua päämäärän saavuttamiseksi ole.
Poikkeusluvan vaikutus suden suojelun tasoon
(43) Suomen lajien uhanalaisuusarvion 2019 mukaan susi on Suomessa erittäin uhanalainen.
(44) Suomen riistakeskuksen päätöksessä on suden suojelutason osalta viitattu Luonnonvarakeskuksen arvioon Suomen susikannan tilasta maaliskuussa 2022. Kyseisen kanta-arvion mukaan koko Suomessa oli maaliskuussa 2022 todennäköisimmin 60 parin tai perhelauman asuttamaa susireviiriä. Yksilömääränä arvioituna Suomessa oli noin 295 sutta maaliskuussa 2022, mikä tarkoittaa edellisen vuoden tasoa. Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion mukaan Kaakkois-Suomessa ja hakemusalueella ei ollut maaliskuussa 2022 vakiintunutta susireviiriä. Kuitenkin hakemusalueella tehtyjen varmistettujen havaintojen perusteella aluetta käyttää reviirinään noin seitsemän suden lauma, niin kutsuttu Ylämaan lauma. Lisäksi Suomen riistakeskuksen tiedossa on ollut, että metsästysvuosien 2021–2022 ja 2022–2023 aikana vahinkoperusteisen poikkeusluvan nojalla on poronhoitoalueen ulkopuolella tapettu yhteensä 25 sutta.
(45) Suomen riistakeskus on päätöksessään katsonut, että poikkeamisella ei haitata suotuisan suojelun tason säilymistä tai sen saavuttamista lajin luontaisella levinneisyysalueella. Harkinnassa on otettu myös huomioon se, ettei sallitusta pyynnistä aiheudu merkittävän kielteisen vaikutuksen vaaraa kyseessä olevien populaatioiden rakenteelle, koska kysymyksessä on ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti Suomen susipopulaatiolle haitallisen risteymäyksilöitä sisältävän lauman poistamisesta kokonaan.
(46) Edellä kohdassa 27 viitatun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan poikkeusten myöntäminen sellaisen lajin yksilöiden tappamiseen, jonka suojelutaso ei ole suotuisa, on mahdollista poikkeuksellisesti myös silloin, kun on asianmukaisesti osoitettu, ettei poikkeuksilla entisestään huononneta kyseisten kantojen epäsuotuisaa suojelu tasoa tai estetä kyseisten kantojen suotuisan suojelutason ennalleen saattamista.
(47) Valituksen kohteena olevalla poikkeusluvalla on tarkoitus sallia enintään kuuden perimältään puhtaan suden tappaminen. Koska poikkeusluvan tavoitteena on edistää Suomen susikannan geeniperimän suojelua, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei poikkeusluvan myöntämiselle ole estettä myöskään sillä perusteella, että se haittaisi suden suotuisan suojelun tason saavuttamista.
Lopputulos
(48) Edellä esitetyillä perusteilla Suomen riistakeskuksen päätös poikkeusluvan myöntämisestä ei ole ollut lainvastainen. Hallinto-oikeuden päätös on kumottava. Koska aika, jonka asiassa myönnetty poikkeuslupa on ollut voimassa, on kuitenkin jo päättynyt, enempi lausuminen Suomen riistakeskuksen valituksesta ei ole tarpeen.
Valituslupahakemuksen osittainen hylkääminen
(49) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaan valituslupa on myönnettävä, jos:
1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;
2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai
3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.
(50) Sen perusteella, mitä muutoksenhakijat ovat esittäneet ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole muilta osin valitusluvan myöntämisen perustetta.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Satu Sundberg.