KHO:2024:80

Poliisi oli pyytänyt suorittaessaan poliisilain 1 luvun 1 §:n 2 momentin mukaista tehtävää kadonnen henkilön löytämiseksi HUS-kuntayhtymältä tiedon siitä, oliko kadonneeksi ilmoitettu ikääntynyt ja muistisairas henkilö mahdollisesti sairaalassa. Pyydettyä tietoa ei annettu ja hallinto-oikeus hylkäsi poliisilaitoksen valituksen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tieto henkilön olosta sairaalassa oli julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella salassa pidettävä. Kun kysymys oli poliisin oikeudesta saada salassa pidettävä terveystieto tai sellaiseen verrattavissa oleva tieto esimerkiksi kadonneen henkilön olinpaikasta tämän hengen ja terveyden suojelemiseksi, tiedon luovuttamiseen poliisille henkilön mahdollisesta olinpaikasta liittyi sekä painava yleinen etu, mutta myös painava yksityinen etu. Yleisen edun näkökulmasta tiedon saaminen oli tarpeen kadonneen henkilön etsintätoimien oikeaksi kohdentamiseksi ja niiden tehokkaaksi toteuttamiseksi. Samalla tiedon antaminen palveli myös kadonneen henkilön hengen ja terveyden suojaamista. Kokonaisuutena arvioituna korkein hallinto-oikeus katsoi, että poliisin lakisääteiseen tehtävään liittyvää tiedonsaanti-intressiä oli tällaisessa tapauksessa pidettävä painavampana kuin tarvetta suojata asianomaisen henkilön yksityiselämää ja yksityisyyttä.

Koska kysymys oli poliisille kuuluvan tehtävän kannalta tarpeellisesta tiedosta, poliisilla oli poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti lähtökohtaisesti oikeus saada pyytämänsä tiedot julkisuuslain ja potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain salassapitosäännösten estämättä. Asiassa oli kuitenkin lisäksi arvioitava, rajoittiko tiedon antamista se, että poliisilain mukaan tiedon käyttö todisteena olisi rajoitettua tai kiellettyä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n mukainen todistamiskielto ei rajoittanut poliisin tiedonsaantioikeutta asiassa.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 24 § 1 momentti 25 kohta ja 29 § 1 momentti 1 kohta

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 13 § 1 momentti ja 3 momentti 1 kohta

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä 6 §

Poliisilaki 1 luku 1 § 2 momentti ja 4 luku 2 § 1 momentti

Oikeudenkäymiskaari 17 luku 14 §

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettu laki 17 §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 8.11.2022 nro H6376/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselle valitusluvan ja tutkii asian.

Helsingin hallinto-oikeuden ja HUS-kuntayhtymän päätökset kumotaan. Pyydetyn tiedon sisältö ja asian käsittelyssä kulunut aika huomioon ottaen asiaa ei ole aihetta enää palauttaa HUS-kuntayhtymälle pyydetyn tiedon antamiseksi.

Asian tausta

(1) Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on 27.11.2020 rikoskomisario A:n pyynnöstä pyytänyt HUS-kuntayhtymältä tiedon siitä, onko eräs kadonneeksi ilmoitettu muistisairas henkilö ollut 1.11.–27.11.2020 sairaalassa/sairaalahoidossa HUS-kuntayhtymällä tai jossain muussa sairaalassa.

(2) Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on 21.12.2020 Sairaanhoidon ja palvelutuotannon johdon vastuualueen tekemällä päätöksellä hylännyt tietopyynnön.

(3) Päätöksen perustelujen mukaan terveydentilaa koskeva salassa pidettävä tieto voidaan poliisilain 4 luvun 2 §:n ja siinä epäsuorasti viitatun oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n mukaan antaa poliisille, mikäli kyseinen potilaana ollut tai oleva henkilö on siihen suostunut tai mikäli tutkittavana on epäilty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. Tässä tapauksessa suostumusta ei ole eikä asiassa epäillä rikosta, jolloin kumpikaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:ssä tarkoitetuista perusteista tiedon ilmaisemiseksi ei sovellu. Siten kyseisten tietojen käyttö todisteena on laissa kielletty tai käyttöä on ainakin rajoitettu siten kuin poliisilain 4 luvun 2 §:ssä tarkoitetaan.

(4) Helsingin hallinto-oikeus on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään hylännyt Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen valituksen HUS-kuntayhtymän päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on lausuttu muun ohella seuraavaa:

(5) Poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin säännös ei, toisin kuin saman pykälän 2 momentti, ole sellainen potilaslain 13 §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettu säännös, jossa olisi erikseen ja nimenomaisesti säädetty poliisille oikeus saada potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja. Näin ollen nyt kyseessä olevassa tilanteessa, jossa ei ole kyse poliisilain 4 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetusta lupa-asiasta, ei potilasasiakirjoihin sisältyvää tietoa siitä, onko kadonnut henkilö sairaalassa, voida luovuttaa poliisille ilman kyseisen henkilön suostumusta.

(6) Siltä osin kuin tieto siitä, onko henkilö sairaalassa, sisältyy muihin kuin potilasasiakirjoihin, hallinto-oikeus on todennut seuraavaa:

(7) Tieto siitä, onko tietopyynnössä tarkoitettu henkilö kyseisenä ajankohtana ollut potilaana HUS-kuntayhtymän sairaalassa, on henkilön saamaa terveydenhuollon palvelua koskevana tietona salassa pidettävä myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella riippumatta siitä, sisältyykö se potilaslaissa tarkoitettuun potilasasiakirjaan vai ei.

(8) Lainsäädännössä ei ole nimenomaisesti kielletty salassa pidettävien terveystietojen luovuttamista poliisille. Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, ettei nyt kyseessä olevan, muualta kuin potilasasiakirjoista mahdollisesti saatavan tiedon antamista poliisille ole poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin viimeisessä lauseessa tarkoitetulla tavalla nimenomaisesti kielletty.

(9) Arvioitavaksi jää, estyykö poliisin tiedonsaantioikeus nyt käsillä olevassa tilanteessa, sillä perusteella, että poliisin pyytämien tietojen käyttöä todisteena on nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:ssä säädetyn mukaisesti. Hallinto-oikeus on viitannut korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuun KHO 2018:93 ja katsonut, että poliisilaitoksen pyytämä tieto siitä, onko henkilö sairaalassa, on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilön terveydentilaa koskeva arkaluonteinen tieto, jota sanotun lainkohdan ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 22 §:n 2 momentin mukainen todistamiskielto koskee. Nyt kyseessä olevassa tilanteessa ei ole kysymys sellaisesta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitusta rikoksesta, jonka kohdalla mainittu todistamiskielto väistyisi. Kyse on siis tiedosta, jota lähtökohtaisesti koskee oikeudenkäymiskaaressa säädetty todistamiskielto.

(10) Poliisin tiedonsaantioikeuden ratkaisemiseksi on arvioitava, estääkö tämä todistamiskielto tiedon luovuttamisen myös nyt kyseessä olevassa tilanteessa, jossa tietoja ei ole tarkoitus käyttää todistelutarkoituksiin, vaan kyse on ainoastaan kadonneen henkilön etsimiseen liittyvästä poliisin tutkintatehtävästä.

(11) Hallinto-oikeus on tarkastellut asiaa lain esitöiden valossa ja pohtinut lain tarkoitusta poliisilain 4 luvun 2 §:n 2 momentin kautta. Hallinto-oikeus on poliisin tiedonsaantioikeuksia kokonaisuutena tarkastellen katsonut, että poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momenttia on tarkoitettu tulkittavaksi siten, että siinä tarkoitettu todistelukielto estää nyt kyseessä olevan tiedon luovuttamisen käyttötarkoituksesta riippumatta. Poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetty ja momentin viimeisessä lauseessa rajoitettu tiedonsaantioikeus ei siten riipu siitä, pyydetäänkö tietoa rikosasian selvittämiseksi vai poliisin tutkinta- tai muun tehtävän suorittamiseksi.

(12) Edellä sanotun perusteella hallinto-oikeus on todennut, että HUS-kuntayhtymä on voinut olla luovuttamatta poliisilaitokselle tietoa siitä, onko tietopyynnössä mainittu kadonneeksi ilmoitettu henkilö sairaalassa vai ei.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaana Moilanen (eri mieltä), Riikka Valli-Jaakola ja Liisa Selvenius-Hurme, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(13) Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus myöntää asiassa valitusluvan. Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että HUS-kuntayhtymä velvoitetaan luovuttamaan Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselle valituksen kohteena olevat tiedot.

(14) Sosiaali- ja terveysministeriön sairaanhoitopiireille antaman ohjeen (Ohje terveydenhuollon ja poliisin väliseen tiedonvaihtoon) mukaisesti sairaanhoitopiirin tulee pyynnöstä ilmoittaa poliisille, onko poliisin etsimä kadonnut henkilö terveydenhoitolaitoksessa. Muilta poliisilaitoksilta saadun tiedon mukaan kaikki muut sairaanhoitopiirit paitsi HUS-kuntayhtymä noudattavat sosiaali- ja terveysministeriön edellä tarkoitettua ohjetta.

(15) Asiassa tulee ottaa kantaa siihen, milloin henkilön terveystietoa voidaan pitää oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla arkaluonteisena ja onko henkilön asiakkuustieto edes terveystieto, jos se ei ilmaise henkilön terveydentilaa. Asiassa on otettava myös kantaa siihen, miten potilaslain 13 §:ää ja poliisilain 4 luvun 2 §:ää on sovellettava.

(16) Kadonneeksi epäillyn henkilön terveydenhuollon asiakkuuteen liittyvä olinpaikkatieto ei ole tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 15 kohdan mukainen terveystieto, koska se ei ilmaise mitään asiakkaan terveydentilasta. Tieto ei myöskään ole oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:ssä tarkoitettu arkaluonteinen terveystieto.

(17) Poliisilla on poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada tehtävänsä suorittamiseksi tarpeellisia tietoja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu. Tiedon tai asiakirjan antamista poliisille ei ole kielletty tai rajoitettu potilaslaissa eikä julkisuuslaissa.

(18) Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n mukainen todistamiskielto ei ole kielto tai rajoitus antaa tietoa tai asiakirjaa poliisille, vaan rajoitus, joka estää poliisia käyttämästä todistelutarkoituksessa poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla saamiaan arkaluonteisia salassa pidettäviä henkilön terveystietoja.

(19) Asian kokonaisarvioinnissa on välttämätöntä tehdä perusoikeuksien punnintaa. Kadonneen henkilön olinpaikkatiedon antamista poliisille on punnittava henkilön hengen ja terveyden suojaamisen sekä yksityisyyden suojaamisen näkökulmista. Hengen ja terveyden suojaaminen on tässä punninnassa painavampi oikeushyvä kuin yksityisyyden suojaaminen.

(20) HUS-kuntayhtymä on antanut lausunnon, jossa on todettu muun ohella, että sosiaali- ja terveysministeriön ohje ei ole hyvinvointialueita velvoittava eikä sitä voida soveltaa, jos se on ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa.

(21) Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaisesti asiakastieto terveydenhuollossa on salassa pidettävä. Salassapito on määritelty ehdottomaksi siten, ettei tähän kohtaan liity vahinkoedellytyslauseketta eikä siten myöskään viranomaisen harkintavaltaa. Julkisuuslain mukaan viranomaiselle tiedon voi sinänsä antaa, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty. Poliisiviranomaiselle ei ole säädetty oikeutta tällaisen tiedon saamiseen poliisilaissa, potilaslaissa eikä oikeudenkäymiskaaressa.

(22) Poliisilain 4 luvun 2 §:n sanamuoto ei tue poliisilaitoksen tulkintaa siitä, että poliisilla olisi pykälän perusteella oikeus saada tietoja kaikissa muissa tilanteissa, paitsi niissä, joissa tietoja ei laissa olevan säännöksen perusteella saa käyttää todisteena. Tiedon antamista poliisille rajoittavat julkisuuslain säännökset sekä yleinen tietosuoja-asetus ja oikeuskäytännössä muodostunut tulkintalinja, jonka mukaan luonnollista henkilöä epäsuorasti koskevat arkaluonteiset tiedot kuuluvat tehostetun suojan piiriin.

(23) Tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 15 kohtaa voidaan tulkita myös siten, että jo tieto terveyspalvelun tarjoamisesta ilmaisee terveystietoja. Tieto siitä, onko henkilö paikalla sairaalassa, annetaan terveydenhuollon rekistereitä tarkastelemalla. Tällöin tietojen hakemiselle rekisteristä ja luovuttamiselle on oltava tietosuojalaissa tarkoitettu oikeusperusta, jota tässä tapauksessa ei ole voimassa olevan lainsäädännön mukaan.

(24) HUS-kuntayhtymä on antanut lisälausunnon.

(25) Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on antanut vastaselityksen. HUS-kuntayhtymä ei ole lausunnossaan ottanut lainkaan huomioon kadonneen muistisairaan etua. Muistisairaan ikääntyneen katoamistilanteissa on aina epäiltävissä, että henkilön henki ja terveys ovat vaarassa. Hengen ja terveyden vaaran suojeleminen on poliisilain 1 §:ssä annettu poliisin tehtäväksi. Pelastustöiden oikeasuhtaiseksi toteuttamiseksi on samoin ensiarvoisen tärkeää, että poliisi saa tiedon kadonneen henkilön mahdollisesta olinpaikasta terveydenhuollon yksikössä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(26) Asiassa on kysymys siitä, onko poliisilla ollut oikeus saada HUS-kuntayhtymältä pyytämänsä tiedot kadonneen ikääntyneen ja muistisairaan henkilön mahdollisesta olinpaikasta poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella.

Sovellettavat oikeusohjeet

(27) Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (jäljempänä myös julkisuuslain) 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, muun ohella asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön terveydentilasta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon palvelusta.

(28) Julkisuuslain 29 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty.

(29) Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992), jäljempänä myös potilaslain) 13 §:n 1 momentin mukaan potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassa pidettäviä. Pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaan ilman potilaan kirjallista suostumusta saadaan antaa potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty.

(30) Potilaslain 13 § on sittemmin kumottu lailla 705/2023 potilastietolain muuttamisesta. Lain (705/2023) 13 b §:n 2 momentin mukaan potilastietojen salassapidosta ja käsittelystä sekä potilasasiakirjojen laatimisesta ja säilyttämisestä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa (703/2023). Viimeksi mainitun lain 6 §:n mukaan asiakastietojen vaitiolovelvollisuudesta ja salassapidosta saa poiketa asiakkaan suostumuksella tai jos siitä on mainitussa laissa tai muussa laissa säädetty. Edellä mainitut lait ovat tulleet voimaan 1.1.2024. Asiaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 246/2022 vp) on lain (703/2023) 6 §:n osalta todettu, että se koskee tietojen luovuttamista ”sivullisille” ja että ”(L)aissa viranomaisen toiminnan julkisuudesta on yleissääntely salassapidosta poikkeamiselle ja sen lakkaamiselle, mutta tässä yhteydessä on tarpeen säätää asiasta erikseen johtuen esitettävän lain soveltamisesta sekä julkisessa että yksityisessä sosiaali- ja terveydenhuollossa”.

(31) Poliisilain 1 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan, jos on perusteltua syytä olettaa henkilön kadonneen tai joutuneen onnettomuuden uhriksi, poliisin on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin henkilön löytämiseksi.

(32) Poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan poliisilla on päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat maksutta ja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu.

(33) Poliisilakia koskevan hallituksen esityksen (HE 224/2010 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentti vastaa asiallisesti aiemman poliisilain (493/1995) 35 §:n 1 momenttia. Viimeksi mainittua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 57/1994 vp) on sittemmin poliisilain (493/1995) 35 §:ksi tulleen säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttu muun ohella seuraavaa:

"Toimialoittain järjestetyn valtion- ja kuntainhallinnon keskeisenä yhteisenä tavoitteena on turvallisuuden ylläpitäminen. On yhteiskunnan perusetujen mukaista, ettei turvallisuustyöhön liittyvää viranomaisten välistä tietojenvaihtoa rajoiteta aiheettomasti. Toisaalta on vaadittava, että viranomaisten välinen tietojenvaihto on siten rajattua, ettei sillä tarpeettomasti puututa kansalaisten yksityisyyteen.

(- - -)

Keskeisenä turvallisuusviranomaisena poliisi tarvitsee monien tehtäviensä suorittamisessa muiden viranomaisten hallussa tai saatavissa olevia tietoja. Poliisin tehtävät ovat erityisesti rikosten torjunnassa niin moninaisia, että on käytännössä mahdotonta etukäteen yksilöidä, millaisia tietoja poliisi tarvitsee miltäkin viranomaistaholta voidakseen täyttää yhteiskunnalliset velvoitteensa.

(- - -)

Poliisi voi tarvita virkatehtävissään myös sellaisia tietoja, jotka muu viranomainen on saanut siihen hoito-, asiakas- tai luottamussuhteessa olevalta henkilöltä. [Tällaisessa] tapauksessa poliisin tiedonhankinnan tarpeellisuus on harkittava sitä silmällä pitäen, ettei esimerkiksi sosiaali- ja terveysviranomaisia velvoiteta luovuttamaan tietojaan niin yleisesti, että yleisön luottamus näihin viranomaisiin vaarantuisi.

Tietojensaantia viranomaiselta koskevat säännökset eivät kuitenkaan oikeuttaisi poliisia saamaan muulta viranomaiselta todistelutarkoituksiin sellaista tietoa, jonka tuo viranomainen on saanut henkilöltä, joka olisi oikeutettu kieltäytymään kokonaan todistamasta asiassa.

(- - -)

Pykälässä määritelty tietojensaantioikeus syrjäyttäisi muualla laissa säädetyt salassapitovelvollisuudet, ellei salassapitovelvollisuutta koskevassa säännöksessä nimenomaan kielletä tietojen luovuttamista poliisille. Kielto voidaan ilmaista myös luettelemalla tietojensaantiin oikeutetut viranomaiset mainitsematta poliisia niiden joukossa.

Jos kysymyksessä olevien tietojen käyttö todisteena on kielletty tai sitä on rajoitettu, poliisilla olisi oikeus saada tiedot vain sellaisiin tarkoituksiin, joissa niiden käyttö on todistelukieltoja ja -rajoituksia koskevien säännösten mukaan sallittua."

(34) Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n mukaan lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tai sen nojalla annetussa asetuksessa tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa todistaa henkilön tai hänen perheensä terveydentilaa koskevasta arkaluonteisesta tiedosta tai muusta henkilön tai perheen salaisuudesta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, suostu todistamiseen. Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi velvoittaa 1 momentissa tarkoitetun henkilön todistamaan, jos syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta.

(35) Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 17 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa sivulliselle luvatta ilmaista yksityisen tai perheen salaisuutta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon. Salassapitovelvollisuus säilyy ammatinharjoittamisen päättymisen jälkeen.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(36) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että poliisilaitoksen pyytämä tieto siitä, onko henkilö ollut sairaalassa hoidettavana tietyllä ajanjaksolla vai ei, on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella salassa pidettävä. Sikäli kun kysymys on potilasasiakirjoihin sisältyvistä tiedoista, tieto on myös potilaslain 13 §:n 1 momentin perusteella salassa pidettävä. Asia ei ole arvioitavissa toisin potilaslain 13 §:n tultua kumotuksi vuoden 2024 alusta (ks. edellä kohta 30).

(37) Julkisuuslain 29 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty. Potilaslain 13 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja saadaan antaa ilman potilaan suostumusta, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty.

(38) Poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan poliisilla on oikeus saada poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu.

(39) Poliisilakia koskevasta hallituksen esityksestä (HE 57/1994 vp) on pääteltävissä, että poliisille on haluttu antaa laaja tiedonsaantioikeus silloin, kun kysymys on poliisin laissa säädettyjen tehtävien kannalta tarpeellisista tiedoista. Hallituksen esityksessä viitataan poliisin laajaan tehtäväalueeseen ja todetaan, että sen yksilöiminen etukäteen, millaisia tietoja poliisi tarvitsee miltäkin viranomaistaholta voidakseen täyttää yhteiskunnalliset velvoitteensa, on käytännössä mahdotonta. Tiedonsaantioikeus on siten kussakin yksittäisessä tilanteessa harkittava tapauskohtaisesti.

(40) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että terveystietoja koskevilla salassapitosäännöksillä on tarkoitus suojata henkilön yksityiselämää ja yksityisyyttä. Kun kysymys on poliisin oikeudesta saada salassa pidettävä terveystieto tai sellaiseen tietoon verrattavissa oleva tieto esimerkiksi kadonneen henkilön olinpaikasta tämän hengen ja terveyden suojelemiseksi, tiedon luovuttamiseen poliisille henkilön mahdollisesta olinpaikasta liittyy sekä painava yleinen etu, mutta myös painava yksityinen etu. Yleisen edun näkökulmasta tiedon saaminen on tarpeen kadonneen henkilön etsintätoimien oikeaksi kohdentamiseksi ja niiden tehokkaaksi toteuttamiseksi. Samalla tiedon antaminen palvelee myös kadonneen henkilön hengen ja terveyden suojaamista. Kokonaisuutena arvioituna korkein hallinto-oikeus katsoo, että poliisin lakisääteiseen tehtävään liittyvää tiedonsaanti-intressiä on tällaisessa tapauksessa pidettävä painavampana kuin tarvetta suojata asianomaisen henkilön yksityiselämää ja yksityisyyttä.

(41) Edellä todettuun nähden tietoa siitä, onko kadonneeksi ilmoitettu henkilö sairaalassa vai ei, on pidettävä poliisille poliisilain 1 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesti kuuluvan kadonneen henkilön etsimistä koskevan tehtävän suorittamisen kannalta saman lain 4 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeellisena. Tiedon antamista poliisille ei myöskään ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu. Poliisilla on siten lähtökohtaisesti ollut oikeus saada pyytämänsä tiedot julkisuuslain tai potilaslain salassapitosäännösten estämättä.

(42) Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, rajoittaako tiedon antamista poliisille poliisilain mukaan se, että tiedon käyttö todisteena olisi rajoitettua tai kiellettyä.

(43) Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa todistaa henkilön tai hänen perheensä terveydentilaa koskevasta arkaluonteisesta tiedosta tai muusta henkilön tai perheen salaisuudesta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, suostu todistamiseen. Oikeudenkäymiskaaren todistelua koskevia säännöksiä sovelletaan yleisissä tuomioistuimissa niiden käsitellessä riita- tai rikosasiaa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole kysymys riita- tai rikosasiasta (vrt. KHO 2018:93), vaan poliisin muusta lakisääteisestä tehtävästä kadonneen henkilön löytämiseksi. Oikeudenkäymiskaaren mukaisen todistamiskiellon ei siten voida tulkita rajoittavan poliisin tiedonsaantioikeutta tällaisessa tapauksessa.

(44) Edellä todettuun nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, että poliisilla on ollut oikeus poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella saada pyytämänsä kadonneen henkilön olinpaikkaa koskeva tieto HUS-kuntayhtymältä. Tämän vuoksi HUS-kuntayhtymän päätös ja hallinto-oikeuden päätös on kumottava. Asiaa ei päätösten tultua kumotuiksi ole kuitenkaan enää aihetta palauttaa HUS-kuntayhtymälle pyydetyn tiedon antamiseksi, kun otetaan huomioon asian käsittelyyn kulunut aika ja pyydetyn tiedon laatu kadonneen henkilön etsintätietona.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Minna Miettinen.