Asiassa oli kysymys siitä, olisiko keskusrikospoliisin tullut antaa esitutkinnassa asianosaisen asemassa olleille henkilöille heitä koskevaa rikosasiaa koskeva esitutkintapöytäkirja liitteineen kokonaisuudessaan jäljennöksenä vai oliko se eräiltä osiltaan voitu antaa heille ainoastaan nähtäväksi keskusrikospoliisin tiloissa.

Merkittävä osa esitutkintapöytäkirjan ja sen liitteiden ainoastaan nähtäväksi annetusta sisällöstä koostui julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 10 kohdan perusteella salassa pidettävistä maanpuolustusta koskevista tiedoista. Esitutkintapöytäkirjan ainoastaan nähtäväksi annettu sisältö käsitti myös sanotun momentin 2 kohdan perusteella salassa pidettäviä Suomen kansainvälisiä suhteita koskevia tietoja ja osa oli erästä toista esitutkintaa koskevien tietojen osalta sanotun momentin 3 kohdan perusteella salassa pidettävä.

Asiakirjojen antamistapaa koskevan julkisuuslain 16 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan tieto asiakirjan julkisesta sisällöstä on annettava pyydetyllä tavalla, jollei pyynnön noudattaminen asiakirjojen suuren määrän tai asiakirjan kopioinnin vaikeuden tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi aiheuta kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle. Säännös koski sanamuotonsa mukaan siten ainoastaan julkisten tietojen ja asiakirjojen antamista. Säännöksen sanamuodon mukainen rajoittava tulkinta ei kuitenkaan ollut perusteltu ajatellen julkisuuslain tavoitteita ja asianosaisen tiedonsaantioikeutta koskevaa julkisuuslain yleistä lähtökohtaa. Tämän vuoksi säännöksestä ilmenevää periaatetta tiedon pyytäjän oikeudesta saada tieto pyytämällään tavalla oli lähtökohtaisesti perusteltua soveltaa soveltuvin osin myös käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa tietopyyntö koski salassa pidettävää tietoa tai asiakirjaa, josta tiedon pyytäjällä oli esitutkintalain 4 luvun 15 §:n perusteella oikeus saada tieto.

Kun julkisuuslain 16 §:n 1 momentin toisesta virkkeestä ilmenevän periaatteen katsottiin säännöksen sanamuodosta poiketen lähtökohtaisesti koskevan myös asianosaisjulkisia asiakirjoja, viranomaiselle oli toisaalta perusteltua katsoa vastaavasti jäävän asiakirjan antamistapaa koskevaa harkintavaltaa ainakin tilanteissa, joissa asiakirjoihin sisältyvien tietojen salassa pidettävyys perustui yleiseen etuun, kuten käsillä olevassa tilanteessa oli asian laita. Tätä harkintavaltaa käytettäessä oli kuitenkin otettava huomioon esitutkinnalle oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen osalta asetettavat vaatimukset sekä se mitä esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 4 momentissa säädetään esitutkinnan asianosaisen oikeudesta puolustautua asianmukaisesti.

Esitutkintapöytäkirjan ja sen liitteiden eräiden osien antaminen esitutkinnan asianosaisille ainoastaan nähtäväksi keskusrikospoliisin tiloissa oli hankaloittanut heidän puolustautumisensa valmistelua. Tämän hankaloitumisen ei kuitenkaan voitu korkeimman hallinto-oikeuden arvion mukaan olleen sen kaltaista, että asianmukaisen puolustautumisen valmistelu olisi vaikeutunut niin merkittävästi, että luovutuksen tapaa tässä vaiheessa olisi tullut pitää Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamiskäytännön valossa esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 4 momentin vastaisena.

Keskusrikospoliisin ilmoittaman mukaan syyttäjälle oli syyteharkinnan aikana luovutettu asiakirjat viranomaisen luona nähtäväksi. Kyseessä oli ollut viranomaisen tila, jossa oli mahdollista tutustua ja käsitellä turvaluokiteltua aineistoa. Esitutkinnan asianosaiset olivat keskusrikospoliisin mukaan saaneet tutustua asiakirjoihin vastaavalla tavalla keskusrikospoliisin tiloissa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että he eivät olleet olleet esitutkintapöytäkirjaa ja sen liitteitä koskevan tiedonsaantioikeuden käytännön toteutumisen suhteen täysin tasavertaisessa asemassa syyttäjätahoon nähden, mutta olennaisesti epäsuhtaiseksi näiden tahojen välistä asemaa ei kuitenkaan voitu luonnehtia.

Kun otettiin huomioon esitutkintapöytäkirjaan ja sen liitteisiin sisältyvien julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2, 3 ja 10 kohdan perusteella salassa pidettävien tietojen luonne ja tietojen sivullisille paljastumisen mahdolliset seuraukset, korkein hallinto-oikeus katsoi, että keskusrikospoliisi oli esitutkinnan asianosaisten puolustautumismahdollisuuksiin ja asemaan suhteessa syyttäjätahoon nähden liittyvien seikkojen estämättä voinut päättää, että nämä asiakirjat annetaan esitutkinnan asianosaisille osittain ainoastaan nähtäväksi keskusrikospoliisin tiloissa. Heidän pyyntönsä saada asiakirjat kokonaisuudessaan jäljennöksinä oli voitu hylätä.

Ks. KHO 2022:118.

Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artikla 1 kappale ja 3 kappale b alakohta
Esitutkintalaki 2 luku 5 § 1 momentti 2 kohta, 4 luku 15 § 1, 2, 3, 4 ja 6 momentti sekä 9 luku 7 § 1 momentti
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki) 10 §, 11 § 3 momentti, 16 § 1 momentti, 17 § 1 momentti, 23 § 2 ja 3 momentti sekä 24 § 1 momentti 2, 3 ja 10 kohta

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 6.6.2022 nro H3245/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Lausuminen muutoksenhakijoiden valituslupahakemuksesta raukeaa siltä osin kuin muutoksenhakijat ovat keskusrikospoliisin päätöksen 14.10.2020 yhteydessä jäljennöksenä saamiensa osien lisäksi saaneet rikosasiaa 2400/R/320/17 koskevan esitutkintapöytäkirjan ja sen liitteiden osia keskusrikospoliisilta 22.9.2022 jäljennöksenä.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää muutoksenhakijoille valitusluvan ja tutkii asian rikosasiaa 2400/R/320/17 koskevan esitutkintapöytäkirjan ja sen liitteiden antamistapaa ja tätä arviointia edeltävää pöytäkirjan ja sen liitteiden julkisuuden ja salassa pidettävyyden arviointia koskevien valitusperusteiden osalta. Valitus hylätään. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Valituslupaa ei muilta osin myönnetä. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen muilta kuin edellä kohdassa 2 tarkoitetuilta osin.

4. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Asian tausta

(1) A, B, C ja D ovat 28.9.2020 pyytäneet keskusrikospoliisia luovuttamaan heille ja heidän asiamiehelleen heti rikosasiaa 2400/R/320/17 koskevan esitutkintapöytäkirjan salaamattomana jäljennöksenä ja rikosasiaa 2400/R/324/17 koskevan esitutkintapöytäkirjan salaamattomana jäljennöksenä heti, kun esitutkinta on valmistunut.

(2) Keskusrikospoliisi on päätöksellään 14.10.2020 (nro POL-2020-63524) hylännyt pyynnön luovuttaa pyydetyt esitutkintapöytäkirjat salaamattomina jäljennöksinä. Rikosasiaa 2400/R/320/17 koskevan esitutkintapöytäkirjan osalta päätöksessä on todettu, että pöytäkirjasta on luovutettu asianosaisjulkinen versio siltä osin kuin tietojen luovuttaminen on asiakirjojen turvallisuusluokittelu huomioiden ollut mahdollista. Lisäksi pöytäkirjan erittäin tärkeän yleisen edun turvaamiseksi salattuihin osiin on varattu mahdollisuus tutustua siinä määrin kuin tiedot ovat vaikuttaneet tai voineet vaikuttaa kunkin asianosaisen asian käsittelyyn. Päätöksessä on myös todettu, ettei esitutkintapöytäkirjan ulkopuolelle ole jätetty aineistoa, jolla on tai voisi olla merkitystä tietopyynnön esittäjien asian käsittelyyn. Rikosasian 2400/R/324/17 esitutkinnan on todettu olevan kesken. Päätöksen perusteluina on lausuttu muun ohella seuraavaa:

(3) Tutkinnanjohtajan päätöksen mukaisesti asianosaisille on loppulausuntomenettelyn yhteydessä lähetetty rikosasiaa 2400/R/320/17 koskeva esitutkintapöytäkirja liitteineen. Aineistoon on tehty salassapitomerkintöjä, ja salassa pidettäviä tietoaineistoja on peitetty koskien tietosisältöä, joka on viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 24 §:n 1 momentin 2 tai 10 kohdan perusteella salassa pidettävää. Tietojen oikeudeton paljastuminen tai oikeudeton käyttö voi aiheuttaa vahinkoa tiedonhallintalain 18 §:n 1 momentissa kuvatulle suojattavalle edulle, joten kyse on turvallisuusluokitellusta tiedosta. Esitutkinta-aineistoon sisältyy tietoa turvallisuusluokkien I–IV asiakirjoista. Tässä tapauksessa tiedonsaannin rajoittaminen on välttämätöntä esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 3 momentin nojalla erittäin tärkeän yleisen edun turvaamiseksi. Erittäin tärkeä yleinen etu liittyy asiassa ennen kaikkea Suomen ulkosuhteisiin sekä Suomen valtion suhteisiin toisen valtion viranomaisiin.

(4) Siltä osin kuin kyse on tiedon antamistavasta, asianosaisille ja heidän avustajalleen on tutkinnanjohtajan tekemän päätöksen mukaisesti varattu mahdollisuus tutustua myös esitutkinta-aineistoon kuuluvaan välttämättömän ja erittäin tärkeän yleisen edun turvaamiseksi salattuun aineistoon siinä määrin kuin tiedot voivat tai ovat voineet vaikuttaa kunkin asianosaisen asian käsittelyyn. Aineistoon tutustuminen on mahdollista esitutkintaviranomaisen valvonnassa viranomaistilassa.

(5) Asianosaisten asiaan vaikuttava aineisto sisältyy rikosasian 2400/R/320/17 esitutkintapöytäkirjaan. Esitutkinnan aikana on todettu, että eräiden takavarikkokohteiden sisältämät tiedot eivät aineiston läpikäynnin perusteella miltään osin liity tutkittavaan asiaan. Nämä takavarikkokohteet on palautettu ja jäljennökset tuhottu pakkokeinolain (806/2011) edellyttämällä tavalla.

(6) Rikosasiaa 2400/R/324/17 koskeva esitutkinta on kesken. Näin ollen esitutkintapöytäkirja on tällä hetkellä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella salassa pidettävä. Lisäksi esitutkintapöytäkirja sisältää julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2 ja 10 kohdan perusteella salassa pidettävää tietoa, joten se on salassa pidettävä myös esitutkinnan valmistuttua. Kyse on edellä tarkastellusta esitutkinnasta erillisestä rikosasiasta, jossa vaatimuksen tekijät eivät ole asianosaisen asemassa, eikä asia muutoinkaan liity heitä koskevaan rikosasiaan. Esitutkintapöytäkirjan sisältämät tiedot eivät näin ollen vaikuta heidän asiansa käsittelyyn esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

(7) Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n, B:n, C:n ja D:n valituksen keskusrikospoliisin päätöksestä ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. Päätöksen perusteluina on lausuttu muun ohella seuraavaa:

(8) Muutoksenhakijat A, B, C ja D ovat olleet epäiltyinä rikoslain 12 luvun 7 §:n mukaisessa turvallisuussalaisuuden paljastamista koskevassa rikosasiassa 2400/R/320/27, oikeastaan 2400/R/320/17. Muutoksenhakijat ovat siten olleet esitutkintalain 2 luvun 5 §:n 1 momentin ja 4 luvun 15 §:n 1 momentin tarkoittamia asianosaisia pyydettyihin asiakirjoihin nähden. B:n osuus ja asema epäillyissä teoissa on ollut suppeampi kuin muilla muutoksenhakijoilla.

(9) Valituksenalainen keskusrikospoliisin päätös on tehty 14.10.2020. Hallinto-oikeuden ratkaistavana on, onko keskusrikospoliisi voinut olla luovuttamatta muutoksenhakijoille heidän pyytämäänsä esitutkintapöytäkirjaa päätöksentekohetken olosuhteissa. Asiassa on tällöin ollut kysymys muutoksenhakijoita koskevan esitutkintapöytäkirjan luovuttamisesta tilanteessa, jossa rikosasia ei ole ollut vielä esillä tuomioistuimessa julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittamalla tavalla eikä asiassa ollut tehty syyttämättäjättämispäätöstä. Asiassa ei ole ilmeistä, ettei tiedon antaminen asiakirjoista vaarantaisi rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista, tai estä tuomioistuinta käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) mukaan, joten pyydetyt asiakirjat ovat valituksenalaista päätöstä tehtäessä olleet julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla salassa pidettäviä.

(10) Hallinto-oikeus toteaa, että esitutkintapöytäkirja sisältää lisäksi sellaisia tietoja Suomen sotilaallisesta maanpuolustuksesta ja kansainvälisistä suhteista, joiden paljastuminen voi aiheuttaa vahinkoa tai haittaa maanpuolustukselle tai Suomen kansainvälisille suhteille ja edellytyksille toimia kansainvälisessä yhteistyössä ja jotka siten ovat salassa pidettäviä joko julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 10 kohdan tai sekä 2 että 10 kohdan perusteella. Kyseiset tiedot on turvallisuusluokiteltu välille TL I – TL IV.

(11) Valituksenalaisen päätöksen mukaan muutoksenhakijoille on luovutettu kopio rikosasian 2400/R/320/17 esitutkintapöytäkirjan asianosaisjulkisesta versiosta siltä osin, kun tietojen luovuttaminen on asiakirjojen turvallisuusluokittelu huomioiden ollut mahdollista, ja varattu mahdollisuus tutustua esitutkintapöytäkirjan erittäin tärkeän yleisen edun turvaamiseksi salattuihin osiin siinä määrin, kun tiedot ovat vaikuttaneet tai voineet vaikuttaa kunkin asianosaisen asian käsittelyyn.

(12) Muutoksenhakijat ovat tietopyynnössään vaatineet, että heille ja heidän asiamiehelleen on välittömästi luovutettava salaamattomana jäljennöksenä kaikkine liitteineen rikosasiaa 2400/R/320/17 koskeva esitutkintapöytäkirja. Muutoksenhakijoiden vaatimus on keskeisesti perustunut siihen, että muutoksenhakijoiden oikeus oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseen vaarantuu muutoksenhakijoiden saadessa tutustua salattuun aineistoon vain esitutkintaviranomaisen tiloissa ja valvonnassa. Valituksessa on tuotu esiin, että esitutkinta-aineistoon tutustuminen vaatii poikkeuksellisen intensiivistä perehtymistä ja mahdollisuutta luottamuksellisiin keskusteluihin rikoksesta epäillyn ja avustajan välillä. Muutoksenhakijoiden mukaan luottamuksellinen ja avoin keskusteluyhteys jää esitutkintaviranomaisen valvonnan alaisena syntymättä ja käytännön olosuhteet estävät puolustautumisen valmistelun. Valituksessa on lisäksi tuotu esiin, että keskusrikospoliisin tiloissa ei voida tehdä loppulausuntoa, jota tehdessä on voitava palata esitutkintapöytäkirjan sisältämiin tietoihin.

(13) Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa saadun selvityksen mukaan A:lle, C:lle ja D:lle on varattu tilaisuus tutustua salaamattomaan esitutkintapöytäkirjaan ja sen liitteisiin heille keskusrikospoliisissa järjestetyssä tilassa, vaikka asiakirjoja ei olekaan luovutettu heille jäljennöksenä. B:lle on varattu tilaisuus tutustua keskusrikospoliisin tiloissa niihin esitutkinta-asiakirjoihin, jotka ovat liittyneet siihen tekoon, josta hän on ollut epäillyn asemassa. Näin ollen asiassa on A:n, C:n ja D:n osalta kyse ainoastaan asiakirjan antamistavasta, eikä heidän osaltaan ole rajoitettu asianosaisen oikeutta saada tietoa esitutkinta-aineistosta esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

(14) Hallinto-oikeus toteaa, että kyseessä olevan esitutkintapöytäkirjaa ja sen liitteitä koskevan tietopyynnön antamistapaa koskevan oikeudellisen arvioinnin lähtökohtana on se, että kun esitutkinta-asiakirjoja on käsiteltävänä olevassa asiassa pyydetty poliisiviranomaiselta eikä tuomioistuimelta, asiakirjojen julkisuusasema ja antamistapa tulevat arvioitaviksi esitutkintalain ja julkisuuslain eikä oikeudenkäynnin julkisuutta koskevien säännösten perusteella. Muutoksenhakijoiden oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin rikosasiassa turvataan viime kädessä rikosasiaa käsittelevässä tuomioistuimessa.

(15) Julkisuuslain 16 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirjan sisällöstä annetaan tieto suullisesti taikka antamalla asiakirja viranomaisen luona nähtäväksi ja jäljennettäväksi tai kuunneltavaksi tai antamalla siitä kopio tai tuloste. Tieto asiakirjan julkisesta sisällöstä on annettava pyydetyllä tavalla, jollei pyynnön noudattaminen asiakirjojen suuren määrän tai asiakirjan kopioinnin vaikeuden tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi aiheuta kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle.

(16) Kuten edellä on todettu, kyseessä olevat esitutkinta-asiakirjat eivät ole julkisia. Niiden antamistapaa ei siten koske julkisuuslain 16 §:n 1 momentin jälkimmäinen virke. Näin ollen asiakirjojen antamistapa on viranomaisen harkinnassa. Hallinto-oikeus katsoo, että esitutkinta-aineistoon kuuluvien tietojen antamistapaa harkittaessa on hallintolain 6 §:stä ilmenevien hallinnon oikeusperiaatteiden lisäksi tullut ottaa huomioon esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 4 momentti. Se, että asiakirjat annetaan vain viranomaisen luona nähtäviksi, vaikuttaa asianosaisten mahdollisuuteen käyttää aineistoa omassa puolustautumisessaan. Kun kuitenkin otetaan huomioon asiakirjoihin sisältyvien salassa pidettävien tietojen luonne ja tietojen oikeudettoman paljastumisen mahdolliset seuraukset, hallinto-oikeus katsoo, että keskusrikospoliisi on julkisuuslain 16 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetyn harkintavaltansa nojalla voinut päättää, että kyseessä olevat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2, 3 ja 10 kohdan perusteella salassa pidettävät asiakirjat annetaan muutoksenhakijoille ainoastaan nähtäväksi poliisilaitoksen tiloissa. Keskusrikospoliisi ei ole käyttänyt harkintavaltaansa hallinnon oikeusperiaatteiden vastaisesti.

(17) B:lle on annettu tieto pyydetystä esitutkinta-aineistosta vain osittain, koska häntä ei ole epäilty kaikista samoista teoista kuin muita muutoksenhakijoita. Hänen osaltaan on yllä todetun asiakirjan antamistapaa koskevan harkinnan lisäksi arvioitava, onko hänen tiedonsaantiaan voitu rajoittaa edellä kuvatulla tavalla.

(18) B on ollut esitutkintalain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettu asianosainen kyseessä olevassa esitutkintakokonaisuudessa, vaikka häntä ei olekaan epäilty kaikista samoista teoista kuin muita muutoksenhakijoita. Hallinto-oikeus on tutustunut B:lle luovutettuihin ja luovuttamatta jätettyihin asiakirjoihin ja toteaa, että luovuttamatta jätetyt asiakirjat ovat liittyneet tekoihin, joista B ei ole ollut epäiltynä. Hallinto-oikeus toteaa, että kyseiset asiakirjat sisältävät edellä kuvatulla tavalla julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 10 kohdan perusteella salassa pidettäviä tietoja. Tietojen oikeudeton paljastuminen voi aiheuttaa vahinkoa maanpuolustukselle. Tämän vuoksi B:n tiedonsaannin rajoittamista voidaan pitää välttämättömänä erittäin tärkeän yleisen edun turvaamiseksi. Kun otetaan huomioon se, että B:lle luovuttamatta jätetyt tiedot eivät ole koskeneet niitä tekoja, joista hän on ollut epäiltynä, ei tiedonsaannin rajoitus ole vaarantanut B:n oikeutta puolustautua asianmukaisesti tai muuten asianmukaisesti valvoa oikeuttaan oikeudenkäynnissä. Näin ollen asiakirjat on voitu jättää luovuttamatta B:lle.

(19) Hallinto-oikeus toteaa, että julkisuuslaissa ei ole erikseen säädetty menettelyistä, joita on noudatettava, kun asiakirja annetaan viranomaisen luona nähtäväksi. Hallinto-oikeus ei ole toimivaltainen tutkimaan kantelunluonteisia väitteitä, jotka koskevat keskusrikospoliisin menettelytapaa asiakirjojen nähtäväksi antamisessa.

(20) Muutoksenhakijat ovat tietopyynnössään pyytäneet luovuttamaan rikosasian 2400/R/324/17 esitutkintapöytäkirjan salaamattomana jäljennöksenä heti, kun esitutkinta on valmistunut. Asiassa saadun selvityksen mukaan esitutkinta on valituksenalaista päätöstä tehtäessä ollut kesken ja se on keskusrikospoliisilta saadun tiedon mukaan edelleen kesken. Keskusrikospoliisi on siten muutoksenhakijoiden tietopyynnön perusteella voinut olla luovuttamatta pyydettyjä asiakirjoja. Hallinto-oikeus toteaa kuitenkin selvyyden vuoksi, että asiakirjat ovat olleet salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella. Koska muutoksenhakijat eivät ole olleet kyseisessä rikosasiassa epäiltyinä tai muutoin esitutkintalain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuina asianosaisina, heillä ei myöskään ole ollut esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 1 momentin tarkoittamaa asianosaisasemaa pyydettyihin asiakirjoihin nähden. Muutoksenhakijoilla ei siten ole ollut oikeutta saada asiakirjoja myöskään asianosaisaseman perusteella.

(21) Muutoksenhakijat ovat tietopyynnössään pyytäneet keskusrikospoliisia ilmoittamaan, mitä aineistoa esitutkintapöytäkirjan ulkopuolelle on jätetty ja milloin tähän aineistoon voi tulla tutustumaan.

(22) Valituksenalaisen päätöksen mukaan asianosaisten asiaan vaikuttava aineisto sisältyy edellä käsiteltyyn rikosasian 2400/R/320/17 esitutkintapöytäkirjaan. Esitutkinnan aikana on todettu, että eräiden takavarikkokohteiden sisältämät tiedot eivät aineiston läpikäynnin perusteella miltään osin liity tutkittavaan asiaan. Nämä takavarikkokohteet on palautettu ja jäljennökset tuhottu pakkokeinolain (806/2011) edellyttämällä tavalla. Hallinto-oikeudella ei ole aihetta epäillä tätä ilmoitusta. Koska keskusrikospoliisin hallussa ei asiassa saadun selvityksen mukaan ole enää muutoksenhakijoiden tietopyynnössä tarkoittamaa ulkopuolista aineistoa, on tietopyyntö voitu hylätä.

(23) Hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että se ei ole toimivaltainen tutkimaan kysymystä siitä, onko esitutkintapöytäkirja laadittu tai esitutkinta muutoin suoritettu lain vaatimusten mukaisesti.

(24) Keskusrikospoliisin päätöstä ei ole syytä muuttaa.

(25) Asiassa annettuun ratkaisuun nähden ei ole kohtuutonta, että muutoksenhakijat vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Esa Hakkola, Liisa Selvenius-Hurme ja Nina Tuominen, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(26) A, B, C ja D ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja keskusrikospoliisi velvoitetaan luovuttamaan heille ja heidän asiamiehelleen koko esitutkinta-aineisto salaamattomana jäljennöksenä. Muutoksenhakijat ovat lisäksi vaatineet, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen. Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

(27) Kaikkia Helsingin Sanomien toimituksessa työskentelevää neljää muutoksenhakijaa on epäilty turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja kahden heistä (A ja D) osalta syyttäjä on nostanut syytteen turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä liittyen heidän työhönsä. Asianosaisjulkisuuden rajoittaminen ja aineiston luovuttaminen keskusrikospoliisin valitsemalla tavalla loukkaa poikkeuksellisen vakavasta ja erittäin harvinaisesta rikoksesta epäiltyjen muutoksenhakijoiden oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin siten, että heidän perusoikeutensa tehokkaan puolustuksen valmisteluun tosiasiassa estyvät. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset koskevat myös esitutkintavaihetta.

(28) Rikosepäily koskee muutoksenhakijoiden menettelyä Helsingin Sanomissa julkaistun erään artikkelin sisältämiin tietoihin liittyen. Rikosepäilyn ytimessä on, ovatko nämä julkaistut tiedot tunnusmerkistössä tarkoitettuja turvallisuussalaisuuksia. Puolustautumismahdollisuuksien kannalta on keskeistä, että muutoksenhakijoilla on mahdollisuus arvioida, mitkä esitutkinnassa kertyneistä tiedoista tai asiakirjoista voisivat olla tällaisia tietoja. Nyt muutoksenhakijoilta on estetty tämä mahdollisuus. Puolustautuminen on mahdotonta, kun ei tiedetä, mitä vastaan puolustaudutaan.

(29) Asiassa ei myöskään ole toistaiseksi esitetty näyttöä siitä, että millään tai kenelläkään olisi tosiasiassa mitään salassapitointressiä. Niin kauan, kun väitetystä turvallisuussalaisuudesta ei ole toimivaltaisen tuomioistuimen ratkaisua, kysymys on vain jonkun esittämästä näkemyksestä ja mielipiteestä eikä tämä voi toimia rikosasian asianosaista koskevan salassapidon perusteena.

(30) Hallinto-oikeus on keskusrikospoliisin tavoin virheellisesti todennut, että koska kyseessä olevat asiakirjat eivät ole julkisia, niiden antamistapaa ei koske julkisuuslain 16 §:n 1 momentin jälkimmäinen virke eli se, että lähtökohtaisesti pyydetyt asiakirjat on toimitettava pyydetyllä tavalla. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan ole kiinnittänyt huomiota siihen, että kysymys on asianosaisjulkisuudesta eikä yleisöjulkisuudesta. Lähtökohtaisesti julkisuuslain 16 §:ää on perusteltua tulkita siten, että asianosaiselle annetaan myös asianosaisjulkinen tieto pyydetyllä tavalla.

(31) Esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 4 momentin edellytys tarkoittaa käytännössä sitä, että aineiston antamistavankaan osalta riittäviä ja todellisia puolustautumismahdollisuuksia ei saa tehdä merkityksettömiksi. Puolustautumismahdollisuuksien kannalta on keskeistä, että muutoksenhakijat ja heidän asiamiehensä pääsevät etukäteen keskenään häiriöttömästi ja luottamuksellisesti keskustelemaan ja neuvottelemaan asiakirjoista sekä analysoimaan niitä parhaaksi katsomallaan tavalla. On selvää, että tämä ei voi toteutua keskusrikospoliisin tiloissa ja tosiasiallisesti valvonnan alla. Aineiston laatuun nähden puolustukselta ei voida edellyttää, että aineistoa tutkitaan ainoastaan esitutkintaviranomaisen tiloissa etenkin, kun keskusrikospoliisin mukaan syytettyjen aineistosta tekemät muistiinpanot ”voidaan tarkastaa, jos on aihetta epäillä, että asiakirjat on kopioitu suoraan”. On ilmiselvää, että puolustusta varten laaditut muistiinpanotkin tullaan siis järjestään tarkastamaan.

(32) Kaikki oikeudenkäyntiaineistoksi otettu materiaali on annettava tiedoksi osapuolille ja varattava heille tilaisuus lausua sen johdosta. Kontradiktorisuus koskee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä kaikkea oikeudenkäyntiaineistoa siitä riippumatta, onko se asiaan vaikuttavaa vai ei taikka kuka aineiston on hankkinut.

(33) Muutoksenhakijoista B:lle on annettu tieto pyydetystä esitutkinta-aineistosta vain osittain. Vaikka B:n osalta on tehty asiassa jo syyttämättäjättämispäätös, asiaa on silti arvioitava siitä näkökulmasta, miten keskusrikospoliisin olisi tullut menetellä luovuttaessaan esitutkintamateriaalia loppulausuntomenettelyä varten. Keskusrikospoliisin menettely on paitsi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön vastainen, myös omiaan estämään yhteisen puolustuksen järjestämisen tehokkaasti.

(34) Kysymys on myös syyttäjän ja epäiltyjen tasavertaisuudesta. Syyttäjän ja puolustuksen välillä on vallittava niin sanottu aseiden yhtäläisyyden periaate (equality of arms). Syyttäjäviranomainen on saanut merkittävän osan aineistosta tutustuttavakseen syyteharkintaa varten eri tavalla kuin epäillyt. Asetelma on kohtuuton, epätasapainoinen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön vastainen.

(35) Keskusrikospoliisi on lausumassaan vaatinut, että valitus ja vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään. Lausumassa on esitetty muun ohella seuraavaa:

(36) Muutoksenhakijoille on luovutettu kopio rikosasian 2400/R/320/17 esitutkintapöytäkirjan asianosaisjulkisesta versiosta siltä osin kuin tietojen luovuttaminen on asiakirjojen turvallisuusluokittelu huomioiden ollut mahdollista. Heille on asianosaisjulkisen version toimittamisen lisäksi varattu mahdollisuus tutustua esitutkintapöytäkirjan erittäin tärkeän yleisen edun turvaamiseksi salattuihin osiin keskusrikospoliisin tiloissa siinä määrin kuin tiedot ovat vaikuttaneet tai voineet vaikuttaa kunkin asianosaisen asian käsittelyyn. Myös syyttäjälle on syyteharkinnan aikana luovutettu asiakirjat viranomaisen luona nähtäväksi. Kyseessä on ollut viranomaisen tila, jossa on mahdollista tutustua ja käsitellä turvaluokiteltua aineistoa.

(37) Keskusrikospoliisi toteaa, että myös asianosaisjulkinen tieto pyritään antamaan pyydetyllä tavalla. Nyt kyseessä on kuitenkin ollut tilanne, jossa asiakirjat sisältävät salassa pidettävää tietoa sotilastiedustelusta ja maanpuolustuksesta, eikä niitä ole ollut mahdollista luovuttaa pyydetyllä tavalla. Asiakirjojen antamiseen keskusrikospoliisin tiloissa nähtäväksi on päädytty niiden sisältämien tietojen luonteen ja turvallisuusluokituksen vuoksi.

(38) Apulaisvaltakunnansyyttäjä on 29.10.2021 tehnyt B:tä ja C:tä koskevan syyttämättäjättämispäätöksen. Heillä ei siten ole sellaista asemaa, joka edellyttäisi edellä kuvattua puolustautumista.

(39) B:lle luovuttamatta jätetyt asiakirjat ovat liittyneet tekoihin, joista hän ei ole ollut epäiltynä. Tiedon antamisen rajoittaminen on ollut välttämätöntä maanpuolustuksen edun turvaamiseksi.

(40) Asianosaisten asiaan vaikuttava aineisto sisältyy rikosasian 2400/R/320/17 esitutkintapöytäkirjaan. Esitutkintamateriaaliin on liitetty kaikki se materiaali, jolla on merkitystä asiassa.

(41) Keskusrikospoliisi on 22.9.2022 luovuttanut esitutkintamateriaalista muutoksenhakijoiden haltuun aiemmin luovutettua versiota huomattavasti julkisemman version saatuaan tietoonsa Helsingin käräjäoikeuden päätöksen esitutkinta-aineiston salassapidosta asian rikosoikeudenkäynnissä ja saatuaan Puolustusvoimien lausunnon salassapitotarpeista.

(42) Epäselväksi jää, vaativatko muutoksenhakijat edelleen rikosasiaa 2400/R/324/17 koskevan esitutkintapöytäkirjan luovutettavaksi sen valmistuttua. Lausuntoa annettaessa esitutkinta on kesken, joten asiakirjat ovat yhä salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella. Esitutkintapöytäkirja sisältää lisäksi julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2 ja 10 kohdan perusteella salassa pidettävää tietoa, joten pöytäkirja on salassa pidettävä myös esitutkinnan valmistuttua. Rikosasiassa 2400/R/324/17 on kyse erillisestä rikosasiasta, jossa muutoksenhakijat eivät ole asianosaisen asemassa, eikä asia muutoinkaan liity heitä koskevaan rikosasiaan.

(43) A ja hänen asiakumppaninsa ovat vastauksessaan esittäneet rikosasiaa 2400/R/320/17 koskevan esitutkintapöytäkirjan luovuttamisvaatimuksen osalta muun ohella seuraavaa:

(44) Aineiston salaamista koskevassa päätöksenteossa suojeltavien intressien painoarvoa tulee punnita rikoksesta epäillyn etuja vasten. Lähtökohtainen ja selvä painoenemmyys on puolustuksen oikeuksien turvaamisessa ja vain sellaiset menettelytavat oikeuksien rajoittamiseksi ovat hyväksyttävissä, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä ja jotka eivät tee rikosprosessia kokonaisuutena arvioiden epäoikeudenmukaiseksi. Keskusrikospoliisin päätös on tehnyt vireillä olevan rikosprosessin poikkeuksellisen epäoikeudenmukaiseksi ja siten lainvastaiseksi. Välttämättömyyttä asianosaisjulkisuuden rajoittamiseksi ei ole.

(45) uroopan ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt vastaajan rajoittamatonta pääsyä oikeudenkäyntiaineistoon ja mahdollisuutta tehdä siitä muistiinpanoja ja tarpeen vaatiessa saada relevantista aineistosta jäljennöksiä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tärkeänä takeena. Tämä edellytys ei ole toteutunut käsillä olevassa asiassa.

(46) Vastauksessa on esitetty rikosasiaa 2400/R/324/17 koskevan esitutkintapöytäkirjan luovuttamisvaatimuksen osalta muun ohella, että jo asiakirjaa keskusrikospoliisilta pyydettäessä on käynyt ilmi, että asian tutkinta on kesken ja näin ollen mitään luovutettavaa aineistoakaan ei ole ollut. Aineistoa ei voida vaatia, kun sitä ei ole. Esitutkinta asiassa on syystä tai toisesta edelleen viisi vuotta myöhemmin kesken, vaikka samaan asiakokonaisuuteen välittömästi liittyvä, tietojen julkaisua koskeva rikosasia on päätynyt tässä vaiheessa jo käräjäoikeuden pääkäsittelyvaiheeseen.

(47) Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt keskusrikospoliisia esittämään selvityksen siitä, miltä osin rikosasian 2400/R/320/17 esitutkintapöytäkirja liitteineen luovutettiin keskusrikospoliisin päätöksessä 14.10.2020 lausutun mukaisesti muutoksenhakijoille jäljennöksenä. Edelleen on pyydetty selvitys siitä, miltä osin mainittu esitutkintapöytäkirja liitteineen on keskusrikospoliisin korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassa lausumassa viitatun 22.9.2022 tapahtuneen luovutuksen yhteydessä luovutettu muutoksenhakijoille jäljennöksenä. Samoin on pyydetty selvitys siitä, onko keskusrikospoliisi mahdollisesti tämän ajankohdan jälkeenkin vielä luovuttanut esitutkintapöytäkirjan tai sen liitteiden osia muutoksenhakijoille jäljennöksenä.

(48) Keskusrikospoliisi on selvityksenään todennut muun ohella seuraavaa:

(49) Rikosasian 2400/R/320/17 esitutkintapöytäkirjasta muutoksenhakijoille alun perin luovutetun jäljennöksen sivuista osa luovutettiin kokonaan (636 sivua), osa peitettiin osittain (159 sivua) ja osa kokonaan (50 sivua) ja osaa sivuista ei luovutettu lainkaan (690 sivua). Syksyllä 2022 muutoksenhakijoille luovutettu jäljennös pöytäkirjasta sisälsi kaikki sivut, mutta siitä oli kokonaan peitetty sivut, joiden sisältämää tietoa ei ole lainkaan luovutettu. Luovutetussa jäljennöksessä oli 1 222 kokonaan luovutettua sivua, 22 osittain luovutettua sivua ja 291 kokonaan peitettyä sivua. Tämän jälkeen keskusrikospoliisi ei ole luovuttanut esitutkintapöytäkirjan osia jäljennöksenä muutoksenhakijoille.

(50) Esitutkintapöytäkirja 2400/R/320/17 on sisältänyt joitakin alun perin julkiseksi katsottuja sivuja, jotka on myöhemmin määritelty turvallisuusluokitelluiksi Helsingin käräjäoikeuden päätöksen 22/2105 ja Puolustusvoimien antaman lausunnon perusteella. Näitä sivuja ei ole enää syksyllä 2022 tai myöhemminkään luovutettu asianosaisille, vaikka ne oli alun perin luovutettu.

(51) Pääesikunta on lausumassaan yhtynyt keskusrikospoliisin lausumaan ja vaatinut, että valitus hylätään. Pääesikunnan lausumassa on esitetty muun ohella seuraavaa:

(52) Rikosasiaa 2400/R/320/17 koskevaan esitutkintapöytäkirjaan sisältyy julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 10 kohdan perusteella salassa pidettävää tietoa. Kyseessä oleva salassa pidettävä tieto on turvallisuusluokiteltu välille TL I – TL IV.

(53) Yleisellä tasolla Pääesikunta katsoo, että kyseisten tietojen paljastuminen voisi johtaa sotilastiedustelun kohteiden, menetelmien, resurssien sekä kansainvälisen yhteistyön paljastumiseen. Sotilastiedustelun suorituskykyjen sekä ulkoisten kohteiden paljastuminen voisi puolestaan johtaa siihen, että sotilastiedustelun kohde kykenee suojautumaan tehokkaammin. Tietojen paljastuminen voisi niin ikään horjuttaa sotilastiedustelulle erittäin merkityksellistä kansainvälistä yhteistyötä, mikäli yhteistyön ehdottomana edellytyksenä oleva luottamus vaarantuisi. Mikäli Puolustusvoimien sotilastiedustelun tiedonhankintakyky ja sitä kautta elintärkeä ennakkovaroituskyky vaarantuu, on tämä omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa maanpuolustukselle ja kokonaisturvallisuudelle. Tästä syystä kyseisten tietojen käsittelyn ja säilytyksen tulisi Pääesikunnan näkemyksen mukaan tapahtua käytäntein, jotka varmistavat tiedon säilymisen salassa sellaisia tahoilta, joilla ei ole oikeutta kyseiseen tietoon. Materiaalin säilyttämisellä ja käsittelemisellä viranomaisen tiloissa turvataan erittäin tärkeää yleistä etua.

(54) A ja hänen asiakumppaninsa ovat vastauksessaan esittäneet muun ohella, että Pääesikunta on jättänyt lausumatta siitä, että Helsingin käräjäoikeus on katsonut, että varsin suuri osa Helsingin Sanomien artikkelissa mainituista, turvallisuussalaisuuksiksi väitetyistä tiedoista ei voi täyttää rikoslaissa säädetyn turvallisuussalaisuuden tunnusmerkistöä. Käräjäoikeuden tehtyä tämän tulkinnan on selvää, että kyseisiä tekstikohtia koskeva esitutkintapöytäkirjan aineisto ja sen sisältämät tiedot eivät voi olla turvallisuussalaisuuksiksi luokiteltavia tietoja. Kun käräjäoikeus on perustanut arviotaan tietojen turvallisuussalaisuusluonteesta voimakkaasti julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 10 kohtaan ja sen suojaamiin etuihin, on se tosiasiassa tullut tulkinneeksi, ettei tällaisia tietoja voida pitää sanotun lainkohdan perusteella salassa pidettävinä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Muutoksenhaun kohdistuminen ja lausumisen raukeaminen

(55) Muutoksenhakijoiden kirjelmissä esitetyn perusteella muutoksenhaun on katsottava tarkoitetun kohdistua hallinto-oikeuden päätökseen kokonaisuudessaan lukuun ottamatta siihen sisältyvää ratkaisua rikosasiaa 2400/R/324/17 koskevan esitutkintapöytäkirjan osalta.

(56) Keskusrikospoliisin korkeimmalle hallinto-oikeudelle ilmoittaman mukaan rikosasiaa 2400/R/320/17 koskeva esitutkintapöytäkirja liitteineen on 22.9.2022 luovutettu muutoksenhakijoille jäljennöksenä eräiltä sellaisilta osin, joita ei ollut luovutettu jäljennöksenä keskusrikospoliisin päätöksen 14.10.2020 yhteydessä. Koska muutoksenhakijoilla ei asiassa enää ole oikeussuojan tarvetta siltä osin kuin he ovat saaneet mainitun esitutkintapöytäkirjan ja sen liitteiden osia jäljennöksenä 22.9.2022 tapahtuneen luovutuksen yhteydessä, lausuminen valituslupahakemuksesta raukeaa tältä osin.

2. Valituksen hylkääminen

Kysymyksenasettelu

(57) Siltä osin kuin valituslupa asiassa on myönnetty, kysymys on siitä, olisiko keskusrikospoliisin tullut antaa esitutkinnassa asianosaisen asemassa olleille muutoksenhakijoille rikosasiaa 2400/R/320/17 koskeva esitutkintapöytäkirja liitteineen kokonaisuudessaan jäljennöksenä vai onko se eräiltä osiltaan voitu antaa heille ainoastaan nähtäväksi keskusrikospoliisin tiloissa. Ennen tätä kysymystä on arvioitava, sisältääkö esitutkintapöytäkirja liitteineen ainoastaan nähtäväksi annetuilta osiltaan salassa pidettäviä tietoja.

(58) Muutoksenhakijoiden oikeussuojan tarve huomioon ottaen edellä tarkoitettujen kysymysten tarkastelu on tarpeen ainoastaan niiden esitutkintapöytäkirjan ja sen liitteiden osien osalta, joita muutoksenhakijat eivät olleet saaneet keskusrikospoliisilta jäljennöksenä sen päätöksen 14.10.2020 yhteydessä eivätkä myöhemminkään 22.9.2022 tapahtuneen luovutuksen yhteydessä. Tarkastelu ei siten koske niitä esitutkintapöytäkirjan ja sen liitteiden osia, jotka muutoksenhakijat ovat saaneet jäljennöksinä edellä tarkoitetuissa yhteyksissä.

Sovellettavat ja asiaan muutoin liittyvät oikeusohjeet

(59) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ensimmäisen virkkeen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Sanotun artiklan 3 kappaleen mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on seuraavat vähimmäisoikeudet: (---); b) oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan; (---).

(60) Esitutkintalain 2 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan esitutkinnassa asianosaisia ovat: (---); 2) rikoksesta epäilty; (---).

(61) Esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella on esitutkinnan aloittamisen jälkeen oikeus saada tieto esitutkintaan johtaneista ja esitutkinnassa ilmi tulleista seikoista sekä esitutkinta-aineistosta, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Pykälän 2 momentin mukaan asianosaisella ei ole 1 momentissa tarkoitettua oikeutta ennen tutkinnan lopettamista, jos tietojen antamisesta on haittaa asian selvittämiselle. Pykälän 3 momentin mukaan asianosaisella ei ole 1 momentissa tarkoitettua oikeutta, jos tiedon antamatta jättäminen on välttämätöntä erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun turvaamiseksi. Asianosaisella ei ole oikeutta saada tietoa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 11 §:n 2 momentin 6 a, 7 tai 7 a kohdassa tarkoitetuista tiedoista. Pykälän 4 momentin mukaan, kun harkitaan asianosaisen oikeutta saada tietoja tai sen rajoittamista, arvioinnissa on otettava huomioon asianosaisen oikeus puolustautua asianmukaisesti tai muuten asianmukaisesti valvoa oikeuttaan oikeudenkäynnissä. Pykälän 6 momentin mukaan asianosaisen oikeuteen saada tieto esitutkinta-aineistosta sovelletaan muutoin, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään. Tiedon antamiseen ääni- ja kuvatallenteesta sovelletaan kuitenkin, mitä tämän lain 9 luvun 7 §:n 2 momentissa säädetään.

(62) Esitutkintalain 9 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan esitutkinta-asiakirjojen julkisuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa. Asianosaisjulkisuuden osalta sovelletaan, mitä tämän lain 4 luvun 15 §:ssä säädetään.

(63) Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen tässä laissa säädetään. Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon.

(64) Julkisuuslain 11 §:n 3 momentin toisen virkkeen mukaan esitutkinnan asianosaisen oikeuteen saada tieto esitutkinnassa esitetystä tai laaditusta asiakirjasta sovelletaan, mitä esitutkintalain (805/2011) 4 luvun 15 §:ssä säädetään.

(65) Julkisuuslain 16 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirjan sisällöstä annetaan tieto suullisesti taikka antamalla asiakirja viranomaisen luona nähtäväksi ja jäljennettäväksi tai kuunneltavaksi tai antamalla siitä kopio tai tuloste. Tieto asiakirjan julkisesta sisällöstä on annettava pyydetyllä tavalla, jollei pyynnön noudattaminen asiakirjojen suuren määrän tai asiakirjan kopioinnin vaikeuden tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi aiheuta kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle.

(66) Julkisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan viranomainen on tämän lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti.

(67) Julkisuuslain 23 §:n 2 momentin kolmannen virkkeen mukaan asianosainen, hänen edustajansa tai avustajansa ei saa ilmaista sivullisille asianosaisaseman perusteella saatuja salassa pidettäviä tietoja, jotka koskevat muita kuin asianosaista itseään. Pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 tai 2 momentissa tarkoitettu henkilö ei saa käyttää salassa pidettäviä tietoja omaksi taikka toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi. Asianosainen, hänen edustajansa tai avustajansa saa kuitenkin käyttää muita kuin asianosaista itseään koskevia tietoja, kun kysymys on sen oikeuden, edun tai velvollisuuden hoitamista koskevasta asiasta, johon asianosaisen tiedonsaantioikeus on perustunut.

(68) Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä: (---); 2) muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat, jotka koskevat Suomen suhteita toiseen valtioon tai kansainväliseen järjestöön, asiakirjat, jotka liittyvät kansainvälisessä lainkäyttö- tai tutkintaelimessä tai muussa kansainvälisessä toimielimessä käsiteltävään asiaan, ja asiakirjat, jotka koskevat Suomen valtion, Suomen kansalaisten, Suomessa oleskelevien henkilöiden tai Suomessa toimivien yhteisöjen suhteita toisen valtion viranomaisiin, henkilöihin tai yhteisöihin, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille tai edellytyksille toimia kansainvälisessä yhteistyössä; 3) poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehdyt ilmoitukset rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saadut ja laaditut asiakirjat sekä haastehakemus, haaste ja siihen annettu vastaus rikosasiassa, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa taikka kun syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty sikseen, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista tai ilman painavaa syytä aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä tai estä tuomioistuinta käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) mukaan; (---); 10) asiakirjat, jotka koskevat sotilastiedustelua, puolustusvoimien varustamista, kokoonpanoa, sijoitusta tai käyttöä taikka muuta sotilaallista maanpuolustusta taikka maanpuolustusta palvelevia keksintöjä, rakenteita, laitteita tai järjestelmiä taikka maanpuolustuksen kannalta muutoin merkityksellisiä kohteita taikka puolustusvalmiuteen varautumista, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vahingoita tai vaaranna maanpuolustuksen etua; (---).

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(69) Korkein hallinto-oikeus on tutustunut keskusrikospoliisin tiloissa rikosasiaa 2400/R/320/17 koskevaan esitutkintapöytäkirjaan ja sen liitteisiin niiltä osin kuin muutoksenhakijat eivät ole saaneet niitä jäljennöksinä vaan ainoastaan nähtäväksi.

(70) Esitutkintapöytäkirjan ja sen liitteiden ne osat, jotka muutoksenhakijoille on annettu ainoastaan nähtäväksi, sisältävät esitutkinnassa takavarikoidusta laitteesta peräisin olevia tietoja valmisteilla olleista artikkeleista sekä niihin ja Helsingin Sanomissa 16.12.2017 julkaistuun artikkeliin liittyvästä viestienvaihdosta. Ainoastaan nähtäväksi annettuihin osiin sisältyy muun ohella tietoja myös Puolustusvoimien ja sen edustajien lausunnoista ja arvioista, jotka liittyvät julkaistuun ja valmisteilla olleisiin artikkeleihin samoin kuin tietoja rikosasiaa 2400/R/324/17 koskevasta vireillä olleesta esitutkinnasta.

(71) Esitutkintapöytäkirjaan ja sen liitteisiin tutustumisen perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että merkittävä osa niiden ainoastaan nähtäväksi annetusta sisällöstä koostuu sellaisista sotilastiedustelua tai maanpuolustusta koskevista tiedoista, joiden osalta ei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vahingoita tai vaaranna maanpuolustuksen etua. Nämä tiedot ovat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 10 kohdan perusteella salassa pidettäviä. Esitutkintapöytäkirjan ainoastaan nähtäväksi annettu sisältö käsittää myös sellaisia julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja, joista tiedon antaminen aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille tai edellytyksille toimia kansainvälisessä yhteistyössä ja jotka on näin ollen sanotun lainkohdan perusteella pidettävä salassa. Osa esitutkintapöytäkirjan ainoastaan nähtäväksi annetusta sisällöstä on toista esitutkintaa eli rikosasiaa 2400/R/324/17 koskevien tietojen osalta julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella salassa pidettävä.

(72) Koska rikosasia 2400/R/320/17 ei vielä ollut ollut keskusrikospoliisin päätöksen antamisajankohtana 14.10.2020 esillä käräjäoikeuden istunnossa, esitutkintapöytäkirja liitteineen on tuolloin ollut julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella kokonaan salassa pidettävä.

(73) Keskusrikospoliisi on varannut A:lle, C:lle ja D:lle tilaisuuden tutustua rikosasiaa 2400/R/320/17 koskevaan esitutkintapöytäkirjaan liitteineen ja B:lle osaan niistä keskusrikospoliisin tiloissa siltä osin kuin asiakirjoja ei ollut annettu heille jäljennöksenä. Muutoksenhakijat ovat vaatineet, että asiakirjat tulee luovuttaa heille kaikilta osin jäljennöksinä eli kopioina.

(74) Muutoksenhakijat ovat olleet asianosaisia kysymyksessä olevassa esitutkinnassa. Asianosaisjulkisuutta esitutkinnassa koskevaan esitutkintalain 4 luvun 15 §:ään ei sisälly asiakirjan antamistapoja nimenomaisesti koskevia säännöksiä, mutta sanotun pykälän 6 momentin viittaussäännöksen perusteella sovellettavaksi tältä osin tulee julkisuuslaki. Kopion antamisesta asiakirjasta säädetään julkisuuslain 16 §:n 1 momentissa.

(75) Julkisuuslain 16 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan tieto asiakirjan julkisesta sisällöstä on annettava pyydetyllä tavalla, jollei pyynnön noudattaminen asiakirjojen suuren määrän tai asiakirjan kopioinnin vaikeuden tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi aiheuta kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle. Säännös koskee sanamuotonsa mukaan siten ainoastaan julkisten tietojen ja asiakirjojen antamista. Säännöksen sanamuodon mukainen rajoittava tulkinta ei kuitenkaan ole perusteltu ajatellen julkisuuslain tavoitteita ja asianosaisen tiedonsaantioikeutta koskevaa julkisuuslain yleistä lähtökohtaa. Tämän vuoksi säännöksestä ilmenevää periaatetta tiedon pyytäjän oikeudesta saada tieto pyytämällään tavalla on lähtökohtaisesti perusteltua soveltaa soveltuvin osin myös nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa tietopyyntö koskee salassa pidettävää tietoa tai asiakirjaa, josta tiedon pyytäjällä on esitutkintalain 4 luvun 15 §:n perusteella oikeus saada tieto.

(76) Kun julkisuuslain 16 §:n 1 momentin toisesta virkkeestä ilmenevän periaatteen katsotaan säännöksen sanamuodosta poiketen lähtökohtaisesti koskevan myös asianosaisjulkisia asiakirjoja, viranomaiselle on toisaalta perusteltua katsoa vastaavasti jäävän asiakirjan antamistapaa koskevaa harkintavaltaa ainakin tilanteissa, joissa asiakirjoihin sisältyvien tietojen salassa pidettävyys perustuu yleiseen etuun, kuten käsillä olevassa tilanteessa on asian laita. Tätä harkintavaltaa käytettäessä on kuitenkin otettava huomioon esitutkinnalle oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen osalta asetettavat vaatimukset sekä se mitä esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 4 momentissa säädetään esitutkinnan asianosaisen oikeudesta puolustautua asianmukaisesti.

(77) Asiassa on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuen vedottu siihen, että muutoksenhakijoiden oikeutta tutustua esitutkinta-aineistoon ei ole toteutettu tavalla, jossa on otettu huomioon ihmisoikeussopimuksen 6.1 artiklan edellyttämän vaatimuksen (equality of arms) toteutuminen sekä puolustuksen järjestämiselle kohdistuvat 6.3 artiklan b alakohdan vaatimukset. Mainitun alakohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan.

(78) Kuten ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy ilmi, sopimuksen 6.3 artiklassa mainitut oikeudet koskevat jokaista, joka on syytettynä rikoksesta (”charged with a criminal offence”). Sopimuksen 6.1 artikla ja 6.3 artikla eivät kuitenkaan rajoitu vain syytteen nostamisen jälkeisiin rikosoikeudenkäynnin vaiheisiin.

(79) Tilanteesta riippuen sopimuksen 6.3 artiklassa määritellyillä oikeuksilla on merkitystä jo esitutkintavaiheessa. Oikeuteen valmistella puolustusta kuuluu myös oikeus tutustua oikeudenkäyntiaineistoon (esimerkiksi Pellonpää – Gullans – Pölönen – Tapanila, Euroopan ihmisoikeussopimus, 6. uudistettu painos, 2018, s. 718). Mainitun teoksen alaviitteessä 1970 mainitussa tapauksessa Kamasinski v. Itävalta (1989) ihmisoikeussopimuksen 6.3 artiklan b alakohtaa ei todettu rikotun, kun kansallisen lain mukaan syytetyn asianajajalla oli mahdollisuus perehtyä jutun asiakirja-aineistoon.

(80) Tapauksessa Moiseyev v. Venäjä (tuomio 9.10.2008) ulkomaanhallinnon virkamiestä syytettiin salaisten asiakirjojen luovuttamisesta toisen valtion tiedustelutehtävissä toimineelle. Syytetyn henkilön ja hänen puolustusasianajajiensa oikeutta tutustua asiassa kertyneeseen aineistoon, muun ohella syytekirjelmään, oli rajoitettu siten, että asiakirjat olivat saatavilla vain tietyissä paikoissa, joista niitä ei voinut siirtää muualle. Ihmisoikeustuomioistuin totesi tuomion 214 kohdassa, että sopimuksen 6 artiklassa, kokonaisuutena luettuna, taataan syytetylle oikeus ottaa tehokkaasti osaa rikosoikeudenkäyntiin. Tehokkaan osallistumisen todettiin sisältävän oikeuden tehdä muistiinpanoja puolustuksen tueksi (”the right to compile notes in order to facilitate the conduct of the defence”) riippumatta siitä, oliko syytetyllä oikeudellista avustajaa (viittaukset ratkaisuihin Matyjek v. Puola vuodelta 2007, mainitun tuomion 59 kohta, ja Pullicino v. Malta vuodelta 2000).

(81) Edellä tarkoitetussa asiassa syytetyllä ei ollut ollut oikeutta saada syytteestä kopiota, koska syyte sisälsi arkaluontoisia (”sensitive”) tietoja. Syytetty oli lisäksi joutunut luovuttamaan tuomioistuimelle käsittelyn kuluessa tehdyt omat ja avustajiensa muistiinpanot. Ihmisoikeustuomioistuin totesi, että kansallisen turvallisuuden takaaminen voi tietyissä olosuhteissa oikeuttaa menettelyllisiin rajoituksiin asiaa käsiteltäessä. Vaikka kysymyksessä olisikin kansallisen turvallisuuden takaaminen, rule of law -vaatimuksen ja lainmukaisuuden takaaminen demokraattisessa yhteiskunnassa edellyttivät, että perustavanlaatuisiin ihmisoikeuksiin, kuten oikeuteen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, kohdistuvilla rajoituksilla on oltava laillinen perusta, minkä lisäksi rajoitusten tulee olla asianmukaisia suhteessa suojeltavaan etuun. Ihmisoikeustuomioistuin totesi, että hallituksen esittämistä seikoista ei käynyt tässä asiassa ilmi, miksi syytteestä ja muusta oikeudenkäyntiaineistosta ei ollut eroteltu valtiosalaisuuksia koskevia osuuksia ja muita vähemmän arkaluontoisia tietoja. Tuomioistuin kiinnitti lisäksi huomiota siihen, että muistiinpanojen pois ottaminen esti syytettyä ja avustajia käyttämästä muistiinpanoja tehokkaasti puolustuksessa, koska he joutuivat turvautumaan pelkästään omaan muistiinsa (tuomion 216 kohta ja viittaukset edellä mainittuun ratkaisuun Matyjek v. Puola ja ratkaisuun Luboch v. Puola vuodelta 2008, viimeksi mainitun tuomion kohta 64).

(82) Tuomion 217 kohdassa ihmisoikeustuomioistuin totesi, että rajoittamaton oikeus tutustua oikeudenkäyntiaineistoon sekä rajoittamaton oikeus käyttää muistiinpanoja samoin kuin mahdollisuus tarvittaessa saada merkityksellisestä oikeudenkäyntiaineistosta kopioita, olivat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tärkeitä takeita. Tapauksessa syytettä ja oikeudenkäyntiaineistoa koskeville rajoituksille ei ollut perustaa kansallisessa lainsäädännössä, minkä lisäksi toimet olivat tarkoitukseensa nähden liian laajoja.

(83) Tuomion 224 kohdassa todetaan, että tapauksessa rikottiin sopimuksen 6.1 artiklaa ja muun ohella myös 6.3 artiklan b alakohtaa. Rikkomus perustui osaltaan siihen, että syytetyn ja hänen puolustuksensa oikeutta saada oikeudenkäyntiaineisto ja omat muistiinpanonsa käyttöönsä oli vakavalla tavalla rajoitettu (”severely limited”).

(84) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että esitutkintapöytäkirjan ja sen liitteiden eräiden osien antaminen muutoksenhakijoille ainoastaan nähtäväksi keskusrikospoliisin tiloissa on hankaloittanut heidän puolustautumisensa valmistelua. Tämän hankaloitumisen ei kuitenkaan voida arvioida olleen sen kaltaista, että asianmukaisen puolustautumisen valmistelu olisi vaikeutunut niin merkittävästi, että luovutuksen tapaa tässä vaiheessa tulisi pitää ihmisoikeussopimuksen soveltamiskäytännön valossa esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 4 momentin vastaisena.

(85) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että equality of arms -periaate turvaa osaltaan oikeudenkäynnin osapuolten yhtäläistä tiedonsaantioikeutta oikeudenkäyntiaineistosta.

(86) Keskusrikospoliisi on lausumassaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle todennut, että syyttäjälle on syyteharkinnan aikana luovutettu asiakirjat viranomaisen luona nähtäväksi. Kyseessä on ollut viranomaisen tila, jossa on mahdollista tutustua ja käsitellä turvaluokiteltua aineistoa. Muutoksenhakijat ovat keskusrikospoliisin mukaan saaneet tutustua asiakirjoihin vastaavalla tavalla keskusrikospoliisin tiloissa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että muutoksenhakijat eivät ole olleet esitutkintapöytäkirjaa ja sen liitteitä koskevan tiedonsaantioikeuden käytännön toteutumisen suhteen täysin tasavertaisessa asemassa syyttäjätahoon nähden, mutta olennaisesti epäsuhtaiseksi näiden tahojen välistä asemaa ei kuitenkaan voida luonnehtia.

(87) Kun otetaan huomioon esitutkintapöytäkirjaan ja sen liitteisiin sisältyvien julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2, 3 ja 10 kohdan perusteella salassa pidettävien tietojen luonne ja tietojen sivullisille paljastumisen mahdolliset seuraukset, korkein hallinto-oikeus katsoo, että keskusrikospoliisi on muutoksenhakijoiden puolustautumismahdollisuuksiin ja asemaan suhteessa syyttäjätahoon nähden liittyvien seikkojen estämättä voinut päättää, että nämä asiakirjat annetaan muutoksenhakijoille osittain ainoastaan nähtäväksi keskusrikospoliisin tiloissa. Pyyntö saada asiakirjat kokonaisuudessaan jäljennöksinä on voitu hylätä.

(88) Edellä lausutun vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Valituslupahakemuksen osittainen hylkääminen

(89) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaan valituslupa on myönnettävä, jos:
1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;
2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai
3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

(90) Sen perusteella, mitä muutoksenhakijat ovat esittäneet ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole valitusluvan myöntämisen perustetta niiden valitusperusteiden osalta, jotka eivät koske ratkaisulausuman kohdassa 2 tarkoitettuja kysymyksiä.

4. Oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkääminen

(91) Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Robert Utter. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.