KHO:2024:85

Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan Auroran sairaalan apulaisylilääkäri oli 23.5.2023 tekemällään päätöksellä määrännyt A:n mielenterveyslain 8 §:n ja 11 §:n nojalla tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon.

A oli otettu sairaalassa tarkkailtavaksi 19.5.2023 ja tarkkailulausunto hänestä oli annettu 23.5.2023. Tarkkailuaikana lääkärit eivät olleet tavanneet A:ta henkilökohtaisesti viikonlopun 20.5.–21.5.2023 aikana, vaan lääkärien mainittuina päivinä tekemät kirjaukset tarkkailun jatkamisesta olivat perustuneet muun hoitohenkilökunnan tekemiin havaintoihin A:n terveydentilasta. Muutoksenhakijana olleen sairaalan ylilääkärin mukaan kysymys oli sairaalan tavanomaisesta käytännöstä, jossa sairaalan moniammatillinen työryhmä oli vastannut viikonlopun aikana A:n suorasta tapaamisesta ja kirjannut tapaamisista kliinisen arvionsa potilaskertomukseen, mihin psykiatrian erikoislääkäri oli oman päätöksensä tarkkailujakson jatkamisesta kokonaisarviossaan perustanut.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n tarkkailuun ottamisessa ja tarkkailun jatkamisessa ei ollut tapahtunut hallinto-oikeuden toteamaa menettelyvirhettä, vaikka mainittuina kahtena päivänä tapahtuneet lääkärien kirjaukset tarkkailun jatkamisesta eivät olleet perustuneet lääkärien henkilökohtaiseen tapaamiseen A:n kanssa vaan muun hoitohenkilökunnan tekemiin havaintoihin A:n terveydentilasta ja niiden kirjaamiseen potilaskertomukseen. Hallinto-oikeuden päätös, jolla apulaisylilääkärin tekemä hoitoonmääräämispäätös oli kumottu, kumottiin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä tarkemmin ilmenevin perustein.

Mielenterveyslaki 8 §, 9 c §, 10 § ja11 §
Hallituksen esitys mielenterveyslaiksi (HE 201/1989 vp)
Talousvaliokunnan mietintö (TaVM 6/1990 vp) hallituksen esityksestä mielenterveyslaiksi

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 16.10.2023 nro 5920/2023

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan Auroran sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaavalle ylilääkärille valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut apulaisylilääkärin tekemän A:ta koskevan hoitoonmääräämispäätöksen. Perusteluissa jäljempänä lausutuista syistä hoitoonmääräämispäätös ei ole ollut lainvastainen.

Asian tausta

(1) Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan Auroran sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava apulaisylilääkäri on 23.5.2023 tekemällään päätöksellä määrännyt A:n mielenterveyslain 8 §:n ja 11 §:n nojalla tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon.

(2) Helsingin hallinto-oikeus on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään hylännyt A:n suullisen käsittelyn järjestämistä koskevan vaatimuksen. Hallinto-oikeus on kumonnut apulaisylilääkärin tekemän hoitoonmääräämispäätöksen ja velvoittanut Helsingin kaupungin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja.

(3) Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään hoitoonmääräämispäätöksen kumoamisen osalta keskeisesti seuraavasti:

(4) Asiakirjojen mukaan A:sta on 19.5.2023 laadittu tarkkailulähete Meilahden yhteispäivystyksessä ja A on samana päivänä toimitettu Auroran sairaalaan, jossa osastonlääkäri B on asettanut A:n tarkkailuun. Hallinto-oikeudelle toimitettujen potilaskertomusmerkintöjen mukaan osastonlääkäri B on tavannut A:n tarkkailutapaamisella 19.5.2023. Osastonlääkäri C:n 20.5.2023 tekemän kirjauksen mukaan ”Seurannan perusteella mielenterveyslain mukainen tarkkailu sairaalassa jatkuu”. Apulaisylilääkäri D:n 21.5.2023 tekemän kirjauksen mukaan ”Esitietojen ja osastoseurannan perusteella mielenterveyslain mukaisen tarkkailun jatkaminen perusteltua ja välttämätöntä. Potilas aamusta maaninen, kiroileva ja oppositiossa hoidon suhteen. Tehostettu lääkehoitoa lisäämällä listalle tsuklopentiksoli 10 mg x 3”. Osastonlääkäri E on 22.5.2023 tavannut A:n tarkkailuhaastattelussa. Osastonlääkäri F on 23.5.2023 tekemässä kirjauksessa todennut, että ”päätöspäivänä edelleen omaehtoinen, syyttelevä, hajanainen, tangentiaalinen, toistelee itseään, vaatii poispääsyä, ei sairaudentuntoa. Suositellaan hoitoon määräämistä” ja laatinut hänestä samana päivänä tarkkailulausunnon. Apulaisylilääkäri X on 23.5.23023 määrännyt A:n mielenterveyslain 8 §:n ja 11 §:n nojalla tahdostaan riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon.

(5) Potilaskertomusmerkinnöistä tai asiassa saadusta selvityksestä ei ilmene, että lääkäri olisi tavannut A:ta henkilökohtaisesti tarkkailuaikana 20.5.2023, vaan lääkärin mainittuna päivänä tekemä kirjaus tarkkailun jatkumisesta on perustunut ainoastaan sairaanhoitajan ja lähihoitajan tekemiin havaintoihin A:n terveydentilasta. Lisäksi 21.5.2023 tapaamisen osalta on jäänyt epäselväksi se, onko lääkäri tavannut A:ta henkilökohtaisesti. A:n tarkkailussa pitäminen ja hänestä laadittu tarkkailulausunto ovat siten perustuneet ainoastaan osittain lääkärien A:n terveydentilasta tarkkailutapaamisilla tekemiin havaintoihin ja A:n tutkimiseen. Tarkkailutapaamiset ja tarkkailussa pitäminen eivät ole 20.5.2023 toteutuneet mielenterveyslain 10 §:n edellyttämällä tavalla. A:n tarkkailussa on edellä todetut seikat huomioon ottaen tapahtunut tarkkailuajan seurannan osalta menettelyvirhe.

(6) Henkilön määrääminen tahdosta riippumattomaan hoitoon etenee menettelyllisesti vaiheittain siten, että tarkkailuun lähettämistä seuraa tarkkailuun ottaminen, tarkkailulausunnon laatiminen sekä hoidon aloittamista tarkoittavan päätöksen tekeminen. Vaiheet muodostavat kokonaisuuden, vaikka kukin lääkäri toimii itsenäisesti. Vaiheesta toiseen siirtymisen edellytyksenä on, että edellinen vaihe on suoritettu myös muodollisesti oikein. Koska A:n tarkkailuajan seuranta ja tarkkailussa pitäminen eivät ole edellä todetuin tavoin 20.5.2023 perustuneet hoitokirjauksia tehneiden lääkärien henkilökohtaisiin tapaamisiin potilaan kanssa, ei A:ta laaditun tarkkailulausunnon perusteella tehdyn hoitoonmääräämispäätöksen voida katsoa syntyneen siten kuin mielenterveyslain 10 §:ssä edellytetään, minkä vuoksi hoitoonmääräämispäätös on kumottava.

(7) Asian lopputulos ja asiassa käytettävissä oleva asiakirja-aineisto huomioon ottaen hallinto-oikeus on katsonut, että suullisen käsittelyn järjestäminen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi on ilmeisen tarpeetonta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden lainoppineet jäsenet Mervi Hietanen ja Annina Nieminen sekä asiantuntijajäsen Liisa Eloranta. Esittelijä Simo Vainio-Kaila.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(8) Helsingin kaupungin psykoosipalveluiden ylilääkäri, ensilinjan palveluiden ylilääkäri ja kaupungin johtajapsykiatri ovat yhdessä pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Heidän on katsottava valituksessaan vaatineen, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

(9) Valituksen tueksi on esitetty keskeisesti seuraavaa:

(10) Tarkkailujakson eri vaiheissa psykiatrian erikoislääkäreillä on ollut käytettävissään riittävä tieto potilaan tilasta ja siihen vaikuttavista ajankohtaisista tekijöistä. Tarkkailuun ottamisesta, tarkkailun jatkamisesta jokaisena päivänä erikseen ja hoitoon määräämisen lausunnoista on sairauskertomuksen perusteella vastannut psykiatrian erikoislääkäri. Sairauskertomuksen perusteella sairaalan tavanomainen moniammatillinen työryhmä on vastannut kahtena päivänä, viikonloppuna 20.–21.5.2023, potilaan tapaamisesta ja kirjannut tapaamisista kliinisen arvionsa sairauskertomukseen, mihin psykiatrian erikoislääkäri on oman päätöksensä tarkkailujakson jatkamisesta kokonaisarviossaan perustanut.

(11) Mielenterveyslaissa ei säädetä, että tarkkailusta vastaavan lääkärin olisi tavattava tarkkailussa olevaa potilasta henkilökohtaisesti jokin tietty määrä tarkkailujakson aikana. Tapaamisten lukumäärää on arvioitava lääketieteelliseen osaamiseen ja ammattitaitoon pohjautuen. Tarkkailuun otettu on sairaalassa käytännössä jatkuvan seurannan ja valvonnan alaisena, ja hoidon tarvetta arvioivat myös muut henkilökuntaan kuuluvat terveydenhuollon ammattihenkilöt.

(12) Potilas on ollut mielisairas ja tahdosta riippumattoman psykiatrisen sairaalahoidon tarpeessa hoitoon määrättäessä. Hänen tarkkailujaksonsa ja hoitoon määräämisensä on toteutunut mielenterveyslain mukaisesti.

(13) A on vastustanut valituksen hyväksymistä.

(14) A on todennut, että mielenterveyslaki edellyttää hoitoon määräämisen edellytysten selvittämistä porrasteisesti. Koko tarkkailuajan jokaisena päivänä edellytetään lääkärin tekevän arvion potilaan tilasta ja tarkkailun jatkamisen edellytyksistä. Ellei lääkäri kykene tarkkailuaikana päivittäin erikseen tekemään mielenterveyslain tarkoittamaa arviota tarkkailun jatkamisesta, on tarkkailusta luovuttava. Lääkärin muun hoitohenkilökunnan henkilökohtaisten tapaamisten perusteella tekemiä kirjauksia ei voida pitää mielenterveyslain tarkoittamina perusteltuina kannanottoina, saati huolellisina lääketieteellisinä selvityksinä ja tutkimuksina.

(15) Tahdonvastainen hoito kajoaa vakavalla tavalla perustuslain suojaamaan henkilökohtaiseen vapauteen, minkä vuoksi tahdonvastaisen hoidon edellytysten arviointi edellyttää erityistä huolellisuutta. Tätä ei ole A:n kohdalla noudatettu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Valitusoikeus hallinto-oikeuden päätöksestä

(16) Mielenterveyslain 11 §:n 2 momentin mukaan päätöksen tarkkailuun otetun määräämisestä hoitoon hänen tahdostaan riippumatta tekee sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri tai, jos hän on esteellinen tai estynyt, muu tehtävään määrätty ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkäri. Hoitoon määräämisestä päättävän lääkärin on saman lain 23 a §:n mukaan oltava virkasuhteessa valtioon tai hyvinvointialueeseen.

(17) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 109 §:n 2 momentin mukaan alkuperäisen hallintopäätöksen tehneellä viranomaisella on oikeus hakea muutosta valittamalla hallintotuomioistuimen päätökseen, jolla hallintotuomioistuin on kumonnut viranomaisen päätöksen tai muuttanut sitä.

(18) Helsingin kaupunki rinnastetaan lain mukaan hyvinvointialueeseen. A:n hoitoonmääräämispäätöksen on 23.5.2023 tehnyt Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan Auroran sairaalan apulaisylilääkäri. Hallinto-oikeuden pyytämän psykiatrisesta hoidosta vastaavan ylilääkärin lausunnon on antanut ja päätöksen tehnyttä viranomaista siten hallinto-oikeudessa edustanut sama ylilääkäri, joka on merkitty tänne toimitetun muutoksenhakukirjelmän ensimmäiseksi allekirjoittajaksi.

(19) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että valituslupahakemus ja valitus on tutkittava sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaavan ylilääkärin tekemänä.

Kysymyksenasettelu pääasiassa ja asian rajaus

(20) Asiassa on ylilääkärin valituksen johdosta ensin arvioitavana, onko A:n tarkkailuaika 19.5.–23.5.2023 Auroran sairaalassa järjestetty mielenterveyslain 10 §:ssä edellytetyllä tavalla viikonlopun 20.–21.5.2023 osalta.

(21) Valituksessa ei ole vaadittu hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin Helsingin kaupunki on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja. Asiasta tältä osin ei ole siten täällä kysymys.

Sovellettavat oikeusohjeet ja esitöitä

(22) Mielenterveyslain 9 c §:n mukaan sen selvittämiseksi, ovatko tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen edellytykset olemassa, henkilö voidaan ottaa tarkkailuun sairaalaan.

(23) Mielenterveyslain 10 §:n 1 momentin mukaan viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamispäivän jälkeen tarkkailusta vastaavan lääkärin on annettava tarkkailuun otetusta kirjallinen tarkkailulausunto. Jos tarkkailusta vastaava lääkäri on esteellinen tai estynyt, lausunnon antaa sairaalan muu lääkäri. Tarkkailulausunnon tulee sisältää perusteltu kannanotto siitä, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta olemassa. Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos tarkkailuaikana ilmenee, että edellytyksiä tarkkailuun otetun hoitoon määräämiseen ei ole, hänen pitämisestään tarkkailussa on heti luovuttava ja hänet poistettava sairaalasta hänen sitä halutessaan.

(24) Mielenterveyslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 201/1989 vp) 10 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu muun ohella seuraavaa:

(25) ”Koska perusterveydenhuollon olosuhteissa ei ole mahdollista käyttää yhtä perusteellisia tutkimusmenetelmiä kuin erikoissairaanhoidossa, on tarkoituksenmukaista, että tarkkailulähetteen perusteella tapahtuva tarkkailu on rajattu ajallisesti hyvin lyhytkestoiseksi, ehdotetun pykälän mukaan enintään kaksi päivää kestäväksi. Psykiatriselle sairaansijalle tarkkailuun otetun tutkimuksesta vastaavan lääkärin tulee pykälän 1 momentin mukaan antaa tutkittavasta kirjallinen tarkkailulausunto viimeistään toisena päivänä tarkkailuun ottamisesta. Määräaikaa laskettaessa ei tarkkailuun ottamispäivää otettaisi lukuun.

(26) Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi nimenomainen säännös siitä, että myös tarkkailulausunnon tulee sisältää perusteltu kannanotto siitä, ovatko hoitoon määräämisen edellytykset olemassa. Tarkkailulausunto laaditaan myöhemmin kuin tarkkailulähete, jolloin tutkittavan tilassa on saattanut tapahtua muutoksia. Lisäksi tarkkailulausunnon laatimishetkellä on käytettävissä laajempi ja perusteellisempi tutkimusaineisto. Kun tarkkailulähetteen ja tarkkailulausunnon johtopäätökset lakiehdotuksen 8 §:ssä mainittujen tahdosta riippumatta annettavan hoidon edellytysten olemassaolosta saattavat olla keskenään ristiriitaiset, on tarkoituksenmukaista, että molemmilta lausunnoilta edellytetään erikseen perusteltua kannanottoa hoitoon määräämisen edellytysten toteutumisesta. Ehdotettujen säännösten mukaisesti hoitoon määräämisen edellytysten selvittäminen tapahtuisi porrasteisesti siten, että hoitoon määräämistä edeltäisi kahden tai useimmiten kolmen esteettömän lääkärin perusteltu kannanotto ja huolelliset lääketieteelliset selvitykset ja tutkimukset.”

(27) Talousvaliokunnan mietinnössä (TaVM 6/1990 vp) hallituksen esityksestä mielenterveyslaiksi on todettu tarkkailuajan pituuden osalta seuraavaa:

(28) ”Hallituksen esitys tarkkailuajan rajoittamisesta nykyisestä viidestä vuorokaudesta kahteen vuorokauteen on potilaan oikeusturvaa koskevat kansainväliset vaatimukset täyttävä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kansainväliset ihmisoikeussopimukset eivät kuitenkaan määrää nimenomaista tarkkailuajan aikamäärää. Pakkokeinolain (HE n:o 251/1989 vp) kohdalla päädyttiin kahta vuorokautta pidempiin määräaikoihin.

(29) Valiokunnan mielestä potilaan kannalta on erittäin tärkeätä turvata myös se, että tarkkailulausunnot, psykiatriset diagnoosit ja tarvittavat päätökset pystytään tekemään riittävällä ammattitaidolla tarpeellisten tietojen ja tutkimuksen perusteella. Tarkkailuajan lyhentäminen nykyisestä viidestä kahteen vuorokauteen saattaa vaarantaa potilaan hoidonsaantia tai turvallisuutta. Esimerkiksi itsemurhatapauksissa mielenterveyden muutokset voivat olla erittäin nopeita ja voimakkaita. Määräajat eivät saa ohjata liiaksi hoitopäätöksiä.

(30) Potilaan oikeusturvan kannalta on myös olennaista, että 8 §:n mukaiset yhtä aikaa täytettävät hoitoon määräämisen edellytykset täyttyvät. Sen toteaminen, että mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä, on kahdessa vuorokaudessa vaikeaa, koska esimerkiksi mielenterveystoimistot eivät ole viikonloppuisin auki.

(31) Tarkkailuajan lyhentäminen aiheuttaa lisäksi vaikeita päivystysongelmia ja muita käytännön vaikeuksia viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Valiokunta ehdottaa edellä esitetyin perustein tarkkailulausunnon antamista ja tarkkailuun otetun määräämistä hoitoon koskevia 10–13 §:n määräaikoja pidennettäväksi.”

(32) Mielenterveyslain 11 §:n 2 momentin mukaan päätös tarkkailuun otetun määräämisestä hoitoon hänen tahdostaan riippumatta on tehtävä tarkkailulähetteen, tarkkailulausunnon ja sairauskertomuksen perusteella kirjallisesti viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamispäivän jälkeen. Päätöksen tulee sisältää perusteltu kannanotto siitä, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta olemassa.

Tarkkailun jatkamisen lainmukaisuus

(33) Asiassa on tullut täällä riidattomaksi, että lääkärit eivät ole tavanneet A:ta henkilökohtaisesti 20.5. tai 21.5.2023, vaan lääkärien mainittuina päivinä tekemät kirjaukset tarkkailun jatkamisesta ovat perustuneet muun hoitohenkilökunnan tekemiin havaintoihin A:n terveydentilasta. Ylilääkärin mukaan kysymys on ollut sairaalan tavanomaisesta käytännöstä, jossa sairaalan moniammatillinen työryhmä on vastannut viikonlopun aikana potilaan suorasta tapaamisesta ja kirjannut tapaamisista kliinisen arvionsa potilaskertomukseen.

(34) Hallinto-oikeus on katsonut, että koska A:n tarkkailussa pitäminen ja hänestä laadittu tarkkailulausunto ovat perustuneet ainoastaan osittain lääkärien A:n terveydentilasta tarkkailutapaamisilla tekemiin havaintoihin ja A:n tutkimiseen, tarkkailutapaamiset ja tarkkailussa pitäminen eivät ole toteutuneet mielenterveyslain 10 §:n edellyttämällä tavalla, ja tarkkailussa on näin ollen tapahtunut tarkkailuajan seurannan osalta menettelyvirhe. Tämän vuoksi hallinto-oikeus on kumonnut hoitoonmääräämispäätöksen.

(35) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että mielenterveyslaissa ei ole säädetty potilaan ja lääkärin välisten tarkkailutapaamisten toteuttamisesta. Päätelmää, jonka mukaan tarkkailusta vastaavan lääkärin antaman tarkkailulausunnon tulisi perustua lääkärin henkilökohtaiseen tapaamiseen tarkkailuun otetun kanssa jokaisena tarkkailuajan päivänä, ei voida tehdä myöskään mielenterveyslakia koskevasta hallituksen esityksestä. Edellä mainitussa talousvaliokunnan mietinnössä (TaVM 6/1990 vp) on sitä vastoin todettu, että tarkkailuajan lyhentäminen esityksen mukaisesti aiheuttaisi vaikeita päivystysongelmia ja muita käytännön vaikeuksia viikonloppuisin ja juhlapyhinä, minkä vuoksi valiokunta on ehdottanut tarkkailulausunnon antamista ja tarkkailuun otetun määräämistä hoitoon koskevia 10–13 §:n määräaikoja pidennettäväksi. Laki on säädetty tämän ehdotuksen mukaisesti. Tästä on pääteltävissä, että esimerkiksi viikonloppuisin lääkärin henkilökohtaista tapaamista tarkkailuun otetun kanssa ei ole tarkoitettu välttämättömäksi.

(36) Hoitoonmääräämispäätös rajoittaa perus- ja ihmisoikeutena taattua henkilökohtaista vapautta. Tästäkään seikasta ei voida johtaa vaatimusta, jonka mukaan lääkärin olisi välttämättä henkilökohtaisesti tavattava potilas tarkkailuaikana tietyin aikavälein. Kysymys on sairaanhoidon tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä, jonka tulee toteuttaa perustuslaissa niin ikään taattua riittävien terveyspalveluiden toteuttamista ja tapahtua ensisijaisesti lääketieteelliseen tietämykseen tukeutuen. Oikeudellisesta näkökulmasta huomioon on otettava lähinnä vaatimus hoidon toteuttamisesta siten, että terveydenhuoltohenkilöstö kykenee jatkuvasti havainnoimaan henkilöä tavalla, joka mahdollistaa tarkkailusta luopumisen heti, jos ilmenee, että edellytyksiä hoitoon määräämiseen ei ole.

(37) Korkein hallinto-oikeus toteaa johtopäätöksenään, että A:n tarkkailun jatkamisessa ei ole tapahtunut virhettä, vaikka 20. ja 21.5.2023 tapahtuneet lääkärien kirjaukset tarkkailun jatkamisesta eivät ole perustuneet lääkärien henkilökohtaiseen tapaamiseen A:n kanssa vaan siihen, millaisia havaintoja muu hoitohenkilökunta on tehnyt A:n terveydentilasta, sekä muihin potilaskertomuksesta ilmeneviin tietoihin.

(38) Hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut mainitsemillaan perusteilla kumota apulaisylilääkärin 23.5.2023 tekemää hoitoonmääräämispäätöstä.

(39) Hallinto-oikeus on hylännyt A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä perustellen tätä asian lopputuloksella ja asiassa käytettävissä olevalla asiakirja-aineistolla. Hallinto-oikeus ei ole ottanut päätöksellään kantaa siihen, ovatko hoitoon määräämisen edellytykset muutoin kuin tarkkailun toteuttamisen osalta olleet olemassa. Koska asiaa ei ole enää ajan kulumisen vuoksi syytä palauttaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi, korkein hallinto-oikeus ottaa välittömästi tutkittavakseen, onko hallinto-oikeus voinut ratkaista asian suullista käsittelyä järjestämättä ja ovatko muut mielenterveyslaissa säädetyt edellytykset hoitoon määräämiselle täyttyneet A:n kohdalla Auroran sairaalan apulaisylilääkärin tehdessä päätöksensä.

Suullinen käsittely

(40) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 1 momentin hallintotuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena tai yksityinen asianosainen sitä vaatii. Saman pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan tuomioistuin voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä, jos asian ratkaisemiseksi merkityksellisistä tosiseikoista on jo saatu riittävä selvitys, jonka perusteella asia voidaan ratkaista ilman, että tuomioistuimelle jää varteenotettavaa epäilystä tosiseikoista.

(41) A:n valitus hallinto-oikeudessa on koskenut 23.5.2023 mielenterveyslain 8 §:n ja 11 §:n nojalla tehtyä hoitoonmääräämispäätöstä, jolloin arvioitavaksi tulee, ovatko mielenterveyslain 8 §:n 1 momentin mukaiset tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon määräämisen edellytykset olleet olemassa A:n kohdalla kyseisenä ajankohtana. Arvioitavaksi tulee siten A:n terveydentila ja avohoitopalvelujen soveltuvuus ja riittävyys tuona ajankohtana. A:n hoitoon määräämiseen liittyviä olosuhteita on selvitetty hoitoonmääräämispäätökseen liittyvän asiakirja-aineiston lisäksi muun ohella apulaisylilääkärin hallinto-oikeudelle antamassa vastineessa ja A:n sairauskertomuksessa. A on kirjallisesti esittänyt hallinto-oikeudelle oman näkemyksensä asiasta. Asiassa käytettävissä oleva asiakirja-aineisto huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoo, että asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisista seikoista ei hallinto-oikeudessa ole jäänyt varteenotettavaa epäilystä. Suullinen käsittely on siten asian lopputuloksesta riippumatta voitu tällä perusteella jättää hallinto-oikeudessa järjestämättä.

Hoitoonmääräämispäätöksen lainmukaisuus

(42) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että A:n tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon määräämistä koskeva päätös on tehty kaikilta osin mielenterveyslaissa säädettyä menettelyä noudattaen.

(43) A:n terveydentilasta 19.5.2023 laaditusta tarkkailulähetteestä, 23.5.2023 tarkkailulausunnosta ja samana päivänä tehdystä hoitoon määräämistä koskevasta päätöksestä sekä asiakirjoista muutoin saadun selvityksen mukaan A on hoitoon määräämisestä päätettäessä ollut mielisairas ja mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olisi pahentanut olennaisesti hänen mielisairauttaan. A:lla on todettu skitsoaffektiivinen häiriö, psykoottinen oirekuva, ja hoidon tarve on ollut välitön. Vaikea-asteinen oirekuva on edellyttänyt välttämättä psykiatrista sairaalahoitoa, joten muut mielenterveyspalvelut ovat olleet riittämättömiä ja soveltumattomia. Mielenterveyslain 8 §:n 1 momentissa ja 11 §:ssä säädetyt hoitoon määräämisen edellytykset ovat näin ollen olleet A:n kohdalla olemassa hoitoon määräämistä koskevaa päätöstä tehtäessä. Päätös ei ole ollut lainvastainen.

Johtopäätös

(44) Hallinto-oikeuden päätös on edellä todetun johdosta kumottava edellä päätöslauselmasta ilmenevin osin. Kun otetaan huomioon, että hoitoonmääräämispäätöksellä määrätty tahdosta riippumaton hoito on korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä tehdessä jo päättynyt, asiassa ei ole tarpeen lausua enemmälti.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Mika Seppälä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Marita Eeva.