KHO:2024:86

Hallinto-oikeus oli hylännyt sijaishuollossa olevan lapsen vanhemman valituksen viranomaisen päätöksestä, jolla oli rajoitettu lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempaansa. Lapsen vanhempi ei ollut käyttänyt hallinto-oikeudessa asiamiestä. Hallinto-oikeuden päätös olisi tullut antaa hänelle todisteellisesti tiedoksi.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 90 § 1 ja 2 momentti
Hallintolaki 60 § 1 momentti
Lastensuojelulaki 62 § 1 momentti 1 ja 2 kohta ja 63 §
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot A.S. v. Norja 17.12.2019 ja Cinta v. Romania, 18.2.2020
Ks. KHO 2023:46 ja 2023:68

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 17.10.2023 nro 2064/2023

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus tutkii valituslupahakemuksen.

Valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen.

Asian tausta

(1) Tampereen kaupungin lastensuojelulain mukainen viranhaltija on 9.12.2021, 31.5.2022 ja 28.6.2022 tekemillään päätöksillä päättänyt rajoittaa 1.12.2006 syntyneen B:n oikeutta pitää yhteyttä äitiinsä A:han.

(2) Hallinto-oikeus on hylännyt A:n valitukset edellä mainituista päätöksistä. Hallinto-oikeuden päätös on lähetetty A:lle tiedoksi tavallisena tiedoksiantona. Hän ei ole käyttänyt oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 90 §:n 3 momentissa tarkoitettua asiamiestä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden lainoppineet jäsenet Elina Tanskanen ja Eriikka Kaipiainen sekä asiantuntijajäsen Anne Olenius. Esittelijä Katja Rosala.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(3) A on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 23.11.2023 kello 23.16 saapuneessa kirjoituksessaan pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Valituslupahakemuksen tutkiminen

Kysymyksenasettelu

(4) Hallinto-oikeuden päätös on lähetetty muutoksenhakijalle kirjeitse tavallisena tiedoksiantona 17.10.2023. Mikäli tiedoksiantotapa on ollut lainmukainen, valituslupahakemus olisi tullut toimittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen viimeistään 23.11.2023 kello 16.15. Valituslupahakemus on kuitenkin saapunut vasta viraston aukioloajan päättymisen jälkeen, jolloin säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin perusteella se on saapunut myöhässä.

(5) Asiassa on ensin ratkaistava, onko valituslupahakemus jätettävä myöhään tehtynä tutkimatta. Tältä osin on erityisesti arvioitava, onko hallinto-oikeuden päätöstä pidettävä sellaisena oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 90 §:n 2 momentissa tarkoitettuna velvoittavana päätöksenä, jonka tiedoksianto olisi mainitun lainkohdan perusteella tullut toimittaa todisteellisesti.

(6) Mikäli valituslupahakemusta ei ole jätettävä myöhään tehtynä tutkimatta, kysymys on valitusluvan myöntämisen edellytyksistä.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

(7) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 90 §:ssä säädetään hallintotuomioistuimen päätöksen tiedoksiannosta. Säännöksen 1 momentti koskee tavallista tiedoksiantoa kirjeitse tai sähköisellä viestillä. Säännöksen 2 momentin mukaan tiedoksianto on kuitenkin toimitettava todisteellisesti, jos se koskee velvoittavaa päätöstä, jonka tiedoksisaannista alkaa kulua muutoksenhakuaika tai muu vastaanottajan oikeuteen vaikuttava määräaika.

(8) Oikeuskäytännön mukaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 90 §:n 2 momenttia on tulkittava siten, että hallintotuomioistuimen on annettava päätöksensä todisteellisesti tiedoksi, jos sen päätös koskee muutoksenhakua viranomaisen hallintolain 60 §:n 1 momentissa tarkoitetusta velvoittavasta päätöksestä (KHO 2023:46).

(9) Esillä olevassa asiassa lastensuojeluviranomainen on lastensuojelulain 62 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan sekä 63 §:n nojalla rajoittanut päätöksillään huostaanotetun lapsen oikeutta pitää yhteyttä äitiinsä. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että päätöksen velvoittava vaikutus kohdistuu lastensuojelulain 62 §:n sanamuodon perusteella ensisijaisesti sijaishuollossa olevaan lapseen.

(10) Tämän asian olosuhteissa on seuraavaksi arvioitava, onko lastensuojelulain 62 §:n nojalla tehtyä päätöstä yhteydenpidon rajoittamisesta pidettävänä velvoittavana päätöksenä myös suhteessa lapsen äitiin.

(11) Viranomaisen päätöksillä on rajoitettu lapsen oikeutta pitää yhteyttä äitiinsä. Päätösten oikeusvaikutukset kohdistuvat siten välittömästi lapsen ja äidin väliseen yhteiselämään ja tosiasiallisesti siten myös äitiin.

(12) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vakiintuneesti katsonut, että lapsen ja vanhemman yhteiselämä sekä vanhemman oikeus pitää yhteyttä lapseensa sen osana kuuluvat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun perhe-elämän suojan piiriin (A.S. v. Norja 17.12.2019, 57 ja 58 kohdat ja Cînta v. Romania 18.2.2020, 43 kohta). Tähän nähden yhteydenpidon rajoittamispäätösten on katsottava rajoittavan myös lapsen ja tämän vanhemman oikeutta perhe-elämään.

(13) Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä todetun perusteella, että kun otetaan huomioon yhteydenpidon rajoittamista koskevien päätösten oikeusvaikutukset ja merkitys B:n ja hänen äitinsä A:n perhe-elämän suojan kannalta, päätöksiä on pidettävä myös äitiin nähden hallintolain 60 §:ssä tarkoitettuna velvoittavana päätöksenä. Näin ollen hallinto-oikeuden päätös on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 90 §:n 2 momentissa tarkoitettu velvoittava päätös myös suhteessa muutoksenhakijaan.

(14) Edellä olevan perusteella hallinto-oikeus ei ole voinut antaa päätöstään A:lle tiedoksi tavallisena tiedoksiantona, vaan tiedoksianto olisi tullut toimittaa todisteellisesti. Tähän nähden valituslupahakemusta ei tule jättää myöhään tehtynä tutkimatta.

Valituslupahakemuksen hylkääminen

(15) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaan valituslupa on myönnettävä, jos:
1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;
2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai
3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

(16) Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole valitusluvan myöntämisen perustetta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Juha Lavapuro ja Robert Utter. Asian esittelijä Milla Wartiovaara.