A Oy harjoitti liiketoimintaa ketjuyrityksenä tavaratalossa, joka toimi niin sanottuna kaksiyritysympäristönä. A Oy vastasi elintarvikkeiden ja toinen yhtiö käyttötavaroiden vähittäismyynnistä. Alkoholia sisältävät tuotteet olivat A Oy:n myyntiä. Yhtiöillä oli yhteiskäytössä olevia tiloja, kuten kassa-alueet, yhteiset kassatoiminnat sekä yhteistä henkilökuntaa. Tavaratalossa toimiva toinen yhtiö oli yhteisen henkilökunnan työnantaja, mutta kustannukset jakautuivat osuuksin maksettaviksi molemmille osapuolille.

Aluehallintovirasto oli myöntänyt A Oy:lle alkoholilain 17 §:n mukaisen vähittäismyyntiluvan. Aluehallintovirasto oli asettanut lupaan valvonnan turvaamiseksi vähittäismyynnin kassa- ja myyntijärjestelyjä koskevan lupamääräyksen. Sen mukaan vain luvanhaltija tai hänen henkilökuntansa voivat luovuttaa alkoholijuomia asiakkaille myyntitilanteessa. Lisäksi maksun alkoholijuomista voi ottaa vastaan vain luvanhaltija tai maksujen välittämistä laillisesti tarjoava toimija, joka välittää maksun luvanhaltijalle.

Alkoholilaissa ei ole edellytetty, että ainoastaan luvanhaltija tai hänen henkilökuntansa voivat luovuttaa alkoholijuomia asiakkaille. Alkoholilaissa ei ole myöskään edellytetty, että alkoholijuomien maksun voi vastaanottaa vain vähittäismyyntiluvan haltija tai maksujen välittämistä laillisesti tarjoava toimija, joka välittää maksun luvanhaltijalle. Aluehallintovirasto ei siten ollut voinut mainitsemillaan perusteilla asettaa alkoholin vähittäismyyntilupaan mainittua lupamääräystä.

Alkoholilaki 17 § 4 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 13.6.2023 nro 922/2023

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A Oy:n väite Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston valitusoikeuden puuttumisesta hylätään.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvat Sosiaali- ja terveysalan
lupa- ja valvontavirastolle (jäljempänä myös Valvira) ja Itä-Suomen aluehallintovirastolle alkoholilain 81 §:n 2 momentin nojalla ja tutkii alkoholin vähittäismyyntiluvan lupamääräystä koskevan asian. Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Valvira ja Itä-Suomen aluehallintovirasto velvoitetaan A Oy:n vaatimus enemmälti hyläten yhteisvastuullisesti korvaamaan tämän oikeudenkäyntikulut 15 000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määrätään korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden tämän päätöksen antamisesta.

3. Itä-Suomen aluehallintoviraston valituslupahakemus hylätään siltä osin kuin asiassa on kyse oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallinto-oikeudessa. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen tältä osin.

Asian tausta

(1) A Oy toimii asiassa esitetyn selvityksen mukaan ketjuyrityksenä tavaratalossa. Ketjun kaupat toimivat niin sanottuna kaksiyritysympäristönä. Tavarataloissa vähittäiskauppaa harjoittavat ketjuyritys, joka vastaa elintarvikkeiden vähittäismyynnistä, ja B Oy, joka vastaa käyttötavaroiden vähittäismyynnistä. Tuotteiden maksut tapahtuvat yhteisen kassajärjestelmän kautta. Tuotteita koskeva kaupanvastuu ja tuotevastuu asiakkaita kohtaan jakautuu osapuolten kesken sen mukaan, kumman myynniksi tuote on sopimuksen mukaisesti keskitettyyn kassajärjestelmään rekisteröity. Alkoholia sisältävät tuotteet rekisteröidään ketjuyrityksen lukuun myytäviksi tuotteiksi, ja ketjuyritys on alkoholin vähittäismyyntiluvan haltija.

(2) Ketjuyritys ja B Oy toimivat tavaratalossa, jossa on yhteiskäytössä olevia tiloja, kuten kassa-alueet, ja yhteiset kassatoiminnat. Ketjuyrityksellä ja B Oy:llä on yhteistä henkilökuntaa, muun muassa kassanhoitajat, asiakaspalvelupäällikkö ja asiakaspalvelupisteiden henkilökunta. B Oy on yhteisen henkilökunnan työnantaja, mutta kustannukset, kuten palkat, jakautuvat osuuksin maksettaviksi molemmille osapuolille.

(3) Itä-Suomen aluehallintovirasto on 25.3.2022 antamallaan päätöksellä myöntänyt yhtiölle enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien vähittäismyyntiluvan ja hyväksynyt myyntipaikan. Lupa on voimassa toistaiseksi 1.4.2022 alkaen.

(4) Aluehallintovirasto on päätöksessään asettanut alkoholilain 17 §:n 4 momentin mukaisen lupamääräyksen kassa- ja myyntijärjestelyihin valvonnan turvaamiseksi. Lupamääräyksen mukaan vain luvanhaltija tai hänen henkilökuntansa voivat luovuttaa alkoholijuomia asiakkaille myyntitilanteessa. Maksun alkoholijuomista voi ottaa vastaan vain luvanhaltija tai maksujen välittämistä laillisesti tarjoava toimija, joka välittää maksun luvanhaltijalle.

(5) Aluehallintoviraston päätöksen perusteluissa on muun ohella todettu, että saatujen selvitysten perusteella luvanhaltijalla on tarkoituksena siirtää sopimuksella alkoholijuomien luovuttaminen ja niistä saatavan maksun vastaanottaminen eli varsinainen myyntitoiminta toiselle toimijalle. Alkoholilain 35 §:n ja 39 §:n perusteella vain luvanhaltija tai tämän työnjohto- ja valvontaoikeuden piirissä oleva työntekijä voivat luovuttaa alkoholijuomia. Alkoholilain 5 §:n ja 17 §:n mukaan alkoholijuomien vähittäismyyntiä voi harjoittaa vain se toimija, jolle on myönnetty siihen lupa. Esitetty toimintamalli johtaisi alkoholijuomien vähittäismyyntiluvan luovuttamiseen osittain toiselle toimijalle alkoholilain 10 §:n vastaisesti. Lupamääräyksen tarkoituksena on vähentää riskiä lainvastaiseen toimintaan alkoholijuomien myynnissä ja sen valvonnassa sekä selkiyttää alkoholilaissa säädettyä lupajärjestelmää luvanhaltijalle.

(6) Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, kumonnut
Itä-Suomen aluehallintoviraston päätöksessä asetetun lupamääräyksen yhtiön valituksesta.

(7) Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa esittänyt muun ohella, että alkoholijuomien omistajuus ei asiassa saadun selvityksen perusteella siirry alkoholin myyntitilanteessa ketjuyritykseltä B Oy:lle, vaan juoman omistajavaihdos tapahtuu A Oy:n ja vähittäismyyntiasiakkaan välillä. Tähän nähden asiassa ei ole hallinto-oikeuden mukaan ilmennyt syitä katsoa, että yhteistoimintaan liittyisi alkoholilain 10 §:n esitöissä tarkoitetulla tavalla yrittäjäriskin siirtymistä B Oy:lle. Ketjuyrityksen ja B Oy:n välisen yhteistoiminnan ei voida katsoa olevan alkoholilain 10 §:ssä tarkoitetun luvan luovuttamiskiellon vastaista. Kysymys on hallinto-oikeuden mukaan sen arvioimisesta, saako luvanhaltija alkoholilain säännökset huomioon ottaen käyttää alkoholijuomien myyntitapahtumassa apunaan toista yritystä ja sen henkilökuntaa.

(8) Hallinto-oikeus on todennut, että alkoholilain 5 §:ssä säädetään alkoholijuomien myynnin luvanvaraisuudesta ja 17 §:ssä alkoholijuomien vähittäismyyntiluvasta ja sen myöntämisen edellytyksistä. Alkoholilain 35 § koskee alkoholijuomien vähittäismyyntipaikkaa. Alkoholilain 39 §:n mukaan vähittäismyyntiluvan haltijan sekä hänen henkilökuntansa tulee valvoa säännöksessä mainittujen kieltojen ja velvoitteiden noudattamista.

(9) Hallinto-oikeuden mukaan alkoholilaissa ei ole tarkemmin määritelty, mitä myynnin ja myyntiluvan haltijan henkilökunnan käsitteillä tarkoitetaan. Edellä mainittujen säännösten ja erityisesti viimeksi mainitun säännöksen sanamuoto huomioon ottaen lainsäätäjän lähtökohtana on katsottava olleen, että luvanhaltija käyttää myyntitapahtuman järjestämiseen omassa palveluksessaan olevaa henkilökuntaa, johon luvanhaltijalla on välitön direktio-oikeus. Mainittuihin säännöksiin ei kuitenkaan sisälly nimenomaista kieltoa käyttää toista yritystä ja sen henkilökuntaa apuna alkoholijuomien myymiseen ja luovuttamiseen kassalla tilanteessa, jossa kaksi tai useampi yritys toimivat samassa vähittäismyyntipaikassa. Myöskään alkoholilain esitöistä tai oikeuskäytännöstä ei ole johdettavissa sellaista tulkintaohjetta, että kahden yrityksen yhteistoiminta tässä tapauksessa tarkoitetulla tavalla olisi nimenomaisesti kiellettyä.

(10) Alkoholilain säännösten tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen hallinto-oikeus on arvioinut asiaa luottamuksensuojaperiaatteen ja perustuslaissa turvatun elinkeinovapauden näkökulmista. Hallinto-oikeuden mukaan aluehallintoviraston päätös sisältää huomattavan muutoksen aiempaan pitkäaikaiseen käytäntöön. Päätöksellä on merkittäviä vaikutuksia A Oy:n lisäksi välillisesti myös B Oy:n liiketoimintaan sekä niiden muihin yksityisiin intresseihin. Hallinto-oikeus on todennut, että alkoholilakiin sisältyvien elinkeinonvapautta rajoittavien säännösten tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Tässä tapauksessa alkoholilaissa ei ole säännöstä, jonka perusteella B Oy:n ja A Oy:n yhteistoimintaa voitaisiin pitää nimenomaisesti lainvastaisena. Elinkeinonvapauteen ja luottamuksensuojaan liittyvät näkökohdat puoltavat tulkintaa, jonka mukaan alkoholilain säännökset eivät ole esteenä sille, että A Oy käyttää myynnissä apunaan niin sanottua yhteistä henkilökuntaa, jonka työnantajana toimii B Oy. Lisäksi alkoholilakiin ei sisälly nimenomaista kieltoa sille, että maksu välitetään ensin B Oy:n ja sittemmin ketjuyrittäjän tilille.

(11) Edellä todettuja seikkoja kokonaisuutena arvioiden hallinto-oikeus on katsonut, että lupamääräys on kumottava.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anna-Kaisa Marski, Ville Vitikka ja Henri Matinolli, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(12) Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että sillä todetaan olevan valitusoikeus asiassa. Valvira on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut aluehallintoviraston päätöksessä asetetun lupamääräyksen ja lupamääräys saatetaan voimaan.

(13) Itä-Suomen aluehallintovirasto on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, siltä osin kuin korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut aluehallintoviraston päätöksessä asetetun lupamääräyksen ja lupamääräys saatetaan voimaan.

(14) A Oy on vaatinut, että Valviralle ja aluehallintovirastolle ei myönnetä valituslupaa. Mainituille viranomaisille voidaan myöntää alkoholilain 81 §:n 2 momentin mukaan valituslupa vain ennakkopäätösperusteella, eikä asiassa ole käsillä tällaista perustetta. Asiassa ei ole kysymys yleisesti Valviran tai aluehallintoviraston toiminnan ohjaamisesta. Valviralla ei ole myöskään oikeutta hakea muutosta hallinto-oikeuden päätöksestä, koska sillä ei ole valvottavana asiassa yleistä etua, mitä edellytetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 109 §:n 3 momentin mukaan. Mikäli muutoksenhakijoille myönnetään valitusluvat, yhtiö pyytää, että Valviran valitus jätetään tutkimatta puuttuvan valitusoikeuden vuoksi tai toissijaisesti sen valitus hylätään, aluehallintoviraston valitus hylätään ja Valvira sekä aluehallintovirasto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa täysimääräisesti 31 512,04 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen.

(15) Valvira ja Itä-Suomen aluehallintovirasto ovat vaatineet A Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Valviran valitusoikeus

Kysymyksenasettelu ja viranomaisen valitusoikeutta koskeva säännös

(16) Asiassa on ensin ratkaistava, onko Valviralla oikeus valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä, jolla aluehallintoviraston alkoholin vähittäismyyntilupaa koskevassa päätöksessä asetettu lupamääräys on kumottu ja siten muutettu aluehallintoviraston päätöstä.

(17) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 109 §:n 2 momentin mukaan alkuperäisen hallintopäätöksen tehneellä viranomaisella on oikeus hakea muutosta valittamalla hallintotuomioistuimen päätökseen, jolla hallintotuomioistuin on kumonnut viranomaisen päätöksen tai muuttanut sitä.

(18) Saman pykälän 3 momentin mukaan viranomainen saa hakea muutosta valittamalla myös, jos valittaminen on tarpeen viranomaisen valvottavana olevan yleisen edun vuoksi.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(19) Alkoholin vähittäismyyntilupaa koskevan hallintopäätöksen asiassa on tehnyt Itä-Suomen aluehallintovirasto. Siten asiassa on ratkaistava, onko Valviralla valitusoikeus hallinto-oikeuden päätöksestä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 109 §:n 3 momentin nojalla. Mainitun momentin perusteella valitusoikeuden edellytyksenä on, että valittaminen on tarpeen viranomaisen valvottavana olevan yleisen edun vuoksi.

(20) Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain 2 § 1 momentin 1 kohdan mukaan viraston tehtävänä on huolehtia alkoholilaissa sille säädetystä ohjauksesta ja valvonnasta. Alkoholilain 60 §:n 2 momentin mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto valvoo alkoholijuomien vähittäismyyntiä koko maassa.

(21) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Valviralle on lainsäädännössä nimenomaisesti osoitettu alkoholin vähittäismyyntiä koskeva valvontatehtävä. Valviran valitusoikeus alkoholin vähittäismyyntilupaa koskevassa asiassa on siten tarpeen oikeudenkäynnistä hallintolaissa annetun lain 109 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla Valviran valvottavana olevan yleisen edun vuoksi. A Oy:n esittämä väite Valviran puuttuvasta valitusoikeudesta on siten hylättävä.

2. Pääasia

2.1. Alkoholin vähittäismyyntilupa

Kysymyksenasettelu

(22) Asiassa on pääasian osalta kysymys siitä, onko aluehallintovirasto voinut mainitsemillaan perusteilla asettaa A Oy:lle edellä kohdassa 4 tarkemmin kuvatun alkoholin vähittäismyynnin kassa- ja myyntijärjestelyjä koskevan lupamääräyksen alkoholilain 17 §:n 4 momentin nojalla.

(23) Valviran ja Itä-Suomen aluehallintoviraston mukaan luvanhaltijalla tulee olla työn johto- ja valvontaoikeus siihen henkilökuntaan, joka luvanhaltijan puolesta luovuttaa alkoholijuoman asiakkaalle ja varmistaa vähittäismyyntikieltojen noudattamisen. Työn johto- ja valvontaoikeus on suoraan johdettavissa alkoholilain 39 §:n sanamuodosta, jonka mukaan vähittäismyynti- ja anniskeluluvanhaltijan sekä hänen henkilökuntansa tulee valvoa 35–38 §:ssä säädettyjen kieltojen ja velvoitteiden noudattamista ja vastata järjestyksenpidosta vähittäismyynti- ja anniskelupaikassa. Luvanhaltijan henkilökunnan on siten ennen alkoholijuoman luovuttamista asiakkaalle varmistuttava vähittäismyyntikieltojen noudattamisesta.

(24) Muutoksenhakijoiden mukaan alkoholijuomista saatavan maksun vastaanottaminen on niin ikään oleellinen osa alkoholijuomien myyntitoimintaa, eikä tätäkään osaa myyntitoiminnasta voi ulkoistaa sellaiselle toimijalle, jonka osalta lupaedellytysten täyttymistä ei ole arvioitu. Mikäli maksu alkoholijuomista suoritettaisiin jollekin muulle toimijalle, luvanhaltijan voitaisiin katsoa osittain luovuttaneen lupansa toiselle toimijalle alkoholilain 10 §:n vastaisesti.

(25) Aluehallintovirastolla on alkoholilain 17 §:n 4 momentin nojalla toimivalta asettaa lupamääräys, jonka sisältö perustuu suoraan alkoholilain säännöksiin. Vähittäismyynnin kassa- ja myyntijärjestelyjä koskeva lupaehto on asetettu alkoholilain 17 §:n 4 momentin perusteella, sillä paikan toimintaan liittyy erityisiä valvonnan riskejä.

(26) A Oy:n mukaan tässä asiassa ei esiinny mitään valvonnallisia riskejä. Lisäksi alkoholilain 17 §:n 4 momentissa edellytetään ”erityisiä” valvonnallisia riskejä eli kynnys lupamääräyksen asettamiselle tällä perusteella on asetettu korkealle.

(27) Alkoholilain 17 §:n 4 momentti ei anna viranomaisille toimivaltaa asettaa lupamääräystä luvanhaltijan velvoitteiden selkeyttämiseksi, vaan lupamääräys voidaan asettaa ainoastaan, jos paikan sijaintiin tai toimintaan liittyy erityisiä valvonnan tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden riskejä, kuten esimerkiksi jos samassa toimipaikassa harjoitetaan myös anniskelua.

(28) Alkoholilaista ei ole johdettavissa vaatimusta siitä, että luvanhaltijan tulisi itse luovuttaa alkoholijuoma asiakkaalle tai että yksin luvanhaltijaan työsuhteessa oleva henkilö voisi tämän tehdä. Näin ollen myös luvanhaltijan ja toisen yrityksen yhteinen henkilökunta voi luovuttaa luvanhaltijan omistamia alkoholijuomia luvanhaltijan puolesta. Estettä ei ole myöskään sille, että yhteinen henkilökunta vastaanottaa maksun alkoholijuomista luvanhaltijan puolesta. Alkoholijuomien myyntiin osallistuvat työntekijät ovat myös A Oy:n henkilökuntaa. Ketjuyritys osallistuu muun ohella yhteisen henkilökunnan palkkakuluihin. Yhteiset työntekijät ovat koulutettuja valvomaan alkoholijuomien vähittäismyyntiä. Alkoholijuomat kuuluvat nyt kyseessä olevassa asiassa A Oy:n omaisuuteen, ja luvanhaltija on alkoholijuomien myyjä B Oy:n kanssa tehdyn tavaratalosopimuksen mukaisesti.

(29) Yhtiö katsoo, että aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa asettaa lupamääräyksiä henkilökuntaan liittyvien alkoholilain 38 §:n ja 39 §:n perusteella. Henkilökuntaa koskevat lupamääräykset eivät kuulu luvan myöntämisen edellytyksiin.

Sovellettavat oikeusohjeet

(30) Alkoholilain 5 §:n 1 momentin mukaan alkoholijuomia ei saa myydä ilman lupaa.

(31) Saman lain 10 §:n mukaan lupaa ja siihen sisältyviä oikeuksia ei saa myydä eikä muutoin luovuttaa kokonaan tai osittain toiselle.

(32) Saman lain 17 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuoman vähittäismyyntilupa koskee vähittäismyyntiä yhden vähittäismyyntipaikan sisätiloissa ja se myönnetään monipuolista valikoimaa päivittäin tarvittavia elintarvikkeita maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) tarkoitetussa rakennuksessa muutoin kuin tilapäisesti myyvälle hakijalle, jos alkoholijuomien myynnin osuus elinkeinotoiminnassa ei ole selvästi muiden elintarvikkeiden myynnin osuutta suurempi.

(33) Saman pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetun luvan myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että hakija on laatinut 56 §:ssä tarkoitetun omavalvontasuunnitelman.

(34) Saman pykälän 4 momentin mukaan lupaviranomainen saa asettaa vähittäismyynnin kassa- ja myyntijärjestelyjä koskevia lupamääräyksiä, jos paikan sijaintiin tai toimintaan liittyy erityisiä valvonnan tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden riskejä tai jos samassa toimipaikassa harjoitetaan myös anniskelua.

(35) Saman lain 35 §:n 1 momentin mukaan alkoholijuomien vähittäismyyntiä saa harjoittaa vain luovuttamalla niitä asiakkaalle hyväksytyssä vähittäismyyntipaikassa. Vähittäismyyntiluvan haltija saa myydä vain luvassa tarkoitettuja alkoholijuomia.

(36) Saman lain 38 §:n 1 momentin mukaan vähittäismyynti- ja anniskelupaikassa tulee olla toiminnan laajuus ja laatu huomioon ottaen riittävästi henkilökuntaa tehokkaan valvonnan ja järjestyksenpidon toteuttamiseksi.

(37) Saman pykälän 2 momentin mukaan vähittäismyynti- ja anniskelupaikassa tulee olla paikalla luvanhaltijan edustajana tämän määräämä vastaava hoitaja tai muu luvanhaltijan tähän tehtävään nimeämä henkilö, jos paikka on avoinna asiakkaille.

(38) Saman lain 39 §:n 1 momentin mukaan vähittäismyynti- ja anniskeluluvanhaltijan sekä hänen henkilökuntansa tulee valvoa 35–38 §:ssä säädettyjen kieltojen ja velvoitteiden noudattamista ja vastata järjestyksenpidosta vähittäismyynti- ja anniskelupaikassa.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(39) Korkean hallinto-oikeus katsoo, että alkoholilain 17 §:n 4 momentin tarkoituksena on ehkäistä erityisiä valvonnan tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden riskejä, jotka liittyvät alkoholin vähittäismyyntipaikan tai anniskelupaikan sijaintiin tai toimintaan. Alkoholilaissa ei ole kuitenkaan edellytetty, että ainoastaan luvanhaltija tai hänen henkilökuntansa voivat luovuttaa alkoholijuomia asiakkaille. Hallituksen esityksessä alkoholilaiksi (HE 100/2017 vp) on 38 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa nimenomaisesti lausuttu, että henkilökuntaa koskevat säännökset eivät kuulu luvan myöntämisen edellytyksiin. Näin ollen alkoholijuomien asiakkaille luovutuksen osalta ei ole alkoholilain 17 §:n 4 momentin mukaista perustetta lupamääräyksen asettamiselle.

(40) Alkoholilaissa ei myöskään edellytetä, että alkoholijuomien maksun voi vastaanottaa vain vähittäismyyntiluvan haltija tai maksujen välittämistä laillisesti tarjoava toimija, joka välittää maksun luvanhaltijalle. Näin ollen myöskään yhtiöiden yhteisten kassatoimintojen ja kassajärjestelmän johdosta alkoholijuomien maksun vastaanottamisen osalta ei ole alkoholilain 17 §:n 4 momentin mukaista perustetta lupamääräyksen asettamiselle.

(41) Aluehallintovirasto ei ole päätöksessään muutoinkaan esittänyt, että A Oy:n toimintaan tai sijaintiin liittyisi alkoholilain 17 §:n 4 momentin tarkoittamia riskejä, joiden perusteella nyt kyseessä olevat lupamääräykset voitaisiin asettaa.

(42) Edellä todettuun nähden aluehallintovirasto ei ole voinut mainitsemillaan perusteilla asettaa alkoholilain 17 §:n 4 momentin nojalla lupamääräystä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2.2. Oikeudenkäyntikulut

(43) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

(44) Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos ja päätöksen perustelut huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos A Oy joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi Valvira ja Itä-Suomen aluehallintovirasto on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n ja 100 §:n nojalla velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen edellä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

3. Valituslupahakemuksen hylkääminen

(45) Alkoholilain 81 §:n 2 momentin mukaan hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle ja aluehallintovirastolle voidaan myöntää valituslupa vain hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella.

(46) Valitusluvan perusteista säädetään 1.1.2020 voimaan tulleessa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa, jolla on kumottu hallintolainkäyttölaki (586/1996). Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan valituslupa on myönnettävä, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi

(47) Sen perusteella, mitä aluehallintovirasto on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole valitusluvan myöntämisen perustetta siltä osin kuin asiassa on kyse oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Eija Siitari, Vesa-Pekka Nuotio, Joni Heliskoski ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Anna Ahlberg.