KHO:2024:105
Eräässä rikosasiassa suoritetussa laite-etsinnässä oli tullut ilmi, että poliisimies A oli keskustellut sähköisen viestinnän avulla tuossa asiassa rikoksesta epäillyn kanssa. A:n työnantajana oleva poliisilaitos sai tiedon viesteistä. Poliisilaitos katsoi A:n viestikeskusteluissa esittämien näkemysten perusteella, että A ei nauttinut tehtäviensä edellyttämää luottamusta ja irtisanoi A:n virkasuhteen.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että A ja viestinnän toisena osapuolena ollut henkilö eivät olleet saattaneet keskinäistä viestintäänsä ulkopuolisten tietoon. Viestit olivat lähtökohtaisesti kuuluneet A:n perustuslailla turvattuun luottamuksellisen viestin suojan piiriin. Edelleen korkein hallinto-oikeus totesi, että A:n osalta esitutkintaan johtamattomien yksityisviestien käyttäminen irtisanomisen perusteena edellytti, että laissa on säädetty riittävän selvästi niistä tilanteista ja olosuhteista, joissa työnantajana oleva viranomainen voi hyödyntää nyt esillä olevalla tavalla hankittuja yksityisviestejä.
Korkein hallinto-oikeus arvioi, että poliisilain 7 luvun 2 §:n 1 momentissa ei ollut poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n kanssa yhdessä luettunakaan säädetty riittävän täsmällisellä ja ennakoitavissa olevalla tavalla niistä edellytyksistä, joiden nojalla poliisilaitos voisi työnantajana puuttua poliisimiehen yksityisyyden piiriin kuuluvan luottamuksellisen viestin suojaan. Irtisanomispäätös kumottiin.
Suomen perustuslaki 10 § 2 momentti ja 4 momentti
Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla
Poliisilaki 7 luku 2 § 1 momentti
Laki poliisin hallinnosta 15 f §
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Itä-Suomen hallinto-oikeus 3.4.2023 nro 835/2023
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.
Hallinto-oikeuden ja Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen päätökset kumotaan.
Kaakkois-Suomen poliisilaitos velvoitetaan korvaamaan viivästyskorkoineen muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa 15 646,32 eurolla ja suulliseen käsittelyyn osallistumisesta aiheutuneet kulut 702,73 eurolla sekä oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 8 928 eurolla. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.
Lausuminen täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta raukeaa.
Asian tausta
(1) Kaakkois-Suomen poliisilaitos on 30.3.2022 päättänyt irtisanoa A:n (myöhemmin muutoksenhakija) rikoskomisarion virkasuhteen valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Samalla poliisilaitos on päättänyt pidättää hänet virantoimituksesta valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla välittömästi irtisanomisen jälkeen.
(2) Poliisilaitos oli 28.1.2022 saanut käyttöönsä erään rikosasian esitutkinnassa ilmi tulleita tietoja. Tutkinnan kohteena on ollut äärioikeistolaista ideologiaa kannattavan ryhmän toiminta, jonka puitteissa on epäilty rikoksia. Kokonaisuuteen liittyen muutamia poliisimiehiä on epäilty muun muassa virkarikoksista. Poliisilaitoksen käyttöönsä saamien tietojen perusteella muutoksenhakija on 24.2.2017–15.5.2020 käynyt keskusteluja WhatsApp-sovelluksella yhden asiassa rikoksesta epäillyn poliisimiehen kanssa. Muutoksenhakija ei ole ollut rikoksesta epäiltynä.
(3) Poliisilaitoksen mukaan muutoksenhakijan viestit ja niiden sisältö ovat monin paikoin räikeässä ristiriidassa poliisin velvollisuuksien kanssa. Vaikka viestit on sinänsä esitetty perustuslain turvaaman luottamuksellisen viestinnän piirissä, poliisilaitos ei voi virkamiehen luottamusta arvioidessaan panna ratkaisevaa merkitystä sille, miten tämän esittämät näkemykset ovat tulleet esille. Viestit ilmentävät piittaamatonta suhtautumista perusoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin, joiden varjeleminen on yksi poliisin tärkeimpiä tehtäviä. Viestikeskusteluja on käyty toistuvasti usean vuoden ajan ja viesteissä käytetty retoriikka on poikkeuksellista. Tämän kaltainen viestittely on poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n vastaista eikä muutoksenhakija voi nauttia tehtäviensä edellyttämää luottamusta.
(4) Hallinto-oikeus on järjestettyään suullisen käsittelyn hylännyt muutoksenhakijan valituksen. Hallinto-oikeus on hylännyt hänen vaatimuksensa 18 771,12 euron oikeudenkäyntikulujen sekä 702,73 euron asianosaiskulujen korvaamisesta.
(5) Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
(6) Muutoksenhakijaa koskevat WhatsApp-viestit ovat tulleet ilmi keskusrikospoliisin suorittaman toiseen poliisimieheen kohdistuneen esitutkinnan yhteydessä pakkokeinolain 8 luvun 20 §:ssä tarkoitetun laite-etsinnän avulla. Kyseiset viestit ovat siten olleet osa keskusrikospoliisin tekemää esitutkintaa, ja Kaakkois-Suomen poliisilaitos on saanut asiakirjat tutkinnanjohtajana toimineelta aluesyyttäjältä, jolla on ollut poliisilain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukainen oikeus luovuttaa esitutkintaan liittyviä tietoja vaitiolovelvollisuuden estämättä.
(7) Kaakkois-Suomen poliisilaitos on pyytänyt kyseisiä viestejä varmistuakseen muutoksenhakijan luotettavuudesta ja sopivuudesta hänen hoitamaansa komisarion tehtävään, minkä vuoksi poliisilaitoksella on katsottava olleen oikeus saada kyseiset asiakirjat ja käyttää niitä arvioidessaan muutoksenhakijaan kohdistettuja virkamiesoikeudellisia toimenpiteitä. Kun poliisilaitoksella on ollut lainmukainen oikeus viestien saamiseen, ei viestien käyttäminen irtisanomisen perusteena ole muutoksenhakijan esittämällä perusteella perustuslain 10 §:n tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan vastaista.
(8) Poliisilaitos on vedonnut irtisanomisperusteeseen valtion virkamieslain 25 §:n 3 momentin mukaisessa kohtuullisessa ajassa, ja irtisanomiselle on ollut saman pykälän 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Timo Tervonen, Heli Mäki-Rautila ja Olli Rautsi, joka on myös esitellyt asian.
Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(9) Muutoksenhakija on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumotaan. Hän on myös vaatinut, että poliisilaitos velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee tarvittaessa järjestää suullinen käsittely. Päätöksen täytäntöönpano on virantoimituksesta pidättämisen osalta keskeytettävä.
(10) Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
(11) Irtisanomisen perusteena olevat viranhoitoon liittymättömät yksityisviestit on hankittu lainvastaisesti. Menettelyllä on loukattu perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen sisältämiä säännöksiä viestin salaisuuden rikkomattomuudesta ja yksityisyyden suojasta. Muutoksenhakijaan ei ole kohdistettu poliisitutkintaa eikä pakkokeinoja. Poliisilain 7 luvun 2 §:n 1 momentti ei ole mahdollistanut puuttumista muutoksenhakijan yksityisyyden suojaan.
(12) Poliisilla ei ole oikeutta jakaa oma-aloitteisesti pakkokeinolla hankittua aineistoa virkamiesten työnantajille. Toinen poliisilaitos on ilmoittanut viesteistä Kaakkois-Suomen poliisilaitokselle ilman lainmukaista perustetta.
(13) Keskusrikospoliisilla ei ole ollut perustetta pitää hallussaan muutoksenhakijan ja rikoksesta epäillyn poliisimiehen välisiä viestejä, koska ne eivät ole liittyneet tutkittavana olleeseen rikokseen. Näitä viestejä ei olisi saanut takavarikoida eikä takavarikoituja viestejä olisi ainakaan saanut käyttää muuhun tarkoitukseen kuin mihin takavarikko on pakkokeinona perustunut. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 83 §:n sisältämän hyödyntämiskiellon perusteella viestejä ei saa hyödyntää selvityksenä.
(14) Kaakkois-Suomen poliisilaitos on lausunnossaan vaatinut valituksen hylkäämistä ja esittänyt seuraavaa:
(15) Muutoksenhakijan yksityisviestit ovat olleet perustuslaissa säädetyn viestintäsalaisuuden piirissä. Kuitenkin aiemmin tehdyssä lainmukaisessa laite-etsinnässä on murrettu rikoksesta epäillyn viestintäsalaisuus. Näin saadusta puhelimen tietosisällöstä on tullut osa esitutkinta-aineistoa, jota on pidettävä tutkivan viranomaisen eli keskusrikospoliisin asiakirjana. Keskusrikospoliisin asiakirjan käsittelystä säädetään puolestaan esitutkintalaissa, poliisilaissa sekä osaltaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (julkisuuslaki). Kyse ei ole enää ollut perustuslain tarkoittaman viestintäsalaisuuden piiriin kuuluvasta tiedosta.
(16) Muutoksenhakijan yksityisviestit sisältävät myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdan mukaan salassa pidettävää yksityisyyden suojan piiriin kuuluvaa tietoa. Tietojen luovuttamiselle on kuitenkin ollut poliisilain 7 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetty peruste eli tarve saada tietoa henkilön luotettavuuden ja sopivuuden arvioimiseksi.
(17) Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen ja esittänyt oikeudenkäyntikulujen määräksi 11 234,40 euroa.
(18) Poliisilaitokselle on lähetetty tiedoksi vastaselitys ja varattu tilaisuus lausua oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut
Ratkaisun lähtökohdat ja kysymyksenasettelu
(19) Poliisilaitos on katsonut, että muutoksenhakijan yksityisviestien perusteella on olemassa valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy hänen virkasuhteensa irtisanomiseksi. Poliisilaitos on syyn painavuutta arvioidessaan ottanut huomioon poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n, joka koskee poliisimiehen käyttäytymistä virassa ja yksityiselämässä.
(20) Asiassa on ratkaistavana, voidaanko hallinnollisessa irtisanomismenettelyssä ottaa poliisimiehen käyttäytymisvelvollisuutta arvioitaessa huomioon hänen sellaiset yksityisviestinsä, jotka on saatu laite-etsinnässä viestinvaihdon toiseen osapuoleen kohdistuneen esitutkinnan yhteydessä, mutta joiden osalta irtisanottua kohtaan ei ollut aloitettu esitutkintaa.
(21) Asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon erityisesti luottamuksellisen viestin suojaa sekä tuon suojan rajoittamista koskeva sääntely.
Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden tulkintaperiaatteet
Luottamuksellisen viestin suoja ja sen rajoittaminen perustuslain kannalta
(22) Suomen perustuslain 10 §:n 2 momentin mukaan luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Saman pykälän 4 momentin mukaan lailla voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä, turvallisuustarkastuksessa ja vapaudenmenetyksen aikana sekä tiedon hankkimiseksi sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta.
(23) Perustuslakivaliokunta on todennut, että luottamuksellisen viestin salaisuutta turvaavan säännöksen ensisijaisena tarkoituksena on suojata luottamukselliseksi tarkoitetun viestin sisältö ulkopuolisilta. Viestin sisältö ei menetä perustuslain suojaa pelkästään sen perusteella, että esimerkiksi telekuuntelun avulla on saatu tieto siitä. Perustuslain 10 §:n sääntely rajoittaa viestin sisällön käyttöä tämän jälkeenkin (PeVL 32/2013 vp, s. 6).
Luottamuksellisen viestin suoja ja sen rajoittaminen Euroopan ihmisoikeussopimuksen kannalta
(24) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Saman artiklan 2 kappaleen mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
(25) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että yksityiselämään puuttumisen perustuminen 8 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetuin tavoin lakiin edellyttää ensinnäkin, että sille on jokin peruste kansallisessa laissa. Toiseksi kyseisen lain on oltava riittävän helposti asianomaisen henkilön saatavissa tarkoittaen, että kansalaisen on voitava saada olosuhteisiin nähden riittävä tieto tiettyyn tilanteeseen sovellettavista säännöistä. Kolmanneksi lain täytyy olla riittävän selkeä. Tämä ei tuomioistuimen mukaan tarkoita sitä, että lain soveltamisesta olisi ennakkoon täysi varmuus, mutta kansalaisen on kuitenkin oltava kykeneväinen olosuhteisiin nähden kohtuullisissa määrin ennakoimaan tietystä toiminnasta mahdollisesti aiheutuvat seuraukset. Lain tulee ihmisoikeustuomioistuimen mukaan näin ollen täyttää tietyt laatuvaatimukset (quality of the law) ollakseen sopusoinnussa yleisen oikeusvaltioperiaatteen (rule of law) kanssa (tuomio 25.3.1983 Silver ym. v. Yhdistynyt kuningaskunta, 86–88 kohta ja tuomio 2.8.1984 Malone v. Yhdistynyt kuningaskunta, 66–67 kohta).
Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen
(26) Poliisilain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan poliisin henkilöstöön kuuluvan virkamiehen tai muun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun henkilön vaitiolovelvollisuus ei estä tiedon antamista viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitavalle yhteisölle, jolla säädetyn tehtävänsä vuoksi on tarve saada tieto muuten salassa pidettävästä seikasta taikka henkilön luotettavuudesta tai sopivuudesta tehtävään.
Poliisimiehen käyttäytymisvelvollisuus
(27) Poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n ensimmäisen virkkeen mukaan poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon.
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset
Viestien lähtökohtainen luottamuksellisuus
(28) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että poliiseihin kohdistuu erityinen ja myös vapaa-ajan toimintaan ulottuva käyttäytymisvelvollisuus, jolla pyritään turvaamaan yleisön luottamusta poliisin toiminnan asianmukaisuuteen sekä poliisiorganisaation puolueettomuuteen, tasapuolisuuteen ja toiminnan syrjimättömyyteen.
(29) Irtisanominen on perustunut irtisanotun yksityisviesteihin. Asiassa ei ole kiistaa siitä, että kysymyksessä oleva keskustelu on tullut ilmi lakiin perustuvassa laite-etsinnässä keskustelun toiseen osapuoleen kohdistuneessa esitutkinnassa. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että samat tiedot olisivat suoraan hyödynnettävissä muutoksenhakijan irtisanomismenettelyssä. Ennen kuin voidaan ylipäänsä arvioida yksityisviestien sisältöä, on ratkaistava, onko työnantajana toimineen poliisilaitoksen hankkimia yksityisviestejä voitu käyttää irtisanomisen perusteena.
(30) Jokaisella on oikeus luottamukselliseen viestintään ilman, että ulkopuoliset saavat oikeudettomasti tietoja hänen lähettämiensä tai vastaanottamiensa luottamuksellisten viestien sisällöstä (HE 309/1993 vp, s. 53). Luottamuksellisen viestinnän oikeus ei ole virkamiesten kohdalla tätä rajoitetumpi. Perustuslakivaliokunnan edellä kohdassa 23 mainitsemalla tavalla perustuslain 10 §:n säännökset koskevat edelleen luottamuksellisen viestin sisällön hyödyntämistä muissa kuin tutkittavana olevassa rikosasiassa myös sen jälkeen, kun viestin suoja on laissa säädetyllä perusteella murrettu rikosasian tutkinnassa.
(31) Tässä tapauksessa muutoksenhakija tai viestinnän toisena osapuolena ollut poliisimies eivät ole saattaneet keskinäistä viestintäänsä ulkopuolisten tietoon. Näin ollen viestit ovat lähtökohtaisesti kuuluneet muutoksenhakijan perustuslailla turvatun luottamuksellisen viestin suojan piiriin.
Lailla säätämisen vaatimus
(32) Perusoikeudet eivät yleisesti ole siten ehdottomia, ettei niitä saisi missään olosuhteissa ja missään laajuudessa rajoittaa. Perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin kuuluvat muun muassa vaatimus lailla säätämisestä sekä vaatimukset lain täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään korostanut perusoikeuksia rajoittavan lain laatuvaatimuksia (quality of the law). Näihin laatuvaatimuksiin kuuluu ihmisoikeustuomioistuimen mukaan muun ohella lainsäädännön ennakoitavuus. Perustuslain 10 §:n 4 momenttiin on lisäksi sisällytetty erityinen rajoituslauseke, jolla asetetaan lainsäätäjän harkintavaltaa rajoittavia lisäkriteerejä.
(33) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakijan osalta esitutkintaan johtamattomien yksityisviestien käyttäminen irtisanomisen perusteena edellyttää, että laissa on säädetty riittävän selvästi niistä tilanteista ja olosuhteista, joissa työnantajana oleva viranomainen voi hyödyntää edellä kohdissa 6–7 kuvatulla tavalla hankittuja yksityisviestejä. Virkamiehen tulee kyetä lain perusteella riittävällä tavalla ennakoimaan, voiko hänen työnantajallaan joissain tilanteissa olla mahdollisuus puuttua hänen luottamuksellisen viestinsä suojaan.
(34) Poliisilain 7 luvun 2 §:n 1 momentissa on säädetty mahdollisuudesta vaitiolovelvollisuuden estämättä antaa salassa pidettäviä tietoja viranomaiselle, jolla säädetyn tehtävänsä vuoksi on tarve saada tieto henkilön luotettavuudesta tai sopivuudesta tehtävään. Poliisin erityisestä vapaa-ajalle ulottuvasta käyttäytymisvelvollisuudesta on puolestaan säädetty poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:ssä, jossa tuodaan esiin luottamus poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon (edellä kohdat 26–27).
(35) Korkein hallinto-oikeus kiinnittää huomiota siihen, että tietojen pyytämiseksi käytettyjen poliisilain ja poliisin hallinnosta annetun lain säännökset ovat verrattain väljästi muotoiltuja. Tällainen heikentää niiden ennakoitavuutta eri soveltamistilanteissa ja olosuhteissa.
(36) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakijan on tullut olla selvillä poliisin vapaa-ajallekin ulottuvasta käyttäytymisvelvollisuudesta. Lisäksi hänen on voitu kohtuudella edellyttää olevan tietoinen siitä mahdollisuudesta, että salassa pidettäviä tietoja annetaan poliisilaissa mainittuihin tarkoituksiin. Muutoksenhakijaan ei kuitenkaan ole kohdistunut rikosepäilyä silloin, kun yksityisviestien sisältö on käynyt ilmi laite-etsinnässä toiseen poliisiin kohdistuneessa esitutkinnassa. Muutoksenhakijan osalta ei ole tämän jälkeenkään aloitettu esitutkintaa yksityisviesteihin liittyen eikä muutoinkaan. Poliisilain ja poliisin hallinnosta annetun lain säännöksistä ei ole ollut kohtuudella ennakoitavissa, että toista henkilöä koskevassa esitutkinnassa pakkokeinoin ilmi tulleet yksityisviestit voisivat tällaisissa olosuhteissa tulla muutoksenhakijan työnantajana olevan poliisilaitoksen tietoon.
(37) Korkein hallinto-oikeus arvioi, että poliisilain 7 luvun 2 §:n 1 momentissa ei ole poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n kanssa yhdessä luettunakaan säädetty riittävän täsmällisellä ja ennakoitavissa olevalla tavalla niistä edellytyksistä, joiden nojalla poliisilaitos voisi työnantajana puuttua poliisimiehen yksityisyyden piiriin kuuluvan luottamuksellisen viestin suojaan.
Johtopäätökset
(38) Edellä lausutuin perustein korkein hallinto-oikeus katsoo, että poliisilaitoksella ei ole ollut lakiin perustuvaa oikeutta hyödyntää muutoksenhakijan yksityisviestejä hänen virkasuhteensa irtisanomismenettelyssä. Virkasuhteen irtisanomisen tueksi ei ole esitetty muuta perustetta kuin viestien sisältö. Tähän nähden poliisilaitoksella ei ole ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettua perustetta virkasuhteen irtisanomiseen.
(39) Edellä lausuttuun nähden poliisilaitoksella ei ole myöskään ollut valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettua perustetta muutoksenhakijan virantoimituksesta pidättämiselle.
(40) Hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset on edellä lausutuilla perusteilla kumottava.
(41) Asiassa annettu ratkaisu sekä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 2 momentin 4 kohta huomioon ottaen suullisen käsittelyn järjestäminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ilmeisen tarpeetonta.
(42) Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.
Oikeudenkäyntikulut
(43) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.
(44) Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos ja asian merkitys muutoksenhakijalle huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos hän joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Tämän vuoksi Kaakkois-Suomen poliisilaitos on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin ja 100 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen edellä ratkaisuosasta ilmenevällä, korkeimman hallinto-oikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Petri Helander, Monica Gullans, Juha Lavapuro ja Robert Utter. Asian esittelijä Elina Ranz.