KHO:2024:130

Maahanmuuttovirasto ei myöntänyt A:lle Suomen kansalaisuutta, koska tämä ei täyttänyt kansalaisuuslain mukaista nuhteettomuusedellytystä, eikä siitä poikkeamiselle ollut perusteltua syytä. A oli tuomittu vuonna 2012 tehdyistä useista puolisonsa lapseen kohdistuneista pahoinpitelyistä 45 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja myöhemmin vuonna 2021 tehdystä ulkomaalaisrikkomuksesta kuuteen päiväsakkoon.

Asiaa Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä virasto oli pyytänyt hakijalta kirjallisesti selvitystä niistä seikoista, jotka hakijan mielestä tuli ottaa huomioon kansalaisuushakemusta ratkaistaessa. Hakija oli esittänyt tällaista selvitystä asumisajastaan Suomessa, suomen kielen taidostaan, työskentelystään lähihoitajana sekä lapsistaan, jotka molemmat olivat Suomen kansalaisia. Myös muutoksenhaussaan hakija vetosi henkilökohtaisiin oloihinsa sekä siihen, että ehdollisesta vankeusrangaistuksesta oli jo pitkä aika ja että viimeisin tuomio oli yksittäinen sakkorangaistus.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Maahanmuuttoviraston päätöksessä ei ollut lausuttu mitään niistä tekijöistä, joita hakija oli toimittanut virastolle kansalaisuuslain 19 §:n mukaisessa kokonaisvaltaisessa arvioinnissa huomioon otettaviksi. Näin ollen viraston ratkaisua tehtäessä ei ollut yksilöity kaikkia kokonaisharkinnassa huomioon otettuja tekijöitä eikä arvioitu niiden merkitystä asiassa. Ratkaisussa ei ollut punnittu suhteessa toisiinsa tekijöitä, jotka toisaalta liittyivät rikolliseen tekoon tai rikollisiin tekoihin, ja toisaalta hakijan henkilökohtaisiin oloihin. Korkein hallinto-oikeus katsoi mainituista syistä, että Maahanmuuttoviraston päätös ei täyttänyt hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaisia vaatimuksia päätöksen asianmukaisesta perustelemisesta. Asia palautettiin virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Kansalaisuuslaki 13 § 1 momentti 3 kohta sekä 19 § 1 ja 3 momentti
Hallintolaki 45 § 1 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 9.3.2023 nro 1426/2023

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää muutoksenhakijalle valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan. Asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian tausta

(1) Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksellään 13.1.2022 myöntänyt hakijalle Suomen kansalaisuutta, koska hakija ei täytä nuhteettomuusedellytystä, eikä siitä poikkeamiselle ole perusteltua syytä.

(2) Maahanmuuttoviraston päätöksessä todetaan, että kokonaisharkinnan perusteella hakijalle ei ole määrätty odotusaikaa. Käytössä olevien tietojen mukaan hakija on syyllistynyt ainakin seuraaviin rikoksiin: 8.3.2021– 12.8.2021 ulkomaalaisrikkomus, josta 6 päiväsakkoa, ja 1.5.2012– 6.11.2012 useita pahoinpitelyitä, joista yhteinen 45 päivän ehdollinen vankeusrangaistus, jonka koeaika on päättynyt 31.12.2014. Hakija ei täytä nuhteettomuusedellytystä, koska hän on syyllistynyt rangaistaviin tekoihin. Maahanmuuttovirasto katsoo hakijan tilannetta kokonaisvaltaisesti tarkasteltuaan, ettei nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamiselle ole perusteltua syytä. Tarkastelussa on otettu huomioon rikoksista kulunut aika, rangaistuksen ankaruus ja erityisesti tekojen laatu, toistuvuus ja kesto. Hakija on pahoinpidellyt lasta toistuvasti noin puolen vuoden ajalla. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakijalle ei voida toistaiseksi myöntää Suomen kansalaisuutta.

(3) Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt hakijan valituksen.

(4) Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

(5) Muutoksenhakija on syyllistynyt 1.5.–6.11.2012 pahoinpitelyyn, joka on sisältänyt useita tekohetkellä 11-vuotiaaseen lapseen kohdistuneita väkivallantekoja ja josta on määrätty 45 päivän ehdollinen vankeusrangaistus, jonka koeaika on päättynyt 31.12.2014. Lisäksi muutoksenhakija on vuonna 2021 syyllistynyt ulkomaalaisrikkomukseen, josta hänelle on määrätty kuuden päiväsakon sakkorangaistus. Teot ja niistä määrätyt rangaistukset huomioon ottaen muutoksenhakija ei täytä kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 3 kohdan nuhteettomuusedellytystä.

(6) Kun otetaan huomioon erityisesti lapseen kohdistuneiden väkivallantekojen laatu ja toistuvuus sekä valittajalle niistä tuomittu rangaistus, Maahanmuuttovirasto on voinut katsoa valittajan tilanteen kansalaisuuslain 19 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kokonaisvaltaisesti arvioituaan, ettei nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamiselle ole pahoinpitelystä kuluneesta ajasta huolimatta perusteltua syytä. Hallinto-oikeus katsoo, ettei Maahanmuuttovirasto ole arvioinut nuhteettomuusedellytyksen täyttymistä tai siitä poikkeamista suhteellisuusperiaatteen vastaisesti. Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä valittajan kansalaisuushakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tuula Pääkkönen, Reetta Kannisto ja Elina Immonen. Esittelijä Susan Korpi.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(7) Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi.

(8) Muutoksenhakija on tuomittu yhteiseen 45 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Koeaika on päättynyt 31.12.2014, eli valituslupaa haettaessa yli kahdeksan vuotta sitten. Kyseisistä teoista on kulunut niin pitkä aika, että olisi kohtuutonta niiden takia olla myöntämättä muutoksenhakijalle Suomen kansalaisuutta. Lisäksi muutoksenhakijalle tuomittu rangaistus on ollut vain päivissä mitattava ehdollinen vankeustuomio. Pahoinpitelyjen lisäksi muutoksenhakija on syyllistynyt ainoastaan ulkomaalaisrikkomukseen, josta hänelle on määrätty kuusi päiväsakkoa. Kyseinen rikkomus on niin lievä, ettei sen pitäisi vaikuttaa Maahanmuuttoviraston harkintaan.

(9) Asiassa on myös otettava huomioon muutoksenhakijan siteet Suomeen. Muutoksenhakija työskentelee Suomessa lähihoitajana. Hän on yksinhuoltaja alaikäiselle pojalleen, jolla on Suomen kansalaisuus. Hänellä on lisäksi täysi-ikäinen tytär, joka on samoin Suomen kansalainen.

(10) Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan todennut, että muutoksenhakija on käräjäoikeuden toukokuussa 2013 antaman tuomion mukaan kohdistanut tapahtuma-aikaan puolisonsa 11-vuotiaaseen lapseen väkivaltaa useita kertoja. Osa teoista oli sisältänyt potentiaalisesti vaarallista väkivaltaa, kuten lyömistä kasvoihin, tönimistä portaissa tai lyömistä niin, että lapsen pää oli osunut seinään. Teot eivät olleet tuomion mukaan sakolla sovitettavissa, vaan ne edellyttivät vankeusrangaistusta, joka oli voitu määrätä ehdollisena, koska muutoksenhakijaa ei ollut aikaisemmin rekisteröity rikoksista.

(11) Muutoksenhakijaa on kansalaisuushakemuksen yhteydessä kuultu kirjallisesti, ja hänellä on ollut mahdollisuus esittää seikkoja, jotka hänen mielestään tulisi ottaa huomioon kansalaisuushakemuksen käsittelyn yhteydessä. Maahanmuuttoviraston suorittamassa kokonaisharkinnassa on kiinnitetty huomiota erityisesti noin puolen vuoden ajan useita väkivallantekoja sisältäneen pahoinpitelyrikoksen laatuun, rangaistuksen ankaruuteen ja tekojen toistuvuuteen. Teon laadun osalta moitittavana on pidetty sen kohdistumista alaikäiseen lapseen. Muutoksenhakijalle langetettua 45 päivän ehdollista vankeusrangaistusta ei voida myöskään pitää vähäisenä rangaistuksena.

(12) Nuhteettomuusedellytyksestä ei viraston käytännön mukaan ole pääsääntöisesti poikettu, jos teko on katsottu kokonaisvaltaisen arvioinnin perusteella erittäin vakavaksi. Teon laadun osalta arvioinnissa on vakiintuneesti kiinnitetty huomiota erityisesti henkeen ja terveyteen kohdistuviin erittäin vakaviin rikoksiin, seksuaalirikoksiin ja viime vuosina näiden ohella lapsiin kohdistuviin rikoksiin. Valituksenalaisessa päätöksessä on noudatettu kansalaisuuslain tiukempaa tulkintaa, mikä on viranomaisen kokonaisharkinnan rajoissa mahdollista.

(13) Maahanmuuttoviraston nykyisen asiakaslähtöisen linjan valossa tarkasteltuna pohjapäätös on niukasti perusteltu, ja ratkaisussa olisi tullut nostaa selkeämmin esille myös nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamista puoltavia seikkoja, erityisesti teosta kulunutta aikaa ilman muita vakavia rikoksia. Teon laadun osalta moitittavana on pidetty sen kohdistumista alaikäiseen lapseen.

(14) Muutoksenhakijalle on varattu tilaisuus antaa vastine Maahanmuuttoviraston lausumasta. Vastinetta ei ole annettu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(15) Asiassa on ratkaistavana, onko Maahanmuuttovirasto voinut hylätä esillä olevan kansalaisuushakemuksen viraston päätöksestä ilmenevillä perusteilla, joiden mukaan nuhteettomuusedellytyksestä ei ole perusteltua syytä poiketa. Asiassa on erityisesti kysymys päätöksen perustelujen riittävyydestä suhteessa kansalaisuuslain 19 §:ssä säädettyyn.

Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen

(16) Kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta Suomen kansalaisuus, jos hakemusta ratkaistaessa hän ei ole syyllistynyt muulla kuin rikesakolla rangaistuun tekoon eikä häntä ole määrätty lähestymiskieltoon (nuhteettomuusedellytys). Saman pykälän 2 momentin mukaan kansalaistamisen yleisistä edellytyksistä voidaan poiketa vain mainitussa laissa jäljempänä säädetyillä perusteilla.

(17) Kansalaisuuslain 19 §:n (579/2011) 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 3 kohdan estämättä, jos hakijan tilanteen kokonaisvaltaisen arvioinnin perusteella nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamiselle on perusteltu syy. Arvioinnissa otetaan huomioon erityisesti: 1) rikoksesta tai rikoksista kulunut aika; 2) teon laatu ja teosta tuomitun rangaistuksen ankaruus; sekä 3) onko hakija syyllistynyt toistuvasti rangaistaviin tekoihin. Pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetulle ulkomaalaiselle ei voida myöntää kansalaisuutta ennen kuin hänelle tuomittu ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaika on päättynyt.

(18) Hallituksen esityksessä eduskunnalle kansalaisuuslaiksi (HE 235/2002 vp) todetaan 19 §:n (poikkeukset nuhteettomuusedellytyksestä) kohdalla muun ohella seuraavaa:

”Pykälän mukaan hakija voitaisiin määrätyin edellytyksin kansalaistaa, vaikka hän ei täyttäisi nuhteettomuusedellytystä. Pykälässä säädettäisiin arviointiperusteista, joilla hakijan tilannetta tarkasteltaisiin kokonaisuudessaan. Kokonaisarvion perusteella nuhteettomuusedellytyksestä voitaisiin perustellusta syystä poiketa. Nuhteettomuusedellytyksen mukaan hakijalta edellytettäisiin, ettei hän olisi syyllistynyt rangaistavaan tekoon. Poikkeussäännöksen mukaan kansalaistaminen olisi siinä määritellyissä rajoissa mahdollista, vaikka hakija olisi tuomittu rangaistukseen tai rangaistuksiin. Säännöksen tarkoituksena olisi taata mahdollisuus kansalaisuuden saamiseen ajan kulumisen ja yksilöllisten olosuhteiden huomioon ottamisen perusteella, vaikka lähtökohtaisesti moitittavaan käyttäytymiseen suhtaudutaan kielteisesti.”

(19) Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(20) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakija ei täytä kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädettyä nuhteettomuusedellytystä, koska hän on aiemmin syyllistynyt muulla kuin rikesakolla rangaistuihin tekoihin. Koska muutoksenhakija ei täytä nuhteettomuusedellytystä, hänelle voidaan kansalaisuuslain 19 §:n 1 momentin mukaisesti myöntää Suomen kansalaisuus, mikäli nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamiselle on hakijan tilanteen kokonaisvaltaisen arvioinnin perusteella perusteltu syy.

(21) Kansalaisuuslain 19 §:n 1 momentin mukaan arvioitaessa nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamista otetaan erityisesti huomioon rikoksesta tai rikoksista kulunut aika (1 kohta); teon laatu ja teosta tuomitun rangaistuksen ankaruus (2 kohta) sekä onko hakija syyllistynyt toistuvasti rikoksiin (3 kohta). Momentissa ei sen sijaan ole säädetty tarkemmin, mitä hakijan tilanteeseen liittyviä tekijöitä tässä arvioinnissa (”kokonaisvaltainen arviointi”) otetaan huomioon.

(22) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Maahanmuuttovirasto on kuullut hakijaa kirjallisesti, ja hakijalla on ollut tuolloin mahdollisuus esittää selvitystä seikoista, jotka hänen mielestään tulee ottaa huomioon kansalaisuushakemusta ratkaistaessa. Muutoksenhakija on myös valituksessaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa vedonnut oman tilanteensa osalta pitkään asumisaikaansa Suomessa, suomen kielen taitoonsa, työskentelyynsä lähihoitajana sekä siihen, että hänen molemmat lapsensa, joista toinen on vielä alaikäinen, ovat Suomen kansalaisia. Muutoksenhakija on myös vedonnut siihen, että ensimmäisestä tuomiosta on pitkä aika ja että toisessa tuomiossa on kysymys yksittäisestä sakkorangaistuksesta, josta on tuomittu rangaistuksena kuusi päiväsakkoa.

(23) Kuten edellä tämän päätöksen kohdasta 2 käy ilmi, Maahanmuuttoviraston päätöksessä ei ole lausuttu mitään niistä tekijöistä, joita muutoksenhakija on hakemusvaiheessa toimittanut omasta tilanteestaan Maahanmuuttovirastolle otettavaksi kokonaisharkinnassa huomioon. Näin ollen ratkaisua tehtäessä ei ole yksilöity kaikkia kokonaisharkinnassa huomioon otettuja tekijöitä ja arvioitu niiden merkitystä asiassa. Ratkaisussa ei siten ole punnittu suhteessa toisiinsa tekijöitä, jotka toisaalta liittyvät rikolliseen tekoon tai rikollisiin tekoihin, ja toisaalta hakijan henkilökohtaisiin oloihin.

(24) Korkein hallinto-oikeus katsoo siten, että Maahanmuuttoviraston päätös ei mainituista syistä täytä hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaisia vaatimuksia päätöksen asianmukaisesta perustelemisesta. Hallinto-oikeuden päätös ja Maahanmuuttoviraston päätös on näin ollen kumottava ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Eija Siitari, Jaakko Autio, Joni Heliskoski ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Anu Sillanmäki.