KHO:2024:132

Perheen isä A, joka on Romanian kansalainen, oli päätetty karkottaa kotimaahansa, koska hänen oli rikostensa vuoksi katsottu vaarantavan yleistä järjestystä ja yleistä turvallisuutta. Perheen äiti B, joka on Moldovan kansalainen, sekä puolisoiden yhteiset alaikäiset lapset oli päätetty karkottaa tai käännyttää siitä syystä, että he eivät A:n karkotuksen vuoksi säilyttäneet oleskeluoikeuksiaan Suomessa unionin kansalaisina tai unionin kansalaisen perheenjäseninä.

Asioissa on ratkaistavana kysymys siitä, onko perheen lapsilla, jotka käyvät Suomessa peruskoulua, sekä perheen äidillä, joka on lastensa tosiasiallinen huoltaja, itsenäinen unionin oikeuteen perustuva oleskeluoikeus Suomessa siitä huolimatta, että perheen isä, joka on unionin kansalainen ja joka on ainakin ollut työntekijän asemassa, on päätetty karkottaa Suomesta. Jos lapsilla ja äidillä on tällainen oleskeluoikeus, kysymys on lisäksi siitä, onko karkottamisen kohteena olevan unionin kansalaisen isän maasta poistamisen edellytykset vielä otettava uudelleen tarkasteltavaksi.

Korkein hallinto-oikeus päätti lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin (vapaan liikkuvuuden direktiivi) 12 artiklan 3 kohdan, työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella annetun asetuksen 10 artiklan ja vapaan liikkuvuuden direktiivin 28 artiklan 1 kohdan tulkinnasta.

Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY (ns. vapaan liikkuvuuden direktiivi) 12 artiklan 3 kohta, 27 artiklan 1 ja 2 kohta ja 28 artiklan 1 kohta

Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 492/2011 10 artikla

Ulkomaalaislaki 156 §, 161 d § 3 momentti, 168 § 1 ja 4 momentti ja 168 b §

Päätökset, joita muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 29.9.2023 nro 5475/2023
Helsingin hallinto-oikeus 29.9.2023 nro 5477/2023
Helsingin hallinto-oikeus 29.9.2023 nro 5479/2023
Helsingin hallinto-oikeus 29.9.2023 nro 5483/2023

Oikeudenkäynnin kohde

(1) Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevissa neljässä asiassa on kysymys samaa perhettä koskevista Maahanmuuttoviraston päätöksistä, joilla kaikki perheenjäsenet, joista osa on unionin kansalaisia ja osa kolmannen maan kansalaisia, on päätetty karkottaa tai käännyttää Suomesta. Perheen isä, joka on Romanian kansalainen, on päätetty karkottaa kotimaahansa, koska hänen on rikostensa vuoksi katsottu vaarantavan yleistä järjestystä ja yleistä turvallisuutta. Perheen äiti ja lapset on päätetty karkottaa tai käännyttää keskeisesti siitä syystä, että he eivät puolison ja isän karkotuksen vuoksi säilytä oleskeluoikeuksiaan Suomessa unionin kansalaisina tai unionin kansalaisen perheenjäseninä.

(2) Asioissa on tullut esille kysymys siitä, onko perheen äidillä ja lapsilla, joista osa on aloittanut koulunkäynnin Suomessa, unionin oikeuteen perustuva itsenäinen oleskeluoikeus Suomessa huolimatta siitä, että perheen isä on päätetty karkottaa kotimaahansa Romaniaan yleisen järjestyksen ja yleisen turvallisuuden vaarantamisen perusteella.

Merkitykselliset tosiseikat

(3) Perheeseen kuuluvat avioliitossa keskenään olevat A ja B sekä viisi heidän yhteistä ja yhteisessä huollossa olevaa alaikäistä lastaan. Lapsista yksi on Romanian kansalainen ja neljä Moldovan kansalaisia. Koko perhe on asunut Suomessa yhdessä viimeistään vuodesta 2019 lähtien. Osa lapsista on syntynyt Suomessa.

(4) Perheen isä A on Romanian kansalainen. Hänen oleskeluoikeutensa Suomessa on rekisteröity työnteon perusteella 1.3.2018. Hän on ollut töissä ja saanut ansiotuloja ainakin vuosina 2017–2019. Hänellä ei ole ollut palkkatuloja vuosina 2020–2021. Tulorekisterin mukaan hän on saanut palkkaa viimeksi syyskuussa 2023.

(5) A:lle on vuosina 2019–2022 tuomittu Suomessa seitsemän kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus törkeästä varkaudesta ja kolmen kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus varkaudesta sekä sakkorangaistukset varkaudesta ja kahdesta varkauden yrityksestä, tuottamuksellisesta kätkemisrikoksesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta. Lisäksi hänen epäillään syyllistyneen vuonna 2020 varkauteen sekä vuonna 2022 varkauden yritykseen ja laittomaan uhkaukseen.

(6) Maahanmuuttovirasto on 22.11.2022 tekemällään päätöksellä päättänyt karkottaa A:n kotimaahansa Romaniaan ja määrännyt hänet Suomea koskevaan kolmen vuoden maahantulokieltoon. Karkottamiselle on päätöksen mukaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden turvaamiseen perustuva syy A:n rikollisen toiminnan laadun ja toistuvuuden takia. Tuomioihin johtaneet seikat ja rikollisen toiminnan jatkuvuus osoittavat, että hän on välitön uhka yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.

(7) Perheen äiti B on Moldovan kansalainen. Hän on saapunut Suomeen 15.7.2018. B:lle on yhdessä lastensa C:n, D:n ja E:n kanssa myönnetty 24.5.2019 oleskelukortti unionin kansalaisen perheenjäsenenä ajalle 24.5.2019–24.5.2024.

(8) Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 24.11.2022 päättänyt karkottaa B:n yhdessä lastensa C:n, D:n ja E:n kanssa näiden kotimaahan Moldovaan, koska perheenkokoaja A ei täytä oleskeluoikeuden edellytyksiä. Tällöin myöskään hänen perheenjäsenensä eivät säilytä oleskeluoikeuksiaan suhteessa A:han.

(9) C on syntynyt vuonna 2011, ja hän on Moldovan kansalainen. Hän käy Suomessa peruskoulua.

(10) D on syntynyt vuonna 2013, ja hän on Moldovan kansalainen. Hän käy Suomessa peruskoulua.

(11) E on syntynyt vuonna 2015, ja hän on Moldovan kansalainen. Hän käy Suomessa peruskoulua.

(12) F on syntynyt vuonna 2019, ja hän on Romanian kansalainen. Hänen puolestaan on 10.5.2021 pyydetty unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintiä. Maahanmuuttovirasto on 24.11.2022 ilmoittanut, että se ei rekisteröi F:n oleskeluoikeutta ja on samalla päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Romaniaan.

(13) G on syntynyt vuonna 2022, ja hän on Moldovan kansalainen. Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 24.11.2022 päättänyt käännyttää G:n yhdessä muun perheensä kanssa kotimaahansa Moldovaan.

(14) Helsingin hallinto-oikeus on päätöksillään 29.9.2023 hylännyt A:n, B:n ja heidän lastensa valitukset Maahanmuuttoviraston päätöksistä.

(15) Muutoksenhakijat ovat pyytäneet korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa saada valittaa hallinto-oikeuden päätöksistä ja valituksissaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asiat palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäviksi. Muutoksenhakijat ovat lisäksi vaatineet, että maasta poistamisen täytäntöönpano kielletään.

(16) Korkein hallinto-oikeus on 21.2.2024 antamillaan välipäätöksillä taltionumerot 498/2024, 499/2024, 500/2024 ja 501/2024 kieltänyt muutoksenhakijoiden maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Asianosaisten keskeiset lausumat

(17) A on esittänyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa omalta osaltaan, että pelkästään rikostuomioiden perusteella ei voida tehdä johtopäätöstä, että hän tulisi uusimaan rikollista menettelyään. Hän ei ole syyllistynyt rikoksiin karkottamispäätöksen jälkeen. Hänen käyttäytymisestään ei ole uhkaa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.

(18) Muutoksenhakijat ovat lisäksi esittäneet, että heillä on vuosien asumisen myötä kiinteät siteet Suomeen. Heidän siteensä Romaniaan ja Moldovaan ovat katkenneet. Perheen lapset puhuvat suomea, ja he ovat Suomessa koulussa ja päiväkodissa. Perheen taloudellinen tilanne romahtaa, jos heidät karkotetaan. Perheen on käytännössä pakko muuttaa Moldovaan, koska A:ta ja F:ää lukuun ottamatta perheenjäsenet ovat Moldovan kansalaisia. F:n kohdalla unionin kansalaisen karkottamisen edellytykset eivät täyty.

(19) Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt Maahanmuuttovirastoa lausumaan valituslupahakemusten ja valitusten johdosta sekä erityisesti siitä, mikä merkitys asioissa mahdollisesti on ulkomaalaislain 161 d §:n 3 momentissa tarkoitetulla oleskeluoikeuden säilyttämisellä.

(20) Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan todennut, että muutoksenhakijoiden unionin kansalainen perheenkokoaja ei ole vielä poistunut maasta. Ulkomaalaislain 161 d § ja sen taustalla oleva vapaan liikkuvuuden direktiivin (2004/38/EY) 12 artikla koskevat tilanteita, joissa oleskeluoikeutta ei voida enää johtaa unionin kansalaisesta. Ulkomaalaislain 161 d §:n 3 momentin sanamuoto on ”poistuessa maasta” ja direktiivin 12 artiklan 3 kohdan sanamuoto on ”poistuessa vastaanottavan jäsenvaltion alueelta”. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että ulkomaalaislain 161 d § ja sen taustalla oleva direktiivin 12 artiklan 3 kohta tulevat sovellettavaksi vasta, kun perheenkokoaja on tosiasiassa poistunut maasta.

(21) Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan lisäksi todennut, että asiassa on epäselvää, onko perheenjäsenten oleskeluoikeus enää johdettavissa A:sta, ja täyttääkö A ulkomaalaislain 158 a §:n 1 momentin mukaisia edellytyksiä nyt, kun hän on maassa. Tulorekisterin mukaan hän on viimeksi saanut palkkaa 29.9.2023. Asiassa on epäselvää, onko A:n mahdollinen ulkomaalaislain 160 §:n mukainen työntekijän asema säilynyt.

(22) Alaikäiset lapset C, D ja E opiskelevat peruskoulussa. Maahanmuuttovirasto on todennut, että toisin kuin asetuksen (EU) N:o 492/2011 10 artiklassa, jossa säädetään myös koulutukseen osallistuvan lapsen ja hänen huoltajansa oleskeluoikeudesta, ulkomaalaislain 161 d §:n 3 momentissa tai sen taustalla olevassa direktiivin 2004/38/EY 12 artiklan 3 kohdassa ei ole mainittu peruskoulutukseen osallistumista. Maahanmuuttoviraston mukaan Euroopan komission edustaja on tosin esittänyt, että asetuksen 10 artiklan mukaisen koulutuksen ja direktiivin 12 artiklan 3 kohdan mukaisen opiskelun olisi syytä katsoa kattavan sekä perusopetuksen että sen jälkeiset opinnot.

(23) Muutoksenhakijat ovat vastaselityksessään katsoneet, että A täyttää ulkomaalaislain 156 §:n mukaiset oleskeluoikeuden edellytykset. Omaisuusrikokset eivät ole yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia, jos ne eivät ole toistuvia tai suunnitelmallisia. Direktiivin 2004/38/EY 12 artiklan 3 kohta kattaa sekä perusopetuksen että sen jälkeiset opinnot. A:n ja B:n lapset käyvät koulua, ja heillä on oikeus suorittaa opintonsa päätökseen. Muutoksenhakijat ovat viitanneet unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön asiassa Baumbast ja R, C-413/99, jossa on pidetty ratkaisevana seikkana sitä, että lapset olivat integroituneet vastaanottavan jäsenvaltion koulujärjestelmään. Ratkaisua on noudatettu myöhemmissä tapauksissa, ja se on muutoksenhakijoiden mukaan kodifioitu direktiivin 2004/38/EY 12 artiklan 3 kohtaan.

Kansallinen lainsäädäntö

(24) Ulkomaalaislain (301/2004) 161 d §:n (360/2007) 3 momentin mukaan unionin kansalaisen kuollessa tai poistuessa maasta hänen lapsensa tai lasten tosiasiallisena huoltajana toimiva vanhempi ei, kansalaisuudestaan riippumatta, menetä oleskeluoikeuttaan ennen lasten opintojen päättymistä, jos lapset opiskelevat Suomessa ja ovat kirjoilla oppilaitoksessa opiskellakseen siellä.

(25) Ulkomaalaislain 156 §:n (360/2007) 1 momentin mukaan unionin kansalaisen ja hänen perheenjäsenensä maahantulon ja maassa oleskelun edellytyksenä on, että heidän ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä tai yleistä turvallisuutta.

(26) Ulkomaalaislain 156 §:n 2 momentin mukaan maahantulon estämisen ja maasta poistamisen yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden vuoksi tulee perustua yksinomaan yksilön omaan käyttäytymiseen, eikä perusteena voida pitää pelkästään aikaisempia rikostuomioita. Yksilön käyttäytymisen on muodostettava todellinen, välitön ja riittävän vakava uhka, joka vaikuttaa johonkin yhteiskunnan olennaiseen etuun. Perustelut, jotka eivät liity yksittäiseen tapaukseen tai jotka johtuvat yleistävistä näkökohdista, eivät ole hyväksyttäviä.

(27) Ulkomaalaislain 168 §:n (565/2019) 1 momentin mukaan unionin kansalainen, jonka oleskeluoikeus on rekisteröity, taikka unionin kansalaisen perheenjäsen, jolle on myönnetty oleskelukortti, voidaan karkottaa maasta, jos hän ei täytä 158 a, 161 d tai 161 e §:ssä säädettyjä oleskeluoikeuden edellytyksiä taikka hänen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä tai yleistä turvallisuutta 156 §:ssä säädetyin edellytyksin taikka kansanterveyttä 156 a §:ssä säädetyin edellytyksin.

(28) Ulkomaalaislain 168 §:n 4 momentin mukaan unionin kansalainen, joka on alaikäinen, voidaan karkottaa maasta ainoastaan yleiseen turvallisuuteen liittyvistä pakottavista syistä, jollei karkottaminen ole lapsen edun mukaista.

(29) Ulkomaalaislain 168 b §:n (360/2007) mukaan ennen yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyviin syihin perustuvaa maasta karkottamista koskevaa päätöstä on otettava huomioon, kuinka kauan unionin kansalainen tai hänen perheenjäsenensä on oleskellut maassa, hänen ikänsä, terveydentilansa sekä perhetilanteensa ja taloudellinen tilanteensa ja kuinka hyvin asianomainen on kotoutunut Suomen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Lisäksi on otettava huomioon, missä määrin unionin kansalaisella ja hänen perheenjäsenellään on yhteyksiä kotimaahansa.

Unionin lainsäädäntö

Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2004/38/EY)

(30) Direktiivin 12 artiklan 3 kohdan mukaan unionin kansalaisen poistuessa vastaanottavan jäsenvaltion alueelta tai kuollessa hänen lapsensa tai lasten tosiasiallisena huoltajana toimiva vanhempi eivät, kansalaisuudestaan riippumatta, menetä oleskeluoikeuttaan ennen lasten opintojen päättymistä, jos lapset oleskelevat vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja ovat kirjoilla oppilaitoksessa opiskellakseen siellä.

(31) Direktiivin 27 artiklan 1 kohdan mukaan, jollei puheena olevan VI luvun säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltiot voivat rajoittaa unionin kansalaisen tai hänen perheenjäsentensä, näiden kansalaisuudesta riippumatta, vapaata liikkuvuutta ja oleskelua yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen taikka kansanterveyteen liittyvistä syistä. Näihin perusteisiin ei saa vedota taloudellisista syistä.

(32) Direktiivin 27 artiklan 2 kohdan mukaan yleisen järjestyksen tai yleiseen turvallisuuden vuoksi toteutettujen toimenpiteiden on oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia, ja niiden on perustuttava yksinomaan asianomaisen henkilön omaan käyttäytymiseen. Aiemmat rikostuomiot eivät yksin saa olla perusteena tällaisten toimenpiteiden toteuttamiselle.

(33) Edelleen artiklan 2 kohdan mukaan asianomaisen yksilön käyttäytymisen on muodostettava todellinen, välitön ja riittävän vakava uhka, joka vaikuttaa johonkin yhteiskunnan olennaiseen etuun. Perustelut, jotka eivät liity yksittäiseen tapaukseen tai jotka johtuvat yleistävistä näkökohdista, eivät ole hyväksyttäviä.

(34) Direktiivin 28 artiklan 1 kohdan mukaan vastaanottavan jäsenvaltion on ennen yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyviin syihin perustuvan karkottamispäätöksen tekemistä otettava huomioon se, kuinka kauan asianomainen on oleskellut sen alueella, asianomaisen ikä, terveydentila, perhe- ja taloudellinen tilanne, kuinka hyvin asianomainen on kotoutunut vastaanottavan jäsenvaltion yhteiskuntaan ja kulttuuriin, sekä se, missä määrin asianomaisella on yhteyksiä kotimaahansa.

Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 492/2011

(35) Asetuksen 10 artiklan mukaan, jos jäsenvaltion kansalainen on tai on ollut työssä toisen jäsenvaltion alueella, on hänen lapsillaan, jos he asuvat kyseisessä jäsenvaltiossa, oikeus osallistua peruskoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen samoin edellytyksin kuin tämän valtion kansalaisilla.

(36) Edelleen artiklan mukaan jäsenvaltioiden on tuettava toimenpiteitä, joilla pyritään turvaamaan näille lapsille parhaat mahdolliset edellytykset osallistua tähän opetukseen.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä

(37) Korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole tiedossaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka koskisi direktiivin 2004/38/EY 12 artiklan 3 kohdan soveltamista nyt kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa (ks. kuitenkin Teixeira, C-480/08, 68–69 kohta).

(38) Sen sijaan unionin tuomioistuimella on vakiintunutta oikeuskäytäntöä, joka koskee asetuksen N:o 492/2011 10 artiklan tulkintaa ja soveltamista (suuren jaoston tuomio 6.10.2020, Jobcenter Krefeld, C-181/19, EU:C:2020:794). Kyseinen artikla on sanamuodoltaan samanlainen kuin aiemmin voimassa olleen asetuksen N:o 1612/68 12 artikla, joten myös oikeuskäytäntö, jossa unionin tuomioistuin on tulkinnut tätä jälkimmäistä säännöstä, on edelleen ajankohtaista (tuomio 17.9.2002, Baumbast ja R, C-413/99, EU:C:2002:493, suuren jaoston tuomio 23.2.2010, Teixeira,
C-480/08, EU:C:2010:83, ja suuren jaoston tuomio 23.2.2010, Ibrahim ja Secretary of State for the Home Department, C-310/08, EU:C:2010:80).

(39) Unionin tuomioistuin on tuomiossaan Baumbast ja R, C413/99, todennut, että Euroopan unionin kansalaisen lapsilla, jotka ovat asettuneet jäsenvaltioon silloin kun vanhempi käytti oleskeluoikeuksiaan siirtotyöläisenä tässä jäsenvaltiossa, on oikeus oleskella siellä osallistuakseen peruskoulutukseen asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan mukaisesti. Sillä seikalla, että kyseisten lasten vanhemmat ovat tällä välin eronneet, että ainoastaan toinen vanhemmista on unionin kansalainen eikä tämä enää ole siirtotyöläinen vastaanottavassa valtiossa tai että lapset itse eivät ole unionin kansalaisia, ei ole tältä osin mitään merkitystä (tuomion 63 kohta). Tuomiosta Ibrahim ja Secretary of State for the Home Department, C310/08, käy ilmi, että oleskeluoikeus säilyy myös silloin, kun unionin kansalainen on lopettanut työskentelyn ja sittemmin poistunut vastaanottavasta jäsenvaltiosta.

(40) Tuomiossa Baumbast ja R, C413/99, on edelleen todettu, että kun lapsilla on oikeus oleskella vastaanottavassa jäsenvaltiossa osallistuakseen siellä peruskoulutukseen asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan mukaisesti, tätä säännöstä on tulkittava siten, että lasten tosiasiallisena huoltajana oleva vanhempi saa säännöksen mukaan kansalaisuudesta riippumatta oleskella heidän kanssaan mainitun oikeuden käyttämisen helpottamiseksi huolimatta siitä, että vanhemmat ovat tällä välin eronneet tai että se vanhemmista, joka on Euroopan unionin kansalainen, ei enää ole siirtotyöläinen vastaanottavassa jäsenvaltiossa (tuomion 75 kohta).

(41) Unionin tuomioistuin on sittemmin kehittänyt oikeuskäytäntöään toteamalla, että asetuksen N:o 492/2011 10 artiklaa on sovellettava itsenäisesti suhteessa direktiivin 2004/38 säännösten kaltaisiin unionin oikeuden säännöksiin, joilla säännellään oleskeluoikeuden käyttöä toisessa jäsenvaltiossa koskevia edellytyksiä. Tästä seuraa, että jäsenvaltion kansalaisen, joka on tai on ollut työssä vastaanottavassa jäsenvaltiossa, lapset samoin kuin vanhempi, joka on näiden tosiasiallinen huoltaja, voivat vedota jälkimmäisessä valtiossa itsenäiseen oleskeluoikeuteen jo pelkästään asetuksen N:o 492/2011 10 artiklan nojalla joutumatta täyttämään direktiivissä 2004/38 määriteltyjä edellytyksiä, joihin kuuluu se, että asianomaisilla on riittävät varat ja kattava sairausvakuutusturva kyseisessä valtiossa (Jobcenter Krefeld, C181/19, 38–39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Ennakkoratkaisupyynnön tarve

(42) A oli oleskellut Suomessa Maahanmuuttoviraston päätöksen ajankohtana noin 4,5 vuotta. Häneen on siten karkotuksen osalta sovellettu ulkomaalaislain 168 §:n 1 momenttia, jonka mukaan unionin kansalainen, jonka oleskeluoikeus on rekisteröity, voidaan karkottaa maasta, jos hänen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä tai yleistä turvallisuutta saman lain 156 §:ssä säädetyin edellytyksin.

(43) Korkein hallinto-oikeus ensinnäkin toteaa näkemyksenään, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden arvio siitä, että A on rikostensa vakavuuden ja toistuvuuden perusteella vaarantanut yleistä järjestystä ja turvallisuutta ulkomaalaislain 156 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, noudattaa vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Korkeimman hallinto-oikeuden alustavan näkemyksen mukaan on myös voitu katsoa, ettei asiassa ole ilmennyt ulkomaalaislain 168 b §:ssä tarkoitetussa kokonaisharkinnassa huomioitavia seikkoja, jotka olisivat maasta karkottamisperusteita painavampia. Tältä osin on kuitenkin huomattava, että A:n maasta karkottamisen perusteita, ja erityisesti kokonaisharkinnassa huomioon otettavaa perhetilannetta, saattaa olla tarpeellista arvioida uudestaan, jos unionin tuomioistuin katsoo, että A:n puolisolla ja lapsilla on itsenäinen oleskeluoikeus Suomessa myös siinä tilanteessa, että A karkotetaan maasta (ks. kolmas ennakkoratkaisukysymys).

(44) Näin ollen ennakkoratkaisun tarve asioissa liittyy ensisijaisesti siihen, onko direktiivin 2004/38/EY 12 artiklan 3 kohtaa (ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys) tai asetuksen N:o 492/2011 10 artiklaa (toinen ennakkoratkaisukysymys) tulkittava siten, että perheen lapsilla, jotka käyvät Suomessa peruskoulua, sekä perheen äidillä, joka on lastensa tosiasiallinen huoltaja, on itsenäinen oleskeluoikeus Suomessa siitäkin huolimatta, että perheen isä, joka on unionin kansalainen ja joka on ainakin ollut työntekijän asemassa, on päätetty karkottaa Suomesta kotimaahansa Romaniaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamisen perusteella.

(45) Kuten edellä on todettu, unionin tuomioistuimella ei korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan näyttäisi olevan oikeuskäytäntöä, joka koskisi direktiivin 2004/38/EY 12 artiklan 3 kohdan soveltumista nyt kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa (ks. 37 kohta edellä). Tämän vuoksi ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys koskee sitä, onko kyseistä säännöstä tulkittava siten, että se soveltuu tämän tapauksen olosuhteisiin sillä seurauksella, että perheen lapset ja heidän tosiasiallisena huoltajana toimiva vanhempansa eivät menetä oleskeluoikeuttaan Suomessa ennen lasten opintojen päättymistä.

(46) Korkein hallinto-oikeus tuo esille, että Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle katsonut, että ulkomaalaislain 161 d §:n 3 momentti ja sen taustalla oleva direktiivin 2004/38/EY 12 artiklan 3 kohta tulevat sovellettavaksi vasta, kun unionin kansalainen perheenkokoaja on tosiasiassa poistunut maasta. Karkotuspäätös ei ole lainvoimainen eikä karkotusta ole pantu täytäntöön. Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen tarkoituksena on siten selvittää, johtuuko Maahanmuuttoviraston esille tuomasta seikasta tai jostain muusta direktiivin 2004/38/EY tulkintaan ja soveltamiseen liittyvästä seikasta se, että kyseistä säännöstä, ja erityisesti siihen sisältyvää määritelmää ”unionin kansalaisen poistuessa vastaanottavan jäsenvaltion alueelta”, ei sovelleta nyt kyseessä olevan tilanteen olosuhteissa.

(47) Toisen ennakkoratkaisukysymyksen tarkoituksena on selvittää, siinä tapauksessa, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan kielteisesti, onko asetuksen N:o 492/2011 10 artiklaa kuitenkin tulkittava ja sovellettava niin, että asian olosuhteissa lapsilla on itsenäinen oleskeluoikeus Suomessa ja että myös heidän tosiasiallisella huoltajallaan on lasten oleskeluoikeudesta johdettava oleskeluoikeus Suomessa.

(48) Tältä osin korkein hallinto-oikeus toteaa, että unionin tuomioistuimen asetuksen N:o 492/2011 10 artiklaa koskevan oikeuskäytännön perusteella se, että siirtotyöläinen ja hänen aviopuolisonsa eroavat ja mainittu työntekijä palaa samassa yhteydessä alkuperäiseen jäsenvaltioonsa mutta hänen aviopuolisonsa jää vastaanottavaan jäsenvaltioon lasten kanssa, ei kyseenalaista kyseisten lasten oikeutta osallistua koulutukseen viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa. Oikeuskäytännön perusteella lasten aseman vahvempi oikeussuoja vaikuttaa epäsuorasti lasten huoltajana olevan vanhemman asemaan siten, että myös tämän oleskeluoikeus voi jatkua niin kauan kuin lapset käyvät koulua. Merkitystä ei ole sillä, että alun perin työntekijän asemassa ollut vanhempi ei ole säilyttänyt työntekijän asemaansa, eikä liioin sillä, ovatko lapset ja tosiasiallinen huoltaja unionin kansalaisia vai eivät.

(49) Korkein hallinto-oikeus toteaa edellä mainitun oikeuskäytännön soveltumisesta nyt kysymyksessä olevaan perheeseen seuraavaa: A, jonka perusteella lapset ovat alun perin saaneet oikeutensa osallistua koulutukseen, on ainakin vuosina 2017–2019 ja mahdollisesti myös vuonna 2023 ollut työntekijän asemassa Suomessa. Kolme perheen lapsista on käynyt Suomessa peruskoulua. Neljä perheen viidestä lapsesta sekä perheen äiti eivät ole unionin kansalaisia, mutta tällä ei oikeuskäytännön perusteella ole merkitystä itsenäisen oleskeluoikeuden muodostumisen kannalta. Merkitystä ei tältä osin ole myöskään sillä, täyttävätkö perheen lapset ja heidän tosiasiallinen huoltajansa direktiivissä 2004/38/EY säädetyt riittäviä varoja ja kattavaa sairausvakuutusturvaa koskevat edellytykset. Näin ollen vaikuttaa siltä, että perheen lapsilla ja äidillä olisi alustavasti katsottava olevan itsenäinen oleskeluoikeus Suomessa tilanteessa, jossa perheen isä poistuisi maasta.

(50) Korkein hallinto-oikeus kuitenkin huomauttaa, että unionin tuomioistuimen asetuksen N:o 492/2011 10 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössä on ollut tähän mennessä kysymys tilanteista, joissa perheenjäsenten erilleen muuttaminen on liittynyt erilaisiin perheen valinnoista johtuneisiin olosuhteisiin. Korkeimman hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan oikeuskäytännöstä ei sen sijaan voida suoraan päätellä, säilyykö jäsenvaltiossa koulua käyvillä lapsilla ja heidän huoltajallaan oleskeluoikeus vastaanottavassa jäsenvaltiossa myös tilanteessa, jossa työntekijän asemassa ollut unionin kansalainen vanhempi maahanmuuttoviranomaisen päätöksellä karkotetaan vastaanottavasta jäsenvaltiosta yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden vaarantamisen perusteella. Kysymys on tällöin myös siitä, voidaanko perheen kaikki jäsenet karkottaa (tai käännyttää) vastaanottavasta jäsenvaltiosta sillä perusteella, ettei unionin kansalainen vanhempi edellä mainitulla perusteella enää täytä maassa oleskelun edellytyksiä. Toisella ennakkoratkaisukysymyksellään korkein hallinto-oikeus siis pyrkii erityisesti selvittämään asetuksen N:o 492/2011 10 artiklan soveltumista tähän tilanteeseen.

(51) Kolmas ennakkoratkaisukysymys tulee ajankohtaiseksi ainoastaan, jos joko ensimmäiseen tai toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myönteisesti. Tällöin nousee vielä esille kysymys siitä, mikä merkitys perheenjäsenten itsenäisen oleskeluoikeuden toteamisella on karkotuspäätöksen saaneen unionin kansalaisen kannalta, jos nämä perheenjäsenet haluavat jäädä vastaanottavaan jäsenvaltioon. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tämä kysymys liittyy erityisesti direktiivin 2004/38/EY 28 artiklan 1 kohtaan, jonka mukaan vastaanottavan jäsenvaltion on ennen yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyviin syihin perustuvan karkottamispäätöksen tekemistä otettava muun ohella huomioon asianomaisen perhe- ja taloudellinen tilanne. Kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen tarkoituksena on ensinnäkin selvittää, onko kyseistä säännöstä tulkittava niin, että karkotuspäätöksen saaneen unionin kansalaisen maasta poistamisen edellytyksiä on arvioitava vielä uudelleen ottaen huomioon hänen lapsillaan ja aviopuolisollaan todettu itsenäinen oleskeluoikeus vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Jos näin on, kysymys on vielä siitä, millä tavoin erityisesti direktiivin 2004/38/EY 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua perhe- ja taloudellista tilannetta, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevan 7 artiklan ja lapsen oikeuksia koskevan 24 artiklan 2 ja 3 kohdan kanssa, on tämän asian kaltaisissa olosuhteissa arvioitava.

Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta

(52) Korkein hallinto-oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta SEUT 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisua. Ennakkoratkaisun pyytäminen on tarpeen korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevien asioiden ratkaisemiseksi.

Ennakkoratkaisukysymykset

1. Onko Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 12 artiklan 3 kohtaa tulkittava niin, että unionin kansalaisen vastaanottavassa jäsenvaltiossa peruskoulussa kirjoilla olevat lapset ja lasten tosiasiallisena huoltajana toimiva vanhempi eivät menetä oleskeluoikeuttaan ennen lasten opintojen päättymistä tilanteessa, jossa kyseinen unionin kansalainen on päätetty karkottaa vastaanottavasta jäsenvaltiosta yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden vaarantamisen perusteella, mutta päätös maasta poistamisesta ei ole lainvoimainen eikä maasta poistamista ole pantu täytäntöön ja kyseinen unionin kansalainen edelleen oleskelee vastaanottavassa jäsenvaltiossa?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kielteisesti:

2. Onko työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 492/2011 10 artiklaa tulkittava niin, että työntekijän asemassa olleen unionin kansalaisen vastaanottavassa jäsenvaltiossa peruskoulussa kirjoilla olevat lapset ja lasten tosiasiallisena huoltajana toimiva vanhempi eivät menetä oleskeluoikeuttaan ennen lasten opintojen päättymistä tilanteessa, jossa työntekijän asemassa ollut unionin kansalainen vanhempi maahanmuuttoviranomaisen päätöksellä karkotetaan vastaanottavasta jäsenvaltiosta yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden vaarantamisen perusteella?

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myönteisesti:

3. Onko direktiivin 2004/38/EY 28 artiklan 1 kohtaa, jossa säädetään niistä seikoista, jotka vastaanottavan jäsenvaltion on otettava huomioon ennen yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyviin syihin perustuvan karkottamispäätöksen tekemistä, tulkittava niin, että karkottamispäätöksen kohteena olevan unionin kansalaisen maasta poistamisen edellytykset on otettava uudelleen tarkasteltavaksi, jos hänen lapsillaan ja aviopuolisollaan on karkottamispäätöksen jälkeen todettu olevan itsenäinen oleskeluoikeus vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja nämä perheenjäsenet haluavat jäädä tähän jäsenvaltioon? Jos näin on, minkä seikkojen tarkastelua nyt kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa erityisesti direktiivin 2004/38/EY 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu perhe- ja taloudellisen tilanteen huomioon ottaminen, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevan 7 artiklan ja lapsen oikeuksia koskevan 24 artiklan 2 ja 3 kohdan kanssa, edellyttää?

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen, Toni Kaarresalo ja Emil Waris. Asian esittelijä Satu Niemelä-Ahokas.