KHO:2026:6

A oli kuljettanut henkilöautoa yöaikaan yleisellä tiellä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ollut ajon jälkeen 1,48 promillea. Poliisipartio oli pysäyttänyt A:n ajon sen jälkeen, kun kansalainen oli tehnyt hätäkeskukselle ilmoituksen hänen autonsa seilaavasta ajosta ja vaihtelevasta ajonopeudesta. A oli käräjäoikeudessa tuomittu törkeästä rattijuopumuksesta 40 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 30 päiväsakon suuruiseen oheisrangaistukseen. Tuomio oli lainvoimainen. Poliisilaitos oli peruuttanut A:n ampuma-aseiden hallussapitoluvat ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella.

Ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella ampuma-aselupa on peruutettava, jos luvan saaneen henkilön tekemä rikos osoittaa hänet sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita. Tämän vuoksi A:n sopivuutta pitämään hallussa ampuma-aselaissa tarkoitettuja aseita oli arvioitava hänen tekemänsä rikoksen perusteella. Törkeää rattijuopumusta oli pidettävä sellaisena rikoksena, joka osoittaa tekijän sopimattomaksi pitämään hallussa ampuma-aseita, jos tekoa kokonaisuudessaan oli pidettävä sellaisena, että se osoitti tekijässään vaarallisuutta ja piittaamattomuutta.

Kun otettiin huomioon A:n syyksi luetun rikoksen olosuhteet ja hänelle tuomittu seuraamus, korkein hallinto-oikeus asiaa kokonaisuutena arvioituaan katsoi, että poliisilaitoksen oli tullut ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla peruuttaa A:n ampuma-aseluvat ja ottaa kysymyksessä olevat aseet poliisin haltuun.

Asiassa ei ollut annettava merkitystä sille seikalle, miten A oli työnantajansa edustajien antamien lausuntojen mukaan suoriutunut työtehtävistään, eikä sille, että A oli saanut muiden lakien kuin ampuma-aselain nojalla oikeuksia aseiden ja räjähteiden hallussapitoon.

Äänestys 9–2 ja esittelijän eriävä mielipide.

Ampuma-aselaki 67 § 1 momentti 4 kohta

Aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2021/555 (ampuma-asedirektiivi) 2 artikla 2 kohta, 3 artikla sekä 6 artikla 1 kohta b alakohta ja 2 kohta

Ks. KHO 2021:116, KHO 2022:98, KHO 31.10.2011 T 2814 (lyhyt ratkaisuseloste) ja KHO 9.2.2012 T 217 (lyhyt ratkaisuseloste)

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus, 11.4.2024, 757/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

A:n vaatimusta oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallinto-oikeudessa ei tutkita.

A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Asian tausta

(1) Sisä-Suomen poliisilaitos on päätöksellään 30.8.2022 peruuttanut A:n ampuma-aseiden hallussapitoluvat ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella sekä ottanut ampuma-aseet poliisin haltuun. Päätöksen perusteluissa on todettu, että Pirkanmaan käräjäoikeus oli keväällä 2021 tuominnut luvanhaltijan törkeästä rattijuopumuksesta 40 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 30 päiväsakon suuruiseen oheisrangaistukseen. Hovioikeus ei ollut myöntänyt jatkokäsittelylupaa eikä korkein oikeus valituslupaa. Törkeä rattijuopumus sellaisenaan osoittaa piittaamattomuutta yhteiskunnan säännöksiä ja omaa sekä toisen henkeä ja terveyttä kohtaan. Ampuma-aseen luvanhaltijalta voidaan edellyttää korostettua sopivuutta, jolla tarkoitetaan henkilön käyttäytymisen perusteella tehtävää kokonaisarviointia. Aseluvanhaltijan ei tule käyttäytyä siten, että siitä aiheutuu vaaraa omalle tai toisen henkilön terveydelle.

(2) Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen. Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa todennut, että törkeä rattijuopumus on vakiintuneesti sekä hallinto- että oikeuskäytännössä arvioitu sellaiseksi yleisvaaralliseksi rikokseksi, joka osoittaa, että henkilö ei hallitse käyttäytymistään ampuma-aseen haltijalta edellytettävällä tavalla. Asiassa ei ole tullut esille syytä arvioida asiaa toisin valituksessa esitetyillä perusteilla. A on tuomittu rikoksesta käräjäoikeudessa. Tuomio on lainvoimainen. Koska A on syyllistynyt ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun rikokseen, on hänet voitu katsoa sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita ja poliisilaitoksen on tullut peruuttaa hänen aselupansa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Elina Tanskanen, Mia Ekman ja Hanna Punta. Asian esittelijä Laura Hämäläinen.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(3) A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että poliisilaitoksen ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan. A on myös vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

(4) Sisä-Suomen poliisilaitos on vaatinut A:n valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä.

(5) Poliisihallitus on vaatinut A:n valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu ja osapuolten kannanotot

(6) Asiassa on kysymys sen arvioimisesta, onko A:n ampuma-aseiden hallussapitoluvat tullut peruuttaa ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla hänen syyllistyttyään törkeään rattijuopumukseen ja saatuaan teostaan lainvoimaisen rikostuomion.

(7) A:n mukaan ampuma-asedirektiiviä ja ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohtaa on hallituksen esityksen (HE 179/2018 vp) perustelut huomioon ottaen tulkittava siten, ettei tuomio törkeästä rattijuopumuksesta ole ehdoton aseluvan peruuttamisperuste vaan viranomaiselle on jätetty harkintavaltaa. Törkeää rattijuopumusta ei ole aina ja kaikissa tilanteissa pidettävä aselupien ehdottomana peruuttamisperusteena, jos muut tekijät vahvasti puoltavat sitä, että henkilö kuitenkin on sopiva pitämään hallussaan ampuma-aseita. A:n tapauksessa ei ole tehty asianmukaista kokonaisharkintaa hänen sopivuudestaan aseluvan haltijaksi, vaan luvat on peruutettu yksittäisen virheellisen rikostuomion perusteella. A:n rattijuopumus oli tahaton tapaturma todennäköisesti huumaavalla aineella tehdyn pahoinpitelyn jälkeen.

(8) A on esittänyt olevansa sopiva aselupien haltijaksi tuomiostaan huolimatta, koska hänen työnantajansa Puolustusvoimat on antanut hänen pitää hallussaan myös erittäin vaarallisia aseita, joilla hän on voinut harjoitella myös vapaa-ajallaan. Käräjäoikeuden rikostuomion antamisen jälkeenkin Puolustusvoimat on myöntänyt A:lle uusia aseiden hallussapito-oikeuksia, jotka mahdollistavat aseiden säilyttämisen kotona ja harjoittelun myös siviiliradoilla. A:lla on koko ajan ollut ampuma-aseellinen voimankäyttöoikeus. A:n työtehtävät sekä työnantajan myöntämät oikeudet ja hänen esimiestensä antamat kirjalliset lausunnot osoittavat hänet sopivaksi pitämään ampuma-aseita hallussaan.

(9) A:n mukaan hänen sopivuuttaan osoittaa lisäksi se, että hänelle on rikostuomion antamisen jälkeen myönnetty uusi nuoremman panostajan pätevyyskirja vanhentuneen tilalle, eli aluehallintovirasto on pitänyt häntä sopivana tekemään räjäytystöitä sekä pitämään räjähdysainevarastoa. A toimii myös Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ammunnan johtajien kouluttajana, ja hänelle on sittemmin myönnetty Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ammunnanjohtajan oikeus. A:n tausta on rikkeetön ennen ja jälkeen nyt kysymyksessä olevaa tuomiota. A on vielä lisäselvityksenä esittänyt hänen työnantajansa edustajien antamia lausuntoja hänen sopivuudestaan aseluvan haltijaksi sekä päätöksiä hänelle myönnetyistä oikeuksista ja pätevyyksistä.

(10) Sisä-Suomen poliisilaitos on todennut, että A:n ampuma-aselupien peruuttaminen on perustunut lainvoimaiseen rikostuomioon törkeästä rattijuopumuksesta. Vakiintuneen oikeus- ja tulkintakäytännön mukaan lainvoimainen tuomio törkeästä rattijuopumuksesta on ehdoton ampuma-aseen hallussapitoluvan peruutusperuste. Huumaavan aineen nauttiminen ei poista syyntakeisuutta eli rikosoikeudellista vastuuta tätä seuraavista teoista niin, että tahallisuus puuttuisi kokonaan. Vaikka A:lle olisi annettu tyrmäystippoja hänen tietämättään, on mahdotonta, että niillä olisi ollut hänen tahdonmuodostukseensa niin täyden syyntakeettomuuden aiheuttava vaikutus, ettei hänen olisi voitu edellyttää ymmärtävän voimakasta humalatilaansa ja siten syyllistymistä rangaistavaan tekoon ryhtyessään kuljettamaan moottorikäyttöistä kulkuneuvoa päihtyneenä.

(11) Poliisihallitus on todennut, että ampuma-aselain 17 §:ssä säännellään niistä ampuma-aseisiin liittyvistä tilanteista, joissa ampuma-aselaki ei tule sovellettavaksi. Suomen valtion omistamien ampuma-aseiden hallussapitoon ei sovelleta ampuma-aselain mukaisia säännöksiä, jos hallussapidon perusteena on esimerkiksi valtion palveluksessa olevan henkilön tehtävän hoitaminen. Siten sillä seikalla ei ole asiassa merkitystä, että A:lla on muuhun kuin ampuma-aselakiin perustuva oikeus pitää hallussaan ampuma-aselain soveltamisalaan kuulumattomia esineitä. Myöskään aluehallintoviraston toimivaltaan kuuluvat panostajalain soveltamistilanteet ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ammunnanjohtajan oikeus eivät liity valituksenalaiseen päätökseen.

(12) Poliisihallituksen mukaan aseluvanhaltijan ei tule käyttäytyä siten, että siitä aiheutuu vaaraa omalle tai toisen henkilön terveydelle. A on kuljettanut henkilöautoa yleisellä tiellä alkoholin vaikutuksenalaisena siten, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ollut ajon jälkeen 1,48 promillea. Teon olosuhteet ovat olleet sellaiset, että rikos on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. Sisä-Suomen poliisilaitos on voinut katsoa A:n törkeän rattijuopumuksen ja sen osoittaman käyttäytymisen vuoksi sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita.

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esitöitä

(13) Ampuma-aselain 17 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan mainittu laki ei koske valtion omistamien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoa, jos perusteena hallussapidolle on valtion palveluksessa olevien, valtion oppilaitoksissa opiskelevien tai asevelvollisuuteen perustuvaa asepalvelusta taikka vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien henkilöiden tehtävien hoitaminen.

(14) Ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa ja aseenkäsittelylupa on peruutettava, jos luvanhaltija on syyllistynyt törkeään väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen, rikoslain 50 luvun 2 tai 4 a §:ssä tarkoitettuun rikokseen taikka muuhun rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.

(15) Hallituksen esityksessä ampuma-aselain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta (HE 179/2018 vp) todetaan ampuma-aselain 67 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa, että asedirektiivin mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus peruuttaa ampuma-aseen hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa, jos direktiivin 5 artiklassa (nykyisin 6 artiklassa) säädetyt luvan myöntämisen edellytykset eivät enää täyty. Aikaisemmin luvan peruuttaminen oli harkinnanvaraista. Perustelujen mukaan asedirektiivimuutoksen johdosta ampuma-aselain 67 §:n mukaisia ehdottomia ja harkinnanvaraisia luvan peruuttamisperusteita tulisi muuttaa niin, että niissä tapauksissa, joissa luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty, peruuttaminen ei olisi enää harkinnanvaraista.

(16) Samassa hallituksen esityksessä todetaan ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohtaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa, että mainittu kohta koskisi luvan peruuttamista tiettyihin törkeisiin rikoksiin syyllistymisten perusteella. Säännöksessä nimenomaisesti mainittujen rikosten lisäksi peruuttamiseen johtaisi muu rikos, joka osoittaisi luvanhaltijan sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Rikos, joka osoittaisi luvanhaltijan sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia voisi olla esimerkiksi muu kuin törkeä väkivaltarikos, terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos tai sen valmistelu, törkeä metsästysrikos tai muu sellainen rikos, josta voidaan tuomita vankeusrangaistukseen, kuten talousrikos tai liikennerikos. On perusteltua, että törkeää väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen syyllistyminen, kuten pahoinpitely tai raiskaus johtaisivat ampuma-aseen hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttavan luvan peruuttamiseen. Lisäksi olisi perusteltua, että peruuttamiseen johtaisivat muut rikokset, jos lupaviranomainen katsoo niiden osoittavan luvanhaltijan sopimattomaksi ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoon.

(17) Samassa hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että luvan peruuttaminen ensimmäisen momentin 4 kohdan perusteella vaatisi sitä, että luvanhaltija on tuomittu pykälässä mainitusta törkeästä rikoksesta taikka muusta sellaisesta rikoksesta, joka osoittaa hänet sopimattomaksi pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Rikokseen syyllistymisen voidaan katsoa osoittavan, ettei luvanhaltija täytä lain 45 §:n mukaisia luvansaajaa koskevia edellytyksiä käyttäytymisensä vuoksi.

(18) Aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2021/555 (ampuma-asedirektiivi) 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan kyseistä direktiiviä ei sovelleta kansallisen lainsäädännön mukaiseen puolustusvoimien, poliisin tai viranomaisten aseiden ja ampumatarvikkeiden hankintaan tai hallussapitoon.

(19) Saman direktiivin 3 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat antaa lainsäädännössään tiukempia säännöksiä kuin tässä direktiivissä säädetyt, jollei 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioissa asuville myönnetyistä oikeuksista muuta johdu.

(20) Saman direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan rajoittamatta 3 artiklan soveltamista jäsenvaltiot voivat sallia ampuma-aseiden hankinnan ja hallussapidon ainoastaan henkilöille, joilla on siihen hyväksyttävä peruste ja jotka eivät oletettavasti aiheuta vaaraa itselleen tai muille taikka yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle; sen, että henkilö on tuomittu tahallisesta väkivaltaisesta rikoksesta, on katsottava viittaavan tällaisen vaaran olemassaoloon.

(21) Saman artiklan 2 kohdan kahden ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltioilla on oltava käytössään seurantajärjestelmä, jonka toiminta voi olla jatkuvaa tai ajoittaista ja jolla varmistetaan, että kansallisen lainsäädännön mukaiset luvan saannin edellytykset täyttyvät luvan koko voimassaolon ajan ja muun muassa asian kannalta merkityksellisiä lääketieteellisiä ja psykologisia tietoja arvioidaan. Yksityiskohtaiset järjestelyt määritetään kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos jokin näistä luvan myöntämisen edellytyksistä ei enää täyty, jäsenvaltioiden on peruutettava kyseinen lupa.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(22) Ampuma-aselain 67 §:n 1 momentissa säädetään ehdottomista ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavan luvan peruuttamisperusteista, joiden täyttyessä lupa on peruutettava. Näin ollen lupaviranomaisella ei ole ampuma-aseluvan peruuttamisen osalta harkintavaltaa, jos lupaviranomainen toteaa sanotussa säännöksessä tarkoitetun peruuttamisperusteen olevan olemassa.

(23) Ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdassa erikseen mainittujen rikosten lisäksi samassa 4 kohdassa on säädetty luvan peruuttamisperusteeksi luvanhaltijan syyllistyminen sellaiseen muuhun rikokseen, joka osoittaa luvanhaltijan sopimattomaksi pitämään hallussa ampuma-aseita. Säännöksen esitöiden mukaan luvan ehdottomana peruuttamisperusteena voisi olla rikos, josta voidaan tuomita vankeusrangaistukseen, kuten talousrikos ja liikennerikos.

(24) Ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohtaa sovellettaessa luvanhaltijan sopivuutta pitämään hallussa ampuma-aseita arvioidaan sen rikoksen perusteella, johon hän on syyllistynyt. A:n sopivuutta pitämään hallussa ampuma-aselaissa tarkoitettuja aseita on siten arvioitava hänen tekemänsä rikoksen perusteella. Näin ollen asiassa ei ole kysymys erityisesti hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa arvioinnista tai hänen osoittamastaan taidosta ampuma-aseiden käytössä.

(25) Edellä todettuun nähden esillä olevassa asiassa ei ole annettava merkitystä sille seikalle, miten A on hänen työnantajansa edustajien antamien lausuntojen mukaan suoriutunut työtehtävistään työnantajansa eli Puolustusvoimien palveluksessa.

(26) Ampuma-aselain 17 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ampuma-aselaki ei koske valtion omistamien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoa, jos perusteena hallussapidolle on valtion palveluksessa olevien suorittavien henkilöiden tehtävien hoitaminen. Tämän vuoksi ampuma-aselakiin perustuvia lupia koskevassa asiassa ei ole annettava merkitystä sille seikalle, että A on saanut Puolustusvoimilta aseiden hallussapito-oikeuksia. Ampuma-aselakia sovellettaessa merkitystä ei vastaavasti ole annettava myöskään sille A:n esittämälle seikalle, että aluehallintovirasto on myöntänyt hänelle toisen lain nojalla uuden panostajan pätevyyskirjan.

(27) Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännöstä (KHO 2021:116 ja KHO 2022:98) ilmenee, että ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa on mahdollista peruuttaa sellaistenkin rikosten perusteella, joihin ei sinänsä liity ampuma-aseiden käyttämistä tai väkivaltaa. Myös näiden rikosten osalta luvan peruuttamismahdollisuuden tarkoituksena on yleisen turvallisuuden takaamiseksi ehkäistä ennalta ampuma-aseiden väärinkäyttöä. Peruuttamisedellytyksiä arvioitaessa on näin ollen kiinnitettävä huomiota siihen, osoittaako rikollinen teko luvanhaltijan oletettavasti aiheuttavan vaaraa itselleen tai muille taikka yleiselle turvallisuudelle tai järjestykselle. Vaikka rikollinen teko ei sellaisenaan olisi osoitus tekijänsä välinpitämättömästä suhtautumisesta omaan tai toisten henkilöiden turvallisuuteen, tekoon syyllistyminen voi kuitenkin osoittaa tekijässään sellaista yleistä piittaamattomuutta, joka voi ilmentyä myös muiden turvallisuutta tai yleistä järjestystä vaarantavana ampuma-aseen käyttämisenä.

(28) Korkein hallinto-oikeus on oikeuskäytännössään (ks. lyhyinä ratkaisuselosteina julkaistut päätökset KHO 3.10.2011 taltionumero 2814 ja KHO 9.2.2012 taltionumero 217) katsonut, että törkeää rattijuopumusta on pidettävä sellaisena rikoksena, joka osoittaa tekijän sopimattomaksi pitämään hallussa ampuma-aseita, jos tekoa on kokonaisarvioinnin perusteella pidettävä sellaisena, että se osoittaa tekijässään vaarallisuutta ja piittaamattomuutta.

(29) Asiassa saadun selvityksen mukaan A on kuljettanut henkilöautoa yöaikaan yleisellä tiellä noin 21 kilometrin matkan nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ollut ajon jälkeen 1,48 promillea. Ajomatka on alkanut Tampereen Kalevan kaupunginosasta ja päättynyt Tampereen rantatunnelissa, kun poliisipartio on pysäyttänyt A:n ajon. Ajo on pysäytetty sen jälkeen, kun kansalainen oli tehnyt hätäkeskukselle ilmoituksen A.n auton seilaavasta ajosta ja vaihtelevasta ajonopeudesta. Pirkanmaan käräjäoikeus on keväällä 2021 tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta 40 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka ohessa on tuomittu 30 päiväsakkoa. Turun hovioikeus on syksyllä 2021 päättänyt, ettei jatkokäsittelylupaa myönnetä. Korkein oikeus on alkuvuodesta 2022 päättänyt, ettei valituslupaa myönnetä. Käräjäoikeuden tuomiosta on siten tullut lainvoimainen.

(30) Kun otetaan huomioon edellä selostetut A:n syyksi luettua rikosta koskevat olosuhteet ja teosta tuomittu seuraamus, korkein hallinto-oikeus asiaa kokonaisuutena arvioituaan katsoo, että poliisilaitoksen oli tullut ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla peruuttaa A:n ampuma-aseluvat ja ottaa kysymyksessä olevat aseet poliisin haltuun. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei siten ole perusteita.

Oikeudenkäyntikulut

(31) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 98 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista on vaadittava ennen kuin hallintotuomioistuin tekee päätöksen pääasiassa.

(32) A on vaatinut hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista vasta täällä ja siten sen jälkeen, kun hallinto-oikeus on tehnyt päätöksen pääasiassa. Tämän vuoksi vaatimus hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on jätettävä tutkimatta.

(33) Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannele Ranta-Lassila (eri mieltä), Eija Siitari, Mika Seppälä, Mikko Pikkujämsä (eri mieltä), Vesa-Pekka Nuotio, Kari Tornikoski, Anne Nenonen, Jaakko Autio, Joni Heliskoski ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Heidi Jääskeläinen (eriävä mielipide).

Äänestyslausunto ja esittelijän eriävä mielipide

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Mikko Pikkujämsän äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Hannele Ranta-Lassila yhtyi:

”Valitusluvan myöntämisestä olen samaa mieltä kuin enemmistö. Toisin kuin enemmistö, hyväksyn valituksen ja kumoan hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätöksen. Enemmistön tapaan jätän tutkimatta hallinto-oikeusvaiheen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. Asian lopputulokseen nähden olen korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta samaa mieltä kuin enemmistö.

Perustelut

Oikeuskäytännössä todetulla tavalla ampuma-aseen hallussapitolupien peruuttamisen tarkoituksena on varmistaa yleisen turvallisuuden ylläpitäminen. Toisin kuin rikosasiassa, ampuma-aseen hallussapitoluvan peruuttamisasiassa ei arvioida henkilön yksittäisen teon moitittavuutta sinänsä vaan sitä, täyttääkö henkilö teon jälkeenkin kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen ampuma-aselaissa yleisen turvallisuuden takaamiseksi asetetut luvan edellytykset (KHO 2013:172).

Mainitussa tapauksessa korkein hallinto-oikeus katsottuaan, ettei lupien peruuttaminen loukannut kaksoisrangaistavuuden kieltoa, hyväksyi hallinto-oikeuden päätöksen perustelut lupien peruuttamisen muiden edellytysten osalta. Hallinto-oikeus oli katsonut, että törkeää rattijuopumusta oli pidettävä ampuma-aselain tuolloisessa 67 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna rikoksena, jos tekoa oli kokonaisuudessaan pidettävä sellaisena, että se osoitti tekijässä vaarallisuutta tai piittaamattomuutta. Hallinto-oikeus oli ottanut huomioon tekoon liittyneet olosuhteet ja teosta tuomitun seuraamuksen ja sen, ettei kyse ollut ollut kertaluontoisesta tapahtumasta, ja katsonut, että ampuma-aselain tuolloisen 67 §:n 2 momentin 1 ja 4 kohdan mukaiset edellytykset luvanhaltijan ampuma-aselupien peruuttamiseen olivat täyttyneet ja poliisilaitos oli voinut katsoa henkilön olevan sopimaton pitämään hallussaan ampuma-aseita.

Katson, että myös nyt esillä olevassa asiassa on tehtävä vastaavanlainen kokonaisarviointi. Törkeä rattijuopumus on rikoksena eri asemassa kuin tahallinen väkivaltainen rikos, joka jo ampuma-asedirektiivin mukaan suoraan viittaa henkilön vaarallisuuteen, tai törkeä ampuma-aserikos, johon syyllistyneen osalta kansallinen laki ei edes edellytä tehtäväksi erillistä arviota henkilön sopivuudesta hankkia tai pitää hallussa ampuma-aseita. Toisin kuin poliisihallitus ja poliisilaitos ovat asiassa esittäneet, törkeä rattijuopumus ei muodosta poikkeuksetonta perustetta aselupien peruuttamiselle.

Kokonaisarvioinnissa kiinnitän huomiota ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan lisäksi sen 5 kohtaan, jonka mukaan lupa on peruutettava, jos luvanhaltijaa on hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Sisä-Suomen poliisilaitos on päätöksessään 30.8.2022 perustellut A:n ampuma-aseiden hallussapitolupien peruuttamista myös mainitulla kohdalla.

A:n on lainvoimaisella tuomiolla katsottu syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen kuljetettuaan henkilöautoa yleisillä teillä kaupunkialueella yöaikaan niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon jälkeen on ollut 1,48 promillea. Hänet on tuomittu 40 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 30 päiväsakon suuruiseen oheisrangaistukseen. Katson, että tekoa on myös tässä yhteydessä arvioitava samoin kuin käräjäoikeus on sitä lainvoimaiseksi tulleessa tuomiossaan arvioinut. Tekoon ei liity puolustettavia näkökohtia, ja itse teko, teko-olosuhteet ja teosta tuomittu seuraamus ovat sellaisia, että ne puoltavat lupien peruuttamista ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohtaan tukeutuen.

Mainitun momentin 4 ja 5 kohtien mukaisessa kokonaisarvioinnissa, joka koskee sitä, onko A:ta tullut päätöksentekohetkellä 30.8.2022 pitää sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, on kuitenkin otettava huomioon mainitun teon lisäksi muukin tällöin käytettävissä ollut selvitys. Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon, että poliisilaitos oli jo 20.11.2020 tekemällään päätöksellä ottanut A:n ampuma-aseet ja niitä koskevat hallussapitoluvat väliaikaisesti poliisin haltuun sen seikan selvittämiseksi, voidaanko häntä pitää käyttäytymisensä perusteella sopivana henkilönä ampuma-aseen ja aseen osien hallussapitoon. Nyt ei ole kysymys enää tämän ratkaisun oikeellisuudesta vaan päätöksentekohetken mukaisesta soveltuvuusarvioinnista ja siitä, onko sellainen turvaamistoimi, jota aselupien peruuttaminen merkitsee, ollut tällöin edelleen tarpeen yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Tuolloin käytettävissä olleesta selvityksestä ilmenee, että A on aloittanut ampumaurheiluharrastuksen 11-vuotiaana ja että hänelle on myönnetty harrastuksensa johdosta tunnustuspalkintoja. Jo nämä lähtökohdat vahvasti viittaavat hänen kykyynsä käsitellä ampuma-aseita vastuullisesti, ja niille on tullut antaa merkitystä punninnassa, jossa on tullut arvioida ilmi tulleen rattijuopumusteon ja A:n puolesta puhuvien seikkojen keskinäistä painoarvoa.

Selvityksestä ilmenee edelleen, että rikosprosessi ei ollut vaikuttanut siihen, miten hänen työnantajansa Puolustusvoimat on arvioinut hänen sopivuuttaan. Hän on jatkanut sellaisissa palvelustehtävissä, joihin on kuulunut kiväärikaliiperisten aseiden käyttäminen ja kouluttaminen reserviläisille ja kantahenkilökunnalle sekä ammuntojen johtaminen ja ammuntojen johtajien kouluttaminen. Hänellä on ollut edelleen oikeus käyttää rynnäkkökivääriä ampumataidon harjoitteluun myös vapaa-ajalla Puolustusvoimien ampumaradoilla. Hänelle on joukko-osaston komentajan päätöksellä myönnetty hallussapito-oikeus palveluspistoolille, tarkkuuspistoolille ja pienoiskiväärille niin, että hänen on ollut mahdollista säilyttää näitä aseita ja niiden ampumatarvikkeita kotona ja harjoitella niillä myös siviiliampumaradoilla.

Työterveyspsykologin antaman lausunnon mukaan tämä oli tavannut A:n vastaanotollaan lääkärin lähetteellä kymmenen käyntikertaa ajanjaksolla 29.12.2020-24.3.2022. Tapaamisten yhteydessä ei ollut tullut esiin seikkoja, jotka antaisivat syytä epäillä A:n mielenterveyden tai kognitiivisen toimintakyvyn tilaa tai kantokykyä.

Asiassa ei ole ylipäänsä tullut teko- ja päätöksentekohetken väliin jääneestä vajaan kahden vuoden ajanjaksosta huolimatta esiin mitään sellaista, joka viittaisi jatkuvaan alkoholiongelmaan tai muunlaisiinkaan ongelmiin A:n elämänhallinnassa. Törkeää rattijuopumusta, johon A on syyllistynyt, on kaikesta päätellen pidettävä yksittäisenä hairahduksena.

Katson, että A ei ole rikoksestaan huolimatta osoittautunut sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Aselupien peruuttamisen ei tule toimia lisärangaistuksena vaan turvaamistoimena. Tällaisena se on ollut hänen kohdallaan tarpeeton.”

Asian esittelijän esittelijäneuvos Heidi Jääskeläisen esitys asianratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin oikeusneuvos Pikkujämsän äänestyslausunto.