KHO:2026:25

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt Ukrainan kansalaisen A:n tilapäistä suojelua koskevan hakemuksen ja määrännyt hänet karkotettavaksi Ukrainaan. Hallinto-oikeus oli kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden mukaan esitetyn selvityksen perusteella oli vaikuttanut siltä, että A olisi luopunut rikollisesta elämäntavastaan ja integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan. Hallinto-oikeus myös katsoi, ettei Maahanmuuttovirasto ollut arvioinut A:n tilapäisen suojelun tarvetta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että A kuuluu suoraan kansalaisuutensa perusteella niihin henkilöihin, joihin Euroopan unionin neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2022/382 ja valtioneuvoston päätöksen (SäädK 149/2022) mukaan tilapäistä suojelua sovelletaan. Tähän nähden Maahanmuuttoviraston päätöksessä ei ollut tarvinnut eikä voitukaan erikseen arvioida, oliko A tilapäisen suojelun tarpeessa.

Edellytyksiin tilapäisen suojelun epäämisestä oli sovellettava, mitä ulkomaalaislain 110 §:n 3 momentissa säädetään. Maahanmuuttoviraston tehdessä päätöstään A oli ollut tuomittuna muun ohella kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta. Lisäksi hänellä oli ollut vuodesta 2016 lukien useita muita tuomioita muun ohella varkaudesta, huumausainerikoksesta ja erilaisista liikennerikoksista. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n syyllistyminen toistuvasti erilaisiin rikoksiin osoitti piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Rikosten toistuvuus, määrä ja laatu osoittivat puuttuvaa sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, ja A:n toiminta oli ollut omiaan vaarantamaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Asiassa ei voitu antaa ratkaisevaa merkitystä A:n esittämälle pyrkimykselle elää nuhteetonta elämää eikä sille, ettei hän ollut syyllistynyt vakaviin rikoksiin tammikuun 2021 jälkeen. Maahanmuuttovirasto oli näin ollen voinut ulkomaalaislain 110 §:n 3 momentin nojalla jättää myöntämättä A:lle ulkomaalaislain 110 §:n 1 momentin mukaisen tilapäisen oleskeluluvan.

Neuvoston direktiivi 2001/55/EY vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi (tilapäisen suojelun direktiivi)

Neuvoston täytäntöönpanopäätös (EU) 2022/382 Ukrainasta siirtymään joutuneiden henkilöiden joukoittaisen maahantulon tilanteen toteamisesta direktiivin 2001/55/EY 5 artiklan nojalla ja sen seurauksena tilapäisen suojelun antamisesta (täytäntöönpanopäätös)

Valtioneuvoston päätös tilapäisen suojelun antamisesta Ukrainan tilanteeseen vastaamiseksi, SäädK 149/2022

Ulkomaalaislaki 109 §, 110 §, 146 §, 149 §, 150 §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 23.7.2025 nro 4767/2025

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Maahanmuuttovirastolle valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Maahanmuuttoviraston päätöksen lopputulos saatetaan voimaan.

Asian tausta

(1) Ukrainan kansalainen A (jäljempänä myös asianosainen) on oleskellut Suomessa joulukuusta 2014 lukien, jolloin hän on ollut 16-vuotias. Hänelle on tuolloin myönnetty ensimmäinen jatkuva (A) oleskelulupa vuodeksi muun ulkomaalaisen alaikäisenä lapsena ja sen jälkeen jatkolupa muun ulkomaalaisen muuna omaisena. Hänen oleskelulupansa on päättynyt joulukuussa 2019.

(2) Poliisilaitos on tammikuussa 2018 esittänyt asianosaista karkotettavaksi rikoksiin syyllistymisen perusteella. Maahanmuuttovirasto on syyskuussa 2018 päättänyt kokonaisharkinnan perusteella, ettei asianosaista karkoteta. Päätökseen on sisältynyt maininta, jonka mukaan Maahanmuuttovirasto voi ottaa omasta aloitteestaan tai poliisilaitoksen esityksestä maasta karkottamisen uudelleen käsiteltäväksi, jos asianosainen vielä jatkossa tuomitaan rikoksista.

(3) Maahanmuuttovirasto ei ole marraskuussa 2020 tekemällään päätöksellä myöntänyt asianosaiselle jatko-oleskelulupaa työnteon perusteella, koska työ- ja elinkeinotoimiston osapäätös on ollut kielteinen ja koska asianosaisen on katsottu vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Hänet on määrätty karkotettavaksi kotimaahansa Ukrainaan ja määrätty Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon viideksi vuodeksi.

(4) Turun hallinto-oikeus on toukokuussa 2022 tekemällään päätöksellä asianosaisen valituksesta kumonnut edellä mainitun päätöksen karkottamisen ja maahantulokiellon osalta Ukrainan olosuhteissa ja turvallisuustilanteessa tapahtuneen muutoksen vuoksi. Muilta osin valitus on hylätty.

(5) Maahanmuuttovirasto on 13.11.2024 hylännyt asianosaisen tilapäistä suojelua koskevan hakemuksen, koska hän on syyllistynyt Suomessa oleskelunsa aikana toistuvasti vakaviin rikoksiin. Maahanmuuttovirasto on lisäksi päättänyt karkottaa asianosaisen kotimaahansa Ukrainaan ja määrännyt hänelle toistaiseksi voimassa olevan maahantulokiellon Schengen-alueelle.

Hallinto-oikeuden päätös

(6) Hallinto-oikeus on asianosaisen valituksesta kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

(7) Päätöksensä perusteluissa hallinto-oikeus on katsonut, että asianosainen ei ole syyllistynyt viimeisen viiden ja puolen vuoden aikana uusiin rikoksiin. Esitetyn selvityksen perusteella vaikuttaa siltä, että asianosainen olisi luopunut rikollisesta elämäntavastaan ja integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan. Asianosaisen käyttäytymisen yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle aiheuttama uhka on ainakin pienentynyt huomattavasti.

(8) Näin ollen ja koska valituksenalaisessa päätöksessä ei ole arvioitu, onko asianosaisella tilapäisen suojelun tarvetta, hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tero Särkikangas ja Stina-Maria Lund. Esittelijä Laura Eskelinen.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(9) Maahanmuuttovirasto on pyytänyt valituslupaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan voimaan. Maahanmuuttovirasto on perustellut valitusta muun ohella seuraavasti:

(10) Ukrainan kansalaisena asianosainen kuuluu sellaiseen henkilöryhmään, joka täyttää edellytykset tilapäisen suojelun myöntämiselle. Hakemus voidaan kuitenkin evätä, jos tähän on olemassa direktiivin 2001/55/EY mukaiset perusteet. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Maahanmuuttoviraston olisi tullut arvioida, täyttyvätkö tilapäisen suojelun edellytykset asianosaisen kohdalla. Tätä hallinto-oikeuden päätöksessä ilman perusteita esitettyä arviota on pidettävä virheellisenä, sillä Maahanmuuttoviraston päätöksellä on tilapäistä suojelua koskevin osin todettu, että asianosainen kuuluu kansalaisuutensa perusteella niihin henkilöihin, joihin Euroopan unionin neuvoston täytäntöönpanopäätöksen ja valtioneuvoston päätöksen mukaan tilapäistä suojelua sovelletaan.

(11) Ulkomaalaislain 110 §:n 3 momentissa tarkoitetun ”vaaraksi yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle” taustalla on direktiivin 2001/55/EY 28 artiklan 1 kohdan b alakohdassa yksilöidyt perusteet evätä tilapäistä suojelua koskeva hakemus. Hallinto-oikeus ei ole päätöksellään tehnyt EU-oikeuden edellyttämää arviointia siitä, onko asianosainen yhteiskunnalle vaarallinen, koska hänet on lainvoiman saaneella tuomiolla tuomittu erityisen törkeästä rikoksesta. Lisäksi hallinto-oikeuden arvio yleiseen järjestykseen ja yleiseen turvallisuuteen kohdistuvan vaaran osalta on perustunut asiaan vaikuttaneiden tosiseikkojen puutteelliseen tuntemukseen ja automaattisiin oletuksiin tilanteessa, jossa ulkomaalainen on ollut suorittamassa ehdotonta vankeusrangaistusta, ja tätä seuranneen koeajan jälkeen syyllistynyt uusiin rikoksiin.

(12) A on antanut lausuman. Maahanmuuttoviraston valitus tulee hylätä. Hallinto-oikeuden päätöstä ei tule muuttaa.

(13) Maahanmuuttovirasto on antanut lausuman.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(14) Maahanmuuttovirasto on hylännyt asianosaisen tilapäistä suojelua koskevan hakemuksen ja määrännyt asianosaisen karkotettavaksi. Hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

(15) Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on Maahanmuuttoviraston valituksen johdosta ratkaistavana, onko asianosaiselle Ukrainan kansalaisena voitu jättää myöntämättä tilapäistä suojelua sillä perusteella, että hän on syyllistynyt Suomessa oleskellessaan useisiin rikoksiin. Lisäksi on ratkaistava, voidaanko asianosainen karkottaa kotimaahansa Ukrainaan.

Sovellettavat oikeusohjeet

(16) Ulkomaalaislain 109 §:n 1 momentin (301/2004) mukaan tilapäistä suojelua voidaan antaa kansainvälisen suojelun tarpeessa olevalle ulkomaalaiselle, jonka turvallinen paluu kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa ei ole mahdollinen sen vuoksi, että maasta tai sen lähialueilta on tapahtunut ihmisten joukkopako aseellisen selkkauksen tai muun väkivaltatilanteen taikka ympäristökatastrofin vuoksi.

(17) Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvosto päättää yleisistunnossa väestöryhmästä, jolle tilapäistä suojelua voidaan antaa.

(18) Lain 110 §:n 1 momentin mukaan tilapäisen suojelun tarpeessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään tilapäinen oleskelulupa.

(19) Pykälän 3 momentin mukaan oleskelulupa tilapäisen suojelun perusteella jätetään myöntämättä, jos ulkomaalaisen katsotaan olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle taikka jos on perusteltua syytä epäillä hänen syyllistyneen 87 §:n 2 momentissa tarkoitettuun tekoon.

(20) Lain 146 §:n 1 momentin mukaan maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseensä liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

(21) Pykälän 2 momentin (301/2004) mukaan maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, onko ulkomaalaisella sellaisia perhe- tai työsiteitä Suomeen tai muuhun Schengen-valtioon, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi.

(22) Lain 149 §:n 1 momentin mukaan maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut tai Suomen kansalaisuuden menettänyt ulkomaalainen: 1) joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa; 2) jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin; 3) joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle.

(23) Lain 150 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle voidaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä tai maasta karkottamista koskevassa päätöksessä määrätä maahantulokielto.

(24) Euroopan unionin neuvosto on 4.3.2022 antanut vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi annetun direktiivin (2001/55/EY, tilapäisen suojelun direktiivi) 5 artiklan nojalla täytäntöönpanopäätöksen ((EU) 2022/382, täytäntöönpanopäätös) Ukrainasta siirtymään joutuneiden henkilöiden joukoittaisen maahantulon tilanteen toteamisesta ja sen seurauksena tilapäisen suojelun antamisesta.

(25) Täytäntöönpanopäätöksen 2 artiklassa mainitaan henkilöryhmät, joille jäsenvaltioiden on annettava tilapäistä suojelua. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa päätöstä myös muihin Ukrainassa laillisesti oleskelleisiin henkilöihin, jotka eivät voi palata lähtömaahansa tai lähtöalueelleen turvallisesti ja pysyvästi.

(26) Valtioneuvosto on 7.3.2022 antanut päätöksen (SäädK 149/2022) tilapäisen suojelun antamisesta Ukrainan tilanteeseen vastaamiseksi. Päätöksen mukaan valtioneuvosto on ulkomaalaislain 109 §:n nojalla päättänyt soveltaa täytäntöönpanopäätöstä sen 2 artiklan 1 ja 2 kohdissa mainittujen henkilöiden lisäksi Suomessa jo oleskeleviin tai Suomeen saapuneisiin Ukrainan kansalaisiin, jotka eivät aseellisen konfliktin vuoksi voi palata Ukrainaan.

Asiassa saatu selvitys

(27) Asianosainen on Ukrainan kansalainen. Hänelle on myönnetty ensimmäinen jatkuva (A) oleskelulupa muun ulkomaalaisen alaikäisenä lapsena ja jatkolupa muun ulkomaalaisen muuna omaisena. Oleskelulupa ei ole ollut voimassa joulukuun 2019 jälkeen.

(28) Asianosainen on vuodesta 2016 lukien syyllistynyt Suomessa varkauteen, lievään petokseen, kahteen liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, useampaan kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta, ajokorttirikkomukseen, niskoitteluun poliisia vastaan, huumausainerikokseen, kahteen huumausaineen käyttörikokseen, kahteen rattijuopumukseen, neljään laittomaan uhkaukseen, ampuma-aserikokseen, vaaran aiheuttamiseen sekä kahteen törkeään huumausainerikokseen. Helsingin käräjäoikeus on maaliskuussa 2022 tuominnut hänet törkeästä huumausainerikoksesta sekä määrännyt hänelle Varsinais-Suomen käräjäoikeuden aiemmin törkeästä huumausainerikoksesta tuomitseman ehdollisen vankeusrangaistuksen täytäntöönpantavaksi. Helsingin hovioikeus on kesäkuussa 2023 antamallaan tuomiolla alentanut käräjäoikeuden tuomitseman yhteisen kuuden vuoden neljän kuukauden vankeusrangaistuksen yhteiseksi neljän vuoden kuuden kuukauden vankeusrangaistukseksi.

(29) Asianosainen on vapautunut vankilasta ehdonalaiseen vapauteen tammikuussa 2024. Hän on aloittanut vuonna 2020 tuomitun 236 tunnin yhdyskuntapalvelun suorittamisen maaliskuussa 2024. Joulukuuhun 2024 mennessä hän oli suorittanut 126 tuntia työpalvelua.

(30) Asianosainen on syyllistynyt huhtikuussa 2025 liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja toukokuussa 2025 lievään laittomaan tuontitavaraan ryhtymiseen.

Maatietoa Ukrainasta

(31) Venäjän 24.2.2022 Ukrainassa aloittama hyökkäyssota jatkuu edelleen. Neljä vuotta kestäneessä sodassa on kuollut yli 15 000 siviiliä ja yli 41 000 ihmistä on vammautunut, miljoonat ihmiset ovat joutuneet siirtymään ja siviilien omaisuutta ja infrastruktuuria on tuhoutunut merkittävästi. Vuonna 2025 ja 2026 siviiliväestöön kohdistuneet haitat pahenivat selvästi: enemmän siviilejä kuoli ja loukkaantui kuin vuosina 2023 ja 2024, ja siviilit eri puolilla maata kärsivät Ukrainan energiainfrastruktuuriin kohdistuneiden pitkäkestoisten ja järjestelmällisten hyökkäysten vakavista seurauksista.

(32) Ukrainan viranomaisten helmikuussa 2025 päivittämän listauksen mukaan Venäjä miehitti Ukrainalta Luhanskin aluetta lähestulkoon kokonaan, noin puolta Donetskin alueesta sekä noin kahta kolmasosaa Zaporižžjan ja Hersonin alueista. Harkovan alueella Venäjän hallinnassa oli useita kyliä. Mykolajivin alueella Mykolajivin piirissä Venäjä miehitti kolmea kylää. Krimin autonominen tasavalta ja Sevastopolin kaupunki ovat olleet Venäjän hallinnassa keväästä 2014 lähtien.

(33) ACLED-tietokannan mukaan vuosina 2023–2025 (tilanne 18.4.2025 mennessä) Ukrainassa sattui yhteensä yli 120 000 turvallisuusvälikohtausta. Eniten turvallisuusvälikohtauksia raportoitiin Donetskin alueella. Seuraavaksi eniten turvallisuusvälikohtauksia raportoitiin Sumyn, Harkovan, Hersonin ja Zaporižžjan alueilla. ACLED-tietokannan mukaan vuosina 2023–2025 raportoitiin 4 266 kuollutta siviiliuhria (tilanne 18.4.2025). Tilanne Ukrainan sodassa muuttuu jatkuvasti.

(34) Lähteet: United Nations Human Rights: Four Years Since the Full-scale Invasion of Ukraine: Key Facts and Findings, February 2026, Maahanmuuttoviraston maatietopalvelu: Ukrainan tilannekatsaus huhtikuussa 2025, Міністерство з питань реінтеграції тимчасово окупованих територій України 28.2.2025, Landinfo 11.4.2024, s. 11; Міністерство з питань реінтеграції тимчасово окупованих територій України 28.2.2025, ACLED 18.4.2025.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Tilapäisen suojelun antamisen edellytykset

(35) Tilapäisen suojelun direktiivin yleisenä tavoitteena on sen 1 artiklan mukaisesti vahvistaa kolmansista maista suuntautuvan laajamittaisen maahantulon aikana siirtymään joutuneiden henkilöiden suojelun yhdenmukainen vähimmäistaso ja edistää suojelun kohteena olevien henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolista jakamista.

(36) Säännökset tilapäisestä suojelusta otettiin ulkomaalaislakiin tilapäisen suojelun direktiivin sääntelyn täytäntöönpanemiseksi 1.3.2002 voimaan tulleella ulkomaalaislain muutoksella (130/2002). Säännökset tilapäisen suojelun myöntämisen periaatteista sisällytettiin tuolloisen ulkomaalaislain 34 d §:ksi ja ne sisältyvät voimassa olevan ulkomaalaislain 109 §:ään. Säännökset tilapäisen suojelun myöntämättä jättämisen edellytyksistä ovat ulkomaalaislain 110 §:n 3 momentissa.

(37) Tilapäisen suojelun sääntelyn tarkoituksena on, kuten ulkomaalaislain 130/2002 esitöiden (HE 23/2001 vp, s. 6) ja voimassa olevan ulkomaalaislain 109 §:ää koskevien esitöiden (HE 28/2003 vp, s.191) yksityiskohtaisista perusteluistakin ilmenee, että oleskelulupia tilapäisen suojelun perusteella myönnetään erikseen määritellyissä kriisitilanteissa, jolloin oleskeluluvat tilapäisen suojelun perusteella eivät tule myönnettäväksi jokapäiväisessä yksittäistapauksittaisessa lupaharkinnassa. Päätös tilapäisestä suojelusta voitaisiin tehdä tilanteessa, jossa on tapahtunut joukkopako jostain maasta tai maantieteelliseltä alueelta esimerkiksi aseellisen selkkauksen vuoksi ja vaikutukset ulottuvat Suomeen, ja esimerkiksi silloin, kun Euroopan unionissa sovitaan tilapäisen suojelun antamisesta vastuunjaon nimissä.

(38) Ulkomaalaislain 109 §:n 1 momentissa määritellään tilanne, jossa tilapäisen suojelun antaminen tulee kyseeseen. Tilapäistä suojelua voidaan antaa kansainvälisen suojelun tarpeessa olevalle ulkomaalaiselle, jonka turvallinen paluu kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa ei ole mahdollinen sen vuoksi, että maasta tai sen lähialueilta on tapahtunut ihmisten joukkopako aseellisen selkkauksen tai muun väkivaltatilanteen taikka ympäristökatastrofin vuoksi.

(39) Lainkohdan 2 momentissa annetaan valtioneuvostolle valtuus arvioida tarkemmin tilanteen olemassaolo ja määritellä tarkemmin, minkä väestöryhmän tilanne täyttää laissa edellytetyt vaatimukset. Momentin mukaan valtioneuvosto päättää yleisistunnossa väestöryhmästä, jolle tilapäistä suojelua voidaan antaa. Lainkohdan yksityiskohtaisten perustelujen (HE 28/2003 vp, s. 191) mukaisesti valtioneuvoston päätettyä tilapäistä suojelua koskevan menettelyn käyttöönottamisesta Maahanmuuttovirasto myöntäisi yksittäiset oleskeluluvat normaalia turvapaikkapäätöksentekoa yksinkertaisemmassa menettelyssä. Tilapäisen suojelun tarpeessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään tilapäinen oleskelulupa ulkomaalaislain 110 §:n 1 momentin nojalla.

(40) Venäjän Ukrainaan kohdistuneen aseellisen hyökkäyksen seurauksena Euroopan unionin neuvosto päätti tilapäisen suojelun käyttöönotosta edellä kohdissa 24 ja 25 mainitulla täytäntöönpanopäätöksellä.

(41) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että täytäntöönpanopäätös on sanamuotonsa mukaisesti ehdoton. Tilapäisen suojelun direktiivi ja sen nojalla annettu täytäntöönpanopäätös eivät anna henkilöryhmien suhteen kansallista harkintavaltaa, vaan tilapäistä suojelua sovelletaan täytäntöönpanopäätöksen 2 artiklassa säädettyihin kohderyhmän kriteerit täyttäviin henkilöihin. Toimeenpanopäätöksellä jätettiin kuitenkin jäsenmaille kansallista harkintavaltaa halutessaan laajentaa sitä kohderyhmää, johon tilapäistä suojelua sovelletaan.

(42) Valtioneuvoston edellä kohdissa 26 ja 39 mainitulla päätöksellä täytäntöönpanopäätöstä sovelletaan Euroopan unionin neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä mainittujen henkilöiden lisäksi muun ohella Suomessa päätöksentekohetkellä jo oleskelleisiin Ukrainan kansalaisiin, jotka eivät aseellisen konfliktin vuoksi voi palata Ukrainaan.

(43) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asianosainen on Ukrainan kansalainen, joka on tullut Suomeen 2014, jolloin hänelle on myönnetty oleskelulupa. Kuten Maahanmuuttovirasto on päätöksessään todennut, asianosainen kuuluu näin ollen suoraan kansalaisuutensa perusteella niihin henkilöihin, joihin täytäntöönpanopäätöksen ja valtioneuvoston päätöksen mukaan tilapäistä suojelua sovelletaan. Tähän nähden Maahanmuuttoviraston päätöksessä ei ole tarvinnut eikä voitukaan erikseen arvioida, onko asianosainen tilapäisen suojelun tarpeessa. Hallinto-oikeuden ei ole tullut tällä perusteella palauttaa asiaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Tilapäisen suojelun myöntämättä jättäminen

(44) Vaikka ulkomaalaislain 110 §:n 1 momentin nojalla tilapäisen suojelun tarpeessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään tilapäinen oleskelulupa eikä tilapäisen suojelun tarpeen osalta sovelleta yksilöllistä harkintaa, voidaan oleskelulupa tilapäisen suojelun perusteella kuitenkin jättää myöntämättä tietyissä ulkomaalaislain 110 §:n 3 momentissa säädetyissä tilanteissa.

(45) Maahanmuuttovirasto on katsonut, että tilapäinen suojelu on jätettävä myöntämättä asianosaiselle tilapäisen suojelun direktiivin 28 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn nojalla, koska asianosainen on saanut lopullisen tuomion erityisen vakavasta rikoksesta.

(46) Hallinto-oikeus on puolestaan kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi, koska hallinto-oikeuden mukaan esitetyn selvityksen perusteella vaikuttaisi siltä, että asianosainen olisi luopunut rikollisesta elämäntavastaan ja integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan.

(47) Tilapäisen suojelun myöntämättä jättämisen edellytyksistä on säädetty ulkomaalaislain 110 §:n 3 momentissa. Sen mukaan oleskelulupa tilapäisen suojelun perusteella jätetään myöntämättä, jos ulkomaalaisen katsotaan olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle. Lainkohtaa koskevien yksityiskohtaisten perustelujen (HE 28/2003 vp, s. 192) mukaan tilanteessa, jossa harkitaan oleskeluluvan myöntämättä jättämistä tilapäisen suojelun perusteella, tulisi punnita keskenään luvan myöntämistä puoltavia ja sitä vastaan olevia tekijöitä. Tilapäisen suojelun epääminen ei välttämättä merkitsisi maasta poistamista, vaan maahantulo- ja oleskelulupaedellytysten tutkimista muutoin ulkomaalaislain mukaan. Rikollistenkin suojelun tarve tutkittaisiin yksilöllisesti ennen päätöstä maasta poistamisesta ottaen huomioon ehdoton palautuskielto.

(48) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ulkomaalaislain 110 §:n 3 momentilla on pantu täytäntöön kansallisesti tilapäisen suojelun direktiivin 28 artiklan 1 kohta. Kohdan b alakohdan mukaan tilapäinen suojelu voidaan evätä myös sillä perusteella, että on riittäviä perusteita katsoa henkilön olevan vaaraksi vastaanottavan jäsenvaltion yhteisölle, koska hän on saanut lopullisen tuomion erityisen vakavasta rikoksesta. Oleskeluluvan epäämisestä yksinomaan rikostuomion perusteella ei kuitenkaan ole säädetty ulkomaalaislain 110 §:n 3 momentissa, eikä direktiivin 28 artiklan 1 kohdan b alakohtaa voida tältä osin suoraan soveltaa tilapäisen suojelun epäämiseen. Edellä mainituilla perusteilla ulkomaalaislain 110 §:n 3 momenttia ei voida tulkita siten, että rikostuomio olisi yksinomainen ja riittävä peruste katsoa, että henkilö on vaaraksi yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle.

(49) Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei se ole aiemmassa oikeuskäytännössään arvioinut ulkomaalaislain 110 §:n 3 momentin mukaisia edellytyksiä siitä, milloin ulkomaalaisen katsotaan olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin ratkaisukäytännössään, joka on koskenut ulkomaalaisen maasta poistamista, käännyttämistä tai karkottamista taikka maahantulokiellon määräämistä, arvioinut sitä, miten ulkomaalaislaissa tarkoitettua vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle on arvioitava.

(50) Ennakkopäätöksessään KHO 2021:121 korkein hallinto-oikeus on Unionin tuomioistuimen tuomioon C-554/13 (Z.Zh. ja I.O.) viitaten todennut, että arvioitaessa sitä, muodostaako henkilö ulkomaalaislaissa tarkoitettua vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, on suoritettava tapauskohtainen harkinta. Jotta henkilön voitaisiin katsoa vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta, on asiassa oltava kyse yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun vaikuttavasta todellisesta, välittömästä ja riittävän vakavasta uhasta. Arvio henkilön muodostamasta uhasta perustuu arvioon henkilön käyttäytymisestä tulevaisuudessa. Henkilön ei voida katsoa olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle vain sillä perusteella, että hän on epäiltynä rikoksena rangaistavasta teosta tai on saanut tällaisesta teosta rikostuomion, vaan arvion on perustuttava tapauskohtaiseen harkintaan, jossa on otettava huomioon myös muut olosuhteet, kuten teon laatu ja vakavuus sekä teosta kulunut aika.

(51) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Maahanmuuttoviraston tehdessä päätöstään asianosainen on ollut tuomittuna muun ohella kahdesta vuosina 2018–2019 ja 2021 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta, joissa on ollut kyse suurten huumausainemäärien myynnistä ja levittämisestä. Hänet on tuomittu niistä yhteensä neljän vuoden kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeuden tuomion mukaan kyse on ollut varsin suuresta ja arvokkaasta huumausaine-erästä, ja asianosaisen osuutta rikoksen täyttymisessä on pidettävä kokonaisuuden kannalta merkityksellisenä, mitä osoittaa osaltaan myös hänelle luvattu verrattain suuri palkkio.

(52) Lisäksi asianosaisella on useita tuomioita vuosilta 2016–2021 varkaudesta, lievästä petoksesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisista, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta, ajokorttirikkomuksesta, niskoittelusta poliisia vastaan, huumausainerikoksesta, huumausaineen käyttörikoksista, rattijuopumuksista, laittomista uhkauksista, ampuma-aserikoksesta sekä vaaran aiheuttamisesta.

(53) Korkein hallinto-oikeus katsoo, toisin kuin hallinto-oikeus, ettei se seikka, ettei asianosainen ole syyllistynyt tammikuun 2021 jälkeen uusiin rikoksiin, taikka hänen esittämänsä kirjallinen selvitys siitä, että hän olisi luopunut rikollisesta elämäntavastaan, ole pienentänyt sitä uhkaa, mitä hänen käyttäytymisensä aiheuttaisi yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle tulevaisuudessa.

(54) Asianosaisen aiheuttamaa uhkaa arvioitaessa on otettava huomioon, että asianosainen on asiassa saadun selvityksen mukaan ollut vapautensa menettäneenä lokakuusta 2021. Hän on vapautunut ehdonalaiseen vapauteen tammikuussa 2024, jonka jälkeen hän on aloittanut yhdyskuntapalvelun suorittamisen maaliskuussa 2024. Yhdyskuntapalvelun suorittaminen on ollut kesken hallinto-oikeuden antaessa valituksenalaisen päätöksen. Asianosainen on syyllistynyt Maahanmuuttoviraston päätöksen jälkeen liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja lievään laittomaan tuontitavaraan ryhtymiseen. Näissä oloissa ei voida antaa uhka-arviossa ratkaisevaa merkitystä asianosaisen esittämälle pyrkimykselle elää nuhteetonta elämää eikä sille, ettei hän ole syyllistynyt vakaviin rikoksiin tammikuun 2021 jälkeen.

(55) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että edellä todettu asianosaisen syyllistyminen toistuvasti erilaisiin rikoksiin osoittaa piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Korkein hallinto-oikeus on oikeuskäytännössään (muun ohella KHO 2022:29) katsonut, että erityisesti törkeät huumausainerikokset ovat laadultaan ja vakavuudeltaan sellaisia rikoksia, että ne osoittavat henkilön käyttäytymisen muodostavan vaaran yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.

(56) Asianosainen on asunut Suomessa joulukuusta 2014 ja on maahan saapuessaan ollut 16-vuotias. Täysikäistyttyään hän on toistuvasti syyllistynyt Suomessa rikoksiin. Rikosten toistuvuus, määrä ja laatu osoittavat puuttuvaa sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, ja asianosaisen toiminta on ollut omiaan vaarantamaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Tähän ja edellä vapauden menettämisestä lausuttuun nähden ei voida pitää oikeaan osuvana hallinto-oikeuden arvioita siitä, että asianosaisen olosuhteet ovat muuttuneet sillä tavoin, että tämän aiheuttama uhka yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle on merkittävästi pienentynyt. Maahanmuuttovirasto on näin ollen voinut ulkomaalaislain 110 §:n 3 momentin nojalla jättää myöntämättä asianosaiselle ulkomaalaislain 110 §:n 1 momentin mukaisen tilapäisen oleskeluluvan.

Karkottaminen

(57) Asiassa on vielä ratkaistava, onko Maahanmuuttoviraston päätös lainmukainen siltä osin kuin asianosainen on määrätty karkotettavaksi ja maahantulokieltoon.

(58) Asianosaiselle ei ole myönnetty oleskelulupaa tilapäisen suojelun perusteella ja edellä mainitulla tavalla hän on syyllistynyt Suomessa toistuvasti rikoksiin ja vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Näin ollen ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 1–3 kohtien mukainen edellytys asianosaisen karkottamiselle täyttyy hänen kohdallaan.

(59) Asiassa on vielä arvioitava, seuraako ulkomaalaislain 146 §:stä estettä asianosaisen karkottamiselle. Ulkomaalaislain 146 §:ssä säädetään maasta karkottamista määrättäessä huomioon otettavasta kokonaisharkinnasta.

(60) Maahanmuuttovirasto on päätöksessään karkottamista, maahantulokieltoa ja sen pituutta harkitessaan ottanut huomioon Ukrainasta saatavissa olevan ajantasaisen maatiedon, asianosaisen oleskeluluvan myöntämättä jättämiseen johtaneet syyt, hänen oleskelu- ja oleskelulupahistoriansa, henkilökohtaiset olosuhteet kokonaisuudessaan sekä oleskelun myötä Suomeen syntyneet siteet.

(61) Korkein hallinto-oikeus katsoo Maahanmuuttoviraston tavoin Maahanmuuttoviraston päätöksessä esitetty ja ajankohtainen maatieto huomioon ottaen, että vaikka Ukrainan alueella on käynnissä Venäjän hyökkäyssota ja Ukrainan alueilla esiintyy tästä johtuvaa eriasteista mielivaltaista väkivaltaa, vaihtelee aseellisesta selkkauksesta johtuva mielivaltaisen väkivallan taso alueittain, eikä Ukrainan turvallisuustilanne ajankohtainen maatieto huomioon ottaen kokonaisuudessaan ole sellainen, etteikö asianosaista voitaisi sinne palautuskielto huomioon ottaen karkottaa.

(62) Asiassa ei myöskään ole ilmennyt kokonaisharkinnassa huomioon otettavia seikkoja, jotka olisivat karkottamisperusteita painavampia. Näin ollen asianosainen on tälläkin perusteella voitu määrätä karkotettavaksi. Koska asianosaisen arvioidaan olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, hänelle ei ole voitu määrätä aikaa vapaaehtoiselle paluulle. Ulkomaalaislain 150 §:n 2 momentti huomioon ottaen asianosaiselle on tullut määrätä maahantulokielto. Kielto on voitu rikosten määrä ja laatu huomioon ottaen määrätä toistaiseksi.

Lopputulos

(63) Edellä mainituin perustein hallinto-oikeuden päätös on lainvastaisena kumottava ja Maahanmuuttoviraston päätös, jolla asianosaiselle ei ole myönnetty oleskelulupaa tilapäisen suojelun perusteella ja hänet on päätetty karkottaa kotimaahansa Ukrainaan ja määrätty samalla toistaiseksi voimassa olevaan Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon, on saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Janne Aer, Tuomas Kuokkanen, Robert Utter, Päivi Pietarinen ja Antti Belinskij. Asian esittelijä Marja Huilla.