26.6.2020/2804
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko Afganistanin kansalaisen A:n ulkomaalaislain 87 §:ssä ja 88 §:ssä tarkoitettua kansainvälistä suojelua tai ulkomaalaislain 52 §:n perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevan asian käsittely hallinto-oikeudessa viivästynyt siten, että hänellä oli oikeus saada valtion varoista oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (hyvityslaki) 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys. Lisäksi ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko kansainvälistä suojelua koskevaa valitusasiaa pidettävä sellaisena hyvityslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuna asianosaiselle erityisen merkittävänä asiana, jota koskevan oikeudenkäynnin viivästyessä hyvityksen yhteismäärää olisi mainitun lainkohdan pääsäännön mukaan korotettava enintään 2 000 eurolla.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että arvioitaessa sitä, oliko oikeudenkäynti viivästynyt, oli hyvityslain 4 §:n mukaan otettava huomioon oikeudenkäynnin keston lisäksi erityisesti asian laatu ja laajuus, asianosaisten, viranomaisen ja tuomioistuimen toiminta oikeudenkäynnissä sekä asian merkitys asianosaiselle. Korkein hallinto-oikeus totesi myös, että puutteellisista resursseista tai muista rakenteellisista seikoista aiheutuvat viivästykset eivät poista asiaa käsittelevän tahon velvollisuutta käsitellä asia kohtuullisen ajan kuluessa.
Asian käsittely oli hallinto-oikeudessa kestänyt noin kaksi vuotta ja yhdeksän kuukautta. A oli toimittanut vaatimuksen oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä hallinto-oikeuteen valituksen oltua vireillä noin kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta.
Asia oli laadultaan ja laajuudeltaan kansainvälistä suojelua koskevassa asiaryhmässä tavanomainen eikä siihen ollut liittynyt erityisen ongelmalliseksi katsottavia tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin liittyviä kysymyksiä. Asian selvittämiseksi ei ollut toimitettu suullista käsittelyä. Asia oli tullut ulkomaalaislain mukaan käsitellä kiireellisenä, eikä A ollut omalla toiminnallaan vaikuttanut asian käsittelyn viivästymiseen. Kun lisäksi otettiin huomioon asian laatu, laajuus ja merkitys A:lle, käsittelyaikaa oli pidettävä kohtuuttoman pitkänä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että oikeudenkäynti hallinto-oikeudessa oli viivästynyt hallinto-oikeuden vastuulla olevasta syystä hyvityslaissa tarkoitetuin tavoin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:lle tuli suorittaa hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä yhden vuoden ajanjaksoa vastaava määrä eli 1 500 euroa.
Korkein hallinto-oikeus lisäksi totesi, että asia oli koskenut A:n oikeudellista asemaa ja että sitä voitiin sen vuoksi pitää hänelle hyvityslain 6:n 2 momentissa tarkoitetulla tavoin erityisen merkittävänä tavalla, joka mahdollisti hyvityksen yhteismäärän korottamisen. Ottaen huomioon oikeudenkäynnin viivästymisen keston korkein hallinto-oikeus katsoi, että edellä mainittua hyvityksen yhteismäärää eli 1 500 euroa voitiin korottaa 500 eurolla. Vaatimus hylättiin enemmälti.
Suomen perustuslaki 21 §
Euroopan ihmisoikeussopimus 13 artikla
Euroopan unionin perusoikeuskirja 47 artikla 1 ja 2 kohta
Ulkomaalaislaki 87 §, 88 § ja 193 § 3 momentti
Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 3 § 1 momentti, 4 § 1 ja 2 momentti, 5 § 2 momentti, 6 § 1 ja 2 momentti sekä 10 §
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Monica Gullans, Pekka Aalto ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Juuso Peltonen.