4.11.2020/4186

Kun lapsen hoito ja huolenpito oli järjestetty kodin ulkopuolisen sijoituksen sijasta lastensuojelulain 32 §:ssä tarkoitetun läheisverkoston kartoituksen perusteella oheishuoltajan luona, lasta hoitavalle henkilölle tuli maksaa perhehoitolain 16 §:n mukaista hoitopalkkiota samoin perustein kuin perhehoitajalle. Perhehoitolain 16 §:n 1 momentin mukaan hoitopalkkion määrän tulee vastata henkilön hoidettavuutta ja sitä arvioidessa tulee ottaa huomioon toiminnan luonne.

Oheishuoltajalle maksettu hoitopalkkio oli määrältään vastannut kunnassa tehdyn linjauksen mukaisesti perhehoitolain 16 §:n 1 momentin mukaista hoitopalkkion vähimmäismäärää. Lapsella oli kuitenkin todettu muun ohella Aspergerin oireyhtymä sekä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADD. Korkein hallinto-oikeus arvioi, että lapsella todetut erityisvaikeudet todennäköisesti lisäsivät hoidon vaativuutta.

Kunta ei ollut oheishuoltajalle maksettavaa hoitopalkkiota määrittäessään arvioinut lapsen hoidettavuutta perhehoitolain 16 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Korkein hallinto-oikeus totesi, että kunta ei voi perustella käsitystään hoitopalkkion määrästä pelkästään viittaamalla soveltamiinsa vähimmäismääriin, vaan sen on otettava huomioon myös henkilön hoidettavuus. Kunta velvoitettiin tarkistamaan oheishuoltajalle maksettava hoitopalkkio siten, että palkkion määrä vastaa lapsen hoidettavuutta.

Perhehoitolaki 16 § 1 ja 3 momentti

Lastensuojelulaki 32 § 3 momentti

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Eija Siitari, Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander, Toomas Kotkas, Antti Pekkala ja Ari Wirén. Asian esittelijä Anne Rautiainen. Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys.