5.11.2021/H3951

Maahanmuuttovirasto oli 18.7.2019 hylännyt hakija A:n perhesideperusteista oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa. Hallinto-oikeus oli 1.10.2020 hylännyt A:n valituksen. A:n haettua valituslupaa korkein hallinto-oikeus oli välipäätöksellään 6.9.2021 kieltänyt hakijan maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

A:n tehtyä uuden hakemuksen Maahanmuuttovirasto oli 11.8.2021 hylännyt A:n oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja jättänyt tutkimatta hakemuksen kansainvälistä suojelua koskevalta osin uusintahakemuksena. Päätöksellä hakija myös käännytettiin kotimaahansa. Hakija valitti Maahanmuuttoviraston päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus oli 8.9.2021 välipäätöksellään hylännyt hakijan vaatimuksen, joka koski käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon kieltämistä.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa A oli vaatinut, että asiassa annetaan väliaikainen määräys, jolla kielletään 11.8.2021 tehdyn käännytyspäätöksen täytäntöönpano. Korkein hallinto-oikeus jätti hakijan vaatimuksen hallinto-oikeuden välipäätöstä koskevana purkuhakemuksena tutkimatta.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteluiden mukaan pääasia (Maahanmuuttoviraston päätöstä 11.8.2021 koskeva muutoksenhaku) ei ollut korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltävänä. Hakijan vaatimus oli tulkittava hallinto-oikeuden välipäätöstä 8.9.2021 koskevaksi purkuhakemukseksi. Välipäätöksellä ei ollut lainvoimaisesti ratkaistu täytäntöönpanokiellon määräämistä hakijan käännyttämistä koskevassa asiassa. Välipäätökseen voitiin ulkomaalaislain 199 §:n 2 momentti huomioon ottaen hakea muutosta pääasian yhteydessä. Asia oli edelleen vireillä hallinto-oikeudessa eikä hakijan vaatimusta asian keskeneräisyyden vuoksi voitu lähtökohtaisesti käsitellä korkeimmassa hallinto-oikeudessa erillisenä purkuhakemuksena.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon kieltämättä jättäminen voi kuitenkin joissain tapauksissa merkitä pääasiaa koskevan muutoksenhakumahdollisuuden käymistä aikanaan tosiasiallisesti hyödyttömäksi. Tuollaisessa tilanteessa tuli korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisusta KHO 2011:98 ilmenevin tavoin hakijan tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi tapauskohtaisesti tarkastella, tulisiko hakemus käsitellä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:ssä säädetyn lainvoimaisuusvaatimuksen ja ulkomaalaislain 199 §:n 2 momentissa tarkoitetun muutoksenhakurajoituksen estämättä.

Korkein hallinto-oikeus oli toisessa asiassa 6.9.2021 antamallaan välipäätöksellä kieltänyt A:n maasta poistamisen täytäntöönpanon. Kun tuomioistuin oli kieltänyt henkilön maasta poistamista koskevan päätöksen täytäntöönpanon jossakin asiassa, määräys oli täytäntöönpanoviranomaista yleisesti sitova henkilön maasta poistamisen suhteen aina siihen saakka, kunnes tuomioistuin oli ratkaissut kyseisen asian tai asiassa sitä ennen toisin määrännyt. Hakijalla ei siten ollut maasta poistamisen täytäntöönpanon suhteen sellaista oikeussuojan tarvetta, että hallinto-oikeuden välipäätöksen purkamista koskeva hakemus olisi ollut syytä ottaa kansallisen lain säännöksistä poiketen tutkittavaksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Sovelletut oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 199 § 2 momentti, 201 § 1 ja 4 momentti

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 117 § ja 123 § 2 momentti

Ks. KHO 2011:98

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Janne Aer, Monica Gullans ja Kristina Björkvall. Asian esittelijä Elina Ranz.