Muu päätös 2869/2020

Koulukuljetuskustannusten korvaamista koskeva valituslupahakemus ja valitus

Päätös, jota valituslupahakemus ja valitus koskevat

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 12.9.2019 nro 19/0842/1

Asian aikaisempi käsittely

X:n kaupungin Y:n koulun rehtori on päätöksellään 25.9.2018 (§ 7) myöntänyt A:lle koulumatkakorvauksena kaksi matkaa päivässä eli 786,98 euroa ajalta 29.9.2017–2.6.2018.

Päätöksen perustelujen mukaan X:n kaupungin sivistys- ja kulttuurilautakunta on 14.12.2017 tekemällään päätöksellä (§ 66) hyväksynyt X:n kaupungin esiopetuksen sekä peruskoulujen oppilaiden koulukuljetusperusteet. Kilometrikorvauksen osalta on päätetty, että jos huoltaja hoitaa ryhmäkuljetuksen oppilaan kuljetuksen itse, voidaan kuljetuskustannuksia korvata Verohallinnon vuosittain vahvistamien verottomien kilometrikorvausten mukaan. X:n kaupungin käytännön mukaisesti riittävänä avustuksena on pidetty sitä, että matkakustannukset on korvattu siltä osin kuin lapsi on ollut kyydissä.

X:n kaupungin Y:n koulun rehtori on päätöksellään 17.12.2018 (§ 11) myöntänyt A:lle koulumatkakorvauksena kaksi matkaa päivässä lukuvuonna 2018–2019. Päätöstä on perusteltu samoin kuin rehtorin päätöstä 25.9.2018 (§ 7).

B on lapsensa A:n huoltajana valittanut sivistysjohtajan edellä tarkoitetuista päätöksistä hallinto-oikeuteen. Hän on vaatinut, että rehtorin päätökset kumotaan ja asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi siten, että A:lle myönnetään koulumatkakorvaukset kokonaisuudessaan sekä meno- että paluumatkojen osalta, eli neljä matkaa päivässä.

Vaatimustensa tueksi hän on esittänyt hallinto-oikeudessa muun ohella seuraavaa:

Myös ne matkat, joilla oppilas ei ole kyydissä, on korvattava. Oppilaan kuljetuksen mahdollistava huoltajan autolla ajaminen edellyttää, että menomatkalla auto palaa koulusta kotiin ja toisaalta paluumatkalla sitä, että auto saapuu koululle. Näin ollen kyse on jo yleisen elämänkokemuksen mukaan täysin välttämättömistä matkoista. Perusopetuslain mukaisen avustuksen on siten katettava myös nämä matkat, jotta avustus on riittävä. Huoltaja kuljettaa A:ta, koska kuljetuspalvelu ei ole toimiva. Päätös myöntää koulukuljetuskorvauksena vain kaksi matkaa on lapsen edun vastainen ja siten myös YK:n vammaisyleissopimuksen ja lapsen oikeuksien yleissopimuksen vastainen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettava säännös ja lain esityöt

Perusopetuslain 32 §:n 1 momentin mukaan, jos perusopetusta tai lisäopetusta saavan oppilaan koulumatka on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen. Perusopetusta saavalla oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen myös silloin, kun edellä tarkoitettu matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus.

Säännöksen esitöiden (HE 30/1982 vp) mukaan kuljetus tapahtuu yleensä kunnan järjestämällä kulkuneuvolla taikka kunnan kustantamana yleistä kulkuneuvoa käyttäen. Jos huoltaja järjestää oppilaan kuljettamisen tai saattamisen, on sitä riittävässä määrin avustettava. Avustusta voidaan pitää riittävänä, jos kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvat välttämättömät ja välittömät menot korvataan huoltajalle. Korvauksen maksaminen oman kulkuneuvon käyttämisestä ja huoltajalle mahdollisesti aiheutuvasta ajanhukasta saattaa myös olla paikallaan. Avustus ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin mitä kuljettaminen tai saattaminen kunnan järjestämänä tulisi maksamaan.

Saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Perusopetuslain 32 §:n 1 momentin säännöksellä maksuttomasta koulukuljetuksesta on vähennetty lähtökohtaisesti vanhemmille kuuluvaa velvollisuutta vastata lapsen koulukuljetuksista aiheutuvista kustannuksista. Laissa opetuksen järjestäjälle ei ole säädetty velvollisuutta kuljetuksen järjestämiseen, vaan sille on annettu oikeus valita, järjestääkö se maksuttoman koulukuljetuksen vai maksaako kuljettamista tai saattamista varten avustuksen.

X:n kaupungin sivistys- ja kulttuurilautakunnan 14.12.2017 § 66 vahvistamien koulukuljetusperiaatteiden mukaan, jos huoltaja hoitaa ryhmäkuljetukseen oikeutetun oppilaan kuljetuksen itse, voidaan kuljetuskustannuksia korvata Verohallinnon vuosittain vahvistamien verottomien kilometrikorvausten mukaan matkan myöntäjän päätöksellä. Valitustenalaisista päätöksistä ja X:n kaupungin asioihin antamista lausunnoista ilmenee, että X:n kaupungin käytännön mukaisesti riittävänä avustuksena on pidetty sitä, että matkakustannukset on korvattu siltä osin kuin lapsi on kyydissä.

Asiassa saadun selvityksen perusteella A:lla olisi oikeus maksuttomaan koulukuljetukseen, mutta huoltaja ei ole pitänyt palvelua toimivana ja on kuljettanut lasta tämän vuoksi kouluun itse. Kuljettamista varten myönnettävänä riittävänä avustuksena on pidettävä määrää, joka kattaa välttämättömät ja välittömät kustannukset, joita oppilaan kuljettamisesta huoltajalle aiheutuu.

A:n kuljettamisesta aiheutuvia välttämättömiä ja välittömiä kustannuksia voidaan perustellusti katsoa syntyvän silloin, kun lapsi on auton kyydissä. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin sillä perusteella, että selityksessä esitetyn mukaisesti huoltajan ei ole kohtuullista odottaa kuljettaakseen lasta. Asiassa ei muutoinkaan ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella matkoja olisi tullut korvata neljä päivässä.

Rehtori on voinut korvata A:n välttämättöminä koulukuljetuskustannuksina kaksi matkaa päivässä. Valitustenalaiset päätökset eivät ole YK:n lapsen oikeuksia koskevan eikä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaisia, eikä päätöksiä ole valitusten perusteella syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltama oikeusohje

Perusopetuslaki 32 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Bettina Kermann ja Taru Torkkola. Esittelijä Anette Ståhl-Aalto.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B on alaikäisen lapsensa huoltajana pyytänyt lupaa saada valittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja X:n kaupungin Y:n koulun rehtorin päätökset kumotaan, asia palautetaan rehtorille uudelleen käsiteltäväksi ja muutoksenhakijalle myönnetään koulumatka-avustus kokonaisuudessaan sekä meno- että paluumatkojen osalta eli neljältä matkalta päivässä.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Asia on erityisen tärkeää saattaa korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Hallinto- ja oikeuskäytäntö vaihtelevat sen suhteen, myönnetäänkö avustusta siltä osin kuin oppilas on auton kyydissä vai myös siltä osin kuin tämä ei ole kyydissä.

Perusopetuslain mukaan tulee korvata välttämättömät kustannukset. On selvää, että koulumatkojen mahdollistaminen vaatii neljä kuljetusmatkaa, joista kahdella lapsi ei ole mukana.

Lapsen edun toteutumiseen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Lapsen etu edellyttää, että hänen kuljettamisestaan maksetaan asianmukainen korvaus, joka mahdollistaa kuljetukset yksilöllisen tarpeen mukaisella tavalla.

X:n kaupungin Y:n koulun rehtori on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

A:n huoltajalle myönnettyä kilometrikorvausta on pidettävä kohtuullisena ja riittävänä perusopetuslain 32 §:n mukaisena koulumatka-avustuksena. Vaatimus korvauksen saamiseksi neljältä matkalta päivässä ei ole perusopetuslain mukainen. Merkitystä ei ole sillä, millaista laskutapaa kaupunki käyttää kuljetusavustuksen myöntämisessä, kun avustuksen kuitenkin katsotaan olevan kohtuullinen korvaus ja kaikkia X:n kaupungin koulukuljetusavustuksen saajia kohdellaan toisiinsa nähden yhdenvertaisesti.

Eri kunnilla ja kaupungeilla on käytössään erilaisia laskutapoja kuljetuskustannusten korvaamisessa. Kuljetusavustus saattaa olla esimerkiksi 50 prosenttia Verohallinnon vuosittain määräämästä verovapaan kilometrikorvauksen määrästä tai kuljetusavustus määrätään julkisen joukkoliikenteen taksojen mukaan.

B on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden ja X:n kaupungin Y:n koulun rehtorin päätökset kumotaan ja asia palautetaan Y:n koulun rehtorille uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Perusopetuslain 32 §:n 1 momentin (1139/2003) mukaan, jos perusopetusta tai lisäopetusta saavan oppilaan koulumatka on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen. Perusopetusta, lisäopetusta tai esiopetusta saavalla oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen myös silloin, kun edellä tarkoitettu matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus.

Perusopetuslakia edeltänyttä peruskoululakia (476/1983) koskevan hallituksen esityksen (HE 30/1982 vp) mukaan koulukuljetus tapahtuu yleensä kunnan järjestämällä kulkuneuvolla taikka kunnan kustantamana yleistä kulkuneuvoa käyttäen. Jos huoltaja järjestää oppilaan kuljettamisen tai saattamisen, on sitä riittävässä määrin avustettava. Avustusta voidaan pitää riittävänä, jos kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvat välttämättömät ja välittömät menot korvataan huoltajalle. Korvauksen maksaminen oman kulkuneuvon käyttämisestä ja huoltajalle mahdollisesti aiheutuvasta ajanhukasta saattaa myös olla paikallaan. Avustus ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin mitä kuljettaminen tai saattaminen kunnan järjestämänä tulisi maksamaan.

Perusopetuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 86/1997 vp) mukaan 32 §:n koulumatkaetua koskeva säännös on lainmuutoksessa ollut tarkoitus säilyttää aiemman peruskoululain mukaisena.

Perusopetuslain muutosta (1139/2003) koskevan hallituksen esityksen (HE 58/2003 vp) mukaan 32 §:n 1 momentissa säädetään perusopetusta ja lisäopetusta saavien oppilaiden koulumatkaedusta saman sisältöisesti kuin voimassa olevassa säännöksessä.

Asiakirjoista saatu selvitys

X:n kaupungin Y:n koulun rehtori on myöntänyt A:lle ajalle 29.9.2017–2.6.2018 sekä lukuvuodelle 2018–2019 maksuttoman koulukuljetuksen sijaan avustuksen niille kodin ja koulun välisille yhdensuuntaisille matkoille, jolloin oppilas on kyydissä, mutta ei niille matkoille, kun huoltaja on palaamassa kotiin kuljetusmatkalta tai menossa hakemaan oppilasta. Avustukseksi on myönnetty Verohallinnon vuosittain vahvistaman verottoman kilometrikorvauksen suuruinen kilometrikorvaus.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on ratkaistavana, onko perusopetuslain 32 §:n 1 momentin nojalla maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävää avustusta pidettävä riittävänä silloin, kun huoltajalle myönnetään avustusta vain niihin kodin ja koulun välisiin yhdensuuntaisiin matkoihin, joilla oppilas on kyydissä, eikä lainkaan niihin matkoihin, kun huoltaja palaa koulusta kotiin tai lähtee kodista hakemaan oppilasta.

Perusopetuslain 32 §:n 1 momentin mukaan maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona myönnettävän avustuksen tulee olla riittävä. Perusopetuslakia edeltäneen peruskoululain vastaavaa säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 30/1982 vp) yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan kuljetusavustusta voidaan pitää riittävänä, jos huoltajalle korvataan kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvat välttämättömät ja välittömät menot.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että kuljetusavustuksella tulee korvata kuljetuksista aiheutuvia menoja myös sellaisen matkan osalta, jolla oppilas ei ole mukana, jos kyseinen matka on välttämätön oppilaan kuljetuksen toteuttamiseksi ja liittyy siihen välittömästi.

Asiassa saadun selvityksen mukaan A:n huoltaja palaa kotiin vietyään A:n kouluun ja vastaavasti lähtee kodista hakiessaan A:n koulusta. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, että myös niistä kodin ja koulun välisistä matkoista, joilla A ei ole kyydissä, aiheutuvia kustannuksia on pidettävä A:n kuljettamisesta aiheutuvina välttämättöminä ja välittöminä menoina. X:n kaupungin maksamaa kuljetusavustusta ei siten ole pidettävä perusopetuslain 32 §:n 1 momentin mukaisena riittävänä avustuksena.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja X:n kaupungin Y:n koulun rehtorin päätökset on kumottava ja asia palautettava rehtorille uudelleen käsiteltäväksi.

Oikeusapu

Avustajalle oikeusapulain nojalla maksettava määrä hyväksytään vaatimuksen mukaisena. Tämä määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Janne Aer, Petri Helander, Toomas Kotkas ja Ari Wirén. Asian esittelijä Milla Wartiovaara.