Muu päätös H4425/2021

AsiaEläinsuojelua koskeva valitus

MuutoksenhakijaLounais-Suomen aluehallintovirasto

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Turun hallinto-oikeus 18.12.2019 nro 19/0336/1

Asian aikaisempi käsittely

Turun kaupungin valvontaeläinlääkäri on päätöksellään 14.3.2019 eläinsuojelulain 42 §:n perusteella antanut X Oy:lle (jäljempänä myös yhtiö) seuraavan määräyksen:

Ulkotarhoihin tulee rakentaa asialliset lainmukaiset säänsuojat 15.9.2019 mennessä, mikäli hevosia pidetään ympärivuotisesti yön yli ulkona. Yön aikana mahdollisuus ottaa hevoset sisälle sääolojen muuttuessa epäsuotuisiksi ei toteudu, minkä vuoksi ulkotarhan on täytettävä ympärivuotiseen ulkona pitoon soveltuvan tarhan vaatimukset. Ulkona pidettäessä tulee jokaisella hevosella olla mahdollisuus hakeutua asianmukaiseen, riittävän tilavaan ja suojaavaan, kuivitettuun säänsuojaan. Säänsuojan tulee tarjota suojaa liiallista kylmyyttä, kuumuutta ja kosteutta vastaan. Kaikkien eläinten tulee mahtua yhtaikaa säänsuojiin, ja säänsuojan tulee olla riittävän suojaava muun muassa kovaa tuulta tai vesi- ja lumisadetta vastaan.

X Oy on valittanut valvontaeläinlääkärin päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen.

Valvontaeläinlääkäri on antanut hallinto-oikeudelle lausunnon.

Yhtiö on antanut hallinto-oikeudelle vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut yhtiön valituksesta valvontaeläinlääkärin päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavien säännösten sisältö

Eläinsuojelulain 1 §:n I momentin mukaan eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta.

Pykälän 2 momentin mukaan eläinsuojelulain tarkoituksena on myös edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua.

Eläinsuojelulain 3 §:n 1 momentin mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet.

Eläinsuojelulain 4 §:n 1 momentin mukaan eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Eläimen pitäminen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty.

Eläinsuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein.

Eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan muun ohella kunnaneläinlääkäri, voi kieltää sitä, joka rikkoo eläinsuojelulakia tai sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaista menettelyä taikka määrätä tämän asian laatuun nähden riittävässä määräajassa täyttämään velvollisuutensa.

Eläinsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan eläimen pitopaikka sekä pitopaikan rakenteet ja laitteet on suunniteltava, rakennettava ja huollettava siten, että se on eläimelle turvallinen ja että pitopaikan palovaara ja eläimen karkaamisvaara ovat mahdollisimman vähäisiä. Pitopaikassa tulee voida ylläpitää puhtautta ja hyvää hygieniaa, ja siellä olevat eläimet on voitava tarkastaa ja hoitaa vaikeuksitta.

Pykälän 2 momentin mukaan pitopaikka ei saa vahingoittaa eläintä eikä vaarantaa sen terveyttä. Pitopaikan tulee tarjota riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja sekä liiallista kylmyyttä, lämpöä ja kosteutta vastaan.

Hevosten suojelua koskevan valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 4 momentin mukaan hevoselle on tarvittaessa ulkotarhassa ja laitumella oltava suojaa epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan.

Asiassa saatu selvitys

Asiakirjoista ilmenee, että X Oy on 22 hevosen ratsutalli. Talli on karsinatalli, ja jokaiselle hevoselle on tallissa oma karsina. Hevoset ulkoilevat tarhoissa, jotka sijaitsevat tallin läheisyydessä, enintään muutaman sadan metrin päässä tallista. Tallin omistaja asuu tallin ja tarhojen läheisyydessä ja tekee koko työpäivänsä tallilla.

Asiakirjojen mukaan syksyn 2018 aikana valvontaeläinlääkäri on saanut puhelimitse yhteydenottoja liittyen X Oy:n hevosten pitoon. Ilmoitukset ovat koskeneet eritoten tien vierellä tarhaavaa vanhahkoa valkoista hevosta. Ilmoitusten johdosta suoritettujen tarkastusten 2.8.2018 ja 5.9.2018 pöytäkirjojen mukaan tallin toiminnassa ei ole havaittu mitään huomautettavaa. Tallin ammattimaista eläintenpitoa koskeva vuositarkastus on suoritettu 27.9.2018.

Vuositarkastuksen pöytäkirjan kohdan 6 mukaan ulkotarhan ja laitumen on todettu täyttävän eläinsuojelusäännösten vaatimukset. Riittäväksi sääsuojaksi on katsottu se, että hevoset otetaan tarvittaessa sisälle talliin. Pöytäkirjaan on merkitty, että tilalla ei ole ulkona ympärivuotisesti kasvatettavia hevosia.

Asiakirjojen mukaan poliisi on ollut yhteydessä valvontaeläinlääkäriin koskien rikosilmoitusta, jossa on ollut kyse yhtiön hevosten ulkona pitämisestä yöllä 21.–22.1.2019, jolloin pakkasta on ollut noin 20 astetta. Poliisi on käynyt paikalla yöllä 22.–23.1.2019 ja todennut, että useita hevosia on ollut ulkona tarhoissa. Ulkona on tarkastushetkellä satanut lunta ja ollut muutama aste pakkasta.

Yhtiön 22.2.2019 valvontaeläinlääkärille antaman vastineen mukaan tallilla yöllä tarhaavat hevoset ovat hyvävoimaisia yöllä tarhaamiseen tottuneita hevosia, joiden käyttäytymistarpeet on pyritty huomioimaan yksilöllisesti olosuhteisiin nähden parhaalla mahdollisella tavalla. Yöllä tarhaaminen on hevosalalla vallitsevan käytännön mukainen ja yleisesti hyväksytty menettelytapa, varsinkin nuorilla hevosilla rauhallisen ja turvallisen liikkumisen mahdollistamiseksi. Talviaikana tarhausaika pidetään mahdollisimman pitkänä hevosen fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia ajatellen, sillä ratsastajia on talvikaudella huomattavasti kesäkautta vähemmän. Hevosten kuntoa myös seurataan päivittäin. Kaikki hevoset viettävät sisällä karsinassa vähintään 5–7 tuntia joka päivä. Hevonen ei nuku pitkiä aikoja, ja se lepäilee eniten päiväsaikaan. Viranomaisten linjaus hevosten tarhojen sääsuojasta on ollut aiemmin vakiintuneesti se, että kun hevosille löytyy tallista tarvittaessa karsinat, ei tarhoissa tai laitumilla ole välttämätöntä olla erillisiä sääsuojia. Hevoset voivat olla harkinnan mukaan sisällä silloin, kun olosuhteet sitä vaativat. Yhtiön hevosten osalta tällaisena hevosten sisälläpitoa vaativana säätilana on pidetty erityisesti märkää ja sateista säätä, jolloin ilman lämpötila on lähellä nollaa.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan hevosten ulkotarhoista puuttuu lainmukainen sääsuoja ja tällaiset suojat tulee rakentaa 15.9.2019 mennessä, mikäli hevosia pidetään ympärivuotisesti yön yli ulkona. Päätöksen mukaan tällä ei olla rajoittamassa hevosten ulkona pitoa, vaan tarkoituksena on turvata hevosten hyvinvointi niiden ollessa yön yli ulkona ympäri vuoden.

Asianmukainen sääsuoja tarjoaa hevosille mahdollisuuden halutessaan hakeutua suojaan esimerkiksi sateelta sekä kuivan makuupaikan. Mahdollisuus ottaa hevoset sisälle talliin sääolojen muuttuessa epäsuotuisiksi ei tallilla toteudu, joten ulkotarhan on täytettävä ympärivuotiseen ulkona pitoon soveltuvan tarhan vaatimukset. Ulkona pidettäessä tulee jokaisella hevosella olla mahdollisuus hakeutua asianmukaiseen, riittävän tilavaan ja suojaavaan, kuivitettuun sääsuojaan. Sääsuojan tulee tarjota suojaa liiallista kylmyyttä, kuumuutta ja kosteutta vastaan. Kaikkien eläinten tulee mahtua yhtaikaa sääsuojiin, ja sääsuojan tulee olla riittävän suojaava muun muassa kovaa tuulta tai vesi- ja lumisadetta vastaan. Eläimiä on kohdeltava hyvin, eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä eikä hoidossa olevaa eläintä saa jättää hoidotta. Eläinten pitopaikan tulee olla suojaava, puhdas ja turvallinen.

Valvontaeläinlääkärin hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan viranomaiset ovat tarkastaneet tallin eläintenpitotilat useasti vuoden aikana. Yhdelläkään tarkastuskerralla ei ole todettu eläinsuojelulain mukaisia puutteita. Tarhat on hyväksytty aiemmin ilman sääsuojaa, koska talli on tarhojen välittömässä läheisyydessä ja omistaja tekee koko työpäivän tallilla ollen siten läsnä suurimman osan vuorokaudesta. Ulkopuolisilta henkilöiltä on tullut useita yhteydenottoja koskien hevosten huonoa pitoa. Valvontaeläinlääkäri on konsultoinut aluehallintovirastoa, ja läänineläinlääkärin avustuksella on päädytty tulkitsemaan eläinsuojelulainsäädäntöä siten, että tässä tapauksessa hevostenpitoa on arvioitava ympärivuotisesti ulkona olevia hevosia koskevan sääntelyn mukaisesti, sillä hevosia ei pidetä tallissa, vaan ulkona pito on ympärivuotista. Hevosella tulee olla mahdollisuus hakeutua suojaan epäsuotuisissa oloissa ja sillä tulee olla kuivitettu makuupaikka.

Yhtiön vastaselityksen mukaan sen talli on karsinatalli, eikä sitä siten voida tulkita pihattotalliksi, jossa hevoset ovat ulkona ympärivuotisesti. Terveelle aikuiselle hevoselle Suomen normaalit sääolosuhteet ovat tutkimusten mukaan hyvin suotuisat (lämpötila -30 ja +30 asteen välillä). Omistajan kodin ja tallin välisestä lyhyestä välimatkasta huolimatta tallille on 30.6.2019 asennettu valvontakamerat, joiden avulla omistaja voi ympäri vuorokauden seurata hevosten hyvinvointia ja käyttäytymistä tarhoissa. Hevoset otetaan sisälle ennen valitusasian ratkaisua eläinlääkäriltä saadun ohjeen mukaisesti kello 24.00–04.00 väliseksi ajaksi.

Oikeudellinen arvio

Hallinto-oikeuden arvioitavana asiassa on, ovatko valvontaeläinlääkärin eläinsuojelulain nojalla antamat määräykset sääsuojien rakentamisesta hevosten tarhoihin lainmukaiset.

Eläinsuojelulain 42 §:n mukainen määräys voidaan määrätä sille, joka rikkoo eläinsuojelulakia tai sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä. Hallinto-oikeus toteaa, että eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla muun muassa kärsimykseltä sekä edistää eläinten hyvinvointia. Eläinsuojelulain mukaan eläimiä muun ohella on pidettävä siten, ettei eläimelle aiheudu tarpeetonta kärsimystä ja eläimen pitopaikan tulee olla asianmukainen sekä suojaava. Hevosten suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan tarvittaessa ulkotarhassa ja laitumella on oltava hevoselle suojaa epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan.

Asiassa on riidatonta, että kaikille hevosille on tallissa oma karsinapaikka. Sekä tarkastuspöytäkirjojen että yhtiön oman kertoman mukaan hevoset ovat kesäkautta lukuun ottamatta päivittäin sisällä karsinatallissa 5–7 tuntia ja jokaisen hevosen vointi tarkastetaan joka päivä. Yöt hevoset viettävät tarhoissa, jos sääolosuhteet eivät ole epäsuotuisat. Yhtiön omistaja asuu tallien ja tarhojen läheisyydessä ja seuraa hevosten käyttäytymistä sekä sääolosuhteita tallilla suurimman osan päivästä. Eläinlääkäri on tarkastanut tallin eläintenpitotilat, eikä puutteita ole havaittu. Myöskään hevosten hyvinvoinnin osalta eläinlääkärillä ei ole ollut huomautettavaa.

Valituksenalaisen päätöksen perustelujen mukaan mahdollisuus ottaa hevoset sisälle talliin sääolojen muuttuessa epäsuotuisiksi ei tallilla toteudu. Päätöksessä on tuotu esiin, että hevoset ovat olleet ulkona yöllä 21.–22.1.2019, jolloin pakkasta on ollut noin 20 astetta. Tämän tapahtuman osalta päätöksessä ei kuitenkaan ole esitetty, että hevosten olisi todettu kärsineen ulkona pidosta. Hallinto-oikeus katsoo, että edellä mainittu yksittäistapaus ei sellaisenaan osoita, että hevosia ei otettaisi sisälle talliin sääolojen sitä vaatiessa.

Kun otetaan huomioon asiassa saatu selvitys hevosten hoidosta ja hyvinvoinnista, ei asiassa ole ilmennyt sellaista eläinsuojelulain säännösten vastaista menettelyä, jonka perusteella päätöksessä tarkoitettu määräys sääsuojien rakentamisesta olisi tullut antaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Eläinsuojelulaki 1 § 1 ja 2 momentti, 3 § 1 momentti, 4 § 1 momentti, 5 § 1 momentti ja 42 § 1 momentti

Eläinsuojeluasetus 1 § 1 ja 2 momentti

Valtioneuvoston asetus hevosten suojelusta 6 § 4 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tiina Saari, Tuomo Knaapi ja Laura Portin, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Lounais-Suomen aluehallintovirasto on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja valvontaeläinlääkärin päätös saatetaan voimaan.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Yhtiön hevosten pitämisestä ulkona on tullut useita ilmoituksia lokakuun 2018 ja tammikuun 2019 välisenä aikana. Valvontaeläinlääkärin päätös on perustunut ilmoituksiin. Tallinpitäjän kertomuksesta päätellen hevoset ovat tarhassa kello 21:n ja 15:n välisen ajan eli noin 18 tuntia. On siten voitu olettaa, että hevoset ovat ulkona suurimman osan vuorokaudesta, myös talvella, ja että ne ovat ulkona öisinkin.

Kieltojen ja määräysten antaminen ei eläinsuojelulain 42 §:n mukaan vaadi sen toteamista, että eläimelle on aiheutettu kärsimystä, vaan edellytyksenä on eläinsuojelusäädösten rikkominen. Myös eläimen fysiologisten tarpeiden sivuuttaminen on säädösten rikkomista.

Suomen Hevostietokeskus ry:n nettisivuilla mainitussa, Norjassa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin hevosten säänsuojan käyttöä tarhassa. Hevoset viettivät katoksessa keskimäärin 37 prosenttia ajasta. Sään ollessa sateinen, tuulinen ja kylmä hevosten katoksessa viettämä aika nousi 48 prosenttiin. Hevostietokeskuksen nettisivujen mukaan hevoset voivat ulkoilla säällä kuin säällä, jos ne pystyvät tarvittaessa suojautumaan. Hevostietokeskuksen mukaan tarhassa tulee olla rakennettu säänsuoja, kun tarhaus on kokopäiväistä tai useita tunteja kestävää eikä hevosta ole mahdollista ottaa talliin sääolojen niin vaatiessa.

Suomen Hippos ry:n nettisivujen mukaan hevosella on oltava tarhassa tarvittaessa säänsuoja. Jos ilman valvontaa tapahtuva tarhaus on kokopäiväistä tai kestää useita tunteja, tarhassa on Hippoksen nettisivujen mukaan oltava vähintään kolmiseinäinen säänsuoja.

Edellä esitetyn perusteella hevosella voidaan todeta olevan fysiologinen tarve hakeutua säänsuojaan. Yöaikaan talleilla ei useimmiten ole henkilökuntaa eikä kotona olla hereillä. Hevosten ja sään arviointi talvisin pimeään aikaan on lisäksi vaikeaa, vaikka käytettävissä olisi kameravalvontakin. Sää voi myös muuttua äkkiä. Hevosen ollessa ympärivuotisesti tarhassa suurimman osan vuorokaudesta ja yön yli sillä on jo lämpötasapainon ylläpidonkin takia fysiologinen tarve päästä halutessaan säänsuojaan. Myös Ruokaviraston näkemyksen mukaan talvisin yön yli tarhaaminen, hevosten ollessa suurimman osan vuorokaudesta ulkona, on verrattavissa ympärivuotiseen ulkona kasvatukseen ja hevosilla tulee olla pääsy säänsuojaan.

Talvella kärsimystä aiheuttaa muun muassa liiallinen kylmyys. Hevosella merkkeinä tästä ovat lihasvärinä, täriseminen, levottomuus, talliin pyrkiminen, äkilliset juoksupyrähdykset, aktiivisuuden vähentäminen, syömisen lisääminen ja alilämpöisyys. Merkkien havaitseminen talvella pimeässä tehtävässä tarkastuksessa on eläinsuojeluviranomaiselle erittäin haastavaa. Vaikka hevosten on todettu lämpimään aikaan elo- ja syyskuussa tehdyissä tarkastuksissa olleen hyväkuntoisia, ne voivat talvella kärsiä kylmästä. Jos hevonen on ympärivuotisesti ulkona suurimman osan vuorokaudesta, sääsuojan puuttuminen on eläinsuojelulain vastaista menettelyä ja valvontaeläinlääkäri on voinut antaa määräyksen säänsuojien rakentamisesta.

Valvontaeläinlääkäri on lausunnossaan esittänyt, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja valvontaeläinlääkärin päätös saatetaan voimaan.

Lausunnossa on esitetty muun ohella, että Ruokaviraston ja Suomen Hevostietokeskus ry:n tulkinnan mukaan ympärivuorokautiseen ulkona kasvatukseen rinnastuu se, että hevosia pidetään enemmän ulkona kuin sisällä ja ulkona läpi yön myös talvella. Tarhoissa tulisi siten olla säänsuoja, johon hevonen voi halutessaan hakeutua.

Valvontaeläinlääkäri ei ole tarkastuksissaan todennut, että hevoset kärsisivät. Kuten valituksessa on todettu, säänsuojan puuttuessa pitopaikka ei kuitenkaan tarjoa hevosille riittävää suojaa.

Valvontaeläinlääkärin päätöksen tarkoituksena ei ole rajoittaa hevosten ulkona pitämistä, vaan taata hevosten hyvinvointi.

Yhtiö on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Eläinsuojelulaissa ja eläinsuojeluasetuksessa ei säädetä makuupaikallisesta säänsuojasta. Hevosten suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan säänsuoja on oltava tarvittaessa. Asiassa on siten kysymys tapauskohtaisesta tarveharkinnasta. Tarpeen arviointi tulisi aloittaa selvittämällä hevosten kunto ja vointi. Jos näissä ei ole huomautettavaa, säänsuojaa ei lähtökohtaisesti tarvita.

Vallitsevan käytännön mukaan säänsuojat tarhoissa tai laitumilla eivät ole välttämättömiä, kun kaikille hevosille on tallissa karsina.

Tarhaaminen tai laiduntaminen yön yli on normaali käytäntö hevosalalla. Tässä tapauksessa hevoset ovat karsinassa päivittäin 5–7 tuntia ja muutoin tarhassa tai laitumella, jos sää sallii. Hevosille pannaan loimet, jos tämä harkitaan sään tai hevosen rodun tai iän vuoksi tarpeelliseksi. Hevosten yleisolemusta ja kuntoa seurataan niiden käsittelyn yhteydessä päivittäin. Valvontaeläinlääkäri ei ole todennut huomautettavaa hevosten kunnossa yhdelläkään monista tarkastuskerroista.

Omistaja on tarpeen vaatiessa tallilla vuorokauden ympäri jokaisena viikonpäivänä ympäri vuoden ja tarvittaessa hevoset saadaan sisälle karsinoihin. Omistaja asuu noin 400 metrin päässä laitumesta ja noin 700 metrin päässä tallista. Matka asunnolta tallille kestää autolla ajaen noin kolme minuuttia. Tallilla on valvontakamerat, ja hevosten hyvinvointia ja käyttäytymistä tarhoissa voidaan seurata ympäri vuorokauden. Lisäksi tallilla on lämmin tila väliaikaista asumista varten.

Valvontaeläinlääkäri suorittamissaan tarkastuksissa ja paikalla 25.11.2018 käynyt poliisi eivät ole havainneet toiminnassa eläinsuojelulain mukaisia puutteita. Läänineläinlääkäri olisi voinut käydä tarkastamassa hevosten kunnon esimerkiksi pakkasyön jälkeisenä aamuna, mutta hän ei ole käynyt paikalla. Aluehallintoviraston valitus ei perustu tarkastuksessa tehtyihin havaintoihin, vaan yksityishenkilöiden ilmoituksiin ja mielipiteen kaltaisiin oletuksiin.

Tutkimusten mukaan hevonen kestää hyvin kylmää ja pakkasta jopa fyysisessä rasituksessa. Raveissa pakkasrajana on -20 astetta. Karsinatallien lisäksi pihatot ovat yleisesti hyväksyttyjä hevosten pitopaikkoja. Suurin osa pihatoista on kylmäpihattoja, joissa hevoset pidetään vuorokauden ympäri ulkolämpötilassa.

Hevosen fysiologisia tarpeita ei siten ole jätetty huomiotta myöskään yhtiön tallilla. Pakkasjaksoina, kuten yöllä 21.–22.1.2019, osa hevosista oli tallissa tallin sisälämpötilan ylläpitämiseksi. Sateen jatkuessa kauan ja lämpötilan ollessa lähellä nollaa hevosten ulkoilua on vähennetty tai niille on puettu loimi. Sään seuraaminen on olennainen osa tallilla tehtävää työtä.

Ratsastuksen ja muun hevosten liikuttamisen ollessa talvella vähäistä hevosia pyritään tarhaamaan pitkään, kuitenkin enintään 17–19 tuntia vuorokaudessa. Riittävä tarhaus olisi ratsastuskoulutoiminnassa vaikeaa, jollei yöllistä tarhausta sallittaisi. Jos valvontaeläinlääkärin päätös jäisi voimaan, tarhausta olisi vähennettävä huomattavasti ja hevosten hyvinvointi heikkenisi. Hevoselle on luonnollisempaa olla ulkona yöllä ja levätä päivällä. Hevoset nukkuvat myös lukitsemalla jalkansa, eli hevosille ei ole oltava koko ajan tarjolla makuupaikallista säänsuojaa, jos niille tarjotaan riittävä lepoaika sisällä, kuten tässä tapauksessa hevosten ollessa tallissa vähintään 5–7 tuntia vuorokaudessa.

Pihattotilojen rakentaminen 22 hevoselle maksaisi noin 300 000 euroa. Kustannus on huomattava ja epärealistinen pienimuotoista ratsastusharrastuspalvelua tarjoavalle yritykselle. Lisäksi rakennusluvan saaminen säänsuojille on kaupungilta saadun tiedon mukaan epätodennäköistä.

Valvontaeläinlääkärin päätöksen seurauksena yhtiön asema muihin samaa käytäntöä noudattaviin talleihin nähden ei olisi yhdenvertainen. Muilta karsinatalleilta makuupaikallista säänsuojaa ei ole valvontaeläinlääkärin toimialueella edellytetty.

Valvontaeläinlääkärin päätöksen taustalla ovat eläinsuojeluilmoituksia tekevän tahon yhteydenotot. Useat hevosalan asiantuntijaeläinlääkärit ovat asiasta eri mieltä kuin aluehallintovirasto. Vastineeseen on liitetty muun muassa hevossairauksien erikoiseläinlääkäri A:n ja hevoseläinlääkäri B:n lausunnot.

Aluehallintovirasto on antanut vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Rakenteellista tai maaston tarjoamaa säänsuojaa ei tässä tapauksessa ole. Epäselvää selityksen perusteella on, missä oloissa talliin säänsuojaan siirtäminen katsottaisiin välttämättömäksi.

Lämpötilan lisäksi suojan tarpeeseen vaikuttaa tuulisuus ja kosteus. Kylmäpihatoissa altistumista noille kylmyyden tunnetta lisääville tekijöille estetään rakenteilla, eikä kylmäpihatto siten rinnastu laitumeen ja tarhaan, jossa säänsuojaa ei ole. Lisäksi kylmäpihatoissa eläimillä on käytettävissään kuiva makuualue. Loimi suojaa kylmältä ja sateelta, mutta ei korvaa säänsuojaa.

Tarkoituksena ei ole ulkotarhauksen, laiduntamisen ja öisin ulkona pitämisen estäminen eikä kylmäpihaton rakennuttamiseen velvoittaminen. Tarkoituksena on huolehtia, että hevoset voivat hakeutua säänsuojaan.

Valvontaeläinlääkäri ei ole muuttanut linjaustaan. Päätöksen perusteena on uusi tieto tapauksen olosuhteista ja hevosten pitämisestä ulkona talviaikaan.

Ruokaviraston ylitarkastajan mukaan ulkonapito öisin ympäri vuoden on verrattavissa ympärivuotiseen ulkona kasvatukseen ja hevosilla on oltava pääsy säänsuojaan. Tulkintaa noudatetaan myös muiden toimijoiden osalta.

Säänsuojat ovat toteutettavissa todennäköisesti huomattavasti edullisemmin kuin selityksessä on arvioitu. Kustannukset eivät ole peruste eläinsuojelua koskevien säännösten noudattamatta jättämiselle.

Sään ollessa tuuleton hevoset kestävät kovaakin pakkasta. Kostea, tuulinen ja kylmä sää on hevosille stressitekijä. Turun alueella talvet ovat enimmäkseen sateisia ja tuulisia. Tyyniä pakkassäitä on harvoin.

Ruokavirasto on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antamassaan lausunnossa esittänyt muun ohella seuraavaa:

Lainsäädännössä ei ole tarkemmin määritelty, millainen toiminta katsotaan hevosten ympärivuotiseksi ulkokasvatukseksi. Kaikessa toiminnassa on kuitenkin otettava huomioon eläintenpitäjän velvollisuus turvata suoja epäsuotuisilta sääoloilta. Kuten valituksessa on todettu, hevosilla on luontainen tarve suojautua epäsuotuiselta säältä, ja niiden on havaittu lisäävän pihatossa oloaan erityisesti sateella ja tuulella.

Ulkotarhaus edistää hevosten hyvinvointia, ja olosuhteiden salliessa hevosia voidaan pitää ulkona yölläkin. Oleellista on, että eläinten hyvinvointi turvataan myös epäsuotuisissa sääoloissa joko niin, että käytettävissä on säänsuoja, tai ottamalla hevoset tarvittaessa sisälle.

Edellytys sille, ettei tarhattavilla eläimillä tarvitse olla säänsuojaa, on se, että sään muuttuessa epäsuotuisaksi eläimet tosiasiallisesti viedään sisälle, vuorokaudenajasta ja esimerkiksi työtilanteesta riippumatta. Jos hevosia pidetään säännönmukaisesti ympäri vuoden yöt ulkona ilman, että niitä otetaan sisälle, vaikka sää sitä edellyttäisi, ja jos hevosia pidetään selvästi suurempi osa vuorokaudesta ulkona kuin sisätiloissa, jossa niillä on kuivitettu makuualue ja sulaa juomavettä, toiminta on verrattavissa ympärivuotiseen ulkokasvatukseen. Tällöin hevosilla on oltava käytettävissään säänsuoja ja asianmukainen makuupaikka.

Yhtiö on Ruokaviraston lausunnon johdosta antamassaan vastineessa esittänyt muun ohella seuraavaa:

Yhtiön talli on karsina- eikä pihattotalli. Makuupaikallista säänsuojaa ei voida edellyttää, kuten pihattotallilta voitaisiin. Kun jokaiselle hevoselle on tallissa karsina, hevoset voivat olla sään seuraamisen mukaan sisällä olosuhteiden vaatiessa. Kyse on tapauskohtaisesta tarveharkinnasta, ja harkinta tulisi aloittaa selvittämällä hevosten kunto ja vointi.

Ruokaviraston lausunnosta ilmenee, että Ruokavirastonkin kanta perustuu ulkopuolisten, hevosia tuntemattomien tahojen mielipiteidensä perusteella tekemiin ilmoituksiin. Niiden sijasta toimenpidevaatimusten tulisi perustua tiedeyhteisön hyväksymään tietoon ja valvonnalla saatuun näyttöön. Edellytys eläinsuojelulain 42 §:n mukaiselle kiellolle on, että eläinsuojelua koskevia säädöksiä on rikottu. Tässä tapauksessa niin ei ole tapahtunut.

Lounais-Suomen aluehallintovirasto on Ruokaviraston lausunnon johdosta antamassaan vastaselityksessä viitannut yhtiön vastineen johdosta antamaansa vastaselitykseen ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Ruokaviraston lausunnon mukaan tallin ja karsinapaikkojen olemassaolo ei sellaisenaan riitä, vaan hevoset tulee tosiasiallisesti viedä sisälle vuorokauden ajasta riippumatta, kun sääolosuhteet muuttuvat epäsuotuisiksi. Yhtiö on monessa yhteydessä todennut, että tallin rutiinien mukaisesti hevosia tarhataan ympäri vuoden 70–80 prosenttia vuorokaudesta ja että hevoset ovat tallissa päivisin 5–7 tuntia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hevosilla on säänsuoja vain kyseisenä tallin rutiinien mukaisena ajanjaksona. Yhtiö on lisäksi näkemyksenään esittänyt, että loimituksen ansiosta hevosia voidaan pitää ulkona ilman säänsuojaa myös epäsuotuisissa sääolosuhteissa. Yhtiö ei ole kuvannut tilannetta, jossa hevoset otettaisiin tai olisi otettu sisälle esimerkiksi keskellä yötä. Valvontaeläinlääkärin päätös on Ruokaviraston esittämän lausunnon mukainen.

Yhtiön näkemyksen mukaan eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi säädettyjä vähimmäisvaatimuksia tulisi noudattaa vain, jos valvontaviranomainen pystyy osoittamaan, että eläimille on aiheutunut havaittavaa fyysistä haittaa, että eläinsuojelulainsäädännön noudattamisen tulisi olla alisteista eläinten omistajan ja tämän konsultoimien hevoseläinlääketieteen asiantuntijoiden näkemyksille ja että eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi säädettyjen vaatimusten tulisi perustua elinkeinossa noudatettuihin tarhauskäytäntöihin. Eläinsuojelulainsäädäntöön ei kuitenkaan sisälly yhtiön esittämää harkinnanvaraisuutta tai ehdollisuutta säädösten noudattamisvelvollisuudesta.

Eläinsuojelulain perusteluista (HE 36/1995 vp) ilmenee, ettei eläimen kokemaa kärsimystä ole rajattu havaittaviin fyysisiin vaurioihin. Asiassa on kyse perusteluissa mainitun ennakolta vältettävissä olevan, tässä tapauksessa epäsuotuisista sääoloista aiheutuvan, kärsimyksen ehkäisemisestä. Yhtiön hevoset ovat säänsuojatta 70–80 prosenttia vuorokaudesta ja säänsuojassa vain omistajan määrittämänä aikana.

Yhtiö on aluehallintoviraston vastaselityksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt muun ohella, että hevoset otetaan aina tarvittaessa sisälle talliin. Jos sääolot vaativat, että hevoset otetaan sisälle keskellä yötä, niin tehdään ja on aina tehty.

Yhtiön vastine on lähetetty aluehallintovirastolle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja valvontaeläinlääkärin päätös saatetaan voimaan.

Määräaika säänsuojien rakentamiselle pidennetään päättymään 30.4.2022.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ratkaistavana, onko hevosten ympäri vuoden tapahtuvan ulkona pidon edellytykseksi voitu asettaa, että hevosille rakennetaan säänsuojat ulkotarhoihin, kun tarhojen välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa yhtiön tallissa on karsina jokaiselle hevoselle.

Sovellettavat säännökset

Eläinsuojelulain 1 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Pykälän 2 momentin mukaan lain tarkoituksena on myös edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua.

Eläinsuojeluasetuksen 1 §:n 2 momentin mukaan pitopaikan tulee tarjota riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja sekä liiallista kylmyyttä, lämpöä ja kosteutta vastaan.

Hevosten suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 4 momentin mukaan tarvittaessa ulkotarhassa ja laitumella on oltava hevoselle suojaa epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan.

Eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan muun ohella kunnaneläinlääkäri voi kieltää sitä, joka rikkoo eläinsuojelulakia tai sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaista menettelyä taikka määrätä tämän asian laatuun nähden riittävässä määräajassa täyttämään velvollisuutensa.

Saatu selvitys

X Oy:llä on 22 hevosta. Jokaiselle hevosista on yhtiön tallissa karsina. Yhtiön ulkotarhat ovat tallin välittömässä läheisyydessä. Hevosia tarhataan läpi vuoden kello 21–15. Talvella osa hevosista on yön tallissa sisälämpötilan ylläpitämiseksi. Kesäisin hevoset ovat ulkona niin paljon kuin mahdollista. Tarhoissa ei ole luonnollisia eikä rakennettuja säänsuojia.

Yhtiö on viitannut alalla noudatettuun käytäntöön ja katsonut, ettei yhtiön ulkotarhoihin tarvita säänsuojaa. Hevoset voidaan tarvittaessa ottaa sisälle talliin lyhyen varoitusajan kuluessa myös yöllä. Valvontaeläinlääkärin päätös estää hevosten yöllä tarhaamisen edellyttäessään pihattotilojen rakentamista 22 hevoselle ja heikentää hevosten hyvinvointia.

Valvontaeläinlääkärille, läänineläinlääkärille ja poliisille on lokakuusta 2018 tammikuuhun 2019 tehty ilmoituksia yhtiön tarhoissa yöllä olevista hevosista. Rikosilmoituksen mukaan tarhassa on ollut hevonen yöllä 21.–22.1.2021, kun pakkasta oli 20 astetta. Poliisipartion käydessä paikalla yöllä 22.–23.1.2019 ulkona lumipyryssä oli toistakymmentä hevosta. Pakkasta oli muutama aste.

Yhtiö on vastineessaan valvontaeläinlääkärille viitannut alalla vallitsevaan tapaan ja viranomaisten noudattamaan käytäntöön, joiden mukaan tarhoissa ei välttämättä tarvita säänsuojaa, jos hevosille on tallissa karsinat ja hevoset voivat olla sään vaatiessa tallissa. Kuiva pakkassää tai satava pakkaslumi eivät yhtiön mukaan sellaisinaan edellytä, että hevoset ovat sisällä. Jos hevosten kunnossa ja voinnissa ei ole huomautettavaa, lähtökohtana tulisi yhtiön mukaan pitää, ettei säänsuojaa tarvita.

Valvontaeläinlääkäri on 14.3.2019 päättänyt, että yhtiön ulkotarhoihin on 15.9.2019 mennessä rakennettava lainmukaiset säänsuojat, jos hevosia pidetään ympäri vuoden yön yli ulkona. Ilmoitusten ja poliisin suorittaman tarkastuksen perusteella on havaittu, ettei hevosia oteta sisälle olosuhteiden muuttuessa.

Hallinto-oikeus on yhtiön valituksesta kumonnut valvontaeläinlääkärin päätöksen.

Ruokavirasto on antanut korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä lausunnon. Lausunnossaan Ruokavirasto on katsonut, että jos hevosia pidetään säännönmukaisesti yöt ulkona ympäri vuoden ilman, että niitä otetaan sisälle sääolosuhteiden niin edellyttäessä, ja jos hevosia myös pidetään vuorokauden aikana selvästi pidempään ulkona kuin sisätiloissa, toiminta rinnastuu ympärivuotiseen ulkokasvatukseen. Lausunnon mukaan epäsuotuisissa sääoloissa hevosilla on oltava käytettävissään säänsuoja, johon ne voivat halutessaan vetäytyä, tai vaihtoehtoisesti eläintenpitäjän tulee ottaa hevoset sisälle vuorokaudenajasta riippumatta, jos sääolosuhteet muuttuvat epäsuotuisiksi. Pelkkä mahdollisuus sisälle pääsyyn, kuten paikka tallissa, ei yksin riitä.

Oikeudellinen arvio

Eläintenpidossa on otettava huomioon muun ohella eläinten fysiologiset tarpeet sekä käyttäytymistarpeet, ja pitopaikan on tarjottava eläimelle riittävä suoja kaikissa odotettavissa olevissa olosuhteissa eri vuodenaikoina. Eläinsuojelulain 4 §:n ja eläinsuojeluasetuksen 1 ja 3 §:n mukaan eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Hevosten suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:ssä on säädetty, että hevosen makuualue on kuivitettava. Lisäksi asetuksen 6 §:n mukaan ulkotarhassa ja laitumella on tarvittaessa oltava hevoselle suojaa epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan.

Ympärivuotisesti ulkona kasvatettavia eläimiä koskevista vaatimuksista on säädetty vielä erikseen eläinsuojeluasetuksessa. Eläinsuojelulainsäädännössä ei kuitenkaan ole tarkemmin määritelty, millainen toiminta katsotaan ympärivuotiseksi ulkokasvatukseksi ja milloin on kyse tavallisesta jaloittelutarhauksesta. Asetuksen 7 §:n mukaan ympärivuotisesti ulkona kasvatettavilla eläimillä on oltava ulkotarhassa riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan. Ruokaviraston (aiemmin Evira) oikeudellisesti sitomattomassa ohjeessa "Hevosten eläinsuojeluvalvonta” on muun ohella todettu, että säänsuojan riittävyys tulee arvioida tapauskohtaisesti hevosten hyvinvoinnin kannalta.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan hevoset pyrkivät luontaisesti suojautumaan kovalta tuulelta, sateelta ja kylmältä eikä niitä voida pitää pelkästään luonnonoloissa ympäri vuoden. Hevosten on todettu rodusta riippumatta hyödyntävän säänsuojaa etenkin tuulisissa ja kosteissa keliolosuhteissa silloin, kun ilman lämpötila on alhainen.

Yhtiön hevoset ovat selvityksen mukaan tallissa vähintään 5–7 tuntia vuorokaudessa. Viranomaisille tehdyt ilmoitukset ja poliisin havainto viittaavat siihen, että yhtiö pitää osaa hevosistaan yöt ulkona ympäri vuoden säästä riippumatta. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että yhtiön toiminta voidaan katsoa ympärivuotiseksi ulkokasvatukseksi kaikkina vuodenaikoina yöt ulkona pidettävien hevosten osalta. Tällöin niillä tulee edellä selostettujen säännösten perusteella olla riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan.

Edellä esitettyyn nähden yhtiö on menetellyt asiassa eläinsuojelua koskevien säännösten vastaisesti ja valvontaeläinlääkäri on voinut eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin perusteella määrätä, että yhtiön ulkotarhoihin on rakennettava lainmukaiset säänsuojat, jos hevosia pidetään ympärivuotisesti yli yön ulkona. Määräysten antaminen ei vaadi sen toteamista, että eläimelle on aiheutettu kärsimystä, vaan riittävää on eläimen fysiologisten tarpeiden laiminlyönnin osoittaminen.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että valvontaeläinlääkärin päätöksen perusteella yhtiö voi jatkaa yöllä tarhaamista myös ilman säänsuojaa, jos hevoset välittömästi otetaan sisälle sääolojen muuttuessa epäsuotuisiksi. Mikäli talvella vain osa hevosista on yön ulkona, säänsuojaa ei tarvita kaikille hevosille, vaan riittää, että ympärivuotisesti yön ulkona pidettävillä hevosilla on käytettävissään säänsuoja.

Asiaa ei ole arvioitava toisin sillä perusteella, että säänsuojien rakentamisesta aiheutuu yhtiölle kustannuksia ja että rakentamiseen tarvitaan maankäyttö- ja rakennuslain mukainen lupa.

Edellä ilmenevillä perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja valvontaeläinlääkärin päätös on saatettava voimaan.

Ajan kulumisen vuoksi säänsuojien rakentamiselle asetettua määräaikaa on syytä pidentää edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Kari Tornikoski, Taina Pyysaari, Jaakko Autio ja Veronica Storträsk. Asian esittelijä Petri Leinonen.