Muu päätös 17/2023

Asia

Asemakaavaa koskeva valituslupahakemus ja valitus

Muutoksenhakija

Helsingin kaupunginhallitus

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 26.1.2022 nro H280/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan Helsingin kaupunginhallituksen valituksesta.

Asunto Oy Kampin Anttilan ja sen asiakumppaneiden hallinto-oikeudelle tekemä valitus asemakaavan muutoksen hyväksymistä koskevasta Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksestä hylätään.

Kaupunginvaltuuston päätös asemakaavan muutoksen hyväksymisestä jää siten voimaan.

Asian tausta

(1) Helsingin kaupunginvaltuusto on 9.9.2020 (§ 198) hyväksynyt Marian kasvuyrityskampusta koskevan asemakaavan muutoksen.

(2) Helsingin hallinto-oikeus on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään, järjestettyään asiassa katselmuksen, Asunto Oy Kampin Anttilan ja sen asiakumppaneiden valituksesta kumonnut kaupunginvaltuuston päätöksen asemakaavan hyväksymisestä.

(3) Hallinto-oikeus on katsonut, että esitetyn selvityksen perusteella asemakaava-alueen eteläosan rakennuksilla ja niiden muodostamalla kokonaisuudella on edelleen merkittäviä rakennus- ja kulttuurihistoriallisia arvoja. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa esitetyn selvityksen ja katselmuksessa tehtyjen havaintojen perusteella alueen rakennus- ja kulttuurihistorialliset arvot liittyvät erityisesti rakennusten muodostamaan kokonaisuuteen, joita osaltaan tukevat myös lähiympäristössä sijaitsevat Hietaniemen hautausmaan sekä Ruoholahden villojen alueet.

(4) Hallinto-oikeus on lisäksi muut valitusperusteet hyläten todennut, että kaavaa valmisteltaessa ei ole tutkittu lainkaan vaihtoehtoa alueen kehittämisestä ja arvokkaiden rakennusten jatkokäyttömahdollisuuksista siten, että asemakaava-alueen eteläosalle osoitettavan uudisrakentamisen yhteydessä myös siellä olevia rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia voitaisiin säilyttää siten, että asemakaava täyttää myös tältä osin maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin sisältövaatimukset rakennetun ympäristön vaalimisesta. Hallinto-oikeus on edelleen katsonut, että kaavaa laadittaessa ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla riittävästi selvitetty kaava-alueen eteläosan arvot paremmin huomioon ottavaa vaihtoehtoa. Tämän vuoksi kaavamuutos ei näissä oloissa täytä riittävällä tavalla maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentissa säädettyä rakennetun ympäristön arvojen vaalimista ja erityisten arvojen hävittämiskieltoa koskevaa sisältövaatimusta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaana Moilanen, Petteri Leppikorpi (eri mieltä) ja Liisa Selvenius-Hurme, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(5) Helsingin kaupunginhallitus on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja kaupunginvaltuuston päätöksestä tehty valitus hylätään.

Kaupunginhallitus on perustellut vaatimuksiaan keskeisesti seuraavasti:

(6) Asemakaavaratkaisu mahdollistaa entisen Marian sairaala-alueen merkittävän täydennysrakentamisen toimitilakäyttöön ja alueen kehittämisen yhtenäiseksi yritysalueeksi. Kaava-alueen sijainti ydinkeskustan ja Ruoholahden toimistokeskittymän nivelkohdassa on kasvuyrityskeskittymälle erinomainen. Alueella voimassa oleva maakuntakaava ja yleiskaava, valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä muut kaupunkia koskevat tavoitteet ohjaavat alueen tiivistämiseen.

(7) Kaavamuutosalueen pohjois- ja keskiosassa sijaitsevat sairaala-alueen rakennustaiteellisesti, historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti huomattavan arvokkaat rakennukset on suojeltu sr-1-merkinnöillä ja valtaosa kaava-alueelle osoitetusta rakennusoikeudesta sijoittuu kaava-alueen eteläosaan.

(8) Marian sairaala-alue ei ole RKY-aluetta, eivätkä Mechelininkadun toiselle puolelle sijoittuvat RKY-alueet muodosta estettä kaavan mukaiselle rakentamiselle. Kaavamuutosalueelle ei ole myöskään voimassa olevassa yleiskaavassa osoitettu oikeusvaikutteisia suojelumerkintöjä. Eteläosan sr-2-merkinnällä suojellut ja aiemmin sairaalatoimintaa tukevassa käytössä olleet rakennukset ovat viime vuosikymmeninä toimineet asuin- ja päiväkotikäytössä. Kumpikaan toiminta ei olisi asiantuntija-arvioinnin ja viranomaiskannanottojen mukaan nykyisen kaltaisessa avoimessa korttelirakenteessa enää mahdollista, johtuen liikenteen erityisesti alueen eteläosalle aiheuttamista melu- ja ilmanlaatuhaitoista. Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tilakeskus on todennut osallistumis- ja arviointisuunnitelma-vaiheen kannanotossaan, että puurakennuksia ei voida käyttää kaupungin palvelutilaverkon osana. Rakennuksille on nykyisellä paikallaan todettu olevan vaikeaa löytää sellaista käyttöä, joka varmistaisi niiden kunnossapidon ja rakennusten säilymisen. Voimassa olevan kaavan suojelumerkinnät eivät koske tai suojele eteläosalla aikanaan ollutta avointa ja puistomaista luonnetta, vaan ainoastaan sr-2-merkinnällä osoitettuja rakennuksia.

(9) Ottaen huomioon voimassa olevan kaavan mukaisen suojelumääräyksen ja tämänhetkisen suojelutarpeen, ei voida katsoa, että eteläosan rakennuksilla olisi sellaisia erityisiä rakennustaiteellisia, historiallisia ja kaupunkikuvallisia arvoja, joita ei saisi missään tapauksessa heikentää. Näin ollen rakennetun ympäristön vaalimisen ja siihen liittyvien erityisten arvojen hävittämiskiellon merkitys tulee voida punnita muiden mahdollisesti ristiriitaistenkin asemakaavan sisältövaatimusten toteutumisen kanssa. Arvokkaiden rakennusten suojeluarvot ja kaupungin tavoitteet on kaavaratkaisussa sovitettu yhteen perustellulla ja tarkoituksenmukaisella tavalla, ja entisen sairaala-alueen kulttuurihistorialliset arvot on asemakaavan muutoksessa riittävällä tavalla turvattu.

(10) Vaihtoehtoisia kaavaratkaisuja on punnittu osana asemakaavan valmisteluprosessia, ja johtopäätöksenä on päädytty tavoitteiden ja arvojen yhteensovittamisen osalta valituksenalaiseen kaavaratkaisuun, jossa korttelin merkittävimmät rakennukset suojellaan ja kaupungin kaavaratkaisulle asettamien tavoitteiden toteuttamiseksi mahdollistetaan tiivis kaupunkirakenne ja kasvuyrityskeskittymän kehittyminen täysmittaisena. Asiassa ei ole ollut tarpeen esittää enempää selvitystä sellaisista vaihtoehtoisista ratkaisuista, joita ei ole ollut tarkoitus toteuttaa taikka mahdollista toteuttaa.

(11) Asunto Oy Kampin Anttila, Asunto-Osakeyhtiö Ruoholahti Bostads-Aktiebolag ja Asunto-Oy Lastenkodinkatu 7 Bostads-Ab ovat antaneet selityksen, jossa ne ovat vaatineet valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä.

(12) Helsingin kaupunginhallitus on antanut vastaselityksen.

Katselmus

(13) Korkein hallinto-oikeus on 26.10.2022 toimittanut katselmuksen asemakaavan muutoksen alueella ja sen ympäristössä.

(14) Katselmuksesta laadittu pöytäkirja on liitetty asiakirjoihin ja lähetetty tiedoksi katselmukseen kutsutuille.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(15) Asiassa on Helsingin kaupunginhallituksen valituksesta ratkaistavana, onko asemakaavamuutos lainvastainen hallinto-oikeuden päätöksessä esitetyillä vaihtoehtotarkastelun puutteellisuuteen ja rakennetun ympäristön vaalimista koskevan asemakaavan sisältövaatimuksen vastaisuuteen liittyvillä perusteilla.

Sovellettavat säännökset ja lain esityöt

(16) Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n 1 momentin mukaan kaavan tulee perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus.

(17) Mainitun pykälän 2 momentin mukaan kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

(18) Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita.

(19) Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n 2 momenttia (202/2005), joka nyt kyseessä olevilta osin on saman sisältöinen kuin voimassa oleva 9 §:n 2 momentti, koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 243/2004 vp) on esitetty vaihtoehtotarkastelun osalta muun ohella seuraavaa:

”SEA-direktiivi edellyttää, että ympäristöselostuksessa esitetään muun ohella suunnitelman tai ohjelman tavoitteet ja maantieteellinen ulottuvuus huomioon ottaen kohtuulliset vaihtoehdot mukaan lukien kehitys, joka toteutuu, jos suunnitelmaa tai ohjelmaa ei toteuteta. Vaihtoehtoja koskeva vaatimus olisi joustava ja sen sisältö määräytyisi kaavatason ja kulloisenkin kaavan tarpeiden mukaan. Tietojen tulisi kuitenkin olla kulloisenkin päätöksenteon kannalta riittävät. Vaihtoehdot voisivat olla erilaisia maankäyttöratkaisuja, joita on tarkoituksenmukaista tarkastella kaavan sisältö, merkitys ja laajuus huomioon ottaen.”

Asemakaavan muutoksen kuvaus

(20) Asemakaavamuutos koskee Marian entistä sairaala-aluetta Helsingin Kampin kaupunginosassa sekä kysymyksessä olevaa korttelia 4170 ympäröiviä katualueita ja Baanan eteläosaa. Kaavamuutosalueen pinta-ala on 4,79 hehtaaria.

(21) Helsingin yleiskaavan 2016 mukaan alue on kantakaupunkialuetta (C2). Kaavamuutosalueelle ei ole yleiskaavassa osoitettu oikeusvaikutteisia rakennetun kulttuuriympäristön suojelua koskevia merkintöjä. Kaavamuutosalueen länsipuolelle Mechelininkadun toiselle puolen on yleiskaavan Kulttuuriympäristöt-teemakartassa osoitettu vinoviivoituksella valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009 -alueet) eli Hietaniemen hautausmaat ja Lapinlahden sairaala-alue.

(22) Alueella on entistä sairaala-aluetta ja Mechelininkadun katualuetta koskien voimassa asemakaava nro 9771, joka on tullut voimaan 4.9.1992. Kaavassa alue on merkitty sosiaalitointa ja terveydenhuoltoa palvelevien rakennusten korttelialueeksi ja asuinrakennuksen tontin osalta asuinkerrostalojen korttelialueeksi. Asemakaavassa on osoitettu sr-1-merkinnällä pohjoisosan hallintorakennus ja sisätautipaviljonki sekä tiilipaviljonki. Sr-2-merkinnällä on osoitettu pohjoisosassa vanha talousrakennus ja eteläosassa desinfiointilaitos, desinfiointivierasmaja ja kulkutautipaviljonki.

(23) Nyt kysymyksessä olevan asemakaavan muutoksen tavoitteena on kaavaselostuksen mukaan mahdollistaa entisen sairaala-alueen muuttaminen toimitila-alueeksi. Tavoitteena on samalla suojella kulttuurihistoriallisesti erityisen arvokkaat rakennukset. Kaavaselostuksen mukaan kaava-alueen kerrosala kasvaisi kaavaratkaisun myötä 48 820 k-m2, jolloin kerrosalan määräksi kaavamuutosalueella muodostuisi yhteensä 72 320 k-m2.

(24) Kaavamuutosalueen pohjoisosaan on osoitettu toimitilarakennusten korttelialue KTY-1, jonka pinta-ala on 12 517 m2 ja kerrosala 19 160 k-m2. KTY-1-merkintää koskevan kaavamääräyksen mukaan rakennusten ensimmäiseen ja toiseen kerrokseen saa sijoittaa liiketiloja. Uudisrakennuksen maantasokerroksen kadunvarsitilat ja piha-alueelle suuntautuvat tilat on varattava liike- ja palvelutiloiksi. Alueelle ei saa sijoittaa majoitustiloja. KTY-1-korttelialueen pohjois- ja itäosien rakennukset on osoitettu rakennustaiteellisesti, historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti huomattavan arvokkaiksi rakennuksiksi (sr-1). Korttelialueen länsipuolella kolme rakennusta on osoitettu rakennustaiteellisesti, historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaiksi rakennuksiksi (sr-2). Lisäksi korttelialueen luoteiskulmaan on osoitettu rakennusala kahdelle VI- ja III-kerroksiselle rakennukselle. Rakennusalat ympäröivät Marianpihaksi nimettyä aukiota. KTY-1-korttelialueen kaakkoiskulmaan on osoitettu rakennusala, jolle tulee siirtää 1800-luvun rakennuskantaa edustava puurakenteinen sairaalarakennus (u-s-1). KTY-1-korttelialueen pohjoisosan läpi on osoitettu itä-länsisuuntainen sijainniltaan ohjeellinen yleiselle jalankululle ja pyöräilylle varattu liikennetunneli (ma-lt).

(25) Kaavamuutosalueen eteläosaan on osoitettu toimitilarakennusten korttelialue KTY-2, jonka pinta-ala on 10 735 m2 ja kerrosala 53 160 k-m2. KTY-2-merkintää koskevan kaavamääräyksen mukaan maantasokerroksen kadunvarsitilat on varattava liike- ja palvelutiloiksi. Alueelle osoitetusta kerrosalasta enintään 5 300 k-m2 saa käyttää majoitustarkoitukseen. Majoitushuoneita ei saa sijoittaa ensimmäiseen kerrokseen. KTY-2-korttelialueelle on osoitettu VI–XIII-kerroksisten uudisrakennusten rakennusaloja, joiden keskelle jää valokatteisen tilan sijainniltaan ohjeellinen rakennusala. Korttelin keskelle on lisäksi osoitettu sijainniltaan ohjeellinen rakennusala (u-s-2), jolle rakennettavan rakennelman hahmon ja materiaalien on mukailtava asemakaava-alueelta purettavaa alkuperäistä 1800-luvun tiilirakennusta. Kaavamuutosalueelle on osoitettu myös maanalainen, enimmillään 350 autopaikan pysäköintilaitos suojavyöhykkeineen (map). KTY-1- ja KTY-2-kortteleiden väliin on osoitettu Marianpuistoksi nimetty puisto (VP). KTY-1- ja KTY-2-korttelit rajautuvat idässä Baanaan, joka on varattu yleiselle jalankululle ja polkupyöräilylle.

(26) Kaavamuutosalueen eteläosassa, asemakaavan KTY-2-alueella sijaitsee nykyisin neljä ennen 1900-lukua rakennettua rakennusta: tiilirakenteinen desinfiointilaitos, desinfiointivierasmaja, kulkutautipaviljonki ja kappeli- ja obduktiorakennus. Näistä kolme ensin mainittua on osoitettu suojelumerkinnällä voimassa olevassa asemakaavassa. Kaavaselostuksen mukaan desinfiointivierasmaja ja kulkutautipaviljonki on tarkoitus siirtää Helsingin Itä-Pakilan Toivolan alueelle, kappeli- ja obduktiorakennus on suunniteltu siirrettäväksi KTY-1-kortteliin u-s-1-merkinnällä osoitetulle alueelle. Tiilirakenteisesta desinfiointilaitoksesta säilyy ”muistuma” osana KTY-2-kortteliin rakennettavan uudisrakennuksen aulatilaa (u-s-2-merkintä).

Rakennetun ympäristön arvoja koskevat selvitykset

(27) Kaavaselostuksen mukaan Marian sairaala perustettiin 1880-luvulla Helsingin ensimmäiseksi kunnalliseksi sairaalaksi. Alue edustaa kerroksellista, terveydenhoidon historiallisesta kehityksestä kertovaa miljöötä, jonka alkuperäinen mittakaava ja koordinaatisto on säilynyt. Sairaala-alueen pohjoisosa on reunoiltaan suljettu alue, jonka rakennukset liittävät sen osaksi ympäröivää kivikaupunkia. Alueen keskiosassa erityisiä arvoja on sairaala-alueen vanhimman rakennuksen, vanhan huoltorakennuksen ympäristössä. Myös aluetta halkova pohjoiseteläsuuntainen sairaalan keskeisraitti on säilynyt. Alueen eteläosa on ympäristöhistoriallisesti parhaiten säilynyt alue: puupaviljongit ja puusto liittävät alueen laajemmin osaksi Hietaniemen hautausmaan ja Ruoholahden villojen muodostamaa viherympäristöä, joka on rakentamistavaltaan matala ja pienimittakaavainen. Sairaalatoiminta alueella on päättynyt vuonna 2014.

(28) Marian sairaalan alueesta on laadittu ympäristöhistoriallinen selvitys (Loci Maisema-arkkitehdit Oy, 2012), jossa alueen eteläosa on osoitettu parhaiten säilyneeksi alueeksi ja pohjoisosa tilarakenteeltaan säilyneeksi alueeksi. Selvityksessä on esitetty, että alueen eteläosalla on kaupungin puutalovyöhykkeen osana erittäin tärkeä merkitys – ei vain yksittäisten säilyneiden puutalojen – vaan myös sen tähden, miten ne liittyvät laajempaan kaupunkirakenteelliseen ja maisemalliseen kokonaisuuteen. Marian sairaalan rakennuksista on lisäksi laadittu rakennushistorian selvitys ja inventointi (Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy, 2011), jossa on esitetty yksityiskohtaista selvitystä alueen rakennusten ja piha-alueen vaiheista ja nykytilasta.

(29) Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 10.1.2020 kaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossa todennut, että vanhan sairaala-alueen pohjoisosan arvokas 1900-luvun alun kerrostuma on huomioitu rakennussuojelun ja kulttuuriympäristön osalta asianmukaisesti. Vanhemman paviljonkisairaala-alueen kerrostuman eteläosa, jossa on yhä jäljellä paviljonkisairaalan ominaispiirteisiin lukeutuva vanhojen puurakennusten väljä sijoittelu puutarhamaisessa ympäristössä, sen sijaan menetetään. On valitettavaa, että kulttuurihistoriallisesti merkityksellinen sairaala-alue katoaa tältä osin ja korvautuu alueen rakennushistoriaan nähden sille vieraalla massiivisella ja korkealla rakentamisella, joka ei huomioi vanhan sairaala-alueen ominaispiirteitä.

(30) Helsingin kaupunginmuseo on 13.1.2020 kaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossa todennut, että museo ei ole puoltanut asemakaavan muutosta, koska sen näkemyksen mukaan rakennussuojelun purkaminen ei voi olla asemakaavan uudistamisen lähtökohtana, jos alueen ja sen rakennusten kulttuurihistorialliset arvot ovat edelleen säilyneet. Helsingin kaupungin oman historian vaaliminen ja sen kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennusperinnön kunnioittaminen ja säilyttäminen tulee olla ensisijaista purkamisajatusten sijaan. Alueen eteläosan suunnittelua olisi tullut edistää sen ominaispiirteet säilyttävästä näkökulmasta käsin. Marian entinen sairaala-alue on kulttuurihistoriallisesti merkittävä Helsingin ensimmäisenä kunnallisena sairaalana ja yhtenä Suomen ensimmäisistä kunnallissairaaloista. Vaikka alueen yli sadan vuoden mittainen sairaalakäyttö on päättynyt, kertoo alue edelleen sairaanhoidon historiallisesta kehityksestä ja sen arkkitehtuurista 1880-luvulta lähtien rakennetun rakennuskannan kautta. Marian sairaala-alueen eteläosa, johon kaavaehdotuksessa esitetyt uudisrakentamisen tavoitteet keskittyvät, on parhaiten säilynyt osa sairaalaympäristökokonaisuudesta. Lisäksi eteläosa säilyneine puutaloineen ja puistoineen liittyy Hietaniemen hautausmaiden ja Lapinlahden sairaalapuiston sekä Ruoholahden villojen muodostamaan itä-länsisuuntaiseen, mittakaavaltaan matalana säilyneeseen kulttuuriympäristöön.

Oikeudellinen arviointi

Kaavaratkaisun perusteena olevien selvitysten riittävyys

(31) Asemakaavan on maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n 1 momentin mukaan perustuttava kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Vaikutuksia selvitettäessä on otettava huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, ja selvitykset on kohdennettava tavoitellun kaavaratkaisun kannalta olennaisiin asioihin. Kaavaa laadittaessa on maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n 2 momentin mukaan lisäksi tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset. Laadittujen selvitysten perusteella on oltava mahdollista arvioida, täyttääkö asemakaava maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:ssä asetetut kaavan sisältövaatimukset.

(32) Kysymyksessä olevan asemakaavan muutoksen tarkoituksena on kaavaselostuksen mukaan entisen sairaala-alueen muuttaminen toimitila-alueeksi ja alueen eteläosan merkittävä täydennysrakentaminen toimitilakäyttöön. Samalla on tarkoituksena suojella kaava-alueelle sijoittuvat kulttuurihistoriallisesti erityisen arvokkaat rakennukset.

(33) Kaavaselostuksessa on esitetty kuvaus alueen nykytilanteesta sekä kaavamuutoksella tavoitellusta maankäyttöratkaisusta ja sen keskeisistä vaikutuksista. Siltä osin kuin on kysymys kaavamuutoksen vaikutuksista alueen rakennetun ympäristön arvoihin, kaavaselostuksessa sekä kaava-aineistoon kuuluvissa ympäristöhistoriallisessa selvityksessä ja alueen rakennuksista laaditussa rakennushistorian selvityksessä ja inventoinnissa on arvioitu kattavasti kaavamuutosalueen sekä sillä sijaitsevien rakennusten rakennetun ympäristön arvoja ja ominaispiirteitä.

(34) Arvioitaessa sitä, onko kaavaa laadittaessa tarpeellisessa määrin tarkasteltu mahdollisuutta alueen eteläosan kehittämiseen siten, että eteläosalle osoitettavan uudisrakentamisen yhteydessä myös siellä olevia rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia voitaisiin säilyttää nykyisillä sijoillaan, on tarkastelun lähtökohtina otettava huomioon kaavamuutoksen tarkoitus sekä kaava-alueen erityispiirteiden asettamat maankäytölliset reunaehdot.

(35) Kaavamuutoksen tavoitteena oleva merkittävä täydennysrakentaminen kohdistuu tässä tapauksessa pinta-alaltaan varsin pienelle ja liikenneväylien rajaamalle, nykytilanteessa matalasti ja väljästi rakennetulle alueelle. Alueelle aiheutuu saadun selvityksen perusteella Mechelininkadun ja Porkkalankadun liikenteestä voimakasta liikennemelua. Nämä kaava-alueen erityispiirteet huomioon ottaen on pidettävä selvitettynä, ettei kaavamuutoksen tavoitteena olevaa täydennysrakentamista tavoitellun rakentamisen määrä ja uudisrakentamiselle asetetut, muun ohella meluntorjuntaa koskevat vaatimukset huomioon ottaen ole mahdollista toteuttaa ilman, että alueen matalaan ja väljään rakentamiseen liittyviä rakennetun ympäristön arvoja samalla menetetään. Myös mahdollisuudet kaavamuutoksen tavoitteena olevan täydennysrakentamisen toteuttamiseen siten, että kaava-alueen eteläosan rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset samalla säilytettäisiin nykyisillä sijoillaan, voidaan samoista syistä arvioida hyvin rajallisiksi. Erillisen kaava-alueen eteläosan vaihtoehtoisia suunnitteluratkaisuja koskevan tarkastelun puuttumista ei siten voida tässä tilanteessa pitää asian arvioinnin kannalta merkityksellisenä selvityspuutteena.

(36) Kaavaratkaisu on perustunut alueelle suunniteltu käyttötarkoitus huomioon ottaen riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointeihin. Laadittuja selvityksiä voidaan pitää riittävinä sen arvioimiseksi, täyttääkö kaavamuutos maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:ssä tarkoitetut kaavan sisältövaatimukset.

(37) Korkein hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että muutoksenhaun kohteena olevassa asiassa on kysymys Helsingin kaupunginvaltuuston 9.9.2020 hyväksymän asemakaavamuutoksen lainmukaisuuden arvioimisesta. Tähän nähden asiassa ei ole merkitystä sillä, painottaisiko joku toinen kaavaratkaisu mahdollisesti paremmin punnittavana olevia maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia asemakaavan sisältövaatimuksia.

Rakennetun ympäristön arvojen huomioon ottaminen

(38) Asemakaavan muutoksen tarkoituksena on edellä todetusti entisen sairaala-alueen muuttaminen toimitila-alueeksi ja alueen eteläosan merkittävä täydennysrakentaminen toimitilakäyttöön. Samalla kaava-alueen pohjoisosaan sijoittuvat kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset on osoitettu suojeltaviksi. Kaavamuutosalueen eteläosassa sijaitsevista rakennuksista desinfiointivierasmaja ja kulkutautipaviljonki on tarkoitus siirtää Helsingin Itä-Pakilan Toivolan alueelle, kappeli- ja obduktiorakennus on suunniteltu siirrettäväksi kaava-alueen pohjoisosaan ja tiilirakenteisesta desinfiointilaitoksesta on tarkoitus säilyttää ”muistuma” osana kaava-alueen eteläosaan rakennettavan uudisrakennuksen aulatilaa.

(39) Kaavamuutoksen lainmukaisuutta koskevan arvioinnin lähtökohtana on otettava huomioon, että asemakaavan sisältöä ohjaavat nyt kysymyksessä olevilta osin oikeusvaikutteinen yleiskaava sekä maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:ssä säädetyt asemakaavan sisältövaatimukset. Kaupungilla on maankäyttö- ja rakennuslain 20 §:n nojalla oikeus painottaa kaavan erilaisia sisältövaatimuksia haluamallaan tavalla, kunhan kaikki sisältövaatimukset otetaan punninnassa laissa edellytetyllä asianmukaisella painoarvolla huomioon.

(40) Kaavamuutosalue on yleiskaavassa kantakaupunkialuetta (C2) eikä alueelle ole yleiskaavassa osoitettu oikeusvaikutteisia rakennetun kulttuuriympäristön suojelua koskevia merkintöjä. Myöskään Mechelininkadun toiselle puolelle sijoittuvien RKY-alueiden ei voida katsoa muodostavan estettä kaavamuutoksen mukaiselle rakentamiselle. Kaavamuutosalueelle ei siten kohdistu sen käyttöä rajoittavia suojelumerkintöjä ja kaavamuutosta voidaan muutoinkin pitää alueella voimassa olevan yleiskaavan mukaisena.

(41) Asiantuntijalausuntojen ja muun kirjallisen selvityksen perusteella kaava-alueen eteläosa on parhaiten säilynyttä osaa sairaalaympäristökokonaisuudesta. Saman selvityksen mukaan kaava-alueen eteläosassa sijaitsevilla kappeli- ja obduktiorakennuksella, desinfiointilaitoksella, desinfiointivierasmajalla ja kulkutautirakennuksella sekä niiden muodostamalla kokonaisuudella on edelleen rakennus- ja kulttuurihistoriallisia arvoja. Asemakaavan muutoksen tavoitteena oleva kaava-alueen eteläosan merkittävä täydennysrakentaminen merkitsee tähän alueeseen selvitysten mukaan liittyvien rakennetun ympäristön arvojen menettämistä. Siltä osin kuin alueen eteläosassa sijaitsevat rakennukset on osoitettu siirrettäväksi, merkitsee kaavaratkaisu joka tapauksessa näiden rakennusten paikkaan sidottujen suojeluarvojen menettämistä.

(42) Kaavamuutosalueen nykytilannetta koskevana selvityksenä on toisaalta otettava huomioon, että alueen käyttö sairaalatoimintaan on päättynyt vuonna 2014, ja alueen luonne on tämän vuoksi muuttunut. Korkeimman hallinto-oikeuden järjestämällä katselmuksella tehtyjen havaintojen sekä muun asiassa saadun selvityksen perusteella voidaan lisäksi todeta, että kaava-alueen eteläosan ja sillä sijaitsevien rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten käyttömahdollisuuksia rajoittavat nykytilanteessa merkittävästi alueen rajautuminen liikenneväyliin sekä Mechelininkadun ja Porkkalankadun liikenteestä aiheutuva liikennemelu ja huono ilmanlaatu. Katselmushavaintojen perusteella kaava-alueen eteläosan rakennusten historia ja niiden aikanaan muodostama toiminnallinen yhteys suhteessa toisiinsa tai suhteessa kaava-alueen pohjoisosan rakennuksiin ei myöskään ole enää kaupunkikuvassa välittömästi havaittavissa.

(43) Kun otetaan huomioon kaava-alueen eteläosan ja sillä sijaitsevien rakennusten suojeluarvoista sekä toisaalta alueen nykytilanteesta ja käyttömahdollisuuksista saatu selvitys, kaava-alueen eteläosaan alueena tai kaavamuutoksen johdosta purettaviksi tai siirrettäviksi tuleviin rakennuksiin ei kokonaisuutena arvioiden liity sellaisia suojeluarvoja, joita olisi asemakaavalle asetettuja erisuuntaisia sisältövaatimuksia punnittaessa tullut ehdottomasti painottaa enemmän kuin kaavaratkaisun perusteeksi esitettyjä alueen kehittämiseen liittyviä seikkoja. Näin ollen, ja kun lisäksi otetaan huomioon kaavaratkaisun vaikutus entisen sairaala-alueen rakennetun ympäristön arvojen säilymiseen muutoin, rakennetun ympäristön vaalimista ja siihen liittyvien erityisten arvojen hävittämiskieltoa koskeva asemakaavan sisältövaatimus on otettu kaavaratkaisussa riittävällä tavalla huomioon.

(44) Korkein hallinto-oikeus toteaa vielä, ettei alueella voimassa oleva asemakaava ole oikeudellisesti sitovalla tavalla ohjeena asemakaavan muuttamiselle, eikä muutoksenhaun kohteena oleva kaavamuutos siten ole lainvastainen yksinomaan sen vuoksi, että kysymys kaava-alueen eteläosassa sijaitsevien rakennusten suojelemisesta on nyt ratkaistu eri tavoin kuin voimassa olevassa kaavassa.

Johtopäätökset ja lopputulos

(45) Kaavaratkaisu on alueelle suunniteltu käyttötarkoitus huomioon ottaen perustunut kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Rakennetun ympäristön vaalimista ja siihen liittyvien erityisten arvojen hävittämiskieltoa koskeva asemakaavan sisältövaatimus on otettu kaavaratkaisussa riittävällä tavalla huomioon. Tämän vuoksi ja kun myös otetaan huomioon, mitä hallinto-oikeus on lausunut muiden hallinto-oikeudessa esillä olleiden valitusperusteiden osalta, kaupunginvaltuusto on voinut harkintavaltansa puitteissa hyväksyä asemakaavamuutoksen, eikä päätös ole kuntalain 135 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen.

(46) Edellä olevan perusteella ja kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset ja saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Asunto Oy Kampin Anttilan ja sen asiakumppaneiden Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksestä hallinto-oikeudelle tekemä valitus hylättävä. Helsingin kaupunginvaltuuston päätös asemakaavan muutoksen hyväksymisestä jää siten voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Jaakko Autio ja Robert Utter. Asian esittelijä Petri Hellstén.

Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys.

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Jaakko Aution äänestyslausunto:

”Myönnän Helsingin kaupunginhallitukselle valitusluvan ja tutkin asian. Hylkään valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Perustelut

Viittaan asiassa sovellettuja oikeusohjeita koskevilta osin enemmistön perusteluista ilmenevään.

Helsingin kaupunginvaltuusto on 9.9.2020 (§ 198) hyväksynyt Marian kasvuyrityskampusta koskevan asemakaavan muutoksen. Helsingin hallinto-oikeus on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään, järjestettyään asiassa katselmuksen, Asunto Oy Kampin Anttilan ja sen asiakumppaneiden valituksesta kumonnut kaupunginvaltuuston päätöksen asemakaavan hyväksymisestä.

Asiassa on Helsingin kaupunginhallituksen valituksesta ratkaistavana, onko kyseinen asemakaavamuutos lainvastainen hallinto-oikeuden päätöksessä esitetyillä vaihtoehtotarkastelun puutteellisuuteen ja rakennetun ympäristön vaalimista koskevan asemakaavan sisältövaatimuksen vastaisuuteen liittyvillä perusteilla.

Asemakaavamuutos koskee Marian entistä sairaala-aluetta Helsingin Kampin kaupunginosassa sekä kysymyksessä olevaa korttelia 4170 ympäröiviä katualueita ja Baanan eteläosaa. Kaavamuutosalueen eteläosaan on osoitettu toimitilarakennusten korttelialue KTY-2.

Asiassa on pidettävä selvitettynä, että asemakaavan muutoksen tavoitteena oleva kaava-alueen eteläosan merkittävä täydennysrakentaminen merkitsee alueen eteläosaan liittyvien rakennetun ympäristön arvojen menettämistä.

Kaavamuutosalueella ei ole voimassa olevassa yleiskaavassa osoitettu rakennetun kulttuuriympäristön suojelua koskevia merkintöjä. Marian sairaalan aluetta ei ole nimetty RKY-alueeksi toisin kuin viereinen Mechelininkadun länsipuolen hautausmaa ja Lapinlahden sairaalan alue. Yleiskaavaan liitetyn teemakartan merkinnöistä kuitenkin ilmenee, että Marian sairaalan alueella on kulttuurihistoriallisia arvoja.

Kaavaselostuksessa on todettu, että alueen historia ja kulttuuriympäristöarvot säilyvät pohjoisosassa, jossa kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennuskanta suojellaan ja rakennuksille määritellään uusi käyttö osana koko entisen sairaala-alueen laajuista kasvuyrityskampusta. Kaavaselostuksen mukaan alueen pohjoisosaan sijoittuvalla korttelialueella sijaitsevat entisen sairaala-alueen tärkeimmät ja rakennustaiteellisesti, historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaimmat rakennukset.

Marian sairaalan alueesta on laadittu ympäristöhistoriallinen selvitys (Loci Maisema-arkkitehdit Oy, 2012), jossa alueen eteläosa on osoitettu parhaiten säilyneeksi alueeksi ja pohjoisosa tilarakenteeltaan säilyneeksi alueeksi. Selvityksessä on esitetty, että alueen eteläosalla on kaupungin puutalovyöhykkeen osana erittäin tärkeä merkitys – ei vain yksittäisten säilyneiden puutalojen – vaan myös sen tähden, miten ne liittyvät laajempaan kaupunkirakenteelliseen ja maisemalliseen kokonaisuuteen. Kyseessä on mittakaavaltaan harvinainen vanha Helsingin kantakaupungin matala ja vehreä kulttuuriympäristö. Helsingin kantakaupungissa on kaiken kaikkiaan säilynyt hyvin vähän 1800-luvun puutaloja.

Saatujen selvitysten mukaan suunnittelualueen eteläosa on parhaiten säilynyt osa-alue ja siellä sijaitsee neljä kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennusta: kappeli- ja obduktiorakennus, desinfiointilaitos, desinfiointivierasmaja sekä kulkutautipaviljonki. Voimassa olevassa asemakaavassa kolme viimeksi mainittua rakennusta on osoitettu suojeltaviksi merkinnällä sr-2. Nyt kyseessä olevassa asemakaavamuutoksessa suojelumerkinnät sr-2 merkinnät on poistettu ja kappeli- ja obduktiorakennus on tarkoitus siirtää kaava-alueen pohjoisosaan ja desinfiointilaitos puretaan siten, että siitä säilytetään ”muistuma” osana uudisrakennuksen aulatilaa. Kulkutautipaviljonki ja desinfiointivierasmaja siirretään kaava-alueen ulkopuolelle toiseen kaupunginosaan. Kaava-alueella pohjoisemmaksi siirrettävä kappeli- ja obduktiorakennus osoitetaan jatkossa suojeltavaksi merkinnällä sr-1.

Arvioitaessa sitä, onko kaavaa laadittaessa tarpeellisessa määrin tarkasteltu mahdollisuutta alueen eteläosan kehittämiseen siten, että eteläosalle osoitettavan uudisrakentamisen yhteydessä myös siellä olevia rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia ja ympäristöä voitaisiin säilyttää, on tarkastelun lähtökohtina otettava huomioon kaavamuutoksen tarkoitus sekä kaava-alueen erityispiirteiden kaavamuutokselle asettamat maankäytölliset reunaehdot. Erityisesti näiden reunaehtojen täyttymistä arvioin eri tavoin kuin enemmistö.

Vaikka Marian sairaala-alueen yli sadan vuoden mittainen sairaalakäyttö on päättynyt vuonna 2014, koko alue on edelleen muistuma sairaanhoidon historiallisesta kehityksestä sekä arvokas osa vanhaa Helsingin historiaa. Helsingin kaupunginmuseon lausunnon mukaan Marian entinen sairaala-alue kulttuurihistoriallisesti on merkittävä Helsingin ensimmäisenä kunnallisena sairaalana ja yhtenä Suomen ensimmäisistä kunnallissairaaloista. Rakennusten ikääntyessä ja historiallisten arvojen lisääntyessä samalla niiden käyttöön liittyvät arvot sekä toiminnallisuus vääjäämättä vähenevät. Sairaalatoiminnan kehityksen myötä on ilmeistä, että 1800-luvun rakennuksilla ei enää ole löydettävissä tarkoituksenmukaista käyttöä nykyaikaisessa sairaanhoidossa. Kun otetaan huomioon, että kyseessä on yksi Helsingin parhaiten säilyneistä 1800-luvun historiallisista aluekokonaisuuksista, ei sairaalatoiminnan loppumiselle tulee antaa ratkaisevaa merkitystä. Sairaalatoiminnan päättyminen alueella ei ole katsottava muuttaneen alueen arvokasta ja historiallisesti kerrostunutta luonnetta.

Katson, että esitetyn selvityksen perusteella kaava-alueen eteläosan rakennuksilla ja ympäristöllä on edelleen merkittäviä rakennus- ja kulttuurihistoriallisia arvoja, ja eteläosa muodostaa yhdessä pohjoisosan kanssa arvokkaan kerroksellisen kokonaisuuden. Marian sairaala-alueen eteläosa, johon kaavaehdotuksessa esitetty uudisrakentaminen keskittyy, on vanhin osa sairaalaympäristöä. Asiassa esitetyn selvityksen ja katselmuksessa tehtyjen havaintojen perusteella alueen rakennus- ja kulttuurihistorialliset arvot liittyvät kokonaisuuteen, jota osaltaan tukevat myös lähiympäristössä sijaitsevat samantyyppiset puistomaiset alueet. Eteläosa liittyy vilkkaasta Mechelininkadusta huolimatta Hietaniemen hautausmaiden ja Lapinlahden sairaalapuiston sekä kiinteästi Baanan ylitse Ruoholahden villojen muodostamaan itä-länsisuuntaiseen, mittakaavaltaan matalaan ja säilyneeseen Helsingin kantakaupungissa harvinaiseen vanhaan kulttuuriympäristöön.

Se, että alueelle aiheutuu saadun selvityksen ja katselmuksen havaintojen perusteella Mechelininkadun ja Porkkalankadun liikenteestä nykytilanteessa merkittävää liikennemelua, ei ole esteenä meluntorjunnan toimenpiteiden selvittämiselle sekä alueen riittäville meluntorjuntatoimenpiteille. Selvitysten ja katselmuksen havaintojen perusteella voidaan todeta, että alueen melutilannetta on mahdollista parantaa monin eri tavoin, eikä liikennemelun torjunnan ainoa mahdollinen ratkaisu ole, että toimitilarakennusten korkea rakennusmassa toimii itsessään meluesteenä. Asiassa ei ole myöskään esitetty selvitystä siitä, että huono ilman laatu estäisi kaava-alueen eteläosan ja sillä sijaitsevien rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten käytön. Alueella on tälläkin hetkellä toimitiloja ja varsin hyväkuntoiset rakennukset ovat pääosin käytössä.

Asemakaavaa laadittaessa tulee sovittaa yhteen erilaisia, vastakkaisiakin tavoitteita ja arvoja, eikä näitä kaikkia voida aina ottaa täysimääräisesti huomioon. Kaupungilla on maankäyttö- ja rakennuslain 20 §:n nojalla oikeus painottaa kaavan erilaisia sisältövaatimuksia haluamallaan tavalla, kunhan kaikki sisältövaatimukset otetaan punninnassa laissa edellytetyllä asianmukaisella painoarvolla huomioon.

Totean, ettei asemakaavaa valmisteltaessa ole tutkittu vaihtoehtoa alueen kehittämisestä ja arvokkaiden rakennusten jatkokäyttömahdollisuuksista siten, että eteläosalle osoitettavan uudisrakentamisen yhteydessä myös siellä olevia rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia ja alueen ominaispiirteitä voitaisiin säilyttää.

Edellä sanotun perusteella katson, että kaavaa laadittaessa ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvitetty eteläosan rakennetun ympäristön arvot huomioon ottavaa vaihtoehtoa, kun kyse on pohjois- ja eteläosan muodostamasta rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta kokonaisuudesta. Täydennysrakentamisen ratkaisu, jossa on sovitettu yhteen sekä liikenteen aiheuttamat haasteet että alueen arvokkaan rakennuskannan ja ympäristön antamat reunaehdot olisi tullut selvittää, kun otetaan huomioon tarve säilyttää jäljellä olevaa Helsingin kaupungin historiaa jälkipolville sekä vaalia arvokasta aluetta.

Mahdollisuudet kaavamuutoksen tavoitteena olevan täydennysrakentamisen toteuttamiseen siten, että kaava-alueen eteläosan rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset samalla kokonaan tai valtaosin säilytettäisiin, olisi edellä todetusti tullut näissä oloissa selvittää. Tämän vuoksi kaavamuutos ei näissä oloissa täytä riittävällä tavalla maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentissa säädettyä rakennetun ympäristön arvojen vaalimista ja erityisten arvojen hävittämiskieltoa koskevaa sisältövaatimusta.”