KHO:2014:112

Nigeriasta kotoisin oleva naishenkilö A oli hakenut kansainvälistä suojelua Suomesta. Maahanmuuttovirasto oli katsonut A:n joutuneen ihmiskaupan uhriksi Euroopassa, jonne hänet oli kotimaastaan erehdytetty lähtemään, ja jossa hänet oli pakotettu työskentelemään prostituoituna. Maahanmuuttoviraston mukaan A:lla oli Nigeriassa mahdollisuus kääntyä viranomaisten puoleen saadakseen suojelua ihmiskaupassa uhriutumista vastaan ja hylännyt A:n kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Maahanmuuttovirasto oli myöntänyt A:lle oleskeluluvan ihmiskaupan uhrina ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin nojalla, koska virasto katsoi A:n olevan mainitun säännöksen tarkoittamassa haavoittuvassa asemassa traumatisoituneena pienen lapsen yksihuoltajana. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä koskien kansainvälisen suojelun myöntämistä ihmiskaupassa uhriutumisen vuoksi.

Asiassa oli ratkaistavana kysymys, oliko ihmiskaupan uhriksi joutuneella ja jatkuvan oleskeluluvan ulkomaalaislain 52 a §:n nojalla saaneella A:lla oikeus ihmiskaupassa uhriutumisensa tai uudelleen uhriutumisen vaaran vuoksi turvapaikkaan tai oleskelulupaan toissijaisen suojelun perusteella. Tällöin oli kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, mitä mahdollisuuksia A:lla oli saada suojelua kotimaansa Nigerian viranomaisilta.

Arvioitaessa ihmiskaupan uhrin kansainvälisen suojelun tarvetta oli otettava huomioon se, oliko odotettavissa, että hän saattaa kotimaahansa palatessaan joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi ja oliko hänellä mahdollisuuksia saada suojaa kotimaansa viranomaisilta. Vaikka uudelleen uhriutumisen vaaraa ei todennäköisesti olisi, oli otettava kuitenkin huomioon, oliko uhriutuminen aiheuttanut hänelle sellaisia vaikeita terveydellisiä seurauksia, joiden vuoksi palauttaminen kotimaahan olisi kohtuutonta hänen kokemuksiensa vuoksi. Valtion suojelun saatavuutta arvioitaessa oli otettava huomioon sekä valtion halu että sen käytettävissä olevat keinot ja resurssit suojata ja auttaa ihmiskaupan uhreja.

Prostituutioon pakottamista ja siihen liittyvää taloudellista hyväksikäyttöä oli pidettävä yhtenä ihmiskaupan muotona, joka ilmeni sukupuoleen liittyvänä väkivaltana ja hyväksikäyttönä. Ulkomaalaislain 52 a §:ssä erityisesti ihmiskaupan uhreille säädetyn oleskeluluvan sijasta uhrit voivat olla oikeutettuja ulkomaalaislain 87 §:n mukaiseen turvapaikkaan tai 88 §:n mukaiseen toissijaiseen suojeluun, mikäli kansainvälisen suojelun kriteerit heidän kohdallaan muutoin täyttyivät. Ihmiskaupan kohteiksi joutuneita naisia voitiin lähtökohtaisesti pitää ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa ja 87 b §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuun tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuuluvina, joten turvapaikan tarvetta harkittaessa tuli arvioitavaksi, oliko henkilöllä objektiivisesti arvioiden perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ihmiskaupan uhrina. Ellei näin ollut, henkilö saattoi kuitenkin olla oikeutettu toissijaiseen suojeluun, mikäli voitiin arvioida olevan merkittäviä perusteita uskoa hänen voivan joutua kotimaahansa palautettuna todelliseen epäinhimillisen kohtelun vaaraan tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Kansainvälisen suojelun tarvetta arvioitaessa erityistä huomiota oli kiinnitettävä uudelleen uhriutumisen vaaraan ja siihen, minkälaisia mahdollisuuksia henkilöllä oli omassa tilanteessaan saada suojelua kotimaansa viranomaisilta muun ohella uudelleen uhriutumista vastaan.

Asiassa oli käytettävissä olevan maatietouden perusteella pidettävä selvitettynä, että Nigeria oli yksi keskeisiä Eurooppaan suuntautuvan ihmiskaupan lähtömaita. Toisaalta saadun selvityksen perusteella voitiin kuitenkin todeta, että Nigeria oli panostanut ihmiskaupan vastaiseen toimintaan, uhrien auttamiseen ja rikosvastuun toteuttamiseen. Nigeriassa oli ihmiskaupan vastaista työtä tekevä virasto NAPTIP, joka toimi yhteistyössä muiden viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Ihmiskaupan vastaiseen toimintaan käytettävissä olevat resurssit olivat Nigeriassa toistaiseksi riittämättömät ihmiskauppatilanteen saamiseksi hallintaan, mutta perusta ihmiskaupan vastaiselle toiminnalle ja auttamisjärjestelmälle oli olemassa. Viranomaisten lisäksi Nigeriassa oli kansallisia ja kansainvälisiä järjestöjä, jotka tekivät työtä ihmiskaupan uhrien auttamiseksi ja NAPTIP:n yhteistyö näiden järjestöjen kanssa oli toimivaa. Vaikka maahan palaavien ihmiskaupan uhrien pääsyssä auttamisjärjestelmien piiriin oli todettu puutteita, viranomaisten ja järjestöjen välisellä yhteistyöllä ihmiskaupan uhreja oli mahdollista palauttaa Nigeriaan siten, että uhrit pääsivät paikallisten auttamisjärjestelmien piiriin. Auttamisjärjestelmien kautta oli mahdollista saada myös terveydenhoitoa, taloudellista tukea ja muuta apua yhteiskuntaan uudelleen integroitumiseksi niin, että vältyttiin uudelleen uhriutumiselta.

A:n oli prostituutioon värvännyt yksittäinen naishenkilö, eikä asiassa ollut ilmennyt yhteyksiä laajempaan prostituutiota harjoittavaan verkostoon. A:lla ei ollut enää Suomeen tultuaan ollut yhteyksiä tähän henkilöön. Uhriutuminen oli tapahtunut hänen kotimaansa ulkopuolella ja Nigeriassa hänellä voitiin arvioida olevan mahdollisuuksia saada suojelua kotimaansa viranomaisilta. Hänellä oli ammatti ja sukulaisia Nigeriassa. Näin ollen, ja vaikka A oli kertomansa mukaan jäänyt velkaa hänet prostituutioon houkutelleelle henkilölle, hänellä ei voitu arvioida olevan turvapaikkaan oikeuttavin tavoin perusteltua pelkoa aiemman ulkomailla tapahtuneen prostituutioon pakottamisen vuoksi tai uudelleen prostituutioon joutumisen vaarasta kotimaassaan. Asiassa ei myöskään ollut tullut esiin merkittäviä perusteita uskoa hänen kotimaahansa palatessaan joutuvan epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Perusteita myöntää asiassa turvapaikkaa taikka oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella ei ollut.

Ulkomaalaislaki 3 § 13 kohta, 52 a §, 87 § 1 momentti, 87 b § 1 ja 3 momentit, 88 §:n 1 momentti, 88 c § ja 88 d §

UNHCR:n suositus HCR/GIP/06/07 (YK:n vuoden 1951 yleissopimuksen artiklan 1 A(2) ja vuoden 1967 lisäpöytäkirjan mukaisen pakolaisaseman soveltamisesta ihmiskaupan uhreihin tai sellaisessa vaarassa oleviin henkilöihin)

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 31.8.2012 nro 12/0828/1

Asian vaiheet

Maahanmuuttovirasto on 14.11.2011 hylännyt muutoksenhakijoiden turvapaikkaa ja oleskelulupaa kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella koskevan hakemuksen. Virasto on myöntänyt A:lle oleskeluluvan ulkomaalaislain 52 a §:n perusteella ihmiskaupan uhrina erityisen haavoittuvan aseman vuoksi ja B:lle perhesiteen perusteella.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta. Lisäksi edellytetään, että henkilö ei voi tai on pelkonsa vuoksi haluton turvautumaan kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa suojeluun.

Hakija perustelee turvapaikkahakemustaan sillä, että on joutunut vasten tahtoaan toimimaan prostituoituna koko Euroopassa oleskelunsa ajan maksaakseen velkansa hänet Eurooppaan tuoneelle henkilölle.

Ulkomaalaislain 87 a §:n 1 momentin mukaan vainoksi katsotaan teot, jotka ovat laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi sellaisia, että ne loukkaavat vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Vainoksi katsotaan myös vakavuudeltaan vastaava kertymä sellaisia tekoja, joihin kuuluu ihmisoikeusloukkauksia. Hakija on pakotettu työskentelemään prostituoituna ja hänet on pahoinpidelty lukuisia kertoja. Näitä tekoja voidaan pitää ulkomaalaislain 87 a §:n 1 momentin määritelmän mukaisina vainoksi katsottavina tekoina.

Ulkomaalaislain 3 §:n 1 momentin 22 kohdan mukaan ihmiskaupalla tarkoitetaan rikoslain (39/1889) 25 luvun 3 ja 3 a §:ssä tarkoitettua ihmiskauppaa ja törkeää ihmiskauppaa. Ihmiskaupan uhrilla tarkoitetaan henkilöä, jonka voidaan perustellusti epäillä joutuneen ihmiskaupan uhriksi. Rikoslain mukaan ihmiskaupasta on tuomittava henkilö, joka 1) käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa, 2) erehdyttämällä toista tai tämän erehdystä hyväksi käyttämällä, 3) maksamalla korvauksen toista vallassaan pitävälle henkilölle tai 4) ottamalla vastaan sellaisen korvauksen (keino) ottaa toisen valtaansa, värvää toisen taikka luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa toisen (toiminta) hänen saattamisekseen 20 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tai siihen rinnastettavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudoksien poistamiseksi taloudellisessa hyötymistarkoituksessa (tarkoitus).

Ulkomaalaislain 87 b §:n 1 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät. Pakottaminen prostituoituna toimimiseen katsotaan yhdeksi ihmiskaupan muodoksi, joten näin ollen ihmiskaupan uhrina hakijan voidaan katsoa kuuluvan tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään, jolloin kyseessä on ulkomaalaislain 87 b §:ssä tarkoitettu vainon syy.

Nigeria on yksi keskeisiä Eurooppaan suuntautuvan ihmiskaupan lähtömaita. Tyypillinen muoto on naisten joutuminen ihmiskaupan uhreiksi prostituutiossa. Nigeriassa pyritään panostamaan ihmiskaupan torjuntaan. NAPTIP:n (The National Agency for Prohibition of Trafficking in Persons and Other Related Matters) lisäksi paikalliset kansalaisjärjestöt tekevät työtä ihmiskaupan uhrien auttamiseksi. Vaikka Nigerian hallitus antaa kansalaisjärjestöille ja muille järjestöille apurahoja uhrien suojelemiseksi, katsotaan sen kuitenkin olevan varsin nihkeä resurssien jakamisessa. Toisena ongelmana ja haasteena maassa on viranomaisten (muut kuin NAPTIP), poliisien ja maahanmuuttoviranomaisten tietotaito ihmiskaupan uhrien tunnistamisessa. Yhdysvaltojen sisäministeriön ihmiskauppaa koskevan vuosiraportin (2011) mukaan NAPTIP:lla on kahdeksan turvakotia, joissa tarjotaan muun muassa neuvontaa, oikeusapua ja terveydenhoitoa ihmiskaupan uhreille. NAPTIP:lla on sairaaloiden ja klinikoiden kanssa sopimuksia erikoissairaanhoitoa tarvitseville. Turvakoteja sijaitsee NAPTIP:n mukaan seuraavissa kaupungeissa: Abuja, Lagos, Benin, Uyo, Enugu, Kano ja Sokoto. IOM, NAPTIP ja kansalaisjärjestöt myös vastaanottavat Lagosin lentokentällä maahan palaavia ihmiskaupan uhreja ja järjestävät heille tukea ja suojelua.

Tiedot Nigeriaan palanneiden ihmiskaupan uhrien kohtelusta vaihtelevat. Päätekijät saattavat olla ulkomailla, eivätkä uhrin Nigeriassa värvänneet henkilöt välttämättä kykene tai sanktioiden pelossa halua uhata uhria. Kotimaahan palannut uhri, joka ei ole maksanut velkaansa takaisin, on suuremmassa vaarassa joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi, sekä tekijöiden että oman perheensä taholta. Tekijät saattavat myös vaatia uhrin perhettä maksamaan velan. Vakavasta vainosta tai tapoista kotimaahan palaamisen vuoksi ei ole ollut viitteitä. Uudelleen uhriutuminen on kuitenkin melko tyypillinen ilmiö.

Hakijan erehdytys Eurooppaan tulon tarkoituksesta, kuljetus sekä majoittaminen tarkoituksena hakijasta hyötyminen hänen maksaessaan suhteettoman velan prostituutiolla täyttää ihmiskaupan tunnusmerkistön. Hakijaa on kontrolloitu pelolla ja väkivallalla. Hakijan kertoman kaltainen kohtelu, uhkailu ja pahoinpitely on yhteneväistä siihen, mitä tiedetään Nigeriasta peräisin olevasta ihmiskaupasta.

Se, että hakija ei osaa sanoa, miten häneen entisenä prostituoituna suhtauduttaisiin kotimaassaan sekä se, että Nigeriassa on ihmiskaupan uhreja tukevia järjestöjä, ei tue käsitystä siitä, että hakijalla olisi kotimaassaan automaattisesti riski uhriutua uudelleen. Hakijalla on mahdollisuus kääntyä kotimaansa viranomaisten tai kansalaisjärjestöjen puoleen suojaa saadakseen, joten pelkoa suhteessa kotimaahan ei voida pitää perusteltuna.

Ulkomaalaislain 88 c §:n mukaan vainoa tai vakavaa haittaa aiheuttavia toimijoita voivat olla valtio, valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt, taikka muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että 88 d §:n mukaiset suojelun tarjoajat ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan. Hakijan kokemat ongelmat ja uhka ovat yksityishenkilöiden aiheuttamia ja ne ovat tapahtuneet Italiassa. Hakijalla ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia kotimaansa viranomaisten kanssa. Nigerian maatieto huomioon ottaen hakijalla on mahdollisuus turvautua kotimaansa viranomaisten tarjoamaan suojeluun. Hakijan katkenneet perhesiteet huomioon ottaen hakijan ei kuitenkaan voida kohtuudella edellyttää siirtyvän Nigeriassa toiselle alueelle 88 e §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Kaikkien laissa säädettyjen edellytysten tulisi täyttyä, jotta ulkomaalaiselle voitaisiin myöntää turvapaikka. Koska hakijan kokema pelko ei ole ulkomaalaislaissa tarkoitettua perusteltua pelkoa ja hakijalla on mahdollisuus kotimaansa viranomaisten suojeluun sekä sisäiseen pakoon, hakijalla ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Hakija on pakotettu prostituutioon ja joutunut väkivallan kohteeksi kotimaastaan lähdön jälkeen. Nigeriassa hakijalla on mahdollisuus kääntyä kotimaansa viranomaisten puoleen suojelua saadakseen. Asiassa ei ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hakijaa uhkaisi kotimaassaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitettu kuolemanrangaistus, teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu tai rangaistus.

(---)

Ulkomaalaislain 52 a §:n mukaan Suomessa olevalle ihmiskaupan uhrille myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos uhrin oleskelu Suomessa on perusteltua ihmiskaupan esitutkinnan tai tuomioistuinkäsittelyn vuoksi, uhri on valmis tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa epäiltyjen kiinni saamiseksi sekä uhrilla ei ole enää siteitä epäiltyihin. Saman pykälän toisen momentin mukaan, jos ihmiskaupan uhri on erityisen haavoittuvassa asemassa, oleskelulupa voidaan myöntää jatkuvana ja riippumatta siitä, täyttyvätkö 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetyt edellytykset vai ei.

Hakija on otettu Joutsenon vastaanottokeskuksen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään 21.06.2010 asian selvittämistä varten. Asiassa ei ole aloitettu rikostutkintaa.

Hakija on kertonut kokemastaan uskottavasti. Hakijan voidaan perustellusti epäillä joutuneen ihmiskaupan uhriksi. Eri sosiaali- ja terveysviranomaisten antamat päätökset ja lausunnot liittyen hänen tilanteeseensa tukevat tätä käsitystä. Ottaen huomioon hakijan erityisen haavoittuva asema traumatisoituneena pienen lapsen yksinhuoltajana, katkenneet yhteydet kotimaassa oleviin sukulaisiin sekä se, että hakijalla ei ole enää siteitä ihmiskaupasta epäiltyyn henkilöön, hänelle voidaan myöntää oleskelulupa jatkuvana ulkomaalaislain 52 a §:n perusteella.

(---)

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijoiden valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Valittajan kertomus ja vaiheet

Valittaja A on saapunut Suomeen 4.6.2010 ja hän on 5.6.2010 hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua. Valittaja on kertonut lähteneensä Nigeriasta vuonna 2004 Ranskaan, josta hän on lähtenyt noin viiden kuukauden kuluttua Italiaan. Valittaja on kertonut olleensa Italiassa siihen saakka, kunnes hän saapui Suomeen. Valittajalla on yksi lapsi, joka on syntynyt Suomessa 21.7.2010. Valittaja ei tiedä, kuka lapsen isä on.

Valittaja on kotoisin Benin Citystä, jossa hän on asunut äitinsä ja sisarustensa kanssa. Valittajan isä on kuollut vuonna 2010. Valittaja on Nigeriassa käynyt kuusi vuotta peruskoulua ja opiskellut kampaajan ammattia.

Valittaja on Maahanmuuttoviraston pitämässä turvapaikkapuhuttelussa kertonut lähteneensä Nigeriasta Eurooppaan erään hänen asiakkaaksi tulleen naisen, Auntien, mukana. Nainen oli kysynyt valittajalta, haluaisiko hän lähteä Eurooppaan opiskelemaan kampaajan ammattia ja ansaitsemaan näin rahaa itselleen ja perheelleen. Valittaja lähti Auntien kanssa Ranskaan, jossa Auntie käski valittajan menemään muiden tyttöjen kanssa töihin. Valittajalle selvisi vasta Ranskassa, että hänen työnään oli maata miesten kanssa. Valittaja ei olisi halunnut työskennellä prostituoituna, mutta Auntie hakkasi valittajan ja hän joutui lopulta lähtemään muiden tyttöjen kanssa töihin. Valittajalta vietiin kaikki hänen työstään saamansa rahat. Valittaja joutui jatkamaan samaa työtä myös Italiassa ja Auntie kertoi valittajalle hänen olevan velkaa 40 000 euroa Auntielle.

Valittajan oli tuotava Auntielle joka päivä vähintään 100 euroa. Jos summa jäi liian pieneksi, sitä ei vähennetty ollenkaan velasta ja Auntie hakkasi valittajan. Valittaja tuli Italiassa ollessaan kaksi kertaa raskaaksi. Auntie oli antanut valittajalle lääkettä ja potkinut häntä vatsaan, kunnes raskaus meni kesken. Valittajan kertoman mukaan Auntien poika raiskasi hänet Auntien kotona. Valittajan tullessa kolmatta kertaa raskaaksi Auntie oli uhkaillut valittajaa ja vaatinut tätä tekemään abortin. Valittaja onnistui pakenemaan Italiasta erään miehen avustuksella.

Valittajan kertoman mukaan hänellä ei ole ollut kotimaassaan mitään ongelmia sen lisäksi, että hänen äidillään ei ollut mahdollisuuksia lähettää lapsiaan kouluun. Valittajalla ei ole ollut ongelmia kotimaansa viranomaisten kanssa. Valittajan mukaan Auntie löytäisi hänet Nigeriasta, koska Auntie liikkuu edes takaisin Euroopan ja Nigerian välillä. Valittaja on antanut Auntielle perheensä kotiosoitteen ja äitinsä nimen. Auntie on kertonut valittajalle tavanneensa tämän äidin kerran Nigeriassa. Valittaja ei ole kertonut perheelleen, mitä työtä hän joutui tekemään. Auntie oli kieltänyt valittajaa kertomasta vanhemmilleen, mitä työtä tämä oli tekemässä tai muuten Auntie tappaisi valittajan tai lähettäisi tappamaan valittajan perheen. Valittaja ei ole enää Suomeen saapumisensa jälkeen ollut yhteydessä Auntieen. Hän jäi velkaa Auntielle 22 000 euroa. Valittaja ei ole osannut sanoa, mitä Nigeriassa yhteisö ajattelisi siitä, että hän työskenteli prostituoituna. Valittajan mukaan olisi häpeällistä, että hän palaisi Nigeriaan lapsensa kanssa ilman miestä. Valittajan ja hänen poikansa elämä ei olisi turvattua Nigeriassa. Valittaja pelkää, että Auntie vahingoittaisi hänen perhettään ja etsisi valittajaa Nigeriasta. Valittaja on ollut viimeksi yhteydessä äitiinsä ja sisaruksiinsa vuonna 2009.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätös

Ihmiskauppa tarkoituksenaan naisten pakottaminen prostituutioon on Nigeriassa laaja ongelma. Ihmiskauppaan liittyy Nigeriassa jujun, eli voodoon, käyttöä ja uhrit joutuvat usein velkasuhteeseen matkan järjestäneelle taholle. Uhreja rekrytoidaan maaseudulta ja vähäisemmässä määrin kaupungeista. Ihmiskaupan uhrit saattavat kohdata huomattavia ongelmia palatessaan kotimaahansa. He voivat joutua ihmiskaupan toteuttaneiden tahojen tai yksilöiden kostotoimien kohteeksi, he voivat joutua yhteisöissään ja perheissään syrjityksi ja he ovat vaarassa uhriutua uudelleen (United Kingdom: Home Office, Operational Guidance Note: Nigeria, September 2011).

Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisella päätöksellä myöntänyt valittaja A:lle oleskeluluvan ulkomaalaislain 52 a §:n perusteella ihmiskaupan uhrina ja hänen alaikäiselle lapselleen B:lle oleskeluluvan ulkomaalaislain 47 §:n 3 momentin perusteella päätöspäivämäärästä alkaen vuodeksi. Valittaja oli kertonut joutuneensa ihmiskaupan uhriksi Ranskassa ja Italiassa. Hän on kertonut pelkäävänsä, että prostituutioon pakottanut nainen löytää hänet Nigeriasta. Valittaja on jäänyt velkaa naiselle 22 000 euroa. Valittajan mukaan hän ei ole enää Suomeen saapumisensa jälkeen ollut yhteydessä naiseen.

Valittajalla on kotimaassa perhe, johon kuuluu hänen äitinsä ja kolme sisarusta. Valittaja ei ole kokenut uhkaa oman perheensä taholta. Hallinto-oikeus katsoo, että valittajan tulee mahdollisia ongelmia kohdatessaan kääntyä ensisijaisesti kotimaansa viranomaisten puoleen suojelua saadakseen. Valittaja ei ole ollut uskonnollisesti, poliittisesti tai yhteiskunnallisesti aktiivinen, eikä hänellä ole kertomansa mukaan ollut ongelmia kotimaansa viranomaisten kanssa. Asiassa ei ole selvitetyn perusteella ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi valittajan tai hänen lapsensa voitaisiin katsoa olevan kotimaassaan vaarassa joutua vakavaksi vaaraksi katsottavan oikeudenloukkauksen kohteeksi.

Valittaja ei ole tehnyt todennäköiseksi, että hänellä olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Valittaja ei siten ole ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetulla tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa. Kun otetaan huomioon valittajan kotimaassa vallitsevasta tilanteesta saatu selvitys, hän ei ole myöskään ulkomaalaislain 88 a §:ssä tarkoitetulla tavalla humanitaarisen suojelun tarpeessa. Valittajalle ei näin ollen voida antaa turvapaikkaa tai myöntää oleskelulupaa toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella.

(---)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulf Ekebom, Leena Karhu ja Sirpa Tammisalo. Esittelijä Nina Tuominen

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakijat ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä sekä valituksessaan vaatineet hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja turvapaikan tai oleskeluluvan myöntämistä toissijaisen suojelun perusteella.

A on ihmiskaupan uhriksi joutunut naimaton nainen, jolla on pieni lapsi. Hänelle oli luvattu töitä kampaajana Euroopassa, mutta hän joutuikin toimimaan usean vuoden ajan vasten tahtoaan prostituoituna Ranskassa ja Italiassa. Maahanmuuttovirasto on todennut voitavan perustellusti epäillä valittajan joutuneen ihmiskaupan uhriksi ja myöntänyt hänelle jatkuvan oleskeluluvan ihmiskaupan uhrina.

Iso-Britannian Home Officen vuoden 2011 maaraportin mukaan naisten joutuminen ihmiskaupan uhriksi ja erityisesti prostituutiotyöhön ulkomaille, on laajalle levinnyt ja kasvava ongelma Nigeriassa. Nigeria on naisiin ja lapsiin kohdistuvan työ- ja seksityöperäisen ihmiskaupan lähtömaa, läpikulkumaa ja päämäärämaa. Ihmiskaupan uhriksi joutuvia nigerialaisia naisia ja lapsia rekrytoidaan paitsi maaseudulta, myös enenevässä määrin kaupungeista eri puolilta Nigeriaa. Naiset ja tytöt päätyvät palvelijoiksi kotitalouksiin ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi, pojat pakotetaan toimimaan katumyyjinä, kotipalvelijoina, kaivoksilla, kivilouhoksilla, maataloustöissä ja kerjäläisinä. Nigerialaisia naisia ja lapsia kuljetetaan samassa tarkoituksessa Nigeriasta myös muihin Länsi- ja Keski-Afrikan maihin.

Vuonna 2010 raportit osoittivat, että huomattava määrä nigerialaisia naisia elää prostituutioon pakotettuna Malilla ja Norsunluurannikolla. Nigerialaisia naisia ja tyttöjä viedään prostituutiotyöhön pääasiassa Edo Staten Benin Citysta Italiaan, mutta osa heistä päätyy myös muualle Eurooppaan. Nigerialaisia naisia ja lapsia rekrytoidaan ja kuljetetaan myös Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-Itään, joissa heitä pidetään vankeina ja käytetään seksityöläisinä tai muuna työvoimana. Vuonna 2010 ihmiskauppiaat vähensivät lentomatkustamisen käyttöä ihmiskaupan uhrien kuljettamisessa, ja yhä useammin käyttivät maa- tai merireittejä pakottaen uhrinsa esimerkiksi ylittämään aavikkoseutuja jalkaisin Eurooppaan päästäkseen.

Naisten pakkovärvääminen prostituutiotyöhön tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön on sukupuolisidonnaista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, joka voidaan katsoa vainoksi. Ihmiskaupan uhriksi joutuneet naiset voivat kohdata vakavia jälkivaikutuksia kotimaahan palatessaan. Tällaisia ovat esimerkiksi mahdolliset kostotoimenpiteet ihmiskaupan harjoittajilta, yhteisön ja suvun syrjintä sekä riski uudelleen uhriutumisesta.

Iso-Britannian Asylum and Immigration Tribunal on 23.11.2009 antanut nigerialaista ihmiskaupan uhria koskevan päätöksen ja valinnut päätöksen niin sanotuksi country guidance -tapaukseksi koskien Nigeriaan liittyvää ihmiskauppaa.

Tribunal käytti sekä kansainvälisiä että kansallisia asiantuntijoita todistajina ja teki joukon niin sanottuja general findingseja arvioiden riskiä uudelleen uhriutua, palautettujen uhrien saaman suojelun tehokkuutta ja suojelua tarjoavia tahoja. Tribunal antoi myös ohjeistuksen koskien uhrien palauttamiseen liittyviä riskejä.

Tuomioistuimen linjauksessa todettiin, että Nigerian valtio voi ja haluaa suojella kansalaisiaan ihmiskaupalta. Suhteessa valittajaan tuomioistuin totesi, että hän ja hänen lapsensa saisivat riittävää hoitoa ja paikan turvakodista kotiseudultaan ja että hän oli joutunut yksittäisen ihmiskauppiaan eikä jengin uhriksi.

Tribunaalin Nigeriaa koskevan kuvauksen mukaan naisilla ja tytöillä ei ole maahan palatessaan yleisesti riskiä joutua vakavan haitan kohteeksi tekijöiden taholta. Alle neljäkymmentävuotiailla huonosti koulutetuilla ja maaseudulta kotoisin olevilla on kuitenkin kohonnut riski. Nigeriassa uhri voi kääntyä poliisin puoleen suojelua saadakseen, mutta yleisesti ottaen Nigerian poliisin luotettavuus on hyvin alhainen. Erityisesti huonosti koulutettujen maaseudulta kotoisin olevien on vaikeampaa saada suojelua. Nigeriassa on tarjolla tehokasta suojelua ihmiskauppaa vastaan. Siellä on myös toimiva oikeusjärjestelmä, jossa nostetaan syytteitä ihmiskauppaa vastaan, vaikka tuomioita onkin ollut määrällisesti vähän.

The National Agency for the Prohibition of Trafficking in Persons (NAPTIP) pitää Nigeriassa yllä seitsemää turvakotia. Turvakodit tarjoavat uhrien tarpeita varten suunniteltuja palveluita, erityisesti psykologista apua, terveydenhoitoa ja uusien taitojen oppimista kuntoutuksessa. Nigeriassa on myös todistajansuojeluohjelma ja tarjolla suojelua uudelleen uhriutumista vastaan uhreille.

Tribunal kuitenkin painotti kunkin tapauksen erityisten olosuhteiden huomioon ottamista. Erityisesti on otettava huomioon, onko uhrille asetettu tietty ansaitsemistavoite, ja onko hän joutunut rikollisryhmän vai yksittäisen ihmiskauppiaan uhriksi. Uhrit, jotka ovat joutuneet ihmiskauppaa harjoittavan rikollisryhmän uhreiksi, ja jotka ovat paenneet ennen ansaitsemistavoitetta, ovat suuremmassa riskissä kuin ne, jotka ovat olleet yksittäisen ihmisen uhreja.

Päätöksestä valitettiin ja The Court of Appeal myönsi valitusluvan kahdesta syystä. Ensinnäkin tuomioistuin katsoi, että Tribunalin näkemys siitä, että ihmiskaupan uhreille, joilla oli alle kahdeksan vuotiaita lapsia, olisi tarjolla turvakoteja, ei ollut kestävä, ja tältä osin menettely tuomioistuimessa oli ollut epäoikeudenmukaista. Tribunal oli pitänyt NAPTIP:lta saatua sähköpostia luotettavana arvioidessaan pääsyä turvakotiin lapsen kanssa, mutta oli hylännyt tästä näkemyksestä poikkeavan asiantuntijalausunnon.

Toinen valituslupaperuste liittyi paluuseen liittyvään korostuneeseen riskiin sellaisten ihmiskaupan uhrien kohdalla, jotka ovat joutuneet uhreiksi ihmiskauppaa harjoittavan ryhmän toimesta. Asiassa oli kyse valittajan todistustaakasta, kun hänen piti pystyä osoittamaan, että valittajan kaupannut ihmiskauppias kuului laajempaan ryhmään. Tuomioistuin katsoi, että valittajan todistustaakka oli kohtuuton ja sitä sovellettiin väärin, kun maatiedon mukaan Nigeriassa on paljon ihmiskauppaa harjoittavia rikollisryhmiä.

Palauttaessaan asiaa uudelleen käsiteltäväksi The Court of Appeal listasi seuraavat huomioon otettavat seikat:

1. Olosuhteet, joissa uhri on joutunut ensimmäisen kerran ihmiskaupan kohteeksi on tutkittava erittäin huolellisesti ja niiden perusteella on tehtävä huolelliset päätelmät. Jos uhri on kertonut, että hänen on tullut ansaita tietty summa rahaa ihmiskauppiaalle, ja hän on paennut ennen kuin on ansainnut kyseisen summan, hänellä saattaa olla riski joutua uudelleen ihmiskaupan kohteeksi Nigeriassa, mikäli hänet löydetään. Riskin todennäköisyys riippuu pitkälti niistä olosuhteista, joissa uhri alun perin joutui ihmiskaupan uhriksi.

2. Nigeriassa ihmiskauppaa harjoittavat ryhmät ansaitsevat valtavia summia rahaa. On selvää näyttöä siitä, että jos uhri pakenee ennen kuin hän on ansainnut tietyn summan ihmiskauppiaille, ihmiskauppiaat ovat todennäköisesti valmiita menemään äärimmäisen pitkälle löytääkseen uhrin tai hänen perheenjäsenensä kostotoimenpiteitä varten.

3. Mikäli ei ole näyttöä siitä, että henkilö on joutunut yksittäisen ihmiskauppiaan uhriksi, on todennäköistä, että rikoksen takana on useita henkilöitä, joista monilla ei ole välttämättä ollut henkilökohtaista kontaktia uhriin. Ihmiskauppaa harjoittavissa jengeissä yksittäisillä jäsenillä on omat tehtävänsä. Jos uhri on ollut ihmiskauppaa harjoittavan järjestön uhri, uudelleen uhriutumisen riski on suurempi silloin, kun henkilö karkaa ennen kuin on ansainnut tavoitesumman. Yksittäiset ryhmän jäsenet odottavat saavansa osuuden tavoitesummasta ja näin ollen he haluavat varmistaa että saavat osansa tai haluavat kostaa uhrille.

Valittajan parittaja on vaatinut häneltä 40 000 euroa maksuna Eurooppaan kuljettamisesta. Valittaja on prostituoituna toimiessaan joutunut joka päivä tuomaan tietyn summan rahaa parittajalle. Velasta oli jäljellä vielä noin 22 000 euroa, kun valittaja pakeni Italiasta Suomeen. Maahanmuuttoviraston puhuttelussa on myös tullut ilmi, että vaikka valittaja olikin pääasiassa tekemisissä parittajansa kanssa, tällä oli kontakteja ja avustavia henkilöitä mukana paritustoiminnassaan.

Yhdysvaltain ulkoministeriön ihmiskauppaa koskevissa raporteissa vuosilta 2011 ja 2012 on kiinnitetty huomiota siihen, ettei Nigerian hallitus ole lupauksista huolimatta tukenut NAPTIP:n toimintaa riittävin apurahoin, eivätkä hallituksen toimet ole yhdenmukaisia niiden vähimmäisvaatimusten kanssa, joita ihmiskaupan estäminen edellyttää. Uusimman raportin mukaan Nigerian hallitus ei ole osoittanut tarpeellista edistystä ihmiskaupan vastaisen lainsäädännön voimaan saattamisessa.

Vuoden 2011 raportin mukaan lapsiin kohdistuneet rikokset, joilla ei ole ihmiskauppakytkentää, näyttävät ylikuormittaneen NAPTIP:n toimintaa. Raportin mukaan ihmiskaupan uhrit saavat majoittua turvatalossa maksimissaan kuuden viikon ajan tai erityisten olosuhteiden vallitessa maksimissaan neljä viikkoa pidempään. Vuoden aikana NAPTIP sai siirrettyä suurimman turvatalonsa parempiin tiloihin, mutta kaiken kaikkiaan kahdeksan NAPTIP:n ylläpitämän turvatalon kokonaiskapasiteetti on laskenut puolella vuodesta 2010. Tällä hetkellä turvatalot pystyvät majoittamaan vain 210 ihmiskaupan uhria kerrallaan. NAPTIP:n mukaan majoituspaikkojen määrää laskettiin, jotta majoittautuneille pystyttiin turvaamaan entistä mukavammat olosuhteet. Raportin mukaan kehitys on kuitenkin huolestuttava, kun otetaan huomioon, että nigerialaisten ihmiskaupan uhrien määrä on edelleen jatkuvassa nousussa. Nigerian hallitus ei ole lisännyt turvatalojen apurahoja, ja turvatalojen tilat ovat osin puutteelliset.

Vuoden 2010 aikana Nigerian hallitus ei ole ryhtynyt mihinkään lainsäädännöllisiin kehitystoimenpiteisiin ihmiskaupan pysäyttämiseksi, eikä tarvittavaa edistystä ole tapahtunut myöskään vuonna 2011. Voimassa oleva ihmiskaupan vastainen laki on vuodelta 2003 ja sitä on vuonna 2005 muutettu vain rangaistusten osalta. Voimassa oleva laki mahdollistaa sen, että työperäisestä ihmiskaupasta tai ihmiskaupan yrityksestä tuomittu henkilö välttää vankilatuomion maksamalla sakkoa. Vuonna 2011 ihmiskaupparikostutkintojen määrä nousi hieman, mutta syytteitä nostettiin varsin vähän verrattuna rikostutkintojen määrään. Tämä viittaa raportin mukaan tarpeeseen parantaa tutkinnasta ja syytteen nostamisesta vastuussa olevien virkamiesten koulutusta. Kuten vuonna 2010, myöskään vuonna 2011 Nigerian hallitus ei ole aloittanut tutkimuksia tai ryhtynyt muihin toimenpiteisiin tutkiakseen maan hallituksen virkamiesten kytköksiä ihmiskauppaan liittyvään korruptioon, vaikka tällaista tiedetään tapahtuneen. Vuoden 2011 raportissa tuodaan ilmi myös huolestuttavia seikkoja, jotka edelleen antavat syyn kyseenalaistaa Nigerian valtion sitoutumisen ihmiskaupan uhrien suojeluun. Joidenkin poliisien on muun muassa raportoitu painostaneen naisia prostituutioon rahallisen hyödyn tavoittelemiseksi.

Kaiken kaikkiaan Nigerian hallitus ei ole raporttien mukaan vuosina 2010 ja 2011 osoittanut havaittavasti yrittävänsä suojella ihmiskaupan uhreja huolimatta siitä, että sillä olisi käytössään huomattavat resurssit tämän tekemiseen. Nigeriassa hallinnon virkamiehillä ei ole systemaattisia prosesseja tunnistaa haavoittuviin ryhmiin kuuluvia.

Useiden lähteiden mukaan Nigeria kärsii edelleen syvälle juurtuneista ihmisoikeusongelmista ja erityisesti naisten asema on huono. Arvioiden mukaan nigerialaiset naiset ja tytöt muodostavat noin 70 prosenttia kaikista afrikkalaisista ihmiskaupan uhreista. Tämän hetkinen turvallisuustilanne on osissa maata huono ja huoli aseistautuneen islamistiryhmän, Boko Haramin, suorittamista iskuista ja väkivaltaisuuksien leviämisestä on suuri. Ajankohtaisen maatiedon valossa on vaikea uskoa, että Nigerian hallitus pystyy lähitulevaisuudessa puuttumaan ihmiskauppaongelmaan siinä laajuudessa, kuin olisi tarpeellista ihmiskaupan uhrien suojelemiseksi.

UNHCR:n ohjeen mukaan monet valtiot eivät ole ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin ihmiskaupan estämiseksi ja uhrien tarpeiden huomioon ottamiseksi. Silloin kun valtio laiminlyö nämä velvollisuutensa, uhrin pelko on yleensä perusteltu. UNHCR toteaa erikseen, että pelkkä ihmiskaupan kieltävä laki ei ole riittävä toimenpide. Myöskään se, että on olemassa joitain hallinnollisia mekanismeja uhrien auttamiseksi ja suojelemiseksi ei ole riittävää, jos henkilö ei todellisuudessa pääse osalliseksi näistä palveluista. Voi olla myös tilanteita, joissa ihmiskauppaan liittyvät toiminnot tosiasiassa sallitaan, jos korruptoituneet valtion virkamiehet laiminlyövät velvollisuutensa. Näissä olosuhteissa vainon aiheuttajana voidaan hyvinkin katsoa olevan valtio.

Vaikka ihmiskaupassa hyväksikäyttö olisi tapahtunut pääasiassa kotimaan ulkopuolella, se ei sulje pois perustellun pelon mahdollisuutta suhteessa hänen kotimaahansa. Ihmiskaupan uhrilla ei välttämättä ole ollut kotimaastaan lähtiessään perusteltua pelkoa vainon kohteeksi joutumisesta, mutta tällainen pelko on voinut syntyä myöhemmin. Perustellun pelon olemassaoloa arvioitaessa tulee pääasiallisesti ottaa huomioon hänen kotimaassaan vallitsevat olosuhteet.

Ihmiskauppa on taloudellinen järjestelmä. Uhrit valitaan pääasiassa heidän mahdollisesti kauppaajilleen tuoman voiton perusteella. Olosuhteet, joissa ihmiskauppa kukoistaa liittyvät usein siihen, että uhrit ovat haavoittuvassa asemassa. Yksilöt voivat valikoitua uhreiksi esimerkiksi tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisensa perusteella. Esimerkkinä voidaan mainita yhteiskunnassa haavoittuvassa asemassa olevat naiset ja jo ihmiskaupan uhreiksi aikaisemmin joutuneet henkilöt.

Niissäkin tapauksissa, joissa katsotaan, että turvapaikanhakijan joutuminen ihmiskaupan uhriksi on ollut menneisyyden tapahtuma, joka ei todennäköisesti tule toistumaan, voi silti olla tarkoituksenmukaista myöntää kansainvälistä suojelua, kun otetaan huomioon seuraukset, jotka johtuvat tästä menneisyyden tapahtumasta. Tämä voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun henkilö edelleen kärsii tapahtuman aiheuttamasta traumasta, mikä tekee kotimaahan paluun sietämättömäksi. Aiemmin aiheutetun haitan luonne vaikuttaa myös henkilön mielipiteisiin, tunteisiin ja psyykkiseen tilaan ja täten vaikuttaa arvioon siitä, voidaanko tulevan haitan tai ahdingon katsoa olevan vainoa kyseisessä yksittäistapauksessa.

Määritelmädirektiivin 4 artiklan mukaan se seikka, että hakija on jo joutunut vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa, tai että häntä on suoraan uhattu vainolla tai tällaisella haitalla, on vakava osoitus hakijan perustellusta pelosta joutua vainotuksi tai todellisesta vaarasta joutua kärsimään vakavaa haittaa, jollei ole perusteltua syytä olettaa, ettei tämä vaino tai vakava haitta tule toistumaan. Päätöksentekijän on pystyttävä osoittamaan jonkinlainen perustavanlaatuinen olosuhteiden muutos, joka poistaa vakavan haitan vaaran tulevaisuudessa. Päätöksentekijän todistuskynnys on korkeampi kuin turvapaikanhakijan. Hakijan on kyettävä osoittamaan todellinen riski, kun taas päätöksentekijän on kyettävä osoittamaan tilanteen olennainen muuttuminen.

Valittajalla on luku- ja kirjoitustaidottomana ihmiskaupan uhrina perusteltua aihetta pelätä joutuvansa Nigeriassa uudelleen vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi. Hän ei voi turvautua kotimaansa viranomaisten suojeluun, sillä maatiedon valossa Nigeriassa ei kyetä edelleenkään tehokkaasti suojelemaan hänen asemassaan olevia henkilöitä. Valittaja ei voi pienen lapsen yksinhuoltajaäitinä turvautua myöskään sisäiseen pakoon ja turvakotiin pääsy, etenkään alle 8-vuotiaan lapsen kanssa on epätodennäköistä.

Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

Valituksessa ei ole tuotu esille sellaisia seikkoja, joiden nojalla valituksenalaista päätöstä tulisi muuttaa tai se pitäisi kumota. Valituslupahakemus tulee hylätä.

Nigeria on naisiin ja lapsiin kohdistuvan ihmiskaupan lähtö-, kauttakulku- sekä kohdemaa. Nigerialaiset naiset ja tytöt joutuvat usein pakotetuksi prostituutioon useissa Euroopan maissa. Ensisijaiset lähtöalueet Nigeriassa ovat Edo, Abia, Akwa Ibom, Ebony, Imo, Enugu, sekä Cross Rivers. Ihmiskaupparikoksen tekijöinä ovat yleensä yksityishenkilöt sekä järjestäytyneet rikolliset ryhmittymät. Ilmiölle on myös tyypillistä, että ihmissalakuljetusta ja -kauppaa järjestävät henkilöt pyytävät Länsi-Afrikasta lähteviltä miehiltä jo ennen matkaa kaikkiin järjestelyihin kuluvan summan rahaa, kun taas naisilta pyydetään matkaa varten ainoastaan pieni maksu, jotta matka olisi mahdollisimman houkutteleva. Tästä johtuen hyväksikäyttö naisten osalta yleensä tapahtuu siten, että he jäävät matkastaan suuren summan rahaa velkaa matkan järjestäjille. On myös tyypillistä, että naiset jäävät matkastaan velkaa moninkertaisen summan miehiin verrattuna. Yleisesti ottaen Nigerian ihmiskauppaverkostot ovat keskittyneet Edon osavaltioon, ne ovat hyvin järjestäytyneet ja niillä on kytkökset EU:n alueelle. Yksi osa toimintaa on asiakirjojen väärentäminen, jota tapahtuu erityisesti Lagosissa. Lisäksi suurin osa nigerialaisnaisista, jotka ovat joutuneet ihmiskaupan uhreiksi ja prostituoiduiksi Eurooppaan, ovat kotoisin Benin Citystä sekä etniseltä taustaltaan Edoja. Ihmiskaupan uhreiksi joutuneilla on kotimaahan palaamisensa jälkeen suuri riski uhriutua uudelleen. Näin on erityisesti siinä tapauksessa, jos he eivät ole maksaneet velkaansa takaisin ihmiskauppiaille tai jos heidän perheensä on hylännyt heidät. Ihmiskaupan uhrien joutuminen uudelleen uhreiksi on erittäin yleinen ilmiö.

Ihmiskauppa on Nigerian rikoslain mukaan rangaistava teko. Nigerian hallitus ei kuitenkaan täysin täytä minimivaatimuksia ihmiskaupan poistamiseksi, mutta se on merkittävästi nähnyt vaivaa saavuttaakseen tämän tavoitteen. Huolimatta siitä, että nigerialaisia ihmiskaupan uhreja on tunnistettu merkittävä määrä ympäri maailmaa, Nigerian hallitus ei vastaavasti toteuttanut toimenpiteitä palvelujen tarjoamiseksi maahan palanneille uhreille. Nigeriassa toimii kuitenkin valtiollinen ihmiskaupan vastainen virasto NAPTIP (National Agency for the Prohibition of Trafficking in Persons and Other Related Matters). NAPTIP on perustettu vuonna 2003 osana niin sanotun Palermon pöytäkirjan täytäntöönpanotoimenpiteitä. NAPTIP:lla on laaja toimenkuva. NAPTIP tarjoaa ihmiskaupan uhreille muun muassa kuntoutusohjelmia, turvakoteja, neuvontaa, perheiden jäljittämistä, jälkihoitoa sekä auttaa sopeutumaan uudelleen yhteiskuntaan ja irrottautumaan ihmiskauppiaista. NAPTIP:lla on turvakoti jokaisen aluetoimiston sekä Abujassa sijaitsevan päämajan yhteydessä. NAPTIP:lla on ollut yli 6 000 asiakasta ja 168 ihmiskauppiasta on tuomittu vankeuteen tästä rikoksesta. NAPTIP ylläpitää kahdeksaa turvakotia, joissa on 210 paikkaa ihmiskaupan uhreille. Turvakodeissa uhreilla on mahdollisuus saada neuvontaa, oikeusapua sekä perusterveydenhoitoa. Toisaalta NAPTIP on vähentänyt merkittävästi turvakotipaikkoja ja henkilöstöstä on pulaa siitä huolimatta, että nigerialaisten uhrien määrä on jatkuvasti kasvussa.

Ihmiskaupan uhriksi joutuminen voidaan katsoa turvapaikkaperusteeksi, jos turvapaikan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Naisiin kohdistuva harhaanjohtava rekrytointi prostituutioon pakottamista varten on yksi naisiin kohdistuvan väkivallan muoto, joka voidaan katsoa vainoksi. Ihmiskaupan uhreiksi joutuneet naiset voivat erityisesti joutua kostotoimenpiteiden kohteiksi pakonsa tai paluunsa jälkeen. Lisäksi heillä on tosiasiallinen mahdollisuus joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi tai heidät voidaan kotimaassaan sulkea perheen tai yhteisön ulkopuolelle. Ihmiskaupan osalta mahdollisen vainon peruste tulee tutkia erikseen jokaisen yksittäisen tapauksen osalta. Prostituutioon pakottaminen on yksi ihmiskaupan muoto, ja se on lisäksi vakava ihmisoikeuksien loukkaus ja siten vainoksi katsottava teko.

Ulkomaalaislain 87 b §:n mukaan vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät. Ihmiskauppa on taloudellista toimintaa, jossa toiminnan kannalta itse vainoksi katsottavaa tekoa olennaisempaa on toiminnasta saatava tuotto. Näin ollen ihmiskaupan osalta vainon syy on erityisesti uhrin mahdollinen taloudellinen arvo ihmiskauppiaille. Tämä taloudellinen peruste ei kuitenkaan sulje pois muita mahdollisia vainon syitä.

Ihmiskaupan osalta vainon harjoittaja on yleensä yksityinen henkilö. Vainon syy on olemassa, jos yksityisen henkilön harjoittama vaino johtuu ulkomaalaislain 87 b §:ssä tarkoitetusta syystä ja kotimaan viranomaiset ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan riittävää suojelua tätä vainoa vastaan.

Naiset voidaan tietyin edellytyksin katsoa sellaiseksi yhteiskunnalliseksi ryhmäksi, jotka joutuvat ihmiskaupan uhriksi juuri sukupuolensa perusteella, koska heitä kohdellaan eri tavalla kuin miehiä. Tämä on kuitenkin sidoksissa siihen yhteiskuntaan ja kyseisen yhteiskunnan sosiaalisiin normeihin, jossa he elävät. Joissain tapauksissa ihmiskaupan uhriksi joutuneiden henkilöiden saatetaan kyseisessä yhteisössä katsoa olevan tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuuluvia taustansa vuoksi, mutta tästä huolimatta ihmiskaupan uhriksi joutuminen ei pelkästään johda yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen ulkomaalaislain 87 b §:n tarkoittamalla tavalla. Näissä tapauksissa olennaista on, että henkilö kuuluu Ulkomaalaislain 87 b §:n tarkoittamaan yhteiskunnalliseen ryhmään nimenomaan siitä syystä, että hän on aikaisemmin joutunut ihmiskaupan uhriksi eikä siksi, että hän olisi vaarassa uhriutua uudelleen.

Syy, miksi naiset joutuvat ihmiskaupan uhriksi, on yleensä sukupuolen lisäksi jokin muu tekijä, jonka vuoksi nainen on haavoittuvassa asemassa joutua ihmiskaupan uhriksi. Näitä tekijöitä voi olla naimattomuus, leskeys, avioero tai lukutaidottomuus. Tietty etninen tausta saattaa joissain maissa johtaa siihen, että kyseiseen etniseen ryhmään kuuluvat naiset saattavat olla erityisen haavoittuvia ihmiskaupan uhriksi joutumiselle tai he eivät etnisen taustansa vuoksi saa viranomaisilta suojaa ihmiskaupan uhriksi joutumista vastaan. Näissä tapauksissa voitaisiin katsoa, että näihin ryhmiin kuuluvat naiset saattavat tietyssä ympäristössä olla erityisen haavoittuvassa asemassa joutua ihmiskaupan uhriksi ja tästä syystä kuulua yhteiskunnalliseen ryhmään pakolaissopimuksen tarkoittamalla tavalla.

Hakijaan kohdistuneiden oikeudenloukkausten tekijänä on yksityinen henkilö. Hakija ei ole valituksessaan osoittanut, että hänen kotimaansa viranomaiset olisivat edellä selostetulla tavalla kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan suojaa ihmiskaupan uhriksi joutumista vastaan. Maatiedon perusteella Nigerian kansallinen virasto NAPTIP tarjoaa suojaa nimenomaan ihmiskaupan uhriksi joutuneille henkilöille. Huolimatta eri lähteissä kuvatuista puutteista Nigerian viranomaisten toiminnassa sekä ihmiskaupan uhreille tarjottavasta suojelusta, Nigeriassa ihmiskaupan uhreilla on tosiasiallinen mahdollisuus hakea viranomaisilta suojaa yksityisten taholta tulevaa uhkaa vastaan. Näin ollen edellytykset vainoa harjoittavasta tahosta tai viranomaissuojelun puuttumisesta eivät hakijan osalta täyty.

Muutoksenhakijat ovat vastaselityksessään esittäneet muun ohella seuraavaa:

Vaikka ihmiskaupan uhreilla Nigeriassa on mahdollisuus kääntyä viranomaisten puoleen suojelua saadakseen, tämä suojelu ei ole riittävää. Suurimmassa osassa ihmiskauppatapauksia kyse ei ole yksittäisten henkilöiden taholta tulevasta uhasta vaan järjestäytyneestä, maailmanlaajuisesta rikollisuudesta. Nigerialaiset jengit kuljettavat naisia prostituoiduiksi Euroopan maihin ja EUROPOL on määritellyt nigerialaisen järjestäytyneen rikollisuuden yhdeksi suurimmista rikoksentorjuntaan kuuluvista haasteista eurooppalaisille hallituksille. Valittaja on joutunut nimenomaan järjestäytyneen ihmiskaupparingin uhriksi.

UNHCR on antanut ohjeistuksen pakolaissopimuksen pakolaisstatuksen lakkaamista koskevien lausekkeiden käytöstä. UNHCR:n mukaan ei ole olemassa pysyvää määritelmää sille, minkälaiset vainon muodot ovat niin vakavia, että henkilö voi vedota pakottavien syiden olemassaoloon. Ainakin vakavat väkivallan muodot, kuten raiskaus ja muu seksuaalinen hyväksikäyttö kuuluvat UNHCR:n mukaan tähän kategoriaan. Muita huomioon otettavia seikkoja vainon vakavuutta arvioitaessa ovat sen kesto ja asiayhteys.

Määritelmädirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan se, että hakija on joutunut vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa tai että häntä on suoraan uhattu vainolla tai tällaisella haitalla, on vakava osoitus hakijan perustellusta pelosta joutua vainotuksi tai todellisesta vaarasta joutua kärsimään vakavaa haittaa, jollei ole perusteltua syytä olettaa, ettei tämä vaino tai vakava haitta tule toistumaan. UNHCR:n mukaan aiemmasta koetusta vainosta johtuvat pakottavat syyt voivat puoltaa pakolaisstatuksen myöntämistä, vaikka tapauksen arviointi osoittaisi, ettei vaino tai vakava haitta tule toistumaan. UNHCR on suositellut myös, että direktiivin 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut pakottavat syyt otettaisiin huomioon paitsi pakolaisaseman lakkauttamista koskevissa tapauksessa, myös kansainvälistä suojelua koskevaa päätöstä tehtäessä.

Pakottavien syiden olemassaoloa tulee arvioida tapauskohtaisesti. Huomioon tulee ottaa ne seuraukset, joita henkilölle on vainokokemuksesta aiheutunut tai ne todennäköiset tulevat seuraukset, joita kotimaahan palaaminen voisi aiheuttaa. Arviossa tulee huomioida muun muassa, että vakavan vainon kohteeksi joutuminen voi aiheuttaa äärimmäistä stressiä ja olla traumaattinen kokemus sen uhriksi joutuneelle. Vakavan vainon kohteeksi joutunut pakolainen saattaa kokemustensa seurauksena kärsiä jatkuvista psyykkisistä ja fyysisistä ongelmista. Ongelmista selviäminen vaihtelee henkilön omien ominaisuuksien mukaan. Kotimaahan paluuta harkittaessa tulee ottaa huomioon uudelleen traumatisoitumisen riski. Vakavan vainon tapahtumapaikka ei ole arvioinnissa ratkaiseva tekijä ja pakottavat syyt voivat johtua kokemuksesta, joka on tapahtunut kotimaan ulkopuolella.

Niissäkin tapauksissa, joissa ihmiskaupan uhriksi joutumisen on katsottu olevan kertaluonteinen, menneisyyteen liittyvä tapahtuma, jonka toistuminen on epätodennäköinen, voi silti olla tarkoituksenmukaista myöntää henkilölle pakolaisstatus, mikäli sille voidaan katsoa olevan jo koetusta vainosta johtuva pakottava syy. UNHCR:n mukaan tällainen tilanne on niissä tapauksissa, joissa ihmiskauppakokemuksen aikana koettu vaino on ollut erityisen kovaa ja henkilö kärsii edelleen kokemuksensa traumaattisista psykologisista vaikutuksista, jotka tekisivät paluun kotimaahan sietämättömäksi.

Ihmiskaupan uhrit saattavat kotialueelle palatessaan joutua kostotoimenpiteiden kohteeksi tai uhriutua uudelleen. Ihmiskauppiaiden kostotoimenpiteet voivat yltää vainoksi katsottavien tekojen tasolle. Ihmiskauppiaiden kostotoimenpiteet saattavat kohdistua myös uhrin perheenjäseniin, mikä saattaa UNHCR:n mukaan aiheuttaa myös uhrille perustellun pelon vainosta. Myös uudelleen uhriutumisen on katsottava yleensä täyttävän vainon määritelmän. Lisäksi uhri saattaa pelätä myös perheen, suvun, yhteisön tai myös viranomaisten syrjintää, rangaistusta tai suljentaa yhteisön ulkopuolelle. Yhteisön rangaistus saattaa myös pahentaa uhrin ihmiskaupasta aiheutunutta traumaa.

Valittaja on toiminut pakotetusti prostituoituna 2004–2010 Ranskassa ja Italiassa. Hän on kertonut joutuneensa pahoinpidellyksi, raiskatuksi ja muilla tavoin rangaistuksi. Hän on tullut raskaaksi kolmesti ja kahdella ensimmäisellä kerralla valittajan raskaus on keskeytetty parittajan toimesta lääkkeillä ja pahoinpitelemällä valittajaa. Työpäivät ovat olleet 15 tunnin mittaisia, eikä valittajalla ole ollut lupaa palata asunnolle ennen kuin työtunnit ja päivittäinen tavoiteansio on täyttynyt.

Suomessa valittaja on saanut apua traumaattisten kokemusten käsittelemiseksi. Nykyisin hän haluaa keskittyä rakentamaan itselleen ja lapselleen turvallista tulevaisuutta. Valittaja suhtautuu kotimaahansa kielteisesti ja kokee, etteivät Nigerian viranomaiset ole suojelleet häntä tai muita kansalaisiaan tehokkaasti. Valittajalla ei ole yhteyttä kotimaahan jääneeseen perheeseensä. Valittaja pelkää, että hänen perheensä on joutunut kostotoimenpiteiden kohteeksi.

Valittajalla on kotimaahan palatessaan riski joutua yhteisön hyljeksimäksi ihmiskaupassa uhriutumisen vuoksi sekä aviottoman lapsen yksinhuoltajana. Riski uudelleen uhriutumisesta on maatieto ja asiassa aiemmin esitetty oikeuskäytäntö huomioon ottaen korkea.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Ratkaistavana oleva oikeuskysymys

Asiassa on ratkaistavana kysymys, onko ihmiskaupan uhriksi joutuneella ja jatkuvan oleskeluluvan ulkomaalaislain 52 a §:n nojalla saaneella valittajalla oikeus ihmiskaupassa uhriutumisensa tai uudelleen uhriutumisen vaaran vuoksi turvapaikkaan tai oleskelulupaan toissijaiseen suojelun perusteella. Tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, mitä mahdollisuuksia muutoksenhakijalla on saada suojelua kotimaansa Nigerian viranomaisilta.

2. Ulkomaalaislaki ja esityöt

2.1. Ulkomaalaislain säännökset

Ulkomaalaislain 3 §:n 13 kohdan mukaan kansainvälisellä suojelulla tarkoitetaan pakolaisasemaa, toissijaista suojeluasemaa tai humanitaarisen suojelun perusteella myönnettävää oleskelulupaa.

Lain 52 a §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ihmiskaupan uhrille myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos:

1) ihmiskaupan uhrin oleskelu Suomessa on perusteltua ihmiskaupan esitutkinnan tai tuomioistuinkäsittelyn vuoksi;

2) ihmiskaupan uhri on valmis tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa ihmiskaupasta epäiltyjen kiinni saamiseksi; sekä

3) ihmiskaupan uhrilla ei ole enää siteitä ihmiskaupasta epäiltyihin.

Pykälän 2 momentin mukaan, jos ihmiskaupan uhri on erityisen haavoittuvassa asemassa, oleskelulupa voidaan myöntää jatkuvana ja riippumatta siitä, täyttyvätkö 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetyt edellytykset vai ei.

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle anne³taan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ul³kopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvan³sa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskun³nalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa suojeluun.

Lain 87 b §:n 1 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät siten kuin jäljempänä samassa pykälässä säädetään.

(---)

Pykälän 3 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa erityisenä yhteiskunnallisena ryhmänä voidaan pitää ryhmää:

1) jonka jäsenillä on sellainen yhteinen tausta, muu luontainen ominaisuus tai usko, joka on ryhmän jäsenten identiteetin taikka omatunnon kannalta niin keskeinen ominaisuus, ettei heitä voida vaatia luopumaan siitä; ja

2) jonka ympäröivä yhteiskunta mieltää muusta yhteiskunnasta erottuvaksi.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiseksi eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta; ja

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Lain 88 c §:n mukaan vainoa harjoittavia tai vakavaa haittaa aiheuttavia toimijoita voivat olla:

1) valtio;

2) valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt; taikka

3) muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että 88 d §:n mukaiset suojelun tarjoajat ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan.

Lain 88 d §:n mukaan suojelun tarjoaja voi olla valtio tai valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävä kansainvälinen järjestö.

2.2. Ulkomaalaislain esityöt

Ulkomaalaislain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 32/2006 vp) lausutaan 52 a §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa: "Pykälässä määriteltäisiin edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle ihmiskaupan uhrille, jonka voidaan perustellusti epäillä joutuneen rikoslain 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun rikoksen uhriksi. Luvan myöntämisen lähtökohtana olisi EU-direktiivin mukaisesti ulkomaalaisen halu tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa ihmiskaupparikollisten kiinni saamiseksi. Tähän liittyisi olennaisesti myös maassa oleskelun tarve tutkinnallisista tai oikeuskäsittelyyn liittyvistä syistä. Yhteistyö ja tutkinnalliset tarpeet voisivat olla hyvin monenlaisia kulloisenkin ihmiskauppatapauksen erityispiirteet huomioon ottaen. Olennaista on se, että viranomainen saa rikostorjunnan kannalta merkityksellisiä tietoja rikollisista, rikoksista ja rikoksen teko-olosuhteista, ja että tietoa voidaan tehokkaasti hyödyntää rikostiedustelussa ja rikosten esitutkinnassa. Asian arvioisi rikostutkintaa suorittava poliisiviranomainen tai rajatarkastusviranomainen. Tähän liittyisi myös poliisin lausunto Ulkomaalaisvirastolle siitä, pidetäänkö oleskeluluvan myöntämistä perusteltuna. Poliisi antaa muutoinkin lausuntoja oleskelulupa-asioissa. Poliisi ottaisi lausunnossaan huomioon rajatarkastusviranomaisen näkemyksen siinä tapauksessa, että tämä on suorittanut tutkintaa ja antanut harkinta-ajan. Poliisin tulee lausunnossaan tuoda esiin kaikki luvan myöntämisen puolesta puhuvat tai sitä vastaan olevat seikat. Puhtaasti yhteistyöhön perustuvan luvan luonne olisi tilapäinen. Yhteistyötarpeiden ja -näkökohtien ohella uhrin on voitava katkaista kaikki siteensä rikoksista epäiltyihin, jotta lupa voitaisiin myöntää.

Pykälän 2 momentin mukaan oleskelulupa voitaisiin tietyin edellytyksin myöntää jatkuvana. Luvan myöntäminen ei edellyttäisi luvan saajalta yhteistyötä viranomaisten kanssa 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Luvan myöntämisen edellytyksenä ei myöskään olisi, että ihmiskaupan uhrin oleskelu olisi tarpeen tutkinnallisista tai oikeuskäsittelyyn liittyvistä syistä 1 momentin 1 kohdan mukaisesti. Lupa voitaisiin myöntää erityisen haavoittuvassa asemassa olevalle, 1 momentissa tarkoitetulle ihmiskaupan uhrille. Lupa myönnettäisiin asianomaisen tilanteen kokonaisharkinnan jälkeen. Naiskaupan uhrin voi olla mahdotonta palata kotimaahansa rikollisjärjestön aiheuttaman vakavan uhkan johdosta silloin, kun kyseisen valtion viranomaiset ovat haluttomia tai kykenemättömiä puuttumaan asiaan. Oleskeluluvan myöntäminen erityisen haavoittuvan aseman vuoksi voi olla perusteltu, jos turvapaikan tai muun kansainvälisen suojelun edellytykset eivät täyty."

Ulkomaalaislain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 166/2007 vp) on 87 b §:n vainon syiden osalta muun muassa todettu seuraavaa: "Naisiin sukupuolen perusteella kohdistuva vaino voidaan myös yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tulkinnassa ottaa yhtenä tekijänä erikseen huomioon. Naista voidaan joissakin tapauksissa vainota myös syystä, jonka ei voida katsoa perustuvan alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen tai poliittiseen mielipiteeseen. Tällöin vainon syynä voidaan pitää kuulumista tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään."

Mainituissa esitöissä lausutaan 88 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa toissijaisen suojelun osalta muun ohella seuraavaa: "Pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan direktiivin 2004/83/EY 2 artiklan e-kohdan ja 15 artiklan säännöksiä, ja pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi pykälän sisältöä vastaavaksi. Direktiivin 2 artiklan e-kohdan määritelmän perusteella toissijaista suojelua voi saada henkilö, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa, mutta jonka suhteen on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja joka on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun."

Edelleen mainituissa esitöissä lausutaan 88 c §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa vainoa harjoittavasta tai vakavaa haittaa aiheuttavista toimijoista muun ohella seuraavaa: "Vaino ja vakava haitta liittyvät yleensä valtion viranomaisten toimiin. Kansainvälisen suojelun antamista harkittaessa on kuitenkin otettava huomioon myös sellaiset tilanteet, joissa hakijan pelkäämä vaino tai vakava haitta kohdistuu häneen muun kuin valtion taholta. UNHCR:n käsikirjan 65-kohdan mukaan vainoaja voi olla esimerkiksi väestönosa. Muun kuin valtiollisen toimijan tekoja voidaan pitää vainona tai vakavana haittana, jos valtion viranomaiset taikka valtiota tai sen huomattavaa osaa valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt ovat teoista tietoisia puuttumatta niihin tai ovat kykenemättömiä tarjoamaan tehokasta suojelua."

Suojelun tarjoajista lausutaan kyseisissä esitöissä 88 d §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa: "Pakolaissopimuksen perusteella on selvää, että valtio voi olla suojelun tarjoaja, ja valtio onkin ensisijainen suojan tarjoaja. Muiden toimijoiden kuin valtion mahdollisuus tarjota suojelua on harkittava tapauskohtaisesti, ja soveltamisen tulee olla suppeaa.

Harkittaessa sitä, tarjotaanko suojelua, on otettava huomioon tapauskohtaisesti tarjotun suojelun saatavuus, tehokkuus ja riittävyys. Suojelua voidaan katsoa tarjottavan yleensä silloin, kun suojelun tarjoaja toteuttaa toimenpiteitä estääkseen vainon tai vakavan haitan muun muassa siten, että sillä on tehokas oikeusjärjestelmä vainoksi tai vakavaksi haitaksi katsottavien toimien toteamiseksi, niistä syytteeseen asettamiseksi ja niistä rankaisemiseksi, ja kun hakijalla on tosiasiallisia mahdollisuuksia saada tällaista suojelua."

3. Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestön (UNHCR) kannanotto pakolaissopimuksen soveltamisesta ihmiskaupan uhreihin

UNHCR:n kannanoton (Guidelines on International Protection: The application of Article 1A(2) of the 1951 Convention and/or 1967 Protocol relating to the Status of Refugees to victims of trafficking and persons at risk of being trafficked) mukaan ihmiskauppaan tai sen kaltaiseen tarkoitukseen salakuljetettujen uhrien voidaan tietyissä tilanteissa katsoa kuuluvan pakolaissopimuksen tarkoittaman pakolaismääritelmän alle. Ihmiskauppa koskee suurimmassa määrin naisia ja lapsia, vaikka sen piiriin nykyään kuuluu enenevässä määrin myös miehiä. Näin ollen ihmiskauppaa voidaan pitää sukupuoleen liittyvänä väkivaltana ja hyväksikäyttönä. Ihmiskaupan henkilöön kohdistuvien haittojen on katsottu aiheuttavan epäinhimillistä ja ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua. Vaikka uhriutumisen arvioitaisiin olevan menneisyyden tapahtuma, joka ei todennäköisesti tulisi toistumaan, uhrin voidaan katsoa olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa, mikäli ihmiskaupassa uhriutumisen seuraukset ovat edelleen nähtävissä, esimerkiksi uhrin terveydentilaan vaikuttavana. Palautettaessa uhria maahan, jossa uhriutuminen on tapahtunut, saattaa uudelleen uhriutumisen vaara olla suuri, jos uhri on tehnyt yhteistyötä viranomaisten kanssa ja ihmiskaupan takana on kansainvälinen rikollisorganisaatio. Myös yhteisön taholta saattaa kohdistua syrjintää tai rangaistuksia ihmiskaupassa uhriutunutta kohtaan, erityisesti prostituutiotapauksissa. Kansainvälisen suojelun tarve valtio-orgaanin ulkopuolelta tulevan uhan vuoksi saattaa olla tarpeen, mikäli valtiolla ei ole halua, keinoja tai käytännön resursseja suojata uhreja uudelleen uhriutumiselta.

4. Nigerian maatilanne ihmiskauppaan ja sen uhrien auttamiseen liittyen

Nigeria on pakkotyöhön ja prostituutioon suuntautuvan ihmiskaupan lähtö-, kohde- ja kauttakulkumaa. Nigerialaisia naisia ja lapsia rekrytoidaan lähinnä maaseudulta prostituoiduiksi muualle Afrikkaan, Eurooppaan, Lähi-itään ja Aasiaan. Nigerialaiset ihmiskauppiaat käyttävät perinteisiä uskomuksia (voodoo) pelotteena pakottaakseen uhrit prostituutioon ja pakkotyöhön sekä kontrolloidakseen heitä. (US Department of State: Trafficking in Persons Report 2013 – Nigeria, kesäkuu 2013)

Nigerian hallitus on merkittävällä panoksella toiminut ihmiskaupan kitkemiseksi, mutta ihmiskaupan suuren esiintyvyyden vuoksi toimenpiteet eivät ole yltäneet minimivaatimusten tasolle. Maassa toimii hallituksen ohella ihmiskauppaan erikoistunut virasto NAPTIP (The National Agency for the Prohibition of Trafficking in Persons and Other Related Matters), joka toimii hallituksen ohella ihmiskaupan vastaisessa työssä. NAPTIP toimii ihmiskaupparikoksiin syyllistyneiden saattamiseksi rikosoikeudelliseen vastuuseen, ihmiskaupan uhrien auttamiseksi ja viranomaisten kouluttamiseksi. NAPTIP tarjoaa ihmiskaupan uhreille välitöntä suojaa sekä toimii heidän sopeuttamisekseen takaisin yhteiskuntaan järjestäen pääsyn mahdollisesti tarvittaviin lääketieteellisen hoidon, ammatillisen tai muun koulutuksen sekä muun avun tai jatkohoidon piiriin. NAPTIP tarjoaa itse lyhytaikaista suojaa ihmiskaupan uhreille, mutta toimii myös yhteistyössä muiden viranomaisten ja järjestöjen kanssa, jotka voivat tarjota pidempiaikaista suojaa sitä tarvitseville. Maahan palaavien ihmiskaupan uhrien pääsy tarvittavan avun ja uudelleen yhteiskuntaan integroitumista edistävien toimien piiriin on edelleen puutteellista johtuen siitä, ettei maan hallitus ole vielä luonut tarpeellisia menettelyitä uhrien vastaanottamiseksi (US Department of State: Trafficking in Persons Report 2013 – Nigeria, kesäkuu 2013).

Tanskan maahanmuuttoviranomaisten Nigeriaan suuntautuneesta tiedonkeruumatkasta tehdyn raportin mukaan ihmiskaupan uhrien palauttaminen Nigeriaan on turvallista silloin, kun paluu toteutetaan yhteistyössä NAPTIP:n ja IOM:n (International Organization for Migration) kanssa. Tällöin järjestöjen edustajat ovat vastaanottamassa uhria lentokentällä ja varmistavat uhrin turvallisen sijoittamisen ja tarvittavan avun saannin. Uudelleen integroitumisprosesseja seurataan jatkuvasti niiden onnistumisen varmistamiseksi. NAPTIP informoi myös tarvittavassa laajuudessa viranomaisia turvallisen paluun takaamiseksi (Allegations against NAPTIP and warnings against return to Nigeria, Report from Danish Immigration Service´s fact-finding mission to Abuja, Nigeria, 9.-17.6.2010).

5. Valittajan kertomus

Valittaja on kotoisin Benin Citystä Nigeriasta. Hän on kertomuksensa mukaan joutunut erehdytetyksi ja pakotetuksi prostituutiotyöhön Eurooppaan. Nigeriassa valittaja oli työskennellyt kampaamossa, jossa hänen asiakkaanaan käynyt naishenkilö, "Auntie":ksi itseään kutsunut nainen, oli tarjonnut hänelle mahdollisuutta kouluttautua kampaajan ammattiin ja saada myöhemmin töitä tällä alalla Euroopassa. Näin ansaitsemiaan rahoja valittaja voisi lähettää äidilleen ja sisaruksilleen Nigeriaan.

Matkustettuaan Auntien kanssa Ranskaan valittajalle oli selvinnyt, että hän joutuikin työskentelemään prostituoituna maksaakseen Auntielle matkasta syntyneen 40 000 euron velan. Valittajaa oli pahoinpidelty, ellei hän ollut onnistunut ansaitsemaan vähintään 100 euroa päivittäin. Auntie oli vienyt valittajan prostituoiduksi myös Italiaan, missä hän oli tullut kolme kertaa raskaaksi. Kahdella ensimmäisellä kerralla Auntie oli aiheuttanut valittajalle keskenmenon lääkkeillä ja pahoinpitelemällä tätä. Kolmannella kerralla valittaja oli paennut Italiasta ja synnyttänyt Suomessa lapsen, jonka isä ei ollut valittajan tiedossa.

Valittaja on jäänyt velkaa Auntielle 22 000 euroa. Hän ei ole ollut Suomeen saapumisensa jälkeen yhteydessä Auntieen.

6. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Prostituutioon pakottamista ja siihen liittyvää taloudellista hyväksikäyttöä on pidettävä yhtenä ihmiskaupan muotona, joka ilmenee sukupuoleen liittyvänä väkivaltana ja hyväksikäyttönä. Ulkomaalaislain 52 a §:ssä erityisesti ihmiskaupan uhreille säädetyn oleskeluluvan sijasta uhrit voivat olla oikeutettuja ulkomaalaislain 87 §:n mukaiseen turvapaikkaan tai 88 §:n mukaiseen toissijaiseen suojeluun, mikäli kansainvälisen suojelun kriteerit heidän kohdallaan muutoin täyttyvät.

Ihmiskaupan kohteiksi joutuneita naisia voidaan lähtökohtaisesti pitää ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin ja 87 b §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuina tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuuluvina, joten turvapaikan tarvetta harkittaessa tulee tässäkin tapauksessa arvioitavaksi se, onko henkilöllä objektiivisesti arvioiden perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ihmiskaupan uhrina. Ellei näin ole, henkilö saattaa kuitenkin olla oikeutettu toissijaiseen suojeluun, mikäli voidaan arvioida olevan merkittäviä perusteita uskoa hänen voivan joutua kotimaahansa palautettuna todelliseen epäinhimillisen kohtelun vaaraan tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi.

Arvioitaessa ihmiskaupan uhrin kansainvälisen suojelun tarvetta on otettava huomioon se, onko odotettavissa, että hän saattaa kotimaahan palatessaan joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi ja onko hänellä mahdollisuus saada suojaa kotimaansa viranomaisilta. Vaikka uudelleen uhriutumisen vaaraa ei todennäköisesti olisi, on otettava kuitenkin huomioon, onko uhriutuminen aiheuttanut hänelle sellaisia vaikeita terveydellisiä seurauksia, joiden vuoksi palauttaminen kotimaahan olisi kohtuutonta hänen kokemustensa vuoksi. Valtion suojelun saatavuutta arvioitaessa on otettava huomioon sekä valtion halu että sen käytettävissä olevat keinot ja resurssit suojata ja auttaa ihmiskaupan uhreja.

Nigeria on yksi keskeisiä Eurooppaan suuntautuvan ihmiskaupan lähtömaita ja uudelleen uhriutumisen vaara on olemassa. Käytettävissä olevan maatietouden mukaan Nigeria on kuitenkin panostanut ihmiskaupan vastaiseen toimintaan, uhrien auttamiseen ja rikosvastuun toteuttamiseen. Nigeriassa on ihmiskaupan vastaista työtä tekevä virasto NAPTIP, joka toimii yhteistyössä muiden viranomaisten ja kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen, muun ohella kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n, kanssa.

Ihmiskaupan vastaiseen toimintaan käytettävissä olevat resurssit ovat Nigeriassa toistaiseksi olleet riittämättömät ihmiskauppatilanteen saamiseksi hallintaan, mutta perusta ihmiskaupan vastaiselle toiminnalle ja auttamisjärjestelmälle on olemassa. Vaikka maahan palaavien ihmiskaupan uhrien pääsyssä auttamisjärjestelmien piiriin on todettu puutteita, NAPTIP:n ja IOM:n kanssa yhteistyössä tapahtuneet palautukset ovat olleet onnistuneita ja uhrien on todettu pääsevän auttamisjärjestelmien piiriin. Tällaisten henkilöiden uudelleen uhriutumisesta ei myöskään ole havaittu viitteitä. Auttamisjärjestelmien kautta on mahdollista saada myös terveydenhoitoa, taloudellista tukea ja muuta apua uudelleen yhteiskuntaan integroitumiseksi niin, että vältytään uudelleen uhriutumiselta.

Valittajan on prostituutioon värvännyt yksittäinen naishenkilö, eikä asiassa ole ilmennyt yhteyksiä laajempaan prostituutiota harjoittavaan verkostoon. Valittajalla ei enää Suomeen tultuaan ole ollut yhteyksiä tähän henkilöön. Hänellä on oma ammatti ja sukulaisia Nigeriassa. Uhriutuminen on tapahtunut hänen kotimaansa ulkopuolella ja Nigeriassa hänellä on mahdollisuuksia saada suojelua kotimaansa viranomaisilta. Näin ollen kaikki edellä lausuttu huomioon ottaen, ja vaikka valittaja onkin kertomansa mukaan jäänyt velkaa hänet prostituutioon houkutelleelle henkilölle, hänellä ei voida arvioida olevan turvapaikkaan oikeuttavin tavoin perusteltua pelkoa aiemman ulkomailla tapahtuneen prostituutioon pakottamisen vuoksi tai uudelleen prostituutioon joutumisen vaarasta kotimaassaan. Asiassa ei myöskään ole tullut esiin merkittäviä perusteita uskoa hänen kotimaahansa palatessaan joutuvan epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Tämän vuoksi muutoksenhakijalle ei ollut perusteita myöntää ihmiskaupan uhrina turvapaikkaa taikka oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella. Hänen haavoittuva asemansa on otettu huomioon myönnettäessä hänelle oleskelulupa ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin nojalla.

Näin ollen ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Oikeusapu

Oikeusapua on myönnetty ilman omavastuuta. Avustajaksi on määrätty oikeustieteen maisteri Liisa Välimäki.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on pyydetty Välimäen avustajan määräyksen peruuttamista ja oikeustieteen maisteri Anna Aron määräämistä uudeksi avustajaksi. Välimäki on antanut suostumuksensa avustajan vaihtamiseen. Aro on vaatinut palkkiona 1 230 euroa.

Korkein hallinto-oikeus vapauttaa oikeusapulain 9 §:n nojalla Välimäen avustajan tehtävästä 1.10.2012 lukien ja määrää mainitusta päivästä lukien avustajaksi Aron.

Arolle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 17 §:n 1 momentin ja 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n, 4 §:n 1 momentin ja 6 §:n mukaisena kymmenen työtunnin perusteella laskettuna palkkiona 1 000 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 230 euroa, muodostuu siten 1 230 euroa. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Pirita Pesonen.