KHO:2019:7

A kävi koulua kehityksestä viivästyneiden ja vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden kuntouttavan opetuksen ryhmässä. Hänen kuljetuksensa oli järjestetty yksilöllisesti taksilla. A:lla oli ollut koulussa ajoittain sellaista väkivaltaista tai häiritsevää käyttäytymistä, jonka takia koulupäivä oli rehtorin tai apulaisrehtorin päätöksellä keskeytetty. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kysymys A:n oikeudesta maksuttomaan koulukuljetukseen tai huoltajan oikeudesta riittävään avustukseen niinä päivinä, joina koulupäivä oli keskeytetty.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että A:n kohdalla se, että koulupäivä saatetaan joutua keskeyttämään hänen väkivaltaisen tai häiritsevän käyttäytymisensä perusteella, oli kiinteässä yhteydessä hänen vammaansa tai sairauteensa, eikä hän kyennyt säätelemään omaa käytöstään samalla tavalla kuin samanikäinen lapsi tai nuori yleensä. Lähtökohtana tuli pitää sitä, että oppilaalle järjestetään myös tällaisina päivinä kuljetus kotiin, tarvittaessa saatettuna, jos kuljetus on turvallisesti näin järjestettävissä. Huoltajalle myönnettävän avustuksen määrää ei voitu määrätä kunnan yleisten koulukuljetusperiaatteiden mukaisesti ja siten julkisten kulkuvälineiden taksan mukaisesti, vaan tässäkin oli otettava huomioon oppilaan erityiset olosuhteet. Hallinto-oikeuden ja X:n kaupungin opetusjohtajan päätökset kumottiin ja asia palautettiin opetusjohtajalle uudelleen käsiteltäväksi.

Suomen perustuslaki 6 ja 16 §

Perusopetuslaki 32 § 1 momentti ja 36 § 3 momentti

Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti ja 15 § 1 ja 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 8.1.2018 nro 18/0002/2

Asian käsittely kunnassa

Jämsän kaupungin opetusjohtaja ei päätöksellään 29.5.2017 (§ 86) ole myöntänyt A:lle maksutonta koulukuljetusta tilanteessa, jossa oppilaalta evätään opetus loppupäivän ajaksi. Huoltajan vaatimus riittävästä korvauksesta oppilaan hakemisesta koulusta koulupäivän epäämisen jälkeen 27.4.2017 on samalla hylätty.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

B on alaikäisen lapsensa puhevallan käyttäjänä valittanut opetusjohtajan päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hän on vaatinut päätöksen kumoamista ja asian palauttamista kuntaan perusopetuslain mukaisten kuljetuspalvelujen myöntämiseksi myös tilanteissa, joissa koulupäivä keskeytyy.

B on esittänyt vaatimustensa tueksi hallinto-oikeudessa muun ohella seuraavaa:

A:n toimintakyky on hänen vammastaan tai sairaudestaan johtuen ratkaisevasti rajoittunut. Koulupäivän keskeytymisessä ei hänen tilanteessaan ole kysymys normaaleista syistä johtuvasta koulupäivän osittaisesta epäämisestä. Keskeytymisen voidaan katsoa johtuvan hänen toimintarajoitteistaan. On kohtuutonta rangaista hakijaa siten, ettei hän ole oikeutettu koulukuljetukseen tilanteissa, joissa hän ei ole itse voinut vaikuttaa käyttäytymiseensä. Lisäksi se, että huoltaja hakee oppilaan koulusta kesken koulupäivän, on ikään kuin palkinto oppilaalle siitä, että hän on käyttäytynyt huonosti.

Jämsän kaupungin sivistyslautakunta on antanut lausunnon.

B on antanut vastaselityksen ja toimittanut lisäselvitystä. Vastaselityksessä on vaadittu, että hallinto-oikeus varaa yhdenvertaisuusvaltuutetulle tilaisuuden antaa asiassa lausunto yhdenvertaisuuslain 27 §:n mukaisesti.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on hylännyt yhdenvertaisuusvaltuutetun kuulemista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Yhdenvertaisuusvaltuutetun kuuleminen

Yhdenvertaisuuslain 27 §:n mukaan tuomioistuimen on sen käsiteltävänä olevassa, tämän lain soveltamista koskevassa asiassa varattava yhdenvertaisuusvaltuutetulle mahdollisuus tulla kuulluksi siltä osin kuin asia kuuluu valtuutetun toimivaltaan.

Kyse ei ole sellaisesta yhdenvertaisuuslain soveltamista koskevasta asiasta, jossa yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulisi varata tilaisuus tulla kuulluksi.

Pääasia

Sovellettava säännös

Perusopetuslain 32 §:n 1 momentin mukaan jos perusopetusta tai lisäopetusta saavan oppilaan koulumatka on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen. Perusopetusta tai lisäopetusta saavalla oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen myös silloin, kun edellä tarkoitettu matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus.

Perusopetuslain 36 §:n 3 momentin mukaan oppilaan osallistuminen opetukseen voidaan evätä enintään jäljellä olevan työpäivän ajaksi, jos on olemassa vaara, että toisen oppilaan taikka koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän henkilön turvallisuus kärsii oppilaan väkivaltaisen tai uhkaavan käyttäytymisen vuoksi taikka opetus tai siihen liittyvä toiminta vaikeutuu kohtuuttomasti oppilaan häiritsevän käyttäytymisen vuoksi.

Esitetty selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

A on 14-vuotias seitsemäsluokkalainen, joka käy koulua C:n koulun kehityksessä viivästyneiden ja/tai vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden kuntoutuvan opetuksen ryhmässä E2. A:n koulumatka on noin 24 kilometriä, ja hänelle on myönnetty maksuton koulukuljetus kodin ja koulun välille.

A:lla on määrittämätön älyllinen kehitysvamma, johon liittyy autistisia piirteitä. A:n kehitysvammasta johtuvat toimintarajoitteet on lähtökohtaisesti otettava huomioon koulupaikkaa osoitettaessa.

Nyt esillä olevassa asiassa kyse on siitä, onko A:lla oikeus maksuttomaan koulukuljetukseen koulusta kotiin tilanteissa, joissa häneltä on evätty oikeus osallistua opetukseen jäljellä olevan koulupäivän ajaksi. Tällöin A:n huoltaja on tullut hakemaan A:n kesken päivän koulusta kotiin. Autismikuntoutusohjaajan ja Mannerheimin lastensuojeluliiton kuntoutustyöryhmän arvion mukaan A:n kannalta olisi parempi, jos kuljetus järjestyisi muulla tavalla kuin huoltajan kyydillä, sillä A voi kokea palkitsevana sen, että isä tulee hakemaan hänet kesken koulupäivän.

Koulupäivän keskeytymiselle tyypillistä on, ettei sen ajankohta ole etukäteen tiedossa, jolloin tilanteeseen on vaikea varautua etukäteen. Laissa ei ole suoraa määräystä siitä, miten koulukuljetus tulee järjestää tällaisissa tilanteissa.

Maksuttoman koulukuljetuksen ensisijainen tarkoitus on turvata lapsen oikeus perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaiseen maksuttomaan perusopetukseen. Tällöin lähtökohtana on, että koulukuljetus järjestetään kotoa kouluun koulupäivän alkaessa sekä koulusta kotiin koulupäivän päättyessä. Se, että A:lle ei ole myönnetty maksutonta koulukuljetusta tilanteissa, joissa koulupäivä keskeytyy ja opetus evätään loppupäivän ajaksi, ei loukkaa hänen oikeuttaan maksuttomaan perusopetukseen.

Opetuksen epääminen on poikkeuksellista ja oppilaan toimintakyky näissä tilanteissa saattaa olla rajoittunut. Perusopetuslain 36 h §:n mukaan oppilasta ei saa jättää ilman valvontaa tilanteissa joissa opetus on evätty 36 §:n 3 momentin mukaisesti. Edellä esitetty huomioon ottaen A:n huoltajan on katsottava olevan vastuussa siitä, että A pääsee turvallisesti koulusta kotiin niinä päivinä, kun häneltä on evätty opetus kesken koulupäivän.

Koulukuljetusta koskevassa päätöksenteossa ei ole menetelty yhdenvertaisen kohtelun tai syrjintäkiellon vastaisesti.

Edellä esitetty huomioon ottaen opetusjohtajan päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Suomen perustuslaki 6 ja 16 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Paula Pihlava, Virpi Juujärvi ja Ria Savolainen. Esittelijä Anna Soininen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B on alaikäisen lapsensa puhevallan käyttäjänä pyytänyt lupaa saada valittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Jämsän kaupungin opetusjohtajan päätökset kumotaan ja asia palautetaan opetusjohtajalle uudelleen käsiteltäväksi perusopetuslain mukaisten kuljetuspalvelujen myöntämiseksi myös niissä tilanteissa, joissa koulupäivä keskeytyy.

B on uudistanut hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa lausumansa ja esittänyt vaatimustensa tueksi lisäksi muun ohella seuraavaa:

Valituslupa tulisi myöntää, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Asiassa on kysymys perusopetuslain mukaisen koulukuljetuksen järjestämisestä tilanteessa, jossa koulupäivä keskeytyy oppilaan vammasta johtuvasta syystä. Valitusluvan myöntäminen on tarpeen myös sen vuoksi, että yhdenvertaisuusvaltuutettua ei ole kuultu, vaikka kysymys on myös yhdenvertaisuuslain soveltamisesta.

Maksuttoman koulukuljetuksen ensisijainen tarkoitus on turvata lapsen oikeus perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaiseen maksuttomaan perusopetukseen, kuten hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu. Tämä tarkoitus ei A:n kohdalla toteudu, koska hän joutuu keskeyttämään koulupäivän vammastaan johtuvista syistä. Koulukuljetuksen puuttuminen loukkaa lapsen oikeutta maksuttomaan perusopetukseen, koska näitä elementtejä ei voi erottaa toisistaan.

Päätös on yhdenvertaisuutta koskevien säännösten ja määräysten vastainen. Kyseistä lasta tulee vammansa vuoksi kohdella eri tavalla kuin muita lapsia. Huomiota tulee kiinnittää siihen, minkä vuoksi koulupäivä keskeytyy. Koulupäivän keskeytyminen liittyy nimenomaan hakijan vammaan ja siitä johtuvaan toimintarajoitteeseen. Tilannetta voidaan tarkastella erityisesti yhdenvertaisuuslain mukaisena kohtuullisena mukautuksena muutoin normaaliin palveluun, minkä vuoksi myös yhdenvertaisuusvaltuutetun kuuleminen olisi tarpeen.

Jämsän kaupunki ja hallinto-oikeus eivät ole tulkinneet lakia perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti. Päätöksissä ei ole myöskään arvioitu lapsen edun toteutumista eikä annettu sille merkitystä. Näistä syistä päätökset ovat myös vammaisten henkilöiden oikeuksista ja lapsen oikeuksista tehtyjen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusten vastaisia.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on antanut korkeimman hallinto-oikeuden yhdenvertaisuuslain 27 §:n perusteella esittämän pyynnön johdosta lausunnon.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun havaintojen mukaan vammaisten lasten koulunkäyntiin liittyvät hankaluudet koskevat usein koulukuljetusten järjestämistä. Kuten hallinto-oikeus on todennut, maksuttoman koulukuljetuksen ensisijainen tavoite on turvata lapsen oikeus perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaiseen maksuttomaan perusopetukseen. Vammaisen lapsen koulukuljetuksia arvioitaessa tulee perusopetuslain rinnalla ottaa huomioon yhdenvertaisuuslaki ja etenkin velvollisuus kohtuullisiin mukautuksiin, joihin vammainen henkilö on yhdenvertaisuuslain 15 §:n mukaan oikeutettu ja joiden epääminen on saman lain 8 §:n 2 momentin mukaisesti syrjinnän yksi muoto, sekä Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista.

Yhdenvertaisuuslain 15 §:n mukaisen mukautusvelvollisuuden osalta korostuu vammaisen henkilön yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen. Mukautusvelvollisuus perustuu Suomea sitovaan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Huomionarvoista on, että koulutuksen osalta sopimukseen on sisällytetty nimenomainen koulutusta koskeva mukautussäännös, vaikka yleissopimuksen 2 ja 5 artiklassa määritetty yleinen mukautusvelvollisuus olisi yksinäänkin asettanut velvoitteen tehdä mukautuksia koulutuksen alalla. Mukautusvelvoitteella on erityinen painoarvo, kun kysymys on koulutuksesta. Sopimuksen 24 artiklassa määrätään sopimuksen 2 artiklasta ja 5 artiklasta johtuvan yleisen mukautusvelvollisuuden ohella nimenomaisesti mukautusvelvollisuus koulutuksen kontekstissa kaikilla koulutusjärjestelmän tasoilla.

Sopimuksen 24 artiklan 2 kohdassa todetaan muun muassa, että oikeutta koulutukseen toteutettaessa sopimuspuolet varmistavat seuraavaa:

c) vammaisia henkilöitä varten tehdään heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaiset kohtuulliset mukautukset;

d) vammaiset henkilöt saavat yleisessä koulutusjärjestelmässä tuen, jota tarvitaan helpottamaan heidän tehokasta koulutustaan;

e) toteutetaan tehokkaat yksilöidyt tukitoimet ympäristöissä, jotka mahdollistavat opillisen ja sosiaalisen kehityksen enimmillistämisen täysimääräisen osallisuuden tavoitteen mukaisesti.

Julkista valtaa sitoo perustuslain 22 §:n mukainen velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Kun tämän ohella koulutuksen järjestäjän yhdenvertaisuuslain 15 §:n mukaista velvollisuutta tehdä kohtuullisia mukautuksia tulkitaan yhdessä sen 6 §:n 1 momentista johtuvan yleisen edistämisvelvollisuuden kanssa, voimassa olevaa oikeutta on syytä tulkita ihmisoikeusmyönteisesti siten, että koulutuksen järjestäjällä on edellä kuvatunlainen vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksesta johtuva laajempi mukautusvelvollisuus.

Yhdenvertaisuuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 19/2014 vp) perusteluissa todetaan kohtuullisten mukautusten osalta muun muassa, että mukautustarve ilmenee toimijalle usein siten, että vammainen ihminen pyytää mukautusta, kun katsoo sitä tarvitsevansa.

Viranomainen sekä koulutuksen järjestäjä on velvollinen sekä tekemään kohtuullisia mukautuksia että edistämään yhdenvertaisuutta. Mukautusta arvioitaessa lähtökohtana tulee olla vammaisen henkilön tarpeet eli pyydetty mukautus. Mukautusten tekemisestä saa tulla toimijalle kustannuksia. Lakisääteisen palvelun toteuttaminen ei ole mukautus.

Jämsän kaupungin sivistyslautakunta on antanut selityksen ja hallinto-oikeuden päätökseen yhtyen vaatinut, että valituslupahakemus ja valitus hylätään.

Sivistyslautakunta on viitannut yhdenvertaisuuslain 6 §:ään koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta edistää yhdenvertaisuutta sekä lain esitöissä (HE 19/2014 vp) tältä osin lausuttuun samoin kuin saman lain 15 §:ään kohtuullisista mukautuksista ja todennut, että A:n oikeus opetukseen on turvattu riittävällä henkilöresurssoinnilla, henkilökunnan kouluttautumisella, pedagogisin ratkaisuin sekä erityisin opetusjärjestelyin. Näin toimien oppilaan oikeus opetukseen on turvattu hänen yksilölliset tarpeensa huomioon ottaen.

A:n jaksamisen tukemiseksi koulupäivä on lyhennetty. A:n koulupäivä alkaa kello 8.00 ja päättyy kello 10.45. Muita ulkoisia ratkaisuja rauhallisen koulupäivän turvaamiseksi on ollut muun muassa oman työskentelytilan osoittaminen. A kulkee kouluun omasta, rauhallisesta ovesta, jotta ylimääräiset äänet eivät aiheuta häiriötä. Koulukyyti tuo oppilaan kouluun juuri ennen oppitunnin alkamista ja hakee oppituntien päätyttyä, jotta oppilas ei joudu odottamaan.

Rauhallinen koulupäivä on luotu selkeällä struktuurilla ja A:lle tuttujen aikuisten avulla. A:n kanssa työskentelee erityisluokanopettaja ja kaksi koulunkäynninohjaajaa. Sijaiset eivät työskentele A:n kanssa.

A:n omaan tilaan on rakennettu päiväjärjestys kuvien avulla. Omaa tilaa käytetään oppilaan pukeutumiseen/riisuutumiseen, omaa rauhaa vaativiin tehtäviin, lepohetkiin sekä niihin tilanteisiin, jolloin A on hermostunut. Ruokailussa A ruokailee omassa rauhallisessa nurkkauksessa oman ohjaajan kanssa.

Kommunikoinnissa käytetään kuvia. A:n kanssa puhutaan selkokieltä. A:n mielialaa havainnoidaan tarkasti koko koulupäivän ajan ja toimintaa suhteutetaan sen mukaisesti. Oppilas osallistuu oman vointinsa mukaisesti pari- ja ryhmätyöskentelyyn, jolloin työskentelypariksi valitaan oppilaat, joiden toiminta ei normaalisti hermostuta A:ta. Tehtävien taso mitoitetaan A:n jaksamisen mukaisesti.

Rajoittamistilanteet ovat usein liittyneet wc-käynteihin. A:lla on käytössään inva-wc, jossa hänellä on oma rauha. Wc:n sisustus on riisuttu, jotta se ei hermostuttaisi oppilasta. Wc-tilaan on tuotu pehmeitä elementtejä, jotka rauhoittavat A:ta eivätkä aiheuta muille vaaraa. Wc-käynnit pyritään pitämään rauhallisina, jolloin sotkuihin ei reagoida, ei kiirehditä, käytetään selkokieltä sekä kiinnitetään erityistä huomiota aikuisten äänensävyyn ja toimintaan.

Rauhallisen koulupäivän turvaamiseksi oppilaan työskentelytilan lähialue rauhoitetaan muilta oppilailta ja henkilökunnalta. A:n ollessa luokassa tilanteen rauhallisuutta pyritään edistämään esimerkiksi siirtämällä äänekkäitä oppilaita toiseen tilaan opiskelemaan.

Edellä mainituilla toimintatavoilla oppilaan opetuksen turvaamiseksi myös koulupäivän epäämiset ja läheltä piti -tilanteet ovat selkeästi vähentyneet lukuvuoden 2017–2018 aikana.

A:n oikeutta opetukseen on turvattu monin erilaisin yksilölliset tarpeet huomioon ottavin tavoin eikä oppilaan opetusta ole evätty hänen vammastaan johtuen. Opetuksen epääminen on turvaamistoimi ja oppilaan opetus on evätty ainoastaan perusopetuslain 36 §:ssä säädetyissä poikkeustilanteissa, joissa on ollut olemassa vaara, että toisen oppilaan tai koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän henkilön turvallisuus kärsii oppilaan väkivaltaisen tai uhkaavan käyttäytymisen vuoksi.

A:n vammasta johtuvat kohtuulliset mukautukset toteutetaan ensisijaisesti osana koulupäivää oppilaan opetuksen turvaamiseksi. Koulupäivän epäämistilanteissa kaikkia perusopetuksen oppilaita tulee kohdella samalla tavoin niin, että huoltajan on hallinto-oikeuden ratkaisun mukaisesti katsottava olevan vastuussa siitä, että oppilas pääsee turvallisesti koulusta kotiin niinä poikkeuksellisina päivinä, joina oppilaalta on evätty opetus kesken koulupäivän.

Sen, että oppilaalla perusopetuslaissa säädetyn opetuksen epäämisen seurauksena ei ole erikseen mahdollisuutta matkaetuun, ei voida katsoa loukkaavan oppilaan perustuslaillista oikeutta maksuttomaan perusopetukseen eikä olevan yhdenvertaisen kohtelun vastaista. Oppilaan vammasta johtuvat kohtuulliset mukautukset toteutetaan osana koulupäivää, mutta koulupäivän epäämistilanteissa kaikkia perusopetuksen oppilaita kohdellaan samalla tavoin. Koulukuljetusta koskevassa päätöksenteossa ei ole menetelty yhdenvertaisen kohtelun tai syrjintäkiellon vastaisesti.

B on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Hallinto-oikeuden ja Jämsän kaupungin opetusjohtajan päätökset kumotaan ja asia palautetaan opetusjohtajalle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Asiassa merkitykselliset oikeusohjeet

Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Perustuslain16 §:n mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen.

Perustuslakivaliokunta on mietinnössään hallituksen esityksestä perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta katsonut, että perusopetuksen maksuttomuus tarkoittaa myös tarpeellisia koulukuljetuksia (PeVM 25/1993 vp s. 9).

Perusopetuslain 32 §:n 1 momentin (1139/2003) mukaan, jos perusopetusta tai lisäopetusta saavan oppilaan koulumatka on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen. Perusopetusta, lisäopetusta tai esiopetusta saavalla oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen myös silloin, kun edellä tarkoitettu matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus.

Hallituksen esityksessä koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 86/1997 vp) on perusopetuslain 32 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella, että vaikeasti vammaisten oppilaiden koulumatkaetuus koskee myös vammaisen saattajana toimivaa henkilöä.

Perusopetuslailla kumotun peruskoululain (476/1983) koulukuljetusta säännelleen 47 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 30/1982 vp) on lausuttu muun ohella, että jos huoltaja järjestää oppilaan kuljettamisen tai saattamisen, on sitä riittävässä määrin avustettava. Avustusta voidaan pitää riittävänä, jos kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvat välttämättömät ja välittömät menot korvataan huoltajalle. Korvauksen maksaminen oman kulkuneuvon käyttämisestä ja huoltajalle aiheutuvasta ajanhukasta voi myös olla paikallaan. Kunnan avustus ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin mitä kuljettamisen tai saattamisen järjestäminen tulisi maksamaan.

Perusopetuslain 36 §:n 3 momentin mukaan oppilaan osallistuminen opetukseen voidaan evätä enintään jäljellä olevan työpäivän ajaksi, jos on olemassa vaara, että toisen oppilaan taikka koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän henkilön turvallisuus kärsii oppilaan väkivaltaisen tai uhkaavan käyttäytymisen vuoksi taikka opetus tai siihen liittyvä toiminta vaikeutuu kohtuuttomasti oppilaan häiritsevän käyttäytymisen vuoksi.

Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun ohella terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Pykälän 2 momentin mukaan välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi mainitussa laissa tarkoitettua syrjintää on häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä.

Yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden tai palvelujen tarjoajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita samoin kuin suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla. Pykälän 2 momentin mukaan mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon vammaisen ihmisen tarpeiden lisäksi 1 momentissa tarkoitetun toimijan koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja laajuus sekä mukautusten arvioidut kustannukset ja mukautuksia varten saatavissa oleva tuki.

Asiakirjoista saatu selvitys

A on viranhaltijapäätöksen tekohetkellä ollut perusopetuksen seitsemännen vuosiluokan oppilas, joka käy koulua C:n koulun kehityksessä viivästyneiden ja/tai vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden kuntouttavan opetuksen ryhmässä E2. A:lla on määrittämätön älyllinen kehitysvamma, johon liittyy autistisia piirteitä. A:n koulupäivää on mukautettu oppilaan opetuksen turvaamiseksi monin sivistyslautakunnan selityksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle ilmenevin tavoin.

A:n koulumatka on noin 24 kilometriä, ja hänelle on myönnetty maksuton koulukuljetus taksilla kodin ja koulun välille. Normaalipäivinä A lähtee kotoa koulutaksilla ja palaa taksilla kotiin, jolloin isä yleensä on vastassa. Koulukyyti tuo oppilaan kouluun juuri ennen oppitunnin alkamista ja hakee oppituntien päätyttyä, jotta oppilas ei joudu odottamaan.

A:lla on asiakirjojen mukaan ollut koulussa ajoittain väkivaltaista tai häiritsevää käytöstä, mihin on liittynyt rajoitustoimenpiteitä. Niinä päivinä, joina koulun rehtori tai apulaisrehtori on tehnyt perusopetuslain 36 §:n 3 momentissa tarkoitetun päätöksen oppilaan opetukseen osallistumisen epäämisestä, A:n isä on useimmiten joutunut hakemaan A:n koulusta kesken päivän kotiin. Jos isä ei ole päässyt hakemaan A:ta tai huoltajia ei ole tavoitettu, paikalle on joskus jouduttu hälyttämään ambulanssi.

A:n huoltaja B on vaatinut, että niinä päivinä, jolloin A:n koulupäivä on C:n koulun rehtorin tai apulaisrehtorin päätöksellä keskeytetty, koulukuljetus järjestettäisiin tarvittaessa henkilökohtaisen avustajan tuella. B:n vaatiman mukaan vasta sitten, jos taksia ei yrityksistä huolimatta saada tuomaan lasta kotiin, huoltajaa pyydetään hakemaan lapsi kotiin, jolloin hänelle tulee maksaa riittävä avustus. Autismikuntoutusohjaajan ja Mannerheimin lastensuojeluliiton kuntoutustyöryhmän arvion mukaan A:n kannalta olisi parempi, jos kuljetus järjestyisi muulla tavalla kuin huoltajan kyydillä, sillä A voi kokea palkitsevana sen, että isä tulee hakemaan hänet kesken koulupäivän.

Jämsän kaupunki on katsonut, että opetuksen järjestäjällä ei ole koulukuljetusvelvollisuutta tilanteessa, jossa oppilaalta evätään opetus loppupäivän ajaksi. Näissä tilanteissa kaikkia perusopetuksen oppilaita kohdellaan samalla tavoin. Näin ollen Jämsän kaupunki ei järjestä koulukuljetusta A:lle koulupäivän epäämisen yhteydessä. Opetuksen järjestäjällä ei ole myöskään velvollisuutta kuljettaa oppilasta avustajan saattamana kotiin.

Jämsän kaupungin linjausten mukaisesti oppilaan huoltajalle voidaan maksaa kuljetusavustusta, jos oppilas täyttää koulukuljetusehdot ja huoltaja kuljettaa oppilasta. Kuljetusavustus maksetaan edullisimman vaihtoehdon mukaan (linja-autoliikenteen lipun hinta). Koska kaupungilla ei koulupäivän epäämisen yhteydessä ole kuljetusvelvollisuutta, B:n esittämälle vaatimukselle kuljetuskustannusten korvaamisesta ei ole perusteita. Jämsän kaupunki on katsonut, että kustannuksia ei näin ollen korvata.

Sivistyslautakunnan korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamasta lausunnosta ilmenee, että koulupäivän epäämiset ja läheltä piti -tilanteet ovat selkeästi vähentyneet lukuvuoden 2017–2018 aikana oppilaan opetuksen turvaamiseksi omaksuttujen toimintatapojen ansiosta.

Oikeudellinen arviointi

Perusopetuslain 32 §:n 1 momentin mukaisella koulumatkaetuudella toteutetaan osaltaan Suomen perustuslaissa jokaiselle taattu maksuton perusopetus. Perusopetuslain 32 §:n lähtökohtana on, että lainkohdassa säädettyjen edellytysten täyttyessä oppilaalla on oikeus koulumatkaetuun. A:lle onkin hänen henkilökohtaisten olosuhteidensa takia järjestetty koulukuljetus taksilla siten, että koulukyyti tuo oppilaan kouluun juuri ennen oppitunnin alkamista ja hakee tämän oppituntien päätyttyä, jotta oppilas ei joudu odottamaan.

Valituksessa esitetyn mukaan A:n oikeus perustuslain 16 §:n mukaiseen maksuttomaan perusopetukseen ei toteudu, koska hän joutuu keskeyttämään koulupäivän vammastaan johtuvasta syystä. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että esillä olevassa asiassa ei ole ratkaistavana, ovatko perusopetuslain 36 §:n 3 momentin mukaiset edellytykset A:n opetukseen osallistumisen epäämiseksi sinänsä täyttyneet.

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, onko A:lla perusopetuslain 32 §:n 1 momentin perusteella oikeus maksuttomaan kuljetukseen koulusta kotiin myös sellaisina koulupäivinä, joina hänen koulupäivänsä joudutaan perusopetuslain 36 §:n 3 momentin nojalla keskeyttämään hänen väkivaltaisen tai häiritsevän käyttäytymisensä takia. Asiassa on näin ollen kysymys siitä, onko Jämsän kaupunki opetuksen järjestäjänä velvollinen myös tällaisina päivinä joko järjestämään A:lle maksuttoman kuljetuksen kotiin tai myöntämään huoltajalle lainkohdassa tarkoitetun riittävän avustuksen oppilaan kuljettamista tai saattamista varten, jotta oppilaan oikeuden maksuttomaan perusopetukseen voidaan katsoa toteutuvan.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että koulutuksen järjestäjällä on koulumatkaetuudesta päättäessään velvollisuus ottaa huomioon kunkin yksittäistapauksen erityispiirteet. Tämän vuoksi koulutuksen järjestäjällä on velvollisuus kaikessa vammaisten oppilaiden palveluja koskevassa päätöksenteossa soveltaa perusopetuslain säännösten ohella yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin ja 15 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiä. Tämä velvollisuus koskee päätöksentekoa koulumatkaedusta myös esillä olevassa erityistilanteessa. Näin on siitä huolimatta, että opetuksen järjestäjä on jo A:n perusopetuksen toteuttamisessa ottanut A:n yksilölliset tarpeet huomioon ja mukauttanut A:n koulupäivää ja koulukuljetusta eri tavoin näiden tarpeiden perusteella.

A:n kohdalla se, että koulupäivä saatetaan joutua keskeyttämään hänen väkivaltaisen tai häiritsevän käyttäytymisensä perusteella, on kiinteässä yhteydessä hänen vammaansa tai sairauteensa, eikä hän kykene säätelemään omaa käytöstään samalla tavalla kuin samanikäinen lapsi tai nuori yleensä. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että näissä oloissa lähtökohtana tulee pitää sitä, että oppilaalle järjestetään myös tällaisina päivinä kuljetus kotiin, tarvittaessa saatettuna, jos kuljetus on turvallisesti näin järjestettävissä. Jos huoltajan kanssa sovitaan, että hän hoitaa oppilaan kuljetuksen tai saattamisen tällaisessa tilanteessa, huoltajalle on myönnettävä tähän perusopetuslain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettu riittävä avustus. A:n erityistarpeet huomioon ottaen hänen koulukuljetustaan ei ole mahdollista järjestää julkisilla kulkuvälineillä. Huoltajalle myönnettävän avustuksen määrää ei voida määrätä kunnan yleisten koulukuljetusperiaatteiden ja siten julkisten kulkuvälineiden taksan mukaisesti, vaan tässäkin on otettava huomioon oppilaan erityiset olosuhteet. A:n huoltajalle maksettavan korvauksen tulee olla riittävä siten, että hänelle kuljettamisesta aiheutuvat välittömät ja välttämättömät kustannukset korvataan.

Edellä todettuun nähden Jämsän kaupungin opetusjohtajan päätös olla myöntämättä A:lle maksutonta koulukuljetusta puheena olevassa tilanteessa on lainvastainen. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja Jämsän kaupungin opetusjohtajan päätökset on kumottava ja asia palautettava opetusjohtajalle uudelleen käsiteltäväksi.

Oikeusapu

Oikeustieteen maisteri Jukka Kumpuvuorelle maksetaan oikeusapulain nojalla vaatimuksen mukainen palkkion määrä 550 euroa ja arvonlisäveron määrä 132 euroa eli yhteensä 682 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Anne Nenonen ja Pekka Aalto. Asian esittelijä Riitta Kreula.