KHO:2020:117
Maahanmuuttovirasto oli määrännyt A:n karkotettavaksi kotimaahansa Albaniaan, koska hänelle ei ollut myönnetty unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukorttia.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana ainoastaan kysymys siitä, oliko ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaista karkottamisen kokonaisharkintaa arvioitava tässä tapauksessa jälkikäteen toisin yksinomaan sillä perusteella, että A oli karkottamispäätöksen jälkeen solminut avioliiton Suomen kansalaisen kanssa ja laittanut Maahanmuuttovirastossa vireille oleskelulupahakemuksen perhesiteen perusteella.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että täytäntöönpanokelpoisen maasta poistamista koskevan päätöksen jälkeen tehty oleskelulupahakemus ei lähtökohtaisesti muodosta perustetta maassa oleskelun jatkamiseen. Tilannetta arvioitaessa on kuitenkin samalla varmistettava, onko asiassa esillä ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin nojalla ja ulkomaalaislain 5 §:ssä tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen johdosta huomioon otettavia erityisen painavia lapsen etuun tai perhe-elämän suojaan liittyviä seikkoja.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että sen seikan, että A mahdollisen karkottamisen vuoksi joutuisi odottamaan päätöstä oleskelulupahakemukseensa Suomen ulkopuolella, ei voitu katsoa loukkaavan hänen tai hänen puolisonsa perhe-elämän suojaa tai muutoinkaan olevan ulkomaalaislain 5 §:ssä tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen vastaista. Asiassa ei ollut esillä muutakaan perustetta karkottamispäätöksen kumoamiseksi ja asian palauttamiseksi Maahanmuuttovirastolle.
Ulkomaalaislaki 5 §, 40 § 3 momentti ja 146 § 1 momentti
Päätös, jota valitus koskee
Helsingin hallinto-oikeus 22.6.2020 nro 20/1154/3
Asian aikaisempi käsittely
Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 9.9.2019 määrännyt A:n karkotettavaksi kotimaahansa Albaniaan.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.
Hallinto-oikeus on selostaen sovellettuina oikeusohjeina ulkomaalaislain 168 §:n 1 momentin, 146 §:n 1 momentin ja 147 §:n sekä viitaten ulkomaalaislain 5 §:ään perustellut päätöstään muutoin seuraavasti:
Helsingin poliisilaitos on myöntänyt valittajalle unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukortin ajalle 10.4.2014–10.4.2019 suhteessa Bulgarian kansalaiseen isäänsä B:hen. Valittajan isän unionin kansalaisen oleskeluoikeus on rekisteröity 10.4.2014. Valittaja ei ole asunut isänsä kanssa vuoden 2014 jälkeen. Valittaja on 13.2.2019 hakenut unionin kansalaisen perheenjäsenen pysyvää oleskelukorttia. Maahanmuuttovirasto on tehnyt hakemukseen erillisen kielteisen päätöksen, koska valittaja ei ole täyttänyt ulkomaalaislain 161 g §:n 1 ja 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä oleskelemalla Suomessa laillisesti ja yhtäjaksoisesti viisi vuotta unionin kansalaisen kanssa. Valittajalle ei myöskään ole myönnetty uutta ulkomaalaislain 161 §:n mukaista määräaikaista unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukorttia, koska hän ei ole täyttänyt ulkomaalaislain 154 §:n mukaisia unionin kansalaisen perheenjäsenen edellytyksiä. Helsingin hallinto-oikeus on tänään antamallaan päätöksellä hylännyt päätöksestä tehdyn valituksen.
Valittaja on vastustanut maasta poistamistaan ja kertonut rakentaneensa elämäänsä Suomeen. Valittajan mukaan eri viranomaiset ovat koko ajan antaneet hänen ymmärtää, että viiden vuoden oleskeluluvan jälkeen saa lähes automaattisesti pysyvän oleskeluoikeuden, jos elää lain mukaan. Valittaja on kertonut hankkineensa töitä ja opiskelupaikan ja että hänellä on tyttöystävä, jonka kanssa hän on suunnitellut elämäänsä Suomessa. Valittaja on kertonut myös, että hänen muu sosiaalinen elämänsä painottuu Suomeen ja että hän on tottunut suomalaisiin tapoihin ja kulttuuriin. Valittajan mukaan olisi raskasta luopua kaikesta Suomessa ja palata takaisin Albaniaan.
Valittajan isä on häntä karkottamisasiasta kuultaessa kertonut, että valittaja on rakentanut pitkälle tulevaisuuttaan Suomessa ja että valittaja opiskelee tällä hetkellä ja hänellä on hyvät mahdollisuudet saada töitä ja perustaa perhe. Isän mukaan valittaja on työskennellyt kovasti saadakseen pysyvän oleskeluoikeuden.
Maahanmuuttoviraston päätöksessä todetaan valittajan opiskelevan Stadin ammattiopistossa autoalan perustutkintoa toimittamansa opiskelutodistuksen mukaan. Hänen viimeisin työsopimuksensa on päättynyt 30.4.2018. Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan valittaja ei ole tuonut edellä mainittujen seikkojen lisäksi esille muita siteitä Suomeen. Valittaja saa Kansaneläkelaitoksen maksamaa opintotukea ja yleistä asumistukea. Suomen väestötietojärjestelmän mukaan valittaja on asunut isänsä kanssa samassa osoitteessa ajalla 17.4.–7.9.2014.
Maahanmuuttovirasto on päättänyt karkottaa valittajan kotimaahansa Albaniaan ulkomaalaislain 168 §:n 1 momentin perusteella, koska valittaja ei täytä ulkomaalaislain 158 a §:n mukaisia oleskeluoikeuden edellytyksiä eikä hänelle ole myönnetty unionin kansalaisen perheenjäsenen pysyvää tai määräaikaista oleskelukorttia.
Asiassa saadun selvityksen mukaan valittaja on opiskellut ja työskennellyt Suomessa. Hän opiskelee tällä hetkellä Stadin ammattiopistossa autoalan perustutkintoa ja hän on 25.11.2019 solminut Alppilan Autohuolto Oy:n kanssa oppisopimukseen perustuvan määräaikaisen työsopimuksen. Valittaja on ilmoittanut tämänhetkiseksi perhesiteekseen suomalaisen tyttöystävänsä, jonka kanssa hän on kertomansa mukaan seurustellut valituskirjelmän tekohetkellä noin vuoden ajan. Väestötietojärjestelmästä saadun tiedon mukaan valittaja on 19.5.2020 muuttanut asumaan yhdessä C:n kanssa.
Kun otetaan huomioon, ettei valittajalle ole myönnetty unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukorttia, hänen karkottamisekseen on olemassa ulkomaalaislain 168 §:n 1 momentissa tarkoitettu peruste. Valittaja on oleskellut Suomessa vuodesta 2014. Hän on Albanian kansalainen ja puhuu äidinkielenään albaniaa. Valituskirjelmän mukaan valittaja on asunut kotimaassaan Albaniassa ollessaan 1–3- ja 15–17-vuotias. Valittajalla ei ole Suomessa ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitettuja perheenjäseniä. Hallinto-oikeus toteaa, että Suomessa opiskelun ei voida katsoa muodostavan erityisen kiinteitä siteitä Suomeen, vaan opiskelu on luonteeltaan tilapäistä. Valittaja on solminut oppisopimukseen perustuvan työsopimuksen, mutta ei ole hakenut oleskelulupaa tällä perusteella. Asiassa ei ole ilmennyt ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin kokonaisharkinnassa huomioitavia merkittäviä seikkoja, jotka puhuisivat hänen karkottamistaan vastaan. Kun asiassa ei ole myöskään ilmennyt sellaisia ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitettuja seikkoja, joiden vuoksi valittajaa ei voisi karkottaa kotimaahansa, valittaja on voitu määrätä karkotettavaksi kotimaahansa Albaniaan. Karkottamisen ei voida katsoa loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettua perhe-elämän suojaa. Valitusvaiheessa esitetty selvitys ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.
Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anna Salminen ja Tero Särkikangas. Esittelijä Riina Rajamäki.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A (jäljempänä muutoksenhakija) on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Hän on valituksessaan vaatinut, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan. Maasta poistamisen täytäntöönpano on kiellettävä.
Vaatimusten tueksi muutoksenhakija on esittänyt seuraavaa:
Muutoksenhakijan asiassa on ilmennyt oikeudellisia tosiseikkoja, jotka perustavat hänelle oikeuden uuden oleskeluluvan saamiseen, ja jotka hänen oikeusturvan takaamiseksi tulisi ehdottomasti ottaa huomioon valitusluvan myöntämisessä ja päätöstä ratkaistessa. Muutoksenhakija ja hänen tuleva aviopuolisonsa ovat 3.7.2020 laittaneet vireille pyynnön avioliiton esteiden tutkinnasta. Muutoksenhakija ja Suomen kansalainen C, joka on muutoksenhakijan tuleva aviopuoliso, solmivat avioliiton, kunhan tutkinta avioliiton esteistä valmistuu. Avioliiton solmimisen jälkeen muutoksenhakija tulee laittamaan vireille oleskelulupahakemuksen avioliiton perusteella Maahanmuuttovirastossa, minkä jälkeen muutoksenhakijalle tulisi myöntää oleskelulupa Suomen kansalaisen puolisona.
Muutoksenhakija on sittemmin täydentänyt valituslupahakemustaan ja valitustaan vihkimistodistuksella ja Maahanmuuttoviraston vireilläolotodistuksella. Mainittujen asiakirjojen mukaan muutoksenhakija on solminut avioliiton Suomen kansalaisen C:n kanssa 7.8.2020 ja hän on laittanut oleskelulupahakemuksen vireille Maahanmuuttovirastossa 13.8.2020.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
Sovellettavat oikeusohjeet
Ulkomaalaislain 168 §:n 1 momentin mukaan unionin kansalainen, jonka oleskeluoikeus on rekisteröity, taikka unionin kansalaisen perheenjäsen, jolle on myönnetty oleskelukortti, voidaan karkottaa maasta, jos hän ei täytä 158 a, 161 d tai 161 e §:ssä säädettyjä oleskeluoikeuden edellytyksiä taikka hänen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä tai yleistä turvallisuutta 156 §:ssä säädetyin edellytyksin taikka kansanterveyttä 156 a §:ssä säädetyin edellytyksin.
Ulkomaalaislain 5 §:ssä säädetään ulkomaalaisen oikeuksien kunnioittamisesta. Pykälän mukaan lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.
Ulkomaalaislain 40 §:ssä säädetään oleskeluoikeudesta. Pykälän 3 momentin mukaan ulkomaalainen saa laillisesti oleskella maassa hakemuksen käsittelyn ajan, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös ulkomaalaisen maasta poistamiseksi.
Ulkomaalaislain 146 §:ssä säädetään maasta poistamisen kokonaisharkinnasta. Pykälän 1 momentin mukaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Jos pääsyn epääminen, käännyttäminen tai maasta karkottaminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara.
Ulkomaalaislain 147 §:ssä säädetään palautuskiellosta. Pykälän mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla koskee oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta. Artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
Ratkaisun lähtökohdat ja kysymyksenasettelu
Muutoksenhakija on Maahanmuuttoviraston 9.9.2019 tekemällä päätöksellä määrätty karkotettavaksi kotimaahansa Albaniaan.
Korkein hallinto-oikeus viittaa hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista tarkemmin ilmenevään ja toteaa, että muutoksenhakijan karkottamiseen on olemassa ulkomaalaislain 168 §:n 1 momentissa tarkoitettu peruste, koska hänelle ei ole myönnetty unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukorttia. Asiassa ei myöskään ole ulkomaalaislain 147 §:stä johtuvaa estettä karkottamiselle.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on näin ollen ja valituksessa esitetty huomioon ottaen ratkaistavana ainoastaan kysymys siitä, onko ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaista karkottamisen kokonaisharkintaa arvioitava tässä tapauksessa jälkikäteen toisin yksinomaan sillä perusteella, että muutoksenhakija on karkottamispäätöksen jälkeen solminut avioliiton Suomen kansalaisen kanssa ja laittanut Maahanmuuttovirastossa vireille oleskelulupahakemuksen perhesiteen perusteella.
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös
Lähtökohtana on, että täytäntöönpanokelpoisen maasta poistamista koskevan päätöksen jälkeen tehty oleskelulupahakemus ei muodosta perustetta maassa oleskelun jatkamiseen. Tilannetta arvioitaessa on kuitenkin samalla varmistettava, onko asiassa esillä ulkomaalaislain 5 §:n ja 146 §:n 1 momentin nojalla huomioon otettavia erityisen painavia lapsen etuun tai perhe-elämän suojaan liittyviä seikkoja.
Korkein hallinto-oikeus katsoo, että nyt esillä olevassa tilanteessa sen seikan, että muutoksenhakija mahdollisen karkottamisen vuoksi joutuisi odottamaan päätöstä oleskelulupahakemukseensa Suomen ulkopuolella, ei voida katsoa loukkaavan hänen tai hänen puolisonsa perhe-elämän suojaa tai muutoinkaan olevan ulkomaalaislain 5 §:ssä tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen vastaista. Asiassa ei ole esillä muutakaan perustetta karkottamispäätöksen kumoamiseksi ja asian palauttamiseksi Maahanmuuttovirastolle.
Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Jaakko Autio, Monica Gullans, Pekka Aalto ja Juha Lavapuro. Esittelijä Jenny Rebol.