KHO:2020:118
Hallinto-oikeus kumosi X:n kaupungin ammattiopiston lehtori A:n virkasuhteen irtisanomispäätöksen kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 37 §:n 1 momentin mukaisilla työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuteen liittyvillä perusteilla. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan uudelleensijoitus- ja koulutusvelvollisuudella asetetaan työnantajalle aktiivinen toimintavelvollisuus selvittää vaihtoehtoja viranhaltijan irtisanomisen välttämiseksi. Kaupunki työnantajana ei ollut esittänyt mitään konkreettista selvitystä siitä, että A:n osalta olisi ennen irtisanomispäätöstä tosiasiallisesti selvitetty hänen ammattitaitonsa ja kykynsä huomioon ottaen tarjolla olleita tehtäviä tai että hänelle olisi tarjottu tällaisia hänen osaamistaan vastaavia tehtäviä. Työnantaja ei ollut täyttänyt uudelleensijoittamisvelvollisuuttaan irtisanomisaikana pelkästään ilmoittamalla irtisanotuille henkilöille avoimiksi tulleista tehtävistä sähköpostitse Kuntarekry-järjestelmässä.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa kaupunki katsoi valituksessaan täyttäneensä uudelleen sijoittamista koskevan velvollisuutensa.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi kaupungin valituksen ja pysytti hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen. Asiasta saadusta selvityksestä ilmeni, että työnantajalla oli ollut irtisanomisaikana haettavana useita sellaisia virkoja tai tehtäviä, joiden hakuilmoituksessa asetetut muodolliset kelpoisuusvaatimukset A:n voitiin katsoa täyttävän. Kaupunki ei ollut esittänyt selvitystä, jonka perusteella voitaisiin todeta, ettei A ollut soveltuva yhteenkään sellaiseen avoinna olleeseen virkasuhteeseen tai tehtävään, johon ei ollut sijoitettu jotakuta toista muutosuhan alla ollutta henkilöä. Kaupunki ei siten ollut esittänyt myöskään riittävää selvitystä siitä, että A:n irtisanominen ei olisi ollut vältettävissä sijoittamalla hänet toiseen virkasuhteeseen tai tehtävään.
Laki kunnallisesta viranhaltijasta 37 § 1 momentti
Päätös, jota valitus koskee
Itä-Suomen hallinto-oikeus 21.11.2019 nro 19/0543/2
Asian aikaisempi käsittely
X:n kaupungin seudun ammattiopiston rehtori on 13.12.2016 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n ammatillisten aineiden lehtorin virkasuhteen kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (jäljempänä myös viranhaltijalain) 37 §:n mukaisilla taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla päättymään 31.12.2017.
X:n kaupungin lasten ja nuorten lautakunta on 21.2.2018 tekemällään päätöksellä (§ 3) hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, A:n valituksesta kumonnut X:n kaupungin lasten ja nuorten lautakunnan päätöksen 21.2.2018 (§ 3) ja X:n kaupungin seudun ammattiopiston rehtorin päätöksen 13.12.2016.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Irtisanomisen lainmukaisuus
Sovellettavat säännökset
Viranhaltijalain 37 §:n 1 momentin mukaan virkasuhde voidaan irtisanoa, kun viranhaltijan tehtävät ovat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi taloudellisista syistä, työnantajan tai asianomaisen yksikön tehtävien uudelleen järjestelyn vuoksi taikka muista niihin verrattavista syistä. Irtisanominen edellyttää lisäksi, ettei viranhaltijaa voida ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa toiseen virkasuhteeseen tai ottaa sellaiseen työsuhteeseen, jonka tehtävät eivät olennaisesti poikkea viranhaltijan tehtävistä, tai kouluttaa uusiin tehtäviin.
Saman pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettua perustetta irtisanomiseen ei katsota olevan ainakaan silloin, kun:
1) irtisanomista on edeltänyt tai seurannut uuden henkilön ottaminen samankaltaisiin tehtäviin eikä työnantajan toimintaedellytyksissä ole vastaavana aikana tapahtunut muutoksia; tai
2) irtisanomisen syyksi ilmoitetut tehtävien uudelleenjärjestelyt eivät tosiasiallisesti vähennä työnantajalla tarjolla olevia tehtäviä tai muuta tehtävien laatua.
Asiassa saatu selvitys
Valittaja on irtisanottu X:n kaupungin seudun ammattiopiston (jäljempänä ammattiopisto) ammatillisten aineiden lehtorin virkasuhteesta 13.12.2016 viranhaltijalain 37 §:n mukaisilla taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla siten, että virkasuhde on päättynyt 12 kuukauden irtisanomisajan jälkeen 31.12.2017. Valittajan virkasuhde on ollut sijoitettuna kone- ja metallialan perustutkinnon koulutukseen.
Ammattiopiston rehtorin päätöksestä 13.12.2016 ilmenee, että nuorten ammatillisessa koulutuksessa opiskelijoista maksettavien yksikköhintaleikkausten kustannusvaikutus yhdessä opiskelijamäärän laskun kanssa on ollut ammattiopistolle noin 2,8 miljoonaa euroa vuodesta 2013 vuoteen 2015. Vuosien 2016–2017 leikkaukset aiheuttavat edellisen lisäksi noin 3,1 miljoonan euron vähennyksen ammattiopiston yksikköhinnan mukaiseen rahoitukseen.
Ammattiopistossa on laadittu tammikuussa 2014 säästösuunnitelma, jota on tarkistettu vuosittain. X:n kaupungin antaman lausunnon mukaan ammattiopiston toiminta on ollut alijäämäistä vuosina 2013–2015, eivätkä säästöohjelman mukaiset toimenpiteet ole olleet riittäviä talouden tasapainottamiseksi. X:n kaupungin yhteistoimintaneuvottelua koskevan 3.10.2016 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, että X:n kaupungin lasten ja nuorten lautakunta on päättänyt ammattiopiston henkilöstöä koskevan yhteistoimintamenettelyn aloittamisesta 20.1.2016 (§ 6).
Lasten ja nuorten lautakunta on hyväksynyt 16.11.2016 tekemällään päätöksellä § 114 päivitetyn säästösuunnitelman. Päivitetyn säästösuunnitelman mukaan henkilöstömenoja on tullut leikata vähintään 2,5 miljoonaa euroa, jotta päästään vuoden 2017 rahoitusleikkausten edellyttämälle tasolle. Tämä on edellyttänyt 45 henkilötyövuoden vähennystä vuoden 2016 tasosta. Vähennys on koskenut virka- ja työsuhteessa olevaa opetushenkilöstöä sekä hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöä.
Säästösuunnitelmassa on esitetty muun ohella kannattamattomien koulutusten lakkauttamista ja tarvittavien henkilöstömenomuutosten tekemistä. Säästösuunnitelmassa on tarkasteltu ammattiopiston kaikkien perustutkintojen koulutusten kokonaiskannattavuutta, joka on laskettu vuosilta 2012–2015 saatujen tietojen perusteella. Kokonaiskannattavuutta analysoitaessa on otettu huomioon kunkin perustutkinnon koulutuksen vetovoimaisuus, läpäisyaste, työllistyminen, tehokkuus, talous ja opiskelijapalaute. Kokonaiskannattavuuden perusteella on esitetty lakkautettaviksi useita sellaisia perustutkinnon koulutuksia, joiden kokonaiskannattavuus on ollut alle 60 prosenttia. Vaikka kone- ja metallialan perustutkintokoulutuksen kokonaiskannattavuus on ollut vain 48 prosenttia, alalla on todettu työvoimapulaa ja sen johdosta koulutustarvetta. X:n kaupunki on siten päättänyt lakkauttamisen sijasta sopeuttaa kyseisen koulutusohjelman vähentämällä aloituspaikkojen määrää niin, että kyseiseen perustutkintoon on esitetty otettavaksi vain yksi aloittava ryhmä. Kannattamattomien perustutkintojen ja muiden lakkautettavien koulutusten johdosta joudutaan irtisanomisien kautta vähentämään ja osa-aikaistamaan henkilöstöä. Opetus- ja kulttuuriministeriö vähentää vuonna 2017 ammatillisen koulutuksen yksikköhinnan mukaista rahoitusta 12,5 prosenttia, josta seuraa taloudellinen ja tuotannollinen peruste vähentää edelleen henkilöstön määrää yt-neuvottelujen kautta. Vähennystarve on 45 henkilötyövuotta.
Säästösuunnitelman mukaan vuoden 2016 ensimmäiset yhteistoimintaneuvottelut on käyty touko-kesäkuussa, ja niiden seurauksena on irtisanottu kolme henkilöä ja osa-aikaistettu yksi virka. Toiset yhteistoimintaneuvottelut on käyty kesäkuussa 2016, jolloin on irtisanottu viisi henkilöä. Kolmannet yhteistoimintaneuvottelut on järjestetty loka-marraskuussa 2016. Valituksenalaisesta päätöksestä ilmenee, että kolmannen yhteistoimintamenettelyn jälkeen on irtisanottu 26 henkilöä.
Lasten ja nuorten lautakunnan valituksenalaisen päätöksen 21.2.2018 (§ 3) perustelujen mukaan työnantaja on ohjeistanut irtisanottuja tallentamaan tietonsa Kuntarekry-järjestelmään, jotta työnantaja voi kartoittaa muun muassa henkilöstön ammatillista osaamista sekä eri tehtäviin liittyvää kiinnostusta. Valittaja on tallentanut tietonsa mainittuun järjestelmään 27.1.2017. Avoimeksi tuleviin virkoihin ja tehtäviin on aina ensin selvitetty irtisanomisajalla olevien henkilöiden pätevyys ja osaaminen kyseiseen virkaan/tehtävään. Jokaisesta tällaisesta avoimesta virasta ja tehtävästä 1.1.2017 alkaen on lähetetty tieto valittajalle sähköpostitse.
Oikeudellinen arviointi
Valittajan oikaisuvaatimus on käsitelty lasten ja nuorten lautakunnan niin sanotulla B-listalla eli salassa pidettävänä. Asia ei ole tästä syystä ollut luettavissa yleisöjulkiselta esityslistalta. Asian käsittely B-listalla ei ole tarkoittanut valittajan esittämällä tavalla sitä, etteikö lautakunnan jäsenillä olisi ollut tilaisuus tutustua asiaan ennakolta kuten kaikkiin muihinkin lautakunnan käsiteltäväksi tuleviin asioihin. Lautakunnan päätös ei ole valituksessa esitetystä syystä virheellisessä järjestyksessä syntynyt.
Viranhaltijalain 37 §:n 1 momentin mukaan virkasuhde voidaan irtisanoa, kun viranhaltijan tehtävät ovat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi muun ohella taloudellisista syistä tai työnantajan tehtävien uudelleen järjestelyn vuoksi. Tehtävien olennaisen ja pysyvän vähentymisen on oltava vähäistä suurempaa, jotta viranhaltijan virkasuhde voidaan irtisanoa.
X:n kaupungin seudun ammattiopistossa on ollut säästötarve, koska sen rahoitus on vähentynyt vuodesta 2013 alkaen ja vuonna 2017 vähennys on ollut yli kolme miljoonaa euroa. Ammattiopiston toimintaa on sopeutettu erilaisin säästötoimenpitein. Ammattiopistossa on käyty kolmet yhteistoimintaneuvottelut, joiden jälkeen yhteensä 34 henkilöä on irtisanottu. Kone- ja metallialan koulutustarjontaa on vähennetty siten, että valittajan ammatillisten aineiden lehtorin virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät ovat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi taloudellisista syistä sekä työnantajan tehtävien uudelleen järjestämisen vuoksi. Asiassa on kuitenkin vielä valituksen johdosta arvioitava, onko kaupunki täyttänyt viranhaltijalain 37 §:n 1 momentissa yhtenä irtisanomisen edellytyksenä säädetyn uudelleen sijoittamista koskevan velvollisuutensa.
Viranhaltijan virkasuhde voidaan irtisanoa viranhaltijalain 37 §:n 1 momentin mukaisesti sillä edellytyksellä, ettei viranhaltijaa voida ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa toiseen virkasuhteeseen tai ottaa sellaiseen työsuhteeseen, jonka tehtävät eivät olennaisesti poikkea viranhaltijan tehtävistä, tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus ovat siten osa irtisanomisperustetta. Uudelleensijoittamis- ja koulutusvelvollisuudella asetetaan työnantajalle aktiivinen toimintavelvollisuus selvittää vaihtoehtoja viranhaltijan irtisanomisen välttämiseksi.
Valituksenalaisen päätöksen perustelujen mukaan kaupunki on kartoittanut yhteistoimintaneuvottelujen kuluessa ja irtisanomismenettelyn aikana mahdollisuudet työllistää valittaja X:n kaupungin palvelukseen muuhun tehtävään tai virkasuhteeseen. Kaupunki on kuitenkin selvittämisvelvollisuutensa osalta viitannut irtisanotuille henkilöille annettuun ohjeistukseen ilmoittaa tietonsa Kuntarekry-järjestelmään, josta on lähetetty sähköpostitse tietoja kaupungissa avoinna olevista tehtävistä ja virkasuhteista. Kaupunki on edelleen katsonut, että taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanotuilla on velvollisuus ilmoittaa itse kiinnostuksestaan avoimiin tehtäviin.
Hallinto-oikeus toteaa, että kaupungin on tullut työnantajana selvittää mahdollisuudet sijoittaa valittaja uudelleen toisiin tehtäviin jo ennen irtisanomispäätöksen tekemistä. Kaupunki ei ole esittänyt mitään konkreettista selvitystä siitä, että valittajan kohdalla olisi ennen irtisanomispäätöstä tosiasiallisesti selvitetty hänen ammattitaitonsa ja kykynsä huomioon ottaen tarjolla olevia tehtäviä tai että hänelle olisi tarjottu tällaisia hänen osaamistaan vastaavia tehtäviä. Uudelleensijoittamisvelvollisuus ei ole koskenut yksinomaan kone- ja metallialan opetustehtäviä, joita ei ole kaupungin esittämän selvityksen mukaan ollut irtisanomishetkellä tarjolla. Kaupungin on tullut arvioida viranhaltijalain 37 §:n mukaisten irtisanomisperusteiden täyttymistä aina valittajan virkasuhteen päättymiseen eli irtisanomisajan loppuun saakka. Kaupunki ei ole voinut täyttää uudelleensijoittamisvelvollisuuttaan irtisanomisaikana pelkästään ilmoittamalla irtisanotuille henkilöille avoimeksi tulleista tehtävistä.
Johtopäätös
Valittajan virkasuhteen irtisanomiselle ei edellä esitetyin perustein ole ollut viranhaltijalain 37 §:n mukaisia laillisia perusteita. Ammattiopiston rehtorin viranhaltijapäätös sekä lasten ja nuorten lautakunnan valituksenalainen päätös on siten lainvastaisina kumottava.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Perusteluissa mainitut
Kuntalaki 135 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jukka Hartikainen, Elina Ranz ja Sanna Tuunanen, joka on myös esitellyt asian.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
X:n kaupunki on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Kaupunki on täyttänyt uudelleen sijoittamista koskevan velvollisuutensa.
A ei ole ollut kelpoinen kesäkuussa 2016 avoinna olleisiin talotekniikan päätoimisiin tuntiopettajan tehtäviin, sillä A:lla ei ole kumpaankaan tehtävään soveltuvaa korkeakoulututkintoa. A ei ole ollut kelpoinen myöskään perusopetuksen tai lukion opettajan virkoihin, sillä ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi opettajalla tulee olla opinnot peruskoulussa ja lukiossa opetettavaan oppiaineeseen ollakseen pätevä opettaja.
X:n kaupungin seudun ammattiopiston henkilöstöä koskeva yhteistoimintamenettely käytiin 3.10.‒23.11.2016. Päätös A:n virkasuhteen irtisanomisesta tehtiin 13.12.2016. Henkilöstöstä irtisanottiin taloudellisin ja tuotannollisin perustein yhteensä 25. Irtisanottujen suurehko määrä vähensi mahdollisuuksia sijoittaa heitä muihin virkoihin tai tehtäviin taikka kouluttaa heitä uusiin tehtäviin. Toimistohenkilöstöä pystyttiin sijoittamaan kaupungin muihin tehtäviin paremmin kuin opettajia.
Ennen irtisanomisilmoitusten antamista kartoitettiin kaupungin mahdollisuudet työllistää A ja muut irtisanotut toisiin tehtäviin. A:n irtisanomishetkellä ei ollut avoimena yhtään sellaista virka- tai työsuhdetta, johon hänet olisi voitu sijoittaa.
Työnantaja ohjeisti irtisanottuja täyttämään omat tietonsa Kuntarekry-järjestelmään. Järjestelmään tallennettujen tietojen perusteella arvioitiin, täyttääkö henkilö avoimeksi tulleen viran tai tehtävän kelpoisuusehdot, jolloin virkaa tai tehtävää voitiin tarjota hänelle. Avoimeksi tulleisiin virkoihin ja tehtäviin selvitettiin aina ensin irtisanomisajalla olevien henkilöiden pätevyys ja osaaminen kyseiseen tehtävään. Jokaisesta tällaisesta 1.1.2017 lähtien avoimesta virasta tai tehtävästä lähetettiin tieto myös A:lle sähköpostitse. Tehtäviä tarjottiin irtisanotuille sähköpostitse siksi, että irtisanottujen henkilöiden määrä oli suuri ja heille haluttiin antaa samanaikaisesti tieto avoimista tehtävistä. Vasta tämän jälkeen virat ja tehtävät laitettiin varsinaiseen hakumenettelyyn, jos irtisanotuista kukaan ei ottanut tarjottua virkaa tai tehtävää vastaan.
A:lle tarjottiin kaupungin useita virkoja ja tehtäviä. A ei ottanut yhteyttä koulutuspäällikköön minkään hänelle lähetetyn sähköpostin jälkeen.
X:n kaupungin ammattiopistossa ei ole ollut avoimena eikä sinne ole rekrytoitu A:n irtisanomisen jälkeen kone- ja metallialan ammatillista lehtoria tai tuntiopettajaa. Muualla X:n kaupungin organisaatiossa ei ole ollut avoimena A:n irtisanomisen jälkeen sellaista tehtävää, jota A:lle olisi voitu tarjota.
A on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä sekä vaadittu, että X:n kaupunki tulee velvoittaa korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 000 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Kaupunki on uudelleensijoittamisvelvollisuutensa osalta ainoastaan viitannut irtisanotuille henkilöille annettuun ohjeistukseen ilmoittaa tietonsa Kuntarekry-järjestelmään, josta sitten on lähetetty sähköpostitse tietoja kaupungissa avoinna olevista tehtävistä ja virkasuhteista. Lisäksi kaupunki on lain vastaisesti edellyttänyt, että irtisanotuilla olisi velvollisuus itse ilmoittaa kiinnostuksestaan avoimiin tehtäviin.
Kaupungin olisi tullut aidosti ja aktiivisesti selvittää mahdollisuudet sijoittaa A toisiin tehtäviin jo ennen irtisanomispäätöksen tekemistä. Tällaista selvitystä ei kuitenkaan ole toimitettu.
Kaupungin olisi myös tullut arvioida viranhaltijalain mukaisten irtisanomisperusteiden täyttymistä aina A:n virkasuhteen päättymiseen eli irtisanomisajan loppuun saakka. Uudelleensijoitusvelvollisuus on A:n osalta koskenut koko kaupungin organisaatiota, ei vain kone- ja metallialan opetustehtäviä. Kaupunki ei ole täyttänyt lainmukaisia velvoitteitaan sillä, että se on ainoastaan ilmoittanut A:lle avoimeksi tulleista tehtävistä.
Kaupungin laatimasta A:n perusosaamisen listasta on puuttunut merkittävästi tietoja A:n kelpoisuuksista ja muista ansioista.
Kaupunki on palkannut sekä ennen A:n irtisanomisajan päättymistä että välittömästi sen jälkeen uusia henkilöitä sellaisiin tehtäviin, joita olisi tullut tarjota A:lle.
X:n kaupunki on antanut vastaselityksen. Kaupunki on myös vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.
A on toimittanut kaupungin antaman vastaselityksen johdosta lausuman.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
2. X:n kaupunki velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.
X:n kaupungin vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.
Perustelut
1. Pääasia
Asiassa on X:n kaupungin valituksen johdosta ratkaistavana, onko hallinto-oikeuden päätös kumota A:n irtisanomista koskevat X:n kaupungin lasten ja nuorten lautakunnan ja X:n kaupungin seudun ammattiopiston rehtorin päätökset lainvastainen siitä syystä, että A:n irtisanominen ei olisi ollut vältettävissä kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 37 §:n 1 momentin viimeisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla sijoittamalla viranhaltija toiseen virkasuhteeseen, ottamalla hänet työsuhteeseen taikka kouluttumalla hänet uusiin tehtäviin. Kysymys on myös siitä, onko työnantaja esittänyt uudelleensijoittamisvelvoitteen täyttämisestä riittävän selvityksen tuomioistuimelle.
Kaupunki katsoo toimineensa lain edellyttämällä tavalla lähettäessään kaikille irtisanotuille henkilöille tiedon avoinna olevista viroista ja tehtävistä sähköpostin välityksellä ennen virkojen tai tehtävien julistamista avoimeen hakuun. Kaupungin mukaan A ei ole ilmoittanut kiinnostustaan yhteenkään virkaan tai tehtävään, josta hänelle on lähetetty tieto irtisanomisaikana. Toisaalta kaupunki on korkeimmassa hallinto-oikeudessa vedonnut myös siihen, ettei kaupungilla ole ollut avoinna sellaisia tehtäviä, joihin A olisi voitu sijoittaa.
Asiakirjoista käy ilmi, että A:n irtisanomisaikana X:n kaupungin seudun ammattiopistossa on ollut avoinna yli 40 vakinaista tai määräaikaista tehtävää, joista on lähetetty A:lle yhdessä muiden irtisanottujen kanssa sähköpostin välityksellä tieto. Asiassa ei ole käynyt ilmi, että A:n soveltuvuutta näihin tehtäviin olisi erikseen arvioitu, vaan kaupunki on vedonnut irtisanottujen suureen määrään perusteena sille, että tieto kaikista avoimista tehtävistä on lähetetty kaikille irtisanotuille sähköpostin välityksellä samanaikaisesti.
Korkein hallinto-oikeus katsoo, että X:n kaupungissa noudatettu menettely tarjota irtisanotuille viranhaltijoille mahdollisuus ilmoittaa kiinnostuksestaan avoinna oleviin virkoihin tai tehtäviin ei yksin ole täyttänyt kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 37 §:n 1 momentin mukaista työnantajan aktiivista velvollisuutta irtisanomisen välttämiseksi selvittää mahdollisuutta sijoittaa viranhaltija uudelleen toisiin tehtäviin, jos uudelleen sijoittaminen on viranhaltijan ammattitaitoon ja kykyyn nähden kohtuudella mahdollista.
X:n kaupungin ei voida katsoa myöskään esittäneen riittävää selvitystä siitä, että A:n irtisanominen ei olisi ollut vältettävissä sijoittamalla hänet toiseen virkasuhteeseen tai tehtävään kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, kun otetaan huomioon, että A:n irtisanomisaikana ammattiopistossa avoinna olleiden tehtävien joukossa on ollut myös sellaisia virkoja tai tehtäviä, joiden hakuilmoituksessa asetetut muodolliset kelpoisuusvaatimukset A:n voidaan katsoa täyttävän. X:n kaupunki ei ole esittänyt selvitystä, jonka perusteella voitaisiin todeta, ettei A ole ollut soveltuva yhteenkään sellaiseen avoinna olleeseen virkasuhteeseen tai tehtävään, johon ei ole sijoitettu jotakuta toista muutosuhan alla ollutta henkilöä.
Sillä kaupungin esiin tuomalla seikalla, että osa avoimista hanketehtävistä on ollut työ- eikä virkasuhteisia, ei ole merkitystä arvioitaessa kaupungin velvollisuutta selvittää A:n soveltuvuus näihin tehtäviin. Viranhaltijalain 37 §:n 1 momentin mukainen uudelleensijoittamisvelvollisuus koskee myös työsuhteisia tehtäviä silloin, kun ne eivät olennaisesti poikkea viranhaltijan tehtävistä.
Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
2. Oikeudenkäyntikulut
Kun otetaan huomioon kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n 1 momentti, X:n kaupunki on velvoitettava korvaamaan A:n kohtuullisena pidettävät oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.
Asian näin päättyessä X:n kaupungille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Outi Suviranta, Petri Helander, Toomas Kotkas ja Ari Wirén. Asian esittelijä Kaisa Pärssinen-Knight.