KHO:2020:153

A Oy myi sähkönsiirtopalveluja. A Oy:n ja asiakkaan välisen sopimuksen ehtojen mukaan A Oy oli oikeutettu keskeyttämään sähköntoimituksen, jos asiakas laiminlöi olennaisesti yhtiön saatavien suorittamisen. A Oy:llä oli myös oikeus veloittaa käyttäjältä sähköntoimituksen katkaisemisesta ja uudelleenkytkennästä voimassa olevan hinnaston mukainen maksu. A Oy ei ollut velvollinen tekemään sähköntoimituksen uudelleenkytkentää ennen kuin asiakas oli maksanut keskeytykseen ja uudelleenkytkentään liittyvistä toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset.

A Oy:n katkaistessa asiakkaalta sähköntoimituksen kysymyksessä ei ollut asiakkaalle suoritettava palvelu vaan yhtiön edun turvaamiseksi suoritettu toimenpide. Sähköntoimituksen katkaisemisesta peritty maksu ei siten ollut vastiketta A Oy:n asiakkaalle suorittamasta palvelusta, vaan se oli yhtiölle maksun laiminlyönnistä aiheutuneesta vahingosta maksettava arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jäävä vahingonkorvauksen luonteinen erä, josta A Oy:n ei ollut suoritettava arvonlisäveroa.

A Oy:n veloittama sähköntoimituksen uudelleenkytkentämaksu oli korvausta siitä, että asiakas sai sopimusrikkomuksen jälkeen sähköntoimituksen jatkumaan. Asiakas sai siten tätä maksua vastaan konkreettisen palvelun. A Oy:n tästä saama korvaus oli vastasuoritus asiakkaan saamasta palvelusta, joten yhtiön oli suoritettava uudelleenkytkentämaksusta arvonlisäveroa.

Arvonlisäveron palautushakemukset tilikausilta 1.1.–31.12.2013, 1.1.–31.12.2014 ja 1.1.–31.12.2015.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 17 § ja 73 § 1 momentti

Neuvoston direktiivi 2006/112/EY yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 2 artikla 1 kohta c alakohta, 24 artikla 1 kohta ja 73 artikla

Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-277/05, Société thermale d’Eugénie-les-Bains, C-40/09, Astra Zeneca UK ja C-283/12, Serebryannay vek

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 3.6.2019 nro 19/0435/4

Asian aikaisempi käsittely

Verohallinto on 18.5.2017 tekemillään päätöksillä hylännyt A Oy:n, jäljempänä myös yhtiö, arvonlisäveron palautushakemukset tilikausilta 1.1.–31.12.2013, 1.1.–31.12.2014 ja 1.1.–31.12.2015.

Verohallinto on katsonut, että yhtiön on suoritettava arvonlisäveroa asiakkailtaan perimistään sähkön katkaisu- ja jälleenkytkentämaksuista. Verohallinnon mukaan mainittuja maksuja on pidettävä vastikkeena suoritetusta palvelusta, jolloin korvaus on arvonlisäverolain 73 §:n 1 momentissa tarkoitettu myynnistä suoritettavan veron perusteeseen luettava erä.

Verotuksen oikaisulautakunta on 9.3.2018 tekemällään päätöksellä hyväksynyt yhtiön oikaisuvaatimuksen, jonka mukaan yhtiölle on palautettava sähkönkatkaisusta ja jälleenkytkennästä liikaa maksettuja arvonlisäveroja yhteensä 31 919,76 euroa. Päätöksen mukaan katkaisu- ja kytkentämaksua pidetään vahingonkorvauksen luonteisena eränä.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että verotuksen oikaisulautakunnan päätös kumotaan ja Verohallinnon päätökset saatetaan edellä mainituilta osin voimaan.

Yhtiö on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa yhtiö on muun ohella vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen samoin kuin yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on, selostettuaan arvonlisäverolain 1 § 1 momentin 1 kohdan, 17 §:n ja 73 §:n 1 momentin sekä yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (arvonlisäverodirektiivi) 2 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan, 15 artiklan 1 kohdan, 24 artiklan 1 kohdan ja 73 artiklan säännökset sekä unionin tuomioistuimen (EUT) asiaan liittyvää oikeuskäytäntöä, lausunut päätöksensä perusteluina seuraavaa:

Asiassa saatu selvitys

Yhtiön kaupparekisteriin merkittynä toimialana on sähkönsiirto- ja muiden verkkojen omistaminen, hallinta, rakennuttaminen, rakentaminen, käyttö ja ylläpito sekä sähkönsiirtopalvelujen ja siirtoverkostoon liittyvien televerkkopalvelujen myynti. Yhtiö voi lisäksi omistaa ja hallita kiinteistöjä ja osakkeita. Yhtiö on ollut merkittynä liiketoiminnasta arvonlisäverovelvollisten rekisteriin 1.9.2006 alkaen.

Yhtiö on 29.12.2016 jättämällään palautushakemuksella ja sen 27.1.2017 saapuneella täydennyksellä hakenut palautettavaksi tilikaudelta 1.1.–31.12.2013 liikaa maksettuja arvonlisäveroja 7 657,11 euroa, tilikaudelta 1.1.–31.12.2014 liikaa maksettuja arvonlisäveroja 15 665,22 euroa ja tilikaudelta 1.1.–31.12.2015 liikaa maksettuja arvonlisäveroja 8 597,43 euroa eli kaikilta tilikausilta yhteensä 31 919,76 euroa säädettyine korkoineen.

Yhtiö on toimittanut Verohallinnolle kopion sopimuksesta, jonka perusteella yhtiö perii asiakkailtaan sähköntoimituksen katkaisu- ja uudelleenkytkentämaksuja. Selvityksen mukaan yhtiön perimät maksut perustuvat Energiateollisuus ry:n yleisiin sähkönmyyntiehtoihin (STE2014) ja verkkopalveluehtoihin (VPE2014), jotka toimitetaan asiakkaalle sähkönliittymissopimuksen liitteenä.

Sähköntoimituksen katkaisu- ja uudelleenkytkentämaksu perustuu sähkönmyyntiehtojen (STE2014) ja verkkopalveluehtojen (VPE2014) B osan 8 pykälään 8.

Sähkönmyyntiehtojen (STE2014) pykälän 8 ”Sähkön keskeyttäminen” mukaan:

”8.1 Myyjä on oikeutettu keskeyttämään sähköntoimituksen, jos käyttäjä on olennaisesti laiminlyönyt myyjän saatavien suorittamisen tai on muuten olennaisesti laiminlyönyt sähköntoimitussopimukseen perustuvat velvollisuutensa.

8.9 Myyjällä on oikeus velvoittaa käyttäjältä kirjallisen huomautuksen ja katkaisuvaroituksen lähettämisestä sekä sähköntoimituksen keskeyttämisestä ja jälleenkytkennästä voimassaolevan hinnaston mukainen kohtuullinen maksu.

8.10 Sähköntoimitusta jatketaan sen jälkeen, kun keskeyttämisen aihe on poistettu. Myyjä ei ole kuitenkaan velvollinen jatkamaan sähköntoimitusta (kytkemään sähköä jälleen) ennen kuin käyttäjä on maksanut kirjallisesta huomautuksesta tai muista ilmoituksista sekä muista keskeytykseen ja jälleenkytkentään liittyvistä toimenpiteistä aiheutuneet maksut ja kustannukset sekä erääntyneet myyjän saatavat ja vaaditun vakuuden. Myyjä ja käyttäjä voivat erikseen sopia, että sähköntoimitus aloitetaan uudelleen jo ennen kuin vaadittu vakuus erääntyy. Tällöin sähköntoimitus voidaan keskeyttää välittömästi ilman erillistä ilmoitusta, jollei vakuutta ole määräpäivään mennessä maksettu.”

Verkkopalveluehtojen (STE2014) pykälän 8 ”Sähkön keskeyttäminen” mukaan:

”8.1 Verkonhaltija on oikeutettu keskeyttämään verkkosopimuksen tarkoittaman verkkopalvelun (käyttäjän sähkön saannin), jos käyttäjä olennaisesti laiminlyö verkonhaltijan saatavien suorittamisen tai on muuten olennaisesti laiminlyönyt verkkosopimukseen perustuvat velvollisuutensa.

8.6. Verkonhaltijalla on oikeus periä käyttäjältä kirjallisen huomautuksen ja katkaisuvaroituksen lähettämisestä sekä verkkopalvelun keskeyttämisestä ja jälleenkytkennästä voimassaolevan hinnaston mukainen kohtuullinen maksu.

8.7. Verkkopalvelua jatketaan sen jälkeen, kun keskeyttämisen aihe on poistettu. Verkonhaltija ei ole kuitenkaan velvollinen tekemään verkkopalvelun jälleenkytkentää ennen kuin käyttäjä on maksanut kirjallisesta huomautuksesta tai muista ilmoituksista sekä muista keskeytykseen ja jälleenkytkentään liittyvistä toimenpiteistä aiheutuneet maksut ja kustannukset sekä erääntyneet verkonhaltijan saatavat ja vaaditun vakuuden.

Verkonhaltija ja käyttäjä voivat erikseen sopia, että verkkopalvelu aloitetaan uudelleen jo ennen kuin vaadittu vakuus erääntyy. Tällöin verkkopalvelu voidaan keskeyttää välittömästi ilman erillistä ilmoitusta, jollei vakuutta ole määräpäivään mennessä maksettu.”

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Asiassa on ratkaistava, onko yhtiön kuluttaja-asiakkaalta perimää sähkönsiirron katkaisu- ja jälleenkytkentämaksua arvioitava arvonlisäverotuksessa verottomana vahingonkorvauksena tai vahingonkorvauksen luonteisena eränä vai verollisena palvelun myyntinä. Hallinto-oikeus toteaa, että yhtiön oikeus korvaukseen perustuu ostajan laiminlyöntiin. Korvauksen on siten katsottava olevan yhtiölle laiminlyönnistä aiheutuvan haitan ja vahingon korvaaminen.

Yhtiön ja kuluttaja-asiakkaan välillä sovellettavien sähkönmyyntiehtojen (STE2014) ja verkkopalveluehtojen (VPE2014) B pykälän 8 kohtien sekä yhtiön vahvistaman hinnaston mukaisesti perittävä maksu on kiinteähintainen eikä se perustu todelliseen ja osoitettuun vahingon määrään. Kun otetaan huomioon osapuolten oikeus sopia vahingonkorvauksen määrästä ja perusteista sekä se, että EUT:n asiassa C-277/05, Société thermale d’Eugenié-les-Bains, antaman tuomion mukaan kysymyksessä voi olla vahingonkorvaus myös silloin, kun korvaus on kiinteämääräinen eikä vastaa aiheutuneen vahingon määrää, korvauksen sanotulla määräytymisperusteella ei ole asiassa merkitystä.

Näillä perusteilla korvausta on pidettävä yhtiölle aiheutuneista haitoista maksettavana arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävänä vahingonkorvauksen luonteisena eränä eikä vastikkeellisena palvelun myyntinä. Näin ollen yhtiö ei ole ollut velvollinen tilittämään arvonlisäveroa kuluttaja-asiakkailtaan perimistä katkaisu- ja jälleenkytkentämaksuista arvonlisäverolain 73 §:n 1 momentin perusteella ja yhtiöllä on ollut oikeus saada palautuksena sen liikaa maksamat arvonlisäverot valituksenalaisina olleilta tilikausilta. Valituksenalaista päätöstä ei ole valituksen johdosta syytä muuttaa.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Hallinto-oikeus katsoo, että oikeudenkäynti ei ole hallintolainkäyttölain 74 §:ssä tarkoitetulla tavalla aiheutunut viranomaisen virheestä. Asian laatuun ja tulkinnanvaraisuuteen nähden ja hallintolainkäyttölain 74 § huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että yhtiö joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Merja Tarvainen ja Antti Pietinen. Esittelijä Mika Kuuppo.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja uutena päätöksenä on lausuttava, että verovelvollisen tulee suorittaa arvonlisäveroa asiakkailta perimistään sähkön katkaisu- ja jälleenkytkentämaksuista.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Vahingonkorvauksessa ei katsota olevan kysymys arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvasta tavaran tai palvelun myynnistä. Kysymyksessä olevaa yhtiön asiakkaaltaan veloittamaa sähkönsiirron katkaisu- ja jälleenkytkentämaksua voidaan pitää vahingonkorvauksen luonteisena eränä ainoastaan, jos maksu ei ole vastiketta yhtiön suorittamasta palvelusta asiakkaalle. Palvelun myynnistä on kysymys, kun palvelun vastaanottaja on palvelusuorituksen perusteella velvollinen suorittamaan korvauksen, joko rahana tai muuna suorituksena, ja tällä velvollisuudella on suora yhteys suoritettuun palveluun.

Yhtiö myy sähkönsiirtopalveluja. Sähköliittymissopimuksen liitteenä asiakkaalle toimitetaan yhtiön käyttämät Energiateollisuus ry:n sähköntoimitus- ja verkkopalveluehdot. Yhtiöllä on näissä sopimusehdoissa määritellyissä asiakkaan maksuvelvollisuuden laiminlyöntitilanteissa oikeus periä asiakkaalta sähköntoimituksen keskeyttämisestä ja jälleenkytkennästä voimassa olevan hinnaston mukainen maksu. Asiakirjoista ilmenee, että yhtiö perii asiakkaalta molempien toimenpiteiden osalta 100 euroa. Korvaus perustuu edellä todetulla tavalla osapuolten väliseen verollista palvelukauppaa koskevaan sopimussuhteeseen. Sähköverkkopalvelun luonteeseen kuuluu pääsy sähköverkkoon, joten jälleenkytkentämaksun osalta on olemassa selvä liityntä velvoitteeseen asiakasta kohtaan.

Osapuolten välillä on oikeussuhde, johon liittyvät suoritukset ovat vastavuoroisia. Yhtiö suorittaa tosiasiallisesti osapuolten välillä sovitun mukaisen palvelun asiakkaalle sulkiessaan ja avatessaan uudelleen sähköntoimituksen. Yhtiön saama korvaus on todellinen vastasuoritus asiakkaan saamasta palvelusta. Asiakkaan maksamalla vastikkeella on suora ja välitön yhteys yhtiön suorittamaan yksilöitävissä olevaan sähkönsiirron katkaisu- ja jälleenkytkentäpalveluun. Kysymys on siten vastikkeellisesta palvelusuorituksesta ja arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvasta liiketoimesta.

Asian arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, että maksut sähköntoimituksen katkaisusta ja uudelleenkytkennästä peritään mahdollisesti ajallisesti perintätoimien yhteydessä.

Kysymys ei ole vahingonkorvauksesta senkään vuoksi, että sähkönsiirron jälleenkytkennällä ei ole suoraa ja välitöntä yhteyttä asiakkaan sopimusrikkomukseen ja saatavan perintään. Asiakas on jälleenkytkentätilanteessa jo maksanut saatavansa yhtiölle. Lisäksi asiakirjoista ilmenee, että yhtiö tosiasiassa veloittaa asiakasta erikseen maksumuistutuksen lähettämisestä. Jälleenkytkentämaksussa ei siten ole kysymys sopimusrikkomuksesta yhtiölle aiheutuneen vahingon korvaamisesta vaan asiakkaalle suoritetusta vastikkeellisesta palvelusta. Yhtiön asiakas voi vasta yhtiön suorittaman jälleenkytkentäpalvelun jälkeen hankkia yhtiöltä sähkönsiirtopalvelua. Siten jälleenkytkentä liittyy olennaisesti ja välittömästi yhtiön verolliseen palvelumyyntiin.

Katkaisumaksun verollisuutta oikeudenvalvontayksikkö perustelee sillä, että sähköverkkopalvelu on luonteeltaan erityinen palvelu, jossa asiakas ei voi tehdä valintoja minkään asian suhteen. Tällöin asiakkaan valittavissa ei ole sekään, ostaako hän palvelun, joka käsittää katkaisutoimenpiteen tietyissä sopimuksessa määritetyissä tilanteissa. Sinällään on selvää, että vastavuoroisuus toteutuu jo maksuperusteiden määrittelyn myötä.

Yhtiö on antanut vastineen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kysymys on yhtiön ja sen asiakkaan välisen sopimussuhteen ehtojen rikkomisesta ja tämä rikkomus on asiakkaan vastuulla. Rikkomuksen seurauksena perittävä korvaus on mainittu yhtiön ja asiakkaan välisen sopimuksen sopimusehdoissa, joten asiakkaalta veloitettavan sulkemis- ja jälleenkytkentämaksun suuruuden voidaan laajasti tulkiten katsoa määräytyvän ”sopimussuhteessa”. On kuitenkin selvää, että nimenomaan sopimusrikkomus voi olla vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen aiheuttava teko. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että myös ennalta sopimuksessa määritetty korvaus täyttää verotuksen ulkopuolisen vahingonkorvauksen tunnusmerkit, kun maksuvelvollisuus syntyy sopimusrikkomuksen johdosta.

Asiakkaan sopimusrikkomuksen ja sen seurauksena veloitettavan maksun välillä on suora yhteys, sillä sopimusrikkomukseen syyllistymätön asiakas ei joudu maksamaan näitä maksuja. Koska vain sopimusrikkomukseen syyllistynyt voi joutua maksamaan näitä maksuja, jo tämä seikka osoittaa maksun suoritusvelvollisuuden syntymisen ja sopimusrikkomuksen välisen suoran yhteyden.

Sähköverkkopalvelu on eräs lukuisista luonteeltaan erityisistä palveluista. Kuitenkin arvonlisäverotuksen kannalta oikeudellisesti merkitykselliset seikat, kuten verotuksen soveltamisala, sen määrittävät säännökset ja niiden soveltamisen periaatteet erilaisiin sopimusrikkomustilanteisiin, ovat silti samat kaikissa palveluissa. Asiakas maksaa nimenomaan yhtiön tuottamasta sähkönsiirrosta. Asiakas ei maksa siitä, että häneltä peritään hänen sopimusrikkomuksensa perusteella määräytyviä sopimuksen mukaisia korvauksia. Sopimusrikkomuksen perusteella asiakkaan maksettavaksi tulevat maksut eivät siis liity asiakkaalle myytävään sähkönsiirtoon ja sitä kautta kulutukseen tulevaan hyödykkeeseen.

Yhtiö katsoo valituksen olevan vailla perusteita ja esittää sen hylättäväksi. Yhtiö katsoo valituksen sillä tavoin aiheettomaksi, että asiassa on hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin mukaiset perusteet määrätä yhtiölle korvattavaksi sen oikeudenkäyntikulut.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen.

Yhtiö on antanut lausuman, jossa se on esittänyt, että asiassa pyydetään ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta.

Yhtiön lausuma on lähetetty tiedoksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle valitusluvan ja tutkii asian.

1. A Oy:n vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

2. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylätään sähköntoimituksen katkaisumaksujen osalta. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osin muuteta.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hyväksytään sähköntoimituksen uudelleenkytkentämaksujen osalta. Hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset kumotaan tältä osin ja Verohallinnon palautuspäätökset saatetaan vastaavilta osin voimaan.

Asia palautetaan Verohallinnolle muutosten tekemiseksi tämän päätöksen mukaisesti.

3. Yhtiön vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Ennakkoratkaisun pyytäminen unionin tuomioistuimelta

A Oy on pyytänyt, että asiassa pyydetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisu unionin tuomioistuimelta yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY tulkinnasta.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä SEUT 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja sen soveltamismahdollisuus kysymyksessä olevaan asiaan sekä ne perusteet, joilla korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian, asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön tekeminen olisi tarpeen. Tätä koskeva pyyntö on siten hylättävä.

2. Pääasiaa koskeva ratkaisu

2.1 Sovellettavat säännökset ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.

Arvonlisäverolain 17 §:n mukaan tavaralla tarkoitetaan aineellista esinettä sekä sähköä, kaasua, lämpö- ja jäähdytysenergiaa ja muuta niihin verrattavaa energiahyödykettä. Palvelulla tarkoitetaan kaikkea muuta, mitä voidaan myydä liiketoiminnan muodossa.

Arvonlisäverolain 73 §:n 1 momentin mukaan myynnistä suoritettavan veron peruste on vastike ilman veron osuutta, ellei 73 c §:ssä toisin säädetä. Vastikkeella tarkoitetaan myyjän ja ostajan väliseen sopimukseen perustuvaa hintaa, joka sisältää kaikki hinnanlisät.

Arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan arvonlisäveroa on suoritettava verovelvollisen tässä ominaisuudessaan jäsenvaltion alueella suorittamasta vastikkeellisesta palvelujen suorituksesta.

Arvonlisäverodirektiivin 24 artiklan 1 kohdan mukaan palvelujen suorituksella tarkoitetaan liiketointa, joka ei ole tavaroiden luovutus.

Arvonlisäverodirektiivin 73 artiklan mukaan muiden kuin 74–77 artiklassa tarkoitettujen tavaroiden luovutusten tai palvelujen suoritusten osalta veron peruste käsittää kaiken sen, mikä muodostaa luovuttajan tai suorittajan näistä liiketoimista hankkijalta tai kolmannelta saaman tai saatavan vastikkeen, mukaan lukien näiden liiketoimien hintaan suoraan liittyvät tuet.

Unionin tuomioistuimen (EUT) asiassa C-277/05, Société thermale d'Eugénie-les-Bains, antamassa tuomiossa oli kysymys siitä, oliko asiakkaan hotellitoimintaa harjoittavalle yritykselle käsirahana maksamia rahamääriä pidettävä vastikkeena varauksen tekemisestä ja tämän vuoksi arvonlisäverollisina, kun asiakas käytti oikeuttaan purkaa sopimus ja yritys piti kyseiset rahamäärät itsellään, vai oliko niitä pidettävä vahingosta suoritettavina kiinteämääräisinä korvauksina, joista ei kanneta arvonlisäveroa. Tuomion kohdan 28 mukaan sopijapuolet voivat pakottavia säännöksiä ja yleistä järjestystä noudattaen vapaasti päättää oikeussuhteensa sisällöstä, mukaan lukien mahdollisen purkamisen tai velvoitteiden laiminlyönnin seuraamukset. Velvoitteidensa yksityiskohtaisen määrittelyn sijaan sopijapuolet voivat kuitenkin viitata erinäisiin siviilioikeudellisiin käsitteisiin. EUT toteaa tuomion kohdassa 29 muun ohella, että sopijapuolet voivat sisällyttää sopimukseen vahingonkorvausta koskevia lausekkeita sopimusvelvoitteiden täyttämättä jättämisen varalta. Vaikka mainituilla keinoilla tähdätään osapuolten sopimusvelvoitteiden vahvistamiseen ja niiden tehtävät ovat osin samanlaisia, niillä on myös tiettyjä erityispiirteitä. EUT toteaa edelleen tuomion 33 kohdassa muun ohella, että useimmissa tapauksissa aiheutuneen vahingon määrä ei vastaa palauttamatta jätetyn käsirahan määrää. Koska kyseessä on kiinteämääräinen korvaus, on nimittäin tavanomaista, että vahingon määrä voi ylittää hotellitoimintaa harjoittavan yrityksen itsellään pitämän käsirahan määrän taikka olla kyseistä määrää pienempi. EUT toteaa tuomion 36 kohdassa, että arvonlisäverollisia hotellipalveluja koskevien sopimusten yhteydessä käsirahana maksettuja rahamääriä on siinä tapauksessa, että asiakas käyttää oikeuttaan purkaa sopimus ja hotellitoimintaa harjoittava yritys pitää kyseiset rahamäärät itsellään, pidettävä siitä vahingosta, joka aiheutuu sopimuksen purkamisesta asiakkaan jäätyä saapumatta, maksettavana kiinteämääräisenä korvauksena, joka ei ole suoraan yhteydessä mihinkään vastikkeelliseen palvelujen suoritukseen ja josta ei tämän vuoksi kanneta arvonlisäveroa.

EUT on asiassa C-40/09, Astra Zeneca UK, antamansa tuomion 27 ja 28 kohdassa todennut, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vastikkeellinen palvelujen suoritus edellyttää, että suoritetun palvelun ja saadun vastikkeen välillä on suora yhteys. Veron perusteena vastikkeellisessa tavaran luovutuksessa tai palvelujen suorituksessa on verovelvollisen tämän johdosta todella saama vastike.

EUT on asiassa C-283/12, Serebryannay vek, antamansa tuomion 37 kohdassa todennut, että edellytyksenä sille, että liiketoimi on mahdollista katsoa vastikkeelliseksi, on ainoastaan se, että on olemassa kyseisen tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen sekä verovelvollisen todella saaman vastikkeen välinen suora yhteys. Tällainen suora yhteys muodostuu, kun palvelun suorittajan ja vastaanottajan välillä on oikeussuhde, johon liittyvät suoritukset ovat vastavuoroisia, ja palvelun suorittajan saama korvaus on todellinen vastasuoritus vastaanottajan saamasta palvelusta.

2.2 Tosiseikat

A Oy myy sähköverkkopalveluja (sähkönsiirtopalvelua). Yhtiö käyttää asiakassopimuksissaan Energiateollisuus ry:n suosittelemia sähköntoimitus- ja verkkopalveluehtoja. Asiakkaat sitoutuvat näihin ehtoihin solmiessaan sopimuksen yhtiön kanssa.

Sähköntoimituksen katkaisu ja uudelleenkytkentä perustuvat sekä sähköntoimitusehdoissa (STE2014) että verkkopalveluehdoissa (VPE2014) olevaan kohtaan B 8. Verkkopalveluja koskevien ehtojen mukaan yhtiö on oikeutettu keskeyttämään verkkosopimuksen tarkoittaman verkkopalvelun (käyttäjän sähkön saannin), jos asiakas on olennaisesti laiminlyönyt yhtiön saatavien suorittamisen tai on muuten olennaisesti laiminlyönyt verkkosopimukseen perustuvat velvollisuutensa. Sähköntoimitusehdoissa on vastaavat sopimusehdot.

Maksun laiminlyönnin tapahtuessa yhtiö lähettää asiakkaalle kirjallisen huomautuksen, jonka mukaan asiakkaan tulee oikaista maksun laiminlyöntiin perustuva sopimusrikkomus määräajassa. Jos asiakas ei korjaa sopimusrikkomusta, yhtiö lähettää asiakkaalle kirjallisen katkaisuvaroituksen. Yhtiöllä on mainittujen myyntiehtojen perusteella oikeus veloittaa käyttäjältä kirjallisen huomautuksen ja katkaisuvaroituksen lähettämisestä sekä sähköntoimituksen keskeyttämisestä ja uudelleenkytkennästä voimassa olevan hinnaston mukainen kohtuullinen maksu. Sähköntoimitusta jatketaan sen jälkeen, kun keskeyttämisen aihe on poistettu. Yhtiö ei ole kuitenkaan velvollinen jatkamaan sähköntoimitusta (kytkemään sähköä jälleen) ennen kuin käyttäjä on maksanut kirjallisesta huomautuksesta tai muista ilmoituksista sekä muista keskeytykseen ja uudelleenkytkentään liittyvistä toimenpiteistä aiheutuneet maksut ja kustannukset sekä erääntyneet myyjän saatavat ja vaaditun vakuuden.

Yhtiö perii asiakkaalta sekä sähköntoimituksen katkaisusta että sen uudelleenkytkennästä 100 euron suuruisen korvauksen, joka perustuu yhtiön hinnastoon.

2.3 Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on ratkaistavana, onko nyt kysymyksessä olevia sähköntoimituksen katkaisu- ja uudelleenkytkentämaksuja pidettävä arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jäävinä vahingonkorvauksen luonteisina erinä vai vastikkeena palvelun myynnistä, josta on suoritettava arvonlisäveroa.

2.3.1 Sähköntoimituksen katkaisumaksu

Yhtiön ja asiakkaan välillä sovellettavien sähkön siirtoa koskevien ehtojen sekä yhtiön hinnaston mukaisesti asiakkaalta perittävä sähköntoimituksen katkaisumaksu on kiinteämääräinen, eikä se perustu todelliseen vahingon määrään. Kun otetaan huomioon osapuolten oikeus sopia vahingonkorvauksen määrästä ja perusteista sekä se, että EUT:n asiassa C-277/05, Société thermale d’Eugenié-les-Bains, antaman tuomion mukaan kysymyksessä voi olla vahingonkorvaus myös silloin, kun korvaus on kiinteämääräinen eikä vastaa aiheutuneen vahingon määrää, korvauksen määräytymisperusteella ei ole asiassa merkitystä.

Sähköntoimituksen katkaisun tarkoituksena on turvata yhtiön taloudellista asemaa tilanteessa, jossa asiakas laiminlyö sähköntoimitusmaksujen suorittamisen ja palvelun jatkaminen aiheuttaisi yhtiölle kustannuksia. Yhtiön katkaistessa asiakkaalta sähköntoimituksen kysymyksessä ei ole asiakkaalle suoritettava palvelu vaan yhtiön edun turvaamiseksi suoritettu toimenpide. Kysymyksessä ei siten ole arvonlisäverolain 1 §:ssä tarkoitettu liiketoiminnan muodossa tapahtuva palvelun myynti eikä arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu vastikkeellinen palvelun suoritus, josta olisi suoritettava arvonlisäveroa. Sen sijaan katkaisumaksua on pidettävä yhtiölle maksun laiminlyönnistä aiheutuneesta vahingosta maksettavana arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jäävänä vahingonkorvauksen luonteisena eränä. Asiaa arvioitaessa merkitystä ei ole sillä, että asiakkaan katkaisumaksun maksuvelvollisuus perustuu osapuolten sopimuksen osaksi tulleisiin yleisiin myyntiehtoihin.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei katkaisumaksujen osalta ole perusteita.

2.3.2 Sähköntoimituksen uudelleenkytkentämaksu

Yhtiön veloittama sähköntoimituksen uudelleenkytkentämaksu on korvausta siitä, että asiakas saa sopimusrikkomuksen jälkeen sähköntoimituksen jatkumaan. Asiakas saa siten tätä maksua vastaan konkreettisen palvelun. Yhtiön tästä saama korvaus on todellinen vastasuoritus asiakkaan saamasta palvelusta ja asiakkaan maksamalla korvauksella on suora ja välitön yhteys yhtiön suorittamaan yksilöitävissä olevaan sähköntoimituksen uudelleenkytkentäpalveluun. Näin ollen uudelleenkytkennän osalta kysymys on vastikkeellisesta palvelun suorituksesta ja arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvasta liiketoimesta, josta perittävästä maksusta yhtiön on arvonlisäverolain 1 §:n nojalla suoritettava arvonlisäveroa.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset on uudelleenkytkentämaksujen osalta kumottava ja Verohallinnon palautuspäätökset saatettava vastaavilta osin voimaan.

3. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Kun otetaan huomioon asian laatu ja asiassa saatu selvitys sekä se, että oikeudenkäynnin ei ole katsottava aiheutuneen hallintoviranomaisen virheestä, on yhtiön vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Anne Nenonen ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Marita Eeva.