KHO:2021:22
Lapsi A oli ollut huostaanotettuna sijoitettuna perhehoitoon B:n sijaisperheeseen noin viiden ja puolen vuoden ajan kun johtava sosiaalityöntekijä muutti lapsen sijaishuoltopaikkaa perusteilla, jotka liittyivät keskeisesti B:n kasvatuskäytäntöihin ja hänen menettelyynsä sijaisvanhempana. Päätöksestä valittivat hallinto-oikeudelle muun ohessa B ja lapsen isä C, jotka molemmat vaativat suullisen käsittelyn järjestämistä muun ohessa vastanäytön arvioimiseksi. Hallinto-oikeus hylkäsi heidän pyyntönsä suullisen käsittelyn järjestämisestä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 2 momentin 2 kohdan perusteella ja hylkäsi heidän valituksensa.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli B:n ja C:n valituksesta ratkaistavana, oliko hallinto-oikeus voinut ratkaista valitukset järjestämättä muutoksenhakijoiden asian selvittämiseksi pyytämää suullista käsittelyä.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n poikkeuksia suullisen käsittelyn järjestämisestä on tulkittava saman pykälän 1 momentin pääsäännön valossa ja ottaen huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Suullisen käsittelyn merkitys on tuomioistuimen näkökulman lisäksi myös siinä, että suullisessa käsittelyssä asianosaiset voivat esittää suoraan kysymyksiä toiselle osapuolelle ja kutsua paikalle todistajia. B:n osalta suullisella käsittelyllä on myös erityistä merkitystä sen vuoksi, että sijaishuoltopaikan muuttamista koskeva päätös oli perustunut keskeisesti hänen väitettyyn toimintaansa. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 57 §
Lastensuojelulaki 43 § 3 momentti, 45 § 1 momentti, 49 § 1 momentti ja 89 § 1 momentti 4 kohta
Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artikla 1 kappale ja 8 artikla
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 6.11.2018 Ramos Nunes de Carvalho e Sá v. Portugali (suuri jaosto), tuomio 2.5.2019 Adžić v. Kroatia (No. 2) ja tuomio 9.4.2019 V.D. ym. Venäjä
Päätös, jota valitus koskee
Helsingin hallinto-oikeus 8.10.2020 nro 20/0827/1
Asian tausta
D:n ja C:n lapsi, 16.4.2011 syntynyt A on otettu vuonna 2014 Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan huostaan ja hänet on 25.6.2014 sijoitettu sijaishuoltoon lastensuojelupalveluiden tuottaja K:n tukemaan B:n perheeseen Y:n kaupunkiin.
Asian aikaisempi käsittely
Helsingin kaupungin lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä on 23.1.2020 päättänyt, että A:n sijaishuoltopaikka muutetaan B:n sijaisperheestä F:n vastaanottoperheeseen 23.1.2020 alkaen. Päätöksen perusteluissa on todettu, että koululta, poliisilta ja nuorisopsykiatrian poliklinikalta on tullut lastensuojeluilmoituksia B:n vanhemmuudesta ja rangaistuskeinoista. Päätöksessä on selostettu muun ohessa konkreettisia tilanteita B:n käyttämistä rangaistuskeinoista ja kasvatusmenetelmistä. Sosiaalityöntekijät olivat päätyneet siihen, A pitää sijoittaa välittömästi toiseen sijaishuoltopaikkaan.
Käsittely hallinto-oikeudessa
A:n vanhemmat ja huoltajat C ja D ovat erikseen tekemissään valituksissa valittaneet johtavan sosiaalityöntekijän päätöksestä hallinto-oikeuteen. Molemmat ovat vaatineet, että päätös kumotaan ja A palautetaan B:n sijaisperheeseen. C on vaatimustensa tueksi esittänyt muun ohessa, että häntä ei ollut kutsuttu kuultavaksi vaan häntä kuultiin vain puhelimitse. C on johtavan sosiaalityöntekijän lausunnon johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.
A:n sijaisvanhemmat E ja B ovat erikseen tekemissään valituksissa valittaneet johtavan sosiaalityöntekijän päätöksestä hallinto-oikeuteen. Molemmat ovat vaatineet, että päätös kumotaan ja A palautetaan B:n sijaisperheeseen. B on vaatimustensa tueksi esittänyt muun ohessa, että häntä ei ollut kuultu asianmukaisesti. Asiaa ei ollut selvitetty riittävästi eikä A:ta ole kuultu riittävästi. B on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely. Hän on myös vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Hallinto-oikeus on 15.9.2020 ilmoittanut B:lle ja C:lle, että se ei ole katsonut tarpeelliseksi järjestää suullista käsittelyä. Hallinto-oikeus on varannut heille tilaisuuden esittää kirjallista lisäselvitystä.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on hylännyt B:n ja C:n vaatimukset suullisen käsittelyn toimittamisesta. Hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt valitukset ja B:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään suullisen käsittelyn osalta seuraavasti:
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena tai yksityinen asianosainen sitä vaatii. Mainitun pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan tuomioistuin voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä, jos asian ratkaisemiseksi merkityksellisistä tosiseikoista on jo saatu riittävä selvitys, jonka perusteella asia voidaan ratkaista ilman, että tuomioistuimelle jää varteenotettavaa epäilystä tosiseikoista.
B on vaatinut suullista käsittelyä, koska hallinto-oikeuden päätöksen tulee perustua aitoon tietoon perheen taustasta ja vallitsevasta tilanteesta eikä toisen sijaislapsen perättömiin syytöksiin. Suullinen käsittely on B:n mukaan tarpeen myös valituksenalaisen päätöksen asianmukaisuuden ja vastanäytön arvioimiseksi. Myös C on vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista. Lisäselvityksessään C on täsmentänyt vaativansa suullisen käsittelyn toimittamista virheellisten päätöksen perusteiden selvittämiseksi ja sosiaalityöntekijöiden virkavirheiden käsittelemiseksi.
Valituksenalainen päätös on johtavan sosiaalityöntekijän hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan perustunut pääasiassa useilta perheen ulkopuolisilta tahoilta tulleeseen pitkäaikaiseen huoleen lasten hoidosta B:n sijaisperheessä. Nämä huolet ilmenevät asiakirjoihin sisältyvistä lastensuojeluilmoituksista ja neuvottelupöytäkirjoista. Hallinto-oikeus katsoo, että suullisessa käsittelyssä ei olisi näiltä osin saatavissa merkityksellistä lisäselvitystä. B, C ja muut asianosaiset ovat voineet esittää asiassa näkemyksensä kirjallisesti valituksissaan, selityksissään ja vastaselityksissään. Näihin seikkoihin nähden riittävä selvitys asian ratkaisemiseksi merkityksellisistä tosiseikoista on saatavissa kirjallisen aineiston perusteella ilman, että hallinto-oikeudelle jää niistä varteenotettavaa epäilyä. C:n mainitsemien sosiaalityöntekijöiden toimintatapojen ja mahdollisten virkavirheiden käsittely ei perusteluissa jäljempänä todetusti kuulu hallinto-oikeuden toimivaltaan, joten niitä ei voida käsitellä myöskään suullisessa käsittelyssä. Suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole siten asiassa tarpeen.
Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa hallintomenettelyvaiheen kuulemisen osalta selostanut lastensuojelulain 20 §:n 1 ja 2 momentin ja 42 §:n sekä hallintolain 34 §:n sisällön ja asiassa saadun selvityksen. Hallinto-oikeus on B:n ja C:n kuulemisen osalta johtopäätöksinään lausunut muun ohella, että valituksenalaisesta päätöksestä ilmenee, että heitä on kuultu, ja että he ovat vastustaneet päätöstä. Hallinto-oikeus on perusteluissa mainitsemistaan syistä katsonut, että heidän laajempi kuulemisensa ei ole ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä ollut tarpeen.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys
Hallintolaki 34 §
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 57 § 1 momentti ja 2 momentti 2 kohta
Lastensuojelulaki 20 § 1 ja 2 momentti sekä 42 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Viima, Sari Komonen, Joonas Ahtonen, joka on myös esitellyt asian, ja Esa Pursiainen.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
1. B on hakenut lupaa saada valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja johtavan sosiaalityöntekijän päätökset kumotaan ja A palautetaan B:n hoitoon. Hän on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely. Lisäksi hän on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
B on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:
Hallinto-oikeus ei järjestänyt B:n vaatimuksesta huolimatta suullista käsittelyä. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa tulee järjestää suullinen käsittely, jossa kuullaan B:tä ja tämän nimeämiä todistajia. Hallinto-oikeus on arvioinut lastensuojelun sille toimittamaa erittäin runsasta kirjallista aineistoa. Aineistosta suurin osa on ollut sijaishuoltopaikan muuttamista koskevan päätöksen kannalta vanhentunutta, epärelevanttia ja totuuden vastaista. Suullinen käsittely on tarpeen asian selvittämiseksi ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi.
A:n sijoittaminen B:n luokse ei ole A:n edun vastaista. A:n ja B:n välillä on lähes kuuden vuoden sijaishuollon aikana muodostunut lämminhenkinen kiintymyssuhde. A:n vanhemmat puoltavat lapsen palauttamista B:n luokse.
2. C on hakenut lupaa saada valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja johtavan sosiaalityöntekijän päätökset kumotaan. Hän on vaatinut johtavan sosiaalityöntekijän ja hallinto-oikeuden päätösten täytäntöönpanon keskeyttämistä, ja että A palautetaan B:n hoitoon. Hän on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.
C on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:
Asianosaisia ei ole kuultu hallintolain mukaisesti. Asianosaisia ei kutsuttu kuulemisiin eikä heille järjestetty kuulemisia. Päätökset perustuvat virheellisiin ja vanhentuneisiin tietoihin. A pitää B:tä äitinään. Suullisessa käsittelyssä tulee kuulla C:tä, B:tä sekä nimettyjä todistajia.
Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on lähettänyt valitukset tiedoksi Helsingin kaupungin lastensuojelun johtavalle sosiaalityöntekijälle, D:lle ja E:lle.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus myöntää B:lle ja C:lle valitusluvan ja tutkii heidän valituksensa. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn järjestämiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi. B:n ja C:n vaatimukset suullisen käsittelyn järjestämisestä korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.
2. C:n vaatimus johtavan sosiaalityöntekijän ja hallinto-oikeuden päätösten täytäntöönpanon keskeyttämisestä hylätään. Korkein hallinto-oikeus määrää oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 124 §:n 3 momentin nojalla, että valituksenalaista hallinto-oikeuden päätöstä 8.10.2020, jolla lastensuojelun johtavan sosiaalityöntekijän päätös täytäntöönpanomääräyksineen on pysytetty, on edelleen noudatettava, kunnes asia ratkaistaan uudelleen tai kunnes hallinto-oikeus taikka lastensuojeluviranomainen toisin määrää.
Perustelut
1. Suullisen käsittelyn toimittaminen
1.1 Ratkaistavana oleva oikeuskysymys
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ensimmäisenä ratkaistava, onko hallinto-oikeus voinut ratkaista valitukset nyt kysymyksessä olevassa sijaishuoltopaikan muuttamista koskevassa asiassa järjestämättä muutoksenhakijoiden asian selvittämiseksi pyytämää suullista käsittelyä.
1.2. Sovellettavat oikeusohjeet
Lastensuojelulaki esitöineen
Lastensuojelulain 45 §:n 1 momentin mukaan, kun lapsi on otettu huostaan, sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi päättää lapsen olinpaikasta sekä hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta ja näiden toteuttamiseksi tarpeellisesta opetuksesta ja terveydenhuollosta.
Lastensuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan huostaan otetun, kiireellisesti sijoitetun tai lain 83 §:ssä tarkoitetun väliaikaismääräyksen nojalla sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella.
Sijaishuoltoa koskevasta päätöksenteosta säädetään lastensuojelulain 43 §:ssä. Pykälän 3 momentin mukaan huostaanoton aikana sijaishuoltopaikan muuttamista koskevan päätöksen tekee saman lain 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian.
Lastensuojelulain 89 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lapsen vanhempi ja huoltaja sekä henkilö, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut, saavat hakea itsenäisesti muutosta asioissa, jotka koskevat 43 §:n 3 momentissa tarkoitettua huostaanoton tai kiireellisen sijoituksen aikana tehtävää sijaishuoltopaikan muuttamista.
Lastensuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 252/2006 vp) 89 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohessa seuraavaa:
”Lastensuojeluasioissa annetut päätökset voivat useimmiten vaikuttaa myös lapsen ja huoltajuudesta erotetun vanhemman olosuhteisiin sillä tavoin, että päätöksien voidaan katsoa koskevan välittömästi myös tällaisen vanhemman oikeutta ja etua. ---
---
Lapsen hoidosta tosiasiallisesti vastaavalla henkilöllä tarkoitettaisiin myös sijaishuollossa olevan lapsen perhehoitajaa, jolle ehdotetaan nykyiseen tapaan muutoksenhakuoikeutta sijaishuoltopaikan muuttamista ja huostaanoton lakkaamista koskevissa asioissa. Perhehoitajat tuntevat hyvin lapsen tilanteen, joten heidän valitusoikeudellaan voi olla merkitystä myös lapsen edun kannalta. Perhehoitajille voidaan sijoituksen myötä katsoa muodostuvan sellainen erityissuhde lapseen, että sijaishuoltopaikan muuttaminen ja huostaanoton lakkaaminen koskevat välittömästi myös heitä. ---”
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena tai yksityinen asianosainen sitä vaatii. Suullisessa käsittelyssä voidaan kuulla asianosaista, päätöksen tehnyttä viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä ottaa vastaan muuta selvitystä.
Tuomioistuin voi mainitun pykälän 2 momentin perusteella asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä, jos:
1) suullista käsittelyä vaatineen asianosaisasema perustuu kunnan tai muun yhteisön jäsenyyteen;
2) asian ratkaisemiseksi merkityksellisistä tosiseikoista on jo saatu riittävä selvitys, jonka perusteella asia voidaan ratkaista ilman, että tuomioistuimelle jää varteenotettavaa epäilystä tosiseikoista;
3) tosiseikat voidaan selvittää muulla tavoin;
4) suullinen käsittely on jo järjestetty samassa asiassa hallintotuomioistuimessa; tai
5) suullisen käsittelyn järjestäminen on muuten ilmeisen tarpeetonta, kun otetaan huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.
Mainitun pykälän 3 momentin perusteella korkein hallinto-oikeus voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä myös, jos asiassa on kyse muutoksenhausta hallintotuomioistuimen päätökseen eikä suullisen käsittelyn järjestäminen ole tarpeen asian selvittämiseksi.
Pykälän 4 momentin mukaan suullista käsittelyä vaativan on ilmoitettava, minkä vuoksi sen järjestäminen on tarpeen ja mitä selvitystä hän esittäisi suullisessa käsittelyssä.
1.3 Oikeuskäytäntöä suullisen käsittelyn merkityksestä asian selvittämisessä
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella on laaja oikeuskäytäntö, joka koskee oikeutta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuun suulliseen käsittelyyn (esimerkiksi tuomio Mirovni Inštitut v. Slovenia, 13.3.2018, kohdat 36 ja 37 oikeuskäytäntöviittauksineen). Ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, että velvollisuus järjestää suullinen käsittely ei ole ehdoton, vaan riippuu olennaisesti kansallisessa tuomioistuimessa ratkaistavana olevan asian luonteesta (esimerkiksi suuren jaoston tuomio De Tommaso v. Italia, 23.2.2017, kohta 163). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston tuomion Ramos Nunes De Carvalho e Sá v. Portugali, 6.11.2018 kohdan 191 alakohdassa (b) ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että suullisen käsittelyn toimittaminen on tarpeen muun ohella silloin, kun olosuhteet edellyttävät tuomioistuimen muodostavan oman käsityksensä jutun osapuolista antamalla heille tilaisuuden selittää henkilökohtaista tilannettaan itse tai edustajansa välityksellä.
Korkein hallinto-oikeus on tapauksessa KHO 2019:118 tarkastellut suullisen käsittelyn merkitystä muun ohessa edellä mainitun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomion Ramos Nunes De Carvalho e Sá valossa. Kysymys oli takaisinperintäasiasta, jossa vakuutusoikeudessa oli ollut arvioitavana muun ohessa valittajan vilpillisyys. Korkein hallinto-oikeus kiinnitti ratkaisussaan huomiota siihen, että vakuutusoikeus oli nimenomaisesti todennut valittajan menetelleen vilpillisesti. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vakuutusoikeuden olisi ollut tarpeen ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti muodostaa oma käsityksensä antamalla valittajalle tilaisuus suullisessa käsittelyssä selvittää tarkemmin henkilökohtaista tilannettaan esittämällä tarpeelliseksi katsomaansa todistelua sekä mahdollista muuta selvitystä. Kun otettiin huomioon asian laatu, vakuutusoikeuden päätöksen perustelut sekä asian objektiivisesti arvioituna tärkeä merkitys valittajalle, korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa olisi tullut toimittaa suullinen käsittely hallintolainkäyttölain 37 §:n nojalla.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiossa Adžić v. Kroatia (No. 2), 2.5.2019 kansallisessa tuomioistuimessa oli ollut ratkaistavana oikeusriita lapsen palauttamisesta toiselle vanhemmalleen kansainvälisistä lapsikaappauksista tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen (Haagin lapsikaappaussopimus) perusteella. Asia oli kansallisissa tuomioistuimissa ratkaistu ilman vanhemman pyytämää suullista käsittelyä. Ihmisoikeustuomioistuin viittasi aikaisempaan oikeuskäytäntöönsä suullisen käsittelyn osalta. Asiaa arvioidessaan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että suullisen käsittelyn tarkoituksena ei ole vain näytön vastaanottaminen osapuolilta, vaan sen tarkoituksena on myös antaa osapuolille ja tuomioistuimelle mahdollisuus kuulustella ja arvioida todistajia ja asiantuntijoita. Lisäksi suullisessa käsittelyssä osapuolilla on tilaisuus suullisesti esittää vastavuoroisesti argumentteja, minkä merkitystä ei tule aliarvioida (kohta 64).
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan V.D. ym. v. Venäjä, 9.4.2019 käsitellyt arvionsa alussa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan tarkoittaman perhe-elämän suojan ulottuvuutta. Se totesi, että arviointi siitä, onko henkilöiden välillä artiklassa tarkoitettu perheside, perustuu keskeisesti tosiseikkoihin (kohdat 90-93). Esillä olleessa asiassa oli kysymys 8 kuukauden ikäisenä sijoitetun lapsen palauttamisesta vanhemmilleen sen jälkeen, kun hän oli ollut sijaisvanhempansa huollossa 9 vuotta. Tuomioistuin viittasi aikaisempaan oikeuskäytäntöönsä sijaisperheen ja sijoitetun lapsen välisestä suhteesta. Se totesi, että esillä olevassa asiassa ei ollut kiistetty, että lapsen ja sijaisvanhemman välillä oli perheside. Sijaishuollon lopettaminen merkitsi sijaisvanhemman kannalta puuttumista hänen perhe-elämäänsä. Ihmisoikeustuomioistuin totesi, että päätös perustui lakiin ja sillä oli hyväksyttävä päämäärä eli lapsen ja hänen biologisten vanhempiensa oikeuksien turvaaminen. Kun tuomioistuin arvioi, oliko ratkaisu välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa, se totesi, että arviointia ei voi tyydyttävästi tehdä arvioimatta samaan aikaan, oliko päätöksentekoprosessi kokonaisuutena tarkasteltuna ollut oikeudenmukainen ja oliko se turvannut sijaisvanhemmalle tarpeellisen oikeussuojan. Ihmisoikeustuomioistuin kiinnitti huomiota lapsen edun periaatteeseen ja käsitteli tilannetta useista eri näkökulmista. Arviointinsa lopussa ihmisoikeustuomioistuin totesi, että sijaisvanhempi oli voinut täysin osallistua prosesseihin molemmissa oikeusasteissa. Hän oli voinut esittää asiansa ja argumenttinsa ja alemmassa oikeusasteessa oli kuultu useita hänen kutsumiaan todistajia. Kuvaamissaan oloissa tuomioistuin katsoi, että päätöksentekoprosessi oli ollut oikeudenmukainen ja se oli tarjonnut sijaisvanhemmalle riittävät oikeudelliset takeet. Ihmisoikeustuomioistuin päätyi siihen, että myös välttämättömyysedellytys oli täyttynyt eikä puuttuminen merkinnyt ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan loukkausta (kohdat 110-122).
1.4. Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi
A on huostaanotettuna sijoitettu perhehoitoon B:n sijaisperheeseen kesäkuussa 2014, jolloin hän oli kolmevuotias. A oli ehtinyt olla sijoitettuna osa B:n perhettä noin 5,5 vuotta. A on tuon ajan ollut B:n hoidossa ja kasvatuksessa lastensuojelulain 45 §:n 1 momentista ilmenevissä rajoissa.
Johtava sosiaalityöntekijä on muuttanut A:n sijaishuoltopaikkaa perusteilla, jotka ovat keskeisesti liittyneet B:n kasvatuskäytäntöihin ja hänen menettelyynsä sijaisvanhempana. Muutoksenhakijat ovat hallinto-oikeudessa pyytäneet suullista käsittelyä muun ohella sijaishuoltopaikan muuttamisen perusteiden selvittämiseksi sekä valituksenalaisen päätöksen asianmukaisuuden ja vastanäytön arvioimiseksi. He ovat molemmat esittäneet, että esitetty kirjallinen aineisto on virheellistä ja vanhentunutta.
Sijaishuoltopaikan muuttamista koskevan asian ratkaiseminen hallinto-oikeudessa on edellyttänyt päätöksen perusteena olevien tosiseikkojen selvittämistä ja arviointia ennen muuta lapsen edun kannalta. Hallinto-oikeus on asiassa kertyneen kirjallisen aineiston perusteella arvioinut, että sille ei jää varteenotettavaa epäilystä tosiseikoista, mihin nähden se on hylännyt sille esitetyt pyynnöt suullisen käsittelyn järjestämisestä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 2 momentin 2 kohdan perusteella.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n poikkeuksia suullisen käsittelyn järjestämisestä on tulkittava saman pykälän 1 momentin pääsäännön valossa ja ottaen huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Suullisen käsittelyn merkitys on tuomioistuimen näkökulman lisäksi myös siinä, että suullisessa käsittelyssä asianosaiset voivat esittää suoraan kysymyksiä toiselle osapuolelle ja kutsua paikalle todistajia. B:n osalta suullisella käsittelyllä on myös erityistä merkitystä sen vuoksi, että sijaishuoltopaikan muuttamista koskeva päätös on perustunut keskeisesti hänen väitettyyn toimintaansa. Hän on nimenomaisesti pyytänyt tilaisuutta esittää hallinto-oikeudessa vastanäyttöä kirjallisessa aineistossa esitetyistä seikoista. Sijaishuoltopaikan muutamista koskeva päätös ei ole miltään osin liittynyt esimerkiksi perheenyhdistämiseen. Lapsen edun painottaminen päätöksenteossa ei merkitse sitä, että muiden asiaan osallisten menettelyllisiä oikeuksia ei tulisi ottaa asianmukaisesti huomioon.
Sikäli kuin hallinto-oikeus on arvioinut, että suullisessa käsittelyssä pyrittäisiin tuomaan esiin kantelukyyppisiä, hallinto-oikeuden toimivaltaan kuulumattomia vaatimuksia, hallinto-oikeus voi prosessinjohdollisin keinoin ohjata keskustelua pääasiaan.
Edellä todettuun nähden ja kun otetaan huomioon asiassa esitetty selvitys kokonaisuudessaan sekä muutoksenhakijoiden suullisessa käsittelyssä esitettäväksi tarjoama lisäselvitys, korkein hallinto-oikeus katsoo, että hallinto-oikeus ei ole voinut ratkaista asiaa pelkästään asiakirja-aineiston perusteella järjestämättä suullista käsittelyä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia on palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn järjestämistä varten ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.
Kun sijaishuoltopaikan muuttamista koskeva asia näin ollen tulee hallinto-oikeuden arvioitavaksi uudelleen, muutoksenhakijat voivat suullisessa käsittelyssä esittää sille näkemyksensä asiasta. Tähän nähden hallintomenettelyvaiheen kuulemiseen liittyvät vaatimukset eivät ole enää ajankohtaisia.
Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen suullisen käsittelyn järjestäminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeen asian selvittämiseksi.
Kun hallinto-oikeus ratkaisee asian, sen tulee oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 98 §:n 3 momentti huomioon ottaen lausua myös B:n korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämistä vaatimuksista oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
2. Sijaishuoltopaikan muuttamista koskevan päätöksen täytäntöönpano
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 123 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuin voi valituksen ollessa vireillä kieltää päätöksen täytäntöönpanon, määrätä täytäntöönpanon keskeytettäväksi tai antaa päätöksen täytäntöönpanoa koskevan muun määräyksen.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiassa ei ole tullut esille sellaista selvitystä, jonka johdosta lastensuojelun johtavan sosiaalityöntekijän päätöksen tai hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon keskeyttäminen olisi tässä vaiheessa perusteltua.
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 124 §:n 3 momentin nojalla hallintotuomioistuin voi päätöksen kumotessaan samalla määrätä, että kumottua päätöstä on edelleen noudatettava, kunnes asia ratkaistaan uudelleen tai kunnes tuomioistuimen päätös on lainvoimainen tai asiaa käsittelevä tuomioistuin toisin määrä.
Korkein hallinto-oikeus katsoo A:n edun mukaista olevan, että hänen sijaishuoltopaikkaansa koskevaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä 8.10.2020 sen kumoamisesta huolimatta noudatetaan, kunnes hallinto-oikeus on ratkaissut asian uudelleen tai toisin määrännyt taikka lastensuojeluviranomainen toisin päättää.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Outi Suviranta, Janne Aer ja Petri Helander. Asian esittelijä Milla Wartiovaara.