KHO:2021:25
X oli merkinnyt työnantajakonserninsa emoyhtiön, Norjassa julkisesti noteeratun A ASA:n osakkeita menettelyssä, jossa A ASA:n pörssistä hankkimia omia osakkeita oli tarjottu konsernin kaikkien työntekijöiden merkittäviksi alennettuun hintaan. Norjan yhtiöoikeudellisen sääntelyn mukaisesti toteutettu menettely rinnastui osakeyhtiölain 9 luvussa tarkoitettuun osakeantiin.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tuloverolain 66 §:n 1 momentissa tarkoitettua työsuhteeseen perustuvaa oikeutta merkitä yhteisön osakkeita tuli tulkita yhdenmukaisesti osakeyhtiölain 9 luvun 1 §:ssä tarkoitetun osakeannin käsitteen kanssa. Tuloverolain 66 §:n 1 momenttia tuli siten uusien osakkeiden merkinnän lisäksi soveltaa myös yhtiön hallussa olevien omien osakkeiden merkintään. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, miten omat osakkeet olivat tulleet konsernin emoyhtiön haltuun. X:n saama etu oli siten tuloverolain 66 §:n 1 momentin nojalla veronalaista vain siltä osin kuin A ASA:n osakkeen hinnasta saatu alennus oli enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen käyvästä hinnasta.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuodelle 2019
Tuloverolaki 66 § 1 momentti
Osakeyhtiölaki 9 luku 1 §
Päätös, jota valitus koskee
Keskusverolautakunta, 28.2.2020, 4/2020
Asian aikaisempi käsittely
Ennakkoratkaisuhakemus
X on ennakkoratkaisuhakemuksessaan esittänyt muun ohella seuraavaa:
X työskentelee D Oy:ssä, jonka koko osakekannan omistaa C Oy. Viimeksi mainitun yhtiön kaikki osakkeet omistaa norjalainen B AS, jonka kaikki osakkeet puolestaan omistaa Norjassa julkisesti noteerattu yhtiö A ASA.
A-konsernissa on vuonna 2015 otettu käyttöön osakkeiden osto-ohjelma, jonka tarkoituksena on, että kaikki konsernin työntekijät voisivat ostaa konsernin emoyhtiön A ASA:n osakkeita alennettuun hintaan. D Oy:n suomalaiset työntekijät, X mukaan luettuna, ovat olleet oikeutettuja osallistumaan osto-ohjelmaan vuodesta 2019 alkaen, kun D Oy:stä tuli osa A-konsernia.
Osakeohjelma toteutetaan käytännössä siten, että A ASA ostaa omia osakkeitaan Norjassa pörssistä, ja työntekijät voivat ostaa emoyhtiön haltuun näin tulleita osakkeita 20 prosentin alennuksella osakkeen pörssikurssista laskettuna. Osakeohjelman tarkoituksena on sitouttaa ja motivoida konsernin työntekijöitä, ja sen piirissä on konsernin työntekijöitä niin Norjassa, Suomessa kuin Ruotsissakin.
Osakeohjelmassa työntekijöillä on mahdollisuus merkitä A ASA:n osakkeita 15 000 Norjan kruunun, 25 000 Norjan kruunun tai 40 000 Norjan kruunun arvosta. Osakeohjelmassa sovellettavan 20 prosentin alennuksen myötä työntekijälle osakkeista maksettavaksi tuleva määrä on 12 000 Norjan kruunua, 20 000 Norjan kruunua tai 32 000 Norjan kruunua.
Ennakkoratkaisukysymykset
X on pyytänyt ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:
1. Onko X:n jäljempänä tarkemmin kuvattavalla tavalla A-konsernin kaikille työntekijöille tarkoitetussa osakeohjelmassa merkitsemistä, konsernin norjalaisen pörssilistatun emoyhtiön A ASA:n hankkimista ja sen hallussa näin olevista omista osakkeista saama etu tuloverolain 66 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla veronalaista vain siltä osin, kuin osakkeen hinnasta saatu alennus on enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen käyvästä hinnasta?
2. Mikäli ennakkoratkaisuna kysymykseen 1 lausutaan, että tuloverolain 66 §:n 1 momentin tarkoittamina osakkeina pidettäisiin ainoastaan yhteisön haltuun osakeyhtiölaissa tarkoitetuin tavoin sen itselleen suuntaamalla osakeannilla tulleita osakkeita, tulisiko X:n kohdalla kuitenkin hyväksyä myös A ASA:n haltuun jäljempänä tarkemmin kuvattavalla tavalla hankkimalla tulleet ja X:n kysymyksessä 1 tarkoitetulla tavalla merkitsemät osakkeet sanotun lainkohdan tarkoittamiksi osakkeiksi, kun otetaan huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 63 artikla?
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu
Keskusverolautakunta on lausunut ennakkoratkaisuna seuraavaa:
1. X:n hakemuksessa kuvatussa osakkeiden osto-ohjelmassa A-konsernin norjalaisen emoyhtiön A ASA:n osakkeiden merkinnästä saama etu on tuloverolain 66 §:n 1 momentin mukaisesti veronalaista siltä osin kuin osakkeen hinnasta saatu alennus on enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen käyvästä arvosta.
2. Kysymykseen 1 annetun ennakkoratkaisun johdosta ennakkoratkaisun antaminen kysymykseen 2 raukeaa.
Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua on hakijan vaatimuksesta noudatettava verovuodelta 2019 toimitettavassa tuloverotuksessa.
Keskusverolautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:
Tuloverolain 66 §:n 1 momentin mukaan ansiotuloa on etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää hintaa alempaan hintaan. Etu on veronalaista siltä osin kuin osakkeen tai osuuden hinnasta saatu alennus on enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen tai osuuden käyvästä hinnasta. Jos etu ei ole henkilöstön enemmistön käytettävissä, saatu alennus on koko määrältään veronalaista tuloa.
Pykälän 2 momentin mukaan julkisesti noteeratun osakkeen tai osuuden käypä hinta on osakeantipäätöstä edeltäneen kalenterikuukauden ajalta laskettu keskimääräinen hinta. Jos osakkeen ensimmäistä noteerausta seuraavan kalenterikuukauden keskimääräinen hinta on edellä tarkoitettua hintaa alempi, edun veronalaisuus ja sen arvo lasketaan alemman arvon perusteella.
Osakeyhtiölain (624/2006) 9 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan yhtiö voi antaa uusia osakkeita tai luovuttaa hallussaan olevia omia osakkeitaan (osakeanti).
Pykälän 2 momentin mukaan osakeannissa voidaan antaa osakkeita merkittäviksi maksua vastaan (maksullinen osakeanti) tai antaa osakkeita maksutta (maksuton osakeanti).
Hakemuksen mukaan X työskentelee D Oy:n palveluksessa. A-konsernissa on vuonna 2015 otettu käyttöön työntekijöille suunnattu osakkeiden osto-ohjelma, jonka tarkoituksena on, että konsernin kaikki työntekijät voivat hankkia konsernin julkisesti noteeratun norjalaisen emoyhtiön A ASA:n osakkeita vuosittain alennettuun hintaan. Järjestelyä on sittemmin jatkettu, ja D Oy:n suomalaiset työntekijät ovat olleet oikeutettuja osallistumaan osto-ohjelmaan vuodesta 2019 alkaen, kun D Oy:stä tuli osa A-konsernia.
Hakemuksen mukaan osto-ohjelmassa A-konsernin työntekijöillä on mahdollisuus merkitä A ASA:n pörssistä hankkimia omia osakkeita joko 15 000, 25 000 tai 40 000 Norjan kruunun arvosta. Osto-ohjelmassa osakkeen arvo määräytyy luovutuspäivää edeltävän kaupantekopäivän päätöskurssin perusteella ja sovellettavan 20 prosentin alennuksen myötä työntekijän osakkeista maksettavaksi tuleva määrä on siten joko 12 000, 20 000 tai 32 000 Norjan kruunua.
Keskusverolautakunta toteaa, että hakemusasiakirjojen mukaan X on verovuonna 2019 merkinnyt työantajakonserninsa emoyhtiön A ASA:n osakkeita Norjan yhtiöoikeudellisessa sääntelyssä osakeyhtiölain (624/2006) 9 luvussa tarkoitettuun osakeantiin rinnastettavassa menettelyssä, jossa konsernin emoyhtiön hallussa olevia omia osakkeita on tarjottu konsernin kaikkien työntekijöiden merkittäviksi alennettuun hintaan. Kun tähän nähden otetaan huomioon tuloverolain 66 §:n 1 momentin säännöksen sanamuoto, keskusverolautakunta katsoo, että X:n saama etu on kyseisen säännöksen nojalla veronalaista siltä osin kuin osakkeen hinnasta saatu alennus on enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen käyvästä hinnasta. Sillä, miten X:n merkitsemät osakkeet ovat aiemmassa vaiheessa tulleet A ASA:n haltuun, ei ole merkitystä asiassa.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna ennakkoratkaisukysymykseen 1 lausutaan, että X:n hakemuksessa kuvatussa osakkeiden osto-ohjelmassa A-konsernin norjalaisen emoyhtiön A ASA:n osakkeiden hankkimisesta saama etu on koko määrältään veronalaista ansiotuloa.
Oikeudenvalvontayksikkö vaatii lisäksi, että keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu kumotaan ennakkoratkaisukysymykseen 2 annetun ennakkoratkaisun osalta ja asia palautetaan tältä osin keskusverolautakunnan uudelleen käsiteltäväksi.
Jos korkein hallinto-oikeus katsoo, että ennakkoratkaisua ei kumota ja palauteta ennakkoratkaisukysymyksen 2 osalta, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö vaatii toissijaisesti, että ennakkoratkaisuna ennakkoratkaisukysymykseen 2 lausutaan, että ennakkoratkaisukysymykseen 1 annettua ennakkoratkaisua ei ole arvioitava toisin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 63 artiklan johdosta.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Verohallinnon ohjeesta Työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotus ja aikaisemmasta oikeuskäytännöstä käy ilmi, että tuloverolain 66 §:n 1 momenttia on myös osakeyhtiölain muutoksen jälkeen sovellettu vain tilanteisiin, joissa työntekijöiden merkittäväksi on tarjottu uusia osakkeita. Säännöstä ei ole sovellettu tilanteisiin, joissa työntekijä hankkii työnantajayhtiön vanhoja osakkeita joko suoraan työnantajayhtiöltä tai työnantajan järjestelyn kautta välittäjältä. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu on siten Verohallinnon ohjeen vastainen.
Oikeuskirjallisuudessa on esitetty useita kannanottoja, joiden mukaan Verohallinnon tulkinta tuloverolain 66 §:n 1 momentin soveltumattomuudesta vanhojen osakkeiden antamiseen on altis kritiikille. Oikeudenvalvontayksikkö ei yhdy näihin oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin.
Tuloverolain 66 §:n 1 momentti on säädetty vanhan osakeyhtiölain voimassa ollessa. Osakeyhtiölain muutos ei ole muuttanut tuloverolain säännöksen soveltamisalaa siten, että tuloverolain 66 §:n 1 momenttia sovellettaisiin myös tilanteeseen, jossa työnantajan osakepalkkiojärjestelyssä työntekijälle annetaan mahdollisuus hankkia työnantajan hallussa olevia omia vanhoja osakkeita.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 63 artikla ei ole esteenä vakiintuneen oikeus- ja verotuskäytännön mukaiselle tulkinnalle, jonka mukaan tuloverolain 66 §:n 1 momenttia ei sovelleta tilanteessa, jossa yhtiö luovuttaa henkilökunnalle alennettuun hintaan lunastamiaan tai hankkimiaan omia osakkeitaan.
Norjan osakeyhtiölakia koskevalla sääntelyllä ei ole ratkaisevaa merkitystä, kun tuloverolain 66 §:n 1 momentin soveltuvuutta arvioidaan nyt käsillä olevassa tapauksessa.
X on antanut vastineen, jossa on vaadittu Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen hylkäämistä ja oikeudenkäynnistä korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista ja esitetty muun ohella seuraavaa:
Voimassa olevan osakeyhtiölain mukaan osakeantiin perustuvalla osakkeiden merkinnällä tarkoitetaan sekä uusien osakkeiden merkintää että yhtiön haltuun muutoin kuin sen itselleen suuntaaman annin myötä tulleiden osakkeiden merkintää.
Tuloverolain 66 §:n 1 momentin soveltamistilanteissa oikeusohjeena esitetty ratkaisu KHO 1994 B 523 ei vastaa vallitsevaa oikeustilaa eikä sitä näin ollen voida enää asettaa tuloverolain 66 §:n 1 momenttia selventäväksi tai tukevaksi perusteluksi. Ratkaisu KHO 2017:39 on perusteltu varainsiirtoverojärjestelmän valossa, eikä siitä tule johtaa sitovaa oikeusohjetta tuloverotukseen kuten tuloverolain 66 §:n 1 momentin soveltamiseen.
Olisi voimassa olevan lainsäädännön vastaista tulkita tuloverolain 66 §:n 1 momenttia siten, että sitä voitaisiin soveltaa yhtiön hallussa olevien omien osakkeiden merkittäväksi antamiseen vain silloin, kun kyseiset osakkeet ovat tulleet yhtiön haltuun sen itselleen suuntaamalla maksuttomalla osakeannilla. Verohallinnon ohjeen mukainen tulkinta ei ole perusteltavissa.
Uuden tuloverolain 66 a §:n säätämistä koskevassa hallituksen esityksessä 73/2020 vp on todettu, että osakeannissa merkittävät osakkeet voisivat olla joko uusia osakkeita tai yhtiön hallussa olevia omia osakkeita. Tämä vastaisi osakeyhtiölain säännöksiä osakeannin toteuttamisesta. Henkilöstöanneissa ei katsota olevan perusteita poiketa osakeyhtiölain osakeantia koskevista säännöksistä. Hallituksen esityksessä viitataan tältä osin myös valituksenalaiseen keskusverolautakunnan ennakkoratkaisuun.
Osakesäästöohjelmaa koskenut ratkaisu KHO 10.3.2020 taltionumero 1126 tai ratkaisu KHO 22.3.2004 taltionumero 668 eivät sovellu oikeusohjeeksi asiassa.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus tulee hylätä kokonaisuudessaan lakiin perustumattomana. Koska valituksen vireille saattamiselle ei ole ollut aitoja ja laista johdettavia perusteita, olisi kohtuutonta, jos X joutuisi vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen.
X on antanut lausuman Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vastaselityksen johdosta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
1. Valitus hylätään. Keskusverolautakunnan päätöstä ei muuteta.
2. X:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.
Perustelut
1. Pääasia
Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät keskusverolautakunnan päätöksen perustelut ja keskusverolautakunnan soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, keskusverolautakunnan päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.
2. Oikeudenkäyntikulut
Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, X:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen, Joni Heliskoski ja Outi Siimes. Asian esittelijä Laura Peni.